5 Parasta tapaa pilata taloutensa

Tässä kirjoituksessa käyn läpi viisi ”parasta” tapaa pilata taloutensa. Nämä ovat myös omien käsityksieni mukaan ne yleisimmät. Kirjoitus on suppea, koska kaikkien viiden tavan käyminen läpi yhdessä kirjoituksessa perinpohjaisesti veisi niin pitkään ettei kukaan jaksaisi sitä lukea. Vaikka olen yksilöinyt kaikki viisi vaihtoehtoa niin totuus on, että ongelmatapauksissa kyse on mitä todennäköisimmin näiden useamman viiden mainitun ongelmakohdan yhdistelmä. Pahimmassa tapauksessa jopa näiden kaikkien. Pahimmat tapaukset ovat tietojeni mukaan harvassa, mutta Suomessa on noin 350 000 ihmistä jolla on maksuhäiriömerkintä, joten jotkut heistä varmasti omaavat lähes kaikki ongelmat.

1. Ylisuuri asuntolaina

En pidä asuntolainan ottamista hirveän negatiivisena asiana, koska monelle koti on se paikka, jossa halutaan viihtyä ja siellä vietetään suuri osa ajasta. Se mikä minua enemmän häiritsee on se, että monet ottavat asuntolainaa yksinkertaisesti liikaa. Ihmisellä on jonkinlainen taipumus virittää asuntolainansa määrän maksimiksi ja silloin pienetkin häiriöt rahatilanteessa voivat aiheuttaa lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tämä johtuu usein siitä, että hienon kodin hankkiessaan ihmiset eivät halua tai kykene siitä luopumaan sen ollessa ainut järkevä vaihtoehto. He ovat siinä vaiheessa investoineet niin paljon henkistä pääomaa ettei perääntyminen ole mahdollista. Ihmisillä on taipumus arvostaa omistamaansa enemmän kuin mitä pitäisi.

2. Ansaittua korkeamman elintason ylläpitäminen

Jotkut lukijoista varmasti rinnastavat liian suuren elintason ylläpitämisen syyksi kaikkiin rahaongelmiin. Ymmärrän yskän, mutta asia ei ehkä ole niin yksinkertainen. Liian monet ulkomaanmatkat, liian hienot pelit ja vehkeet, kallis koti ja monet muut status-symbolit tarkoittavat liian korkeaa elintasoa jota ei pystytä ylläpitämään. Tämän seurauksena ihmisillä ei riitä rahaa peruselämään kuten ruoan ostamiseen, asuntolainojen maksuun, jne. Ansaittua korkeampaa elintasoa ylläpidetään maksamalla liikaa asioita luotolla. Laskujenmaksaminen on jossain vaiheessa edessä ja silloin voi tulla ikävää jälkeä. Pahimmissa tapauksissa joudutaan luopumaan monista elintärkeistä asioista kuten katosta päänsä päällä ja joudutaan sossun armoille. Tällöin henkinen paine voi muodostua niin suureksi, että tavallisen elämän rytmi ja turva häviää. Silloin alkaa päihteidenkäyttö tai iskee masennus. Tällöin myös ihmissuhteet kärsivät ja pahimmassa tapauksessa seurauksena on romahtaminen.

3. Pikavipit/kulutusluotot

Kulutusluotot ja pikavipit olen laittanut samaan kategoriaan, koska niiden yhteiset ominaisuudet eli korkeat korot luovat ongelmia. En ole sen tarkemmin perehtynyt pikavippien nykyiseen tilanteeseen, joten tarkkoja tietoja minulla ei niiden koroista ole. Mitä ilmeisimmin niille on luotu jotkin rajoitukset. Siitä huolimatta oletan niiden korkojen olevan kymmeniä prosentteja joka on aivan liian paljon kenellekään ihmiselle. Pikavippejä käyttävät yleensä vielä ne ihmiset joilla on jo muutenkin ongelmia rahojensa kanssa. Kulutusluotot menevät tähän samaan kategoriaan, koska niiden todelliset vuosikorot ovat käsittääkseni keskimäärin aivan liian suuret. Näiden rahankäyttötapojen todelliset kustannukset ovat yleensä piilotettu pienemmällä tekstillä sekä mainoksiin että sopimuspapereihin.

4. Muiden lainojen takaaminen

Muiden lainojen takaaminen oli yleistä 1980-luvun lopussa ja niiden ongelmat kärjistyivät 90-luvun alkuvuosina. Tällöin hyvää hyvyyttään toisten ihmisten lainoja takaavat ihmiset joutuivat maksumiehiksi. Kun meillä nyt on jo noin 350 000 maksuhäiriömerkintäistä niin me voimme hyvin olettaa joidenkin lainojen menevän pakkolunastukseen. Silloin lainojen takaajat joutuvat maksumiehiksi. Talousongelmat tulevat lähivuosina kärjistymään mm. irtisanomisten vuoksi. Älkää hyvät ihmiset menkö takaamaan kenenkään lainoja. Se ei ole viisasta. Te maksatte laskun siinä vaiheessa, kun se toinen ihminen heittää hanskat naulaan. Jos teillä on oikeasti varaa maksaa vaikka lastenne asuntolainat niiden mennessä pinnan alle niin siinä vaiheessa voitte tietysti harkita mitä teette, mutta en silti sitä suosittele. Tästä asiasta tarkemmin lisää seuraavassa kohdassa.

