Tammikuu 2013 Cash -780€ Salkku +1.0% Yhteensä 8990€

Tylyt luvut, mutta huonomminkin voisi mennä, sillä käytännössä olin saikulla lukuunottamatta kolmea viimeistä päivää, joten lukemat näyttävät tylyiltä. Käytännössä noi miinukset siis kertovat jonkinlaista taustaa siitä minkä verran kulutan rahaa normaalisti kuukaudessa. Kuitenkin tällä kertaa menoni sisältävät myös pari fysioterapeutilla käyntiä, yhden lekurireissun ja joitakin kymmeniä Euroja upposi myös lääkkeisiin. Olin kyllä varautunut pahempaankin, joten en ole hirveän pettynyt noihin lukemiin.

Tuloni olivat vajaat sata Euroa mikä ei todellakaan ole paljon, mutta olin varautunut täysin tulottomaan kuukauteen, joten on pieni summakin parempi tulos kuin mitä olin odottanut. Helmikuussa pitää varmasti vielä ottaa aika rauhallisesti ottaen huomioon sen ettei fyysinen kuntoni ole läheskään samalla tasolla kuin ennen Saksaa, joten olettaa voi ettei normaalikuntoon pääseminen välttämättä ole ihan parin viikon asia vaan siihen voi mennä hieman pidempään. Mikäli väsymys pääsee iskemään niin sen ainakin yleensä huomaan suhteellisen helposti, sillä silloin nukahtaminen on hieman vaikeampaa. Omat arvioni tuloista on se, että vähintään kaksisataa Euroa tulee viime helmikuusta takkiin, mutta siihen vaan täytyy tyytyä tässä tilanteessa.

Helmikuun menot tulevat mitä ilmeisimmin hieman pienenemään, jos vertaa niitä tammikuuhun, mutta mitä ilmeisimmin fysioterapeutilla käyminen tulee jatkumaan mikä ei ole yksityisellä puolella hirveän halpaa, mutta rohkenen epäillä ettei koko totuus olisi paljastunut mitä tulee koko alaruumiini terveydentilaan, jos olisin vain mennyt julkiselle puolelle nilkkaani hoidattamaan. Toisaalta sitä ei voi tietää mitä olisi tapahtunut, joten en sille asialle ole juurikaan päätäni vaivannut. Helmikuulle ei ole mitään suurempia menoeriä fysioterapeutin lisäksi tiedossa, mutta toisaalta voisin myös viettää jonkin aikaa pk-seudun ulkopuolella, mutta tällä hetkellä ei tosin ole minkäänlaista suunnitelmaa ja voi olla etten teekään mitään ihmeellistä. Muutaman päivän putkeen tosin ajattelin lomailla koulujen hiihtolomaviikolla, koska silloin ei ole juurikaan ”töitä”. Mitä ilmeisimmin helmikuussa on turha odotella suurempia muutoksia kassani määrään, sillä ennustelisin tulojeni ja menojeni suhteen olevan tasan. Voi tietysti olla, että nilkan kanssa tulee takapakkia mikä on mahdollista ja silloin tämä suhde voi olla melkein mitä vaan. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Jos nyt sitten mietitään sijoituksiani niin valitettavasti en omista kristallipalloa josta katsoa mihin suuntaan ollaan lähitulevaisuudessa menossa, joten on siis parempi keskittyä lähinnä miettimään sitä miten yritysten liiketoiminta on kehittynyt. Aloitetaan ensin Fortumista, sillä se on varmasti monesta mielenkiintoisempi johtuen tänään ilmestyneestä tilinpäätöksestä. Varsinkin viimeinen kvartaali Fortumilla oli harvinaisen hyvä ja yllätys käytännössä kaikille yritystä seuraaville. Tämän ansiosta ei johdon ollut vaikea ehdottaa Euron osinkoa ja yhtiökokous sitten päättää minkä verran sitä maksetaan. Koska pääomistaja on persaukinen valtiomme voimme olettaa osingon olevan ehdotettu Euro mikä nykyiseen osakekurssiin verrattuna on suuri. Tärkein yksittäinen luku kuluvaa vuotta ajatellen on Power-divisioonan suojaukset pohjoismaiselle tuotannolle. 70% tukkumyynnistä on suojattu 45 Euroon megawattitunnilta mikä takaa suhteellisen hyvän tuloksen myös tulevalle vuodelle. Tämän suojaamisen lisäksi voidaan olettaa Venäjän myös tuottavan lisätuloja, mutta tälle vuodelle on turha odottaa kovin paljon investointiohjelman ollessa vielä selkeästi keskeneräinen. Pikkuhiljaa itänaapuristamme on tosin odotettavissa parempia tuloja, mutta vielä tänäkään vuonna sillä ei suurempaa merkitystä ole. Mielenkiintoisimpana uutisena Fortumin suhteen pidän sähkönsiirrosta luopumisesta tehtävää selvitystä. Kylmä fakta on se ettei viranomaiset tule seuraavina vuosina helpottamaan tätä tilannetta, sillä mitä ilmeisimmin ilmajohtojen määrää halutaan vähentää ja silloin johdot kaivetaan maahan mikä on hyvin paljon kalliimpi investointi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös Ruotsin yritysverokannan muutoksen tuomat 0.22€/osake. PKC Groupilta odotan parempaa viimeistä neljännestä kuin viime vuonna johtuen pohjois-amerikan parantuneesta kuorma-automyyynnistä verrattuna viime vuoteen. Odotan myös tuloksen parantumisen seurauksena osingonmaksuesityksen nousevan jonkin verran. Kaiken kaikkiaan PKC näyttää olevan hyvässä hapessa tällä hetkellä huolimatta vaikeasta markkinatilanteesta, joten sitä ostaisin ihan mielelläni lisää sopivaan hintaan.

Yritän pitää tämän kirjoituksen sen verran lyhyenä, että kaikki jaksavat sen lukea, joten eiköhän tämä riitä raha-asioistani tällä kertaa. Voi olla, että kirjoitan vielä lisää muista tapahtumista tammikuussa, mutta lähden vielä urheilemaan, joten alkaa kirjoitusaika loppua pikkuhiljaa.

Ensikertaan!

- TT

Terveys numero Uno, mutta onko se sitä oikeasti?

Kaikkihan pitävät omaa terveyttään itsestään selvästi aina tärkeimpänä asiana mitä omaan elämään tulee, mutta onko se sitä meille oikeasti? Hyvin harvat itseasiassa edes vaivaavat päätään kyseisellä asialla ennen kuin jotain tapahtuu joko itselle tai lähimmäisille. Itsekin olen aika lailla viime vuodet laiminlyönyt itseäni ja jättänyt terveyteni oman onnensa nojaan. Käytännössä terveydenhoidossa hyvin tärkeä ennaltaehkäisy ei vaadi kovin paljoa vaan siihen riittää terveellinen ruokavalio, riittävä liikunta, vähäinen päihteiden käyttö, tärkeiden ihmissuhteiden ylläpito ja miellyttävän tekemisen riittävä määrä.

Ensimmäisenä jokaisen kannattaisi miettiä sitä tosiasiaa, että suurin osa täysikäisistä ihmisistä tekee ainakin kahdeksan tuntia päivässä töitä, jotta saisivat rahaa. Kuitenkin suurin osa tekee päivässä ehkä maksimissaan puoli tuntia terveytensä eteen yhtikäs mitään saatikka ajattelee kyseistä asiaa yhtään sen enempää. Kuitenkin terveenä pysyminen on ehdoton edellytys hyvään elämään ja sen takia meidän jokaisen tulisi miettiä sitä, että teemmekö tämän asian eteen riittävästi vai luotammeko vain hyvään tuuriin ja sitten ihmettelemme kuinka olemmekin yhtäkkiä kipeinä ja kroppamme alkaa leviämään käsiin ikää tullessa lisää. Aika huolettomasti tosin suurin osa nuorista voi elää vielä reilusti kolmannelle vuosikymmenelle ennen kuin mitään tapahtuu. En ole lääkäri tai edes alan spesialisti, mutta olen tässä viime vuosina ja varsinkin viimeisen kuukauden aikana joutunut enemmän miettimään näitä asioita, sillä omaa terveyttäni en ole oikeastaan juuri muuten hoitanut kuin liikkumalla runsaasti ja tämänkin asian olen tehnyt ihan muista syistä. Koska en ole mikään alan spesialisti niin en voi mennä tarkempiin yksityiskohtiin, joten keskityn lähinnä omaan tilanteeseeni ja kirjoitan asiasta lähinnä yleisellä tasolla.

Käytännössä itse ainakin jakaisin asian kahtia eli fyysiseen ja psyykkiseen, vaikka tiedostan myös sen tosiasian, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen aina sen verran urheillut, että oikeastaan pienet säryt ovat kuuluneet asiaan enkä niistä ole ikinä viitsinyt stressata sen enempää vaan olen aina keskittynyt hoitamaan enemmän oireita kuin itse syitä. Tästä oireiden hoitamisesta on hyvänä esimerkkinä ollut se, että nilkkani ovat pyörähtäneet lukuisia kertoja ympäri enemmän tai vähemmän ja näiden seurauksena olenkin sitten keskittynyt lähinnä lepäämällä parantelemaan ja kun olen päässyt kuntoon niin olen kokeillut onneani uudestaan kunnes taas ollaan oltu siinä pisteessä jossa lepo maistuu. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut niin viime elokuussa olin sen verran humalassa kaverini häissä, että onnistuin pyöräyttämään nilkkani pahasti minkä seurauksena olinkin tuntenut siinä kipua aina marraskuuhun saakka jonka jälkeen lähdin Saksaan. Tammikuun alussa meninkin sitten näyttämään nilkkaani lääkärille joka totesi ettei siinä ole murtumaa. Tämän seurauksena hän ohjasikin minut fysioterapeutille, jossa olen pari kertaa ehtinyt käymään. Käytännössä ”tuomio” oli sellainen, että koko alaruumiini navasta alaspäin on enemmän tai vähemmän laiminlyöty mikä johtaa erinäisiin vaivoihin. Näitä vaivoja ovat alaselän meneminen notkolle ja sitten erilaiset mahdolliset jalkavammat joista useasti vääntyvät nilkat ovat yksi vaihtoehto. Käytännössä tarkoitus on vahvistaa sekä jalkojen lihaksi että alaselkää ja syviä vatsalihaksia. Tämä tapahtuu erilaisilla joka päivä tehtävillä harjoitteilla joita ei kyllä kannata unohtaa, vaikka ei mitään kipua tuntisikaan, sillä se auttaa pitämään paikat kunnossa paremmin. Tämä alaruumiin toimimattomuus on mitä ilmeisimmin yleistä varsinkin niin sanotuilla konttorirotilla, jotka eivät liiku tarpeeksi työssä tai sen ulkopuolella. Monipuolinen liikunta varmasti auttaa pitämään kropan kunnossa, joten muistakaa kaikki pitää huolta siitä, sillä varsinkin vanhempana tästä huolenpidosta on paljon hyötyä. Tietysti lihakset ovat vain pieni osa-alue mitä tulee terveyteen, joten kannattaa ottaa monta muutakin asiaa huomioon.

Olen myös kärsinyt hyvin pitkään jatkuneesta yskästä joka oli seurausta mitä ilmeisimmin poskiontelontulehduksesta johon sain loppujen lopuksi antibioottikuurin. Olen aina karsastanut ”turhaa” lääkärissä ramppaamista, sillä monesti kyseiset paikat ovat tautipesäkkeitä johon kaikki sairaat tuovat omat tautinsa. Mitä tulee normaaliflunssiin niin on parempi sairastaa ne kotona mikäli ei tule mitään kovin korkeaa kuumetta tai muita vakavia oireita. Mikäli flunssa kestää hyvin pitkään niin sitten on parempi painua lekuriin, sillä tuskin sitä paranee vain lepäämällä. Kuitenkin olen pikkuhiljaa sen kannalla ettei läheskään kaikkia oireita kannata väheksyä vaan olisi syytä mennä mahdollisimman nopeasti hakemaan hoitoa. Nämä ovat kaikenlaiset rintakivut ja muut vastaavat. Koska en tiedä noista vakavista sairauksista juuri mitään on parempi olla vain mahdollisimman hiljaa. Kuitenkin pidän jossakin määrin huolestuttavana sitä kuinka paljon lääkkeitä varsinkin vanhukset ja muut seniorit saavat, sillä ovathan nekin aikamoista myrkkyä ja niiden turha käyttö saattaa johtaa myös aikamoiseen elämänlaadun laskuun. Tietysti jotkin lääkkeet kyllä pitävät hengissä ja ovat tarpeellisia, mutta oliskohan kuitenkin 10-15 erilaista jo hieman liikaa? Näistä määristä kun alkaa jo tulla kaikenlaisia sivuvaikutuksiakin. En kuitenkaan osaa sanoa sen tarkemmin, mutta perstuntumalla se on vähän turhan paljon. Blogia lukevat lääkärit voivat varmaan sivistää minua tässä asiassa ja kertoa mihin niitä eri lääkkeitä tarvitsee niin paljon?

Yksi hyvin tärkeä, mutta aika monilla unohtuva asia ovat hampaat joiden terveyttä ei niin hirveän paljoa ajatella, mutta joita olisi syytä hoitaa joka päivä. Itselläni meni viitisentoistavuotta hammaslääkärittä kunnes ensimmäisen kerran alkoi kunnolla sattua leukaperiin. Tämän seurauksena ”pääsin” ensimmäistä kertaa tutustumaan juurihoidon ihmeelliseen maailmaan mikä ei ollut miellyttävä kokemus. Tämän jälkeen olen vielä kerran käynyt paikkauttamassa hampaani mikä nyt ei oikeastaan tuntunut miltään. Suuhygienisti tosin ilmoitti tylysti, että leegot tippuvat vanhempana mikäli en niitä hoida paremmin. En tiedä kuinka tarkka arvio se oli, mutta kyllä se ainakin herätti pitämään niistä parempaa huolta. Suosittelen myös muillekin. Käykää tarkastuksissa säännöllisin väliajoin. Jos mennään juurihoitoon asti niin sitten leego onkin siinä kunnossa, että pahimmassa tapauksessa se pitää ottaa pois. Koska julkiselle puolelle on tarkastukseen hyvin pitkät jonot niin investointi hammastarkastukseen yksityiselle lekurille tulee ihan vähänkin pidemmällä tähtäimellä halvaksi.

