Kenelle suorat osakesijoitukset sopivat?

Tässä kirjoituksessa on syytä huomioida, että kyse on suorista osakesijoituksista ja rahastosijoittamiseen eivät kaikki samat asiat suoranaisesti päde. Tämä ei tarkoita sitä etteikö jokainen voisi oman harkintansa mukaan toimia miten parhaaksi näkevät. Olemme erilaisia, joten kaikkiin ihmisiin päteviä nyrkkisääntöjä ei voi koskaan muodostaa. Suorat osakesijoitukset ovat paras tapa pidemmällä tähtäimellä saada mahdollisimman hyvä tuotto ylimääräisille rahoille.

Suoria osakesijoituksia suosittelisin itse ehkä kymmenelle prosentille kaikista sijoittajista. Sijoittamisella tarkoitetaan pidemmän aikavälin toimintaa ja spekulointi osakkeilla on eri asia. Spekulointia en suosittele kenellekään, mutta jokainen päättää kuitenkin itse. Kirjassaan One Up on Wall Street Peter Lynch määrittelee kolme edellytystä ihmiselle joka voi harrastaa tätä loistavaa mahdollisuutta vaurastua ja ne ovat

1. Oma asunto
2. Riittävästi ylimääräistä rahaa
3. Tietyt osakesijoittajalle tarpeelliset luonteenpiirteet

Itse olen hyvin monesta asiasta samaa mieltä, mutta oman asunnon omistamista en pidä täysin välttämättömänä, vaikka hänellä on erittäin painavat perustelut tähän asiaan. Tässä kirjoituksessa käyn sitten läpi omia ajatuksiani näistä kaikista kolmesta.

Oman asunnon välttämättömyys

En pidä oman asunnon omistamista pakollisena, mutta sekin on perusteltu erittäin hyvin kirjassa. Tähän on parikin syytä: Oma asunto on siinä mielessä erittäin tärkeä, että suurin osa ihmisistä käyttää sen hankkimiseen hyvin paljon resurssejaan. Osakkeita voi joku taas ostaa viiden sekunnin miettimisajalla ja silloin virheiden tekeminen on hyvin yleistä. Oman asunnon hankintaan voi käyttää kuukausia tai jopa vuosia ja silloin päätöksen onnistumisen todennäköisyys on erittäin suuri. Tämän lisäksi oman asunnon hankintaa käytetään lainattua pääomaa ja silloin vipuvaikutus on paljon suurempi kuin mitä osakesijoittamisessa. Pitää kuitenkin muistaa ettei oma koti ole varsinaisesti sijoitus vaan katto pään päällä. Asunnon hankintaahan meillä täällä Suomessa tuetaan myös valtiovallan toimesta asuntolainojen korkojen verovähennyskelpoisuudella ja asunnon myymisen ollessa veroton mikäli myyjä on asunut siinä kaksi vuotta. Piensijoittajaa taas potkitaan lähinnä päähän päättäjien toimesta.

Mielestäni asunnon ei tarvitse olla maksettu kokonaan. Merkittävä osa pitäisi olla kuitenkin maksettu. Se osa on riippuvainen ihmisen tuloista asunnon hintaan verrattuna. Tarkkaa määritelmää tästä ei voi antaa, mutta asuntolainan maksuaikaa pitäisi olla maksimissaan jäljellä kymmenen vuotta ja lainasta pitäisi olla maksettuna ainakin puolet. Nämä eivät kuitenkaan ole täysin välttämättömiä mikäli kaikkien lainanhoitokulujen jälkeen jää merkittäviä rahasummia yli sijoitettavaksi. Tästä hieman lisää toisessa osiossa. Suorien osakesijoitusten sijaan asuntolainaiselle suosittelisin pieniä summia indeksirahastoihin, mutta maksimissaan sata Euroa kuussa per asuntovelkainen. Tämä tapa olisi kustannustehokas, koska suorissa sijoituksissa kulut muodostuisivat liian suuriksi pienien rahasummien ollessa kyseessä.

