Kypros – erityis- vai ennakkotapaus?

Historiasta opimme ettemme opi historiasta mitään totesi joskus joku mua paljon viisaampi kaveri tai sitten tämä viisaus on joku Aku Ankka flashbäkki mikä on vain jäänyt hyvin mieleen. Oli miten oli niin ainakin minulle tämä soppa alkaa olla jo liian hapanta enää saadakseni mitään positiivisia ajatuksia tästä eurokraattien sekoilusta. Voidaan tietysti miettiä sitä, että oliko tämä päätös vain ainutkertainen joka johtuu erityisolosuhteista vai varoituslaukaus kohti omaisuuden pakkososialisointia joka sitten aikanaan tulee tapahtumaan myös täällä Suomessakin?

Niille jotka ovat olleet uutispimennossa niin Kyproslaiset pankit on tarkoitus pelastaa ESM-rahoilla ja tämän tuen ehdoiksi joutuvat tallettajat luopumaan niin sanottuna kertaverona osan kaikista pankkitalletuksistaan. Tämä kertavero johtuu ainakin niin sanottujen virallisten totuuksien mukaan siitä, että maa on ollut niin sanottu veroparatiisi ja mitä ilmeisimmin myös ainakin venäläismafian rahanpesupaikka. Itse kyllä hyvin ymmärrän, että rahanpesijät joutuvat maksamaan osan rahoistaan pois, mutta eikö siihen muka ole muuta tapaa? Rahanpesijöillehän tämä pikkuvero on niin sanottuja murusia siitä hyödystä jonka he ovat saaneet. Kuitenkin on huomioitava, että on myös niin sanottuja rehellisiä kansalaisia jotka ovat säästäneet vuosikymmeniä pienistä rahoistaan jotka inflaatio on sitten syönyt pikkuhiljaa. Jos haluaa pikkuhiljaa sitten käsitellä asiaa tarkemmin niin tämä on eurostoliiton tekemä laillinen ryöstö tavalliselta tallettajalta josta hyötyvät erityisesti pankkiirit ja rahanpesijät. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mikäli tämä asia menee läpi voidaan kansalaisilta tästä lähin ryöstää ihan mitä tahansa omaisuutta ”yleisen hyvän” vuoksi, kun koneisto ja pankkiirit sitten taas ovat vuosien saatossa tienanneet muiden kustannuksella suuret summat rahaa. Käytännössähän tämä päätös siis tuhoaa ainakin viimeisen illuusion talletusturvasta 100 000€:n saakka jokaisessa Euromaassa. Suomessa tämä talletuspuskuri joka on kerätty taitaa vastata paria prosenttia kaikista käteisvaroista eli konkurssien sattuessa siis tallettajat saavat jokaisesta sadastatuhannesta Eurostansa parituhatta takaisin.

Pidän tätä sellaisena päätöksenä ettei voi enää olettaa minkään omaisuuserän olevan turvassa täällä Suomessakaan niin pitkään kuin kuulumme tähän Eurostoliiton ihmeelliseen yhteisöön josta jopa Stalinkin alkaisi pikkuhiljaa olla kateellinen pankkiireille ja järjestelmää ylläpitäville virkamiehille. Ihmettelen mikäli tästä ei ala seuraamaan talletuspakoa muissa välimeren maissa joissa ollaan ihan yhtä lailla paskat housussa velkojen suhteen kuin esimerkiksi Kreikassa. Vaikka en usko Suomen olevan heti siinä tilanteessa, että meidän varojamme alettaisiin pankkitileiltämme sosialisoimaan tai muuta omaisuutta viemään niin tämän päätöksen jälkeen pidän sitäkin jo todennäköisenä keskipitkällä aikavälillä mikäli Euroalue pysyy vielä muutaman vuoden kasassa. Tästä voi seurata, vaikka minkälainen katastrofi tahansa, sillä ihmisten usko tähän touhuun alkaa pikkuhiljaa olla mennyttä. Toisaalta en tiedä mihin voi rahansa tai omaisuutensa pistää, jotta ne ovat enää tämän jälkeen turvassa pidemmällä tähtäimellä?

Itse olen hyvin pitkään ollut Euromyönteinen, mutta kyllä viimeiset pari vuotta ovat kyllä saaneet minut kääntymään hyvin pahasti Eurostoliiton vastaiseksi enkä enää usko mielipiteen siitä mihinkään muuttuvan ja toivon koko paskan hajoavan mahdollisimman nopeasti käsiin. Ihan mikä tahansa muu vaihtoehto alkaa houkutella enemmän kuin tämä Eurokommunismin omaisuuksien pakkososialisointi. Toisaalta kyllä tämä kehitys olisi pitänyt havaita jo aikaisemmin, mutta olen ollut hyvin pitkälti luottavainen ettei verorahojen siirtoa noihin lähimeren maihin tapahtuisi. Jos joku luulee ettei tämä ole mahdollista tapahtua täällä pohjolassa niin kannattaa ihan vakavasti miettiä sitä, että mikä noita meidän poliitikkoja enää estää kun kerran on jo pää saatu auki tämän asian suhteen? Tietysti voi olla ettei näin tapahdu, mutta en löisi kyllä sen puolesta vetoa, kun näkee valtion velkaantuvan joka vuosi kymmenen miljardia lisää hallituksien harrastellessa ja puuhastellessa budjettien tekoa. Tämäkin vain vähentää omaa motivaatioitani tienata enemmän rahaa, jotta nämä turhantoimittajat voivat jakaa sitä omille etupiireillensä tämän maan suunnatessa kohti konkurssia ja ihmisten omaisuuden pakkososialisointia josta Kyprokselta saatiin nyt sitten esimakua tulevasta. Joku voi sitten ihmetellä miksi tätä omaisuutta sitten yritän kerätä lisää niin sitä onkin itsekin syytä taas ruveta ihmettelemään. Ehkä jossain takaraivossani kuitenkin kytee usko siihen ettei tämä eurokommunismi pysy enää kauaa pystyssä ja tienatut rahani pysyvät edes jotenkin turvassa. En olisi hirveän yllättynyt mikäli tämä päätös alkaisi olla viimeinen naula Euroalueen arkkuun, koska tämän jälkeen Eurovastaiset puolueet tulevat keräämään kaikki äänet seuraavissa vaaleissa. Kreikkakin oli vaan ”yksittäistapaus” eikä sen jälkeen pitänyt enää sosialisoida suomalaisten rahaa ulkomaille. No mites siinä on sitten käynytkin? Ovatko suomalaiset veronmaksajat siirtyneet välimeren velkaantuneiden valtioiden pankkiautomaateiksi? Uskooko joku ettei tämä varallisuuksien siirto täältä pohjolasta jatku enää kauan? Oma näkemykseni on se, että paras ratkaisu on nopea konkurssi ja kaaos josta seuraa sitten ennemmin tai myöhemmin uusi nousu, koska niin on käynyt aina ennenkin. Hidasta kuolemaa on niin helvetin vittumaista katsella vierestä.