Koska kirjoituksestani tuli sen verran pitkä niin en mene sitten tällä kertaa tohon psyykkiseen hyvinvointiin sen enempää kuin totean ettei terve ruumis auta mikäli mieli järkkyy. Pitäkäähän terveydestänne huolta, sillä siihen investoiminen on hyvin järkevää. Aika pintapuolisestihan tätä joutuu käsittelemään, sillä asia on sellainen joka vaatisi monta eri kirjoitusta ja enemmän asiantuntemusta kuin allekirjoittaneella on. Huomenna on vuorossa mediaton päivä, joten en kommentoi asioita enää tämän illan jälkeen ennen torstaita.

- TT

Tilinpäätöskausi 2012 2. Viikko

Elikkäs ensimmäinen tulosviikko Suomessa takana ilman mitään sen suurempia yllätyksiä mikä tietysti voi olla joko hyvä tai huono asia, mutta tässä tapauksessa pidän sitä kuitenkin enemmän hyvänä kuin huonona asiana. Kyseessä oli kuitenkin kolme suurta suomalaista kalaa ja yksi pienempi. Tarkemmin menen näihin tilinpäätöksiin kohtapuoliin. Ensi viikolla on laskujeni mukaan 15 suomalaista tilinpäätöskatsausta tulossa, joten silloin voidaan sitten puhua tilinpäätöskauden käynnistymisestä täydellä teholla. En kuitenkaan seuraa näitä kaikkia vaan ainoastaan kymmentä joista jokaisen aion lukaista läpi. Tässä kirjoituksessa pohdin myös joitakin asioita joita näistä kannattaa seurata.

Ensimmäisen viikon tilinpäätöksistä voi sanoa etten ole hirveän yllättynyt niistä vaan ehkä suurin positiivisin yllätys oli kuitenkin Nokian kassan kohentuminen. Muuten en yrityksen tilinpäätöstä kommentoi, koska tämän kirjoituksen lukijoista suuri osa tietää Nokian asiat paremmin kuin minä. Olen kyllä hyvin kiinnostunut älypuhelinmarkkinoista yleisellä tasolla, mutta en näe Nokiaa riittävän vakaana sijoituskohteena vähille sijoitettaville rahoilleni. Basware oli ainoa pieni tekijä viime viikolla ja se ilmoitti selkeästi huonommasta tuloksesta verrattuna vuoteen 2011. Tämän seurauksena osinkoehdotusta leikattiin melkein puoleen viime vuodesta mikä kertoo aika paljon myös tulevista näkymistä. Tämä huolimatta liikevaihdon kasvusta mikä ainakin allekirjoittaneelle tarkoittaa hälytyskellojen soimista yrityksen suhteen. Tällä hetkellä pidän osakkeen nykyhintaa aivan liian kovana huolimatta parantuneista näkymistä, joten en näe mitään perusteltua syytä sijoittaa yritykseen nykyhinnoilla. Kone taas oli nimensä veroinen tälläkin kertaa ja sen on vaikea kuvitella pettävän sijoittajien odotukset mikäli ne eivät ole täysin ylimitoitettuja mahdollisuuksiin nähden. Tällä hetkellä pidän odotuksia ylimitoitettuina ja se varmaan myös tulee näkymään pörssikurssissa seuraavan vuoden aikana mikäli sen omat odotukset toteutuvat. Kaiken kaikkiaan on huomattava ettei rivakampaa kasvua ole odotettavissa muualta kuin Aasian ja Tyynenmeren alueilta joissa kaupungistuminen on vielä alkuvaiheessa. Wärtsiläkään ei pettänyt vaan raportoi odotetun kovasta tuloksesta ja tilauskannan kasvusta. Wärtsilän ongelmakohta eli meriliiketoiminta ei kasva vieläkään, vaikka yritys näkeekin hieman orastavia merkkejä paremmista ajoista. Suurin ongelma on kuitenkin alan ylikapasiteetti jonka purkamisessa menee pitkään. Palvelut-liitoiminta tosin kehittyy yllättävänkin nopeasti mikä tietysti tuottaa tasaista liikevaihtoa hyvin myös tulevaisuudessa. Pidän kuitenkin Wärtsilää aika selkeästi yliarvostettuna, joten mikäli vähänkin alkaa näyttää huonommalta tippuu myös pörssikurssi selkeästi.

Ensi viikon tilinpäätöksistä odotan eniten Fortumia torstaina, mutta se johtuu luonnollisesti suhteellisen suuresta omistuksestani yrityksessä. En mene sen tarkemmin siihen kuin mainitsemalla, että odotan yrityksen näkemystä siitä miten päästöttömien energiamuotojen kilpailuedut ovat säilyneet ja niiden tulevaisuus myös kiinnostaa. Fortumiin paneudun enemmän tammikuun kuukausikatsauksessa. Muita tärkeitä asioita seurattavaksi ensi viikolle on ainakin Nordean tilinpäätös ja siinä kiinnostaa eniten se mihin suuntaan luottotappiot ovat menneet ja miltä lähitulevaisuus niiden suhteen näyttää. Yksi syy pankkien nostamaan asuntolainojen marginaaliin löytyy nimenomaan näissä tulevissa luottotappioissa ja niihin varautumisessa. Myös UPM julkistaa tilinpäätöskatsauksensa ensi viikolla ja pidän myös sitä mielenkiintoisena raporttina, vaikka ennakkotietoja julkaistiinkin jo samalla kun yritys ilmoitti toimintojensa taseensa alaskirjauksesta paperipuolella. Myös energialiiketoiminnan tasearvot muuttuivat. Ei näistä enempää vaan minua ainakin kiinnostaa tulevaisuuden näkymät enemmän kuin tasearvojen muutokset. Suurista allekirjoittaneen seuraamista yrityksistä julkistaa tilinäätöksensä vielä Konecranes ensi viikolla. Tämän tilinpäätöksen yksi tärkeimmistä luvuista on tilauskanta. Sen kehityksestä näkee aika hyvin lähitulevaisuuden kehityksen.

Pienemmistä seuraamistani yrityksistä erityisen mielenkiinnon kohteina ovat ensi viikolla Sponda ja Digia. Spondan näkymät ovat mielenkiintoiset, sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että rakentaminen varsinkin täällä Suomessa on pahasti hyytymässä mikä tulee varmasti näkymään jo kuluvan vuoden tuloksessa. Toisaalta uudisrakentamista ei voi suoraan verrata Spondaan, koska kyseessä on enemmän toimitilojen vuokraamisesta riippuvainen yritys. Rakentamisen loppuminen tulee sitten epäsuorasti vaikuttamaan myös Spondaan lähitulevaisuudessa. Digia alkaa pikkuhiljaa muuttumaan Nokia-riippuvaisesta taas normaaliksi ohjelmistoyhtiöksi ja saattaa olla yksi vuoden 2013 yllättäjistä, vaikka viime vuoden viimeinen kvartaali meneekin tappiolliseksi. Vielä on tietysti matkaa niihin aikoihin, kun Nokia oli vielä edes jotenkin voimissaan. Kuitenkin yritys on huomattavan paremmin pärjännyt kuin esimerkiksi Ixonos, joten kyseessä ei ole mikään huono vaihtoehto mikäli alalle haluaa sijoittaa. Muitakin yrityksiä kuten Teleste ja Lassaila & Tikanoja on kertomassa tilinpäätöksensä ja seuraan niitäkin ensi viikolla ainakin jossain määrin.

Ensi viikkoon mennäänkin sitten näillä eväillä. Katsellaan mitä se tuo tullessaan.

-TT

onko maailman paras tänään riittävän hyvä kymmenen vuoden päästä?

En ole ihan varma milloin PISA-oppimistulokset ovat julkaistu, mutta itse luin tänään economist-lehdestä asiasta ja jälleen kerran kotimaamme Suomen koululaitos selviytyi testistä voittajana. Itse olisin odotellut pisa-tulosten jo hieman heikentyneen, mutta näin ei ole käynyt. Näkisin mielelläni Suomen pikkuhiljaa tippuvan ensimmäiseltä sijalta, jotta saisimme hieman herätettyä päättäjiämme ajattelemaan, että voisiko koulutuksen kuitenkin hoitaa paremmin? Itse ainakin näen huomattavasti parantamisen varaa, joten tässä hieman ajatuksiani asiasta.

Ilmeisesti suomalainen peruskoulu on ainakin vielä huippuluokkaa, mutta en pitäisi ongelmana vaikka tippumista sijalle palttiarallaa viisitoista, sillä vielä niilläkin sijoilla on sellaisia menestysmaita kuin Saksa. Kuitenkin olisi jo aika mielestäni miettiä, että kertovatko hyvät pisa-tulokset siitä ovatko peruskoulun käyvät nuoret valmiita vastaamaan nykymaailman haasteisiin? Ainakin vielä omana aikanani riitti, kun osasi opetella ulkoa riittävän paljon asioita ja istua hiljaa pulpetissaan ajattelematta omilla aivoillaan ja käyttäytyen hyvin. Itseäni häiritsee se, että miksi kuvittelemme olevan niin hyviä sillä perusteella miten nuoret pärjäävät peruskoulussa, sillä vaikka en halua millään tavalla väheksyä tämän yleissisivistävän instituution merkitystä niin kannan syvää huolta siitä, että nykyajan nopeasti muuttuvassa maailmassa ei nuo pisa-tulokset merkitse juuri mitään. Kannan myös syvää huolta siitä, että miksi emme koko ajan kyseenalaista sitä miten nuoriamme ja lapsiamme opetetaan? Itseäni ainakin hämmästyttää se, että vaikka opetamme lapsillemme esimerkiksi Englantia kymmenen vuotta eivät he sitä kuitenkaan osaa juurikaan puhua päästyään lukiosta? Itselläni kun tuppaa olemaan kokemuksia siitä, että riittävän hyvin kieltä oppii puhumalla sitä puoli vuotta. Kuitenkin suurimmalle osalle ihmisistä se puhuminen on tärkein hyöty mitä tulee vieraan kielen osaamisesta. En sitä itsekään oppinut kovin hyvin ennen jatkuvaa käyttöä. Miksi emme esimerkiksi parin ekan vuoden jälkeen opeta lapsiamme pelkästään ulkomaisella kielellä?

En kuitenkaan ole hirveän huolissani peruskoulusta Suomessa, mutta ylempien asteiden koulutus taas onkin sitten jo toinen juttu. Tämä johtuu osittain siitä, että peruskoulun käymisestä on niin paljon aikaa, että kaikki on toivottavasti jo muuttunut sen suhteen. Sen sijaan olen ällistynyt siitä määrästä ihmisiä, jotka tässä maassa pitää kouluttaa joko yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa, sillä kylmä fakta on se ettei ainakaan teknistä korkeakoulutusta pitäisi päästää suorittamaan edes puolet niistä jotka nykypäivänä sitä ovat lukemassa. Tämä on kylmä fakta jonka olen huomannut kymmenessä vuodessa. Alan tietysti vieraantumaan pikkuhiljaa tästä menosta, kun en ole ainakaan pariin vuoteen juurikaan ollut tekemisissä korkeakouluopintojen kanssa, mutta en tosin usko asioiden menneen yhtään parempaan suuntaan vaan pikemminkin päinvastoin.

Jo pelkästään sinä aikana, kun olin opiskelemassa täysipäiväisesti alettiin kurssien läpipääsyä säännönmukaisesti helpottamaan, jotta saataisiin edes puolet vaikeampien kurssien tenteistä läpi. Tämä saattaa käytännössä tarkoittaa sitä, että hyvin suurella osalla sähkötekniikan diplomi-insinööreiksi valmistuneista ei ole riittäviä tietoja esimerkiksi ymmärtämään sähkömagnetismin perusasioita riittävän hyvin. Tiedän ettei kyseessä ole kovin helppo aihe, mutta hyvin monissa asioissa kuten sähkövoimatekniikassa näiden tärkeiden perusasioiden osaaminen on välttämätöntä. Käytännössä siis pitäisi heivata noin 50% ainakin teknillisissä yliopistoissa opiskelevista insinöörikoulutukseen ammattikorkeakouluihin joista sitten taas pitäisi vähentää radikaalisti opiskelijoita. Näissä laitoksissa, kun on nykyään niitäkin ihmisiä, jotka eivät osaa laskea murtoluvuilla tai laskea prosenttilaskuja. Kaikista nyt kun ei vaan tarvitse tulla korkeakoulutettuja jo ihan pelkästään maamme menestyksen vuoksi. Käytännössä näin suuri määrä opiskelijoita joilla ei ole riittäviä perustaitoja opintoihinsa laskee myös niin sanottujen ”huippujen” taitoja, koska heiltäkään ei vaadita kovin kummoisia suorituksia. Käytännössä liian suuret opiskelijamäärät korkeakouluissa johtavat myös siihen ettei työelämään tulla riittävän nopeasti vaan hukataan käytännössä pari ylimääräistä vuotta opintojen parissa joita ei pitäisi edes yrittää suorittaa. Surkeimmat tapaukset joita olen nähnyt ovat sellaisia etteivät he osaa juuri mitään, mutta ovat kuitenkin opetelleet ulkoa viimeisten vuosien tentit jolloin he sitten riittävän pitkään yrittäen pääsevät läpi. Sitten kun pitäisi joitakin omia johtopäätöksiä esittää esimerkiksi kandityössä niin siitä ei tule yhtään mitään. Eräs proffistamme riittävän kauan tätä menoa katseltuaan ilmoitti eräälle opiskelijalle, että jos mä hyväksyn tämän työn niin mä en halua nähdä sua täällä enää koskaan. Tämä kaveri oli sellainen ettei sitä kukaan huolinut harkkatyöparikseen vapaaehtoisesti. Tällaisia korkeakoulutettuja ei voi kukaan palkata.

