Pankkien stressitesteistä

Eilen sunnuntaina saatiin julkaistua euroalueen pankkien stressitestit. Tällä kertaa ne olivat hyvin kattavia, mutta niissä on omat puutteensa. Kun testaamme jotain niin ei ole kovin vaikeaa saada aikaiseksi sellaisia tuloksia kuin halutaan. Tämä tapahtuu määrittelemällä testit halutulla tavalla. Tällä kertaa julkaistut tulokset olivat sellaisia, että ”ongelmapankkeja” oli 25 ja niiden vaatimat uudet pääomat olivat 25 miljardia euroa. Tämä oli siis EKP:n tuottaman propagandan ilmoittama tilanne. Jos asiat olisivat oikeasti noin hyvin niin ainakin minun on vaikea ymmärtää miksi EKP on tarjonnut satoja miljardeja pankkien käyttöön viimeisten vuosien aikana?

Testeistä on tosiaan helppo saada halutut tulokset manipuloimalla testien yksityiskohtia kuten tällä kertaa tehtiin mm. jättämällä huomiotta mahdollisen deflaation vaikutukset. Minun on vaikea ymmärtää miksi niin on tehty, koska useat välimeren maat ovat jo deflaatiossa. Näistä ensimmäisenä minulle tulee mieleen Italia. Minulla ei ammattitaito tietystikään riitä määrittelemään sopivia parametrejä tällaisille stressitesteille, mutta en myöskään ymmärrä miksi näin tärkeä asia jätetään huomioimatta?

EKP:n Draghi on monesti luvannut tehdä mitä tahansa vaaditaan, jotta deflaatiota ei tulisi, mutta tällä hetkellä näen hänen tulevan epäonnistumaan. Vaikka EKP onkin hyvin onnistunut markkinahäiriköinnissään, lainatessaan rahaa pankeille olemattomilla koroilla huonoja vakuuksia vastaan, niin sekään ei voi mitään sille tosiasialle ettei tuottavia investointikohteita ole euroalueella riittävästi. Draghin tarjoamaa likviditeettiä ei ole näkemykseni mukaan hyödynnetty talouskasvun luomisessa vaan likviditeettiä on käytetty lähinnä zombi-pankkien pitämiseen hengissä. EKP:lta lainatut rahat on laitettu mm. valtionlainoihin ja sen seurauksena olemme muodostaneet jonkinlaisen bondikuplan. Tämän bondikuplan puhkeaminen on vain ajan kysymys. Se kuinka kauan siihen menee aikaa on minulle hämärän peitossa. Mielestäni olemme aika lailla samanlaisessa tilanteessa korkojen suhteen kuin mitä olimme ennen edellistä kriisiä, jossa mm. Kreikan valtionlainoihin sijoittaneet pankit pelastetiin veronmaksajien rahoilla. Todennäköisesti seuraava kriisi on pahempi kuin edellinen, mutta se jääköön nähtäväksi.

25:ttä miljardia euroa paljon mielenkiintoisempi luku on hieman vajaa 900 miljardia joka kertoo euroalueen pankkien ongelmaluottojen määristä. Ongelmaluotot ovat niitä joiden takaisinmaksua ei tule todennäköisesti tapahtumaan kokonaan. On tietysti hyvä mainita, että tuo vajaa 900 miljardia on hieman vajaa 3%:ia koko lainakannasta. Kyse ei siis ole mahdottomasta määrästä, mutta sekin on jo monessa mielessä ongelmallinen luku. Tämä johtuu siitä, että hyvin monien pankkien pääomat ovat erityisen vivutettuja mikä tarkoittaa sitä, että omia pääomia pankeilla on paljon vähemmän kuin lainattua rahaa. Pahimmassa tapauksessa velkavipu voi olla jopa 20:1:n mikä tarkoittaa sitä, että pankilla on 5%:ia omia pääomia verrattuna vieraaseen pääomaan. Seurauksena edellämainittu lainakannan sulaminen kolmella prosentilla tekee pankista käytännössä kelvottoman muiden toimijoiden seurauksena mikä johtaa konkurssiin hyvin nopeasti.

Tämän lisäksi meidän tulee muistaa, että pankit ovat enemmän tai vähemmän toistensa kanssa naimisissa. Rahoja on siis sijoitettuna mm. toisten pankkien tarjoamiin rahastoihin. Pankit ovat hyvin vahvasti kytköksissä toisiinsa kuten nähtiin edellisen finanssikriisin yhteydessä, jossa koko järjestelmän kaatuminen oli hyvin lähellä. Yhden dominon kaatuminen tulee johtamaan ketjureaktioon ja tämä tulee tapahtumaan uudelleen, koska huonoja pankkeja ei päästetty kaatumaan. Näkemykseni mukaan euroalueen pankit ovat suuremmassa vaarassa kuin Atlantin toisella puolen, vaikka sielläkin tullaan olemaan ongelmissa jos ja kun euroalue jossain vaiheessa kriisiytyy.

Mikä sitten ratkaisuksi tähän dominopalikoiden ongelmaan? Se ei ole rahanpainaminen, koska se ei ole Euroopassa tähän astikaan toiminut. Se ei tule myöskään toimimaan, vaikka EKP nyt alkaakin ostelemaan yrityslainoja. Tämä sen takia etteivät yritykset tule osallistumaan lainamarkkinoille mikäli ne eivät löydä järkeviä sijoituskohteita lainarahalle. Järkevin tapa ehkäistä järjestelmäkriisi on hajoittaa pankit niin pieniksi palasiksi etteivät ne pysty aiheuttamaan suurta vahinkoa. Tällä hetkellä suurimmat pankit ovat aivan liian isoja ja niistä yhdenkin kaatuminen tulee aiheuttamaan järjestelmäkriisin. Vaikka monet isot pankit ovat terveitä niin sekään ei riitä järjestelmäkriisin iskiessä. Pidän pankkien kaatumista todennäköisimpänä vaihtoehtona järjestelmäkriisille ja seuraava vaihtoehto on suursota. Huolimatta Ukrainan tapahtumista uskon suursodan tulevan vasta sen jälkeen, kun olemme nähneet järjestelmäkriisin jossain toisessa muodossa. Muita vaihtoehtoja on mm. EU:n hajoaminen ja sota sääntelyä ja yksityisten oikeuksien polkemista vastaan. Kriisejä on ollut aina ja niitä tulee olemaan myös jatkossakin, joten liian huolestunut niiden tulemisesta ei kannata olla.