Ehkä tämä vitutus tästä laantuu ja palaan normaaliin päiväjärjestykseen sitten seuraavassa kirjoituksessa. Ei tämä tietysti ole mikään maailmanloppu enkä itse ole vielä mitään menettänyt, mutta huonolta näyttää kun katsoo vähänkin pidemmälle tulevaisuuteen.

Hyvää viikkoa kaikille!

-TT

Tyyntä myrskyn edellä?

Nyt ollaan jo pitkään menty taloudessa tasaista vauhtia ilman suurempia kriisejä tai edes niiden poikasia. Kuitenkin mennään aika lailla varsinkin Euroopassa aika selkeästi vanhoilla höyryillä tai pitäisikö käyttää sanaa kujeilla, sillä mitään ei oikeastaan olla taaskaan tehty talouden tervehdyttämiseksi vaan jatketaan edelleen toivotaan toivotaan polittiikkaa. Mikäli toiveet totetutuu mitä suuresti epäilen niin fine, my bad ja pistetään taas päät perseeseen sen aikaa kunnes uusi kriisi iskee ja se iskee satavarmasti kun ei olla tehty minkäänlaisia rakenteellisia muutoksia vaan ylläpidetty konkurssikypsää finanssijärjestelmää.

Tämä on varsinkin Euroopan ongelma, koska elinkelvottomia pankkeja ei ole edelleenkään päästetty konkurssiin muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta. Jenkkilässä ollaan tosiaan siinä mielessä paremmalla mallilla, että siellä päätettiin luopua monen elinkelvottoman pankin tekohengityksestä. Euroopassa näitä pankkeja on ympäriinsä poikkeuksetta joka maassa Euroalueella ja tästä syystä mm. Ranska ja Saksa suostuivat tähän rahan lainaamiseen huomattavissa määrin. Jos näitä muutamia kriisimaita ei olisi autettu olisi mm. ranskalaiset ja saksalaiset pankit mitä todennäköisimmin menneet konkurssiin minkä seurauksena olisivat molempien maiden johtavat poliitikot joutuneet kilometritehtaalle, joten tästä syystä luonnollisesti mm. Merkel on siunannut kriisivaltioille lainaamisen tai käytännössä antamisen, koska niitä rahoja ei tulla ikinä näkemään. On kuitenkin lähestulkoon sataprosenttisen varmaa, että jossain vaiheessa tämäkin totuus paljastuu suuremmalle yleisölle mikä tulee näkymään sitten vaalituloksissakin niiden puolueiden suhteen jotka rahaa ovat jakaneet vastuuttomasti eli käytännössä kaikkien maiden valtaakäyttävät puolueet tulevat seuraavan viiden vuoden aikana häviämään kärkipaikkansa mikäli heidän äänestäjät ajattelevat yhtään omilla aivoillaan.

Jos nyt sitten mietitään missä mennään tällä hetkellä niin kaikkihan näyttää erittäin hyvälle: pörssit nousevat, valtionlainojen korot laskevat ja reaalitaloudestakin on paljon myönteisiä arvioita liikenteessä. Tämän lisäksi monet Euroalueen puhuvat päät ovat sanoneet kriisin olevan ohi kuten Hollande, Rehn, Barroso, jne. Voivatko nämä ”asiantuntijat” olla väärässä kysyvät tietysti monet? Onko kyseessä vaan kuitenkin silkkaa paskanpuhumista vai onko näissä puheissa myös sisältöä? Olemmehan saaneet myös purkkalassa talouden nousuun ja siellä talouskasvu on parissa prosentissa puhumattakaan Kiinan tilastoista jotka osoittavat maan olevan vieläkin todellä hyvässä kasvussa. Näiden kahden aikaansaaaman suhdanteen pitäisi myös alkaa näkyä pikkuhiljaa täällä Euoopassakin. Näistä lupaavista uutisista huolimatta on muistettava se ettei Euroalueella ole nähty minkäänlaista parannusta kokonaisuudessa. Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana yksityisten yritysten lainaaminen on koko ajan pienentynyt mikä kertoo vahvasti siitä etteivät EKP:n pankeille lainaamat pääomat ole siirtyneet minkäänlaiseen tuottavaan toimintaan vaan ovat toimineet lähinnä monien konkurssikypsien pankkien tekohengityksenä. Tämän lisäksi voidaan kysyä onko Euroalueella tehty riittäviä rakenteellisia muutoksia, jotta kilpailukykymme olisi riittävä muissakin maissa kuin Saksassa? Käytännössä hyvin suuri osa maista on ruvennut säästämään ilman minkäänlaisia investointeja tulevaisuuteen. Tietysti monet maat ovat niin huonossa jamassa ettei minkäänlaiset investoinnit ole mahdollisia. Tämä näkyy parhaiten Espanjassa ja Kreikassa joissa työttömien armeija sen kuin vaan jatkaa kasvamistaan. Toisaalta ainakin Espanjassa pimeästi työskentelee suuri määrä niitä ihmisiä jotka ovat virallisesti työttömiä. Nykyisiä kriisitoimia voi verrata alkoholistille annettaviin krapularyyppyihin, joten on aika hankala nähdä miten tästä ilman sellaista selvittäisiin.

Jos nyt sitten mietitään mistä tämä otsikossa mainittu myrsky mahdollisesti alkaa, kun kaikki näyttää menevän huomattavan paljon paremmin tällä hetkellä kuin vähään aikaan niin ainakin Euroopassa tämä kriisin uudelleen herääminen alkaa mitä todennäköisimmin jostakin välimeren maasta ja omat suosikkini ovat hieman suuremmat suurvallat kuten Ranska ja Italia. Varsinkin Ranska on siinä mielessä jokerikortti ettei sieltä ole juuri aiemmin kuulunut mitään talousongelmista ja niihin varautuminen Euroopan Unionin taholta alkaa olla jo mahdotonta varsinkaan senkin takia ettei muista isoista maista ole talouskasvuun apua kuin Saksasta. Tämän lisäksi Italiassa on helmikuun lopussa vaalit joissa Berlusconi saattaa olla yllättävän vahva. Mikäli Berlusconin koalitio voittaa vaalit on Euroalueen tulevaisuus taas vaarassa, sillä Berlusconi on ainakin julkisesti ollut sitä mieltä ettei Euro ole sopiva valuutta Italialle mikä saattaa johtaa todellisiin ongelmiin. Berlusconi on mitä todennäköisimmin vielä oikeassa sillä nykypäivänä Italian teollisuustuotanto on 80-luvun tasolla kuten myös Espanjankin. Nämä kaksi lähdettä kriisin kärjistymiselle tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta todennäköisesti homma kärjistyy jostain sellaisesta lähteestä joita ei kovin moni ole osannut arvata.

Oma arvioni kriisin kärjistymiseen on puolisen vuotta, mutta mitä todennäköisimmin olen väärässä. Voi tietysti olla mahdollista ettei kriisiä enää tule hyvin pitkään aikaan, mutta pidän sen todennäköisyyttä aika pienenä. Mikäli näin sitten käy niin se on niin sanotusti Game over ja sitten sen jälkeen ei ole kellään enää kivaa. Seurauksena on työttömyyttä ja levottomuuksia ympäri Eurooppaa muutamia maita (lähinnä Saksaa) lukuunottamatta. Isompi kriisikään ei ole poissuljettu vaihtoehto. Kuitenkin on aina muistettava, että kriisi on aina myös mahdollisuus. Tämän takia ei kannata masentua vaan pitää pää pystyssä ja jatkaa matkaa kohti uusia pettymyksiä. En oikein osaa sanoa miten tällaiseen tilanteeseen voisi sitten varautua, koska silloin muiden asioiden kuten oman turvallisuuden merkitys on aika pieni. Kriisin sijaan on tietenkin mahdollista, että Euroalue tekee hidasta kuolemaa seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tämäkin on varmaan parempi vaihtoehto kuin laajamittaiset äkilliset ongelmat.Aikamoista manaamista tämä kirjoitus on, mutta mielestäni on aina välillä hyvä varoittaa ihmisiä näistä mahdollisista ongelmistakin. Kun on henkisesti valmis kriisiin niin siitä on helpompi selvitä.

Pahoitteluni siitä, että tämän kirjoituksen julkaisemisessa kesti näin pitkään, mutta viime viikolla oli harvinaisen kova kiire. Seuraava tulee sitten varmaan aika paljon nopeammin.

-TT

”Jykä” ”Meidän on hoidettava Eurokriisi ensin”

Onneksi meidän entinen Euroopan paras valtiovarainministeri ja nykyinen pääministerimme on puikoissa niin meillä ei ole mitään hätää vai onko Jykä sitten itseasiassa kuitenkin enemmän ongelma kuin ratkaisu tähän nykyiseen taloustilanteeseen? Kylmät faktat heti esiin: Vaihtoehtoja on kaksi: meillä on joko täystollo valtiomme tärkeimmällä johtopaikalla tai sitten meillä on kirkkain silmin kusettava epätoivoinen päämies joka yrittää pitää luhistuvaa korttitaloa kasassa niin pitkään kunnes pääsee itse irtautumaan Brysseliin komissaariksi. En tiedä teistä lukijoista, mutta itseäni ainakin asia vituttaa aika rankasti. Kuitenkin on nyt sen verran huomioitava, että pelkkä avautuminen ei tietystikään riitä vaan on jotenkin perusteltava asiaa ja siitä tämä kirjoitus sitten kertookin.

Käytännössä Eurokriisi alkoi jo historian suurimman jenkkien asuntokuplan puhjetessa ja Suomeen vaikutukset alkoivat näkymään viimeistään 2008 jolloin yritysten liikevaihdot alkoivat tippumaan erityisesti vientialoilla. Tämän seurauksena Suomenkin bruttokansantuote tippui reaalisesti kahdeksan prosenttia vuonna 2009. Tällaista pudotusta ei ole kovin montaa kertaa historiassa nähty. Tätä laskua onkin sitten elvytetty kymmenillä miljardeilla Euroilla ja suurin osa näistä Euroista on mennyt julkisten sektorien työtekijöiden palkankorotuksiin ja joitakin miljardeja on käytetty mm. infrastruktuurin parantamiseen. Tämä elvytys on tehty käytännössä lähes kokonaan velaksi jonka maksavat tulevaisuudessa veronmaksajat. Elvytys ei ole käytännössä tuonut minkäänlaista kasvua reaalitalouteen vaan bkt:n nousu on lähinnä velan ottamisesta seuranneita kerrannaisvaikutuksia joita suomalaiset ovatkin sitten voineet juhlia ”vaurauden” kasvamisena vuosien 2010-2012 aikana. Myös tänä vuonna meidän kestävyysvajeemme on kymmenen miljardin Euron luokkaa ja on vain ja ainoastaan pahenemaan päin, vaikka viralliset ennustukset osoittavatkin lähinnä ensi vuonna talouden kasvavan prosentin verran. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ensikin vuonna julkisen sektorin palkat tulevat nousemaan voimme nähdä kestävyysvajeemme kasvavan taas muutamalla miljardilla huolimatta ehdotetuista veronkorotuksista.