Riittävät summat ylimääräistä rahaa

Tämäkin asia on hyvin riippuvainen tuloista, menoista ja lainojen määristä. Riittävät rahasummat ylimääräistä rahaa täällä Suomessa ovat parista tonnista ylöspäin. Tämä siitä syystä, että suorien osakesijoitusten kulut ovat merkittävä tekijä sijoitusten onnistumisen suhteen. Parilla tonnilla voi tehdä maksimissaan pari kertaa vuodessa suoria osakesijoituksia riittävän kustannustehokkaasti. Valitettavasti Suomeen sijoitettaessa tämä on totuus. Joillakin ulkomaisilla välittäjillä on mahdollista sijoittaa kyllä ulkomaille kustannustehokkaammin, mutta normaalille osakesäästäjälle ei tässä ole paljonkaan järkeä. Tämä taas johtuu siitä etteivät he seuraa riittävän tarkasti ulkomaisia yrityksiä. Suomessa on kyllä riittävä määrä laatuyrityksiä, jotta niihin voi järkevästi laittaa pieniä summia rahaa. Suurimmalla osalla osakesijoittajia ei kuitenkaan ole kovin suuria summia sijoitettavaksi. On myös tärkeää ettei jokapäiväinen elämä kärsi kovin paljoa sijoituksiin laitetuista rahasummista. Näiden summien pitää olla sellaisia, että ne on varaa hävitä. Tarkkoja summia ei voi määrittää, koska ne ovat henkilökohtaisia. Tämä riippuu mm. siitä minkälaista elintasoa haluaa ylläpitää lyhyellä tähtäimellä ja kuinka kiinnostavana asiana osakesijoittamista sattuu pitämään.

Vaaditut luonteenpiirteet

Vaadittuja luonteenpiirteitä on sen verran monia ettei kaikkia taida ihan jokaiselta ihmiseltä löytyä. Kaikki niistä eivät ole välttämättömiä, mutta monet niistä ovat erittäin hyödyllisiä. Näitä ovat mm. kärsivällisyys, avarakatseisuus, kyky myöntää virheensä, iskunkestävyys, nöyryys ja oman päänsä mukaan toimiminen. Poikkeuksellinen älykkyys sen sijaan on mitä todennäköisimmin enemmänkin haitta kuin etu. Tämä kyky voi aiheuttaa uskon omasta ylivertaisuudesta jonka seurauksena uskoo helposti kaikkien muiden ihmisten olevan väärässä ja itse oikeassa. Mikäli tällainen tilanne tulee niin poikkeuksellisen älykkyyden omaavat ihmiset voivat olla konkurssissa muiden vetäessä pörssit alas ilman hänen näkemäänsä syytä. Osakesijoittamiseen tarvitsee maksimissaan yläastetason matematiikkaa ja sen osaamiseen ei tarvitse olla kovin älykäs.

Kyky myöntää virheensä, iskunkestävyys ja sinnikkyys ovat jossain määrin samoja asioita. Kyky myöntää virheensä tarkoittaa sitä hetkeä, kun huomaa jonkin yrityksen toiminnan muuttuvan siihen suuntaan ettei siinä ole enää perusteltua pitää rahojaan. Iskunkestävyys taas voidaan yhdistää hetkeen jolloin kaikki menee päin sitä itseään ja joutuu ottamaan askelia taaksepäin saaden turpiinsa jonkin yllättävän tapahtuman seurauksena pahasti. Näitä yllättäviä tapahtumia tulee aina välillä ja niiden seurauksena ei saa lopettaa sijoittamistaan. Oman päänsä mukaan toimiminen tarkoittaa sitä, että perustaa omat sijoituspäätöksensä omiin tilannearvioihin eikä muiden ihmisten seuraamiseen. Nöyryyttä ihminen tarvitsee kaiken mennessä vähän liian hyvin. Suurimman menestyksen hetkellä tulee myös pahiten turpiin mikäli nöyryys puuttuu. Tämä on tietysti ihan inhimillinen piirre, mutta mikäli kuvittelee itsestään liikoja voi käydä tosi pahasti. Faktat ovat sellaiset, että toisille ihmiselle menestys nousee hattuun paljon helpommin kuin toiselle. Avarakatseisuus on hyödyllistä siinä mielessä ettei hylkää mahdollisia huippukohteita vain sen takia, että omaa jonkinlaisia ennakkoluuloja jotain tiettyä liiketoimintaa kohtaan. Tylsät ja jopa vastenmieliset liiketoiminnat kuten jätehuolto tai jotkin muut vastaavat voivat olla erinomaisia sijoituksia.

