Kulttuurieroista Suomi VS Puola

hackin kommenteista viisastuneena ajattelin sitten kertoa hieman kulttuurieroista. Niitä ei mielestäni ole niin paljon kuin voisi olettaa, mutta en ole asiantuntija. Voin hyvin olla väärässä, mutta joitakin tiettyjä kulttuurierojakin löytyy. Suurimmat erot löytyvät mielestäni sukupuolirooleista, ratin takaa ja kyvystä organisoida asioita. Muitakin eroja varmasti löytyy, mutta niitä ei ulkopuolinen ehkä niin hyvin huomaa. Myös yhtäläisyyksiä löytyy ja ehkä niistäkin voi jotain kertoa.

Jurous suurin yhtäläisyys

Suurin yhtäläisyys mikä löytyy puolalaisten ja suonalaisten väliltä on jurous. Puolalaisetkaan eivät ole mitään puhekoneita ja he ovat suhteellisen hiljaisia. Tai ainakin ne puolalaiset joihin itse olen tutustunut. Tähän näkemykseen voi vaikuttaa kielimuuri joka on läsnä. Puolalaisista monet eivät uskalla puhua Englantia, koska eivät mielestään osaa sitä riittävästi. Tämä on nähtävissä jopa nuoremmissa sukupolvissa. Asia on tosin paranemaan päin. Puolalaiset vaihtavat herkästi maisemaa töiden perässä, ja varsinkin Englannissa ja Irlannissa on paljon puolalaisia töissä. Suuri osa heistä on tosin tullut jo takaisin. Silti monet pätevät työläiset vaihtavat maisemaa parempien palkkojen toivossa. Toinen kämppiksistänikin on ollut töissä mm. Norjassa ja Espanjassa. Lisäksi tuntemistani puolalaisista taitaa lähes puolet olla jossain muualla kuin kotimaassa. Tämä tosin johtuu ehkä enemmän siitä, että olen ollut paljon tekemisissä opiskelijoiden kanssa tai ex-opiskeilijoiden jotka olivat samaan aikaan Krakovassa kun minä olin siellä noin viisi vuotta sitten.

Sukupuoliroolit ovat selkeämmät Puolassa

Puolassa sukupuoliroolit ovat paljon selkeämmät kuin Suomessa. Miehet ovat enemmän miehiä ja naiset enemmän naisia. Tämä näkyy lähes kaikessa. Jossakin määrin tämä asia on muuttumassa, mutta se tapahtuu nuorempien sukupolvien myötä. Varsinkin hieman vanhempien ihmisten ollessa kyseessä viettävät naiset aikaa enemmän kotona lasten kanssa. Ei ole mitenkään tavatonta nähdä naisten olevan sekä lasten että isoäidin kanssa liikkeellä keskellä päivää. Nykypäivänä suuri osa nuorista naisista opiskelee jotain, joten lasten kanssa kotiinjääminen tulee varmasti vähenemään tulevaisuudessa selkeästi myös täällä. En pidä sitä huonona asiana. Myös kotityöt tuntuvat jossain määrin olevan enemmän naisten vastuulla, mutta sekin taitaa olla pikkuhiljaa muuttumassa. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että osa naisista on vielä kotona. Täällä sukupuolierot näkyvät myös siinä kuinka miehet ja naiset käyttäytyvät keskenään. Yleensä mies maksaa kaiken ja kantaa kaikki mahdolliset kantamukset käsilaukkua myöten. Suomessa tämä on harvinaisempaa ainakin omien havaintojeni mukaan.

Täällä Puolassa miehet näyttävät enemmän miehiltä ja naiset naisilta. Miehillä on keskimäärin selkeästi lyhemmät hiukset ja naisilla pidemmät kuin Suomessa. Miehillä on keskimäärin enemmän vatsaa kuin Suomessa. Tämä tosin saattaa olla virhearvio. Naiset eivät myöskään välitä täällä siitä onko miehellä ylimääräisiä kiloja niin paljoa kuin Suomessa. Kaljakessi on Suomessa naisten mielestä keskimäärin paljon suurempi ongelma kuin täällä. Se tietysti sopii minulle paremmin, mutta en mä täälläkään mitään järkevää saa naisille sanottua, joten eipä tuosta asiasta minulle ole mitään hyötyä. En tiedä onko Puolassa sen kauniimpia naisia kuin Suomessa, mutta naiset kävelevät täällä selkeästi naisellisemmin kuin Suomessa. Poikkeuksia tästä asiasta on vaikea täällä nähdä. Näin miehenä sillä on merkitystä. Tämä ilmiö olisi kivempi nähdä Suomessakin, mutta siellä taidetaan mennä pikemminkin toiseen suuntaan. Ei se mikään iso juttu ole, joten ei siitä sen enempää.

Puolalaisten organisointikyky ja ajantaju ovat hukassa

Puolalaisten organisointikyky on selkeästi heikompi kuin Suomessa. Täällä ihmisten kerääminen samaan paikkaan samaan aikaan on paljon hankalampaa. Vaikka porukka saataisiin samaan paikkaan niin silti tekeminen on hankalaa. Tämä pätee myös työelämässä. Puolalaiset eivät myöskään ole niin itseohjautuvaa kansaa kuin esimerkiksi suomalaiset. Täällä projektien pituus on aina vähän kysymysmerkki. Myös ajantaju on huono. Puolalaisten viisiminuuttinen tarkoittaa helposti puolta tuntia. Heikosta organisoinnista viimeisenä esimerkkinäni on jonkinlainen putkiremontti jonka seurauksena kämppämme hanoista ei tule lämmintä vettä kahteen viikkoon. Kyse ei olevarsinaisesti mistään taloyhtiön remontista vaan koko kadunpätkä kärsii täällä samasta ongelmasta. Suomessa näin pitkään tuskin joutuisimme odottamaan. Eipä toi oikeastaan vituta, koska nykyään olen sen verran pragmaattinen etten hermostu usein niistä asioista joihin en voi itse vaikuttaa.

