Olin eilen kyseisessä
keskustelutilaisuudessa ja pidin tapahtumaa ihan mielenkiintoisena.
En ole ihan varma miksi sain kutsun kyseiseen tilaisuuteen, mutta
otin sen ihan mielelläni vastaan. Tapahtuma kesti noin tunnin ja se
koostui lähinnä paneelikeskustelusta, jossa osanottajina olivat
seuraavat henkilöt: Puheenjohtajana J.T Berqvist (Norvestian
hallituksen puheenjohtaja) Mika Pantzar
(kuluttajatutkimuskeskuksesta), Sari Lounasmeri pörssisäätiön
toimitusjohtaja, Roger Wessmann (Nordean pääanalyytikko) ja Vesa
Puttonen (Helsingin Kauppakorkeakoulusta). Yleisönä minä ja noin
kolmisenkymmentä muuta henkilöä joista en tunnistanut ketään.
Ilmeisesti myös muutamia taloustoimittajia oli paikalla.
Ensin oli Puttosen alustus asiaan ja
sitten keskustelu jatkui panelistien kesken. Mitä tulee sitten itse
keskusteluun niin itselleni jäi sellainen mielikuva, että Puttonen
hallitsi keskustelua selkeästi ja muut sitten lähinnä vikisivät.
Vastaukset itse Eurokriisiin ja tavallisten suomalaisten tapoihin
vaikuttaa olivat aika lailla erilaisia. Pantzar oli sitä mieltä
ettei tarvitse tehdä mitään vaan jatkaa samalla tavalla kuin aina
ennenkin. Lounasmeri oli sitä mieltä, että pitää muistaa
hajautus. Wessmanin puheet menivät aika lailla ohi, sillä en
meinannut kuulla hänen ääntään. Puttonen taas oli sitä mieltä
ettei meillä ole mitään pelättävää, koska rahamme eivät
oikeastaan ole millään lailla kiinni esimerkiksi kreikkalaisessa
liiketoiminnassa ja muutenkin suurin osa rahoistamme on kiinni ihan
muualla kuin pörssissä.
Muista aiheista ehkä vahvimmin esillä
oli se miksi hyvin harva suomalaisista luottaa rahastoyhtiöihin ja
näiden työntekijöiden toimiin eli suurin osa ei usko siihen, että
nämä ajaisi asiakkaan etua. Tätä mm. Puttonen piti hyvin
hämmästyttävänä, sillä hän ei tunne yhtään sellaista
toimijaa joka ei tätä olisi tehnyt. Perusteluna hän käytti sitä,
että mikäli näin ei tapahdu niin salkunhoitaja saa kenkää mikä
on mielestäni aika hyvä pointti. Pantzar taas toi esiin mm.
vanhusten huijaamisen eläkesäästövakuutuksissa näiden
sisältäessä sellaisen pykälän että kuoleman sattuessa tämä
koko sopimus raukeaa. Puttonen myös hieman ihmetteli
sijoitusbarometrin tulosta jossa noin 40% 25-35-vuotiaista on
ruvennut harkitsemaan sijoittamista pankin tätä suositellessa.
Allekirjoittaneella on oma teoria tähän ja ajattelin sen tässä
jakaa: Vastaus tähän ristiriitaan on informaatiotulva. Suurin osa
tästä internjet-sukupolvesta ottaa uutisensa netistä ja ne ovat
poikkeuksetta hyvin lyhyitä purskeita joista ihmiset saavat vain
korkeintaan muutaman impulssin, jotka aivot vastaanottavat. Suurin
osa näistä uutisista on negatiivisia mikä vaikuttaa ihmisten
mielikuviin. Kuitenkin pankkiin mennessä yleensä siellä haetaan
hattu kourassa lainaa ja silloin ollaan ”suojassa” näiltä
kaikilta lyhyiltä impulsseilta kun jutellaan pankin edustajan
kanssa. Silloin yleensä ollaan huomattavan paljon
vastaanottavaisempia, kun pankin edustaja tarjoaa myös
mahdollisuutta sijoittamiseen pankin omien palveluiden kautta. Tämän
keskustelun seurauksena asia jää paljon paremmin mieleen kuin
lyhyinä uutisina netistä.