Mitä jäi mainitsematta tai mistä olette eri mieltä?

-TT

Oma koti ei ole sijoitus

Joku on varmasti tästä asiasta eri mieltä kanssani ja varmasti monien mielestä se on sitä. Katto pään päällä tai suoja eri sääolosuhteilta kuuluu jokaisen ihmisen perustarpeisiin ja sen vuoksi suurin osa joutuu asumisestaan maksamaan oli sitten kyseessä vuokraluukku tai omistusasunto. En tosiaankaan aio kiistää kodin olevan varmasti yksi tärkeimmistä asioista joita ihminen tulee elämänsä aikana tarvitsemaan, mutta se ei siitä silti sijoitusta tee. En kuitenkaan usko kenenkään haluavan henkilökohtaiseen konkurssiin oman kodin takia, joten sen luokitteleminen yhtenä menoeränä varmasti vahvistaa ihmisen taloudellisia mahdollisuuksia pärjätä pidemmällä tähtäimellä, vaikka lyhyellä tähtäimellä hieno koti saattaakin tuntua korvaamattomalta eikä sille voi suoraan hintaa laskea. Oman kodin hankkimisen jälkeen onkin sitten alettava heti maksamaan sekä yhtiövastiketta että lainanlyhennyksiä tai vähintäänkin asuntolainaan liittyviä korkoja mikäli ei ole jostain syystä ehtinyt jo tienaamaan niin paljon rahaa ettei lainaa tarvita. Käytännössä oman kodin hankkimisen kustannuksethan eivät tietystikään lopu siihen hetkeen, kun asuntolaina on saatu maksettua vaan siinä vaiheessa ollaankin jo monesti siinä tilanteessa, että joudutaankin maksamaan erinäisiä korjaustoimenpiteitä jotka nostavat yhtiövastiketta. Oman kodin hankkiminen ei myöskään tuota minkäänlaista kassavirtaa omistajalleen vaan pelkkiä kuluja ainakin siihen asti kunnes se on myyty. Tällä hetkellä onkin sitten suurin osa ihmisistä siinä tilanteessa, että ostetaankin uusi ja kalliimpi koti joka taas vaatii saman rallin, mutta ehkä kuitenkin hieman lyhempiaikaisen kuin ensiasunnon hankkiminen. Tämän uuden kodin myötä onkin monien sitten pakko taas laittaa isompi asunto mieleisekseen mikä taas lisää kustannuksia. Hyvin usein tämä ”oravanpyörä” jatkuu eläköitymiseen saakka ilman radikaalia muutosta asiaan suhtautumisessa.

