Saksassa 24.11-23.12 Blogi ”tauolla”

Elikkäs kuten olen jo viime kirjoituksessa ilmoittanut niin lähden Saksan maalle tänään lauantaina ja siellä tulee olemaan sen verran kiire etten usko voivani kirjoittaa samassa laajuudessa postauksia kuin normaalisti. (Tiedän sen olevan huono tekosyy, mutta näillä kuitenkin mennään?).

Lähden Saksan maalle pikkujoulusesongiksi töihin eräälle joulutorille mikä tarkoittaa sitä, että työpäiväni tulevat venymään suhteellisen pitkiksi varsinkin parilla viimeisellä viikolla etten välttämättä jaksa työpäivien jälkeen enää juurikaan blogiini kirjoittaa. Yleensä yhden kirjoituksen tekemiseen menee helposti parikin tuntia mikä on pitkä aika raapustaa yli kymmentuntisen työpäivän jälkeen. Tämän vuoksi olen päättänyt kirjoittaa tuon kuukauden ajan aika lailla lyhyempiä pätkiä mikä tarkoittaa sitä ettei niissä oikein pysty kunnolla asioita perustelemaan. Tämän vuoksi pahoittelen mikäli teistä tuntuu siltä ettei blogista meinaa saada mitään irti. Tämä ajankohta on siinäkin mielessä huono, että viime viikkoina olen taas mitä ilmeisemmin saanut parisenkymmentä päivittäistä lukijaa lisää. Jotkut pitempään blogiani lukeneet tuskin välittävät niin paljoa tästä tauosta, sillä yleensä pieni tauko saattaa parantaa kirjoitusten laatua selvästi.

Itseäni tällä reissulla kiinnostaa aika pitkälti se löytyykö Saksasta niin sanottua hyvinvointivaltiota, sillä sitä ei ainakaan Suomesta löydy. Tietysti näin lyhyenä aika ei välttämättä hirveästi tätä ehdi seuraamaan, mutta aion kuitenkin yrittää seurata vajaalla Saksan kielen taidollani mm. uutisotsikoita sanomalehdistä, sillä niihin törmää pakosti jokaisessa maassa ollessaan ainakin täällä Euroopassa, vaikka kaikista kielistä ei tietysti mitään tajuakaan. Hintataso maassa on myös itseäni hyvinkin kiinnostava asia. Tarkoitus on ainakin yrittää piipahtaa paikallisisssa kaupoissa vertailemassa hintoja Suomeen. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että näistä vertailuista tulisi kovin tarkkoja, sillä monet tuotteethan eivät tietystikään ole samoja joita täällä Suomessa myydään. Myös Saksassa on tietysti hintatasossa eroja ja itse olen vauraammassa etelä-Saksassa koko reissun ajan, joten se ei kerro mitään esimerkiksi itä-Saksasta. En tosin usko kovin montaa ihmistä kiinnostavan itä-Saksan hintataso Berliiniä lukuunottamatta.

Tässä tätä seuraamista nyt sitten on jonkin verran. Voi olla, että seuraavan kuukauden ajan tulee enemmän päiväkirjamaista kerrontaa tapahtumista kuin perusteltua analyysia. Kuitenkin on selvää ettei se arki saksalaisella joulutorilla välttämättä ole kovin mielenkiintoista, joten en siitä kovin paljoa kirjoita. Mikäli joku lukijoista on sitä mieltä, että se voisi olla mielenkiintoista niin kommentoikaa ihmeessä. Alan nyt valmistautumaan illan matkaan, joten eipä tässä muuta.

Auf Fiedersehen Finnland!

-TT

Liian paljon kaikkea, mutta mitään ei riittävästi.

Länsimainen hyvinvointiyhteiskuntakäsitys on nykypäivänä aika pahasti vinksallaan ainakin allekirjoittaneen mielestä, sillä ihmisillä on sellainen ymmärrys elämästä ettei mikään riitä. Elämme kuitenkin mielestäni yltäkylläisyydessä ja tavarapaljoudessa mikä itseasiassa luo ihmisille sellaisen psykologisen hallusinaation, jossa koko ajan on pakko vaan saada lisää niitä ihmisille tarpeettomiakin asioita kuten eri kulutustavaroita.

Tämä tavarapaljous on johtanut siihen etteivät ihmiset enää tajua kuinka hyvin heillä menee varsinkaan täällä länsimaissa, kun koko ajan pitää olla ostamassa uusia härpäkkeitä, jotta saa tyydytettyä omat kulutustarpeensa. Pelkästään tämä kulutustavaroiden määrä luo ihmisille jo pakollisen oravanpyörän jota on pakko sitten kiireellä pyörittää, sillä pelkästään varastoimistilojen tarve kasvaa koko ajan. Tavallisilla ihmisillä on tuhansia eri tavaroita ja artikkeleita kotonaan eivätkä he sitä itse edes mitenkään huomaa. Itsekin olen päätynyt hyvin moneen sataan eri tavaraan, vaikka en varsinaisesti kulutakaan läheskään samalla tavalla kuin esimerkiksi keskituloiset vaan keskityn enemmän elämyksien hankkimiseen niillä vähillä rahoillani joita tienaan. Olen huomannut tavaroita pois heittäessäni, että psykologinen paino harteilla itseasiassa tippuu, kun niistä luopuu. Kuitenkin minullakin on aivan liikaa kaikkea turhaa, joten projektia tulee riittämään vielä hyvinkin pitkään.