5. Läheisen rahantuhlaamisen mahdollistaminen

Monet tekevät sellaisen virheen, että he pelastavat läheisen ihmisen rahaongelmista ilman ehtoja. Toinen vaihtoehto on se, että jotkut tietoisesti haluavat elättää toista ihmistä ja silloin he kustantavat läheiselle sellaisen elämäntyylin jota ei ole mahdollista ylläpitää. Kun sinä pelastat läheisen ihmisen kerran rahaongelmista ilman minkäänlaisia ehtoja sinä annat hänelle luvan jatkaa samaan malliin niin pitkään kunnes omat rahasi loppuvat. Ihmiset jatkavat samaa toimintaa niin pitkään kuin pystyvät ellei heille aseta rajoja. Sekään ei välttämättä toimi. Silloin sinun on pakko antaa toisen ihmisen pilata rahatilanteensa, koska sinun ei kannata kaivautua samaan kuoppaan läheisesi mukana.

Paremman/pahemman puolison liian kalliin elämän ylläpitäminen on yksi hyvä tapa sotkea myös oma rahatilanteensa. Mikäli antaa puolisolle luvan käyttää rahojaan ilman suurempaa valvontaa voi huomata yhtäkkiä olevansa persaukinen. On parempi mieluummin pistää osa omista rahoistaan yleiseen kassaan jota molemmat voivat käyttää. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että vain toinen pistää rahaa tähän kassaan, mutta asiassa pitää säilyttää kohtuus eli yhteinen kassa ei saa vaarantaa kokonaan kummankaan puoliskon rahatilannetta. Ymmärrän kyllä, että hyvässä parisuhteessa kaikki asiat voivat olla yhteisiä, mutta en uskaltaisi olla asiasta sataprosenttisen varma, joten jotain puskuria on hyvä pitää myös itsellään.

Jotain varmasti unohtui, joten laittakaa ihmeessä palautetta asiasta. Seuraava julkaistava kirjoitus on todennäköisesti blogin 3V syntymäpäivä ja silloin pitäisi jonkinlaisen apinan kuva ilmestyä blogiin. Se on todennäköisesti hieman vanhempi, koska joistakin ihmisistä ei vaan kannata ottaa kovin usein valokuvia..

-TT

Oma koti ei ole sijoitus

Joku on varmasti tästä asiasta eri mieltä kanssani ja varmasti monien mielestä se on sitä. Katto pään päällä tai suoja eri sääolosuhteilta kuuluu jokaisen ihmisen perustarpeisiin ja sen vuoksi suurin osa joutuu asumisestaan maksamaan oli sitten kyseessä vuokraluukku tai omistusasunto. En tosiaankaan aio kiistää kodin olevan varmasti yksi tärkeimmistä asioista joita ihminen tulee elämänsä aikana tarvitsemaan, mutta se ei siitä silti sijoitusta tee. En kuitenkaan usko kenenkään haluavan henkilökohtaiseen konkurssiin oman kodin takia, joten sen luokitteleminen yhtenä menoeränä varmasti vahvistaa ihmisen taloudellisia mahdollisuuksia pärjätä pidemmällä tähtäimellä, vaikka lyhyellä tähtäimellä hieno koti saattaakin tuntua korvaamattomalta eikä sille voi suoraan hintaa laskea. Oman kodin hankkimisen jälkeen onkin sitten alettava heti maksamaan sekä yhtiövastiketta että lainanlyhennyksiä tai vähintäänkin asuntolainaan liittyviä korkoja mikäli ei ole jostain syystä ehtinyt jo tienaamaan niin paljon rahaa ettei lainaa tarvita. Käytännössä oman kodin hankkimisen kustannuksethan eivät tietystikään lopu siihen hetkeen, kun asuntolaina on saatu maksettua vaan siinä vaiheessa ollaankin jo monesti siinä tilanteessa, että joudutaankin maksamaan erinäisiä korjaustoimenpiteitä jotka nostavat yhtiövastiketta. Oman kodin hankkiminen ei myöskään tuota minkäänlaista kassavirtaa omistajalleen vaan pelkkiä kuluja ainakin siihen asti kunnes se on myyty. Tällä hetkellä onkin sitten suurin osa ihmisistä siinä tilanteessa, että ostetaankin uusi ja kalliimpi koti joka taas vaatii saman rallin, mutta ehkä kuitenkin hieman lyhempiaikaisen kuin ensiasunnon hankkiminen. Tämän uuden kodin myötä onkin monien sitten pakko taas laittaa isompi asunto mieleisekseen mikä taas lisää kustannuksia. Hyvin usein tämä ”oravanpyörä” jatkuu eläköitymiseen saakka ilman radikaalia muutosta asiaan suhtautumisessa.