Perinteiseen itä-eurooppalaiseen tapaan auton ratin takana riittää hulluja

Yksi suuri ero löytyy täällä ratin takaa. Puolalaiset kuskit ovat helposti hermostuvia ja myös paljon arvaamattomampia kuin suomalaiset. Täällä ei esimerkiksi suojatietä ylittäessä voi koskaan tietää tuleeko auto lujaa sen yli vai ei. On siis pakko pidettävä hyvin tarkkaa huolta omasta turvallisuudestaan. Täällä myös pikkuteillä autot ajavat keskimäärin paljon lujempaa kuin Suomessa. Tienvarsillä näkyy myös paljon ristejä ja ne ovat mitä ilmeisimmin merkkejä hullujen kuskien aiheuttamista kuolemista. Jos tänne tulee omalla autolla niin on syytä olla varovainen.

Ehkä tässä olivat suurimmat kulttuurierot jotka tulevat mieleen. Väärinkäsitykseni saa ihan vapaasti korjata mikäli on ollut täällä minua pidempään töissä tai mahdollisesti Puolasta kotoisin.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

”Kirjailijan”/bloggaajan elämää Puolassa

Moi.

Kirjailija on otsikossa heittomerkeissä, koska kovin montaa suomalaista ei voi kutsua kirjailijoiksi. Kirjailijathan saavat elantonsa tekemillään kirjoilla ja heitä ei kovin monia tästä maasta löydy. Osittain kyse on hyvin pienistä markkinoista ja osittain kyse on siitä, että kustantaja vetää suurimman osan tuotosta välistä omiin kuluihinsa. Tämä on syynä siihen miksi etsin tapaa julkaista kirjani yksin tehokkaimmin. En voi myöskään kiistää sitä tosiasiaa, että on epätodennäköistä yhdenkään julkaisijan haluavan kirjani julkaistavakseen.

Oma yksinkertaisille apinoille kuten itselleni tehty mallini kirjan kirjoittamiseen käsittää kolme osaa.

1. Tiedon etsiminen
2. Ideointi
3. kirjoittaminen

Tiedon etsiminen

Tiedon etsimiseen tätä kirjaa varten on mennyt 3-5 vuotta riippuen siitä kuinka asiat laskee. Kyseessä on siis ollut pitkä ja monessa mielessä varsin tehoton prosessi. Raakatietoa on tullut tankattua tuhansia sivuja joista aika lailla pienet määrät ovat olleet hyödyllisiä. Pieni osa lukemistani kirjoista on antanut suurimman hyödyn ja tämä pieni osa on myös vaikuttanut eniten kirjoittamiseeni. Koska tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole käydä tätä prosessia läpi niin totean vielä sen asian, että koko ajan oppii uutta ja jotakin tärkeätä jää aina kirjoittamatta. Tämän takia uskon etteivät nämä kaksi kirjaa joita työstän jää viimeisiksi. Halusi maailma sitä tai ei. Jos jollekin on jäänyt hieman epäselväksi mitä kaksi kirjaa tarkoittaa niin ensimmäinen on yleisteos siitä kuinka vähemmän on todellakin enemmän elämässä ja toinen on teos joka keskittyy ainoastaan rahaan ja siihen liittyviin asioihin.

Ideointi

Ideointi on jatkuva prosessi joka alkaa siitä, kun ensimmäisen kerran muodostuu idea kirjan aiheeksi. Prosessi loppuu käytännössä vasta sitten, kun kirja on valmis. Se on siis vielä jossain määrin kesken. Ideointiprosessia varten otan hatkat täältä maaseudulta kerran tai kaksi viikossa ja painun Varsovaan muistivihkoni kanssa. Yleensä ideointi tapahtuu sitten jossain kahvilassa jonka ohi liikkuu paljon ihmisiä. Tämä prosessi vaatii ainakin minun kohdallani paljon erilaisia ärsykkeitä joita ei saa omassa huoneessa istuessa tietokoneen ääressä. Tulen menemään tähän prosessiin tarkemmin lähiaikoina. Se ei varsinaisesti koske pelkästään kirjoittamista vaan myös muuta elämää.

Kirjoittaminen

Ja sitten itse kirjoittamiseen. Siihen menee keskimäärin 4-5 päivää viikossa täällä Puolassa. Maksimimäärä päivässä on noin neljä tuntia ja sitä enempää ei tule kirjoitettua. Yleensä kolmen ja puolen tunnin jälkeen tulee tunne lopettamisen järkevyydestä. Niinä päivinä kun kirjoitan on kesto yleesä 3 ja ½:n tunnin sekä neljän välissä. Sivumäärät vaihtelevat viiden ja kahdeksan sivun välimaastossa riippuen asioista. Ne asiat jotka tulevat suoraan mieleen eivät vaadi kovin pitkää kirjoitusprosessia, koska olen kehittynyt tekemisessäni huomattavasti. Olen täällä Puolassa paljon kotimaata tehokkaampi, koska minulla ei ole minkäänlaisia häiriöitä kirjoitusaikana. Suomessa sekä sisäiset että ulkoiset häiriöt hukkaavat tehokkuudesta hyvin suuren osan. Oma arvioni tuottavuuden noususta on 50-100%:a. Suosittelen kaikille muille samanlaista häiriöiden sulkemista mikäli se on vain suinkin mahdollista.

Normaali päivärytmi

*     Herään yleensä kahdeksan ja puoli yhdeksän välissä jonka jälkeen syön aamupalan ja hoidan muut aamutoimet.

*     Pyrin aloittamaan kirjoittamisen yhdeksältä. En siinä aina onnistu, koska joskus ei uni tule heti, joten siirrän herätystäni välillä eteenpäin.

*     Koko kirjoitusprosessiini taukojen kanssa menee yhteensä seitsemän tuntia, rytmini:

*     2x45 minuuttia kymmenen minuutin tauolla jonka jälkeen puolentoista tunnin lounas/rentoutumistauko.

* 1x45 minuuttia + 10 minuutin tauko + 30 minuuttia, jonka jälkeen minulla on tunnin happihyppely/rentoutumistauko

*     Sama rytmi kuin edellinen

*     Tämän jälkeen tulee taas lepoa ja lukemista

*     Päivällinen tulee kun on nälkä

*     Loppuaika menee lukemiseen, lepäämiseen ja ulkoiluun

Kirjoitusrytmini on väljä ja taukojen määrä on ehkä hieman liian suuri. Niistä voisi rutistaa tunnin pois, mutta ei enempää. En ole sitä täällä kuitenkaan tehnyt, koska minulla ei todellakaan ole kiire. Ei tosin ole Suomessakaan, mutta en ole siellä ihan näin suurta omistautumista kirjoittamiselle tehnyt. Siellä on yksinkertaisesti liikaa häiriötekijöitä jotka johtuvat lähinnä minusta itsestäni. Suurin yksittäinen tekijä on Internetin liikakäyttö. Sitä ongelmaa ei ole täällä, koska minulla ei kotona ole mahdollisuutta orjuuttaa itseäni sen avulla.

Minusta tuskin tulee ammattikirjailijaa

Tämä kokemus on opettanut minulle sen, että minusta tuskin tulee ammattikirjailijaa tai -bloggaajaa. Vaikka se olisi mahdollista niin se on henkisesti aika yksinäistä puuhaa. Jossain määrin kaipaan seuraa tasaisin väliajoin. Vaikka minusta ei ammattilaista tulekaan niin tulen silti todennäköisesti lähtemään uudestaan ulkomaille kirjoittamaan kunhan rahatilanteeni sen sallii. Tämän lisäksi minun on pakko tutkia asioita ennen Suomesta poistumista. Jos oikein hyvin menee niin se tapahtuu ensi vuoden loppupuolella. Vaikka rahallisesti tästä hommasta tulee selvästi turpiin niin pidän lähtöä tänne oikeana ratkaisuna. Kirjoistanikin tulee varmasti parempia tämän irtautumisen myötä.

Ensimmäisen kirjani ensimmäinen versio on valmis

Ensimmäisen kirjani ensimmäinen versio on tänään tullut valmiiksi. Olen siitä hyvin iloinen. Siitä on pitkä matka vielä julkaisemiseen. Pidän sitä tällä hetkellä hyvänä kirjana ja toivottavasti pienellä viilauksella siitä tulee erinomainen. Koska kyseessä on oma ”lapsi” niin olen varmasti tässä asiassa puolueellinen. Seuraava askel on lähettää se hyvälle ystävälleni kommentoitavaksi. Odotan mielenkiinnolla hänen parannusehdotuksiaan. Todennäköisesti seuraavan kerran palaan ensimmäisen kirjani pariin elokuussa. Sillä aikaa kirjoitan sitten toista joka kertoo vain rahasta. Bloggaaminen tulee myös jatkumaan, mutta juhannuksen jälkeen julkaisen Suomen kielistä blogiani vain kerran viikossa. Tämä siitä syystä, että toivon lukijoideni keskittyvän kesälomanviettoon läppärin, tabletin tai muun härpäkkeen tuijottamisen sijaan.

Hyvää viikonloppua!

-TT

Kuvia Puolasta

Junnun pyynnöstä muutamia valokuvia. Koska en osaa ottaa kunnon kuvia en voi antaa laatutakuuta. Laitetaanpas muutama kuva sitten esille niin voitte katsella niitä.

Kuva 1. Jääkaapin pakastelokero. Jos tarkkaan zoomaa niin huomaa vasemmalla CCCP-logon.

Kuva 2. Paikallisen viljelijän pellot kärsivät tulvan myötä. Kaukana taustalla tulvinut joki

Kuva 3. Asuintaloni. Julkisivuremppa ilmeisesti tehty lähivuosina tai ainakin maalattu uusiksi.

Kuva 4. Keittiöni

Kuva 5. Mies työssä. Paljonkohan toi kaveri saa palkkaa?

 Kuva 6. Varsovan päärautatieasema. Komeaa arkkitehtuuria..

Kuva 7. Varsovan keskustan pilvenpiirtäjiä

Kuva 8. Tuntemattoman sotilaan hauta.

Kuva 9. Puolalaisen ystäväni  firman kesäpiknikin futisturnauksesta otettu valokuva

Kuva 10. "kotikyläni" kesäpäiväjuhlan esiintymislava

Tässäpä näitä muutamia "haluttuja" valokuvia. Toivottavasti löytyy jotain mielenkiintoista katseltavaa.

-TT

Ihmiskoe-eläin

Sen lisäksi, että aion saada ensimmäisen kirjani valmiiksi on myös syytä ruveta ihmiskoe-eläimeksi. En aio pelkästään kirjoittaa asioista vaan aion myös tällä samalla reissulla myös todistaa ne ainakin omalta kohtaltani oikeiksi. Se, että onnistunko siinä vai en on tietysti vielä tässä vaiheessa hämärän peitossa ja siksi voin vain omalta kohdaltani todeta alkupisteeni ja jatkaa siitä matkaani.

Mitä tämä ihmiskoe-eläimeksi sitten käytännössä tarkoittaa? Kyseessä ei ole juurikaan siitä kuinka raha-asioita hoidetaan vaan siitä kuinka vähällä ajalla on mahdollisuus saada erinomaisia tuloksia aikaan. Tämä koskee ennen kaikkea omaa fyysistä ja henkistä kapasiteettiani ja siitä kuinka asioita voi oppia hyvin nopeasti kunhan tekee ne eri tavalla kuin meille suurimmalle osalle opetetaan. Näiden asioiden hyväksyminen on sen verran vaikeata, että ilman näyttämättä konkreettisia tuloksia ei suurin osa ihmisistä tule uskomaan pelkkiä kirjoituksia. En mene tässä kirjoituksessa vielä tarkasti yksityiskohtiin, koska minulla on vielä viimeinen suhteellisen lyhyt siirtymä vielä edessä. Tulen jatkamaan blogiani  kertomalla yksityiskohtaisemmin mitä olen tehnyt ja se tulee muistuttamaan enemmän päiväkirjaa kuin aiemmin. Tulevaisuus näyttäköön kuinka ahkerasti tulen tätä ja Lontoon murteella tehtyä blogiani päivittämään tämän reissun aikana. Mikäli asiat menevät putkeen niin päivitystahti kiihtyy molemmissa.

Koska Suomessa minulla on vielä tällä hetkellä liian paljon häiriötekijöitä oli syytä ottaa niistä välimatkaa, jotta suurempi muutos on mahdollinen. Ymmärrän hyvin, että se ei tietystikään ole sama asia laittaa asioita kuntoon ilman niitä ulkoisia häiriötekijöitä ja palata niiden keskuuteen sitten myöhemmin. Rehellisesti sanottuna olen varma siitä, että olisin epäonnistunut pahasti mikäli olisi jäänyt Suomeen. Yksi syy siihen on se, että uusien tapojen muodostamiseen kuluu tutkimusten mukaan ihan helvetin kauan aikaa ja mitä vaikeammista asioista on kyse sitä kauemmin niihin menee. Ulkoisia häiriötekijöitä olisi ollut tapojen luomiseen yksinkertaisesti liikaa. Nämä eivät ole niin helppoja asioita kuin voisi luulla.

Epäonnistumiseen on suuri mahdollisuus ja olen sen ottanut huomioon. Joudun varmasti taistelemaan ennen kaikkea oman pääkoppani kanssa eikä minulle muiden mielipiteet juurkaan mitään merkitse. Pahimmassa tapauksessa palaan takaisin kotimaahan entistä läskimpänä ja laiskempana sekä muutamaa tuhatta Euroa köyhempänä. Tämän lisäksi olen tietysti hukannut muutaman kuukauden elämästäni turhaan kokeiluun. Parhaimmassa tapauksessa voin niin fyysisesti kuin henkisestikin paljon lähtöäni paremmin ja saan näiden parannusten seurauksena tulevaisuudessa huomattavan paljon enemmän aikaan. Jokainen voi sitten itse muodostaa mielipiteensä siitä, että ovatko kertoimet puolellani vai vastaan. Koska emme voi tulevaisuutta tietää on sitä turha sen enempää spekuloida ja keskittykäämme siis seuraamaan miten käy.

Eipä tässä muuta,

Hyvää alkavaa viikkoa!

-TT

Huhtikuu 2014 cash -4xx€, salkku -x.x% yhteensä xxxxx€

Kuten näkyy niin tarkkoja lukuja en ole saanut vielä laskettua ja voi olla etten niitä ilmoitakaan. Lähdin tosiaan eilen wappuaattona Puolaan ja en ole laskenut tarkempia menojani vielä eiliseltä, koska en jaksa muuntaa valuuttoja. Sen sijaan odotan sitä hetkeä, kun olen kaikki vaihtamani rahat saanut tuhlattua. Euromääräisesti ennen valuutanvaihtoa oli tilanne -420€:a. Kaiken kaikkiaan huhtikuussa meni ehkä hieman vähemmän rahaa kuin mitä odotin ja tämä johtuu siitä, että reissu manseen jäi toteutumatta. Muihin juttuihin sitä sitten paloikin enemmän.

Ensi viikon maanantaina saan ensikosketuksen uuteen kämppääni. Siitä on suullisesti sovittu ystäväni kautta. Se kustantaa kuluineen noin 130€/kk. Ei siis ole mikään paha hinta, mutta toisaalta valokuvat paljastavat sen verran, että jossain määrin kyseessä on paluu 70-luvulle. En pidä sitä kovin isona miinuksena, koska kämppä on sen verran halpa ja sijaintikin on kohtuullinen. Ruokakuluni odotan pienentyvän noin puoleen siitä mitä Suomessa joka tarkoittaa aika lailla tuon vuokran määrää. Koska maksan yhtiövastiketta Suomessa olevasta asunnosta puoliksi veljeni kanssa eivät pakolliset kuluni matkakorttia lukuunottama muutu kovin paljoa. Pointtini ei varsinaisesti olekaan muuttaa rahan takia pois vaan siksi, että pystyn keskittymään paremmin kirjani tekemiseen. Koska menen enemmän tai vähemmän maaseudulle ei siellä ole juuri muuta tekemistä kuin kirjoittaa. Isompaan kaupunkiin Varsovaankin on sellainen matka ettei sinne kovin usein jaksa mennä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että busseja ei kulje usein. Se paljon rahaa sitten kuussa menee turhuuksiin onkin lähinnä kiinni siitä tuleeko Puolassa ollessa matkustettua vai ei.

Jos nyt sitten mennään sijoituksiin niin möin osinkojen tiputtua Fortumia mikä näin jälkikäteen oli vikatikki hyvin lyhyellä tähtäimellä. Toisaalta pidemmän tähtäimen sijoituksena en pidä sitä enää kovin hyvänä ideana juuri poliittisen riskin takia. Näin jälkikäteen voi sanoa, että se oli virhe, mutta niitä tulee. Outotecin osavuosikatsaus tippui tällä viikolla ja se oli uusien tilausten kannalta pettymys. Mitään muuta suurempaa odottamatonta miinusta siitä ei löytynyt. Pidän sitä pitemmällä tähtäimellä edelleen hyvänä sijoituksena, vaikka pari tulevaa vuotta näyttävätkin surkeilta. Olen sitä valmis ostamaan lisää mikäli kurssi tippuu paljon. En kuitenkaan kovin nopeasti aio siihen reagoida. Täytyy aina muistaa, että sijoittaminen on maratoni ja mitä enemmän hötkyilee sitä varmemmin siinä tulee simahdus.