Säästämiseksi oman kodin hankkimista voi vielä jossakin mielessä kutsua, mutta sijoittamista se ei mielestäni missään nimessä ole. Tämä ajatusharha sijoituksesta on yksi syy velkakriisiin joka alkoi Yhdysvalloista, jossa monet miljoonat asuntovelalliset katsoivat uuden kodin sijoitukseksi. Tämä tapahtui käytännössä antamalla köyhille mahdollisuuden omaan asuntoon antamalla heille aikaa ”rikastua” oletetulla arvonnousulla jota ei sitten viimeisille hölmöille ikinä tullutkaan. Jokainen vähänkin taloutta seurannut sitten tietääkin seuraukset. Kuitenkin on myös olemassa niitä, jotka itseasiassa hyötyivätkin omasta kodistaan myymällä sen voitolla riittävän aikaisin, mutta he olivat kuitenkin hyvin vähissä. Jos sitten taas sattuukin myymään voitolla asuntonsa niin mikäli kyseinen raha menee kalliimpaan asuntoon niin silloinkin se voidaan aivan hyvin laskea menoeräksi, sillä käytännössä tällä ylijäämällä maksetaan vain toista kattoa pään päälle. Mikäli se ylijäämäinen raha jää vaikka myyjän tilille toisen asunnon hankinnan jälkeen niin silloin voi kyllä puhua säästämisestäkin. Tärkein asia joka pitää muistaa omasta kodista on se, että niin kauan kuin lainaa maksetaan ei se ole oma vaan mikäli laiminlyö maksunsa se siirtyy pakkolunastukseen. Tässä tapauksessa en tosiaan tarkoita sitten remonttilainaa vaan sitä lainaa joka otetaan asuntoa hankittaessa. Asunnon arvoa en taas pitäisi markkinahintana vastaavassa kohteessa vaan sinä summana minkä ostaja on juuri siitä omasta kodista valmis maksamaan ja käytännössä tämä selviää ainoastaan pistämällä koti myyntiin mikä ei taas monelle ole se realistinen vaihtoehto. Jos joku haluaa käyttää termiä asuntosäästäminen oman kodin hankinnassa niin en siinä näe välttämättä mitään väärää.

Hyvin usein kuulee ihmisten sanovan kuinka vuonna xx ostettu asunto maksaa juuri xx Euroa ja kuinka hienoa arvonnousua on asunnosta saatu. Hyvin harva kuitenkaa ymmärtää ottaa huomioon kaikki piilokulut jotka kuuluvat oman asunnon arvonmuutokseen. Aiemmin ostetun talon hinnan muutokseen täytyy ottaa huomioon inflaatio joka vaihtelee hieman ollen palttiarallaa kolme prosenttia viime vuosikymmenien aikana. Hyvin usein myös ihminen on maksanut korkoja ainakin vuosikymmenen ajan mikä vaikuttaa kokonaishintaan. Tänä päivänähän korot ovat hyvin matalalla, mutta marginaalit ovat nousussa ja vuoden loppuun mennessä puhutaan parista prosentista. Näiden lisäksi pahimmassa tapauksessa joutuu omasta kodistaan maksamaan vielä remonttien vuoksi tuplavastiketta ja esimerkiksi 70-luvulla rakennetussa elementtitalossa on saattanut/saattaa joutua maksamaan tuplavastiketta 20-40 vuotta mikä ei voi olla näkymättä kokonaissummassa.

Tämä kirjoitus johtuu lähinnä siitä, että hyvin monella on asuntolaina vedetty ihan tappiin saakka eli ei toisin sanoen ole varaa ylimääräisiin kuluihin tai palkkojen pienenemiseen ja on välillä hyvä muistuttaa ettei oman kodin takia kannata joutua rahavaikeuksiin uskoen hintojen jatkuvaan nousuun, kun ollaan käsittääkseni menty enemmän tai vähemmän ylöspäin viisitoista vuotta. Pitäkäähän järki kädessä mikäli hankitte uutta kotia ja tämä koskee varsinkin niitä jotka asuvat pääkaupunkiseudulla eivätkä halua täältä pois muuttaa. Muualla Suomessa hinnat ovat käsittääkseni kohtuullisia. Eipä muuta.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Asuntosäästäminen ja lainakatto

Mitä ilmeisemmin nyt ollaan piakkoin luomassa jonkinlainen lainakatto asunnon ostamiseen joka rajaisi riskejä. Tätä lainakattoa ollaan rajaamassa mitä ilmeisemmin 90%:iin koko lainasummasta, joten se kymmenesosa pitäisi sitten saada itse säästettyä. Jo heti ehdotuksen jälkeen ainakin säästöpankkien edustaja alkoi heti vinkumaan, että siinä pahimmillaan menee jopa seitsemäntoista vuotta säästämiseen, sillä monet kuulemma voivat säästää vain sata Euroa kuukaudessa. Tästä asiasta tuleekin heti sitten mieleen kuinka näillä ”säästäjillä” on ikinä varaa maksaa asuntoaan, vaikka mitä ilmeisimmin asumiskustannukset sitten tippuvatkin hieman. Tässä kirjoituksessa tulenkin sitten kertomaan oman mielipiteeni asiasta.