Säästämiseksi oman kodin hankkimista voi vielä jossakin mielessä kutsua, mutta sijoittamista se ei mielestäni missään nimessä ole. Tämä ajatusharha sijoituksesta on yksi syy velkakriisiin joka alkoi Yhdysvalloista, jossa monet miljoonat asuntovelalliset katsoivat uuden kodin sijoitukseksi. Tämä tapahtui käytännössä antamalla köyhille mahdollisuuden omaan asuntoon antamalla heille aikaa ”rikastua” oletetulla arvonnousulla jota ei sitten viimeisille hölmöille ikinä tullutkaan. Jokainen vähänkin taloutta seurannut sitten tietääkin seuraukset. Kuitenkin on myös olemassa niitä, jotka itseasiassa hyötyivätkin omasta kodistaan myymällä sen voitolla riittävän aikaisin, mutta he olivat kuitenkin hyvin vähissä. Jos sitten taas sattuukin myymään voitolla asuntonsa niin mikäli kyseinen raha menee kalliimpaan asuntoon niin silloinkin se voidaan aivan hyvin laskea menoeräksi, sillä käytännössä tällä ylijäämällä maksetaan vain toista kattoa pään päälle. Mikäli se ylijäämäinen raha jää vaikka myyjän tilille toisen asunnon hankinnan jälkeen niin silloin voi kyllä puhua säästämisestäkin. Tärkein asia joka pitää muistaa omasta kodista on se, että niin kauan kuin lainaa maksetaan ei se ole oma vaan mikäli laiminlyö maksunsa se siirtyy pakkolunastukseen. Tässä tapauksessa en tosiaan tarkoita sitten remonttilainaa vaan sitä lainaa joka otetaan asuntoa hankittaessa. Asunnon arvoa en taas pitäisi markkinahintana vastaavassa kohteessa vaan sinä summana minkä ostaja on juuri siitä omasta kodista valmis maksamaan ja käytännössä tämä selviää ainoastaan pistämällä koti myyntiin mikä ei taas monelle ole se realistinen vaihtoehto. Jos joku haluaa käyttää termiä asuntosäästäminen oman kodin hankinnassa niin en siinä näe välttämättä mitään väärää.

Hyvin usein kuulee ihmisten sanovan kuinka vuonna xx ostettu asunto maksaa juuri xx Euroa ja kuinka hienoa arvonnousua on asunnosta saatu. Hyvin harva kuitenkaa ymmärtää ottaa huomioon kaikki piilokulut jotka kuuluvat oman asunnon arvonmuutokseen. Aiemmin ostetun talon hinnan muutokseen täytyy ottaa huomioon inflaatio joka vaihtelee hieman ollen palttiarallaa kolme prosenttia viime vuosikymmenien aikana. Hyvin usein myös ihminen on maksanut korkoja ainakin vuosikymmenen ajan mikä vaikuttaa kokonaishintaan. Tänä päivänähän korot ovat hyvin matalalla, mutta marginaalit ovat nousussa ja vuoden loppuun mennessä puhutaan parista prosentista. Näiden lisäksi pahimmassa tapauksessa joutuu omasta kodistaan maksamaan vielä remonttien vuoksi tuplavastiketta ja esimerkiksi 70-luvulla rakennetussa elementtitalossa on saattanut/saattaa joutua maksamaan tuplavastiketta 20-40 vuotta mikä ei voi olla näkymättä kokonaissummassa.

Tämä kirjoitus johtuu lähinnä siitä, että hyvin monella on asuntolaina vedetty ihan tappiin saakka eli ei toisin sanoen ole varaa ylimääräisiin kuluihin tai palkkojen pienenemiseen ja on välillä hyvä muistuttaa ettei oman kodin takia kannata joutua rahavaikeuksiin uskoen hintojen jatkuvaan nousuun, kun ollaan käsittääkseni menty enemmän tai vähemmän ylöspäin viisitoista vuotta. Pitäkäähän järki kädessä mikäli hankitte uutta kotia ja tämä koskee varsinkin niitä jotka asuvat pääkaupunkiseudulla eivätkä halua täältä pois muuttaa. Muualla Suomessa hinnat ovat käsittääkseni kohtuullisia. Eipä muuta.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Asuntosäästäminen ja lainakatto

Mitä ilmeisemmin nyt ollaan piakkoin luomassa jonkinlainen lainakatto asunnon ostamiseen joka rajaisi riskejä. Tätä lainakattoa ollaan rajaamassa mitä ilmeisemmin 90%:iin koko lainasummasta, joten se kymmenesosa pitäisi sitten saada itse säästettyä. Jo heti ehdotuksen jälkeen ainakin säästöpankkien edustaja alkoi heti vinkumaan, että siinä pahimmillaan menee jopa seitsemäntoista vuotta säästämiseen, sillä monet kuulemma voivat säästää vain sata Euroa kuukaudessa. Tästä asiasta tuleekin heti sitten mieleen kuinka näillä ”säästäjillä” on ikinä varaa maksaa asuntoaan, vaikka mitä ilmeisimmin asumiskustannukset sitten tippuvatkin hieman. Tässä kirjoituksessa tulenkin sitten kertomaan oman mielipiteeni asiasta.