Nämä julkisten työntekijöiden palkankorotukset ovat täysin kestämättömiä, sillä niiden maksamiseen tullaan taas ottamaan velkaa mikä entisestään kasvattaa tulevien veronmaksajien laskua. Nämä palkankorotukset taas nostavat jälleen kerran mm. kunnallisveroja mikä ei taas voi olla näkymättä tavallisten ihmisten taloudellisessa toimeliaisuudessa, sillä ihmisten käteen jäävät rahamäärät eivät kasva vaan pikemminkin laskevat varsinkin yksityisten sektorien työntekijöiden mahdollisuutta kuluttaa rahojaan. Suomen kansantalouden kannalta kyseessä on kestämätön ratkaisu varsinkin sen takia etteivät veronkorotukset enää nosta verotuloja ollenkaan vaan alkavat pikemminkin vähentyä. Viime vuosina on panostettu erityisesti tavallisten ihmisten kohdalla kulutusveroihin joita ovat bensa- makeis- kiinteistö- arvonlisäverot ja monet muut jotka näkyvät sitten suoraan muussa kulutuksessa. Näistä monista eri veroista on seurannut myös asumiskustannuksien nousu mikä taas on poissa tavallisilta ihmisiltä. Kaikki nämä jo aikaisemmin mainitut toimenpiteet hallituksen suunnalta ovat lisänneet veronmaksajien taakkaa ja tulevat olemaan poissa kulutuksesta myös tulevina vuosina.

Jos nyt sitten mietitään mitä tapahtuisi siinä vaiheessa, kun Eurokriisi saataisiin ratkaistuksi niin on huomattava sellainen pikkuseikka kuten kilpailukyvyn menetys joka heikentää valtiontalouden mahdollisuuksia päästä takaisin kannattavalle kasvu-urulla mikä tarkoittaa sitä ettei enää velkaannuta yhtään enempää vaan saadaan ruveta makselemaan velkoja pois tulevia veronmaksajia varten. Jos nyt verrataan Suomea vaikka Ruotsiin niin myös rakas länsinaapurimme on hyvin vientivetoinen talous ja se on myös ollut lähtötilanteessa aika pitkälti samalla viivalla meidän kanssamme. Kuitenkin se lähestyy lähitulevaisuudessa nettovelattomuutta ja pääsee sitä varmasti hyvin lähelle. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä ettei se siihen tule pääsemään vaan sen talous lähtee myös laskuun kuten lähes kaikkien muidenkin länsimaiden, vaikka päämiesten toivotalkoot muuta sanovatkin.

Eurokriisiä ei saada selvitetyksi vielä vuosiin eikä ole mitään syytä ruveta odottamaan sen ratkaisemista, sillä kotimaamme asiat eivät ole niin hyvällä tolalla etteivät ne tarvitsisi heti toimia. Käytännössä ainut mahdollisuus on isot rakenteelliset muutokset mikä käytännössä tarkoittaa ylisuuren julkisen sektorin selkeää pienentämistä joka ei ole kovin helppo ratkaisu, sillä muutosvastarinta tulee olemaan niin suurta ettei ilman suurempaa lakkoilua siitä tulla selviämään. Toinen vaihtoehto on tietysti odottaa niin pitkään, että maamme tipahtaa talouskurimuksessaan IMF:n syliin joka sitten pakottaa julkisen sektorin leikkauksiin. Järkevintä olisi vähentää julkisen sektorin hallintoa ja laittaa palkat takaisin vuoden 2007 tasolle. Tämä tietysti tuottaisi kerrannaisvaikutuksineen suuremman loven bruttokansantuotteeseen kuin kymmenisen miljardia, mutta on myös muistettava näiden kerrannaisvaikutuksien toimivan molempiin suuntiin vai olenko vain yksin ainoastaan tätä mieltä? Tämän lisäksi helpoin tapa nostaa taloudellista toimeliaisuutta olisi vähentää ihmisten verorasitusta mikä kannattaisi tehdä vähentämällä ainakin tuloveroja. Jotta pystyisimme houkuttelemaan Suomeen ulkomaalaisia investointeja olisi myös vähennettävä yritysverotusta. Tähän rahat saataisiin pienentämällä yritystukien määrää samalla rahasummalla mikä myös vähentäisi kilpailukyvyttömien yritysten määrää.

Itse en usko hallituksemme ryhtyvän minkäänlaisiin konkreettisiin toimiin nykytilanteessa, joten pientä puuhastelua tulemme varmasti näkemään, mutta sellaisia ratkaisuja joilla olisi merkitystä tuskin tulemme näkemään. Tämän seurauksena suosittelisin etenkin julkisen sektorin työntekijöitä miettimään miten pärjäätte selkeästi pienemmällä palkkauksella tulevaisuudessa ja yksityisen sektorin työtekijöiden kannattaa huolehtia omasta kilpailukyvystään nykymaailmassa. Kaiken kaikkiaan elämme mielenkiintoisia aikoja ja ne ihmiset jotka hoitavat hyvin asiansa tulevat pärjäämään entistä paremmin tulevaisuudessa. Ei muuta kuin pää pystyyn ja kohtia uusia menestyksiä!

- TT

Norvestian keskustelutilaisuus: Mitä suomalainen voisi tehdä Eurokriisin keskellä.?

Olin eilen kyseisessä keskustelutilaisuudessa ja pidin tapahtumaa ihan mielenkiintoisena. En ole ihan varma miksi sain kutsun kyseiseen tilaisuuteen, mutta otin sen ihan mielelläni vastaan. Tapahtuma kesti noin tunnin ja se koostui lähinnä paneelikeskustelusta, jossa osanottajina olivat seuraavat henkilöt: Puheenjohtajana J.T Berqvist (Norvestian hallituksen puheenjohtaja) Mika Pantzar (kuluttajatutkimuskeskuksesta), Sari Lounasmeri pörssisäätiön toimitusjohtaja, Roger Wessmann (Nordean pääanalyytikko) ja Vesa Puttonen (Helsingin Kauppakorkeakoulusta). Yleisönä minä ja noin kolmisenkymmentä muuta henkilöä joista en tunnistanut ketään. Ilmeisesti myös muutamia taloustoimittajia oli paikalla.