Kuinka sitten luopua turhista tavaroista onkin sitten aikamoinen kysymys, sillä suurin osa ihmisistä pystyy kyllä perustelemaan aina jonkin ”järkisyyn” avulla ettei ole tarvetta luopua tietystä tavarasta, kun se on niin rakas tai sille saattaa tulla jotain käyttöä hamassa tulevaisuudessa. Kuitenkin suurin osa ihmisten tavaroista ovat sellaisia ettei niitä käytetä vuosikymmeniin vaan parhaimmassa tapauksessa perilliset pääsevätkin sitten heittämään nämä roskiin satojen tai tuhansien muiden artikkelien kanssa. ”been there done that!”. Rakkaan mummoni kuoltua oli tämä mukava urakka edessä ja se oikeastaan avasikin silmäni tälle asialle ensimmäisen kerran. Ensimmäiseksi tehtäväksi ottaisin vaatekaappien tyhjentämisen turhista asusteista, sillä se on mielestäni kaikista helpoin tapa aloittaa. Tyhjennä sieltä kaikki vaatteet pois, joita et ole käyttänyt pitkään aikaan ja sen jälkeen heitä ne kylmästi jätesäkissä roskiin tai varaa tila kirpputorilta mikäli kuvittelet tienaamasi niiden myynnillä selkeästi enemmän kuin mitä tämä tilaa tulee maksamaan. Jos taas tykkäät olla kirpputoreilla myymässä niin siinä tapauksessa tämä tienaaminen ei ole niin tärkeätä. Tämä roskiin heittäminen saattaa tuntua hyvinkin brutaalilta tavalta luopua vaatteistaan, mutta se itseasiassa tiputtaa hyvin henkistä painolastia, kun huomaa vaatekaapissaan olevan yhtäkkiä paljon enemmän tilaa.

Vaatekaapin tyhjennys on ainakin allekirjoittaneelle hyvin helppo asia, joten kun on päässyt alkuun onkin sitten aika jatkaa. Seuraavaan operaatioon suosittelisin sitten hankkimaan kynän ja paperia tai mahdollisesti pitämällä kirjaa tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmalla. Suosittelen kuitenkin kynää ja paperia, sillä psyskologinen vaikutus on suurempi tällä tavalla kirjaa pitäen. Seuraavaksi suosittelen kirjaamaan jokaisen tavaran ylös jonka omistat. Tähän voi tosin mennä hyvin pitkä aika, sillä niitä eri tavaroita tosiaan on vähintäänkin satoja ja useimmilla meistä tuhansia. Tähän kirjaamiseen voi myös lisätä vaatteensa ennen tyhjennysoperaatiota mikäli haluaa hoitaa kaiken samalla kertaa. Tämän kirjaamisen jälkeen onkin tarkoitus jakaa tavarat seuraaviin ryhmiin sen mukaan miten on niitä viimeksi käyttänyt:

a) käytin tätä viimeisen viikon aikana (säilytä ehdottomasti)

b) käytin tätä viimeisen kuukauden aikana (säilytä)

c)käytin tätä viimeisen puolen vuoden aikana (säilytä mikäli kyseessä kallis käyttötavara)

d)käytin tätä viimeisen vuoden aikana (luovu siitä)

e) En ole käyttänyt tätä viimeisen vuoden aikana (luovu siitä)

f) En tiennytkään omistavani tällaisen (luovu siitä)

Tällaisella jaottelulla on helppo huomata kuinka paljon turhaa tavaraa meillä jokaisella onkaan ja psykologinen este näistä tavaroista luopumiseen on hyvin suuri. Tämä jaottelusuoritus auttaa kuitenkin huomaamaan tosiasiat paremmin kuin vain se, että olettaa tavaramäärän olevan kohtuullinen. Itselläni akilleen kantapää tämän jaottelun suhteen on kirjat, sillä jostain syystä koen itselleni suurimman haasteen olevan juuri niistä luopumisessa. Tällä hetkellä turhia kirjoja on monia kymmeniä ja varsinkin tietyistä kirjoista olisi hyvinkin järkevää luopua kuten fiktioon perustuvista allekirjoittaneella, Clancyt, Baldaccit, Childin Reacher-jännärit, jne. En mene hirveän tarkasti tässä kirjoituksessa siihen kuinka suorittaa tavaroista eroon pääseminen tavalla, jolla voisi jotain tienatakin. Tämä on sinänsä aika ongelmallinen tilanne, koska se aika minkä käyttää tavaroista luopumiseen saattaa olla vähintäänkin yhtä kallista kuin esimerkiksi kirjan postittaminen jollekin muutaman Euron takia.

Ja sitten vielä yksi asia tavaroista eli, koska joulu lähenee ja monia alkaa koko hössötys vituttamaan jo senkin takia, kun kaupat ovat niin täynnä muitakin lahjojen hankkijoita. Suosittelisin ihmisiä panostamaan erityisesti lahjojen laatuun eli älkää ostako kaikkea roskaa halvalla vaan ostakaa joku kalliimpi ja laadukkaampi lahja josta on iloa pidemmäksi aikaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että paras joululahja jonka läheisilleen voi antaa on aika! Varsinkin lapsiperheiden kannattaa tämä muistaa.

Eipä mulla muuta, Lähden lauantaina Saksaan kuukaudeksi ja palaan vasta aatonaattona takaisin enkä varmastikaan ehdi päivittämään blogia kovin paljoa, joten olkaa kärsivällisiä sen suhteen. Uskon joulun jälkeen palaavani ”sorvin ääreen” entistä motivoituneempana. Kirjoittelen vielä tarkemmin siitä Saksan reissusta ennen lähtöäni, joten yksi kirjoitus on varmasti vielä tulossa ennen sitä.

-TT

”Jykä” ”Meidän on hoidettava Eurokriisi ensin”

Onneksi meidän entinen Euroopan paras valtiovarainministeri ja nykyinen pääministerimme on puikoissa niin meillä ei ole mitään hätää vai onko Jykä sitten itseasiassa kuitenkin enemmän ongelma kuin ratkaisu tähän nykyiseen taloustilanteeseen? Kylmät faktat heti esiin: Vaihtoehtoja on kaksi: meillä on joko täystollo valtiomme tärkeimmällä johtopaikalla tai sitten meillä on kirkkain silmin kusettava epätoivoinen päämies joka yrittää pitää luhistuvaa korttitaloa kasassa niin pitkään kunnes pääsee itse irtautumaan Brysseliin komissaariksi. En tiedä teistä lukijoista, mutta itseäni ainakin asia vituttaa aika rankasti. Kuitenkin on nyt sen verran huomioitava, että pelkkä avautuminen ei tietystikään riitä vaan on jotenkin perusteltava asiaa ja siitä tämä kirjoitus sitten kertookin.

