Pankkien stressitesteistä

Eilen sunnuntaina saatiin julkaistua euroalueen pankkien stressitestit. Tällä kertaa ne olivat hyvin kattavia, mutta niissä on omat puutteensa. Kun testaamme jotain niin ei ole kovin vaikeaa saada aikaiseksi sellaisia tuloksia kuin halutaan. Tämä tapahtuu määrittelemällä testit halutulla tavalla. Tällä kertaa julkaistut tulokset olivat sellaisia, että ”ongelmapankkeja” oli 25 ja niiden vaatimat uudet pääomat olivat 25 miljardia euroa. Tämä oli siis EKP:n tuottaman propagandan ilmoittama tilanne. Jos asiat olisivat oikeasti noin hyvin niin ainakin minun on vaikea ymmärtää miksi EKP on tarjonnut satoja miljardeja pankkien käyttöön viimeisten vuosien aikana?

Testeistä on tosiaan helppo saada halutut tulokset manipuloimalla testien yksityiskohtia kuten tällä kertaa tehtiin mm. jättämällä huomiotta mahdollisen deflaation vaikutukset. Minun on vaikea ymmärtää miksi niin on tehty, koska useat välimeren maat ovat jo deflaatiossa. Näistä ensimmäisenä minulle tulee mieleen Italia. Minulla ei ammattitaito tietystikään riitä määrittelemään sopivia parametrejä tällaisille stressitesteille, mutta en myöskään ymmärrä miksi näin tärkeä asia jätetään huomioimatta?

EKP:n Draghi on monesti luvannut tehdä mitä tahansa vaaditaan, jotta deflaatiota ei tulisi, mutta tällä hetkellä näen hänen tulevan epäonnistumaan. Vaikka EKP onkin hyvin onnistunut markkinahäiriköinnissään, lainatessaan rahaa pankeille olemattomilla koroilla huonoja vakuuksia vastaan, niin sekään ei voi mitään sille tosiasialle ettei tuottavia investointikohteita ole euroalueella riittävästi. Draghin tarjoamaa likviditeettiä ei ole näkemykseni mukaan hyödynnetty talouskasvun luomisessa vaan likviditeettiä on käytetty lähinnä zombi-pankkien pitämiseen hengissä. EKP:lta lainatut rahat on laitettu mm. valtionlainoihin ja sen seurauksena olemme muodostaneet jonkinlaisen bondikuplan. Tämän bondikuplan puhkeaminen on vain ajan kysymys. Se kuinka kauan siihen menee aikaa on minulle hämärän peitossa. Mielestäni olemme aika lailla samanlaisessa tilanteessa korkojen suhteen kuin mitä olimme ennen edellistä kriisiä, jossa mm. Kreikan valtionlainoihin sijoittaneet pankit pelastetiin veronmaksajien rahoilla. Todennäköisesti seuraava kriisi on pahempi kuin edellinen, mutta se jääköön nähtäväksi.

25:ttä miljardia euroa paljon mielenkiintoisempi luku on hieman vajaa 900 miljardia joka kertoo euroalueen pankkien ongelmaluottojen määristä. Ongelmaluotot ovat niitä joiden takaisinmaksua ei tule todennäköisesti tapahtumaan kokonaan. On tietysti hyvä mainita, että tuo vajaa 900 miljardia on hieman vajaa 3%:ia koko lainakannasta. Kyse ei siis ole mahdottomasta määrästä, mutta sekin on jo monessa mielessä ongelmallinen luku. Tämä johtuu siitä, että hyvin monien pankkien pääomat ovat erityisen vivutettuja mikä tarkoittaa sitä, että omia pääomia pankeilla on paljon vähemmän kuin lainattua rahaa. Pahimmassa tapauksessa velkavipu voi olla jopa 20:1:n mikä tarkoittaa sitä, että pankilla on 5%:ia omia pääomia verrattuna vieraaseen pääomaan. Seurauksena edellämainittu lainakannan sulaminen kolmella prosentilla tekee pankista käytännössä kelvottoman muiden toimijoiden seurauksena mikä johtaa konkurssiin hyvin nopeasti.