Ja sitten muna-kana-ongelmaan. Kumpi tuli ensin muna vai kana? Eli tässä tapauksessa voitaisiin kysyä, että onko Suomi menestynyt siksi, että olemme korkeakoulutettuja vai olemmeko korkeakoulutettuja siksi että olemme menestyneet? Jos katsoo esimerkiksi Sveitsiä joka on monessa mielessä menestystarina niin siellä ei esimerkiksi läheskään niin suurta osaa ikäluokasta laiteta opiskelemaan korkeakouluihin. En pidä oikeana tapana pärjätä globaalisti kilpaillussa maailmassa laittamalla hyvin suurta osaa ikäluokasta korkeakouluihin, kun vähempikin koulutus riittää. Toinen asia mikä tulee tapahtumaan on se, että uskon internetin muuttavan aika lailla tapoja hankkia hyvä koulutus. Paikkasidonnaisuus tulee vähenemään radikaalisti ja uskon internetin kautta tapahtuvan yliopistokoulutuksen lyövän läpi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Itse ainakin käytän jo nyt mahdollisuutta opiskella erinäköisiä asioita amerikkalaisten huippuyliopistojen kuten MIT:n ja Yalen materiaaleista. Nämä ovat kaikille avoimia ja helposti löydettävissä vaikka googlella, jos joitakin kiinnostaa niin voin myös lähettää linkkejä. Ainakin Shillerin Financial Markets luennot löytyvät helposti Youtubesta ilman apuani. Kurssit saattavat olla vuoden tai pari vanhoja, mutta eivät juuri haittaa oppimista. Jos ei ole kiinnostunut kaikkien materiaalien läpikäymisestä niin sekään ei ole tarpeen vaan voi erottaa rusinat pullista. Kaiken kaikkiaan nykypäivänä on vain taivas rajana oppimiselle ja Internetiä hyväksi käyttämällä on mahdollista oppia mitä vaan melkein mistä tahansa kunhan vain muistaa ettei läheskään kaikki tieto internjetissä ole totta. Käytännössä itsensä kehittäminen on myös pakko, koska ilman sitä tippuu aivan peruuttamattomasti kyydistä tässä hyvin nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Seuraava kirjoitus tulee varmaan sunnuntaina, sillä nyt täytyy vetää vähän henkeä tästä asiasta. Aika intensiivisesti ovat nämä vuoden ensimmäiset viikot menneet kirjoittaessa.

- TT

Kun satatonnia (100000€) ei riitä

Tässä ilmeisesti viikonloppuna oli joku perheenäiti (4 lasta) avautunut rahaongelmista hesarissa, kun perheelle ei riitä isän tienaama noin satatonnia vuodessa. Ensimmäisenä tietysti tulee heti suurimmalle osalle ihmisistä oksennusreaktio ja vitutus siitä kuinka joku voi marista tollaisesta asiasta? Jos sitten alkaa funtsimaan hieman tarkemmin niin tulee mieleen ainakin pari asiaa eli se, että joku on pielessä perheen menoissa ja toinen asia mikä tulee mieleen on tämä niin sanottu hyvinvointivaltio, jossa kaikki normaali elämiseen liittyvä nyt vaan tuppaa olemaan niin perkeleen kallista. En tiedä mikä on perheen oikea tilanne eikä se varmaan edes selviä siitä kirjoituksesta jota en ole viitsinyt lukea, sillä mielestäni itkeminen ja valitus nyt ei vaan auta ketään. Kuitenkin allekirjoittaneella tuppaa olemaan mielipide tähän asiaan, joten pakkohan se nyt on kertoa kun sitä on vähän ehtinyt miettimään.

Oma diagnoosini on se, että kyseinen perhe kärsii niin sanotusta oravanpyörä-oireyhtymästä, jossa pyöritetään samaa pyörää yhä uudelleen ja yritetään koko ajan juosta lujempaa pääsemättä yhtään eteenpäin. Oravanpyörä-oireyhtymä ei ole mikään virallinen termi, mutta jonkinlaisena ”ongelmana” sitä voidaan kuitenkin pitää johon ainut ratkaisu nyt on vaan yksinkertaisesti radikaali elämänmuutos jota ei pysty tekemään mikäli itkee ja valittaa. Tämän klassisen tilanteen oireita pahentaa tämä meidän niin sanottu hyvinvointivaltiomme, jossa niitä jotka hoitavat asiansa ”paremmin” rangaistaan enemmän kuin monissa muissa oikeissa hyvinvointivaltioissa. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on progressiivinen tulovero mikä rankaisee erityisen paljon suurituloisia, kun taas pienituloiset eivät maksa juuri mitään. Jotta ei menisi puurot ja vellit sekaisin niin niille jotka eivät ole lukeneet blogiani pitkään tiedoksi sellainen asia, että kuulun pienituloisiin. Meitä pienituloisia tuetaan hyvin pienellä veroprosentilla verrattuna edes keskituloisiin. Kaiken kaikkiaan progressiivinen verotus moninkertaistaa veroprosentin, jos vertaa viisitoistatonnia vuodessa tienaavia ja tuota sataatonnia tienaavia. Ainakin itselleni on helvetin suuri kynnys edes harkita tienata paljon enemmän kuin nyt jo senkin takia ettei siitä ole kovin suurta hyötyä, jos vertaa vapaa-ajan menetystä ja sitä summaa mikä tulisi vakiotyöstä. Ainakin itse arvostan oman vapaa-aikani sen verran korkealle etten siitä kovin pienellä rahasummalla ole valmis luopumaan. Toinen syy tähän on kuitenkin se etten koe tarvitsevani enempää rahaa juuri tällä hetkellä.

Jos nyt sitten lasketaan mitä se tarkoittaa, että tienaa satatonnia niin perstuntumalta sanoisin, että silloin rahaa jää nettotuloina noin 4500-5000 Euroa. Jos joku haluaa antaa tarkan luvun niin saa sen tehdä. Koska perheellä on neljä lasta niin voin olettaa sen tarvitsevan suhteellisen isokokoisen kämpän tai itseasiassa se luulee tarvitsevansa sellaisen. Jos nyt sitten oletetaan sen kustantavan noin 1500€ kuukaudessa jää perheelle 3000-3500€. Tällöin menot perheenjäsentä kohden saavat olla 600-700€/kk. Oma arvioni noista rahasummista on se, että mikäli aikuiset elävät suhteellisen normaalioloissa niin 500€-600€/kk riittää aikuiselle helposti asumisen jälkeen. Itselleni asumisen jälkeen menee normaalimenoihin suunnilleen toi 500€ silloin, kun ei ole mitään suurempaa kuluerää. Se mikä ainakin itselleni on hämärän peitossa on lasten kuluihin menevät rahat. Mitä ilmeisemmin ainakin päivähoitomaksut ovat progressiivisia mikä tietysti nostaa lapsiin meneviä rahasummia. Kaiken kaikkiaan en epäile hetkeäkään ettei normaalioloissa tuo rahasumma riitä elämiseen kuusihenkisellä perheellä. Mutta mitä ilmeisimmin perheenäiti sairastaa joten tilanne muuttuu hyvinkin radikaalisti mikäli hoitoa tarvitaan jatkuvasti. Suomessa terveydenhuolto ei ole läheskään ilmaista, vaikka niin monet luulevat. Itse olen ainakin huomannut äitini joutuvan juuri silloin lainaamaan rahaa, kun terveydenhuoltokulut ovat reilusti toista sataa Euroa kuussa. Varsinkin hammashuoltoon uppoaa rahaa hyvin paljon enemmän kuin mitä voisi kuvitella. Lääkkeetkään eivät ole mitenkään erityisen halpoja ja julkinen terveydenhuolto on ainakin äitini asuinpaikassa surkeaa, joten hän joutuu pari kertaa vuodessa käymään yksityisellä.

Jos miettii sitten ratkaisua tähän ongelmaan niin ainakin tämän kyseisen perheen kannattaisi ruveta harkitsemaan asumiskulujen tiputtamista. Suomessa kun tämä yksittäinen kuluerä on verojen jälkeen normaalitapauksessa suurin. Asumiskustannuksiin, kun kuuluvat yhtiövastike ja lainanlyhennykset tai vuokra. Tämän lisäksi suuremman asunnon lämmittämiseen menee enemmän rahaa kuin monilla muilla. Myös korjauskulut joita varmasti tulee menevät myös varsinkin asunto-osakeyhtiössä asuessa koon mukaan. Kaiken kaikkiaan asuntojen hinnat ovat yksi suurimmista ongelmista mitä tulee normaalin suomalaisen perheen toimeentuloon. Valitettavasti valtiovalta ja kunnat tekevät kaikkensa etteivät nämä hinnat lähde laskuun. Uuden kämpän hankkiminen yhä uudestaan on myös pahin oire mitä tulee oravanpyörään, sillä isompaan asuntoon muuttaminen lisää myös tarvetta hankkia lisää tavaraa, jotta tila saataisiin täytettyä. Tätähän voidaan sitten jatkaa niin pitkään kunnes rahat loppuu ja ne loppuu aivan satavarmasti jossain välissä kuluttamalla koko ajan yhä enemmän. Asumiskulujen lisäksi olisi parempi seuraavat pari kuukautta kirjata kaikki menonsa ylös ja tehdä sitten johtopäätökset. Todennäköisesti suurin ongelma on se etteivät tulot nouse menojen vauhdissa mikä vaatii yksinkertaisesti vain hyvin rankkaa kulukuuria ja siitä ei noin monilapsisessa perheessä tule kovin helppoa.

Loppujen lopuksi kuitenkin tarinan opetus on sellainen ettei Suomessa työnteolla pääse kuin muutamat sadat mahdollisesti rikastumaan ja ainut tapa itseasiassa on ottaa riskiä ja alkaa joko yrittäjäksi tai rikastua muiden työnteolla eli sijoittamalla. Kumpikaan ei kuitenkaan ole helppo reitti tässä maassa, joten varsinkin näitä edellisiä olisi syytä tukea niin paljon kuin mahdollista. Ei tosin sen takia, että he tekisivät rahaa vaan työllistääkseen ihmisiä. Sijoittajiakaan on turha kadehtia, sillä todennäköisesti sijoitetuista rahoista on jo verot kerran maksettu tavalla tai toisella. Toinen opetus tarinaan on se, että menojen hallinta tässä maassa on paljon tärkeämpää kuin suuret tulot, sillä jälkimmäisistä rokotetaan mielestäni liian paljon.

Ehkä tämä riittää tästä aiheesta,

Ensikertaan!

- TT

Torstaina tilinpäätöskausi starttaa kotipörssissämme.

Jostain syystä Suomessa startataan vasta tällä viikolla tilinpäätöskausi ja sitten aletaan pikkuhiljaa nähdä miten meillä kotimaahan sijoittavilla menee. Tällä viikolla tosiaan homma lähtee sitten niin sanottujen isojen pyssyjen voimin eli torstaina ovat vuorossa Nokia, Kone ja Basware ja perjantaina Wärtsilä. Koska seuraan näitä kaikkia niin ajattelin sitten tämän viikon alkuun miettiä pienessä päässäni mitä kannattaa seurata tällä viikolla tilinpäätöksiä lukiessa.

Kuten arvata saattaa niin lähestulkoon kaikkia suomalaisia kiinnostaa nimenomaan Nokia tuo meidän entinen ”elättäjämme” ja kruununjalokivemme. Vaikka hyvin pitkään pidin tätä yritystä merkkinä siitä miten meidän kansantaloudellamme menee on pakko todeta sen tilanteen olevan nyt historiaa joka ei taida toistua enää koskaan. Koska en ole ennustaja niin en tiedä onko todella näin, mutta pitäisin sitä aikamoisena ihmeenä mikäli näin kävisi uudelleen. Ei kuitenkaan pidä jäädä tuleen makaamaan vaan katsoa mielenkiinnolla tulevaisuuteen. Koska Nokia on jo julkistanut ennakkotietoja tilinpäätöksestään niin jokainen voi lukea vaikka Nokian sijoittaja-sivuilta mikä on ollut tulos viime vuonna. Itse kiinnittäisin huomiota tämän yrityksen kohdalla erityisesti tulevaisuuden näkymiin. Näistä tulevaisuuden näkymistä olisin eniten kiinnostunut Nokian kohdalla uusien Lumia-mallien näkymät. Mitä ilmeisemmin Asha-puhelimet tulevat menestymään erityisen hyvin vielä ainakin lähitulevaisuudessa, joten siksi kalliimman hintaluokan puhelimien näkymät ovat suuremman mielenkiinnon kohteena ainakin allekirjoittaneella. Myös kassan tilanne on hyvin tärkeä, sillä pääomat ovat viime vuosina selkeästi huvenneet yrityksen ollessa tappiolla. Pidän Nokiaa potentiaalisena yrityksenä, mutta helvetin arvaamattomana sijoituksena, joten en siihen kovin helpolla rahojani laittaisi.

Basware on normaalisti ollut aina ensimmäisten tulosjulkistajien joukossa ja yleensä jopa ensimmäinen, joten tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Olen pitänyt yritystä kohtuullisen kalliina viimeiset vuodet eikä tämäkään hetki ole poikkeus. Yrityksen hintavuutta ollaan hyvin pitkälle voitu perustella kasvulla ja hyvällä taloudellisella tilanteella, mutta parina viimeisenä vuotena on hommat alkaneet hieman tökkiä. Tökkiä siinä mielessä, että kasvu on alkanut hiipumaan ja tämä on myös näkynyt osakekohtaisessa tuloksessa varsinkin vuoden 2012 aikana. Mielenkiinnolla odotan viimeisen kvartaalin tulosta, sillä minua ainakin kiinnostaa onko parannusta näköpiirissä. Mikäli marginaalit jatkavat laskuaan on näköpiirissä myös pörssikurssin korjaus alemmaksi. Myös tämän vuoden näkymät kiinnostavat hyvin paljon. Viimeiseen kolmeen vuoteen eivät myöskään osingot ole juurikaan kasvaneet vaan ovat pyörineet tasaisesti 0.4€:n huippeilla enkä odota niiden kasvavan ainakaan merkittävästi.

Kone on mielestäni Helsingin pörssin laadukkain yritys, mutta myös niin ihanan hintava tällä hetkellä. Toisaalta on huomioitava ettei se ole omistajiaan pettänyt hyvin pitkään aikaan vaan on mennyt hyvin eteenpäin. Hieman voidaan nykypäivänä taas ihmetellä sitä kuinka se on on kasvanut niin kannattavasti. Monista luvuista voisi päätellä Koneen omaavan kilpailuedun ainakin tällä hetkellä mitä tulee moniin muihin saman alan yrityksiin ja on hyvin mielenkiintoista nähdä minkälaista kasvua yritys ennustaa tälle vuodelle ja kuinka tilauskanta on kehittynyt viimeisellä vuosineljänneksellä. On vaikea kuitenkaan kuvitella mitään suurempia yllätyksiä Koneelta, joten eiköhän se ole yhtä tylsä kuin edellisetkin vuodet. Kone jakoi jo syksyllä lisäosinkoa, joten en usko kuin pieneen kasvuun viime vuoteen verrattuna, kun ei huomioida lisäosinkoja.

Wärtsilä on onnistunut tänä vuonna yllättämään hyvin positiivisesti niin kannattavuutensa kuin liikevaihtonsakin suhteen. Liikevaihto on jonkin verran jäänyt huippuvuodesta 2009, mutta on kuitenkin yllättävän hyvällä tasolla. Wärtsilän tilinpäätöksen suhteen voidaan myös keskittyä lähinnä tulevaisuuden näkymiin ja tilauskannan kasvuun tai laskuun. Wärtsilän liikevaihdon kehitys erikoisaluksissa tulee olemaan mielenkiintoinen asia voimalapuolen kehittyessä varmasti odotetusti.Wärtsilän huoltoliiketoiminnan tilanne on myös kiinnostava, sillä se pitää liikevaihtoa pystyssä huonoina aikoina joita voi olla edessä hyvinkin pian. Osingonjakoehdotuksen uskoisin olevan hieman suurempi kuin viime vuoden 0.90€:a.

Mitä taas tulee pörssin reaktioihin mahdollisten tilinpäätöksien suhteen niin ainakaan allekirjoittaneella ei ole aavistustakaan mihin suuntaan sitä lähdetään. Nokiahan on noista tämän viikon yrityksistä se selkeästi arvaamattomin ja ehkä jollakin tavalla myös mielenkiintoisin. Tällä hetkellä mielikuvani on kuitenkin se ettei pörssi anna anteeksi mikäli tulosennusteista jäädään, joten ainakin liikettä pitäisi olla tiedossa. Tämähän suosii treidereitä, mutta sillä ei allekirjoittaneelle ole kovin suurta väliä. Näillä ajatuksilla mennään tämä viikko. Ennen keskiviikkoiltaa tulee varmaan seuraava kirjoitus.

- TT

tuhansien murheellisten laulujen maa

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin niin lähdin käymään etelä-Helsingissä ja olin tällä kertaa käytännössä selvin päin mikä oli tietysti allekirjoittaneelle uusi kokemus. Tämä kirjoitus siis kertoo alkoholista. Koska varmasti monet lukijat ovat saaneet jo tarpeekseen tästä aiheesta suosittelen heitä odottamaan uutta kirjoitusta joka tulee varmaan maanantai-iltana tai tiistaina aamupäivällä. Kuitenkin kyseessä on jossain määrin uutta asiaa, joten Suomi on sen verran vapaa maa, että voitte lukea ihan rauhassa mikäli siltä tuntuu.

Tosiaankin vietin perjantain ja lauantain välisen yön ja yhteensä melkein kokonaisen vuorokauden ”porauslautalla” joka oli tietysti suhteellisen hyvin silmiä avaava kokemus, kun sen tekee käytännössä selvin päin. Reissulla maistoin hieman punaviiniä mikä tässä tapauksessa oli muovimukin pohjasta sentin verran ja erään kauniimman sukupuolen drinksua, mutta siinä kaikki Vaikka tulenkin dokaamista varmasti moralisoimaan tässä tekstistä niin täytyy kuitenkin tunnustaa ettei siihen oikein olisi varaa. Varsinkin perjantain ja lauantain välisen yön meno oli suhteellisen mielenkiintoista, sillä aika monet ihmiset olivat siellä yksinkertaisesti liian jurrissa mikä ei kyllä allekirjoittaneellekaan ole yhtään tuntematon olotila. Se mikä itseäni jonkin verran ihmetytti se ettei kukaan tuntunut juurikaan välittävän sammuneista ja heitä oli enemmän kuin mitä olin aikaisemmin huomioinut mikä johtuu siitä etten yleensä ole hirveän tiedostavassa tilassa kyseisillä reissuilla. Voin ihan rehellisesti sanoa, etä laivalla voi olla kivaa myös selvin päin, mutta se riippuu hyvin paljon seurasta ja sen valinta on hyvin tärkeää. Sopivan seuran löytäminen voi taas olla hyvin vaikeaa, sillä lähinnä ihmiset dokaavat humaltuakseen eikä se välttämättä olisi huono asia, mutta kun se optimikänni kestää vain hyvin lyhyen aikaa, koska sen saapumista on aika lailla mahdotonta arvioida. Tämä optimikänni-konsepti on erään seurueemme jäsenen ainakin jonkinlainen pohdinta siitä mikä olisi optimaalinen olotila olla humalassa. Se on silloin, kun ihminen on hurmaavimmillaan hyvin sosiaalinen, iloinen ja kuitenkin osaa vielä kontrolloida käytöstään sen verran ettei aiheuta pahennusta ympäristössään. Harmi vain ettei tämän olotilan stabilisointi onnistu ainakaan sen seurueen jäsenillä, jotka olivat mukana lähdöstä saakka. Itselläni pahin idioottivaihde on yleensä jo silloin, kun tapaan tietyn porukan ekaa kertaa olin sitten juonut pisaraakaan tai en. Tämäkään reissu ei ollut poikkeus, joten pahimmat höyryt tuli jo päästettyä ennen laivaan menoa ratikassa ja sitä odottaessa. Huolimatta muitten ihmisten jurreista tuolla laivareissulla viihdyin siellä oikein hyvin mikä tosin saattoi johtua siitä, että oli myös naisseuraa jonkin verran tarjolla. Siitä ei sen enempää. Laivojen bänditkin ovat suhteellisen viihdyttäviä selvinkin päin, joten sekin on plussaa :D

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta ihmiset eivät dokaisi niin järjettömästi? Tähänkin kysymykseen vastaus löytyy jokaisella peilistä. Siihen ei mitkään meidän kielto- ja säännöstelypolitiikat auta valtionviranomaisten taholta paskan vertaa vaan ainoastaan läheiset ihmiset voivat mikrotasolla yrittää auttaa näitä ihmisiä joille dokaaminen on jonkin ongelman seuraus. Ihmisillä on erilaisia tekosyitä omalle alkoholinkäytölleen kuten työpaineet, työttömyys, huono parisuhde ja riittämätön itsetunto. On naurettavaa syyttää muita ihmisiä omasta alkoholinkäytöstä, sillä se on vain itsestä kiinni. Tämä on yllättävän yleistä enkä sitä oikein ymmärrä. Toisaalta muiden syyttäminen on asiassa kuin asiassa normaali tapa kieltää omat mokansa. Oma käyttöni on tällä hetkellä hyvällä tolalla jota voi myös pitää jonkinlaisena pienenä ihmeenä. Kun pystyin noin hyvin kontrolloimaan sitä tuossa seilaavassa alkoholihelvetissä seurassa, jossa sitä jatkuvasti tyrkytettiin niin on vaikea enää kuvitella tilannetta, jossa en siitä pystyisi kieltäytymään mikäli niin haluisin. Jonkin verran näen siinä kyllä kehitettävää vielä tuntemattomien seurassa, mutta olen kuitenkin helvetin ylpeä itsestäni juuri tällä hetkellä kyseisen asian suhteen.

Omiin ”ongelmiini” ratkaisuksi esitettiin naisen etsimistä mikä kuulostaa ainakin tällä hetkellä aika absurdilta varsinkaan, kun en koe sinkkuuttani minään ongelmana tällä hetkellä. Parisuhteista sen verran, että tiedän niiden olevan sekä onnettomia että onnellisia riippuen tilanteesta. Kuitenkin pidän sulana hulluutena ruveta parisuhteeseen, jos on itse selkeästi onneton. Se tulee vain päättymään katastrofiin ennemmin tai myöhemmin ja pahimmassa tapauksessa tekee toisen onnellisen ihmisen vain onnettomaksi ennen sitä vääjäämätöntä lopputulemaa. Itselläni ongelmat pitempiaikaisen parisuhteen luomisessa ovat aika syvällä ja niiden parantamiseen ei ole olemassa oikotietä. Parisuhteeseen ryhtyminen nykytilanteessa olisi vähän perse edellä puuhun menemistä, sillä ei siitä oikein mitään tulisi. Markkina-arvoni naisten suhteen koen suhteellisen hyväksi eikä itsetuntoni ole mitenkään maissa kuten joillakin toisilla. Sosiaalisten taitojen puute taas vaikeuttaa tutustumista paremmin vastakkaiseen sukupuoleen. Näiden kehittäminen muuten auttaa monessakin muussa asiassa, joten täytynee yrittää harjotella niitä taas vähän lisää. Alkoholinkäyttö tietysti lisää jonkin verran uskoa omiin sosiaalisiin kykyihin, mutta sehän on vain harhaa. Se ei tosin ole kyllä allekirjoittanutta juuri koskaan auttanut enkä sitä ole sen takia käyttänytkään.

Alkoholinkäyttö nyt ei kuitenkaan ole kaikille ihmisille negatiivinen asia, joten mielestäni siitä voi myös nauttia kohtuudella mikäli siihen vain itse pystyy. Itse en ainakaan tällä hetkellä sitä voi niin ajatella, joten parempi olla sitten kokonaan ilman. Ilman viinaakin voi olla hauskaa muutenkin kuin tekemällä sitä mikä itsestä on parasta viihdettä. Itselleni tämä paras viihde on urheilu ja siitäkin olen ollut ”lomilla” erinäköisten syiden takia. Kuitenkin on näkyvissä valoa tunnelin päässä, joten enköhän senkin suhteen pääse pikkuhiljaa taas normaalitilaan.

Mikäli jaksoitte lukea vuodatukseni tänne niin kiitos ja anteeksi! Seuraavina päivinä palataan taas normijuttuihin.

- TT

Tipping point

En ole löytänyt kovin järkevää suomennosta otsikossa olevalle termille, joten en sitä ole ruvennut vielä kääntämäänkään. Lontoon murre kun monesti toimii paremmin näissä asioissa. Tämä kirjoitus käsittelee tuota termiä kuitenkin Suomeksi ja jos jollakin on hyvä suomennos niin saa kertoa sen allekirjoittaneellekin. Tämän termin ymmärtäminen on tärkeää sen vuoksi, että se selittää hyvin miksi pienet muutokset voivat johtaa hyvinkin suuriin tapahtumiin. Tämä tapahtuu yleensä silloin kun pinnan alla on kytenyt jo pidempään. Tästä viime aikojen tipping point hetkestä parhaana esimerkkinä oli katukauppiaan polttoitsemurha Tunisiassa joka johti arabikevääseen. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä yleisellä tasolla läpi tätä konseptia ja myös hieman epidemian synnyttäjistä kertoa.

Tipping point on se ajanhetki jolloin ollaan siinä pisteessä ettei kehitystä voida enää pysäyttää oli kyseessä sitten virusepidemia, vallankumous tai joku hetki jolloin jonkun tietyn asian suosion kasvu kiihtyy niin voimakkaaksi ettei mitkään toimenpiteet enää pysty sitä pysäyttämään ennen kun tullaan siihen pisteeseen, että jonkin asian suosio hiipuu kokonaan. Tämä hiipuminen saattaa johtua joko siitä, että ihmisille tulee joku uusi mielenkiinnon aihe tilalle tai sitten teknologia kehittyy niin paljon ettei edelliselle ole enää mitään käyttöä. Tämä teknologinen kehitys on ollut nähtävissä mm. matkapuhelimissa, jossa fyysinen näppäimistö on hävinnyt lähes kokonaan. Tämän kehityksenhän sai aikaan ”Omppu” vaikka kosketusnäyttöpuhelimet ovat olleet ainakin Nokian suunnittelupöydällä hyvin paljon pidempään kuin mitä ne ovat olleet markkinoilla.

Mitä sitten vaaditaan siihen, että tämä niin sanottu ”epidemia” ylittää sen pisteen ettei ole enää paluuta? Käytännössä tämä epidemia voidaan jakaa kolmeen osaan: ihmisiin jotka epidemiaa kantavat, itse ”tautiin” ja sitten ympäristöön jossa epidemia leviää. Käytännössä epidemiat voivat olla hyvin pieniä tai sitten jättimäisiä. Nämä pienet eivät kyllä ole missään mielessä oleellisia mitä tulee suurempaan kuvaan, joten ei niistä sen enempää. Yleensähän nämä tietysti alkavat hyvin pienestä ja sitten kasvavat käsittämättömän suuriksi, joten loppujen lopuksi kyse on vain suuruusluokista. Kuitenkaan ihan pienistä ihmisryhmistä ei voida epidemioiden kohdalla puhua, joten puhutaan kuitenkin sadoista ihmisistä.