Ensin oli Puttosen alustus asiaan ja sitten keskustelu jatkui panelistien kesken. Mitä tulee sitten itse keskusteluun niin itselleni jäi sellainen mielikuva, että Puttonen hallitsi keskustelua selkeästi ja muut sitten lähinnä vikisivät. Vastaukset itse Eurokriisiin ja tavallisten suomalaisten tapoihin vaikuttaa olivat aika lailla erilaisia. Pantzar oli sitä mieltä ettei tarvitse tehdä mitään vaan jatkaa samalla tavalla kuin aina ennenkin. Lounasmeri oli sitä mieltä, että pitää muistaa hajautus. Wessmanin puheet menivät aika lailla ohi, sillä en meinannut kuulla hänen ääntään. Puttonen taas oli sitä mieltä ettei meillä ole mitään pelättävää, koska rahamme eivät oikeastaan ole millään lailla kiinni esimerkiksi kreikkalaisessa liiketoiminnassa ja muutenkin suurin osa rahoistamme on kiinni ihan muualla kuin pörssissä.

Muista aiheista ehkä vahvimmin esillä oli se miksi hyvin harva suomalaisista luottaa rahastoyhtiöihin ja näiden työntekijöiden toimiin eli suurin osa ei usko siihen, että nämä ajaisi asiakkaan etua. Tätä mm. Puttonen piti hyvin hämmästyttävänä, sillä hän ei tunne yhtään sellaista toimijaa joka ei tätä olisi tehnyt. Perusteluna hän käytti sitä, että mikäli näin ei tapahdu niin salkunhoitaja saa kenkää mikä on mielestäni aika hyvä pointti. Pantzar taas toi esiin mm. vanhusten huijaamisen eläkesäästövakuutuksissa näiden sisältäessä sellaisen pykälän että kuoleman sattuessa tämä koko sopimus raukeaa. Puttonen myös hieman ihmetteli sijoitusbarometrin tulosta jossa noin 40% 25-35-vuotiaista on ruvennut harkitsemaan sijoittamista pankin tätä suositellessa. Allekirjoittaneella on oma teoria tähän ja ajattelin sen tässä jakaa: Vastaus tähän ristiriitaan on informaatiotulva. Suurin osa tästä internjet-sukupolvesta ottaa uutisensa netistä ja ne ovat poikkeuksetta hyvin lyhyitä purskeita joista ihmiset saavat vain korkeintaan muutaman impulssin, jotka aivot vastaanottavat. Suurin osa näistä uutisista on negatiivisia mikä vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Kuitenkin pankkiin mennessä yleensä siellä haetaan hattu kourassa lainaa ja silloin ollaan ”suojassa” näiltä kaikilta lyhyiltä impulsseilta kun jutellaan pankin edustajan kanssa. Silloin yleensä ollaan huomattavan paljon vastaanottavaisempia, kun pankin edustaja tarjoaa myös mahdollisuutta sijoittamiseen pankin omien palveluiden kautta. Tämän keskustelun seurauksena asia jää paljon paremmin mieleen kuin lyhyinä uutisina netistä.

Olen pari juttua nyt lukenut valtavirran medioista ja kumpikaan ei ole maininnut olennaisinta viestiä meille nuorille tärkeästä asiasta eli eläkkeistä. Hyvin harvat meistä nuorista uskovat saavansa sijoitusbarometrin mukaan eläkettä. Sijoitusbarometrin mukaan tämä luku on 45% 25-35-vuotiaista. Kun nykyään eläkkeen määrä on 60% palkkasummasta niin Puttonen ilmoitti, että me nykynuoret tulemme saamaan nykyrahoituksella 30% mikäli talous siirtyy kasvu-uralle. Käytännössä tämä luku kannattaa meidän jokaisen nuoren pistää mieleen, sillä se on käytännössä maksimi eläköitymisiässä ilman omaa aktiivisuutta säästämisessä ja sijoittamisessa. Tietysti monet nykynuoret tulevat perimään vanhemmiltaan omaisuutta, mutta ne joille se on vain kaukainen haave tarvitsevat kyllä herätyksen tähän asiaan. Ei auta asiasta valittaa vaan alkaa heti toimimaan. Säästäminen on sitä vaivattomampaa mitä aikaisemmin aloittaa.

Puttosen sanat ”Suomi on itkijöiden maa” on kyllä harvinaisen oikeassa ja siitä seuraa jonkinlainen halvaantuminen päätöksenteossa mikä johtaa vaikeuksiin pidemmällä aikavälillä. Toisaalta joskus on myös parempi olla tekemättä yhtään mitään. Puttonen myös mainitsi sen ettei niitä hyviä sijoitusideoita tule kovin usein vaan ehkä vain kerran vuodessa, joten jo senkin takia kysymys ”mihin nyt kannattaa sijoittaa?” on hyvin kyseenalainen tai jopa vahingollinen. Kaiken kaikkiaan en muutenkaan hirveästi luottaisi mihinkään vinkkeihin vaan muistaisin, että kaikkien ihmisten todellinen tilanne on aina yksilöllinen ja oman tilanteensa tietää aina parhaiten itse paitsi valehdellessaan itselleen joka on mielestäni yleisempää kuin monet ajattelevatkaan. Mainittakoon vielä se, että kun Puttonen mainitsi ettei Kreikka vaikuta mihinkään, kun sijoittaa muualle niin olin eri mieltä, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen tässä monimutkaisessa maailmassa. Siihen en sitten tällä kertaa ota kantaa miten Kreikka muualle vaikuttaa.