PKC:n yhtiökokouksessa kävin vierailemassa ja se herätti ainakin muutaman ajatuksen itse yrityksestä lisää. Se oli siitä hyvä yhtiökokous ettei siellä ollut turhaa paskanjauhamista vaan se hoitui ilman häirikköjä. Pääsin sitten tarjoilujen ollessa vauhdissa jututtamaan erästä yrityksen edustajaa ja sitä paremmin tuli selväksi se, että kyseessä on liiketoiminta joka vaatii erityisen pitkän tähtäimen näkökulmaa. Tämä jo pelkästään sen vuoksi, että tuotesyklit ovat erittäin pitkät. Keskusteluiden aloittamisesta menee helposti viisi vuotta siihen hetkeen, kun ensimmäiset tuotteet ovat asiakkailla. Tämä siis tarkoittaa sitä ettei kvartaalitaloudella ole mitään tekemistä tällaisen yritystoiminnan kanssa. Yrityksen tulokset ja liiketoiminta ovat siten vaikeasti tulkittavia varsinkin omalle sukupolvelleni jotka tuppaa olemaan ”kaikki mulle heti” ajattelijoita.

Sinotrukin kanssa mahdollisesti solmittavasta yhteistyösopimuksestakaan ei siis kannata odottaa vielä moneen vuoteen minkäänlaista suurempaa sysäystä yritykselle. Kiinassa johdinjärjestelmät ovat vielä tällä hetkellä bulkkituotteita mikä tarkoittaa sitä, että kun keskimäärin länsimaissa yksi johdinjärjestelmä maksaa tuhat Euroa niin Kiinassa puhutaan ehkä 200€:sta. Koska Sinotrukin kapasiteetti taitaa olla noin 100000pkl/vuosi niin PKC:n kannalta puhutaan paristakymmenestä miljoonasta Eurosta lähivuosina. Mikäli yritys alkaa vaatimaan räätälöityjä järjestelmiä niin silloin puhutaan sadan miljoonan liikevaihdosta mikä ei ole kuin noin 10%:a PKC:n nykyisestä liikevaihdosta.

Mitä taas tulee henkilökohtaiseen elämään niin huhtikuussa ei maatamullistavia asioita tapahtunut. Puolaan lähtökin oli vasta viimeinen päivä, joten se meni lähinnä matkustaessa. Tämä viikko menee vielä lomaillessa jossain määrin ja maanantaina on siirtyminen itse kämpälle. Aikaisemmin ei kannata yrittää, koska täällä Puolassa on pitkä viikonloppua. Paikallinen työläistenjuhla on tänään ja lauantaina taitaa olla perustuslain päivä. Kaikki liikennevälineet ovat ihan täynnä ja monet ihmiset ihan muualla kuin kotonaan. Tämä blogi tulee varmasti muuttumaan hieman kotiutuessani uuteen majaani. Siitä tulee varmasti enemmän päiväkirjamainen. Julkaisusekvenssi tuskin muuttuu hirveästi. Lontoon murteella kirjoittamani blogi törmäsi alkuvaikeuksiin, koska huomasin ettei kirjoittaminen toisella kielellä ole kovin sujuvaa. Sitä täytyy siis harjoitella enemmän. Sen kohtalo tällä hetkellä näyttää siltä etten tule sitä julkaisemaan ainakaan vielä kovin usein. Suurin osa kirjoituksistani menee mappi ö:hön tällä hetkellä. Kotiuduttuani tulen testaamaan aika montaa eri asiaa, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

Hyvää Wappua!

-TT

Puola perstuntumalta

Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata lukijoilleni hieman minkälainen talous Puola perstuntumallani katsottuna on. En ala tähän mitään tilastotietoa tunkea vaan tehtyyn arvioon ovat vaikuttaneet kolmen viikon lomareissuni heinäkuussa ja aikaisemmat kokemukseni maasta.

Ensimmäisenä infoa siitä minkälaisia ihmisiä maassa asuu, koska ilman heitä kyseessä on vaan kohtalaisen kokoinen maapläntti hieman Suomesta etelään. Puola on ollut aina enemmän tai vähemmän osa itä-Eurooppaa, vaikka monet heistä puhuvatkin maasta joka sijaitsee keski-Euroopassa. Maantieteellinen sijainti voi sitä ollakin, mutta ihmisten luonteenpiirteet eivät kyllä tähän viittaa. Vaikka joku saattaakin hieman nousta takajaloilleen tästä niin on sanottava puolalaisten olevan hyvin monissa asioissa samanlaisia kuin suomalaiset. Molemmat ovat hieman melankolisia, monesti viinaan meneviä ja kysyvät yleensä ulkomaalaisilta, että miksi te tulette tänne kun ei täällä ole yhtään mitään? Tämä viimeinen kysymys on hyvin suosittu myös suomalaisten sanomana. Tämä kysymys kuulostaa monelle ulkomaalaiselle ihan helvetin tyhmältä, koska omasta kotimaastaan pitäisi olla ylpeä. Olen samaa mieltä, mutta perinteinen vaatimattomuus on joidenkin mielestä niin hemmetin kaunista. Melankolisuuden ja itsensä vähättelyn lisäksi puolalaiset ovat omien kokemusteni mukaan ahkeria, mutta oma-aloitteisuus ja asioiden organisointi eivät missään nimessä kuulu heidän hyveisiinsä. Jos yrität heidän kanssaan saada hoidettua tai vaikka yrität lähteä jonnekin tiettyyn aikaan niin silloin alkavat hommat yleensä tökkiä. Puolalaiset tarvitsevat jonkun käskemään itseään, jotta saavat asioita tehtyä. Tämä selittyy varmasti aika lailla maan historialla ja kommunistisen vallan alla ei omaehtoisuus ollut mahdollista. Vielä kansalaiset eivät ole päässeet tästä auktoriteettien pelosta eteenpäin ja uskon siihen menevän vielä vuosikymmeniä. Pidän puolalaisia kuitenkin hyvin sympaattisina ja vieraanvaraisina, vaikka tietysti joitakin rasistejakin maasta löytyy. He ovat kuitenkin hyvin pieni vähemmistö, vaikka ulkomailla monet omaavatkin puolalaisista toisen kuvan.