Tällä kertaa voisin vielä lyhyesti kirjottaa niistä ihmisistä jotka yleensä saavat epidemiat leviämään hullun lailla ja ylittämään tuon pisteen josta ei ihan heti ole paluuta. Käytännössä nämä voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin joista jokainen kuitenkin tuntee hyvin suuren määrän ihmisiä ja heillä on myös lahjakkuutta sosiaalisen kanssakäymisen suhteen, sillä ilman näitä ominaisuuksia ei tietystikään epidemioiden levittäminen ole mahdollista. Kuitenkin näitä eri tyyppejä voi myös kaikkia löytyä yhdestä ihmisestä, joten ei pidä ajatella näiden ihmistyyppien olevan täysin sitä mitä on tarkoitus kuvata. Kolme eri tyyppiä ovat ”yhdistäjät”, ”ekspertit” ja ”myyjät”. Yhdistäjät ovat niitä ihmisiä jotka tuntevat kaikki ja tutustuvat toisiin hyvin nopeasti kuten ihmisiin jotka istuvat vastapäätä julkisissa kulkuvälineissä. He myös puhuvat paljon muiden ihmisten kanssa ja haluavat erityisen paljon tutustua uusiin ihmisiin. Varsinkin Suomessa he ovat hieman harvinaisempia kuin monissa muissa yhteiskunnissa joissa ihmiset ovat yleensäkin hieman sosiaalisempia. Kuitenkin näitä ihmisiä löytyy myös täältäkin ja hyvin monet varmasti tuntevat tai ainakin tietävät tällaisia ihmisiä. Näitä ihmisiä Suomesta on ehkä helpointa huomata facebookissa, sillä he ovat niitä joita et välttämättä edes itse muista heti, mutta he ovat kuitenkin pyytäneet sinutkin kaverikseen. Ekspertit ovat niitä ihmisiä, jotka mielellään nussivat pilkkuja, muistavat kahvin hinnan pennilleen parinkymmenen vuoden päästä tai korjaavat vaikka auton korjausmanuaalista siihen tulleet virheet. Ekspertit ovat myös niitä jotka mielellään kertovat näistä yksityiskohdista myös muille ihmisille ja valistavat muita siitä etteivät kaikki markkinointikikat ole välttämättä totta vaikka joku niin väittäisikään. Itse en lue itseäni ekspertiksi, mutta silti tekee mieli paljastaa sen saksalaisen ruokakaupan väitteen siitä etteivät he muka ole nostaneet hintojaan alvin mukana silkaksi paskaksi. Ainakin paikallisessa ”ladossani” he nimittäin nostivat hyvin monia hintoja jo ennen vuodenvaihdetta joko marras- tai joulukuussa ollessani Saksassa. Omaan sen verran hyvän numeromuistin, että muistan kyllä ulkoa ne edelliset hinnat. ”Marko” on sellainen kaveri, että se pystyisi myymään vaikka jäitä Eskimoille. Kuulostaako tutulle? Nämä luonnonlahjakkuudet ovat myyntimiehiä joka on kolmas ihmistyyppi joka pystyy myötävaikuttamaan siihen, että epidemiat ylittävät tämän pisteen jonka jälkeen epidemiat kasvavat hyvin nopeasti. Myyntimiehet ovat vain yksinkertaisesti hyvin vakuuttavia siinä mitä tekevät ja heidän pienetkin eleet kuten pään nyökkäilyt saattavat vakuuttaa signaalin vastaanottajan toimimaan halutulla tavalla tai samalla tavalla kuin myyntimies haluaa. Nämä myyntimiesten eleet voivat olla myös sellaisia ettei niitä paljaalla silmällä huomaa ollenkaan. Mikäli haluatte aiheuttaa sosiaalisen epidemian niin silloin on parempi kääntyä näiden ihmisten puoleen, jos vaan heitä tunnette. Mikään takuu sekään ei tosin ole, sillä tarvitaan vielä sopiva viesti tai tautia ja sopiva ympäristö epidemian muodostamiseen. Menen näihin kahteen viimeiseen joku toinen kerta.

Lisäinfoa voi googlata sanalla tipping point tai lukea mm. Gladwellin kirja tipping point joka on mielenkiintoista luettavaa tästä asiasta. Mikäli jollakin on hyvä sana kuvaamaan kyseistä pistettä kotimaisella kielellä niin antaa soittaa.

Seuraava kirjoitus tulee varmaan sunnuntai-iltana, sillä olen testaamassa luonteenlujuuttani raittiuslupaukseni suhteen risteilyllä etelä-Helsinkiin. Hyvää viikonloppua!

- TT

Osto Fortum 113kpl a 14.06

Moi.

Olen sen verran hidas hämäläinen, että aikaa kuluu turhan paljon ostopäätöksiin ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Mitä tulee syihin niin Fortum-analyysini voi lukea osoitteesta: http://lessismorefinland.blogspot.fi/2012/03/fortum-analyysi.html

Kovin moni asia ei ole siitä muuttunut, vaikka kohta alkaa olla vuosi analyysin teosta takana. Suurin ero edelliseen ei ole se, että Fortumin tulos on huonontunut jonkin verran viime vuosista, sillä se oli jossain määrin kyllä myös odotettavissa. Suurin muutos on allekirjoittaneen näkemys siitä ettei Ruotsin runkoverkon liittäminen Saksaan ole sen hintaista kuin mitä olisin luullut vaan kalliimpaa. Koska en osaa ennustaa pörssikurssien liikettä tulin siihen tulokseen, että voin ostaa riittävällä turvamarginaalilla osaketta 14 Euron paikkeilla nykyisillä tiedoilla. Mitä taas tulee osinkoon niin toivon sen olevan mieluummin 0.80€ kuin se koko Euro, koska mielestäni on järkevämpää investoida tulevaisuuteen kuin jakaa kassasta melkein koko tuloksen verran osinkoa ulos. Tämä pienemmän osingon jakaminen varmasti laskisi pörssikurssia lyhyellä tähtäimellä, mutta pidemmällä se olisi viisas päätös. Valitettavasti "koneistollamme" on liikaa valtaa päätöksissä, joten pidän sitä Euron osinkoa todennäköisimpänä.

Kokonaiskustannus/osake on seitsemän Euron kaupankäyntikuluilla yhteensä 14.12/osake. ja tällä hetkellä Fortum-osakkeiden keskihintani on 14.97 kaupankäyntikulut mukaan lukien.

Seuraava varsinainen asiakirjoitukseni tulee joko tänä iltana tai huomenna viimeistään iltapäivällä.

Tilinpäätöskausi alkamassa

Jos ihan tarkkoja ollaan niin maailmallahan tämä alkoi jo viime viikolla, kun purkkalan pörssissä Alcoa aloitti tulosjulkistukset kokonaiselta vuodelta 2012. Suomessa tämä rumba alkaa muistaakseni ensi viikolla. Koska olen keskittynyt kotimaisten pörssiyhtiöiden seuraamiseen en sen tarkemmin tässä ala käymään läpi ulkomailla jo julkistettuja tilinpäätöksiä vaan keskitän huomioni kotimaisiin pörssiyhtiöihin. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä läpi niitä asioita joita itse amatöörinä seuraan.

Ensimmäisenä on tietysti mainittava etten pysty seuraamaan kaikkia kotipörssimme yrityksiä vaan olen keskittänyt kaikki ponnistukseni noin viiteenkymmeneen yritykseen jotka löytyvät TT:n listalta johon on linkki blogini oikeassa yläkulmassa. Nämä yritykset ovat valittu puhtaasti oman mielenkiintoni pohjalta, mutta toki minulle voi ehdottaa seurattavia yrityksiä lisää. Kuitenkin pohjatyön tekemiseen menee sen verran aikaa etten sitä tee mikäli en ole jossain mielessä yrityksestä kiinnostunut. Tilinpäätöskausi on tietysti tärkein asia, sillä sen aikana olen ainakin huomannut tulevan eniten informaatiota. Yksi olennainen asia on tietysti se kuinka avointa pörssiyhtiön tiedottaminen on, sillä monesti kun yrityksellä menee huonommin ei tilinpäätöksistä välttämättä tule ilmi kaikkia asioita. Yksi tällaisista asioista mikä monesti puuttuu on oman pääoman tuotto mikä on ainakin itselleni yksi olennaisista tunnusluvuista mitä tulee sen seuraamiseen miten yrityksellä menee. Myös kvartaalikohtaisten EPS:ien (osakekohtaisten tulosten) puuttuminen on monesti nähtävissä silloin kun hommat menee persiilleen. Pidän huonoa tiedottamista erityisesti osakkeenomistajien kannalta huonona asiana ja varsinkin silloin, kun asiat eivät mene niin kuin pitää sitä informaatiota yleensä enemmän tarvitaan.

Itse pidän kertaeristä puhdistetun osakekohtaista tulosta tärkeimpänä yksittäisenä numerona joka tilinpäätöstiedoista löytyy ja tätä täytyy tietysti verrata vastaavaan lukuun edelliseltä vuodelta. Tätä osakekohtaisen tuloksen suhteellista nousua tai laskua voi seuraavaksi verrata liikevaihdon muutokseen edelliseen vuoteen verrattuna. Pidän terveenä kehityksenä sitä, että näiden kahden luvun muutokset olisivat suunnilleen yhtä suuret, sillä mikäli liikevaihdon kasvu on paljon suurempaa on se yleensä tehty kannattavuuden kustannuksella. Mikäli asia on päinvastainen niin silloin kannattavuutta on parannettu kasvun kustannuksella. Toisaalta välillä tulee tilanteita jolloin kasvua ei välttämättä ole näköpiirissä niin silloin kannattavuuden parantaminen on tärkeää. Tietysti pitää muistaa ettei yksi parin vuoden kehitys kerro kaikkea, joten kannattaa muistaa ajatella paljon pidemmällä tähtäyksellä. Itselläni on tietokanta, jossa on näitä lukuja pidemmältä aikaväliltä.

Seuraavaksi kiinnitän huomiota hallituksen osingonmaksuesitykseen yhtiökokoukselle. Tämä ei saisi ylittää tuota jo edellämainittua kertaeristä puhdistettua osakekohtaista tulosta, sillä silloin yleensä maksetaan osinkoa velkarahalla. Yleensä tämä ylitys tapahtuu silloin, kun noita kertaeriä on tullut vuoden aikana. Olen sitä mieltä, että nuo kertaerät kannattaa kuitenkin käyttää investointeihin mikäli se on vain mahdollista. Tätä osinkoehdotusta on myös hyvä verrata aikaisempina vuosina maksettuihin osinkoihin ja hyvin terveen yrityksen merkki on se, että osinkoa maksetaan ja korotetaan vuosi vuodelta niin ettei tulevaa osingonmaksukykyä vaaranneta. Nämä osinkoaan jatkuvasti kasvattavat yritykset ovat kyllä suhteellisen vähissä, kun aletaan miettiä maksettuja osinkoja viimeisen 5-10:n vuoden aikana. Itse suosin niitä yrityksiä, jotka tulouttavat noin puolet osakekohtaisista voitoistaan osinkoina sijoittajille, sillä sen jättää myös varaa investointeihin jotka vaikuttavat pitkällä aikavälillä tuloksiin. Ainoastaan poikkeustapauksissa voisin harkita niitä yrityksiä jotka maksavat vain pienen osan tuloksesta osinkoina sijoittajille.

Osakekohtaisen tuloksen, liikevaihdon muutoksen ja osinkojen tarkastelun jälkeen onkin sitten vielä muutama tunnusluku joita seuraan. Itse seuraan erityisesti oman pääoman tuottoa joka tietysti vaihtelee jonkin verran sen mukaan kuinka pääomavaltainen liiketoiminta-ala on kyseessä. Korkea oman pääoman tuotto kertoo ainakin jonkinlaisesta kilpailuedusta varsinkin siinä tapauksessa ettei se ole tullut pelkästään velkarahalla. Tästä pari hyvää esimerkkiä ovat Kone ja Orion joissa omien pääomien tuotot ovat hyvin korkeita. Vastakkainen tapaus on taas metsäteollisuus, jossa omien pääomien tarve on hyvin suuri. Yrityksen taloudellista tilannetta seuraan sekä nettovelkaantumisasteesta että omavaraisuusasteesta. Vertaan myös ilmoitettua nettovelkaa pääomiin. Pääomista kannattaa erityisesti tarkkailla aineettomia hyödykkeitä ja niiden suhdetta koko pääomaan. Aineettomat hyödykkeet, kun voivat olla pahimmillaan Soneran Saksasta ostamia taajuuksia. Tämä on tietysti poikkeustapaus, mutta toimii varmasti hyvänä varoittavana esimerkkinä siitä ettei pääomat aina sisällä sitä mitä voisi luulla. Tämän takia en pidä kovin järkevänä käyttää arvosijoittajien hyvin usein käyttämää P/B-lukua osakkeen halpuutta tai hintavuutta tarkastellessa. Muistakaa aina tarkistaa liikearvot! Ne voivat myös heittää toiseen suuntaan, mutta aineettomien hyödykkeiden arvon tutkiminen on hyvin vaikeaa. Myös näiden lukujen pitempiaikainen seuraaminen on tärkeää, joten se oma tietokanta nopeuttaa tiedonhakua hyvin paljon. Toinen mahdollisuus on tietysti ostaa palvelu jonka tietokannasta nämä kaikki tiedot löytyvät.

Näiden tunnuslukujen lisäksi löytyy muutama huomionarvoinen asia mielestäni ja varsinkin konepajoilla pitäisin hyvin tärkeänä seurata tilauskannan kehittymistä. Ainakin kolmannella neljänneksellä oli joillakin konepajoilla havaittavissa tilauskannan selkeää pienentymistä. Myös yrityksen näkymät ja toimitusjohtajan katsaus ovat niitä asioita joita kannattaa seurata erityisellä mielenkiinnolla. Ne nimittäin kertovat aika paljon ainakin yrityksen lähitulevaisuudesta. Oma arvioni niistä asioista joita kannattaa seurata oli tässä. Mikäli ajatuksenkulussani on puutteita tai jotakin unohtui niin kertokaa ihmeessä. Olen kuitenkin amatööri, joten näihin ajatuksiin kannattaa aina suhtautua varauksellisesti.

Eipä muuta kuin hyviä tilinpäätöksiä omistamissanne yrityksissä!