Kaiken kaikkiaan pidin tilaisuutta ihan mielenkiintoisena ja ainakin itse sain irti eniten juuri Puttosen mielipiteistä joista en juurikaan ollut tietoinen ennen tilaisuutta. Se mikä jäi vähän harmittamaan oli tilaisuuden loppuminen käytännössä paneelin jälkeen, vaikka hieman ehdinkin jutella muidenkin osallistujien kanssa joista suurin osa oli kyllä järjestävän tahon henkilökuntaa. Tietysti ihmiset ovat kiireisiä, joten kyllä sen toisaalta ymmärtää. Seuraava yleisötilaisuus jossa on allekirjoittaneella taas mahdollisuus kuunnella ”viisaita” on mitä ilmeisemmin sijoitusmessut marraskuussa. Suurin osa jutuista menee tietysti aina suoraan korvasta korvaan, mutta aina tarttuu jotain hyvää asiaa. Toivottavasti saitte tästä kirjoituksesta jotain muutakin irti kuin mitä valtamediat ovat kirjoittaneet.

Hyvää viikonloppua!

-TT

Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle

Eli kuten lupasin niin tällä kertaa aikomuksenani on kirjoittaa aika pitkälti Espanjan reissun tuntemuksista ja siitä kuinka kyseinen maa eroaa tästä meidän rakkaasta kotimaastamme Suomesta. Erot ovat kyllä aika suuria eikä se varmaan ole kenellekään yllätys. Kuitenkin on huomioitava se tosiasia, että on vaikeampaa huomata rakkaan asuinpaikkamme järjettömyydet sekä hyvät puolet pysyessä rajojen sisäpuolella. Itselläni meni oli parin vuoden tauko ulkomaan matkailusta. (en laske etelä-helsingin reissuja ulkomaanmatkoiksi)

Se asia mikä allekirjoittanutta eniten puistatti Espanjassa oli tajuta taas jälleen kerran kuinka pieniä summia pyydetään ruokakaupoissa elintarvikkeista verrattuna Suomen hintakartelleihin. Kylmä faktahan on se, että Suomessa ei mitään kilpailua juurikaan synny, kun on vain kolme suurta ketjua jotka hallitsevat ja oikeastaan käytännössä vain yksi, jolla on selkeästi suurin markkinaosuus. Mitä taas tulee näiden mafioiden kortteihin ja niiden bonuksiin niin jokaisen olisi parempi muistaa se, että asiakas maksaa AINA! Myöskin alkoholin hinnat ovat poskettomat johtuen verotuksesta ja ovat varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa siihen etteivät suomalaiset muutu ikinä kohtuukäyttäjiksi vaan tulevat aina hamassa tulevaisuudessakin vetämään kännit, kun alkavat juomaan. Espanjassa, saa saman viinipullon muutamalla Eurolla joka maksaa täällä noin kympin. Monissa välimeren maissa viini on lähinnä ruokajuoma, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys menee sielläkin koko aika lähemmäs pohjoismaita. Valitettavasti meidän sosiaalitanttamme eivät tajua ettei ihmiset opi juomaan ”eurooppalaisittain” vain kieltämällä heitä eikä myöskään syyllistämällä ihmisiä heidän juomisestaan.

Toinen asia mikä tuolla reissullani vain niin hirveästi ihmetytti oli tajuta kuinka poskettomia summia ihmiset maksavat vuokria mm. täällä pääkaupunkiseudulla verrattuna OIKEAN metropolin Barcelonan hintoihin. Siellä kun ex-kämppikseni maksaa noin 400 Euroa yksiöstään melkein keskustassa. Tietysti on otettava huomioon infran surkeus tuolla päin maailmaa, mutta ei sekään kaikkea selitä. Tästä infran surkeudesta hauskin esimerkki oli ex-kämppikseni nettipiuhan veto kylppärin ikkunasta. Tämä ei kyllä taitaisi ihan heti mennä läpi Suomessa. Myös putket alkavat monissa taloissa olla siellä suhteellisen huonossa kunnossa eikä aina voi olla varma miten lämmintä vettäkään tulee tai kuinka kauan sitä joutuu odottamaan puhumattakaan siitä miten helppoa on tuolla saada hanoista tuleva vesi sopivan lämpöiseksi. Tämä on taas mielestäni Suomen paras puoli, sillä itselläni ei ole ollut kotimaassamme kovin montaa kertaa ongelmia saada lämmintä vettä, jos ei lasketa Helsingin kaupungin omistamia liikunta-areenoita mukaan. Sähkökatkoksista en tosin ole joutunut kärsimään sielläkään päin.