Tämän lisäksi meidän tulee muistaa, että pankit ovat enemmän tai vähemmän toistensa kanssa naimisissa. Rahoja on siis sijoitettuna mm. toisten pankkien tarjoamiin rahastoihin. Pankit ovat hyvin vahvasti kytköksissä toisiinsa kuten nähtiin edellisen finanssikriisin yhteydessä, jossa koko järjestelmän kaatuminen oli hyvin lähellä. Yhden dominon kaatuminen tulee johtamaan ketjureaktioon ja tämä tulee tapahtumaan uudelleen, koska huonoja pankkeja ei päästetty kaatumaan. Näkemykseni mukaan euroalueen pankit ovat suuremmassa vaarassa kuin Atlantin toisella puolen, vaikka sielläkin tullaan olemaan ongelmissa jos ja kun euroalue jossain vaiheessa kriisiytyy.

Mikä sitten ratkaisuksi tähän dominopalikoiden ongelmaan? Se ei ole rahanpainaminen, koska se ei ole Euroopassa tähän astikaan toiminut. Se ei tule myöskään toimimaan, vaikka EKP nyt alkaakin ostelemaan yrityslainoja. Tämä sen takia etteivät yritykset tule osallistumaan lainamarkkinoille mikäli ne eivät löydä järkeviä sijoituskohteita lainarahalle. Järkevin tapa ehkäistä järjestelmäkriisi on hajoittaa pankit niin pieniksi palasiksi etteivät ne pysty aiheuttamaan suurta vahinkoa. Tällä hetkellä suurimmat pankit ovat aivan liian isoja ja niistä yhdenkin kaatuminen tulee aiheuttamaan järjestelmäkriisin. Vaikka monet isot pankit ovat terveitä niin sekään ei riitä järjestelmäkriisin iskiessä. Pidän pankkien kaatumista todennäköisimpänä vaihtoehtona järjestelmäkriisille ja seuraava vaihtoehto on suursota. Huolimatta Ukrainan tapahtumista uskon suursodan tulevan vasta sen jälkeen, kun olemme nähneet järjestelmäkriisin jossain toisessa muodossa. Muita vaihtoehtoja on mm. EU:n hajoaminen ja sota sääntelyä ja yksityisten oikeuksien polkemista vastaan. Kriisejä on ollut aina ja niitä tulee olemaan myös jatkossakin, joten liian huolestunut niiden tulemisesta ei kannata olla.

Hyvää viikonjatkoa!

Tyyntä myrskyn edellä?

Nyt ollaan jo pitkään menty taloudessa tasaista vauhtia ilman suurempia kriisejä tai edes niiden poikasia. Kuitenkin mennään aika lailla varsinkin Euroopassa aika selkeästi vanhoilla höyryillä tai pitäisikö käyttää sanaa kujeilla, sillä mitään ei oikeastaan olla taaskaan tehty talouden tervehdyttämiseksi vaan jatketaan edelleen toivotaan toivotaan polittiikkaa. Mikäli toiveet totetutuu mitä suuresti epäilen niin fine, my bad ja pistetään taas päät perseeseen sen aikaa kunnes uusi kriisi iskee ja se iskee satavarmasti kun ei olla tehty minkäänlaisia rakenteellisia muutoksia vaan ylläpidetty konkurssikypsää finanssijärjestelmää.

Tämä on varsinkin Euroopan ongelma, koska elinkelvottomia pankkeja ei ole edelleenkään päästetty konkurssiin muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta. Jenkkilässä ollaan tosiaan siinä mielessä paremmalla mallilla, että siellä päätettiin luopua monen elinkelvottoman pankin tekohengityksestä. Euroopassa näitä pankkeja on ympäriinsä poikkeuksetta joka maassa Euroalueella ja tästä syystä mm. Ranska ja Saksa suostuivat tähän rahan lainaamiseen huomattavissa määrin. Jos näitä muutamia kriisimaita ei olisi autettu olisi mm. ranskalaiset ja saksalaiset pankit mitä todennäköisimmin menneet konkurssiin minkä seurauksena olisivat molempien maiden johtavat poliitikot joutuneet kilometritehtaalle, joten tästä syystä luonnollisesti mm. Merkel on siunannut kriisivaltioille lainaamisen tai käytännössä antamisen, koska niitä rahoja ei tulla ikinä näkemään. On kuitenkin lähestulkoon sataprosenttisen varmaa, että jossain vaiheessa tämäkin totuus paljastuu suuremmalle yleisölle mikä tulee näkymään sitten vaalituloksissakin niiden puolueiden suhteen jotka rahaa ovat jakaneet vastuuttomasti eli käytännössä kaikkien maiden valtaakäyttävät puolueet tulevat seuraavan viiden vuoden aikana häviämään kärkipaikkansa mikäli heidän äänestäjät ajattelevat yhtään omilla aivoillaan.