Käytännössä Eurokriisi alkoi jo historian suurimman jenkkien asuntokuplan puhjetessa ja Suomeen vaikutukset alkoivat näkymään viimeistään 2008 jolloin yritysten liikevaihdot alkoivat tippumaan erityisesti vientialoilla. Tämän seurauksena Suomenkin bruttokansantuote tippui reaalisesti kahdeksan prosenttia vuonna 2009. Tällaista pudotusta ei ole kovin montaa kertaa historiassa nähty. Tätä laskua onkin sitten elvytetty kymmenillä miljardeilla Euroilla ja suurin osa näistä Euroista on mennyt julkisten sektorien työtekijöiden palkankorotuksiin ja joitakin miljardeja on käytetty mm. infrastruktuurin parantamiseen. Tämä elvytys on tehty käytännössä lähes kokonaan velaksi jonka maksavat tulevaisuudessa veronmaksajat. Elvytys ei ole käytännössä tuonut minkäänlaista kasvua reaalitalouteen vaan bkt:n nousu on lähinnä velan ottamisesta seuranneita kerrannaisvaikutuksia joita suomalaiset ovatkin sitten voineet juhlia ”vaurauden” kasvamisena vuosien 2010-2012 aikana. Myös tänä vuonna meidän kestävyysvajeemme on kymmenen miljardin Euron luokkaa ja on vain ja ainoastaan pahenemaan päin, vaikka viralliset ennustukset osoittavatkin lähinnä ensi vuonna talouden kasvavan prosentin verran. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ensikin vuonna julkisen sektorin palkat tulevat nousemaan voimme nähdä kestävyysvajeemme kasvavan taas muutamalla miljardilla huolimatta ehdotetuista veronkorotuksista.

Nämä julkisten työntekijöiden palkankorotukset ovat täysin kestämättömiä, sillä niiden maksamiseen tullaan taas ottamaan velkaa mikä entisestään kasvattaa tulevien veronmaksajien laskua. Nämä palkankorotukset taas nostavat jälleen kerran mm. kunnallisveroja mikä ei taas voi olla näkymättä tavallisten ihmisten taloudellisessa toimeliaisuudessa, sillä ihmisten käteen jäävät rahamäärät eivät kasva vaan pikemminkin laskevat varsinkin yksityisten sektorien työntekijöiden mahdollisuutta kuluttaa rahojaan. Suomen kansantalouden kannalta kyseessä on kestämätön ratkaisu varsinkin sen takia etteivät veronkorotukset enää nosta verotuloja ollenkaan vaan alkavat pikemminkin vähentyä. Viime vuosina on panostettu erityisesti tavallisten ihmisten kohdalla kulutusveroihin joita ovat bensa- makeis- kiinteistö- arvonlisäverot ja monet muut jotka näkyvät sitten suoraan muussa kulutuksessa. Näistä monista eri veroista on seurannut myös asumiskustannuksien nousu mikä taas on poissa tavallisilta ihmisiltä. Kaikki nämä jo aikaisemmin mainitut toimenpiteet hallituksen suunnalta ovat lisänneet veronmaksajien taakkaa ja tulevat olemaan poissa kulutuksesta myös tulevina vuosina.

Jos nyt sitten mietitään mitä tapahtuisi siinä vaiheessa, kun Eurokriisi saataisiin ratkaistuksi niin on huomattava sellainen pikkuseikka kuten kilpailukyvyn menetys joka heikentää valtiontalouden mahdollisuuksia päästä takaisin kannattavalle kasvu-urulla mikä tarkoittaa sitä ettei enää velkaannuta yhtään enempää vaan saadaan ruveta makselemaan velkoja pois tulevia veronmaksajia varten. Jos nyt verrataan Suomea vaikka Ruotsiin niin myös rakas länsinaapurimme on hyvin vientivetoinen talous ja se on myös ollut lähtötilanteessa aika pitkälti samalla viivalla meidän kanssamme. Kuitenkin se lähestyy lähitulevaisuudessa nettovelattomuutta ja pääsee sitä varmasti hyvin lähelle. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä ettei se siihen tule pääsemään vaan sen talous lähtee myös laskuun kuten lähes kaikkien muidenkin länsimaiden, vaikka päämiesten toivotalkoot muuta sanovatkin.

Eurokriisiä ei saada selvitetyksi vielä vuosiin eikä ole mitään syytä ruveta odottamaan sen ratkaisemista, sillä kotimaamme asiat eivät ole niin hyvällä tolalla etteivät ne tarvitsisi heti toimia. Käytännössä ainut mahdollisuus on isot rakenteelliset muutokset mikä käytännössä tarkoittaa ylisuuren julkisen sektorin selkeää pienentämistä joka ei ole kovin helppo ratkaisu, sillä muutosvastarinta tulee olemaan niin suurta ettei ilman suurempaa lakkoilua siitä tulla selviämään. Toinen vaihtoehto on tietysti odottaa niin pitkään, että maamme tipahtaa talouskurimuksessaan IMF:n syliin joka sitten pakottaa julkisen sektorin leikkauksiin. Järkevintä olisi vähentää julkisen sektorin hallintoa ja laittaa palkat takaisin vuoden 2007 tasolle. Tämä tietysti tuottaisi kerrannaisvaikutuksineen suuremman loven bruttokansantuotteeseen kuin kymmenisen miljardia, mutta on myös muistettava näiden kerrannaisvaikutuksien toimivan molempiin suuntiin vai olenko vain yksin ainoastaan tätä mieltä? Tämän lisäksi helpoin tapa nostaa taloudellista toimeliaisuutta olisi vähentää ihmisten verorasitusta mikä kannattaisi tehdä vähentämällä ainakin tuloveroja. Jotta pystyisimme houkuttelemaan Suomeen ulkomaalaisia investointeja olisi myös vähennettävä yritysverotusta. Tähän rahat saataisiin pienentämällä yritystukien määrää samalla rahasummalla mikä myös vähentäisi kilpailukyvyttömien yritysten määrää.

Itse en usko hallituksemme ryhtyvän minkäänlaisiin konkreettisiin toimiin nykytilanteessa, joten pientä puuhastelua tulemme varmasti näkemään, mutta sellaisia ratkaisuja joilla olisi merkitystä tuskin tulemme näkemään. Tämän seurauksena suosittelisin etenkin julkisen sektorin työntekijöitä miettimään miten pärjäätte selkeästi pienemmällä palkkauksella tulevaisuudessa ja yksityisen sektorin työtekijöiden kannattaa huolehtia omasta kilpailukyvystään nykymaailmassa. Kaiken kaikkiaan elämme mielenkiintoisia aikoja ja ne ihmiset jotka hoitavat hyvin asiansa tulevat pärjäämään entistä paremmin tulevaisuudessa. Ei muuta kuin pää pystyyn ja kohtia uusia menestyksiä!

