Kun satatonnia (100000€) ei riitä

Tässä ilmeisesti viikonloppuna oli joku perheenäiti (4 lasta) avautunut rahaongelmista hesarissa, kun perheelle ei riitä isän tienaama noin satatonnia vuodessa. Ensimmäisenä tietysti tulee heti suurimmalle osalle ihmisistä oksennusreaktio ja vitutus siitä kuinka joku voi marista tollaisesta asiasta? Jos sitten alkaa funtsimaan hieman tarkemmin niin tulee mieleen ainakin pari asiaa eli se, että joku on pielessä perheen menoissa ja toinen asia mikä tulee mieleen on tämä niin sanottu hyvinvointivaltio, jossa kaikki normaali elämiseen liittyvä nyt vaan tuppaa olemaan niin perkeleen kallista. En tiedä mikä on perheen oikea tilanne eikä se varmaan edes selviä siitä kirjoituksesta jota en ole viitsinyt lukea, sillä mielestäni itkeminen ja valitus nyt ei vaan auta ketään. Kuitenkin allekirjoittaneella tuppaa olemaan mielipide tähän asiaan, joten pakkohan se nyt on kertoa kun sitä on vähän ehtinyt miettimään.

Oma diagnoosini on se, että kyseinen perhe kärsii niin sanotusta oravanpyörä-oireyhtymästä, jossa pyöritetään samaa pyörää yhä uudelleen ja yritetään koko ajan juosta lujempaa pääsemättä yhtään eteenpäin. Oravanpyörä-oireyhtymä ei ole mikään virallinen termi, mutta jonkinlaisena ”ongelmana” sitä voidaan kuitenkin pitää johon ainut ratkaisu nyt on vaan yksinkertaisesti radikaali elämänmuutos jota ei pysty tekemään mikäli itkee ja valittaa. Tämän klassisen tilanteen oireita pahentaa tämä meidän niin sanottu hyvinvointivaltiomme, jossa niitä jotka hoitavat asiansa ”paremmin” rangaistaan enemmän kuin monissa muissa oikeissa hyvinvointivaltioissa. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on progressiivinen tulovero mikä rankaisee erityisen paljon suurituloisia, kun taas pienituloiset eivät maksa juuri mitään. Jotta ei menisi puurot ja vellit sekaisin niin niille jotka eivät ole lukeneet blogiani pitkään tiedoksi sellainen asia, että kuulun pienituloisiin. Meitä pienituloisia tuetaan hyvin pienellä veroprosentilla verrattuna edes keskituloisiin. Kaiken kaikkiaan progressiivinen verotus moninkertaistaa veroprosentin, jos vertaa viisitoistatonnia vuodessa tienaavia ja tuota sataatonnia tienaavia. Ainakin itselleni on helvetin suuri kynnys edes harkita tienata paljon enemmän kuin nyt jo senkin takia ettei siitä ole kovin suurta hyötyä, jos vertaa vapaa-ajan menetystä ja sitä summaa mikä tulisi vakiotyöstä. Ainakin itse arvostan oman vapaa-aikani sen verran korkealle etten siitä kovin pienellä rahasummalla ole valmis luopumaan. Toinen syy tähän on kuitenkin se etten koe tarvitsevani enempää rahaa juuri tällä hetkellä.