Jos nyt sitten mietitään missä mennään tällä hetkellä niin kaikkihan näyttää erittäin hyvälle: pörssit nousevat, valtionlainojen korot laskevat ja reaalitaloudestakin on paljon myönteisiä arvioita liikenteessä. Tämän lisäksi monet Euroalueen puhuvat päät ovat sanoneet kriisin olevan ohi kuten Hollande, Rehn, Barroso, jne. Voivatko nämä ”asiantuntijat” olla väärässä kysyvät tietysti monet? Onko kyseessä vaan kuitenkin silkkaa paskanpuhumista vai onko näissä puheissa myös sisältöä? Olemmehan saaneet myös purkkalassa talouden nousuun ja siellä talouskasvu on parissa prosentissa puhumattakaan Kiinan tilastoista jotka osoittavat maan olevan vieläkin todellä hyvässä kasvussa. Näiden kahden aikaansaaaman suhdanteen pitäisi myös alkaa näkyä pikkuhiljaa täällä Euoopassakin. Näistä lupaavista uutisista huolimatta on muistettava se ettei Euroalueella ole nähty minkäänlaista parannusta kokonaisuudessa. Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana yksityisten yritysten lainaaminen on koko ajan pienentynyt mikä kertoo vahvasti siitä etteivät EKP:n pankeille lainaamat pääomat ole siirtyneet minkäänlaiseen tuottavaan toimintaan vaan ovat toimineet lähinnä monien konkurssikypsien pankkien tekohengityksenä. Tämän lisäksi voidaan kysyä onko Euroalueella tehty riittäviä rakenteellisia muutoksia, jotta kilpailukykymme olisi riittävä muissakin maissa kuin Saksassa? Käytännössä hyvin suuri osa maista on ruvennut säästämään ilman minkäänlaisia investointeja tulevaisuuteen. Tietysti monet maat ovat niin huonossa jamassa ettei minkäänlaiset investoinnit ole mahdollisia. Tämä näkyy parhaiten Espanjassa ja Kreikassa joissa työttömien armeija sen kuin vaan jatkaa kasvamistaan. Toisaalta ainakin Espanjassa pimeästi työskentelee suuri määrä niitä ihmisiä jotka ovat virallisesti työttömiä. Nykyisiä kriisitoimia voi verrata alkoholistille annettaviin krapularyyppyihin, joten on aika hankala nähdä miten tästä ilman sellaista selvittäisiin.

Jos nyt sitten mietitään mistä tämä otsikossa mainittu myrsky mahdollisesti alkaa, kun kaikki näyttää menevän huomattavan paljon paremmin tällä hetkellä kuin vähään aikaan niin ainakin Euroopassa tämä kriisin uudelleen herääminen alkaa mitä todennäköisimmin jostakin välimeren maasta ja omat suosikkini ovat hieman suuremmat suurvallat kuten Ranska ja Italia. Varsinkin Ranska on siinä mielessä jokerikortti ettei sieltä ole juuri aiemmin kuulunut mitään talousongelmista ja niihin varautuminen Euroopan Unionin taholta alkaa olla jo mahdotonta varsinkaan senkin takia ettei muista isoista maista ole talouskasvuun apua kuin Saksasta. Tämän lisäksi Italiassa on helmikuun lopussa vaalit joissa Berlusconi saattaa olla yllättävän vahva. Mikäli Berlusconin koalitio voittaa vaalit on Euroalueen tulevaisuus taas vaarassa, sillä Berlusconi on ainakin julkisesti ollut sitä mieltä ettei Euro ole sopiva valuutta Italialle mikä saattaa johtaa todellisiin ongelmiin. Berlusconi on mitä todennäköisimmin vielä oikeassa sillä nykypäivänä Italian teollisuustuotanto on 80-luvun tasolla kuten myös Espanjankin. Nämä kaksi lähdettä kriisin kärjistymiselle tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta todennäköisesti homma kärjistyy jostain sellaisesta lähteestä joita ei kovin moni ole osannut arvata.