- TT

sijoitusmessuilla

Olen käynyt sijoitusmessuilla muutamia vuosia putkeen, kun kerran ”ilmaiseksi” olen päässyt. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Totutun kaavan mukaan siellä on aika pitkälti myyminen menossa eikä suuria ahaa-elämyksiä ole odotettavissa eikä niin ollut tälläkään kertaa. Kuitenkin näissä messuissa on omat hyvät puolensa ja joskus niistä saa joko vahvistusta tai kritiikkiä omille näkemyksilleen. Ikinä sitä ei voi tietää etukäteen, joten ehkä sen takia sitä tulee näissä tapahtumissa käytyä.

Niille jotka eivät ole käyneet sijoitusmessuilla mainittakoon, että aika monella sijoituspalveluja myyneillä on ständit, jossa firmojen edustajat sitten joko myyvät palveluitaan tai sitten kertovat yrityksistään. Tämän lisäksi näiden edustajilla on hyvin usein ainakin jonkinlaiset esitykset joita sitten kuunnellaan hieman isommissa saleissa ja lopuksi on aina mahdollisuus esittää muutamia kysymyksiä. Näitä firmojen edustajia ovat toimitusjohtajat, erilaiset myyntimiehet ja jotkut muutkin yritysten johtoportaaseen kuuluvat. Messut ovat yksi mahdollisuus päästä juttelemaan näiden isompien herrojen kanssa yrityksistä. Toisia tavallisen piensijoittajien jutut kiinnostavat yhtä paljon kuin kasa paskaa ja toisia enemmän. Se on tapauskohtaista ja varmaan riippuu myös henkilöiden vireystilasta ja siitä kuinka asiasi esität.

Jos mennään sitten tämänvuotisiin messuihin niin väkeä oli edelleen liikaa verrattuna Wanhan Sataman tiloihin. En osaa tarkemmin arvioida sitä oliko sitä porukkaa enemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta epäilisin aika lailla samaa määrää kuin aiemminkin. Se mikä paistoi selkeästi silmään oli pörssiyritysten määrän selkeä vähentyminen eikä isompien firmojen edustusta juurikaan enää ollut paikalla metsäyrityksiä lukuunottamatta. Tätä pidän säälinä, sillä mikäli et ole omistaja niin et pääse yrityskokoustakaan kuuntelemaan ja se tietysti vähentää sitä informaatiota jota on yrityksistä saatavilla. Monesti jo pelkästään yritysten edustajien naamasta näkee aika paljon ja mikäli kyseessä on toimitusjohtaja niin pelkkä elekieli kertoo jo hyvin paljon hänen omasta asemastaan ja henkisestä hyvinvoinnista. Pörssiyritysten sijaan myyntimiehiä kyllä riitti ja perstuntumalla sanoisin näiden määrän olleen aika lailla sama kuin aikaisempina vuosina. Valitettavasti juuri näiltä myyntimiehiltä en juurikaan kovin usein saa mitään ahaa-elämystä ja yritän heidän antamaa informaatiota muutenkin välttää. Tietysti analyytikotkin ovat jonkinlaisia myyntimiehiä, joten heidänkään antamaa informaatiota ei voi suodattamatta kuunnella. Mielestäni kannattaa kuunnella tarkasti heidän sanallista ulosantiaan, sillä aika lailla monet heistä joutuvat jo virkansakin puolesta antamaan sellaisia lukuja jotka eivät hirveästi heitä valtavirran arvioista.

Jos nyt sitten mietitään mitä jäi käteen koko tapahtumasta niin aika lailla seuraavia ajatuksia jäi mieleen. Hyvän sijoituskohteen tunnusmerkit olivat torstaiaamun paneelissa suunnilleen seuraavia: jatkuvasti kasvava osinko, hyvä johto, ”tylsät” yritykset hyviä eli ne jotka eivät juuri yllätyksiä kertoile vaan jatkavat vuodesta toiseen tasaisen vahvaa menoaan. Tänä vuonna pisti myös erittäin selkeästi se silmään, että niin varsinkin laatuyhtiöiden ja kovan osinkotuoton maksaviin yrityksiin kannattaa panostaa nykyisessä markkinatilanteessa. Itse en välttämättä näe varsinkaan tuota jälkimmäistä niin hyvänä ideana, sillä monesti korkea osinkotuotto tarkoittaa sitä ettei yritystä kehitetä sillä tavalla kuin olisi tarpeellista vaan rahat menevät lähinnä omistajille mikä monesti tarkoittaa pienenevää tuottoa sitten tulevaisuudessa. Tästä hyvänä esimerkkinä on mm. Fortum joka aikoo vahvistaa tasettaan myymällä niitä liiketoimintojaan jotka eivät kuulu niin sanotusti ytimeen. Tämä tapa varmistaa osingonmaksukyky lähitulevaisuudessa on huono mikäli kyse ei ole turhasta omaisuudesta kuten kiinteistöistä. Suurimmalla osalla analyytikoista joita kuulin oli myös pörssin suunnasta varsin ruusuinen näkemys, mutta he voivat yhtä hyvin mielestäni olla myös väärässä. Eräs mielenkiintoinen näkemys oli Jussi Hyödyn mielipide siitä, että ”purkkala” ja sen kuluttajat nostavat mahdollisesti maailmantalouden taas kasvuun lähiaikoina mikäli niin sanottu ”Fiscal Cliff” toteutuu vuodenvaihteessa. (En tiedä hyvää suomen kielistä vastinetta, joten mikäli sellainen löytyy niin kertokaa ihmeessä) Tämä näkemys on mielenkiintoinen eikä kuitenkaan kovin poikkeuksellinen. Itse olen pikkuhiljaa kääntymässä bulliksi purkkalan talouden suhteen keskipitkällä aikavälillä, joten on varmaan todennäköisempää nähdä jyrkkä lasku pörssissä lähiaikoina. Olen yleensä ollut väärässä näissä asioissa. Itselleni positiivisin yllätys oli Nordnetin talousvalmentajan Kirsi Salon esitys, sillä ennakkoluuloni oli sellainen ettei sieltä voi mitään kovin järkevää tulla. En mene sen tarkemmin yksityiskohtiin kuin kertomalla, että viimeisen 25 vuoden aikana inflaatio on syönyt 45% pankkitileillä makuutetuista rahoista mikä taas on aika synkkä lukema niiden 60 miljardin Euron puolesta jotka täällä Suomessa ovat pankkitileillä.