Jotta ei menisi puurot ja vellit sekaisin niin todettakoon etten itse ole asuntosäästäjä enkä usko itsestäni sellaista tulevankaan. Omistan puolikkaan kaksiosta pk-seudulta joka on peritty. En mene tämän tarkemmin yksityiskohtiin, mutta odotettavissa on seuraavan viidentoista vuoden aikana putkiremontti kuten monissa muissakin talonyhtiöissä täällä pk-seudulla. Itse säästän tulevia eläkepäiviä varten ja tulokset ovat nähtävissä kuukausikatsauksissani joissa on aina mainittu sijoitusten menestys ja käteinen raha jota olen saanut haalittua matkan varrella. Itse pidän säästämistä kuitenkin sellaisena asiana ettei kohteella pitäisi olla niin suurta väliä vaan sen pitäisi kuulua ihan jokaisen normaaliin varautumiseen niitä aikoja varten, kun tulee ylimääräisiä menoja. Valitettavasti nykyäajan ”kaikki mulle heti” logiikkaan ei kuulu tällainen näkökanta. Olen itsekin siihen syyllistynyt, joten muutos ei ole kovin helppo. Kuitenkin tämä asia on kansantaloudellekin tärkeä ja nykymenolla ei mene montaa vuotta siihen kunnes olemme uusi Kreikka.

Säästöpankin esimerkissä tosiaan oletettiin asuntolainan koon olevan 200 000 Euroa ja yhden henkilön maksavan sen. Tällöin säästettävä summa olisi 20 000 Euroa eli kymmenen prosenttia ennen lainan saantia. 100 Euroa kuussa säästäen siinä kestäisi sitten jo mainitsemani 17 vuotta. Säästöpankin esimerkin logiikka kusee heti alkuunsa, sillä eihän tota vauhtia säästävällä lainan ottajalla ole mitään mahdollisuutta ottaa noin suurta asuntolainaa tai yleensä minkäänlaista isompaa lainaa, joten where is the beef? Yhden keskituloisen asuntolainan järkevä koko on mielestäni korkeintaan puolet tuosta eli satatonnia. Tietysti monet sitten kysyvät, että eihän tolla sadalla tonnilla saa juuri minkäänlaista kämppää pk-seudulta ja ovat tietysti oikeassa. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä ettei markkinatalous toimi kunnolla. Tästä voisi tietysti kirjoittaa ihan oman kirjoituksensa, mutta oma näkemykseni on kuntien kaavoitusmonopoli ja muutama muukin syy, mutta ei siitä sen enempää. Käytännössä satatonnia selkeästi suuremman asuntolainan ottava keskituloinen olettaa asuntojen hintojen jatkavan ikuista nousuaan ja luottavan siihen etteivät korot lähde juurikaan nousemaan. Tästä hintojen nousun autuaaksi tekeväisyydestä voisi vaikka kysyä niiltä muutamalta miljoonalta jenkiltä jotka muuttuivat yhtäkkiä persaukisiksi, kun hinnat alkoivatkin tippua ikuisen nousun sijaan. Jos joku luulee ettei niin käy Suomessa niin on missannut kyllä harvinaisen hyvin kaikki viime viikkojen irtisanomis- ja lomautusuutiset. Ennen pitkää ihmisiltä alkaa puskurirahat loppua (suurella osalla niitä ei tosin taida ollakaan) ja sitten alkaa pakkomyynnit.