Oma arvioni kriisin kärjistymiseen on puolisen vuotta, mutta mitä todennäköisimmin olen väärässä. Voi tietysti olla mahdollista ettei kriisiä enää tule hyvin pitkään aikaan, mutta pidän sen todennäköisyyttä aika pienenä. Mikäli näin sitten käy niin se on niin sanotusti Game over ja sitten sen jälkeen ei ole kellään enää kivaa. Seurauksena on työttömyyttä ja levottomuuksia ympäri Eurooppaa muutamia maita (lähinnä Saksaa) lukuunottamatta. Isompi kriisikään ei ole poissuljettu vaihtoehto. Kuitenkin on aina muistettava, että kriisi on aina myös mahdollisuus. Tämän takia ei kannata masentua vaan pitää pää pystyssä ja jatkaa matkaa kohti uusia pettymyksiä. En oikein osaa sanoa miten tällaiseen tilanteeseen voisi sitten varautua, koska silloin muiden asioiden kuten oman turvallisuuden merkitys on aika pieni. Kriisin sijaan on tietenkin mahdollista, että Euroalue tekee hidasta kuolemaa seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tämäkin on varmaan parempi vaihtoehto kuin laajamittaiset äkilliset ongelmat.Aikamoista manaamista tämä kirjoitus on, mutta mielestäni on aina välillä hyvä varoittaa ihmisiä näistä mahdollisista ongelmistakin. Kun on henkisesti valmis kriisiin niin siitä on helpompi selvitä.

Pahoitteluni siitä, että tämän kirjoituksen julkaisemisessa kesti näin pitkään, mutta viime viikolla oli harvinaisen kova kiire. Seuraava tulee sitten varmaan aika paljon nopeammin.

-TT

Rahoitusmarkkinavero tulee? Entä sitten?

Otsikossa on kysymysmerkki lähinnä sen takia ettei mitään ole päätetty vielä täällä Suomessa. Mikäli uskoo joulupukkiin tai hammaskeijuun niin voi tietysti olettaa ettei tulevillä vaaleilla ole mitään merkitystä poliitikkojen päätösten ajankohtaan. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä läpi hieman sitä mitä se tarkoittaa lähinnä omasta näkökulmastani.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä hyvinvointivaltiota sellaisena jossa koneisto voi hyvin ja sitten muut jäsenet valjastetaan ylläpitämään tätä järjestelmää kunnes nykyisen globalisaation vaikuttaessa viimeiset sammuttavat valot. Rahoitusmarkkinaveroa taas pidän Eurostoliiton byrokraattien tapana saada taas lisää valtaa. Tässä vaiheessa on kuitenkin huomioitava ettei tähän hullutukseen ole Suomen todellakaan pakko osallistua, vaikka niin tulee kuitenkin käymään Suomen toimiessa taas ”mallioppilaana” välittämättä kansallisista eduista. Rahoitusmarkkinaveron on siis tarkoitus mennä suoraan ilmeisesti EU:lle? Korjatkaa jos olen väärässä! Ottaen huomioon Suomen olevan selvä nettomaksaja jo melkein miljardi Euroa vuodessa niin siihen suuntaan ei mielestäni pidä antaa senttiäkään lisää varsinkin kuin satumme elämään sellaisessa maassa jonka vieressä on länsinaapuri joka ei lähes sadan prosentin varmuudella tule osallistumaan tähänkään hullutukseen. On siis aivan järjetöntä antaa tällainen kilpailuetu naapurille. Mikäli kaikki maat maailmassa osallistuisivat niin siinä tapauksessa näkisin siinä jotain järkeä.