Kaiken kaikkiaan messut olivat ihan ok. Eniten häiritsi saleihin ryntäävä keski-ikäinen porukka joka käyttäytyi aika häpeällisesti tönien ja etuillen. Myös heidän lähteminen kesken luentojen kyselysessioiden aika häiritsi. Täytyy sanoa etten kyllä pariakymppiä messuista maksaisi, mutta onneksi niihin saa ilmaisia lippuja suhteellisen vaivattomasti mm. netissä tai parhaimmassa tapauksessa kutsu tulee suoraan kotiin postissa.

Tässä aika lailla kaikki mitä messuista on sanottavaa.

Hyvää viikonloppua!

-TT

Asuntosäästäminen ja lainakatto

Mitä ilmeisemmin nyt ollaan piakkoin luomassa jonkinlainen lainakatto asunnon ostamiseen joka rajaisi riskejä. Tätä lainakattoa ollaan rajaamassa mitä ilmeisemmin 90%:iin koko lainasummasta, joten se kymmenesosa pitäisi sitten saada itse säästettyä. Jo heti ehdotuksen jälkeen ainakin säästöpankkien edustaja alkoi heti vinkumaan, että siinä pahimmillaan menee jopa seitsemäntoista vuotta säästämiseen, sillä monet kuulemma voivat säästää vain sata Euroa kuukaudessa. Tästä asiasta tuleekin heti sitten mieleen kuinka näillä ”säästäjillä” on ikinä varaa maksaa asuntoaan, vaikka mitä ilmeisimmin asumiskustannukset sitten tippuvatkin hieman. Tässä kirjoituksessa tulenkin sitten kertomaan oman mielipiteeni asiasta.

Jotta ei menisi puurot ja vellit sekaisin niin todettakoon etten itse ole asuntosäästäjä enkä usko itsestäni sellaista tulevankaan. Omistan puolikkaan kaksiosta pk-seudulta joka on peritty. En mene tämän tarkemmin yksityiskohtiin, mutta odotettavissa on seuraavan viidentoista vuoden aikana putkiremontti kuten monissa muissakin talonyhtiöissä täällä pk-seudulla. Itse säästän tulevia eläkepäiviä varten ja tulokset ovat nähtävissä kuukausikatsauksissani joissa on aina mainittu sijoitusten menestys ja käteinen raha jota olen saanut haalittua matkan varrella. Itse pidän säästämistä kuitenkin sellaisena asiana ettei kohteella pitäisi olla niin suurta väliä vaan sen pitäisi kuulua ihan jokaisen normaaliin varautumiseen niitä aikoja varten, kun tulee ylimääräisiä menoja. Valitettavasti nykyäajan ”kaikki mulle heti” logiikkaan ei kuulu tällainen näkökanta. Olen itsekin siihen syyllistynyt, joten muutos ei ole kovin helppo. Kuitenkin tämä asia on kansantaloudellekin tärkeä ja nykymenolla ei mene montaa vuotta siihen kunnes olemme uusi Kreikka.

Säästöpankin esimerkissä tosiaan oletettiin asuntolainan koon olevan 200 000 Euroa ja yhden henkilön maksavan sen. Tällöin säästettävä summa olisi 20 000 Euroa eli kymmenen prosenttia ennen lainan saantia. 100 Euroa kuussa säästäen siinä kestäisi sitten jo mainitsemani 17 vuotta. Säästöpankin esimerkin logiikka kusee heti alkuunsa, sillä eihän tota vauhtia säästävällä lainan ottajalla ole mitään mahdollisuutta ottaa noin suurta asuntolainaa tai yleensä minkäänlaista isompaa lainaa, joten where is the beef? Yhden keskituloisen asuntolainan järkevä koko on mielestäni korkeintaan puolet tuosta eli satatonnia. Tietysti monet sitten kysyvät, että eihän tolla sadalla tonnilla saa juuri minkäänlaista kämppää pk-seudulta ja ovat tietysti oikeassa. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä ettei markkinatalous toimi kunnolla. Tästä voisi tietysti kirjoittaa ihan oman kirjoituksensa, mutta oma näkemykseni on kuntien kaavoitusmonopoli ja muutama muukin syy, mutta ei siitä sen enempää. Käytännössä satatonnia selkeästi suuremman asuntolainan ottava keskituloinen olettaa asuntojen hintojen jatkavan ikuista nousuaan ja luottavan siihen etteivät korot lähde juurikaan nousemaan. Tästä hintojen nousun autuaaksi tekeväisyydestä voisi vaikka kysyä niiltä muutamalta miljoonalta jenkiltä jotka muuttuivat yhtäkkiä persaukisiksi, kun hinnat alkoivatkin tippua ikuisen nousun sijaan. Jos joku luulee ettei niin käy Suomessa niin on missannut kyllä harvinaisen hyvin kaikki viime viikkojen irtisanomis- ja lomautusuutiset. Ennen pitkää ihmisiltä alkaa puskurirahat loppua (suurella osalla niitä ei tosin taida ollakaan) ja sitten alkaa pakkomyynnit.