- TT

Varo ”tyhjiä” pukuja

”tyhjä puku” on Ainakin Nassim Talebin (Black Swahn, Fooled by randomness kirjoittaja) luoma käsite jota hän myös kutsuu ”Neuvosto-Harwardilaiseksi” syndroomaksi, kun on kyse akateemisesta koulutuksesta. Tämän oireyhtymän edustajia ovat mm. erilaiset ”asiantuntijat” joista yhtenä parhaimpana esimerkkinä hän pitää erästä kilpailukyky-gurua joka oli aikaisemmin epäonnistunut kansantaloustieteen professori josta tuli maailmankuulu myydessään muiden keksimiä ajatuksia ominaan. Tässä kirjoituksessani on tarkoitus käydä läpi omia ajatuksiani tästä konseptista.

Nämä tyhjät puvut voivat käytännössä omata aivan minkä tahansa statuksen tahansa aina ministereistä Nobel-voittajiin ja mitä enemmän heitä arvostetaan sitä vaarallisempia he loppujen lopuksi ovat. Yhdysvaltain asuntokriisin aikoihin nobel-voittaja Joseph Stiglitz oli tutkinut Fannie Maeta ja Freddie Macia ja todennut näiden todennäköisyyden mennä konkurssiin nollaksi. Me kaikki tiedämme mitä sitten tapahtui. Tosin myöhemmin Stiglitz oli myös todennut ennustaneensa konkurssit jo ennen näiden tapahtumista. ”asiantuntijoilla” tuppaa olemaan myös hyvin valikoiva muisti sen suhteen mitä ovat tehneet. Onneksi Internetin aikakaudella on helppo myös narauttaa nämä niin sanotut arvostetut ”tyhjät puvut” jotka palkitaan heidän ollessa täysin väärässä. Tämän Neuvosto-Harwardilaisen syndrooman yksi tunnusmerkeistä on se, että nämä paskiaiset ovat niin hyvin verkottuneita ettei heitä ikinä rangaista omista mokistaan. Tämä aika lailla edesauttaa suurempien katastrofien syntyä. Nobel-voittajat ovat hyvin pieni osa tätä samaa syndroomaa ja tähän samaan tyhjien pukujen kategoriaan voidaan aivan rauhassa lisätä myös poliitikot, pankkiirit, suuryritysten johtajat ja monet akateemiset tutkijat. Myös blogistit voidaan rauhassa lisätä tähän samaan pseudo-asiantuntijoiden listaan. Voitte puolestani lisätä tähän listaan myös allekirjoittaneen mikäli olette sitä mieltä etten tiedä asioista yhtään mitään. Tämä saattaa yhtä hyvin olla niin oikea ”diagnoosi” kuin vääräkin ja antaa tulevaisuuden näyttää miten asiat ovat. Täytyy kuitenkin muistaa etteivät kaikki aikaisemmin mainittujen ryhmien edustajat ole tyhjiä pukuja, joten ei pidä kuitenkaan yleistää.

Näiden neuvosto-harwardilaisten ja tyhjien pukujen selkein tuntomerkki on itseasiassa se etteivät he itse tee niin kuin puhuvat eli esimerkiksi eivät sijoita niihin yrityksiin joiden pörssikurssit he arvioivat arvoaan matalammiksi. Myös sosialistit kalliiden autojen ratissa tai takapenkeillä kuuluvat tähän turhimusten joukkoon tai ne yritysjohtajat jotka eivät laske omia palkkojaan vaatiessaan työläisten tekevän niin. Myös ne suurten yritysten johtajat, jotka eivät ole valmiita omistamaan merkittävää määrää niiden yritysten osakkeita joissa työskentelevät. Yhteistä näille tyhjille puvuille myös on tosiaan se etteivät heidän tarvitse ottaa vastuuta teoistaan tai puheistaan eivätkä he ole tätä vapaaehtoisesti valmiita tekemään. Ainakin Brasiliassa pankinjohtajat joutuvat myös vastaamaan omalla omaisuudellaan mikäli tekevät tyhmiä päätöksiä luotonannossa mikä tietysti ehkäisee hyvin holtittomia temppuja. Tyhjät puvut myös monesti pitävät eniten meteliä omista ansioistaan, vaikka siihen ei olisikaan aihetta.

Näistä niin sanotuista ”asiantuntijoiden” tekemistä pseudo-analyyseista voidaan ottaa esimerkkinä entisen Lontoo-Cityn analyytikon Geraint Andersonin cityboy-kirjasta esimerkki tehdä analyysia osakkeesta: Aloitetaan hommat takaperin eli toisin sanoen otetaan arvo jonka halutaan yleensä olevan positiivinen noin 10-20% suurempi arvo kuin osakkeen pörssikurssi ja analysoidaan yritystä niin, että päästään tuohon etukäteen otettuun arvoon muuttamalla kassavirtamallia sen mukaan. Tässä vaiheessa yleensä kannattaa sitten muistaa kysyä analyytikoilta ovatko he itse sijoittaneet tähän yritykseen ja millä hinnalla, sillä puhua voi mitä tahansa, mutta teot ratkaisevat puheiden arvon. En ota sen tarkemmin kantaa siihen mikä on todennäköisyys sille, että analyytikkojen suositushinnat ovat tehty tällä menetelmällä, mutta jos käytte vaikka katsomassa joidenkin pankkiiriliikkeiden suosituksia niin aika harva niistä eroaa tuon jo edellämainitun 20% nykyisestä osakekurssista. Tämä tuloksien etukäteen tietäminen kuuluu myös hyvin monesti poliitikkojen ja monien muiden julkisella sektorilla työskentelevien riskittömässä työpaikassa olevien tilaamiin tutkimuksiin. Poliitikot ja muut viranhaltijat ovat itseasiassa vielä paremmassa asemassa mitä tulee omiin mokiin, sillä heitähän ei munauksistaan joudu itse kärsimään vaan kaikki vahinko menee suoraan veronmaksajien piikkiin.

Kaiken kaikkiaan on muistettava olla hyvin tarkkana, kun joku korkean statuksen omaava ”asiantuntija” esittää omaa mielipidettään totuutena. Ja vielä tarkempana kannattaa olla mikäli tällä korkean statuksen omaavalla henkilöllä ei ole mitään hävittävää vaan pelkästään voitettavaa.

Tässä tämä ”aivopesu” tällä kertaa.

-TT

Parhaat talousaiheiset blogit (mielipide)

Tämä kirjoitus pitäisi tietysti aloittaa kehumalla omaa blogiaan, mutta en sitä tällä kertaa tee. Tunnetusti mielipiteet ovat kuin perseenreikiä: Jokaisella on vähintään yksi. Kuten jo edellämainitusta huomaa niin mielipiteeni ei edusta mitään absoluuttista totuutta kuten ei bloginikaan. Käytännössä tämä mainostaminen on samanlaista aivopesua kuin muukin kirjoittaminen, joten kannattaa ajatella kriittisesti tätäkin kirjoitusta. Käytännössä riittävän usein ilmestyvät hyvät tai erinomaiset talousblogit voidaan laskea yhden käden sormin. Seuraavassa teen lyhyen esittelyn näistä blogeista joita seuraan ja joiden ilmestymistä jopa odotan jatkuvasti. Kyseessä ei ole paremmuusjärjestys.

1. I will teach you to be rich (Ramit Sethi) www.iwillteachyoutoberich.com/blog

Tämä blogi kertoo ennen kaikkea muutoksesta ja kuinka siihen päästään tai pyritään.Sethillä on myös kursseja unelmatyön hakuun ja moneen muuhun asiaan, mutta osittain maantieteellisestä sijainnistani johtuen en ole sen tarkemmin näihin tutustunut sen tarkemmin. Sethi ei myöskään hirveästi silittele kenenkään päätä tai nuole perseitä vaan mm. viime kirjoituksessaan ilmoittanut ettei blogia kannata lukea ollenkaan mikäli ei ole valmis häntä kuuntelemaan ja toteuttamaan hänen ehdotuksiaan itsensä kehittämiseen liittyen. Kansanomainen selitys tälle on se ettei sioille kannata helmiä jakaa, kun he eivät kuitenkaan ole valmiita muuttumaan. Toinen selitys on sille etteivät nämä vain pelkät lukijat ole kovin potentiaalisia maksavia asiakkaita joita Sethi tietysti tarvitsee menestyäkseen. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että mikäli Suomessa olisi joku vastaava kaveri niin todennäköisesti olisin valmis osallistumaan hänen kursseilleen. Tietysti nämä kurssit toimivat ainakin jotkut myös online, mutta eri mantereella oleminen ei ehkä hirveästi suosi niille osallistumista edes minun aikatauluillani. (tekosyitä, tiedän)

2. Kalle isokallio http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/

Tämä blogi keskittyy eniten julkiseen talouteen ja sen ongelmiin. Isokalliohan oli muistaakseni Nokian toimitusjohtaja ennen kulta-aikoja. Hän on myös kirjoittanut aika paljon kirjoja jotka ovat

jossain määrin hyvällä huumorintajulla varustettuja. Toimivat ainakin allekirjoittaneelle, mutta en tiedä miten muille? Ilmestyy kerran viikossa myös iltalehden paperiversiossa maanantaisin. (Ainut syy allekirjoittaneelle ostaa kyseinen iltapäivälehti. Onneksi tulee nettiin tiistaina, joten ei ole sitäkään rahareikää.) Suurin osa viesteistä on sitä, että poliitikot eivät hallitse raha-asioita ja on pakko yhtyä tähän sanomaan. Ongelmana alkaa pikkuhiljaa olla se ettei uusia aiheita meinaa enää olla kirjoitettavaksi. Huomaan tämän saman dilemman myös omassa blogissani enkä ole yhtään yllättynyt vaikka te lukijat olisitte samaa mieltä.

3. Jukka Oksaharju www.nordnetblogi.fi

Pelkästään sijoittamiseen keskittyvä bloggaaja. Keskittyy hyvin pitkälti kulutustavaroita myyvien ja pankkien arvonmääritykseen. Oikeastaan paras pelkästään sijoittamiseen keskittyvä suhteellisen usein ilmestyvä suomalainen blogi. Kyseisellä nettisivulla löytyy myös muiden kirjoituksia, mutta pidän Oksaharjua heistä selkeästi parhaimpana kirjoittajana. Olen aikaisemmin myös kommentoinut kirjoituksia suhteellisen paljon, mutta en pidä hirveästi blogin uudistuksesta ja varsinkin kommentointi on tehty aikaisempaa hankalammaksi, sillä käytännössä tämä tapahtuu nykyään joko facebookin tai yahoon kautta. Toivottavasti olen väärässä, mutta olettaisin kommentoinnin vähenevän tämän uudistuksen myötä.

Tässä kolme allekirjoittaneelle mielenkiintoisinta talousblogia. Muitakin huomionarvoisia blogeja jotka mahtuisivat tuolle listalle löytyy, mutta ne eivät valitettavasti päivity ainakaan tällä hetkellä riittävän usein. Niistä hyvin lyhyt esittely. Näitä ovat arvosijoittaja, http://blogi.arvosijoittaja.fi/ joka keskittyy pelkästään arvosijoittamiseen. Pidän myös hänen tavasta analysoida löytämiään aliarvostettuja osakkeita. Analyysit ovat riittävän laajoja ja perusteellisia. Random Walker. Myös nimeltään tuntematon suuruus löytyy seuraavasta osoitteesta http://randomwalker.blogit.kauppalehti.fi/. Myös perusteltuja analyyseja ja myös arvonmäärityksen perusteita. Tämän lisäksi on vielä pakko mainita ulkomaalaisista Early Retirement Extreme joka löytyy seuraavasta osoitteesta: http://earlyretirementextreme.com/ Tämän kaverin tarkoitus oli ryhtyä eläkkeelle 5-10:ssä vuodessa ja onnistuikin siinä kunnes huomasi tarvitsevansa jotain tekemistä. Valitettavasti tämä blogi ei enää ilmesty vakituisesti vaan on käytännössä kuollut. Mikäli kiinnostaa se kuinka on mahdollista siirtyä eläkkeelle hyvin nopeasti niin kannataa lukea parin ensimmäisen vuoden kirjoitukset. Kaveri on mennyt aika äärimmäisyyksiin kuten blogin nimikin kertoo. Ei tästä sen enempää.

Myös muitakin hyviä blogeja löytyy, mutta tässä kirjoituksessa mainitut ovat allekirjoittaneen mielestä parhaimmat. Mikäli teillä on joitain suosikkiblogeja niin jakakaa ne ihmeessä kommenteissa. Myös omaa blogiaan voi mainostaa, mutta tehkää se please sitten perustellen asianne. Huomenna tai ylihuomenna ilmestyy seuraava kirjoitus.

Hyvää viikonlopun jatkoa!

-TT

Muuta vain yksi asia, paranna elämänlaatuasi huomattavasti.

Tällä kertaa kirjoittelen siitä, että yksi muutos elämässä voi saada aikaan ison eron entiseen mitä tulee elämänlaatuun. Jotta ei menisi hommat sekaisin niin huomioikaa se ettei elämänlaatu ole suoraan verrannollinen elintasoon vaan kyse on paljon enemmästä kuin siitä mikä on tilisi saldo. Toisaalta elämänlaatu voi parantua elintason noustessa, mutta kyseessä ei ole suorasta syy-seuraus-suhteesta.

Koska juuri nyt tällä hetkellä on taas menossa uudenvuodenlupauksien kulta-aika eli hyvin monet ovat taas luvanneet itselleen kaikkea ylimääräistä kivaa ja äkillistä ryhdistäytymistä mitä tulee eri elämän osa-alueisiin. Kuitenkin monesti on kyse siitä, että luvataan paljon kaikkea jota ei sitten pystytäkään pitämään vaan tämän epäonnistumiseen jälkeen seuraa katastrofi ja palataan entiseen tai jopa entistä huonompiin tapoihin. Monet eri lupaukset eivät myöskään helpota itselleen tärkeimpien lupauksien pitämistä. Tähän liian monta kärpästä yhdellä iskulla syndroomaan annan seuraavan neuvon: Muuta vain yksi asia elämässäsi kerralla ja valitse se asia niin, että sinulle on eniten siitä hyötyä. Tämä ei tietystikään ole kaikista yksinkertaisin asia, mutta aika monelle mielestäni löytyy yksittäinen asia joka vaikuttaa omaan elämänlaatuun negatiivisemmin kuin muut.