Jotta ei menisi puurot ja vellit sekaisin niin todettakoon etten itse ole asuntosäästäjä enkä usko itsestäni sellaista tulevankaan. Omistan puolikkaan kaksiosta pk-seudulta joka on peritty. En mene tämän tarkemmin yksityiskohtiin, mutta odotettavissa on seuraavan viidentoista vuoden aikana putkiremontti kuten monissa muissakin talonyhtiöissä täällä pk-seudulla. Itse säästän tulevia eläkepäiviä varten ja tulokset ovat nähtävissä kuukausikatsauksissani joissa on aina mainittu sijoitusten menestys ja käteinen raha jota olen saanut haalittua matkan varrella. Itse pidän säästämistä kuitenkin sellaisena asiana ettei kohteella pitäisi olla niin suurta väliä vaan sen pitäisi kuulua ihan jokaisen normaaliin varautumiseen niitä aikoja varten, kun tulee ylimääräisiä menoja. Valitettavasti nykyäajan ”kaikki mulle heti” logiikkaan ei kuulu tällainen näkökanta. Olen itsekin siihen syyllistynyt, joten muutos ei ole kovin helppo. Kuitenkin tämä asia on kansantaloudellekin tärkeä ja nykymenolla ei mene montaa vuotta siihen kunnes olemme uusi Kreikka.

Säästöpankin esimerkissä tosiaan oletettiin asuntolainan koon olevan 200 000 Euroa ja yhden henkilön maksavan sen. Tällöin säästettävä summa olisi 20 000 Euroa eli kymmenen prosenttia ennen lainan saantia. 100 Euroa kuussa säästäen siinä kestäisi sitten jo mainitsemani 17 vuotta. Säästöpankin esimerkin logiikka kusee heti alkuunsa, sillä eihän tota vauhtia säästävällä lainan ottajalla ole mitään mahdollisuutta ottaa noin suurta asuntolainaa tai yleensä minkäänlaista isompaa lainaa, joten where is the beef? Yhden keskituloisen asuntolainan järkevä koko on mielestäni korkeintaan puolet tuosta eli satatonnia. Tietysti monet sitten kysyvät, että eihän tolla sadalla tonnilla saa juuri minkäänlaista kämppää pk-seudulta ja ovat tietysti oikeassa. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä ettei markkinatalous toimi kunnolla. Tästä voisi tietysti kirjoittaa ihan oman kirjoituksensa, mutta oma näkemykseni on kuntien kaavoitusmonopoli ja muutama muukin syy, mutta ei siitä sen enempää. Käytännössä satatonnia selkeästi suuremman asuntolainan ottava keskituloinen olettaa asuntojen hintojen jatkavan ikuista nousuaan ja luottavan siihen etteivät korot lähde juurikaan nousemaan. Tästä hintojen nousun autuaaksi tekeväisyydestä voisi vaikka kysyä niiltä muutamalta miljoonalta jenkiltä jotka muuttuivat yhtäkkiä persaukisiksi, kun hinnat alkoivatkin tippua ikuisen nousun sijaan. Jos joku luulee ettei niin käy Suomessa niin on missannut kyllä harvinaisen hyvin kaikki viime viikkojen irtisanomis- ja lomautusuutiset. Ennen pitkää ihmisiltä alkaa puskurirahat loppua (suurella osalla niitä ei tosin taida ollakaan) ja sitten alkaa pakkomyynnit.

No mitä sitten pitäisi tehdä, jotta pystyisi säästämään tuon ”omavastuun” verran rahaa? Kylmä fakta on se ettei kannata juurikaan lukea esimerkiksi iltapäivälehtien pseudoasiantuntijoiden neuvoja siitä kuin jättämällä vaikka pulloveden ostamisen säästää sen ja sen verran vuodessa. Kylmä fakta on se ettei nämä hyvää tarkoittavat vinkin kuitenkaan vaikuta muulla tavalla kuin siirtämällä sen ylimääräisen kulutuksen joihinkin muihin asioihin. Ainut oikea tapa saada rahaa säästöön on käyttäytymismallien muuttaminen säästämistä tukeviksi. Kylmä fakta on se ettei tämä ole kovin helppoa varsinkaan pidemmällä tähtäimellä, sillä ”retkahtaminen” saattaa sitten seurata vielä pahempana kuin aikaisemmat jo valmiiksi heikot käyttäytymismallit. Itselläni tämä käyttäytymismallien muutos on aika lailla vasta alussa, joten saa nähdä miten tulevina vuosina tulee sen suhteen käymään. Tähän asti olen mielestäni pärjännyt ihan kohtuullisen hyvin, mutta tulevaisuus näyttäköön totuuden.