Puolaa pidän itseasiassa hyvinkin turvallisena maana, vaikka mitä ilmeisimmin varkaita ja muita pikkuroistoja maassa on enemmänkin. Siellä ei siis toisin sanoen kannata omaisuuttaan jättää vartioimatta. En tosin ole joutunut ryöstön kohteeksi itse enkä ole kovin monen muunkaan kärsineen tästä vitsauksesta. Vaikka ihmiset juovatkin suhteellisen reippaasti alkoholia niin hyvin harvat ovat kuitenkaan samanlaisessa räkäkännissä julkisilla paikoilla kuin suomalaiset rapajuopot. Tämä johtuu varmaan osittain jo mainitsemastani auktoriteetin pelosta joka juopoilla kohdistuu siellä poliiseihin. Toinen syy on nollatoleranssi julkijuopotteluun ja sen seurauksena on ainakin paikallisille kovat sakot. Tästä huolimatta ihan jumalattoman tarkkoja määräyksiä tai sääntöjä ei asian suhteen ole ja esimerkiksi poikkeaminen terassilta viereiselle puistonpenkille juomaan omaa tuoppiaan ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä poliisin tai ravintolahenkilökunnan toimesta. Aika lailla monet muutkin asiat ovat vähemmän säänneltyjä ja siten ihmisystävällisempiä kuin Suomessa. Mitä tulee byrokratian määrään niin olettaisin sen olevan aika lailla yhtä hankala asia kuin täällä kotimaassakin. Tästä en kovin tarkasti tajunnut kysellä, joten vastuu siirtyy kuulijalle.

Jos nyt sitten mennään selkeisiin talousasioihin niin suurin osa maan infrasta on vuosikymmeniä monia länsimaita jäljessä mitä tulee elämän perusedellytyksiin kuten vedensaantiin, sähköihin, asuntojen kuntoon ja moniin muihin asioihin. Käytännössä puolalaisten ja meidän kannalta tämä tarkoittaa Euroopan Unionille yhtä helvetin suurta rahareikää, jotta tästä maasta saadaan länsimaiden tasoinen infraltaan. Jonkinlainen hyvä alku tästä on saatu, koska isojen kaupunkien välille on rakennettu moottoriteitä ja ne ovat juuri tehtyjä. Hyvin monessa paikassa näkyy EU:n rahoituksesta todisteina olevia kylttejä jotka kertovat Euroopan Unionin osallistuneen erilaisten hankkeiden rahoittamiseen. Itse näkisin suomalaisille yrityksille parhaat mahdollisuudet tuottoihin nimenomaan juuri tämän perusinfran rakentamisessa. Jonkin verran suomalaisyrityksiä toki näkyy maassa, mutta uskon tulevaisuudessa bisneksen kasvavan paljon siellä. Maaseudulle mentäessä kyllä huomaa nopeasti ettei infra ole aina ihan täysin länsimaiden tasoa, mutta siellä missä allekirjoittanut oli käymässä oli suhteellisen hyvät oltavat. Kyseessä oli kuitenkin remontoitu kämppä, joten vertauskohtia ei niin paljon ollut. Hyvin harvat nuoret kuitenkin omistavat asuntoansa, koska ne maksavat tällä hetkellä ainakin kaverieni kommenttien mukaan aivan liikaa. Parempikuntoisessa kimppakämpässä vuokra vaihtelee 100-150 Euroa huoneelta eli kolmion saisi vajaalla viidellä sadalla Eurolla vuokralle. Tämä saattaa kuulostaa kohtuulliselta, mutta on huomioitava ihmisten tulotaso joka on kaiketi palttiarallaa kolmasosa Suomesta. Saa korjata tämän mahdollisen virhekäsityksen.

Puolassa on hyvin vähän Citymarketin tai Prisman kokoisia ostoshelvettejä. Ruoka on verrattain kallista ainakin paikallisille mikä oli ainakin allekirjoittaneelle yllätys. Jos esimerkiksi vertaa Saksaan niin Puolassa mennään samoissa hinnoissa, vaikka maa on paljon köyhempi. En valitettavasti oikein löytänyt hirveän hyviä vertailukohtaisia lukuja, koska saksalaislatoja (Lidl) ei juurikaan ollut. Carrefour toimi paljon useammin ruoanostopaikkanani. Yhden kerran kävin tosin Lidlissä, mutta se oli Poznanissa enkä jaksanut ruveta hintoja hirveästi laittamaan ylös. Sen verran tein kuitenkin hajatelmia ettei saksalaiskaupasta saanut Puolassa superhalvalla ruokaa. Normaalikaupoissa ei onneksi tarjottu lihaa marinadipaskassa vakuumipakattuna vaan sitä sai ihan oikealta lihatiskiltä itse palansa valiten. Ruokaa eivät suurketjut ole onneksi täysin pilanneet, vaikka siinä saksalaisessa taisi tosin olla lihaa myynnissä nimenomaan vakuumipakattuna. Onneksi kuitenkin ilman valmismarinadia.