Vaikka en ylimääräistä veroista pidäkään niin silti on mielestäni ihan käypää kysyä entä sitten? Suomessa on kuitenkin hyvinkin paljon mahdollisuuksia välttää veronjenmaksua omilla valinnoillaan ja rahoitusmarkkinavero tullessaan siirtää ihmisten sijoituksia sinne missä sitä ei tarvitse maksaa. Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin siinä tapauksessa Ruotsin pörssiin sijoittaminen ei tule maksamaan lisää suomalaisille? Tämä tietysti tulee sitten vaatimaan uutta asennoitumista Helsingin pörssiin niille ihmisille joilla sijoitettavaa varallisuutta on sen verran paljon, että tuo 0.1% alkaa jo näkymään suhteellisesti kuluissa. Omat kaupankäyntimaksuni, kun ovat puolen ja yhden prosentin välissä ei tässä tapauksessa kaupankäynnin suhteellinen kallistuminen tunnu juuri missään. Koska kyseessä on 0.1%:n vero JOKAISESTA kaupasta on pakko olettaa tämän siis koskevan kaikkia eikä pelkästään piensijoittajia. Tämän veron tullessa voimaan voidaankin sitten sanoa niille pelureille hyvästit, jotka toimivat Helsingin pörssissä, sillä 0.1% jokaisesta osakekaupasta käytännössä vaikuttaa huomattavan paljon enemmän kauppojen määrän ollessa aivan eri luokkaa kuin niillä, jotka säästävät hyvin pitkäksi ajaksi. Tämä tietysti tarkoittaa sitten selkeää likviditeetin vähenemistä joka johtaa myös volatiliteetin eli hintojen vaihtelun selkeään vähenemiseen ja spreadien eli osto- ja myyntihintojen välisen erotuksen kasvamiseen mikä myös vähentää vähemmän vaihdetuissa osakkeissa mahdollisuuksia tehdä voittoja nopeassa kaupankäynnissä. Myös ”pakkomyyntien” ollessa kyseessä saa myyjä vähempivaihtoisissa osakkeissa saa vähemmän rahaa. Tämän viimeisen asian ollessa kyseessä on suuremmassa mittakaavassa kyse aivan mitättömästä asiasta. Oma arvioni on, että tämä kehitys tulee johtamaan myös osinkoprosenttien nousuun osakkeiden pysyessä suhteellisesti halvempina tässä periferiapörssissä kaupankäynnin vähentyessä. Osakekaupan täydelliseen hyytymiseen en usko tässäkään tapauksessa.

Mitä sitten tulee esimerkiksi eläkeyhtiöihin niin tämäkin päätös on sitten käytännössä pois erityisesti nuorten lompakoista, sillä muistaakseni TELA ilmoitti eläkemaksujen nousupaineeksi tämän päätöksen tullessa voimaan 0.8% lisää palkasta mikä on jo isompi potti nuorille ottaen huomioon jo senkin, että muutenkin on kyse jo siitä ettei nykynuoret tule saamaan läheskään samaa osaa palkoistaan eläkkeenä kuin jo eläkkeelle siirtyneet. En usko eläkeyhtiöiden erivapauksiin tässä asiassa, sillä kyse on nimenomaan EU:n keksimästä turhakkeesta jonka tarkoituksena on kerätä nimenomaan juuri byrokraattien käyttöön rahaa. Mitä taas tulee pankkien uhkailuihin siirtyä Ruotsiin niin antaa mennä vaan. Nykyisessä taloustilanteessa, kun tulemme näkemään laajoja ongelmia ja pankkien tulevia luottotappioita kilpailukykymme romahtaessa ja asuntolainojen maksukyvyn mennessä. Pankkien siirtyessä kirjoille muualle ei meidänkään pidä silloin näitä luottotappioita veronmaksajina kuitata vaan ne menevät sitten esimerkiksi Ruotsiin maksettavaksi mikäli pankit joutuvat vaikeuksiin. En kuitenkaan tähän maanvaihtoon usko, joten kannattaa jo henkisesti varautua myös kotimaisten pankkien auttamiseen. Tähän on tosin niin pitkä matka ettei siitä kannata vielä murehtia suuremmin.

