Pankeista

”On pienempi rikos ryöstää pankki kuin perustaa se” En tiedä kuka tuon lauseen on keksinyt, mutta se saattaa kuvastaa aika monenkin ihmisen tuntoja tässä maassa. Jos miettii sitten sitä kuinka hyvin se kuvaa pankkitoimintaa niin aika yleismaailmallisesti voisi sanoa lauseessa olevan jotain todenperäisyyttäkin.

Kaikki pankit eivät kuitenkaan syyllisty samanlaiseen kusetukseen ja asiakkaidensa hyväksikäyttöön kuin eräät kansainväliset investointipankit, jotka ovat vuosien varrella tehneet yhtä sun toista manipuloidakseen sekä markkinoita että asiakkaitaan. Tästä räikein esimerkki on mielestäni jenkkien subprime-kriisi, jossa täysin persaukisille köyhille asiakkaille annettiin lainoja joiden olematon takaisinmaksukyky oli tiedossa jo etukäteen. ”Me teemme jumalan työtä” sanoi eräs Goldman Sachsin johtajista. Tietysti jos ihmisten hyväksikäyttö mahdollisimman laajassa mittapuussa on jumalan tahto niin ehkä tämä pankkiiri sitten on oikeassa, mutta ainaki oma suhteellisuudentajuni toteaa tämän olevan pahinta mahdollista korruptiota, joten pakko olla aika rankastikin eri mieltä. Muista tämän pankin aikaansaannoksista tulee heti mieleen Kreikan tilastojen vääristely antamalla lainaa valtion tulevaisuuden tuottoja vastaan. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin pisara meressä mitä tulee väärinkäytöksiin eikä näistä valitettavasti juurikaan tuomioita jaella, jos ei lasket muutamaa harvaa syntipukkia mukaan. Tämän lisäksi Eurokriisissä on ja nimenomaan pankkien vallasta rahoitusmarkkinoilla, sillä Kreikan pelastaminenkin on tehty vain ja ainoastaan ranskalaisten ja saksalaisten pankkien takia hölmöjen poliitikkojen myötäavustuksella. Tietysti jotkut voivat väittää pelastustoimien olevan tavallisia kansalaisia varten, mutta tosiasiassa tämä on silkkaa roskaa. Tämä kehitys on ollut nähtävissä jo melkein heti Lehman-konkurssin jälkeen. En tosin itse ole ihan niin viisas ollut vaan minua huomattavasti valveutuneemmat kansalaiset ovat tästä kehityksestä maininneet jo erinäköisillä keskustelupalstoilla hyvinkin paljon aiemmin ennen kuin Kreikkaa edes alettiin pelastamaan. Myös niin sanotut pankkien luottotappiot ovat olleet näiss bailouteissa itseasiassa pienemmät kuin mitä lainojen markkina-arvot olisivat olleet. Turha siis kenenkään väittää poliitikkojen osaavan pelata tätä peliä paremmin kuin pankkien. Tavalliset veronmaksajat ympäri Eurooppaa tuleekin sitten maksumiehiksi pankkien edelleen jakaessa bonuksiaan, vaikka monien niistä pitäisi jo olla konkurssissa ja pankkiirien kortistossa. Valitettavasti nyt on sitten jo EKP otettu mukaan zombie-pankkien pystyssä pitämiseen eikä veronmaksajien laskuille ole loppua tiedossa.

No jos nyt sitten jotain lohdullista hakee tästä tilanteesta niin Suomessa pankkien tilanne onkin sitten aivan loistava, jos vertaa niitä keski- ja etelä-Euroopan pankkeihin. Harmi vaan, että Suomessa ei juurikaan ole enää suomalaisten omistamia isompia pankkeja vaan suurin osa rahoista valuu ulkomaille. Toisaalta ”taivaan romahtaessa” ei tappioita juurikaan kovin paljoa tähän maahan pitäisi enää tulla, sillä suuremmista pankeista vain OP on suomalaisomistuksessa. OP teki tylyt temput työntekijöilleen ilmoittaessaan seitsemänsadan henkilön yt-neuvotteluista tehdessään ennätystuloksen. Toisaalta pörssiyritys on vain ja ainoastaan vastuussa osakkeenomistajilleen ja tulevaisuudennäkymät eivät tietystikään ole kovin hyvät. Se onko oikein pitää kyseistä pankkia pörssissä onkin sitten sellainen asia ettei ainakaan allekirjoittaneella ole juurikaan mielipidettä Pankit tulevat tulevina vuosina Suomessakin näkemään suuria luottotappioita vientiyritystemme kilpailukyvyn ollessa mennyttä ja julkisten alojen tulevien irtisanomisten myötä. Tämä jälkimmäinen on ainoa mahdollisuus pitää Suomi poissa konkurssista velkojemme kasvuvauhdin kiihtyessä taloutemme alamäen myötä. Pankkien talletussuojarahastokin on aika lailla tyhjä arpa ottaen huomioon ettei siihen ole kerätty kuin noin prosentin verran rahaa verrattuna talletusten kokonaismäärään. Pankkien konkurssissa siis toisin sanoen keskimääräinen käteisen palautusprosentti on yksi paitsi, jos valtio sitten päättääkin taata talletukset, mutta siinä tapauksessa koko homma kaatuu samojen ihmisten niskaan ylimääräisinä veroina, joten sekin on tyhmä arpa.