Näitä yksittäisiä asioita on niin paljon kuin on ihmisiäkin, mutta monilla ne ovat seuraavia: päihteiden käyttö, liikasyöminen, epäonnistuneessa parisuhteessa pysyminen, liikunnan puute ja monet muut. Itselleni tuo ongelma tulee käytännössä suurilta osin alkoholin käytössä, sillä vaikka en viime vuosina ole juonutkaan kuin ehkä kerran kuussa niin käytännössä siinä on sitten mennyt ainakin viikko kuten suurimmalla osalla muistakin yli kolmekymppisistä. Itselleni ei kuitenkaan ryyppääminen ole ollut varsinaisesti hirveän iloinen asiaa enää muutaman ensimmäisen jälkeen vaan pikemminkin pakoa todellisuudesta ja itsesäälistä sen lyhyen hetken ajan, kun kaikki asiat ovat tuntuneet olevan hallussa. Kuitenkin kerrannaisvaikutukset ovat olleet sen verran pahoja, että lopputulos näistä keikoista on ollut hyvinkin päinvastainen kuin mitä alkuperäisen suunnitelman mukaan on ollut tarkoitus. Käytännössä ryyppäämisen jättäminen väliin parantaa elämänlaatuani noin keskimäärin yhtenä päivänä neljästä joista toisina tietysti enemmän, sillä alkoholin vaikutukset elämään ovat pahimmat heti seuraavana päivänä. Tietysti tämän laadun mittaaminen ei sitten olekaan mikään yksinkertainen asia eikä sitä välttämättä voi juuri kertomallani tavalla kvantifioida, mutta kuitenkin suunta on oikea mikäli pystyn tämän päätökseni pitämään varsinkin täällä kotiSuomessa.

Kun mahdollisesti valitsette sitä yhtä asiaa niin muistakaa se, että kannattaa keskittyä ainoastaan suuriin voittoihin eli toisin sanoen ainoastaan niihin asioihin jotka muuttavat elämäänne. Omani olen jo niin moneen kertaan käynyt läpi, joten ei siitä sen enempää. Eräs ystäväni taas on sellaisessa parisuhteessa mikä ei tuota hänelle juuri muuta kuin mielipahaa, vaikka ulkoiset kulissit ovatkin kunnossa. Totuus on niin päinvastainen, että hänelle tekisi hyvää päästä siitä eroon. Suuret voitot ovat tärkeitä siitäkin syystä, että niissä onnistuessaan itseluottamus nousee kohisten, kun taas monet pienet epäonnistumiset voivat saada aikaan kierteen jossa itseluottamus on kuralla. Isommat muutokset ovat taas sen verran haastavia etteivät välttämättä epäonnistuessaan aiheuta samanlaisia tunnontuskia. Tämä on kyllä taas sen verran henkilökohtaista ettei pidä hirveästi yleistää. Mikäli koette tarvitsevanne muutosta niin valitkaa silti tämä yksi asia hyvin tarkkaan, sillä onnistuessaan tulokset ovat mittavia. Tähän isoon muutokseen tottumisen jälkeen voittekin sitten harkita uutta haastetta, mutta sitä ei kannata harkita ennen kuin on varmasti sopeutunut muutokseen.

Hyvin monessa tapauksessa muutosten tekeminen kohtaa myös laajaa vastarintaa jota voi kokea niin puolison, ystävien ja työtoverien keskuudessa ja tämä saattaa muodostaa ratkaisevan kompastuskiven monille. En väitä tietäväni yhtä ainoata ratkaisumallia tai edes kaikkia toimivia, sillä loppujen lopuksi kyse on jokaisen omasta asiasta. Sen kuitenkin tiedän ettei oikotietä ole vaan on pakko muuttaa omaa käyttäytymismalliaan oli sitten mikä tahansa asia kyseessä. Oman kokemukseni mukaan tekosyitä on ihan helvetin helppoa keksiä ja monet näistä kuulee myös muiden ihmisten suusta. Ehdottomasti yleisin kohtaamani vastustusargumentti on ”Elämästä pitää nauttia” jota kuulen ihan helvetin usein kun on kyse omasta alkoholinkäytöstäni. Monet kavereistani eivät ehkä ole kuitenkaan sisäistäneet sitä ettei alkoholinkäytöllä ole juurikaan positiivisia vaikutuksia vähänkään pidemmällä tähtäimellä allekirjoittaneelle. Tämä on kyllä hyvin ymmärrettävää, sillä ei ole ollut aina selvää edes itselleni ja monesti tietysti inhimillisesti tulee epäilyksen hetkiä.

Kaiken kaikkiaan on syytä muistaa, että muutos on aina mahdollisuus ja joskus kyseessä voi olla pakollinen ja hyvin mittavakin muutos elintavoissa. Jos epäonnistumisia tulee niin niistä kannattaa vain ottaa oppia. Epäonnistumisen jälkeen ei kannata masentua vaan tähdätä kohti uusia yrityksiä.

- TT

Ramirent-analyysi

Nyt on pitkästä aikaa vuorossa yritysanalyysi, sillä hyvin pitkään ollaan viime aikoina menty ilman tätä puolta blogissa. Ramirentin analysoiminen oli monissa määrin hankalaa osakkeen syklisyyden vuoksi.

Ramirent on konevuokraamisen yleistoimija jonka suurin yksittäinen asiakasryhmä on rakennusala. Tämän lisäksi asiakaskuntaan kuuluu asennusliikkeitä, telakoita, teollisuuslaitoksia, kunnan ja valtion viranomaisia sekä yksittäisiä kotitalouksia. Vuokrattavien laitteidensa lisäksi konserni tarjoaa myös näihin liittyviä suunnittelu-, asennus-, kuljetus- ja neuvontapalveluja

Liikevaihdon kehitys vuodesta 2002 lähtien. (Milj. €)

2002, 102

2003, 172

2004, 316

2005, 389

2006, 497

2007, 634

2008, 703

2009, 502

2010, 531

2011, 650

Liikevaihdon keskimääräinen vuosittainen kasvu on ollut vuodesta 2002 lähtien noin 20.4% prosenttia mikä on ollut uskomattoman nopeaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä ettei enää nykypäivänä ole mahdollista olettaa kehityksen jatkuvan samalla tavalla mietti sitä sitten millä tahansa matematiikalla. Mainittakoon vielä sen verran, että liikevaihdon kasvu vuoden 2012 kolmella ensimmäisellä kvartaalilla on ollut hieman vajaa 12.3% mitä pidän kyllä aivan liian nopeana kehityksenä edes keskipitkällä aikavälillä. Oma arvioni on jotain 4-8%:n välillä.

Konsernin liiketoiminta jakautui maantieteellisesti vuonna 2011 (2010) seuraavalla tavalla:

Ruotsi 27.8% (26,8%)

Suomi 23.6% (25.3%)

Norja 22.2% (21.1%)

Europe Central 11.3% (12.3%)

Europe East 8,5% (7.9%)

Tanska 6.7% (6.6%)

Kaiken kaikkiaan on huomattava ettei parin viime vuoden aikana ole oikeastaan suurempia muutoksia tapahtunut. Pitemmällä aikavälillä erityisesti itä-Euroopan osuuden arvioisin nousevan eniten. Sitä milloin itä-Eurooppa muuttuu merkittäväksi yrityksen kannalta en osaa tarkemmin sanoa. Ramirenthan perusti yhteisyrityksen kilpailijansa Cramon kanssa Venäjän ja Ukrainan markkinoille vähän aikaa sitten.

Osakekohtaisen tuloksen kehitys:

2002, 0.17€

2003, 0.18€

2004, 0.15€

2005, 0.34€

2006, 0.73€

2007, 1.02€

2008, 0.31€

2009, 0.04€

2010, 0.13€

2011, 0.41€

AVG, 0.35€

En välttämättä huomioisi supersyklin huipulla saatua tulosta mukaan ollenkaan tuohon keskiarvoon, joten ilman sitä keskiarvo on 0.27€. Tuohon supersyklin huipulla tehtyyn osakekohtaiseen tulokseen on vielä pitkä matka, joten rohkenen epäillä ettei sitä saavuteta ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Yrityksen osakekohtaisen tuloksen keskimääräinen kasvu on ollut 9.2%, joten kasvuun on panostettu selkeästi enemmän kuin tuloksen tekemiseen. Tätä en välttämättä pidä kestävänä kehityksenä, joten odotettavissa on mahdollisesti yritystoiminnan tehostamista, jotta kasvu saataisiin tasapainoon tuloksenteon kanssa.

Osinkohistoria:

2002, 0.06€

2003, 0.03€

2004, 0.06€

2005, 0.15€

2006, 0.30€

2007, 0.50€

2008, 0.00€

2009, 0.10€

2010, 0.25€

2011, 0.28€

AVG, 0.17€

Vuosittainen osingonkasvu on ollut Ramirentilla 16.7% mikä on ollut selkeästi suurempi kuin tuloksen. En tiedä voiko tätä erotusta enää pitää kestävällä tasolla, vaikka omavaraisuusaste on viimeisen kymmenen vuoden aikana hieman noussutkin noin kolmestakymmenestä prosentista noin neljäänkymmeneen. Tällä hetkellä en juurikaan näe osingonmaksussa kasvuvaraa, joten saa nähdä mihin suuntaan kehitys tapahtuu lähivuosina.

Lyhyt SWOT-analyysi Ramirentista

Strengths:

Yksi yrityksen vahvuuksista on se, että sen liikevaihto tulee aika tasaisesti eri maista, jos vertaa esimerkiksi lähimpään kilpailijaan Cramoon jonka liikevaihdosta yli 40% tulee Ruotsista. Myös eri valuutta-alueille hajaantunut liikevaihto pitää huomioida vahvuutena, sillä valuuttakurssimuutokset voivat olla suuria lähivuosina. Myös oman pääoman tuotto on ainakin viime vuodet ollut korkeampi kuin Cramolla. Rahoitusasema on myös selkeästi vahvempi kuin pahimmalla kilpailijallaan, joten siinä mielessä yrityksellä menee ihan hyvin. Vahvuutena pidän myös sitä, että hallituksen ja johtoryhmän jäsenistä hyvin monilla on ollut pitkä historia yrityksessä mikä osoittaa pitkäjänteistä suhtautumista liiketoiminnan kehittämisessä.

Weaknesses:

Pidän heikkoutena sitä ettei yrityksen sisäpiiristä löydy yhtään suurta kasvollista omistajaa jolla olisi hyvin merkittävä omistusosuus yrityksestä. Riippuvaisuus pohjoismaiden talouskehityksestä on heikkous, mutta tätä varten yritys panostaakin muihin markkinoihin.

Opportunities:

Mahdollisuudet yrityskauppoihin ovat suhteellisen hyvät, sillä monet eri markkinat ovat vielä sen verran sirpaloituneita ettei niiden tekeminen ole kovin vaikeata Ramirentin ollessa selvästi suurempi kuin monet ostokohteet. Venäjän ja muun itä-Euroopan markkinoilla näkisin parhaimmat mahdollisuudet liikevaihdon ja tuloksen kasvattamiseen.

Threats:

Suurimpana uhkana pidän markkinoiden sulamista Suomessa ja Ruotsissa, sillä nämä maat muodostavat yli puolet liikevaihdosta. Käytännössä tämä markkinoiden sulaminen voisi tapahtua molemman maan vientiyritysten hyytyessä mikä taas ainakin Ruotsin kohdalla tarkoittaisi maailmantalouden menemistä persiilleen. Jonkinlaisena uhkana piensijoittajille voidaan myös pitää yrityksen päätymistä suurimman omistajan ruotsalaisen Nordstjernanin hallintaan, sillä kun on jo vajaa 30% yhtiöstä. Tämäkin tilanne tosin vaatisi jyrkkää kurssilaskua mikä ei ole kovin todennäköistä.

Johtoporras:

Täytyy kyllä sanoa, että ainakin allekirjoittaneelle yrityksen johtoporras on aikamoinen mysteeri mikä ei yhtään helpota suhtautumista yrityksen mahdollisuuksiin pärjätä jatkossakin. Kuitenkin heistä hyvin suuri osa on osallistunut yrityksen pitkäjänteiseen kehittämiseen mikä on tietysti selkeä plussa. Muuta tässä ei sitten oikein voi sanoakaan, joten täytynee ottaa lisää selvää. Tämä on myös niin selvä puute analyysissa, että mikäli jollakin on parempaa tietoa niin kertokaa ihmeessä.

Ramirent VS Cramo 1-9/12

Markkina-arvo 760 Milj VS 391 Milj

Liikevaihto 520 Milj VS 504 Milj

Liiketulos/EBIT 64,8Milj VS 47.1 Milj

Rahavirta 37.3Milj VS 24.5 Milj

Nettovelka 256 Milj VS 387 Milj

ROE 18.6% VS 7.0%

Omavaraisuus 41.9% VS 45.8%

Näiden kilpailijoiden tunnusluvuista voi päätellä aika pitkälti syyn siihen miksi Ramirent on huolimatta suunnilleen yhtä suuresta liikevaihdosta selkeästi arvokkaampi yritys. Ramirentilla on noin 50% suurempi rahavirta ja selkeästi pienempi nettovelka. En ole kuitenkaan hirveän varma siitä onko puolet suurempi markkina-arvo Cramoon verrattuna kuitenkaan aivan täysin perusteltua. Aika tietysti näyttää mihin suuntaan yritykset ovat menossa.

