Puola perstuntumalta

Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata lukijoilleni hieman minkälainen talous Puola perstuntumallani katsottuna on. En ala tähän mitään tilastotietoa tunkea vaan tehtyyn arvioon ovat vaikuttaneet kolmen viikon lomareissuni heinäkuussa ja aikaisemmat kokemukseni maasta.

Ensimmäisenä infoa siitä minkälaisia ihmisiä maassa asuu, koska ilman heitä kyseessä on vaan kohtalaisen kokoinen maapläntti hieman Suomesta etelään. Puola on ollut aina enemmän tai vähemmän osa itä-Eurooppaa, vaikka monet heistä puhuvatkin maasta joka sijaitsee keski-Euroopassa. Maantieteellinen sijainti voi sitä ollakin, mutta ihmisten luonteenpiirteet eivät kyllä tähän viittaa. Vaikka joku saattaakin hieman nousta takajaloilleen tästä niin on sanottava puolalaisten olevan hyvin monissa asioissa samanlaisia kuin suomalaiset. Molemmat ovat hieman melankolisia, monesti viinaan meneviä ja kysyvät yleensä ulkomaalaisilta, että miksi te tulette tänne kun ei täällä ole yhtään mitään? Tämä viimeinen kysymys on hyvin suosittu myös suomalaisten sanomana. Tämä kysymys kuulostaa monelle ulkomaalaiselle ihan helvetin tyhmältä, koska omasta kotimaastaan pitäisi olla ylpeä. Olen samaa mieltä, mutta perinteinen vaatimattomuus on joidenkin mielestä niin hemmetin kaunista. Melankolisuuden ja itsensä vähättelyn lisäksi puolalaiset ovat omien kokemusteni mukaan ahkeria, mutta oma-aloitteisuus ja asioiden organisointi eivät missään nimessä kuulu heidän hyveisiinsä. Jos yrität heidän kanssaan saada hoidettua tai vaikka yrität lähteä jonnekin tiettyyn aikaan niin silloin alkavat hommat yleensä tökkiä. Puolalaiset tarvitsevat jonkun käskemään itseään, jotta saavat asioita tehtyä. Tämä selittyy varmasti aika lailla maan historialla ja kommunistisen vallan alla ei omaehtoisuus ollut mahdollista. Vielä kansalaiset eivät ole päässeet tästä auktoriteettien pelosta eteenpäin ja uskon siihen menevän vielä vuosikymmeniä. Pidän puolalaisia kuitenkin hyvin sympaattisina ja vieraanvaraisina, vaikka tietysti joitakin rasistejakin maasta löytyy. He ovat kuitenkin hyvin pieni vähemmistö, vaikka ulkomailla monet omaavatkin puolalaisista toisen kuvan.

Puolaa pidän itseasiassa hyvinkin turvallisena maana, vaikka mitä ilmeisimmin varkaita ja muita pikkuroistoja maassa on enemmänkin. Siellä ei siis toisin sanoen kannata omaisuuttaan jättää vartioimatta. En tosin ole joutunut ryöstön kohteeksi itse enkä ole kovin monen muunkaan kärsineen tästä vitsauksesta. Vaikka ihmiset juovatkin suhteellisen reippaasti alkoholia niin hyvin harvat ovat kuitenkaan samanlaisessa räkäkännissä julkisilla paikoilla kuin suomalaiset rapajuopot. Tämä johtuu varmaan osittain jo mainitsemastani auktoriteetin pelosta joka juopoilla kohdistuu siellä poliiseihin. Toinen syy on nollatoleranssi julkijuopotteluun ja sen seurauksena on ainakin paikallisille kovat sakot. Tästä huolimatta ihan jumalattoman tarkkoja määräyksiä tai sääntöjä ei asian suhteen ole ja esimerkiksi poikkeaminen terassilta viereiselle puistonpenkille juomaan omaa tuoppiaan ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä poliisin tai ravintolahenkilökunnan toimesta. Aika lailla monet muutkin asiat ovat vähemmän säänneltyjä ja siten ihmisystävällisempiä kuin Suomessa. Mitä tulee byrokratian määrään niin olettaisin sen olevan aika lailla yhtä hankala asia kuin täällä kotimaassakin. Tästä en kovin tarkasti tajunnut kysellä, joten vastuu siirtyy kuulijalle.

