Asuntosäästäminen ja lainakatto

Mitä ilmeisemmin nyt ollaan piakkoin luomassa jonkinlainen lainakatto asunnon ostamiseen joka rajaisi riskejä. Tätä lainakattoa ollaan rajaamassa mitä ilmeisemmin 90%:iin koko lainasummasta, joten se kymmenesosa pitäisi sitten saada itse säästettyä. Jo heti ehdotuksen jälkeen ainakin säästöpankkien edustaja alkoi heti vinkumaan, että siinä pahimmillaan menee jopa seitsemäntoista vuotta säästämiseen, sillä monet kuulemma voivat säästää vain sata Euroa kuukaudessa. Tästä asiasta tuleekin heti sitten mieleen kuinka näillä ”säästäjillä” on ikinä varaa maksaa asuntoaan, vaikka mitä ilmeisimmin asumiskustannukset sitten tippuvatkin hieman. Tässä kirjoituksessa tulenkin sitten kertomaan oman mielipiteeni asiasta.

Jotta ei menisi puurot ja vellit sekaisin niin todettakoon etten itse ole asuntosäästäjä enkä usko itsestäni sellaista tulevankaan. Omistan puolikkaan kaksiosta pk-seudulta joka on peritty. En mene tämän tarkemmin yksityiskohtiin, mutta odotettavissa on seuraavan viidentoista vuoden aikana putkiremontti kuten monissa muissakin talonyhtiöissä täällä pk-seudulla. Itse säästän tulevia eläkepäiviä varten ja tulokset ovat nähtävissä kuukausikatsauksissani joissa on aina mainittu sijoitusten menestys ja käteinen raha jota olen saanut haalittua matkan varrella. Itse pidän säästämistä kuitenkin sellaisena asiana ettei kohteella pitäisi olla niin suurta väliä vaan sen pitäisi kuulua ihan jokaisen normaaliin varautumiseen niitä aikoja varten, kun tulee ylimääräisiä menoja. Valitettavasti nykyäajan ”kaikki mulle heti” logiikkaan ei kuulu tällainen näkökanta. Olen itsekin siihen syyllistynyt, joten muutos ei ole kovin helppo. Kuitenkin tämä asia on kansantaloudellekin tärkeä ja nykymenolla ei mene montaa vuotta siihen kunnes olemme uusi Kreikka.

Säästöpankin esimerkissä tosiaan oletettiin asuntolainan koon olevan 200 000 Euroa ja yhden henkilön maksavan sen. Tällöin säästettävä summa olisi 20 000 Euroa eli kymmenen prosenttia ennen lainan saantia. 100 Euroa kuussa säästäen siinä kestäisi sitten jo mainitsemani 17 vuotta. Säästöpankin esimerkin logiikka kusee heti alkuunsa, sillä eihän tota vauhtia säästävällä lainan ottajalla ole mitään mahdollisuutta ottaa noin suurta asuntolainaa tai yleensä minkäänlaista isompaa lainaa, joten where is the beef? Yhden keskituloisen asuntolainan järkevä koko on mielestäni korkeintaan puolet tuosta eli satatonnia. Tietysti monet sitten kysyvät, että eihän tolla sadalla tonnilla saa juuri minkäänlaista kämppää pk-seudulta ja ovat tietysti oikeassa. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä ettei markkinatalous toimi kunnolla. Tästä voisi tietysti kirjoittaa ihan oman kirjoituksensa, mutta oma näkemykseni on kuntien kaavoitusmonopoli ja muutama muukin syy, mutta ei siitä sen enempää. Käytännössä satatonnia selkeästi suuremman asuntolainan ottava keskituloinen olettaa asuntojen hintojen jatkavan ikuista nousuaan ja luottavan siihen etteivät korot lähde juurikaan nousemaan. Tästä hintojen nousun autuaaksi tekeväisyydestä voisi vaikka kysyä niiltä muutamalta miljoonalta jenkiltä jotka muuttuivat yhtäkkiä persaukisiksi, kun hinnat alkoivatkin tippua ikuisen nousun sijaan. Jos joku luulee ettei niin käy Suomessa niin on missannut kyllä harvinaisen hyvin kaikki viime viikkojen irtisanomis- ja lomautusuutiset. Ennen pitkää ihmisiltä alkaa puskurirahat loppua (suurella osalla niitä ei tosin taida ollakaan) ja sitten alkaa pakkomyynnit.