Kaikista lyhyimmin voi sanomani tiivistää siihen, että asiakas maksaa AINA oli sitten kyse mistä tahansa kaupankäynnistä ja sen kuluista. Asiakas voi toisaalta yleensä päättää haluaako se sitten tehdä koko kauppaa vai ei. Rahoilla on aina mahdollisuus äänestää! Itkeminen ja valittaminen ei auta mitään vaan aiheuttaa lähinnä henkistä pahoinvointia.

Hyvää viikon jatkoa!

-TT

Norvestian keskustelutilaisuus: Mitä suomalainen voisi tehdä Eurokriisin keskellä.?

Olin eilen kyseisessä keskustelutilaisuudessa ja pidin tapahtumaa ihan mielenkiintoisena. En ole ihan varma miksi sain kutsun kyseiseen tilaisuuteen, mutta otin sen ihan mielelläni vastaan. Tapahtuma kesti noin tunnin ja se koostui lähinnä paneelikeskustelusta, jossa osanottajina olivat seuraavat henkilöt: Puheenjohtajana J.T Berqvist (Norvestian hallituksen puheenjohtaja) Mika Pantzar (kuluttajatutkimuskeskuksesta), Sari Lounasmeri pörssisäätiön toimitusjohtaja, Roger Wessmann (Nordean pääanalyytikko) ja Vesa Puttonen (Helsingin Kauppakorkeakoulusta). Yleisönä minä ja noin kolmisenkymmentä muuta henkilöä joista en tunnistanut ketään. Ilmeisesti myös muutamia taloustoimittajia oli paikalla.

Ensin oli Puttosen alustus asiaan ja sitten keskustelu jatkui panelistien kesken. Mitä tulee sitten itse keskusteluun niin itselleni jäi sellainen mielikuva, että Puttonen hallitsi keskustelua selkeästi ja muut sitten lähinnä vikisivät. Vastaukset itse Eurokriisiin ja tavallisten suomalaisten tapoihin vaikuttaa olivat aika lailla erilaisia. Pantzar oli sitä mieltä ettei tarvitse tehdä mitään vaan jatkaa samalla tavalla kuin aina ennenkin. Lounasmeri oli sitä mieltä, että pitää muistaa hajautus. Wessmanin puheet menivät aika lailla ohi, sillä en meinannut kuulla hänen ääntään. Puttonen taas oli sitä mieltä ettei meillä ole mitään pelättävää, koska rahamme eivät oikeastaan ole millään lailla kiinni esimerkiksi kreikkalaisessa liiketoiminnassa ja muutenkin suurin osa rahoistamme on kiinni ihan muualla kuin pörssissä.

Muista aiheista ehkä vahvimmin esillä oli se miksi hyvin harva suomalaisista luottaa rahastoyhtiöihin ja näiden työntekijöiden toimiin eli suurin osa ei usko siihen, että nämä ajaisi asiakkaan etua. Tätä mm. Puttonen piti hyvin hämmästyttävänä, sillä hän ei tunne yhtään sellaista toimijaa joka ei tätä olisi tehnyt. Perusteluna hän käytti sitä, että mikäli näin ei tapahdu niin salkunhoitaja saa kenkää mikä on mielestäni aika hyvä pointti. Pantzar taas toi esiin mm. vanhusten huijaamisen eläkesäästövakuutuksissa näiden sisältäessä sellaisen pykälän että kuoleman sattuessa tämä koko sopimus raukeaa. Puttonen myös hieman ihmetteli sijoitusbarometrin tulosta jossa noin 40% 25-35-vuotiaista on ruvennut harkitsemaan sijoittamista pankin tätä suositellessa. Allekirjoittaneella on oma teoria tähän ja ajattelin sen tässä jakaa: Vastaus tähän ristiriitaan on informaatiotulva. Suurin osa tästä internjet-sukupolvesta ottaa uutisensa netistä ja ne ovat poikkeuksetta hyvin lyhyitä purskeita joista ihmiset saavat vain korkeintaan muutaman impulssin, jotka aivot vastaanottavat. Suurin osa näistä uutisista on negatiivisia mikä vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Kuitenkin pankkiin mennessä yleensä siellä haetaan hattu kourassa lainaa ja silloin ollaan ”suojassa” näiltä kaikilta lyhyiltä impulsseilta kun jutellaan pankin edustajan kanssa. Silloin yleensä ollaan huomattavan paljon vastaanottavaisempia, kun pankin edustaja tarjoaa myös mahdollisuutta sijoittamiseen pankin omien palveluiden kautta. Tämän keskustelun seurauksena asia jää paljon paremmin mieleen kuin lyhyinä uutisina netistä.

