Suhteeni rahaan muuttunut vuosien saatossa

Tällä kertaa olisi vuorossa kirjoitus suhteestani rahaan ja kuinka se on muuttunut. Vaikka aika monesta kirjoituksesta saa usein kuvan minun olevan tarkan markan mies niin se ei kyllä ainakaan ennen pitänyt paikkaansa. Nykypäivänä olen tietysti aika pitkälti jo olosuhteidenkin pakostakin suhteellisen säästäväinen, mutta sekin on aika pitkälti kuitenkin hyvin lyhyen aikavälin käytöstä ja jos katsoo rahankäyttöni historiaa niin se on ollutkin sitten suhde rahaani onkin sitten ollut ihan toisenlainen.

Elikkäs käytännössä olen jo hyvin nuoresta saakka elänyt yksinhuoltajaperheessä ja tämä ei valitettavasti tapahtunut äitini niin halutessa vaan isäni kuoli junaonnettomuudessa mikä johti tähän tilanteeseen. Onneksi isälläni oli kuitenkin vakuutukset kunnossa eikä äitini tarvinnut elää kovin köyhää elämää vaan hänellä oli varaa olla aika paljon kotona. Joitakin jaksoja hän oli kuitenkin töissä veljeni ja minun ollessani vanhempia. Se mitä hän teki oli sijaisuudet eikä siitä sen enempää, sillä taustoja lukuunottamatta pidän kyllä perheeni tämän blogin ulkopuolella. En siis ole kokenut minkäänlaista köyhyyttä, joten siitä ei valitettavasti ole niin suurta kokemusta. Tietysti joinakin aikoina on ollut vähän rahaa, mutta en ole ikinä nähnyt nälkää, jos ei lasketa mukaan satakiloisen ruhoni tarvetta saada vatsantäytettä suhteellisen tasaisin väliajoin :D

Ensimmäiset rahani tienasin ollessani noin 15-vuotias, kun saimme erään kaverini kanssa idean lähteä mansikanpoimijoiksi ja siellä olikin ihan mukavaa, vaikka mitään suurta rahasummaa ei tullutkaan tienattua. Näillä ensimmäisillä palkoilla ostinkin sitten ”keket” eli ne jotka eivät tiedä mistä on kyse niin ne olivat Ray Banin pilotti-malliset aurinkolasit. Tämän jälkeen seuraava työ taitaakin sitten jo olla tämä nykyinen talviduuni, mutta en nyt jaksa tarkemmin miettiä sitä. Tämä talvi”duuni” on ollut siitä hyvä, että lukuunottamatta länsi-siperian vuosiani ei ole tarvinnut juurikaan äidiltäni pyytää käyttörahaa vaan siitä on kohta kaksikymmentä vuotta kuin sen aloitin ja olen vieläkin samalla tiellä. Joskus joutuu kyllä ihmettelemään miten siitä edes maksetaan, mutta se on yleensä hetkellinen pohtimisen aihe ja se menee ohi. Turha sitä on taistella kysynnän ja tarjonnan lakia vastaan vaan ottaa palkka tilillensä. En tiedä pitäisikö tätä pitää haittana, mutta olen käytännössä aina saanut rahojeni eteen ”työtä” josta olen pitänyt. Tähän poikkeuksen tekevät pari kesäduunia. Ulkomailla olen pariin otteeseen ollut lyhyet reissut töissä ja vaikka niissä on joutunut töitäkin tekemään niin töiden ulkopuoliset asiat aika hyvin nollasivat nämä taakat. Helpolla siis olen toistaiseksi päässyt rahan tienaamisen suhteen eikä tällä hetkellä ole suurempaa muutosta tämän suhteen näkyvissä.