Suuret muutokset ovat toki mahdollisia ja jos haluaa säästää omaa asuntoa varten niin silloin syytä priorisoida tekemisensä ja paras tapa saada säästäminen hoidettua on sen automatisointi. Niille jotka eivät ole aikaisempia kirjoituksiani lukeneet niin paras tapa on hoitaa säästämisen automatisointi niin, että laittaa palkkapäiväksi/päiviksi tietyn rahasumman suoraveloitukseen säästötilille joka voi sitten olla joko tili josta ei ilman maksua saa nostaa montaa kertaa vuotta rahaa, hintatehokkaisiin indeksirahastoihin tai arvo-osuustilille sijoittamista varten. Jos säästää pelkästään asunnon käsirahaa varten niin siinä tapauksessa suosittelisin jotain tiliä missä on normaalia käyttötiliä paremmat korot. Kuitenkin tällä hetkellä tämäkin vaihtoehto häviää selkeästi inflaatiovauhdille. Ilmeisesti tässä tapauksessa ASP-tili olisi paras vaihtoehto, mutta itselläni ei ole siitä tarkempaa käsitystä, kun siihen ei ole tarvetta. Helpoin tapa monille pk-seudulla asuville perheettömille olisi elämä ilman autoa. Sen sijaan julkisilla kulkuvälineillä liikkuminen on helppoa ja suhteellisen nopeetakin verrattuna autoiluun varsinkin normaaleina työntekoaikoina poikittaisliikenteessä. Jo pelkästään tämä toimenpide säästää satoja Euroja kuukaudessa.

Kaiken kaikkiaan tuo asunnon omavastuuosuus on aivan mahdollinen säästösumma kunhan pitää järjen asuntolainan koossa. Mm. Sampo Pankin lanseeraamaa ”asunto on sijoitus” mantra on silkkaa propagandaa ja sen todenmukaisuutta kannattaa kysyä mm. niiltä muutamalta miljoonalta ulkomaalaiselta jotka ovat asuntonsa menettäneet ja kärsivät henkilökohtaisesta konkurssista. Kaiken kaikkiaan asunnot ovat tällä hetkellä liian kalliita ihmisten maksukykyyn verrattuna ja se tulee jossain vaiheessa näkymään hintojen tippumisena. Sitä odotellessa kannattaa säästää tuota omavastuuosuutta varten ihan rauhassa. Odottavan aika on tietysti ollut hyvin pitkä ja hinnat ovat nousseet jo hyvin pitkään. Jossain vaiheessa kuitenkin tämäkin hurma loppuu ja siirtymä todellisuuteen alkaa. Yleensä asuntojen hinnat sitten tippuvatkin monta vuotta putkeen. Mikäli tälläkin hetkellä jollakin on OIKEASTI varaa hankkia se oma koti niin antaa mennä vaan.

Torstaina menenkin sitten sijoitusmessuille ja saa nähdä saanko siitä raportin aikaiseksi. Viikonloppuna onkin sitten suhteellisen kova kiire, joten en tiedä ehdinkö silloin kirjoittaa. Palaan asiaan heti, kun ehdin.

-TT

Pankeista

”On pienempi rikos ryöstää pankki kuin perustaa se” En tiedä kuka tuon lauseen on keksinyt, mutta se saattaa kuvastaa aika monenkin ihmisen tuntoja tässä maassa. Jos miettii sitten sitä kuinka hyvin se kuvaa pankkitoimintaa niin aika yleismaailmallisesti voisi sanoa lauseessa olevan jotain todenperäisyyttäkin.

Kaikki pankit eivät kuitenkaan syyllisty samanlaiseen kusetukseen ja asiakkaidensa hyväksikäyttöön kuin eräät kansainväliset investointipankit, jotka ovat vuosien varrella tehneet yhtä sun toista manipuloidakseen sekä markkinoita että asiakkaitaan. Tästä räikein esimerkki on mielestäni jenkkien subprime-kriisi, jossa täysin persaukisille köyhille asiakkaille annettiin lainoja joiden olematon takaisinmaksukyky oli tiedossa jo etukäteen. ”Me teemme jumalan työtä” sanoi eräs Goldman Sachsin johtajista. Tietysti jos ihmisten hyväksikäyttö mahdollisimman laajassa mittapuussa on jumalan tahto niin ehkä tämä pankkiiri sitten on oikeassa, mutta ainaki oma suhteellisuudentajuni toteaa tämän olevan pahinta mahdollista korruptiota, joten pakko olla aika rankastikin eri mieltä. Muista tämän pankin aikaansaannoksista tulee heti mieleen Kreikan tilastojen vääristely antamalla lainaa valtion tulevaisuuden tuottoja vastaan. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin pisara meressä mitä tulee väärinkäytöksiin eikä näistä valitettavasti juurikaan tuomioita jaella, jos ei lasket muutamaa harvaa syntipukkia mukaan. Tämän lisäksi Eurokriisissä on ja nimenomaan pankkien vallasta rahoitusmarkkinoilla, sillä Kreikan pelastaminenkin on tehty vain ja ainoastaan ranskalaisten ja saksalaisten pankkien takia hölmöjen poliitikkojen myötäavustuksella. Tietysti jotkut voivat väittää pelastustoimien olevan tavallisia kansalaisia varten, mutta tosiasiassa tämä on silkkaa roskaa. Tämä kehitys on ollut nähtävissä jo melkein heti Lehman-konkurssin jälkeen. En tosin itse ole ihan niin viisas ollut vaan minua huomattavasti valveutuneemmat kansalaiset ovat tästä kehityksestä maininneet jo erinäköisillä keskustelupalstoilla hyvinkin paljon aiemmin ennen kuin Kreikkaa edes alettiin pelastamaan. Myös niin sanotut pankkien luottotappiot ovat olleet näiss bailouteissa itseasiassa pienemmät kuin mitä lainojen markkina-arvot olisivat olleet. Turha siis kenenkään väittää poliitikkojen osaavan pelata tätä peliä paremmin kuin pankkien. Tavalliset veronmaksajat ympäri Eurooppaa tuleekin sitten maksumiehiksi pankkien edelleen jakaessa bonuksiaan, vaikka monien niistä pitäisi jo olla konkurssissa ja pankkiirien kortistossa. Valitettavasti nyt on sitten jo EKP otettu mukaan zombie-pankkien pystyssä pitämiseen eikä veronmaksajien laskuille ole loppua tiedossa.