No mitä sitten pitäisi tehdä, jotta pystyisi säästämään tuon ”omavastuun” verran rahaa? Kylmä fakta on se ettei kannata juurikaan lukea esimerkiksi iltapäivälehtien pseudoasiantuntijoiden neuvoja siitä kuin jättämällä vaikka pulloveden ostamisen säästää sen ja sen verran vuodessa. Kylmä fakta on se ettei nämä hyvää tarkoittavat vinkin kuitenkaan vaikuta muulla tavalla kuin siirtämällä sen ylimääräisen kulutuksen joihinkin muihin asioihin. Ainut oikea tapa saada rahaa säästöön on käyttäytymismallien muuttaminen säästämistä tukeviksi. Kylmä fakta on se ettei tämä ole kovin helppoa varsinkaan pidemmällä tähtäimellä, sillä ”retkahtaminen” saattaa sitten seurata vielä pahempana kuin aikaisemmat jo valmiiksi heikot käyttäytymismallit. Itselläni tämä käyttäytymismallien muutos on aika lailla vasta alussa, joten saa nähdä miten tulevina vuosina tulee sen suhteen käymään. Tähän asti olen mielestäni pärjännyt ihan kohtuullisen hyvin, mutta tulevaisuus näyttäköön totuuden.

Suuret muutokset ovat toki mahdollisia ja jos haluaa säästää omaa asuntoa varten niin silloin syytä priorisoida tekemisensä ja paras tapa saada säästäminen hoidettua on sen automatisointi. Niille jotka eivät ole aikaisempia kirjoituksiani lukeneet niin paras tapa on hoitaa säästämisen automatisointi niin, että laittaa palkkapäiväksi/päiviksi tietyn rahasumman suoraveloitukseen säästötilille joka voi sitten olla joko tili josta ei ilman maksua saa nostaa montaa kertaa vuotta rahaa, hintatehokkaisiin indeksirahastoihin tai arvo-osuustilille sijoittamista varten. Jos säästää pelkästään asunnon käsirahaa varten niin siinä tapauksessa suosittelisin jotain tiliä missä on normaalia käyttötiliä paremmat korot. Kuitenkin tällä hetkellä tämäkin vaihtoehto häviää selkeästi inflaatiovauhdille. Ilmeisesti tässä tapauksessa ASP-tili olisi paras vaihtoehto, mutta itselläni ei ole siitä tarkempaa käsitystä, kun siihen ei ole tarvetta. Helpoin tapa monille pk-seudulla asuville perheettömille olisi elämä ilman autoa. Sen sijaan julkisilla kulkuvälineillä liikkuminen on helppoa ja suhteellisen nopeetakin verrattuna autoiluun varsinkin normaaleina työntekoaikoina poikittaisliikenteessä. Jo pelkästään tämä toimenpide säästää satoja Euroja kuukaudessa.

Kaiken kaikkiaan tuo asunnon omavastuuosuus on aivan mahdollinen säästösumma kunhan pitää järjen asuntolainan koossa. Mm. Sampo Pankin lanseeraamaa ”asunto on sijoitus” mantra on silkkaa propagandaa ja sen todenmukaisuutta kannattaa kysyä mm. niiltä muutamalta miljoonalta ulkomaalaiselta jotka ovat asuntonsa menettäneet ja kärsivät henkilökohtaisesta konkurssista. Kaiken kaikkiaan asunnot ovat tällä hetkellä liian kalliita ihmisten maksukykyyn verrattuna ja se tulee jossain vaiheessa näkymään hintojen tippumisena. Sitä odotellessa kannattaa säästää tuota omavastuuosuutta varten ihan rauhassa. Odottavan aika on tietysti ollut hyvin pitkä ja hinnat ovat nousseet jo hyvin pitkään. Jossain vaiheessa kuitenkin tämäkin hurma loppuu ja siirtymä todellisuuteen alkaa. Yleensä asuntojen hinnat sitten tippuvatkin monta vuotta putkeen. Mikäli tälläkin hetkellä jollakin on OIKEASTI varaa hankkia se oma koti niin antaa mennä vaan.

Torstaina menenkin sitten sijoitusmessuille ja saa nähdä saanko siitä raportin aikaiseksi. Viikonloppuna onkin sitten suhteellisen kova kiire, joten en tiedä ehdinkö silloin kirjoittaa. Palaan asiaan heti, kun ehdin.

-TT