Tuossa olikin sitten aika pitkälti käyty läpi suhteeni siihen vaikeampaan osaan eli rahan tienaamiseen ja jäljelle jäi sen tuhlaaminen jonka suhteen olen kyllä aika pitkälti elänyt hyvinkin kaksijakoisesti ja vain viime vuosina olen pikkuhiljaa alkanut todella käsittämään rahan arvon ja sen käyttöön on vihdoinkin tullut järkeä. Lähes kaksikymmentä vuotta olen tuhlannut aina kaikki saadut ja tienatut rahat enkä ole mitään säästöön jättänyt, mutta kuten blogini väliaikatiedoista näkee niin se tilanne on nyt jokseenkin muuttunut. Pienenä kinusin äidiltäni kaikkea mahdollista enkä varmasti ollut sen suhteen kovin helppo lapsi. Ensimmäiset viisitoista ”työvuottani” heitin rahani aika hyvin kurkusta alas ja ostin paljon kaikkea tavaraa sen lisäksi tietenkin meni elämiseen omat rahansa, mutta opiskelijakämpissä ja ”omassa” kaksiossa ei asumiseen ole paljoa kulunut. ”ei se tässä konkurssissa enää tunnu” oli hyvin pitkään mielilauseeni persaukisena. Kuitenkin jossain vaiheessa viisastuin hieman ja tuhlasin rahani kokemuksiin kuten ulkomaan reissuihin. Näihin käytän vieläkin mielelläni kaikki ylimääräiset rahat ja tavaran hamuaminen on nykyään aika olematonta. Viime vuonna ostin uuden läppärin ja tänä vuonna en ole tehnyt yhtään ainutta isompaa hankintaa. Suurimmat kulutushyödykkeet ovat olleet shortsit ja gore-tex lenkkarit. Nyt kun käytän itse tienaamiani rahoja niin kaikki kuluttaminen tuntuu hyvin vieraalta idealta, koska käytännössä minulla on kaikkea mitä tarvitsen jota voi rahalla ostaa. Olen myös huomannut ettei laatua korvaa mikään määrä tavaraa, joten yksi hyvä takki on paljon arvokkaampi kuin viisi huonoa. Yritän nykyään panostaa siihen, että kaikki tavarat joita ostan ovat laadukkaita ja kestävät hyvin monta vuotta mikä taas sitten näkyy siinä ettei kalliilla ostetun tavaran kokonaiskustannukset ole kuitenkaan suhteessa kovin suuret vaan pidemmällä tähtäimellä itseasiassa tuottavat säästöä ostajalleen. Varsinkin vaatteisiinsa ja kenkiin kannattaa tässä maassa panostaa, sillä kuten viime päivinäkin olemme nähneet ovat Suomen säät hyvin arvaamattomat ja pahimmillaan hyvinkin vaikeat. Tätä saamme kestää noin seitsemän kuukautta vuodessa, joten ei panostukset muutamiin asusteisiin mene hukkaan. Muuten en kyllä rahaa juuri laita mihinkään isompia summia, jos ei matkustelua lasketa mukaan. Tietysti viikonloppuriennot vie keskimäärin kerran kuussa hieman rahaa, mutta siinä ne ”turhat” menoerät sitten ovatkin allekirjoittaneella. Kirjoihin menee myös rahaa, mutta varsinkin netin kautta tilattaessa ne ovat halpoja kuin saippua. Esimerkiksi kovakantinen hieman käytetty Clancyn kirja tuli hankittua neljällä Eurolla kotiin kannettuna mikä ei ole juuri mitään verrattuna Suomen hintoihin. Suurimmat rahasummat on tarkoitus tulevaisuudessa laittaa matkustamiseen eikä turhaan tavaraan, mutta sitä varten saa kyllä varmasti taistella oman sisimpänsä kanssa vielä tulevaisuudessakin, sillä nuorempana opittuja tapoja on hyvin vaikea muuttaa vanhana.

Tällä hetkellä säästöön jää nelisen tuhatta Euroa vuodessa joka on tarkoitus sitten sijoittaa, jotta joskus tulevaisuudessa on vanhempana varaa olla eläkkeellä, sillä valtion apuun ei tässä asiassa kannata meidän kolmikymppisten ja nuorempien ikäluokkien juuri luottaa. Tarkoitus on kolmenkymmenen vuoden aikana kerätä puoli miljoonaa nykyrahassa mikä vaatii tuota noin neljää tuhatta ylijäämää vuodessa noin pitkään, kun laskee ylimääräisen rahan sijoittamiselle keskimääräiseksi tuotoksi seitsemän prosenttia mikä on keskimääräinen osakemarkkinoiden reaalituotto viime vuosisadan aikana. Mennyt ei tosin ole tae tulevasta, joten olisi parempi näin nuorempana saada tuota ylijäämä kasvatettua, sillä vanhempana sen hankkiminen menee vaikeammaksi. Varsinkin sijoittamisessa suhtautuminen rahaan on ehkä se suurin kompastuskiveni, mutta tulevaisuus näyttää miten käy. Varsinkin markkinoiden mennessä ”väärään” suuntaan kärsivällisyyteni on kovilla, mutta toivottavasti pystyn tässäkin itseäni kehittämään oikeaan suuntaan. Säästämiseni on taas siinä mielessä lyönyt överiksi, että nykyään kyttäilen päivittäin kulutustani ja tulojani joka olisi vielä viisi vuotta sitten ollut ihan mahdoton ajatus. Parempi överit kuin vajarit on toisaalta ollut aina mottoni kaikissa asioissa, joten ei mitään uutta sen suhteen. Kohtuus kaikessa on ollut itselleni aina hyvin vaikeaa tässä on-off-persoonassa.

Onko teidän suhde rahaan muuttunut nuoruudesta? Kommentoikaa ihmeessä, jos siihen tunnette tarvetta.

-TT