No jos nyt sitten jotain lohdullista hakee tästä tilanteesta niin Suomessa pankkien tilanne onkin sitten aivan loistava, jos vertaa niitä keski- ja etelä-Euroopan pankkeihin. Harmi vaan, että Suomessa ei juurikaan ole enää suomalaisten omistamia isompia pankkeja vaan suurin osa rahoista valuu ulkomaille. Toisaalta ”taivaan romahtaessa” ei tappioita juurikaan kovin paljoa tähän maahan pitäisi enää tulla, sillä suuremmista pankeista vain OP on suomalaisomistuksessa. OP teki tylyt temput työntekijöilleen ilmoittaessaan seitsemänsadan henkilön yt-neuvotteluista tehdessään ennätystuloksen. Toisaalta pörssiyritys on vain ja ainoastaan vastuussa osakkeenomistajilleen ja tulevaisuudennäkymät eivät tietystikään ole kovin hyvät. Se onko oikein pitää kyseistä pankkia pörssissä onkin sitten sellainen asia ettei ainakaan allekirjoittaneella ole juurikaan mielipidettä Pankit tulevat tulevina vuosina Suomessakin näkemään suuria luottotappioita vientiyritystemme kilpailukyvyn ollessa mennyttä ja julkisten alojen tulevien irtisanomisten myötä. Tämä jälkimmäinen on ainoa mahdollisuus pitää Suomi poissa konkurssista velkojemme kasvuvauhdin kiihtyessä taloutemme alamäen myötä. Pankkien talletussuojarahastokin on aika lailla tyhjä arpa ottaen huomioon ettei siihen ole kerätty kuin noin prosentin verran rahaa verrattuna talletusten kokonaismäärään. Pankkien konkurssissa siis toisin sanoen keskimääräinen käteisen palautusprosentti on yksi paitsi, jos valtio sitten päättääkin taata talletukset, mutta siinä tapauksessa koko homma kaatuu samojen ihmisten niskaan ylimääräisinä veroina, joten sekin on tyhmä arpa.

Pidän suomalaisia pankkeja nykyaikana huomattavasti vastuullisempina kuin monia ulkomaalaisia, mutta kyllä meilläkin on omat ongelmamme mitä tulee pankkien luotettavuuteen asiakkaiden näkökulmasta katsottuna. Nykypäivän hyvä tilanne saattaa olla harhaa, sillä vaikeiden aikojen tullessa nähdään pankkien todellinen moraali ja jos katsoo 1990-luvun alkua niin silloin monet pankit käyttivät surutta hyväkseen asiakkaidensa ahdinkoa ja onnistuivat viemään terveitäkin yrityksiä konkurssiin. Yksityisasiakkaiden hyväksikäytössä räikeimpinä esimerkkeinä oli joidenkin pankkien vetäessä asiakkaat konkurssin nämä pankit hankkivat laina-asiakkaiden talot pilkkahintaan pankinjohtajien asunnoiksi. Jos miettii mitä palvelua pankeista sitten oikeasti tarvitsee niin ensimmäisinä tulee mieleen käyttötili ja asuntolaina. Tämä jälkimmäinen niille jotka sitä tarvitsevat. Myös arvo-osaketili on tärkeä niille, jotka sijoittavat rahansa mahdollisesti osakkteisiin. Luottokortti on tietysti aika monelle ulkomailla matkustelevalle tärkeä, mutta kotimaassa sillä ei juurikaan ole mitään käyttöä. Kaiken kaikkiaan luottokorttivelat ovat asuntovelkojen lisäksi suurin syy ongelmiin oman taloutensa kanssa tavallisilla ihmisillä. Luottokortteja en missään nimessä suosittele hankkimaan yhtä enempää, sillä niiden korot alkavat myös tappaa ihmisen taloutta hyvin nopeasti. Tämän lisäksi luottokorteista menee myös muita maksuja.

Asuntolainan pituudeksi suosittelisin maksimissaan viittätoista vuotta, sillä sitä pidemmällä aikavälillä korolle-korkoa-ilmiö alkaa tehdä tuhojaan entistä enemmän. Parikymmentä vuotta voi tietysti tuntua vielä nykykoroilla erittäin kannattavalta vaihtoehdolta, mutta ongelmaksi muodostuu epävarmuus mitä tulee korkojen liikkeisiin. Kannattaa myös jokaisen asuntolainaa ottavan huomioida mahdollinen korkojen nousu yli viiden prosentin. Asuntolainan takaisinmaksukyvyn yliarviointi saattaa johtaa suuriin vaikeuksiin ja riippuvaisuuteen pankkien hyväntahtoisuudesta. Tästä hyvänä esimerkkinä on jo aiemmin mainitsemani 1990-luvun alku, jossa pankit pystyivät käyttämään hyväkseen ihmisten ahdinkoa. Jos joku luulee asioiden olevan nykyään paremmin niin siitä hyväuskoisuudesta saattaa joutua maksamaan hyvinkin kalliisti. En missään nimessä suosittele kenellekään niin sanotun korkokaton hankkimista ylimääräisellä maksulla, koska tämä maksu sataa suoraan pankkien laariin. Sen sijaan suosittelisin harkitsemaan asuntolainan sitomiseen huomattavan paljon pidempään korkoon. Se on tietysti tällä hetkellä hyvinkin paljon kalliimpaa kuin mitä lyhyempiin korkoihin sidotuissa asuntolainoissa, mutta kiinteä korko tuo ison siinä mielessä, että asuntovelkainen tietää tasan tarkkaan kuinka paljon sitä asuntolainaa on jäljellä ja oma rahankäyttönsä on paljon helpompi suunnitella. Mikäli helvetti on irti ja Euroalue hajoaa niin asuntolainat saatetaan joutua neuvottelemaan uudelleen ja silloin korot ovat moninkertaiset nykypäivään verrattuna.

Pankkien yksi lypsylehmistä ovat aktiiviset osakerahastot joiden kulut ovat tässä maassa hyvin korkeat- En suosittele niitä kenellekään vaan lähestulkoon kaikille ihmisille on parempi ratkaisu sijoittaa passiivisiin indeksirahastoihin joissa kulut ovat hyvin paljon pienemmät. Jos haluaa sijoittaa osakkeisiin suoraan niin sitten kannattaa sijoittaa itse kunhan ottaa järjen käteen eikä käytä siihen rahoja joita ei ole varaa siihen tarkoitukseen täyttää. Vaikka aktiiviset osakerahastot saattavat lyhyellä aikavälillä näyttääkin houkuttelevilta tuottojensa suhteen niin pitkällä aikavälillä niiden kulut syövät ylituotot takuuvarmasti. Monet osakerahastot myös vaihtavat salkunhoitajia ja sen takia lyhyemmän aikavälin tuotot eivät kerro mitään useampien vuosikymmenien tulevista tuotoista.

Suhtautuminen pankkeihin ei ole mitään ydinfysiikkaa vaan ihan yksinkertaista ajattelua. Kannattaa pitää huolta siitä ettei pankit pääse niskan päälle vaan olla varma omasta lainanmaksukyvystä ja välttää luoton käyttöä sekä huolehtia siitä ettei hanki turhia pankkien palvelumaksuja turhien palveluiden takia. Aika paljonhan tässä kirjoituksessa oli jo aiemmin kirjoittamaani asiaa, mutta kertaus tekee välillä ihan hyvää. Tästä aiheesta kirjoittaminen johtuu itseasiassa siitä, että sain kutsun ensi viikolle keskustelutilaisuuteen, jossa on kyse pankeista, joten palaan mahdollisesti asiaan siellä käytyäni. Seuraavana vuorossa on kuukausikatsaus syyskuulta joka tulee joko sunnuntaina tai maanantaina.

-TT

Miksi naida ihkaelävä puoliso, kun elämän kestävän liiton voi tehdä myös pankin kanssa?

Tämän viikon itselleni mielenkiintoisin uutinen on eittämättä Suomenkin lehtiin päässyt kertomus ruotsalaisten asuntolainojen kuoletusaika joka alkaa olla sata vuotta ainakin Ruotsn valtion asuntolainaviraston BKN:n analyytikko Bengt Hanssonin mukaan. Uutinen löytyy ainakin hakemalla ainakin kauppalehden (suomalaisten talouslehtien seiska) sivuilta.

Itselleni tämä typeryys kuulostaa kyllä aivan täysin mahdottomalta ajatukselta, joten tätä asiaa täytyy ehdottomasti yrittää pohtia. Itselläni kun on tupannut jäämään sellainen kuva ruotsalaisista, että he osaavat hoitaa talousasiansa keskimäärin huomattavan paljon paremmin kuin me suomalaiset. Kuitenkin on huomioitava ruotsalaisten pankkien huomattavan vahva asema yhteiskunnassa ja talouselämässä mikä on varmaan osaltaan myötävaikuttanut tähän ilmiöön. Sata vuottahan on käytännössä ihmisen elinikä ja kun ottaa huomioon sen ettei alaikäiset kuitenkaan ota asuntolainaa niin loppuelämän kestävästä liitosta on kyse mikäli käy niin ettei lainanottajaa tai -antajaa julisteta konkurssiin. Ottaen huomioon sen tosiasian, että puolet ainakin suomalaisista avioliitoista päättyvät eroon on kyseessä todennäköisesti ”kestävämpi”a järjestely kuin ihkaelävän puolison kanssa tehty sopimus.

Seuraavaksi on varmaan tarkasteltava rahallisia vaikutuksia lainanottajalle. En tässä tapauksessa ota kantaa juurikaan siihen mitä tämä pankille tarkoittaa, joten jos mietitään ihan rautalankamallilla joka ei kuvaa täsmällisesti kustannuksia, mutta antaa selkeästi kuvan suuruusluokista niin sata vuotta korkoa korolle esimerkiksi sadantuhannen Euron laina tarkoittaa matalilla koroilla seuraavaa:

2% 100 000 * 1.02^100 = 725 000€
3% 100 000 * 1.03^100 = 1 922 000€
4% 100 000 * 1.04^100 = 5 050 000€

Korostetaan tietysti sitä ettei tämä rautalankamalli pidä paikkaansa, mutta siitä kyllä selkeästi näkee mitä 100:n vuoden asuntolainaan tulee niin itsensä saa siitä kyllä maksaa kipeäksi jo pelkästään korkojen takia. Lyhennyksiähän noissa luvuissa ei ole otettu huomioon, joten todelliset summat ovat huomattavan paljon pienemmät. Kaikille siis alkaa käsittääkseni jo olla selvää ettei lainaa siis ikinä makseta takaisin ja jos jättää alussa pidemmän aikaa maksamatta korkoprosentin ollessa matala niin korkojen noustessa on aika varmasti kusessa. Käytännössähän näissä asuntolainoissa ei makseta juuri mitään muita kuin korkoja, joten tuo rantalankamallini on täysin hyödytön, mutta kertoo siis siitä ettei kämppää ole tarkoitus ikinä lunastaa tuolla kuoletusajalla.

Tilastokeskuksen sivuilta löytyi seuraavaa infoa suur-Tukholman alueen keskimääräisistä hinnoista googlettamalla: vuoden 2010 ensimmäisellä vuosineljänneksellä hinnat olivat keskimäärin 200 000 Euroa. Tällä hetkellähän asunnot ovat varmasti kymmenisen prosenttia kalliimpia, mutta pitäydytään tuossa vuoden 2010 ensimmäisen vuosineljänneksen hinnassa. Yksinkertaistuksen vuoksi sovittakoon vaikka asuntolainaksi tuo mainittu 200 000€. Mikäli siis asuntolainan hankkija ottaa edellä mainitun summan lainaa maksaa hän 4%:n ollessa kyseessä korkoja joka vuosi 8000€ mikä tekee kuukausittaiseksi summaksi noin 670€. Tässä tapauksessa ei siis lyhennetä lainaa ollenkaan vaan maksetaan pelkät korot pois. Tämän lisäksi pitää vielä maksaa yhtiövastikettakin, joten kovin pienituloiset eivät pärjää tuolla velkamäärällä.

Pelkkiä korkoja maksamalla saattaa tosin tulla hieman ongelmia mikäli asuntomarkkinoille tulee alamäkeä, sillä pankit alkavat kyllä kysellä rahojen maksun perään siinä vaiheessa, kun niiden vakuudet laskevat olettaen tietysti, että vakuutena käytetään asuntoa johon on rahat pankilta lainattu. Ottaen huomioon laina-ajan pituuden asunto vakuutena kuulostaa ainakin itselleni aika todennäköiseltä vaihtoehdolta Myös nykypäivän maailmassa on tulevien vuosikymmenten aikana mahdollisuus korkojen nousemiseen selkeästi nykytasosta mikä saattaa myös tuoda ongelmia. Ongelmia tulee myös todennäköisesti työttömyyden tai jonkin sairauden sattuessa ja varsinkin sillä hetkellä, kun eläkepäivät koittaa ja tulot tippuvat selkeästi.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään kenelle nämä hyvin pitkät asuntolainat (on varmasti sanomattakin selvää ettei velkaneuvotteluissa pankin kanssa saa laina-ajaksi solmittua sataa vuotta) loppujen lopuksi omasta näkökulmastani sopivat niin pari vaihtoehtoa tulee kyllä mieleen. Ensimmäisenä tietysti näin matalien korkojen aikaan ainakin niille jotka pystyvät sijoittamaan lyhennyksiin käytettävät rahat selkeästi paremmin kuin mikä lähivuosien tuleva korkotaso on. Tällä hetkellähän on korkotaso harvinaisen matalalla, joten siinä mielessä esimerkiksi sijoittaminen kassavirtaa tuottaviin osakkeisiin eli kohtalaisen hyvää osinkoa maksaviin on lähtökohtaisesti hyvä vaihtoehto asuntolainan lyhentämiselle. Jos nyt taas mietitään sitten täysin optimaalista ikuisuuden kestävän asuntolainan ottajaa niin itselleni taitaa tätä laitaa edustaa perheetön, työssäkäyvä narkomaani jonka eliniän ennuste on suhteellisen lyhyt ja joka haluaa ottaa kaiken irti elämästä kun on vielä elossa. En tosin tiedä onko työssäkäyvä narkkari taruolento vai ei, sillä en oikeastaan tunne huumeiden käyttäjiä.

Tässä nämä pohdiskeluni kyseisestä asiasta. Onko lukijoilla kommentoitavaa tähän asiaan. Jos joku on jostain syystä tehnyt tarkemmat laskelmat noista pidemmistä lainoista niin saa julkaista kommenteissa.

- TT