No mitä sitten pitäisi tehdä, jotta pystyisi säästämään tuon ”omavastuun” verran rahaa? Kylmä fakta on se ettei kannata juurikaan lukea esimerkiksi iltapäivälehtien pseudoasiantuntijoiden neuvoja siitä kuin jättämällä vaikka pulloveden ostamisen säästää sen ja sen verran vuodessa. Kylmä fakta on se ettei nämä hyvää tarkoittavat vinkin kuitenkaan vaikuta muulla tavalla kuin siirtämällä sen ylimääräisen kulutuksen joihinkin muihin asioihin. Ainut oikea tapa saada rahaa säästöön on käyttäytymismallien muuttaminen säästämistä tukeviksi. Kylmä fakta on se ettei tämä ole kovin helppoa varsinkaan pidemmällä tähtäimellä, sillä ”retkahtaminen” saattaa sitten seurata vielä pahempana kuin aikaisemmat jo valmiiksi heikot käyttäytymismallit. Itselläni tämä käyttäytymismallien muutos on aika lailla vasta alussa, joten saa nähdä miten tulevina vuosina tulee sen suhteen käymään. Tähän asti olen mielestäni pärjännyt ihan kohtuullisen hyvin, mutta tulevaisuus näyttäköön totuuden.

Suuret muutokset ovat toki mahdollisia ja jos haluaa säästää omaa asuntoa varten niin silloin syytä priorisoida tekemisensä ja paras tapa saada säästäminen hoidettua on sen automatisointi. Niille jotka eivät ole aikaisempia kirjoituksiani lukeneet niin paras tapa on hoitaa säästämisen automatisointi niin, että laittaa palkkapäiväksi/päiviksi tietyn rahasumman suoraveloitukseen säästötilille joka voi sitten olla joko tili josta ei ilman maksua saa nostaa montaa kertaa vuotta rahaa, hintatehokkaisiin indeksirahastoihin tai arvo-osuustilille sijoittamista varten. Jos säästää pelkästään asunnon käsirahaa varten niin siinä tapauksessa suosittelisin jotain tiliä missä on normaalia käyttötiliä paremmat korot. Kuitenkin tällä hetkellä tämäkin vaihtoehto häviää selkeästi inflaatiovauhdille. Ilmeisesti tässä tapauksessa ASP-tili olisi paras vaihtoehto, mutta itselläni ei ole siitä tarkempaa käsitystä, kun siihen ei ole tarvetta. Helpoin tapa monille pk-seudulla asuville perheettömille olisi elämä ilman autoa. Sen sijaan julkisilla kulkuvälineillä liikkuminen on helppoa ja suhteellisen nopeetakin verrattuna autoiluun varsinkin normaaleina työntekoaikoina poikittaisliikenteessä. Jo pelkästään tämä toimenpide säästää satoja Euroja kuukaudessa.

Kaiken kaikkiaan tuo asunnon omavastuuosuus on aivan mahdollinen säästösumma kunhan pitää järjen asuntolainan koossa. Mm. Sampo Pankin lanseeraamaa ”asunto on sijoitus” mantra on silkkaa propagandaa ja sen todenmukaisuutta kannattaa kysyä mm. niiltä muutamalta miljoonalta ulkomaalaiselta jotka ovat asuntonsa menettäneet ja kärsivät henkilökohtaisesta konkurssista. Kaiken kaikkiaan asunnot ovat tällä hetkellä liian kalliita ihmisten maksukykyyn verrattuna ja se tulee jossain vaiheessa näkymään hintojen tippumisena. Sitä odotellessa kannattaa säästää tuota omavastuuosuutta varten ihan rauhassa. Odottavan aika on tietysti ollut hyvin pitkä ja hinnat ovat nousseet jo hyvin pitkään. Jossain vaiheessa kuitenkin tämäkin hurma loppuu ja siirtymä todellisuuteen alkaa. Yleensä asuntojen hinnat sitten tippuvatkin monta vuotta putkeen. Mikäli tälläkin hetkellä jollakin on OIKEASTI varaa hankkia se oma koti niin antaa mennä vaan.

Torstaina menenkin sitten sijoitusmessuille ja saa nähdä saanko siitä raportin aikaiseksi. Viikonloppuna onkin sitten suhteellisen kova kiire, joten en tiedä ehdinkö silloin kirjoittaa. Palaan asiaan heti, kun ehdin.

-TT

TT:n lista Q3 2012

Moi taas.

TT:n listan julkaisu on valmis kaikkien seuraamieni yritysten tulosten tultua tällä viikolla julkaistuksi. Olen käynyt niiden numerot läpi ja tällä perusteella olen sitten saanut seuraavan listan aikaiseksi. Tämä lista ei sisällä sijoitussuosituksia eikä minkäänlaista laadullista analyysia vaan perustuu ainoastaan yritysten ilmoittamiin eri tunnuslukuihin. Laskukaavaa en aio antaa kenenkään käyttöön eikä sitä kannata allekirjoittaneelta kysellä kuten ei minkäänlaisia sijoitusvinkkejäkään, sillä omaan ainoastaan mielipiteitä enkä osaa ennustaa. Toivottavasti kuitenkin listaa lukiessa voi jokainen itse miettiä, että onko toi Rautaruukki (sattumanvarainen esimerkki) juuri nyt sellaisessa kunnossa, että sitä kannattaa ostaa? Jokainen tekee päätöksensä itse oli ne sitten oikeita tai vääriä. Lista näyttää seuraavalta:

09.11.12 (17.08.12)

Nokian Renkaat 31.13€ (32.59€) 1.65 (1.85)

Outotec 36.30€ (40.70€) 1.30 (1.35)

PKC Group 13.46€ (13.90€) 0.95 (0.95)

Kone 56.20€ (50.90€) 0.90 (0.90)

Orion B 19.83€ (16.51€) 0.90 (0.90)

Ramirent 5.79€ (6.22€) 0.80 (0.75)

Raisio K 3.00€ (2.60) 0.75 (0.75)

Teleste 3.97€ (3.90€) 0.70 (0.70)

Okmetic 4.61€ (4.90€) 0.70 (0.80)

Konecranes 24.52€ (21.72€) 0.65 (0.30)

Cramo 7.68€ (8.63€) 0.50 (0.50)

Huhtamäki 12.91€ (12.06€) 0.50 (-0.20)

Vacon 38.50€ (39.00€) 0.45 (0.40)

Fortum 13.96€ (14.26€) 0.35 (0.35)

Affecto 2.67€ (2.82€) 0.35 (0.95)

Metso 26.87€ (30.92€) 0.35 (0.90)

Wärtsilä 31.38€ (26.30€) 0.35 (0.15)

Amersports 10.95€ (9.56 €) 0.30 (0.30)

Nordea 6.95€ (7.84€) 0.25 (0.25)