No mitä sitten pitäisi tehdä, jotta pystyisi säästämään tuon ”omavastuun” verran rahaa? Kylmä fakta on se ettei kannata juurikaan lukea esimerkiksi iltapäivälehtien pseudoasiantuntijoiden neuvoja siitä kuin jättämällä vaikka pulloveden ostamisen säästää sen ja sen verran vuodessa. Kylmä fakta on se ettei nämä hyvää tarkoittavat vinkin kuitenkaan vaikuta muulla tavalla kuin siirtämällä sen ylimääräisen kulutuksen joihinkin muihin asioihin. Ainut oikea tapa saada rahaa säästöön on käyttäytymismallien muuttaminen säästämistä tukeviksi. Kylmä fakta on se ettei tämä ole kovin helppoa varsinkaan pidemmällä tähtäimellä, sillä ”retkahtaminen” saattaa sitten seurata vielä pahempana kuin aikaisemmat jo valmiiksi heikot käyttäytymismallit. Itselläni tämä käyttäytymismallien muutos on aika lailla vasta alussa, joten saa nähdä miten tulevina vuosina tulee sen suhteen käymään. Tähän asti olen mielestäni pärjännyt ihan kohtuullisen hyvin, mutta tulevaisuus näyttäköön totuuden.

Suuret muutokset ovat toki mahdollisia ja jos haluaa säästää omaa asuntoa varten niin silloin syytä priorisoida tekemisensä ja paras tapa saada säästäminen hoidettua on sen automatisointi. Niille jotka eivät ole aikaisempia kirjoituksiani lukeneet niin paras tapa on hoitaa säästämisen automatisointi niin, että laittaa palkkapäiväksi/päiviksi tietyn rahasumman suoraveloitukseen säästötilille joka voi sitten olla joko tili josta ei ilman maksua saa nostaa montaa kertaa vuotta rahaa, hintatehokkaisiin indeksirahastoihin tai arvo-osuustilille sijoittamista varten. Jos säästää pelkästään asunnon käsirahaa varten niin siinä tapauksessa suosittelisin jotain tiliä missä on normaalia käyttötiliä paremmat korot. Kuitenkin tällä hetkellä tämäkin vaihtoehto häviää selkeästi inflaatiovauhdille. Ilmeisesti tässä tapauksessa ASP-tili olisi paras vaihtoehto, mutta itselläni ei ole siitä tarkempaa käsitystä, kun siihen ei ole tarvetta. Helpoin tapa monille pk-seudulla asuville perheettömille olisi elämä ilman autoa. Sen sijaan julkisilla kulkuvälineillä liikkuminen on helppoa ja suhteellisen nopeetakin verrattuna autoiluun varsinkin normaaleina työntekoaikoina poikittaisliikenteessä. Jo pelkästään tämä toimenpide säästää satoja Euroja kuukaudessa.

Kaiken kaikkiaan tuo asunnon omavastuuosuus on aivan mahdollinen säästösumma kunhan pitää järjen asuntolainan koossa. Mm. Sampo Pankin lanseeraamaa ”asunto on sijoitus” mantra on silkkaa propagandaa ja sen todenmukaisuutta kannattaa kysyä mm. niiltä muutamalta miljoonalta ulkomaalaiselta jotka ovat asuntonsa menettäneet ja kärsivät henkilökohtaisesta konkurssista. Kaiken kaikkiaan asunnot ovat tällä hetkellä liian kalliita ihmisten maksukykyyn verrattuna ja se tulee jossain vaiheessa näkymään hintojen tippumisena. Sitä odotellessa kannattaa säästää tuota omavastuuosuutta varten ihan rauhassa. Odottavan aika on tietysti ollut hyvin pitkä ja hinnat ovat nousseet jo hyvin pitkään. Jossain vaiheessa kuitenkin tämäkin hurma loppuu ja siirtymä todellisuuteen alkaa. Yleensä asuntojen hinnat sitten tippuvatkin monta vuotta putkeen. Mikäli tälläkin hetkellä jollakin on OIKEASTI varaa hankkia se oma koti niin antaa mennä vaan.

Torstaina menenkin sitten sijoitusmessuille ja saa nähdä saanko siitä raportin aikaiseksi. Viikonloppuna onkin sitten suhteellisen kova kiire, joten en tiedä ehdinkö silloin kirjoittaa. Palaan asiaan heti, kun ehdin.

-TT