Mitä taas tulee yleiseen turvallisuuteen ja ihmisten luotettavuuteen niin muutamista hulluista huolimatta arvioisin suomen olevan tässä suhteessa ihan helvetin paljon parempi paikka. Esimerkkinä voi pitää entisten duunikavereideni lupauksia tavata jossain vaiheessa, mutta sitten kun yritti soitella perään niin ei viitsitä edes vastata puhelimeen. No eipä tuo mitään. Hyvä muistutus taas siitä ettei aina hommat mene tuolla päin ihan niin kuin haluaisi. Toinen esimerkki on taskuvarkaiden määrä barcelonassa. Olen tosin hyvin perillä siitä, että onhan niitä kyllä aina suomessakin, mutta lähinnä pk-seudulla ja vain kesäisin ja mitä ilmeisimmin hyvin harvoin on kyseessä kotimaiset tekijät. Mitä taas tulee yleiseen vaurauteen niin tosiasia on se ettei mikään alue suomessa kilpaile esimerkiksi barcelonan kanssa ihmisten ostovoimalla mitattuna. Siellä kun voi selkeästi nähdä katukuvassa yleisen varallisuuden ja kulutusmahdollisuuksien olevan ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi tsadilaisilla joiden ”varallisuus” on kaikki keskittynyt lähinnä asuntoihin. Tämä johtuu lähinnä kuntien kaavoitusmonopoleista, asuntojen korkotukivähennyksestä ja matalista koroista joiden ansiosta normaaleissa markkinatalouksissa asuntojen hinnat nousevat johtuen kysynnän ja tarjonnan laista. Markkinakorot olisivat ilman Euroa selkeästi korkeammat ja asuntojen hinnat taas matalammat.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään työelämää niin siinäkin on hyvin suuret erot, sillä hyvin monissa työpaikoissa siestan viettäminen käytännössä jakaa työpäivän kahteen osaan mikä taas mielestäni aivan järjettömästi pidentää aikaa jolloin pääsee taas kotiinsa tai ulos illanviettoon. Toisaalta välimeren maissa pitkät lounaat ovat myös osa kulttuuria mikä taas on heille varsin normaali asia, mutta allekirjoittaneen ollessa duunissa siestaan tottuminen oli hyvin vaikeaa, vaikka vietimmekin kollegoiden kanssa nuo pitkät lounaat. Mitä taas tulee ex-kollegoihin niin lähestulkoon kaikki lähimmät työtoverini ovat saaneet monoa persiilleen ex-duunissani, joten kyllä tuo maan taloudellinen alakulo vaikuttaa ihmisiin hyvinkin paljon. Mitä taas tulee Suomen apuun Espanjan pankeille niin pidän sitä vielä järjettömämpänä kuin Kreikan valtiolle vaikka sekin on täysin järjettömyyden huippu. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että Madrid ja Barcelona ovat kuitenkin selkeästi vauraampia kuin pk-seutumme täällä Suomessa, joten hoitakoot noi keskukset sitten solidaarisuudesta muiden seutujen tukemisen siellä. Tiedän Katalonian itsehallinnon surkean taloustilanteen, mutta yksityisillä ihmisillä on selkeästi enemmän vaurautta kuin meillä.

Tiivistyksenä voisi vielä sanoa, että aion tästäkin lähin lomailla kyseisessä maassa, vaikka veronmaksajamme itsensä konkurssiin veisivätkin Espanjan pankkeja tukemalla. Seuraavaan kertaan tosin voi kulua hieman aikaa. Tämän lisäksi muistuttaisin Espanjan kielen perusteiden oppimisen olevan verrattain helppoa suomalaiselle ja mikäli tunnette kiinnostusta kyseisen kielen oppimiseen niin antaa soittaa vaan! Se ei ole vaikeaa, vaikka verbimuotoja siellä riittää. Niitä ei kuitenkaan montaa tarvitse pärjätäkseen siellä maan omalla kielellä vaan puhuminen riittää. Espanjalaiset kyllä arvostavat kielitaitoa vaikka korjailevatkin välillä mikäli jotkut lauseet menevät hieman väärin. Suomalainen kielten opetus on kyllä ihan hanurista eikä siinä keskitytä puhumiseen vaan kielioppiin jota ei kovin paljoa tarvitse osatakseen vierasta kieltä ja selvitäkseen sillä ulkomailla.

Tällästä tällä kertaa. Valitettavasti tuli taas turhan pitkän tauko kirjoituksissa alkuviikon kiireiden vuoksi ja lähden huomenna taas matkalle, joten en tiedä milloin jatkan kirjoittamista, mutta joskus ensi viikon puolella varmaan tulee uutta matskua.

-TT

Sinä maksat!

Vaikka persut lanseerasivatkin puolen sivun mainoksella tuon otsikossa mainitun fraasin niin tämän kirjoituksen tarkoitus ei varsinaisesti ole ylistää kyseistä puoluetta vaan kommentoida paria lähipäivien uutista jotka vaikuttavat mitä todennäköisemmin blogin lukijoiden tulevaisuuteen johtuen siitä, että oma arvioni lukijoiden ikähaitarista on noin 20-50 vuotta. Saa tietysti korjata jos olen väärässä ja useat lukijoista eivät kuulukaan kyseisiin ikäryhmiin. Ensimmäinen uutinen oli tuo Espanjan tukipaketti ja toinen oli Varman Murron kommentit eläkesijoituksista. Huolimatta siitä, että ”lupasin” kirjoitella vähemmän kesäkuussa niin on pakko taas päästellä hieman mielipiteitään ulos, sillä mielestäni on tärkeää kertoa oma kantansa noista meitä kaikkia koskevista tärkeistä asioista.

Kuten arvata saattaa niin tuo Espanjan uutinen pankkituesta ei varmasti yllätä yhtään ketään paitsi niitä puhuvia päitä joita jotkut kutsuvat vastuullisiksi poliitikoiksi. Omasta mielestäni kyseessä on pukuun pukeutuvat tunarit, jotka eivät tajua mistään mitään vaan ovat poliitikkoja juuri sen vuoksi ettei heistä ole mihinkään muuhun. Valitettavasti nämä onnettomat yksilöt sitten päätyvät vastaamaan ihmisten raskaalla työllä tienaamien verorahojen tuhlaamisesta omiin tarkoituksiinsa. Jos joku kuvittelee jonkun muun puolueen olevan parempi vaihtoehto kuin nämä nykyiset niin Suomesta ei tälläistä löydy jota voisi äänestää. En tosin ole ihan varma löytyykö kyseisiä taruolentoja mistään muualtakaan? Älkääkä missään nimessä vastatko tähän retoriseen kysymykseen ainakaan the land of the free USA. Myönnettäköön nyt oma erehtyväisyyteni, sillä äänestin viime vaaleissa persuja jotka sillä hetkellä tuntuivat olevan ainoa vaihtoehto valveutuneelle äänestäjälle saada piikki Eurooppaan kiinni. Tosiasiassa kaikki heidän julkiset ulostulonsa vain vahvistavat käsitystä siitä, että he kävisivät myös vallankahvassa veronmaksajien pankkitilillä ihan samalla tavalla kuin muutkin tollot.