Cargotec 18.19€ (19.27€) 0.20 (0.20)

Sponda 3.34€ (3.37€) 0.20 (0.20)

Basware 22.00€ (21.51€) 0.15 (0.15)

Elisa 16.45€ (17.18€) 0.15 (0.15)

HK 3.85€ (3.36€) 0.15 (0.05)

YIT 14.98€ (15.34€) 0.10 (0.10)

Sampo 23.85€ (23.16€) 0.05 (0.05)

Etteplan 2.60€ (2.74€) 0,05 (0.05)

Kesko B 24.59€ (21.84€) 0.00 (0.00)

Kemira 10.45€ (10.48€) -0.05 (-0.05)

Sanoma 7.30€ (7.45€) -0.10 (-0.10)

Ponsse 6.10€ (6.63€) -0.15 (-0.15)

UPM 8.295€ (9.23) -0.20 (-0.20)

Nokia 2.09€ (2.244€) -0.30 (-0.30)

Uponor 8.80€ (7.94€) -0.30 (-0.45)

Lännen tehtaat 14.50€ (13.20) -0.40 (-0.40)

Atria 6.60€ (5.20€) -0.60 (-0.80)

Raute 7.80€ 7.67€ -0.70 (-0.75)

Kesla 4.45€ (4.60€) -0.80 (-0.70)

Lassila&Tikanoja 11.67€ (10.41€) -0.80 (-0.75)

Lemminkäinen 14.59€ (16.43€) -0.80 (-0.85)

Comptel 0.41€ (0.40€) -0.85 (-0.85)

Capman 0.84€ (0.86€) -0.85 (-0.85)

Martela 5.46€ (5.96€) -0.85 (-0.85)

Digia 2.71€ (2.78€) -0.90 (-0.90)

Rautaruukki 4.978€ (5.57€) -1.00 (-1.00)

Pöyry 3.02€ (3.40€) -1.00 (-1.10)

Ixonos 0.77€ (0.85€) -1.35 (-1.35)

Outokumpu 0.735€ (0.7945€) -1.60 (-1.60)

Componenta 2.00€ (2.87€) -1.85 (-1.90)

Balancen lista 11.11.2011 verrattuna nykytilanteeseen (09.11.2012)

1. Orion 14.62€ osinko/% 1.42€/8.9% nyk 19.83€ yht 45.3%
2. YIT 11.44€ osinko/% 0.60€/5.2% nyk 14.98€ yht 36.2%
3. Sampo 19.64€ osinko/% 1.20€/6.1% nyk 23.65€ yht 26.5%
4. UPM 8.44€ osinko/% 0.60€/7.1% nyk 8.295€ yht 5.4%
5. Stora Enso 4.43€ osinko/% 0.30€/6.8% nyk 4.886€ yht 10.3%
6. Sponda 3.12€ osinko/% 0.16€/5.1% nyk 3.34€ yht 12.2%
7. Nordea 6.12€ osinko/% 0.26€/4.2% nyk 6.95€ yht 17.8%
8. Huhtamäki 8.46€ osinko/% 0.46€/5.4% nyk 12.91€ yht 42.2%
9. PKC 11.53€ osinko/% 0.60€/5.2% nyk 13.46€ yht 21.9%
10. Tieto 12.02 osinko/% 0.75€/6.2% nyk 15.00€ yht 31.0%

Balancen listan keskimääräinen osinkoprosentti on yli 6%. Tässä mukana Orionin pääomanpalautus (0.12€). Keskimääräinen tuotto on vuodessa ollut 24.9%. Pidän saavutusta aika huikeana, kun ottaa huomioon sen ettei OMXH capped ole liikkunut oikeastaan minnekään. En tiedä tarkkaa osinkoprosenttia mitä on ollut Capped-indeksillä, mutta vaikka otettaisiin keskimääräiseksi osinkoprosentiksi 5% niin silti ero Balancen listan ja vertailuindeksn välillä on huikean suuri.

TT:n lista 11.11.2011

1. N.Renkaat 26.95€ osingot/% 1.20€/4.5% nyk 31.23€ yht 20.3%
2. Vacon 35.15€ osingot/% 0.90€/2.6% nyk 38.50€ yht 12.1%
3. Affecto 2.47€ osingot/% 0.11€/4.5% nyk 2.67€ yht 12.6%
4. Kone 41.47€ osingot/% 2.90€/5.9% nyk 56.20€ yht 42.5%
5. Okmetic 4.92€ osingot/% 0.43€/5.7% nyk 4.61€ yht 2.4%
6. Basware 18.49€ osinko/% 0.41€/2.2% nyk 22.00€ yht 21.2%
7. Metso 28.93€ osingot/% 1.70€/5.9% nyk 26.87€ yht -1.2%
8. PKC 11.53€ osingot/% 0.60€/5.2% nyk 13.46€ yht 21.9%
9. Digia 3.02€ osingot/% 0.00€/0.0% nyk 2.71€ yht -11.0%
10. YIT 11.44€ osingot/% 0.70€/6.2% nyk 14.98€ yht 36.2%

TT:n listan osinkoihin on laskettu Koneen ja Okmeticin lisäosingot (1.50€ ja 0.15€) Nämä pois jättämällä tilanne muuttuu hieman, mutta niiden kanssa keskimääräinen tuotto on ollut 15.7% vuodessa mitä pidän sitäkin suhteellisen hyvänä saavutuksena. Balancen listalta tosin on tullut ainakin vuodessa aika pahasti turpaan, mutta sijoittamista voi verrata maratoniin, joten en lähde suurempia johtopäätöksiä vielä tekemään edes sen suhteen voiko TT:n listalla pärjätä paremmin kuin indeksisijoittamisella, vaikka tällä hetkellä vastaus näyttää ilmiselvältä. Ongelmana on myös allekirjoittaneella se ettei minulla riitä rahat hajauttamaan tällä hetkellä sijoituksia kymmeneen eri osakkeeseen, jotta voisin niitä ostaa ja myydä listani mukaan. Mitä taas tulee Balancen listan ja TT:n listan eroihin niin näkisin Balancen olevan enemmän keskittynyt tasearvoihin, kun taas oma listani on keskittynyt selkeästi enemmän kasvuun. Tämä näkyy selvästi varsinkin, kun pörssikurssit ja tulokset ovat ennemmin laskussa kuin nousussa.