Jos nyt sitten mennään selkeisiin talousasioihin niin suurin osa maan infrasta on vuosikymmeniä monia länsimaita jäljessä mitä tulee elämän perusedellytyksiin kuten vedensaantiin, sähköihin, asuntojen kuntoon ja moniin muihin asioihin. Käytännössä puolalaisten ja meidän kannalta tämä tarkoittaa Euroopan Unionille yhtä helvetin suurta rahareikää, jotta tästä maasta saadaan länsimaiden tasoinen infraltaan. Jonkinlainen hyvä alku tästä on saatu, koska isojen kaupunkien välille on rakennettu moottoriteitä ja ne ovat juuri tehtyjä. Hyvin monessa paikassa näkyy EU:n rahoituksesta todisteina olevia kylttejä jotka kertovat Euroopan Unionin osallistuneen erilaisten hankkeiden rahoittamiseen. Itse näkisin suomalaisille yrityksille parhaat mahdollisuudet tuottoihin nimenomaan juuri tämän perusinfran rakentamisessa. Jonkin verran suomalaisyrityksiä toki näkyy maassa, mutta uskon tulevaisuudessa bisneksen kasvavan paljon siellä. Maaseudulle mentäessä kyllä huomaa nopeasti ettei infra ole aina ihan täysin länsimaiden tasoa, mutta siellä missä allekirjoittanut oli käymässä oli suhteellisen hyvät oltavat. Kyseessä oli kuitenkin remontoitu kämppä, joten vertauskohtia ei niin paljon ollut. Hyvin harvat nuoret kuitenkin omistavat asuntoansa, koska ne maksavat tällä hetkellä ainakin kaverieni kommenttien mukaan aivan liikaa. Parempikuntoisessa kimppakämpässä vuokra vaihtelee 100-150 Euroa huoneelta eli kolmion saisi vajaalla viidellä sadalla Eurolla vuokralle. Tämä saattaa kuulostaa kohtuulliselta, mutta on huomioitava ihmisten tulotaso joka on kaiketi palttiarallaa kolmasosa Suomesta. Saa korjata tämän mahdollisen virhekäsityksen.

Puolassa on hyvin vähän Citymarketin tai Prisman kokoisia ostoshelvettejä. Ruoka on verrattain kallista ainakin paikallisille mikä oli ainakin allekirjoittaneelle yllätys. Jos esimerkiksi vertaa Saksaan niin Puolassa mennään samoissa hinnoissa, vaikka maa on paljon köyhempi. En valitettavasti oikein löytänyt hirveän hyviä vertailukohtaisia lukuja, koska saksalaislatoja (Lidl) ei juurikaan ollut. Carrefour toimi paljon useammin ruoanostopaikkanani. Yhden kerran kävin tosin Lidlissä, mutta se oli Poznanissa enkä jaksanut ruveta hintoja hirveästi laittamaan ylös. Sen verran tein kuitenkin hajatelmia ettei saksalaiskaupasta saanut Puolassa superhalvalla ruokaa. Normaalikaupoissa ei onneksi tarjottu lihaa marinadipaskassa vakuumipakattuna vaan sitä sai ihan oikealta lihatiskiltä itse palansa valiten. Ruokaa eivät suurketjut ole onneksi täysin pilanneet, vaikka siinä saksalaisessa taisi tosin olla lihaa myynnissä nimenomaan vakuumipakattuna. Onneksi kuitenkin ilman valmismarinadia.

Vaatteiden hintoja en hirveästi katsellut, joten niistä on paha sanoa juuri mitään. Puolassa tuontitavarat tuntuivat olevan kalliita paikallisille, mutta sen tarkempaa hintatarkkailua en tehnyt. Se mikä häiritsee matkailijoita on kaikkien lehtien, telkkariohjelmien ja monien muiden kulttuuritilaisuuksien näyttäminen ja järjestäminen ainoastaan Puolaksi. Toisaalta sisämarkkinat ovat riittävän isot tälle ilmiölle eikä maa ole kovin kansainvälinen, joten tarvetta muiden kielien käyttöön ei ole samalla tavalla kuin täällä. Toisaalta jonkin verran kuulutetaan mm. rautatieasemilla lontoon murteella, joten matkustaminen kyllä onnistuu ilman paikallisen kielen osaamistakin. Puolalaisten kielitaito ei ole kehuttava, mutta hyvin monet nuoret puhuvat nykyään Englantiakin. Venäjä on ollut toinen pakollinen kieli, joten ainakin sillä pärjää maassa vanhempien ihmisten kanssa ja itse olen kommunikoinut jopa saksaksi keski-ikäisten kanssa.

Jos nyt vielä mainitsisin, että ihmisten palveluhenkisyys maassa vaihtelee huomattavasti. Entisen Neuvostoliiton vaikutusvallan aikana kasvaneet ja eläneet eivät ole tainneet juurikaan hymyillä tai palvella eivätkä he tee sitä vieläkään, kun taas nuoremmat ovat taas pirteämpiä ja avuliaampia. Kaiken kaikkiaan uskon Puolan talouden kasvavan ainakin niin pitkään kunnes EU:n avustukset alkavat selkeästi vähenemään. En usko Puolasta tulevan suuryrityksiä maailmalle kovin montaa seuraavien vuosikymmenien aikana, koska vieläkin hyvin monet nuoret muuttavat pois maasta parempien mahdollisuuksien luo ulkomaille kuten he ovat jo pidempään tehneet. Maan suurin mahdollisin virhe olisi nyt liittyä Euroon, mutta he eivät sitä virhettä taida ainakaan ihan heti tehdä.

Ehkä tämä riittää Puolasta, lisäinfoa saa kysymällä mikäli osaan vastata.

-TT

Ajatuksia säästö- ja sijoitusprojektistani

Yksinkertaisimmillaanhan säästäminen on vain kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen. Sijoittaminen on taas käytännössä sitä varten, että voi ostaa jotain tulevaisuudessa halvemmalla kuin mitä hetkellä jolloin rahansa laittaa kiinni kohteeseensa. Yksinkertaisimmillaan on kyse juuri edellämainituista asioista, mutta elämä keskimäärin tekee asioista paljon monimutkaisempia.

Itse olen jo yli kolmekymppinen ”vanha jyyrä” jonka parhaat päivät ovat joissakien mielessä luetut ja tämän takia tulojen ja säästämisen suhdetta on välillä hyvä miettiä aina välillä uudelleen. Kylmä faktahan on se, että ihmisen vanhetessa kyky asioista nauttimisesta vähenee eikä samoja asioita jaksa enää välttämättä tehdä kuin parikymppisenä nuorena kloppina. Tämän takia kaikkea kulutusta ei missään nimessä kannata siirtää hamaan tulevaisuuteen vaan nauttia vielä niistä elämäniloista joista ei enää eläköityessään saa samalla tavalla välttämättä kiksejä. Toinen opettaja on elämän arvaamattomuus josta itse sain jo hyvin pienenä vähän liian suurenkin maistiaisen. Tällä hetkellä säästöön jää yli kolmekymmentä prosenttia tuloistani mikä on hyvinkin paljon verrattuna moniin ikätovereihini. Toisaalta myös menoni ovat pienemmät kuin suurella osalla muista. Tämä johtuu siitä ettei allekirjoittaneella ole mitään mahdottoman suuria kulueriä kuten asuntolainaa tai perhettä. Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen tähän tilanteeseen, mutta tarkoitukseni on kuitenkin jossain vaiheessa nauttia enemmänkin säästöistäni. Tällä hetkellä en pidä sitä kovin ajankohtaisena asiana, mutta olen jo päättänyt tavan nauttia hieman suuremmasta osasta rahavaroja kunhan sen aika koittaa.

Tällä hetkellä sijoitukseni tosin tuottavat lähinnä tappiota, mutta en pidä sitä juurikaan yllätyksenä vaan sen takia sijoitusasteeni onkin noin viisikymmentä prosenttia enkä usko sitä kovin nopeasti nostavani, sillä uskon nykyisen talouskriisin jatkuvan vielä lähivuodet ja hyvin vaikeat ajat ovat jo hyvinkin lähellä. Käytännössä en näe enää kuin kaksi vaihtoehtoa ja toinen on hyvin jyrkkä tiputus joka aiheuttaa samanlaisen luovan tuhon joka nähtiin Suomessa 1990-luvun alussa ja sen ansiosta maamme teollisuuden tuottavuuskasvu olikin maailman nopeinta. Valitettavasti julkinen sektori ei ole mennyt juuri ollenkaan eteenpäin, joten oman teollisuutemme kilpailukyvyn ollessa selkeästi laskussa ei tätä nykyistä ”hyvinvointivaltiota” pidetä enää montaa vuotta pystyssä. Toinen vaihtoehto on älytön ”rahanpainaminen” EKP:n ja muiden keskuspankkien toimesta joka johtaa tämän Euroopan Japanin esikuvansa mukaiseen taloustilanteeseen, jossa ollaan parikymmentä vuotta deflaatiossa kunhan rahanpainaminen on saavuttanut kliimaksinsa kuten Japanissa on käynyt. Molemmissa vaihtoehdoissa monet ihmiset tulevat valitettavasti kärsimään, mutta kukaan ei varmasti halua nähdä järjestelmäkriisiä mikä tulee koko ajan todennäköisemmäksi mitä pidempään välttämättömiä päätöksiä lykätään eikä ihmisille kerrota totuutta siitä kuinka kusiset paikat meilläkin tulee olemaan täällä lintukodossa.

Tästä kaikesta huolimatta tulevaisuus tuo hyviä mahdollisuuksia niille jotka hoitavat asiansa hyvin. Tämän takia en suosittele ketään kantamaan liian suurta murhetta tulevaisuudesta vaan suosittelen avointa mieltä, jotta pääsee hyvin eteenpäin. Itse aion seuraavan kymmenen vuoden aikana saada niin paljon rahaa säästöön, että voin lähteä jo pari vuotta himoitsemalleni maailmanympärysmatkalle. Arvioisin tämän reissun olevan mahdollinen saatuani viisikymmentätuhatta Euroa säästöön johon menee vielä kahdeksasta kymmeneen vuoteen. Käytännössä jos laskee inflaation noin kolmeen prosenttiin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi säästössä pitää olla silloin noin kuusikymmentäseitsemäntuhatta mikäli jostain syystä kyseinen raha on vielä käytössä mitä rohkenen epäillä. Toisaalta en kyllä usko edes kolmen prosentin inflaatioon tulevina vuosina, vaikka valtio verotuksen kautta tekeekin normaali-ihmisen elämästä hyvin paljon kalliimpaa. Käytännössä tämä reissu tulee kustantamaan noin kaksikymmentätuhatta Euroa silloisessa rahassa mikäli ei tapahdu hirveän suuria yllätyksiä tulevaisuudessa. Suurin syy sille miksi aion lähteä seuraavan kymmenen vuoden aikana on se ettei matkustaminen ole fyysisesti mitenkään vähäkuormaista vaan hyvinkin raskasta. Mitä enemmän tulee ikää niin sitä vaikeammaksi kyseinen reissu tulee. Tätä reissua odotellessa aion kuitenkin matkustella myös joka vuosi ainakin kerran, mutta suhteellisen pienellä budjetilla kuten tein myös Barcelonan reissun kesäkuun lopussa. Nämä lomareissut ovat tietysti henkisesti hyvin tärkeitä, sillä ne katkovat aika hyvin rutiineja. Hirveän lyhyitä matkoja ei kannata tehdä jo senkin takia ettei matkustaminen enää yli kolmekymppisenä ole ihan hirveän helppoa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähitulevaisuudessa on tärkeää saada ylijäämää kasvatettua hieman nopeammin, sillä uskon aika monien omaisuuserien halventuvan hyvinkin paljon seuraavan viiden vuoden aikana. Tämä tietysti avaa kärsivälliselle ihmiselle mahdollisuuksia saada sijoituksilleen parempia tuottoja kuin esimerkiksi juuri tällä hetkellä. Valitettavasti itse olen vielä aika kaukana siitä kärsivällisyydestä mitä kaivataan selkeiden ylituottojen saamiseen, mutta tulevaisuudessa on toivottavasti asiat toisin. Olen vielä räkänokka sijoittajana, joten kehitystä on varmaan tulossa.

Olen pahoillani siitä, että en saanut tätä kirjoitusta julkaistuksi aiemmin. Olin käytännössä aika pitkälti poissa kotoa torstai-illasta lähtien enkä ole ollut koneeni ääressä juurikaan. Olin remppahommissa ja kaverini hääjuhlassa, joten kiireitä on riittänyt. Tällä viikolla näitä kiireitä on huomattavasti vähemmän. Viikolla myös on itselleni olympialaisten kohokohta eli keihäänheitto joka on ainut laji joka on pakko nähdä. Jopa karsinnat ovat allekirjoittaneelle mielenkiintoiset. Sulkapallo on ollut lajeista yllätys, sillä varsinkin sen nelinpeli on hienoa seurattavaa.

Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle

Eli kuten lupasin niin tällä kertaa aikomuksenani on kirjoittaa aika pitkälti Espanjan reissun tuntemuksista ja siitä kuinka kyseinen maa eroaa tästä meidän rakkaasta kotimaastamme Suomesta. Erot ovat kyllä aika suuria eikä se varmaan ole kenellekään yllätys. Kuitenkin on huomioitava se tosiasia, että on vaikeampaa huomata rakkaan asuinpaikkamme järjettömyydet sekä hyvät puolet pysyessä rajojen sisäpuolella. Itselläni meni oli parin vuoden tauko ulkomaan matkailusta. (en laske etelä-helsingin reissuja ulkomaanmatkoiksi)

Se asia mikä allekirjoittanutta eniten puistatti Espanjassa oli tajuta taas jälleen kerran kuinka pieniä summia pyydetään ruokakaupoissa elintarvikkeista verrattuna Suomen hintakartelleihin. Kylmä faktahan on se, että Suomessa ei mitään kilpailua juurikaan synny, kun on vain kolme suurta ketjua jotka hallitsevat ja oikeastaan käytännössä vain yksi, jolla on selkeästi suurin markkinaosuus. Mitä taas tulee näiden mafioiden kortteihin ja niiden bonuksiin niin jokaisen olisi parempi muistaa se, että asiakas maksaa AINA! Myöskin alkoholin hinnat ovat poskettomat johtuen verotuksesta ja ovat varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa siihen etteivät suomalaiset muutu ikinä kohtuukäyttäjiksi vaan tulevat aina hamassa tulevaisuudessakin vetämään kännit, kun alkavat juomaan. Espanjassa, saa saman viinipullon muutamalla Eurolla joka maksaa täällä noin kympin. Monissa välimeren maissa viini on lähinnä ruokajuoma, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys menee sielläkin koko aika lähemmäs pohjoismaita. Valitettavasti meidän sosiaalitanttamme eivät tajua ettei ihmiset opi juomaan ”eurooppalaisittain” vain kieltämällä heitä eikä myöskään syyllistämällä ihmisiä heidän juomisestaan.

Toinen asia mikä tuolla reissullani vain niin hirveästi ihmetytti oli tajuta kuinka poskettomia summia ihmiset maksavat vuokria mm. täällä pääkaupunkiseudulla verrattuna OIKEAN metropolin Barcelonan hintoihin. Siellä kun ex-kämppikseni maksaa noin 400 Euroa yksiöstään melkein keskustassa. Tietysti on otettava huomioon infran surkeus tuolla päin maailmaa, mutta ei sekään kaikkea selitä. Tästä infran surkeudesta hauskin esimerkki oli ex-kämppikseni nettipiuhan veto kylppärin ikkunasta. Tämä ei kyllä taitaisi ihan heti mennä läpi Suomessa. Myös putket alkavat monissa taloissa olla siellä suhteellisen huonossa kunnossa eikä aina voi olla varma miten lämmintä vettäkään tulee tai kuinka kauan sitä joutuu odottamaan puhumattakaan siitä miten helppoa on tuolla saada hanoista tuleva vesi sopivan lämpöiseksi. Tämä on taas mielestäni Suomen paras puoli, sillä itselläni ei ole ollut kotimaassamme kovin montaa kertaa ongelmia saada lämmintä vettä, jos ei lasketa Helsingin kaupungin omistamia liikunta-areenoita mukaan. Sähkökatkoksista en tosin ole joutunut kärsimään sielläkään päin.