Hyvää viikonjatkoa!

Varo yhden totuuden ihmisiä

Viime aikoina olen taas ollut huomaavinani, että ihmiset ovat alkaneet tulla hieman ehdottomammiksi sen suhteen mitä he suvaitsevat muiden ajattelevan ja tekevän. Asiat ovat harvoin niin yksinkertaisia, että voitaisiin puhua yhdestä ainoasta totuudesta. Ehkä jotkin matemaattiset laskut pystyvät parhaimmillaan kertomaan absoluuttisen totuuden. Asioilla on aina kaksi puolta ja totuus löytyy yleensä jostain niiden väliltä.

Yhden totuuden ihmiset ovat olleet maailmanhistoriassa kaikkein vaarallisimpia. Näistä tulee heti mieleen Hitler, Stalin, George Bush tyhmempi ja monet muut valtion päämiehet. Se, että uskoo johonkin tiettyyn asiaan erittäin vahvasti ei tietystikään tarkoita sitä, että automaattisesti hylkää kaikki muut vaihtoehdot. Näin vain tuppaa erittäin usein käymään. Tälläkin hetkellä maailmassa on joitakin kriisipesäkkeitä kuten Ukraina ja Gaza joissa kaikilla osapuolilla on omat totuutensa. Näistä totuuksista jotkut ihmiset valitsevat sen joka sopii omaan ajattelutapaan ja maailmankatsomukseen parhaiten. Jotkut ovat täysin ehdottomia oman näkemyksensä kanssa. Kaikenlainen ehdottomuus on väärä suhtautuminen asioihin joilla ei ole absoluuttista totuutta. Tämä johtaa ihmisen muuttumiseen sokeaksi niille asioille jotka sotivat omia näkemyksiä vastaan. Mitä enemmän ihminen psyykkaa itseään uskomaan omia totuuksiaan sitä enemmän omat aivot alkavat niitä toteuttamaan. Tämä saa ihmisen olemaan pahimmassa tapauksessa ihan helvetin pahasti väärässä ja se voi muodostua kohtalokkaaksi.

Kyse ei ole pelkästään ihmisten uskomuksista vaan myös eri motiiveista. Jos mietitään esimerkiksi tiedotusvälineitä niin vaikka suurin osa puhuukin vaikka lehdistönvapaudesta niin lehdilläkin kuin televisiokanavillakin on omat ideologiansa ja niitä varten tuotetaan omaa propagandaansa. Se mitä lähdettä seuraa on sitten oma valinta. Suomessa voidaan ottaa esimerkiksi vaikka pari päivittäin julkaistavaa talouslehteä eli Kauppalehti ja Taloussanomat. Näistä Kauppalehti on selkeästi oikeistolaisempi ja Taloussanomat vasemmistolaisempi. Sama jako voidaan tehdä esimerkiksi MTV:n ja Ylen välillä. Itse en ole kovin montaa kertaa ollut näiden instanssien kanssa tekemisissä, mutta esimerkiksi Norvestian järjestämässä syksyisessä talousbarometriin liittyvässä keskustelutilaisuudessa olleena olen joutunut ihmettelemään asiasta julkaistuja lehtijuttuja jotka ovat olleet selkeästi puolueellista propagandaa. Olisi tietysti kiva elää ihannemaailmassa, jossa oli täysin riippumaton lehdistö ympäri maailmaa. Tämä ei vain ole realistinen oletus eikä tule sitä koskaan olemaan. Kun siis luet jostakin tiedotusvälineestä jotain uutista niin kannattaa muistaa, että se on aina jonkinlaista propagandaa. Joskus se on vaaratonta ja joskus vaarallista. Paras tapa on yrittää etsiä vastakkaiselta kantilta katsottu mielipide myöskin ja tehdä vasta sen jälkeen johtopäätöksensä.

Tämä kaikki koskee tietysti myös kirjoittamaani blogiakin. Vähemmän ei ole aina automaattisesti enemmän. Minä kyllä uskon siihen mitä kirjoitan, mutta en usko kaiken sisällön edustavan absoluuttista totuutta. Kyse on monesti vain omasta näkemyksestäni jonkin tietyn asian ollessa kyseessä. Minun tapani elää ei missään nimessä ole ainut oikea ja uskon muiden ihmisten olevan omaan elämäänsä monesti tyytyväisiä. Se ei silti tarkoita sitä etteikö tästäkin blogista voisi oppia jotain itselleen hyödyllistä, vaikka olisikin asioista eri mieltä kanssani. Erimielisyys kanssani on todennäköisesti jopa hyödyllisempää, koska silloin tulee luettua vastakkainen mielipide omien näkemystensä sijaan. Oman totuutensa ja vastakkaisten näkemysten havannoimisen jälkeen on parempi kuva todellisuudesta.

Tällä kertaa tuli hieman lyhyempi juttu pureskeltavaksi viikonlopun ratoksi. Kaikki kommentit otetaan vastaan ja yritän vastata niihin, jos osaan.

-TT