Ja vielä vastuunvapautuslause: En tiedä mistään mitään enkä anna sijoitusvinkkejä. TT:n lista on yhden tunarin tekemä lista seuraamistaan yrityksistä eikä edusta minkäänlaista absoluuttista totuutta sijoituskohteen hyvyydestä tai huonoudesta!

Kuinkas moni on muuten tulossa sijoitusmessuille ensi viikolla Wanhaan Satamaan? Itse tulen sinne näillä näkymin torstaina, sillä se sopii minulle paremmin.

- TT

vapaus epäonnistua

Tämä Timo Soinin kommentti "freedom to fail" siitä, että epäonnistuminen on sallittua ei kuvaa pelkästään pankkien mahdollisia konkursseja vaan se tuli meidän jokaisen ottaa ohjenuoraksemme jokapäiväisessä elämässämme, sillä me kaikki epäonnistumme hyvin usein eikä niistä mokista kannata kuitenkaan tehdä suurta johtopäätöstä epäonnistumisesta ja alkaa ruveta pelkäämään virheitä vaan pikemminkin kannattaisi miettiä mitä mokasta voi oppia.

Valitettavasti virheiden välttäminen alkaa meillä Suomessa jo hyvin aikaisin, sillä aika monesti pieniä lapsiakin varjellaan kaikenlaisilta pieniltä kommelluksilta mitkä monesti johtuvat uteliaisuudesta. Tämä virheiden välttely on myös hyvin nähtävissä koulutuksessa jo ihan nuoremmasta iästä lähtien, sillä virheistä rokotetaan ja muistutetaan kohtuuttomasti ja kollektiivisesti joko vanhempien tai muiden lasten taholta. Tämän jatkumon seurauksena ihmiset eivät monesti sitten uskalla ottaa pieniäkään riskejä mikä johtaa siihen ettei uskalleta tehdä yhtään mitään. Tämä taas johtaa täydelliseen päätöksentekokyvyn halvaantumiseen, vaikka tiedetään ettei ilman minkäänlaisia muutoksia päästä minnekään. Tämä on valitettavasti meille nyt käytännössä jokapäiväistä kauraa, sillä mitään tarpeellisia ja radikaaleja päätöksiä ei ole tulossa vaan kilpailukyky rapautuu ja ihmiset jäävät työttömiksi yksityisellä sektorilla koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.

Vaikka olenkin sitä mieltä että vähemmän on enemmän niin ihmiset voisivat suojautua tältä kaikelta paskalta joka on tulossa ilman heittäytymistä yhden kortin varaan, sillä kun se homma menee vituiksi niin siinä on sitten ihmettelemistä. Tämä yhden kortin varaan heittäytyminen ei tarkoita pelkästään yhtä työpaikkaa vaan sitä pitää ajatella hieman laajemmin. Olisi hyvin olennaista järjestellä oma elämänsä sellaiseksi, jotta olisi kykyä reagoida joustavammin muuttuvaan maailmaan, jossa mikään ei enää ole itsestään selvää. Tämä tarkoittaa sitä ettei kannata luottaa siihen ettei mitään sellaista tule tapahtumaan johon ei ole varaa. Esimerkiksi kyse on työpaikan menettämisestä juuri sellaisella alalla, josta on hyvin vaikea siirtyä enää muihin hommiin. Tähän voi varautua kouluttamalla itseään osaajaksi myös joihinkin muihin hommiin. Tämä on täysin mahdollista, mutta se tietysti vaatii jonkin verran duunia. Tämä on myös mahdollista sen vuoksi ettei meillä kenelläkään ole vain yhdenlaista lahjakkuutta vaan todennäköisemmin monia.

Valtioidenkin kilpailukyvyn kanssa kannattaa muistaa ettei yhteen vientisektoriin panostaminen tuota pidemmällä aikavälillä tuloja ulkomailta ja munien laittaminen samaan koriin on suuri virhe. Mikäli taas vientiponnisteluja on pistetty useammalla teollisuuenalalle voidaan siis yhdessä epäonnistua vaikka täydellisesti eikä silti ole luvassa mitään kauheaa katastrofia. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää rakasta kotimaatamme Suomea jonka teollisuus on pystynyt uudistumaan niin paperiteollisuuden kuin IT-yritysten romahtamisen jälkeen ja nykyään pystymme kilpailemaan suhteellisen hyvin monilla muillakin teollisuuden aloilla. Kilpailukykymme kehitys on menossa väärään suuntaan ja tämä virhe taas johtuu siitä, että kaikki munat on laitettu yhteen koriin joka on heitetty betonipainon kanssa veteen eli maailmantalouden kasvuun luottavat poliitikkomme eivät todellakaan osaa varautua siihen ettei tätä kasvua ole oikeastaan tulossa hyvin pitkään aikaan mikä tulee viemään maamme konkurssiin vielä tämän vuosikymmenen aika ilman radikaaleja muutoksia. Tämä konkurssi johtuu julkisen sektorin rahoittamisesta velkarahalla joka voisi vielä toimiakin mikäli talouskasvua olisi luvassa, mutta kun sitä ei tule niin varsinkin julkisen sektorin työntekijät ja tulonsiirroista riippuvaiset tulevat eniten kärsimään ja ne jotka ovat ottaneet liian suuret lainat. Heillä ei nimittäin ole monilla mahdollisuutta epäonnistua työpaikkojen pitämisessä, sillä siitä saattaa uhata henkilökohtainen konkurssi.

Minulla olisi teille yksi pieni pyyntö: Miettikää hetki itseksenne onko jokin elämänne iso asia jäänyt tekemättä vain epäonnistumisen pelon vuoksi? Mikäli on niin miettikää olisiko sitä kuitenkin vielä varaa kokeilla, sillä epäonnistumisestakin yleensä aina oppii jotain. Flunssa painaa päälle ja laivareissu odottaa, joten jäi vähän lyhyeksi tämä pohdinta. Viikonloppuna julkaisen mitä todennäköisimmin TT:n listan ja vertaan sitä Balancen listaan, kun vuosi on mennyt vertailun aloittamisesta. Palataan asiaan.

-TT