Loppusanat:

Rakennuskoneiden vuokrausyrityksiä on kaksi Helsingin pörssissä ja lähtökohtaisesti pidän Ramirentia parempana vaihtoehtona lähinnä pienemmän velkamääränsä ja oman pääoman tuottonsa vuoksi. Kuitenkin on huomioitava, että Cramo on liikevaihdoltaan aika tarkkaan yhtä suuri kuin Ramirent ja markkina-arvoltaan kuitenkin puolet pienempi. Tällä hetkellä en sijoittaisi kumpaankaan, mutta pidän Cramoa hieman halvempana, jos vertaa suorituskykyyn ja rahoitusasemaan. Käytännössä Ramirentin pitäisi siis menettää markkina-arvostaan enemmän kuin Cramon, jotta siihen olisi perusteltua sijoittaa mikäli tälle alalle rahojaan laittaisi. Oma arvioni osakkeen oikeasta arvosta on viisi Euroa, joten nykyisen pörssikurssin pitäisi laskea noin 30% siihen nähden. Turvamarginaalin laittaisin 20%:n, joten osakkeen pörssikurssin tippuessa hieman yli neljään Euroon voisi aloittaa yritykseen sijoittamisen. Tämä on tietysti hyvin konservatiivinen arvio, jos vertaa pörssikurssiin joka vaatisi noin 40%:n laskun, jotta siihen voisi sijoittaa.

Hyvää viikon jatkoa!

- TT

oman elämän turvamarginaalit

Hyvin monet teistä lukijoista ovat mitä ilmeisimmin jonkin verran keskittyneet myös sijoittamiseen ja sen opiskelemiseen, joten turvamarginaali on teille varmasti tuttu käsite sijoittamisessa. Turvamarginaalihan tarkoittaa käytännössä sitä erotusta joka on osakkeen lasketun arvon ja mahdollisen ostohinnan välissä eli toisin sanoen, jos osakkeen arvoksi on laskettu vaikka 20€ niin jotta mahdollisen marginaalin ollessa 10% voidaan osakkeen hinnasta maksaa 18€. Tämä on siis oma yksinkertaistukseni asiasta joka ei ota huomioon ollenkaan sitä ettei turvamarginaalina voida käyttää aina samaa määrettä. Mitä taas tulee tavalliseen elämään niin tätä konseptia voi myös hyväksikäyttää ja siitä tämä kirjoitus kertoo.

Turvamarginaalin soveltaminen tavallisessa elämässä on oikeastaan hyvin yksinkertaista, vaikka tässä tapauksessa sitä ei välttämättä tarvitse määritellä mitenkään matemaattisesti vaan se voi myös olla ihan laadullinenkin määritys. Jos käytetään ensimmäisenä esimerkkinä kuitenkin sitten vielä laskettavaa suuretta niin omassa tapauksessani olin viime vuonna tavoittelemassa viiden tuhannen Euron ylijäämää. En siihen kuitenkaan tässä tapauksessa päässyt aivan, mutta so what? Pääsin kuitenkin yli neljään ja puoleen tuhanteen mikä on kaikki plussaa, sillä kun jää rahaa pankkiin niin suurin osa siinä on käytännössä plussaa. Turvamarginaaliahan silloin oli käytännössä se koko viisitonnia. Kuulostaa itsensä kusettamiselta eikö totta? Kuitenkin tässä lähestymistavassa kaikki säästö on voittoa, joten hyvin pienellä riskillä tämä lähestymistapa ylittää turvamarginaalin. Pääpointtihan on tässä asiassa se, että on olemassa sellaisia tavoitteita ettei epäonnistumisen vaaraa juuri ole vaan lähes kaikki mikä tulee on plussaa.

Toinen esimerkki voidaan ottaa vaikka kielen opiskelusta, jossa joku ihminen voisi ottaa tavoitteekseen vaikka oppia puhumaan täysin vierasta kieltä sujuvasti vuodessa. (Aika monet meistä suomalaisista vieraiden kielien opiskelijoista varmasti pitävät tätä tavoitetta mahdottomana saavuttaa, mutta ei se sitä ole, sillä esimerkiksi Englannin kielessä suuri osa puhutusta kielestä koostuu muutamasta sadasta sanasta eikä sujuvan Englannin opiskelu vaadi itseasiassa muuta kuin puhumista muutaman kuukauden ajan natiivien kanssa eikä se ole sama asian kuin kieliopin pänttääminen kymmenessä vuodessa.) Entäs sitten,jos epäonnistuu tässä tavoitteessaan? Sehän tarkoittaa kuitenkin sitä, että pahimmassakin tapauksessa on oppinut vierasta kieltä ainakin jonkin verran mikä helpottaa kommunikointia natiivien kanssa. Käytännössähän tässä tapauksessa turvamarginaali on ääretön ja pahimmassa tapauksessa on nolannut itsensä monia kertoja erinäisten väärinymmärrysten seurauksena, mutta sillä taas ei ole isommassa kuvassa minkäänlaista merkitystä. Itse aion jossain vaiheessa opetella Venäjää tällä logiikalla ja katsoa voiko esimerkiksi kolmessa kuukaudessa itseopiskelulla oppia puhumaan riittävän hyvin kyseistä kieltä. En tiedä tarkkaa ajankohtaa tämän projektin ajoitukselle, mutta mitä luultavammin pyrin tämän aloittamiseen kesällä. Aika monet ovat kysyneet minulta esimerkiksi Espanjan kielen kohdalla sitä, että miten olen pystynyt oppimaan puhumaan hyvää Espanjaa, vaikka kaikki verbimuodot ovat niin hankalia. Tosiasia on se ettei niillä helvetin verbimuodoilla ole juurikaan tekemistä sen suhteen, että pystytkö kommunikoimaan paikallisten kanssa, kun ei niitä tarvitse juuri mihinkään. Sama pätee aika pitkälti varmasti myös muihin kieliin.

Kaiken kaikkiaan turvamarginaalia voi käyttää lähestulkoon mihin tahansa asiaan, mutta sekään ei kuitenkaan takaa onnistumista joka kerta, sillä joskus voi tulla vastaan jotain odottamatonta tai oman turvamarginaalin asettaminen epäonnistuu. Tästä epäonnistumisesta jonkinlaisena esimerkkinä voi pitää omaa Saksan työkeikkaa, jossa oma ajatusmallini oli sellainen, että pahimmillaankin voi ainoastaan tehdä sellaista duunia mikä vituttaa jatkuvasti kuukauden ajan kaksitoista tuntia päivässä kuusi päivää viikossa. Vaikka duuni vituttikin olla niin onneksi työkaverit tekivät työnteosta siedettävää. Se mikä jäi kokonaan laskemani turvamarginaalin ulkopuolelle oli se, että terveyteni alkaisi pettää mikä ei välttämättä sitten kuitenkaan edes johtunut itse työstä, sillä eilen lekuri ilmoitti minulla olevan ainakin poskiontelontulehdus mikä ei todennäköisesti johtunut työstäni. Toisaalta lekuri on kyllä epäillyt hieman astmaa mikä saattoi johtua työolosuhteista, koska altistuin jonkin verran savulle. Kaikki on vielä arvailua, joten turha ehkä spekuloida enempää vaan todeta, että turvamarginaali ei kuitenkaan aina takaa onnistumista, vaikka se monesti sitä edesauttaakin.

Kaiken kaikkiaan ihminen on hyvin erehtyväinen eläin, joten tämän turvamarginaalin voi myös käsittää, sillä tavalla ettei kaikista epäonnistumisistaan kannata hirveästi lannistua vaan pikemminkin miettiä, että mitä voi saada irti myös siinä tapauksessa ettei hommat mene täysin putkeen. Epäonnistuminen nyt on vain aina pakko ottaa huomioon, sillä virheet nyt tuppaavat olemaan kaikille ihmisille normaalia paitsi ehkä valehtelijoille.

Näillä mietteillä mennään juuri tällä hetkellä, rauhallista sunnuntain jatkoa!

-TT

Palkka-ale? Ma en ollenka ymmarra

Mun täytyy kyllä tunnustaa etten mä oikeastaan ymmärrä kokonaan tätä keskustelua, jossa mietitään onko meidän presidenttimme näyttämä esimerkkimme moraalisesti oikeaa ja kenen pitää palkkojaan laskea ja miten paljon pitäisi tämän aleen olla? Kylmä faktahan nyt vaan tuppaa olemaan se, että me emme maailmanmarkkinoillamme nykyisellä kilpailukyvyllämme pärjää riittävän hyvin. Tämän takia markkinatalous tulee siirtämään palkat ennen pitkää oikealle tasolle. Jos nyt kuitenkin jonkinlainen mielipide tulee esittää niin here we go.

Rakennemuutos, rakennemuutos, rakennemuutos. Jos jollekin vielä jäi epäselväksi mistä on kyse niin tällä hetkellä Suomi on menossa nykyaikaisella rakennemuutoksellaan suoraa tietä uudeksi Kreikaksi, sillä kylmä fakta on se, että julkisen sektorin työpaikat lisääntyvät koko ajan yksityisen sektorin työpaikkojen vähentyessä. Toisaalta voidaan sanoa, että ihmisten vanhetessa tarvitaan lisää tekijöitä hoitamaan vanhuksia. Ja sitten kysymys julkisen sektorin työntekijöille: Oletteko te oikeasti huomanneet, että näitä tekijöitä olisi lisätty vai pikemminkin vähennetty? En tarkoita tekijöillä kaikkia työntekijöitä vaan niitä jotka ihan oikeasti tekevät eivätkä vain keksi tekemistä ja perusta erilaisia työryhmiä tai lisää paperitöitä? Kaikki tämä julkisen sektorin paisuttaminen vaikuttaa epäsuorasti työpaikkojemme kilpailukykyyn, koska lisääntyvien verojen ja maksujen myötä eläminen tulee jatkuvasti kalliimmaksi mikä taas pakottaa yksityisen sektorin palkansaajien vaatimaan korotuksia, jotta he pystyvät elättämään itsensä.

Tässä oravanpyörässä alkaa pää nyt vihdoinkin tulla vetävän käteen eikä loppua näy ennen kuin tämä kehitys katkaistaan ja tosiasiat hyväksytään mikä tarkoittaa joko julkisen sektorin työpaikkojen radikaalia vähentämistä tai sitten samaa operaatiota palkkojen pienentämisen suhteen. Tätä ei kuitenkaan voi tehdä kertaheitolla vaan siten ettei sopeutumisesta tulee liian vaikeaa. Oma arvioni on kuitenkin se ettei enää voi odottaa vaan aloittaa toimenpiteet jo tänä vuonna. Oma ehdotukseni on laskea palkkoja julkisella sektorilla joka vuosi viitisen prosenttia 4-6:n vuoden ajan. Mitä taas tulee julkisen sektorin pahimpiin syöttöporsaisiin eli niihin joilla ovat palkat yli 5000€/kk niin heidän palkkojaan voisi heti laskea enemmänkin eli 30-40%. Julkisen sektorin palkanalennusten kanssa ei sitten voi kyllä tehdä minkäänlaisia veronkorotuksia vaan varsinkin pakollisia veroja kuten kiinteistö- ja energiaveroja on laskettava. Tämä ei tietystikään riitä vaan kun taloudellinen tilanne paranee niin verojen laskua on jatkettava. Jos joku luulee ettei tämä palkkojen pienentäminen ei ole välttämätöntä niin voi mielestäni ihan rauhassa odottaa sen 3-5 vuotta kunnes IMF ja muut ulkopuoliset tulevat päättämään palkoista julkisella sektorilla tässä maassa. Sen jälkeen tämä sopeutus tulee tapahtumaan yhdellä kertaa ja silloin ihmiset kärsivät vielä pahemmin. En luule ettei palkkojen laskemisella ole negatiivisia kerrannaisvaikutuksia lyhyellä tähtäimellä, mutta en näe muita vaihtoehtoja, kun talouskasvua on turha odotella vielä hyvin pitkään täällä Euroopassa.

Mitä taas tulee yksityisen sektorin palkanalennuksiin niin antaa markkinatalouden ratkaista ne ilman minkäänlaista keskusjohtoista väliintuloa. Viime vuosina nämä niin sanotut raamisopimukset ovat tuottaneet vain ja ainoastaan työttömyyttä yksityiselle sektorille. Pidän huomattavan paljon tärkeämpänä paikallista sopimista kuin kaikkia koskevia työmarkkinaratkaisuja, koska toisissa työpaikoissa on varaa nostaa palkkoja ja toisissa taas niitä pitäisi laskea selvästi, jotta yritykset voisivat pitää työntekijänsä ”sorvien ääressä” heidän poispotkimisensa sijaan. Koska joukkoja johdetaan nimenomaan edestäpäin niin johtajien esimerkki palkkojen laskussa yksityisellä sektorilla on mielestäni kannatettavaa, sillä on vaikea vaatia muita luopumaan ”saavutetuista” eduistaan mikäli ei luovu omistaan. Kansantaloudellisestihan tällä johtajien palkkojen laskemisella ei ole minkäänlaista vaikutusta eikä edes heidän verojen nostollaan, sillä tälle vuodelle tullut niin sanottu solidaarisuusvero tuottaa laskujen mukaan muutamia kymmeniä miljoonia Euroja.

Mitä taas tulee yksittäisiin työntekijöihin niin julkisen sektorin työntekijöiden olisi syytä muistaa, että yksityisen sektorin yritysten työntekijät maksavat teidän palkat omilla ylijäämillään aika pitkälti halusitte sitä tai ette. Jos tämä fakta vituttaa niin kannattaa siten pyrkiä suosiolla yksityiselle sektorille töihin. Mitä taas tulee yksittäisiin ihmisiin ja palkanalennuksiin niin mikäli ette pysty tulemaan toimeen hieman pienemmällä palkalla niin vaikka tiedän monen lukijani vetävän herneen nenään niin te jotka ette pysty elämään hieman pienemmällä palkalla niin te elätte juuri TÄLLÄ HETKELLÄ löysässä hirressä joka vain odottaa katkeamistaan. Teillä on tässä tapauksessa kaksi vaihtoehtoa eli joko elää säästävämmin tai hankkia lisätuloja jostakin. Itse pystyn säästämään pienestä palkastani noin 30%, joten keskituloiset pystyvät varmasti tinkimään elintasostaan joka ei ole kestävällä tasolla aivan varmasti.

Tässä avautumiseni tästä ajankohtaisesta asiasta tällä kertaa. Kaikki eriävät mielipiteet ovat tervetulleita.

-TT