Jos nyt sitten lasketaan mitä se tarkoittaa, että tienaa satatonnia niin perstuntumalta sanoisin, että silloin rahaa jää nettotuloina noin 4500-5000 Euroa. Jos joku haluaa antaa tarkan luvun niin saa sen tehdä. Koska perheellä on neljä lasta niin voin olettaa sen tarvitsevan suhteellisen isokokoisen kämpän tai itseasiassa se luulee tarvitsevansa sellaisen. Jos nyt sitten oletetaan sen kustantavan noin 1500€ kuukaudessa jää perheelle 3000-3500€. Tällöin menot perheenjäsentä kohden saavat olla 600-700€/kk. Oma arvioni noista rahasummista on se, että mikäli aikuiset elävät suhteellisen normaalioloissa niin 500€-600€/kk riittää aikuiselle helposti asumisen jälkeen. Itselleni asumisen jälkeen menee normaalimenoihin suunnilleen toi 500€ silloin, kun ei ole mitään suurempaa kuluerää. Se mikä ainakin itselleni on hämärän peitossa on lasten kuluihin menevät rahat. Mitä ilmeisemmin ainakin päivähoitomaksut ovat progressiivisia mikä tietysti nostaa lapsiin meneviä rahasummia. Kaiken kaikkiaan en epäile hetkeäkään ettei normaalioloissa tuo rahasumma riitä elämiseen kuusihenkisellä perheellä. Mutta mitä ilmeisimmin perheenäiti sairastaa joten tilanne muuttuu hyvinkin radikaalisti mikäli hoitoa tarvitaan jatkuvasti. Suomessa terveydenhuolto ei ole läheskään ilmaista, vaikka niin monet luulevat. Itse olen ainakin huomannut äitini joutuvan juuri silloin lainaamaan rahaa, kun terveydenhuoltokulut ovat reilusti toista sataa Euroa kuussa. Varsinkin hammashuoltoon uppoaa rahaa hyvin paljon enemmän kuin mitä voisi kuvitella. Lääkkeetkään eivät ole mitenkään erityisen halpoja ja julkinen terveydenhuolto on ainakin äitini asuinpaikassa surkeaa, joten hän joutuu pari kertaa vuodessa käymään yksityisellä.

Jos miettii sitten ratkaisua tähän ongelmaan niin ainakin tämän kyseisen perheen kannattaisi ruveta harkitsemaan asumiskulujen tiputtamista. Suomessa kun tämä yksittäinen kuluerä on verojen jälkeen normaalitapauksessa suurin. Asumiskustannuksiin, kun kuuluvat yhtiövastike ja lainanlyhennykset tai vuokra. Tämän lisäksi suuremman asunnon lämmittämiseen menee enemmän rahaa kuin monilla muilla. Myös korjauskulut joita varmasti tulee menevät myös varsinkin asunto-osakeyhtiössä asuessa koon mukaan. Kaiken kaikkiaan asuntojen hinnat ovat yksi suurimmista ongelmista mitä tulee normaalin suomalaisen perheen toimeentuloon. Valitettavasti valtiovalta ja kunnat tekevät kaikkensa etteivät nämä hinnat lähde laskuun. Uuden kämpän hankkiminen yhä uudestaan on myös pahin oire mitä tulee oravanpyörään, sillä isompaan asuntoon muuttaminen lisää myös tarvetta hankkia lisää tavaraa, jotta tila saataisiin täytettyä. Tätähän voidaan sitten jatkaa niin pitkään kunnes rahat loppuu ja ne loppuu aivan satavarmasti jossain välissä kuluttamalla koko ajan yhä enemmän. Asumiskulujen lisäksi olisi parempi seuraavat pari kuukautta kirjata kaikki menonsa ylös ja tehdä sitten johtopäätökset. Todennäköisesti suurin ongelma on se etteivät tulot nouse menojen vauhdissa mikä vaatii yksinkertaisesti vain hyvin rankkaa kulukuuria ja siitä ei noin monilapsisessa perheessä tule kovin helppoa.

Loppujen lopuksi kuitenkin tarinan opetus on sellainen ettei Suomessa työnteolla pääse kuin muutamat sadat mahdollisesti rikastumaan ja ainut tapa itseasiassa on ottaa riskiä ja alkaa joko yrittäjäksi tai rikastua muiden työnteolla eli sijoittamalla. Kumpikaan ei kuitenkaan ole helppo reitti tässä maassa, joten varsinkin näitä edellisiä olisi syytä tukea niin paljon kuin mahdollista. Ei tosin sen takia, että he tekisivät rahaa vaan työllistääkseen ihmisiä. Sijoittajiakaan on turha kadehtia, sillä todennäköisesti sijoitetuista rahoista on jo verot kerran maksettu tavalla tai toisella. Toinen opetus tarinaan on se, että menojen hallinta tässä maassa on paljon tärkeämpää kuin suuret tulot, sillä jälkimmäisistä rokotetaan mielestäni liian paljon.

Ehkä tämä riittää tästä aiheesta,

Ensikertaan!

- TT