Pidän suomalaisia pankkeja nykyaikana huomattavasti vastuullisempina kuin monia ulkomaalaisia, mutta kyllä meilläkin on omat ongelmamme mitä tulee pankkien luotettavuuteen asiakkaiden näkökulmasta katsottuna. Nykypäivän hyvä tilanne saattaa olla harhaa, sillä vaikeiden aikojen tullessa nähdään pankkien todellinen moraali ja jos katsoo 1990-luvun alkua niin silloin monet pankit käyttivät surutta hyväkseen asiakkaidensa ahdinkoa ja onnistuivat viemään terveitäkin yrityksiä konkurssiin. Yksityisasiakkaiden hyväksikäytössä räikeimpinä esimerkkeinä oli joidenkin pankkien vetäessä asiakkaat konkurssin nämä pankit hankkivat laina-asiakkaiden talot pilkkahintaan pankinjohtajien asunnoiksi. Jos miettii mitä palvelua pankeista sitten oikeasti tarvitsee niin ensimmäisinä tulee mieleen käyttötili ja asuntolaina. Tämä jälkimmäinen niille jotka sitä tarvitsevat. Myös arvo-osaketili on tärkeä niille, jotka sijoittavat rahansa mahdollisesti osakkteisiin. Luottokortti on tietysti aika monelle ulkomailla matkustelevalle tärkeä, mutta kotimaassa sillä ei juurikaan ole mitään käyttöä. Kaiken kaikkiaan luottokorttivelat ovat asuntovelkojen lisäksi suurin syy ongelmiin oman taloutensa kanssa tavallisilla ihmisillä. Luottokortteja en missään nimessä suosittele hankkimaan yhtä enempää, sillä niiden korot alkavat myös tappaa ihmisen taloutta hyvin nopeasti. Tämän lisäksi luottokorteista menee myös muita maksuja.

Asuntolainan pituudeksi suosittelisin maksimissaan viittätoista vuotta, sillä sitä pidemmällä aikavälillä korolle-korkoa-ilmiö alkaa tehdä tuhojaan entistä enemmän. Parikymmentä vuotta voi tietysti tuntua vielä nykykoroilla erittäin kannattavalta vaihtoehdolta, mutta ongelmaksi muodostuu epävarmuus mitä tulee korkojen liikkeisiin. Kannattaa myös jokaisen asuntolainaa ottavan huomioida mahdollinen korkojen nousu yli viiden prosentin. Asuntolainan takaisinmaksukyvyn yliarviointi saattaa johtaa suuriin vaikeuksiin ja riippuvaisuuteen pankkien hyväntahtoisuudesta. Tästä hyvänä esimerkkinä on jo aiemmin mainitsemani 1990-luvun alku, jossa pankit pystyivät käyttämään hyväkseen ihmisten ahdinkoa. Jos joku luulee asioiden olevan nykyään paremmin niin siitä hyväuskoisuudesta saattaa joutua maksamaan hyvinkin kalliisti. En missään nimessä suosittele kenellekään niin sanotun korkokaton hankkimista ylimääräisellä maksulla, koska tämä maksu sataa suoraan pankkien laariin. Sen sijaan suosittelisin harkitsemaan asuntolainan sitomiseen huomattavan paljon pidempään korkoon. Se on tietysti tällä hetkellä hyvinkin paljon kalliimpaa kuin mitä lyhyempiin korkoihin sidotuissa asuntolainoissa, mutta kiinteä korko tuo ison siinä mielessä, että asuntovelkainen tietää tasan tarkkaan kuinka paljon sitä asuntolainaa on jäljellä ja oma rahankäyttönsä on paljon helpompi suunnitella. Mikäli helvetti on irti ja Euroalue hajoaa niin asuntolainat saatetaan joutua neuvottelemaan uudelleen ja silloin korot ovat moninkertaiset nykypäivään verrattuna.

Pankkien yksi lypsylehmistä ovat aktiiviset osakerahastot joiden kulut ovat tässä maassa hyvin korkeat- En suosittele niitä kenellekään vaan lähestulkoon kaikille ihmisille on parempi ratkaisu sijoittaa passiivisiin indeksirahastoihin joissa kulut ovat hyvin paljon pienemmät. Jos haluaa sijoittaa osakkeisiin suoraan niin sitten kannattaa sijoittaa itse kunhan ottaa järjen käteen eikä käytä siihen rahoja joita ei ole varaa siihen tarkoitukseen täyttää. Vaikka aktiiviset osakerahastot saattavat lyhyellä aikavälillä näyttääkin houkuttelevilta tuottojensa suhteen niin pitkällä aikavälillä niiden kulut syövät ylituotot takuuvarmasti. Monet osakerahastot myös vaihtavat salkunhoitajia ja sen takia lyhyemmän aikavälin tuotot eivät kerro mitään useampien vuosikymmenien tulevista tuotoista.

Suhtautuminen pankkeihin ei ole mitään ydinfysiikkaa vaan ihan yksinkertaista ajattelua. Kannattaa pitää huolta siitä ettei pankit pääse niskan päälle vaan olla varma omasta lainanmaksukyvystä ja välttää luoton käyttöä sekä huolehtia siitä ettei hanki turhia pankkien palvelumaksuja turhien palveluiden takia. Aika paljonhan tässä kirjoituksessa oli jo aiemmin kirjoittamaani asiaa, mutta kertaus tekee välillä ihan hyvää. Tästä aiheesta kirjoittaminen johtuu itseasiassa siitä, että sain kutsun ensi viikolle keskustelutilaisuuteen, jossa on kyse pankeista, joten palaan mahdollisesti asiaan siellä käytyäni. Seuraavana vuorossa on kuukausikatsaus syyskuulta joka tulee joko sunnuntaina tai maanantaina.

-TT