Olen pari juttua nyt lukenut valtavirran medioista ja kumpikaan ei ole maininnut olennaisinta viestiä meille nuorille tärkeästä asiasta eli eläkkeistä. Hyvin harvat meistä nuorista uskovat saavansa sijoitusbarometrin mukaan eläkettä. Sijoitusbarometrin mukaan tämä luku on 45% 25-35-vuotiaista. Kun nykyään eläkkeen määrä on 60% palkkasummasta niin Puttonen ilmoitti, että me nykynuoret tulemme saamaan nykyrahoituksella 30% mikäli talous siirtyy kasvu-uralle. Käytännössä tämä luku kannattaa meidän jokaisen nuoren pistää mieleen, sillä se on käytännössä maksimi eläköitymisiässä ilman omaa aktiivisuutta säästämisessä ja sijoittamisessa. Tietysti monet nykynuoret tulevat perimään vanhemmiltaan omaisuutta, mutta ne joille se on vain kaukainen haave tarvitsevat kyllä herätyksen tähän asiaan. Ei auta asiasta valittaa vaan alkaa heti toimimaan. Säästäminen on sitä vaivattomampaa mitä aikaisemmin aloittaa.

Puttosen sanat ”Suomi on itkijöiden maa” on kyllä harvinaisen oikeassa ja siitä seuraa jonkinlainen halvaantuminen päätöksenteossa mikä johtaa vaikeuksiin pidemmällä aikavälillä. Toisaalta joskus on myös parempi olla tekemättä yhtään mitään. Puttonen myös mainitsi sen ettei niitä hyviä sijoitusideoita tule kovin usein vaan ehkä vain kerran vuodessa, joten jo senkin takia kysymys ”mihin nyt kannattaa sijoittaa?” on hyvin kyseenalainen tai jopa vahingollinen. Kaiken kaikkiaan en muutenkaan hirveästi luottaisi mihinkään vinkkeihin vaan muistaisin, että kaikkien ihmisten todellinen tilanne on aina yksilöllinen ja oman tilanteensa tietää aina parhaiten itse paitsi valehdellessaan itselleen joka on mielestäni yleisempää kuin monet ajattelevatkaan. Mainittakoon vielä se, että kun Puttonen mainitsi ettei Kreikka vaikuta mihinkään, kun sijoittaa muualle niin olin eri mieltä, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen tässä monimutkaisessa maailmassa. Siihen en sitten tällä kertaa ota kantaa miten Kreikka muualle vaikuttaa.

Kaiken kaikkiaan pidin tilaisuutta ihan mielenkiintoisena ja ainakin itse sain irti eniten juuri Puttosen mielipiteistä joista en juurikaan ollut tietoinen ennen tilaisuutta. Se mikä jäi vähän harmittamaan oli tilaisuuden loppuminen käytännössä paneelin jälkeen, vaikka hieman ehdinkin jutella muidenkin osallistujien kanssa joista suurin osa oli kyllä järjestävän tahon henkilökuntaa. Tietysti ihmiset ovat kiireisiä, joten kyllä sen toisaalta ymmärtää. Seuraava yleisötilaisuus jossa on allekirjoittaneella taas mahdollisuus kuunnella ”viisaita” on mitä ilmeisemmin sijoitusmessut marraskuussa. Suurin osa jutuista menee tietysti aina suoraan korvasta korvaan, mutta aina tarttuu jotain hyvää asiaa. Toivottavasti saitte tästä kirjoituksesta jotain muutakin irti kuin mitä valtamediat ovat kirjoittaneet.

Hyvää viikonloppua!

-TT