Mitä taas tulee yleiseen turvallisuuteen ja ihmisten luotettavuuteen niin muutamista hulluista huolimatta arvioisin suomen olevan tässä suhteessa ihan helvetin paljon parempi paikka. Esimerkkinä voi pitää entisten duunikavereideni lupauksia tavata jossain vaiheessa, mutta sitten kun yritti soitella perään niin ei viitsitä edes vastata puhelimeen. No eipä tuo mitään. Hyvä muistutus taas siitä ettei aina hommat mene tuolla päin ihan niin kuin haluaisi. Toinen esimerkki on taskuvarkaiden määrä barcelonassa. Olen tosin hyvin perillä siitä, että onhan niitä kyllä aina suomessakin, mutta lähinnä pk-seudulla ja vain kesäisin ja mitä ilmeisimmin hyvin harvoin on kyseessä kotimaiset tekijät. Mitä taas tulee yleiseen vaurauteen niin tosiasia on se ettei mikään alue suomessa kilpaile esimerkiksi barcelonan kanssa ihmisten ostovoimalla mitattuna. Siellä kun voi selkeästi nähdä katukuvassa yleisen varallisuuden ja kulutusmahdollisuuksien olevan ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi tsadilaisilla joiden ”varallisuus” on kaikki keskittynyt lähinnä asuntoihin. Tämä johtuu lähinnä kuntien kaavoitusmonopoleista, asuntojen korkotukivähennyksestä ja matalista koroista joiden ansiosta normaaleissa markkinatalouksissa asuntojen hinnat nousevat johtuen kysynnän ja tarjonnan laista. Markkinakorot olisivat ilman Euroa selkeästi korkeammat ja asuntojen hinnat taas matalammat.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään työelämää niin siinäkin on hyvin suuret erot, sillä hyvin monissa työpaikoissa siestan viettäminen käytännössä jakaa työpäivän kahteen osaan mikä taas mielestäni aivan järjettömästi pidentää aikaa jolloin pääsee taas kotiinsa tai ulos illanviettoon. Toisaalta välimeren maissa pitkät lounaat ovat myös osa kulttuuria mikä taas on heille varsin normaali asia, mutta allekirjoittaneen ollessa duunissa siestaan tottuminen oli hyvin vaikeaa, vaikka vietimmekin kollegoiden kanssa nuo pitkät lounaat. Mitä taas tulee ex-kollegoihin niin lähestulkoon kaikki lähimmät työtoverini ovat saaneet monoa persiilleen ex-duunissani, joten kyllä tuo maan taloudellinen alakulo vaikuttaa ihmisiin hyvinkin paljon. Mitä taas tulee Suomen apuun Espanjan pankeille niin pidän sitä vielä järjettömämpänä kuin Kreikan valtiolle vaikka sekin on täysin järjettömyyden huippu. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että Madrid ja Barcelona ovat kuitenkin selkeästi vauraampia kuin pk-seutumme täällä Suomessa, joten hoitakoot noi keskukset sitten solidaarisuudesta muiden seutujen tukemisen siellä. Tiedän Katalonian itsehallinnon surkean taloustilanteen, mutta yksityisillä ihmisillä on selkeästi enemmän vaurautta kuin meillä.

Tiivistyksenä voisi vielä sanoa, että aion tästäkin lähin lomailla kyseisessä maassa, vaikka veronmaksajamme itsensä konkurssiin veisivätkin Espanjan pankkeja tukemalla. Seuraavaan kertaan tosin voi kulua hieman aikaa. Tämän lisäksi muistuttaisin Espanjan kielen perusteiden oppimisen olevan verrattain helppoa suomalaiselle ja mikäli tunnette kiinnostusta kyseisen kielen oppimiseen niin antaa soittaa vaan! Se ei ole vaikeaa, vaikka verbimuotoja siellä riittää. Niitä ei kuitenkaan montaa tarvitse pärjätäkseen siellä maan omalla kielellä vaan puhuminen riittää. Espanjalaiset kyllä arvostavat kielitaitoa vaikka korjailevatkin välillä mikäli jotkut lauseet menevät hieman väärin. Suomalainen kielten opetus on kyllä ihan hanurista eikä siinä keskitytä puhumiseen vaan kielioppiin jota ei kovin paljoa tarvitse osatakseen vierasta kieltä ja selvitäkseen sillä ulkomailla.

Tällästä tällä kertaa. Valitettavasti tuli taas turhan pitkän tauko kirjoituksissa alkuviikon kiireiden vuoksi ja lähden huomenna taas matkalle, joten en tiedä milloin jatkan kirjoittamista, mutta joskus ensi viikon puolella varmaan tulee uutta matskua.

-TT