Espanjan saadessa apupakettinsa ilman reunaehtoja saadaankin sitten ”tukea” muitakin jo persaukisia maita kuten Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia ilman minkäänlaisia vastikkeita, sillä sen jälkeen kukaan europoliitikoista ei voi enää vaatia jo olemassa olevien sopimusten noudattamista johtuen juuri siitä, että samojen sääntöjen pitää koskea kaikkia. Italia onkin sitten jonossa seuraavana hakemassa tuota vastikkeetonta tukea. Tämän vuoksi onkin sitten helvetti irti ja Suomen veronmaksajien kuppaus ei lopu ennen kuin mekin olemme yhtä persaukisia kuin kaikki muutkin maat ja kuka meitä voi enää silloin tukea, koska kaikki muutkin maat ovat konkassa? Ainut mahdollisuus selvitä tästä kurimuksesta on saksalaisten veronmaksajien irtisanoutuminen tästä pelleilystä, sillä suomalaisten asuntovelkaisten luulo Euron tuomien matalien korkojen autuullisuudesta on pelkkä vahvasti elävä myytti eikä sen takia kukaan halua päästä Eurosta eroon, sillä se on vain yksi syy sille miksi asuntojen hinnat ovat niin helvetin korkeat. Jos jollekin on epäselvää niin kyseessä on markkinatalous ja matalat korot mahdollistavat korkeammat asuntojen myyntihinnat. Suurempi syy siihen on kuitenkin kuntien kaavoitusmonopoli joka pitää tonttien hinnat korkealla. Paras vaihtoehto suomalaisille veronmaksajille olisi erota Eurosta ensimmäisinä, sillä siten taakkamme olisi pienin. Valitettavasti vain Jyrki Boy ja verkkosukka-Jutta ovat pihalla kuin lumiukot, mutta mitä voi odottaa kun heidät on pistetty samaan pöytään neuvottelemaan Goldman Sucksin entisten pankkiirien kanssa? Kyseessä ovat yhtä varteenotettavat kyvyt kuin allekirjoittaneen piirustustaidot. (Jos se ei sano mitään lukijoille niin 3-vuotiaatkin osaavat tehdä parempaa taidetta kuin mie) Ainut suomalaisista hallituspuolueen poliitikoista joka vois jotain tajuta on Stybbels mutta sekin on liittovaltion kannattaja. Näillä mennään mitä on ja sinä maksat! Ja mitä nuorempi olet niin sitä enemmän maksat, sillä vanhemmat kansalaiset ehtivät hyvällä tuurilla pois työelämästä ennen laskun tuloa työntekijöille. Huomautetaan nyt kuitenkin sen verran, että mikäli työskentelet julkisella sektorilla niin olet nettohyötyjä vielä vähän aikaa. Tietysti eläkeläisetkin joutuvat maksamaan, mutta heidän ei tarvitse enää sitten tehdä pitkää päivää, sillä nuoremmat ikäluokat tulevat tekemään vähintään kymmenen tunnin työpäiviä, jotta saisivat ylläpidettyä samanlaista elintasoa kuin nyt eikä sekään tule riittämään. Toinenkin vaihtoehto on olemassa ja varsinkin nykypäivänä siihen on hyvät mahdollisuudet globaalissa maailmassa, mutta ne pitää myös hyödyntää. Tällä hetkellä olen itsekin vasta alkuvaiheessa, mutta näistä sitten kirjoitan lisää kunhan olen niistä itsekin paremmin perillä.

Ja sitten eläkeasioihin. Taisi olla eilen, kun eläkeyhtiö Varman murto heitti olevansa samassa veneessä muiden eläkeyhtiöiden kanssa ilmoittaen ettei enää pysty tekemään pääoman lisäyksiä sijoituksiin vaan tästä lähin eläkeyhtiöt joutuvat turvautumaan nykyisten sijoitusten tuottoihin. Tämä ulostulo on jäänyt ihmisiltä hyvin vähille huomioille, sillä se tarkoittaa käytännössä paskan lentämistä tuulettimeen varsinkin meidän nuorten osalta. Jotta saisin jotain perusteita väitteilleni niin käytännössähän eläkeyhtiöillä on varoja noin 100 miljardia ja vastuita noin 400 miljardia. Oman ikäryhmäni pitäisi käytännössä jäädä eläkkeelle noin kolmenkymmenen vuoden päästä optimaalisessa tilanteessa. Mikäli haluamme saada tuossa kolmessakymmenessä vuodessa nelinkertaistettua pääomamme tarvii sijoitustuottojen olla noin 4.7% vuodessa. Käytännössähän tämä ei kuulosta paljolta, mutta pidemmällä tähtäimellä se tulee olemaan hyvin vaikeaa ja uskon epäonnistumiseen ennemmin tässä yhtälössä kuin siihen parempaan vaihtoehtoon. Täytyy myös ottaa huomioon se ikävä tosiasia, että työmarkkinoille tulee koko ajan vähemmän väkeä verrattuna eläkkeille siirtyviin mikä käytännössä rokottaa jo tulevia tuottoja. Toinen ikävä tosiasia on se, että Suomi ja Eurooppa tulee kärsimään menetetyn vuosikymmenen mikä käytännössä nollaa lähitulevaisuuden tuotot. Tämän seurauksena tuottovaatimukset kasvavat huomattavasti eikä niistä pystytä selviämään ilman sekä eläkkeiden pienentämistä että eläkeiän nostoa. Myös eläkemaksut tulevat nousemaan tässä yhtälössä huomattavasti, mutta en usko senkään riittävän. Mikäli olen liian pessimistinen näissä arvioissa niin kertokaa se ihmeessä ja esittäkää sitten laskelmat todellisesta tilanteesta.

Kaikesta huolimatta uskon siihen ettei allekirjoittaneen tarvitse tappaa itseä hengiltä työllä vaan aion huolehtia siitä, että pärjään vähemmällä. Nykyaikana kun mahdollisuudet tähän ovat vaan kasvaneet. Vaikka maalaankin aika negatiivisen kuvan tulevaisuudesta niin kriisit ovat AINA hyviä mahdollisuuksia oppia jotain sekä itsestään että elämästä ja jokaisen kannattaa kuitenkin muistaa rahan olevan vain vaihdannan väline eikä mitään muuta.

- TT