Olen pari juttua nyt lukenut
valtavirran medioista ja kumpikaan ei ole maininnut olennaisinta
viestiä meille nuorille tärkeästä asiasta eli eläkkeistä. Hyvin
harvat meistä nuorista uskovat saavansa sijoitusbarometrin mukaan
eläkettä. Sijoitusbarometrin mukaan tämä luku on 45%
25-35-vuotiaista. Kun nykyään eläkkeen määrä on 60%
palkkasummasta niin Puttonen ilmoitti, että me nykynuoret tulemme
saamaan nykyrahoituksella 30% mikäli talous siirtyy kasvu-uralle.
Käytännössä tämä luku kannattaa meidän jokaisen nuoren pistää
mieleen, sillä se on käytännössä maksimi eläköitymisiässä
ilman omaa aktiivisuutta säästämisessä ja sijoittamisessa.
Tietysti monet nykynuoret tulevat perimään vanhemmiltaan
omaisuutta, mutta ne joille se on vain kaukainen haave tarvitsevat
kyllä herätyksen tähän asiaan. Ei auta asiasta valittaa vaan
alkaa heti toimimaan. Säästäminen on sitä vaivattomampaa mitä
aikaisemmin aloittaa.
Puttosen sanat ”Suomi on itkijöiden
maa” on kyllä harvinaisen oikeassa ja siitä seuraa jonkinlainen
halvaantuminen päätöksenteossa mikä johtaa vaikeuksiin pidemmällä
aikavälillä. Toisaalta joskus on myös parempi olla tekemättä
yhtään mitään. Puttonen myös mainitsi sen ettei niitä hyviä
sijoitusideoita tule kovin usein vaan ehkä vain kerran vuodessa,
joten jo senkin takia kysymys ”mihin nyt kannattaa sijoittaa?” on
hyvin kyseenalainen tai jopa vahingollinen. Kaiken kaikkiaan en
muutenkaan hirveästi luottaisi mihinkään vinkkeihin vaan
muistaisin, että kaikkien ihmisten todellinen tilanne on aina
yksilöllinen ja oman tilanteensa tietää aina parhaiten itse paitsi
valehdellessaan itselleen joka on mielestäni yleisempää kuin monet
ajattelevatkaan. Mainittakoon vielä se, että kun Puttonen mainitsi
ettei Kreikka vaikuta mihinkään, kun sijoittaa muualle niin olin
eri mieltä, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen tässä monimutkaisessa
maailmassa. Siihen en sitten tällä kertaa ota kantaa miten Kreikka
muualle vaikuttaa.
Kaiken kaikkiaan pidin tilaisuutta ihan
mielenkiintoisena ja ainakin itse sain irti eniten juuri Puttosen
mielipiteistä joista en juurikaan ollut tietoinen ennen tilaisuutta.
Se mikä jäi vähän harmittamaan oli tilaisuuden loppuminen
käytännössä paneelin jälkeen, vaikka hieman ehdinkin jutella
muidenkin osallistujien kanssa joista suurin osa oli kyllä
järjestävän tahon henkilökuntaa. Tietysti ihmiset ovat kiireisiä,
joten kyllä sen toisaalta ymmärtää. Seuraava yleisötilaisuus
jossa on allekirjoittaneella taas mahdollisuus kuunnella ”viisaita”
on mitä ilmeisemmin sijoitusmessut marraskuussa. Suurin osa jutuista
menee tietysti aina suoraan korvasta korvaan, mutta aina tarttuu
jotain hyvää asiaa. Toivottavasti saitte tästä kirjoituksesta
jotain muutakin irti kuin mitä valtamediat ovat kirjoittaneet.
Hyvää viikonloppua!
-TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti