Liian paljon kaikkea, mutta mitään ei riittävästi.

Länsimainen hyvinvointiyhteiskuntakäsitys on nykypäivänä aika pahasti vinksallaan ainakin allekirjoittaneen mielestä, sillä ihmisillä on sellainen ymmärrys elämästä ettei mikään riitä. Elämme kuitenkin mielestäni yltäkylläisyydessä ja tavarapaljoudessa mikä itseasiassa luo ihmisille sellaisen psykologisen hallusinaation, jossa koko ajan on pakko vaan saada lisää niitä ihmisille tarpeettomiakin asioita kuten eri kulutustavaroita.

Tämä tavarapaljous on johtanut siihen etteivät ihmiset enää tajua kuinka hyvin heillä menee varsinkaan täällä länsimaissa, kun koko ajan pitää olla ostamassa uusia härpäkkeitä, jotta saa tyydytettyä omat kulutustarpeensa. Pelkästään tämä kulutustavaroiden määrä luo ihmisille jo pakollisen oravanpyörän jota on pakko sitten kiireellä pyörittää, sillä pelkästään varastoimistilojen tarve kasvaa koko ajan. Tavallisilla ihmisillä on tuhansia eri tavaroita ja artikkeleita kotonaan eivätkä he sitä itse edes mitenkään huomaa. Itsekin olen päätynyt hyvin moneen sataan eri tavaraan, vaikka en varsinaisesti kulutakaan läheskään samalla tavalla kuin esimerkiksi keskituloiset vaan keskityn enemmän elämyksien hankkimiseen niillä vähillä rahoillani joita tienaan. Olen huomannut tavaroita pois heittäessäni, että psykologinen paino harteilla itseasiassa tippuu, kun niistä luopuu. Kuitenkin minullakin on aivan liikaa kaikkea turhaa, joten projektia tulee riittämään vielä hyvinkin pitkään.

Kuinka sitten luopua turhista tavaroista onkin sitten aikamoinen kysymys, sillä suurin osa ihmisistä pystyy kyllä perustelemaan aina jonkin ”järkisyyn” avulla ettei ole tarvetta luopua tietystä tavarasta, kun se on niin rakas tai sille saattaa tulla jotain käyttöä hamassa tulevaisuudessa. Kuitenkin suurin osa ihmisten tavaroista ovat sellaisia ettei niitä käytetä vuosikymmeniin vaan parhaimmassa tapauksessa perilliset pääsevätkin sitten heittämään nämä roskiin satojen tai tuhansien muiden artikkelien kanssa. ”been there done that!”. Rakkaan mummoni kuoltua oli tämä mukava urakka edessä ja se oikeastaan avasikin silmäni tälle asialle ensimmäisen kerran. Ensimmäiseksi tehtäväksi ottaisin vaatekaappien tyhjentämisen turhista asusteista, sillä se on mielestäni kaikista helpoin tapa aloittaa. Tyhjennä sieltä kaikki vaatteet pois, joita et ole käyttänyt pitkään aikaan ja sen jälkeen heitä ne kylmästi jätesäkissä roskiin tai varaa tila kirpputorilta mikäli kuvittelet tienaamasi niiden myynnillä selkeästi enemmän kuin mitä tämä tilaa tulee maksamaan. Jos taas tykkäät olla kirpputoreilla myymässä niin siinä tapauksessa tämä tienaaminen ei ole niin tärkeätä. Tämä roskiin heittäminen saattaa tuntua hyvinkin brutaalilta tavalta luopua vaatteistaan, mutta se itseasiassa tiputtaa hyvin henkistä painolastia, kun huomaa vaatekaapissaan olevan yhtäkkiä paljon enemmän tilaa.

Vaatekaapin tyhjennys on ainakin allekirjoittaneelle hyvin helppo asia, joten kun on päässyt alkuun onkin sitten aika jatkaa. Seuraavaan operaatioon suosittelisin sitten hankkimaan kynän ja paperia tai mahdollisesti pitämällä kirjaa tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmalla. Suosittelen kuitenkin kynää ja paperia, sillä psyskologinen vaikutus on suurempi tällä tavalla kirjaa pitäen. Seuraavaksi suosittelen kirjaamaan jokaisen tavaran ylös jonka omistat. Tähän voi tosin mennä hyvin pitkä aika, sillä niitä eri tavaroita tosiaan on vähintäänkin satoja ja useimmilla meistä tuhansia. Tähän kirjaamiseen voi myös lisätä vaatteensa ennen tyhjennysoperaatiota mikäli haluaa hoitaa kaiken samalla kertaa. Tämän kirjaamisen jälkeen onkin tarkoitus jakaa tavarat seuraaviin ryhmiin sen mukaan miten on niitä viimeksi käyttänyt:

a) käytin tätä viimeisen viikon aikana (säilytä ehdottomasti)

b) käytin tätä viimeisen kuukauden aikana (säilytä)

c)käytin tätä viimeisen puolen vuoden aikana (säilytä mikäli kyseessä kallis käyttötavara)

d)käytin tätä viimeisen vuoden aikana (luovu siitä)

e) En ole käyttänyt tätä viimeisen vuoden aikana (luovu siitä)

f) En tiennytkään omistavani tällaisen (luovu siitä)

Tällaisella jaottelulla on helppo huomata kuinka paljon turhaa tavaraa meillä jokaisella onkaan ja psykologinen este näistä tavaroista luopumiseen on hyvin suuri. Tämä jaottelusuoritus auttaa kuitenkin huomaamaan tosiasiat paremmin kuin vain se, että olettaa tavaramäärän olevan kohtuullinen. Itselläni akilleen kantapää tämän jaottelun suhteen on kirjat, sillä jostain syystä koen itselleni suurimman haasteen olevan juuri niistä luopumisessa. Tällä hetkellä turhia kirjoja on monia kymmeniä ja varsinkin tietyistä kirjoista olisi hyvinkin järkevää luopua kuten fiktioon perustuvista allekirjoittaneella, Clancyt, Baldaccit, Childin Reacher-jännärit, jne. En mene hirveän tarkasti tässä kirjoituksessa siihen kuinka suorittaa tavaroista eroon pääseminen tavalla, jolla voisi jotain tienatakin. Tämä on sinänsä aika ongelmallinen tilanne, koska se aika minkä käyttää tavaroista luopumiseen saattaa olla vähintäänkin yhtä kallista kuin esimerkiksi kirjan postittaminen jollekin muutaman Euron takia.

Ja sitten vielä yksi asia tavaroista eli, koska joulu lähenee ja monia alkaa koko hössötys vituttamaan jo senkin takia, kun kaupat ovat niin täynnä muitakin lahjojen hankkijoita. Suosittelisin ihmisiä panostamaan erityisesti lahjojen laatuun eli älkää ostako kaikkea roskaa halvalla vaan ostakaa joku kalliimpi ja laadukkaampi lahja josta on iloa pidemmäksi aikaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että paras joululahja jonka läheisilleen voi antaa on aika! Varsinkin lapsiperheiden kannattaa tämä muistaa.

Eipä mulla muuta, Lähden lauantaina Saksaan kuukaudeksi ja palaan vasta aatonaattona takaisin enkä varmastikaan ehdi päivittämään blogia kovin paljoa, joten olkaa kärsivällisiä sen suhteen. Uskon joulun jälkeen palaavani ”sorvin ääreen” entistä motivoituneempana. Kirjoittelen vielä tarkemmin siitä Saksan reissusta ennen lähtöäni, joten yksi kirjoitus on varmasti vielä tulossa ennen sitä.

-TT