Vaatteiden hintoja en hirveästi katsellut, joten niistä on paha sanoa juuri mitään. Puolassa tuontitavarat tuntuivat olevan kalliita paikallisille, mutta sen tarkempaa hintatarkkailua en tehnyt. Se mikä häiritsee matkailijoita on kaikkien lehtien, telkkariohjelmien ja monien muiden kulttuuritilaisuuksien näyttäminen ja järjestäminen ainoastaan Puolaksi. Toisaalta sisämarkkinat ovat riittävän isot tälle ilmiölle eikä maa ole kovin kansainvälinen, joten tarvetta muiden kielien käyttöön ei ole samalla tavalla kuin täällä. Toisaalta jonkin verran kuulutetaan mm. rautatieasemilla lontoon murteella, joten matkustaminen kyllä onnistuu ilman paikallisen kielen osaamistakin. Puolalaisten kielitaito ei ole kehuttava, mutta hyvin monet nuoret puhuvat nykyään Englantiakin. Venäjä on ollut toinen pakollinen kieli, joten ainakin sillä pärjää maassa vanhempien ihmisten kanssa ja itse olen kommunikoinut jopa saksaksi keski-ikäisten kanssa.

Jos nyt vielä mainitsisin, että ihmisten palveluhenkisyys maassa vaihtelee huomattavasti. Entisen Neuvostoliiton vaikutusvallan aikana kasvaneet ja eläneet eivät ole tainneet juurikaan hymyillä tai palvella eivätkä he tee sitä vieläkään, kun taas nuoremmat ovat taas pirteämpiä ja avuliaampia. Kaiken kaikkiaan uskon Puolan talouden kasvavan ainakin niin pitkään kunnes EU:n avustukset alkavat selkeästi vähenemään. En usko Puolasta tulevan suuryrityksiä maailmalle kovin montaa seuraavien vuosikymmenien aikana, koska vieläkin hyvin monet nuoret muuttavat pois maasta parempien mahdollisuuksien luo ulkomaille kuten he ovat jo pidempään tehneet. Maan suurin mahdollisin virhe olisi nyt liittyä Euroon, mutta he eivät sitä virhettä taida ainakaan ihan heti tehdä.

Ehkä tämä riittää Puolasta, lisäinfoa saa kysymällä mikäli osaan vastata.

-TT

Puolassa

Normaalisti en ole hirveästi kertoillut yksityiselämästäni, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen, koska reissukertomukseni sopii erittäin hyvin blogin teemaan joka on se ettei paljon kerralla oli sitten kyse rahasta tai muista asioista ole aina tarpeen elämän suurista nautinnoista hyötyäkseen.

Olin reissussa aika tarkkaan kolme viikkoa ja koko lomaan paloi noinn 750€ ottaen huomioon myös lennot. Puolassa tein seuraavan silmukan: Lensin Varsovaan josta siirryin joidenkin kymmenien kilometrien päähän maaseudulle. Varsovasta siirryin Poznaniin joka löytyy lännestä noin kolmensadan kilometrin päästä. Sieltä siirryin Wroclawiin etelä-Puolaan josta siirryin Krakovaan eli idän suuntaan. Viimeinen siirtyminen tapahtui Krakovasta takaisin Varsovaan odottamaan lentoa takaisin Suomeen. Kun lähden reissuun niin pyrin aina matkustamaan hyvin kevyesti eli otan yhden repun mukaan. Tämä reppu löytyy seuraavasta valokuvasta:

Kuten monet ehkä miettivätkin niin kaikkea ei voi mukanaan raahata ja tietyt turvamääräykset myös kieltävät nesteiden viennin. Reppuuni mahtuu aika lailla seuraavat tavarat täynnä ollessaan:

Seuraavia viisi: bokserit, t-paidat ja sukat. Näiden lisäksi farkut, kevättakki, matkaopas, periltä ostetut hygieniavälineet, sandaalit ja muuta pikkusälää kuten nenäliinoja. Normaali heteromies pärjää näiden lisäksi hyvin kun ottaa vielä huomioon, että ohut vaatekerros shortseista mahdolliseen kauluspaitaan ja kenkiin kuuluu normiasusteisiin. Matkapyyhe jonka saa suhteelliseen pieneen tilaan. Myönnettäköön ettei naisten hygieniavälineiden lisäksi juuri muuta mahtuisi tohon mukaan, mutta se ei taas ole minun ongelmani. Tämä pelkkä selkäreppu vähentää huomattavasti vitutusta matkan aikana, kun voi liikkua huomattavan paljon vapaammin kuin isompien kantamusten kanssa. Nämä kantamukset saa myös helposti lukkojen taakse suurimmassa osassa hostelleja.

Ja sitten itse reissuun: Varsovaan oli lyhyt lentomatka mikä ainakin lämmitti allekirjoittaneen mieltä. Itse kun en hirveän pitkistä matkustamisista välitä. Tämän jälkeen pitikin siirtyä maaseudulle tästä ja se olikin jossain määrin hazardia, koska nousin vahingossa ”väärään” bussiin, koska ystäväni Dagmara oli antanut ohjeet joita en osannut noudattaa eikä turisti-infossakaan tiedetty mitään bussista, jolla minun piti maaseudulle matkata. Lopputulema oli se, että pääsin kuitenkin perille, mutta en sillä kulkuvälineellä jolla piti. Koska bussissa, jolla perille löysin luki tämän paikan nimi hyppäsin siihen sen enempää epäröimättä. Lopputuloksena saavuin maaseudulle bussilla joka tuli perille heti minulle neuvotun bussin jälkeen. Tämä onnekas sattuma olikin sitten pahin töhöilyni reissulla. Vietin tosiaankin siellä sitten yhden viikonlopun puolalaisen ystäväni vieraana ja pakko sanoa ettei siellä ilman hyvää seuraa olisi juuri muuta tekemistä kuin juoda ja naida. Tietysti jos korrektisti ajattelee niin nämä kaksi asiaa ovat myös niitä joita hyvässä seurassa tehdään :D Näiden lisäksi kyseisestä paikasta löytyy vielä entisen Neuvostoliiton käytössä ollut linnake, mutta ei juuri muuta. Kaiken kaikkiaan viihdyin siellä ihan hyvin, koska sain olla tekemisissä paikallisten kanssa. Itselleni matkailu on aina jossain määrin ollut enemmän uusien ihmisten tapaamista kuin ”juoksua” paikasta toiseen.Tässä kuva paikallisseurastani:

Tuolta maaseudulta siirryinkin sitten Poznaniin menevään bussiin. Kyseinen kaupunki on tunnettu erityisesti opiskelijaelämästään jota ei tietenkään ollut hirveästi kesäaikaan nähtävillä. Tämä ei sinänsä itseäni hirveästi haitannut, koska en jaksa hirveästi kärsiä melusaasteesta ja koko päivän krapuloista enää nykypäivänä. Tästä huolimatta löysin hyvin tekemistä ja kävin mm. katsomassa atp-haastajaturnausta (tennis) ja paikallisten suosimalla järvellä joka oli hyvin rentouttava kokemus. Tennisturnauksessa pääsin näkemään kuinka hyviä pelaajat ranking-sijoilla noin 100-300 ovat ja täytyy sanoa heidänkin olevan hyvin tasokkaita urheilijoita. Erästä peliä katsoessani näin kaksi lahjakasta nuorta pelaajaa jotka pelasivat verrattain hyvää tennistä siihen asti, kun olisi pitänyt käyttää tappajanvaistoaan. Ratkaisupaikoissa molemmat tekivät harvinaisen paljon helppoja virheitä mikä selittää kyllä aika hyvin heidän ranking-sijoituksensa. Huipputennis, kun on niin kovaa touhua, että varsinkin parhaimmat pelaajat syövät kyllä huonommat elävältä mikäli he eivät rankaisupaikkojaan käytä. Seuraavassa kuva lähes täydellisestä syöttöasennosta joka on heitä varten jotka ovat neuvojani siihen kyselleet. Huom. En osaa itse syöttää niin hyvin kuin kuvassa oleva pelaaja :D

Poznanista siirryinkin sitten Wroclawiin joka on myös jossain määrin opiskelijakaupunki. Siellä osallistuin mm. paikallisten suosimaan juomapeliin jota he pelasivat pienellä saarella johon voi mennä vapaasti nauttimaan alkoholia, mutta puolenyön jälkeen sieltä poistuessaan ei saanut palata enää takaisin. Wroclawissa nautin ennen kaikkea puolalaiskeittiöstä ja ”sain” osallistua hostellissa paikallisen ruoan tekemiseen. Siellä pääsin sitten mm. pilkkomaan sipulia. Tämä homma on yleensä aina osunut minulle, kun olemme tehneet ruokaa kavereideni kanssa. Sen verran on ehkä pakko vielä mainita, että tämä homma on yleensä se pullonkaula minun tekemänäni ja muut saavat sitä vatsa kurnien odottaa :D Alla kuva valmiista sopasta ja jos joku tietää minkä nimistä se on niin saa kertoa, koska en muistanut kysyä. Yllättävän hyvää se oli kuitenkin.

Wroclawin jälkeen siirryin Krakovaan, jossa vietin viikon ennen viimeistä siirtymistä. Siellä tapasin joitakin vanhoja tuttuja ja kävin myös muistelemassa vanhoja paikkoja ajalta jolloin olin kaupungissa töissä. Siellä olin ehkä turhan pitkään vierailulla, koska vanhojen tuttujen ja paikkojen lisäksi siellä ei juuri minulle tekemistä ollut. Siellä tutustuin myös ensimmäisen kerran elämässäni hostellikyttääjään joka kitisi ja valitti muista. Tämä ”herrasmies” oli noin kuusikymppinen britti joka mitä ilmeisimmin asui hostellissa. Syytä en tiedä enkä halunnut sitä kysyäkään. Jos jotain tästä episodista opin niin sen ettei hostellia kannata maksaa kovin pitkälle etukäteen, koska kyseinen herra alkoi hieman vituttamaan sekä minua että muita. Ei tietysti pitäisi antaa herran hermostutaa, mutta niin vain pääsi käymään. Krakovassa huomasin ainakin yhden tärkeän asian elämästä, mutta siitä tulee lisää kirjoituksessa joka tulee varmaan julkaistua ensi viikolla. Krakovasta ei muuten ole valokuvia, koska yritin välttää kameran käyttöä muutenkin ja keskittyä enemmän omiin ajatuksiin. Kaupungin kaikista nähtävyyksistä, kun löytyy jo aiempia otoksia.

Varsovassa en ollut käytännössä kuin yhden kokonaisen päivän, joten siitä ei paljoa kerrottavaa ole. Varsovakin on mahdollista kiertää kävellen päivässä aika lailla läpi, vaikka se onkin hieman isompi paikka. Puolalaisen ystäväni neuvo ”never fight with a polish woman” reissua varten on aika lailla hyvin nähtävissä seuraavassa kuvassa:

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin onnistunut, mutta olisi voinut olla muutaman päivän lyhyempi, koska Krakovassa tuli nuhjattua liian pitkään. Toisaalta oli ehkä hyväkin asia päästä miettimään omaa elämäänsä ja siellä siihen oli rutkasti aikaa. Rahaa ei mennyt liikaa eikä matkustamistamisestakaan tarvinnut kovin paljon kärsiä mikä näin vanhempana on positiivinen asia. Itselläni kun tuppaa siirtymiseen menevän aina se yksi vuorokausi oli sen pituus sitten mikä tahansa. Tässä tämä lyhyt reissukertomus.

Ensi kerralla yritän miettiä Puolan taloutta ulkopuolisin silmin katsottuna ja sitä varten sitten vielä yksi viihdyttävä kysymys johon vastaus ensi kirjoituksessa. Kuinka monta puolalaista tarvitaan vaihtamaan tienvarsiroskis?

Ensi kertaan!

-TT