Huhtikuu 2014 cash -4xx€, salkku -x.x% yhteensä xxxxx€

Kuten näkyy niin tarkkoja lukuja en ole saanut vielä laskettua ja voi olla etten niitä ilmoitakaan. Lähdin tosiaan eilen wappuaattona Puolaan ja en ole laskenut tarkempia menojani vielä eiliseltä, koska en jaksa muuntaa valuuttoja. Sen sijaan odotan sitä hetkeä, kun olen kaikki vaihtamani rahat saanut tuhlattua. Euromääräisesti ennen valuutanvaihtoa oli tilanne -420€:a. Kaiken kaikkiaan huhtikuussa meni ehkä hieman vähemmän rahaa kuin mitä odotin ja tämä johtuu siitä, että reissu manseen jäi toteutumatta. Muihin juttuihin sitä sitten paloikin enemmän.

Ensi viikon maanantaina saan ensikosketuksen uuteen kämppääni. Siitä on suullisesti sovittu ystäväni kautta. Se kustantaa kuluineen noin 130€/kk. Ei siis ole mikään paha hinta, mutta toisaalta valokuvat paljastavat sen verran, että jossain määrin kyseessä on paluu 70-luvulle. En pidä sitä kovin isona miinuksena, koska kämppä on sen verran halpa ja sijaintikin on kohtuullinen. Ruokakuluni odotan pienentyvän noin puoleen siitä mitä Suomessa joka tarkoittaa aika lailla tuon vuokran määrää. Koska maksan yhtiövastiketta Suomessa olevasta asunnosta puoliksi veljeni kanssa eivät pakolliset kuluni matkakorttia lukuunottama muutu kovin paljoa. Pointtini ei varsinaisesti olekaan muuttaa rahan takia pois vaan siksi, että pystyn keskittymään paremmin kirjani tekemiseen. Koska menen enemmän tai vähemmän maaseudulle ei siellä ole juuri muuta tekemistä kuin kirjoittaa. Isompaan kaupunkiin Varsovaankin on sellainen matka ettei sinne kovin usein jaksa mennä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että busseja ei kulje usein. Se paljon rahaa sitten kuussa menee turhuuksiin onkin lähinnä kiinni siitä tuleeko Puolassa ollessa matkustettua vai ei.

Jos nyt sitten mennään sijoituksiin niin möin osinkojen tiputtua Fortumia mikä näin jälkikäteen oli vikatikki hyvin lyhyellä tähtäimellä. Toisaalta pidemmän tähtäimen sijoituksena en pidä sitä enää kovin hyvänä ideana juuri poliittisen riskin takia. Näin jälkikäteen voi sanoa, että se oli virhe, mutta niitä tulee. Outotecin osavuosikatsaus tippui tällä viikolla ja se oli uusien tilausten kannalta pettymys. Mitään muuta suurempaa odottamatonta miinusta siitä ei löytynyt. Pidän sitä pitemmällä tähtäimellä edelleen hyvänä sijoituksena, vaikka pari tulevaa vuotta näyttävätkin surkeilta. Olen sitä valmis ostamaan lisää mikäli kurssi tippuu paljon. En kuitenkaan kovin nopeasti aio siihen reagoida. Täytyy aina muistaa, että sijoittaminen on maratoni ja mitä enemmän hötkyilee sitä varmemmin siinä tulee simahdus.

PKC:n yhtiökokouksessa kävin vierailemassa ja se herätti ainakin muutaman ajatuksen itse yrityksestä lisää. Se oli siitä hyvä yhtiökokous ettei siellä ollut turhaa paskanjauhamista vaan se hoitui ilman häirikköjä. Pääsin sitten tarjoilujen ollessa vauhdissa jututtamaan erästä yrityksen edustajaa ja sitä paremmin tuli selväksi se, että kyseessä on liiketoiminta joka vaatii erityisen pitkän tähtäimen näkökulmaa. Tämä jo pelkästään sen vuoksi, että tuotesyklit ovat erittäin pitkät. Keskusteluiden aloittamisesta menee helposti viisi vuotta siihen hetkeen, kun ensimmäiset tuotteet ovat asiakkailla. Tämä siis tarkoittaa sitä ettei kvartaalitaloudella ole mitään tekemistä tällaisen yritystoiminnan kanssa. Yrityksen tulokset ja liiketoiminta ovat siten vaikeasti tulkittavia varsinkin omalle sukupolvelleni jotka tuppaa olemaan ”kaikki mulle heti” ajattelijoita.

Sinotrukin kanssa mahdollisesti solmittavasta yhteistyösopimuksestakaan ei siis kannata odottaa vielä moneen vuoteen minkäänlaista suurempaa sysäystä yritykselle. Kiinassa johdinjärjestelmät ovat vielä tällä hetkellä bulkkituotteita mikä tarkoittaa sitä, että kun keskimäärin länsimaissa yksi johdinjärjestelmä maksaa tuhat Euroa niin Kiinassa puhutaan ehkä 200€:sta. Koska Sinotrukin kapasiteetti taitaa olla noin 100000pkl/vuosi niin PKC:n kannalta puhutaan paristakymmenestä miljoonasta Eurosta lähivuosina. Mikäli yritys alkaa vaatimaan räätälöityjä järjestelmiä niin silloin puhutaan sadan miljoonan liikevaihdosta mikä ei ole kuin noin 10%:a PKC:n nykyisestä liikevaihdosta.

Mitä taas tulee henkilökohtaiseen elämään niin huhtikuussa ei maatamullistavia asioita tapahtunut. Puolaan lähtökin oli vasta viimeinen päivä, joten se meni lähinnä matkustaessa. Tämä viikko menee vielä lomaillessa jossain määrin ja maanantaina on siirtyminen itse kämpälle. Aikaisemmin ei kannata yrittää, koska täällä Puolassa on pitkä viikonloppua. Paikallinen työläistenjuhla on tänään ja lauantaina taitaa olla perustuslain päivä. Kaikki liikennevälineet ovat ihan täynnä ja monet ihmiset ihan muualla kuin kotonaan. Tämä blogi tulee varmasti muuttumaan hieman kotiutuessani uuteen majaani. Siitä tulee varmasti enemmän päiväkirjamainen. Julkaisusekvenssi tuskin muuttuu hirveästi. Lontoon murteella kirjoittamani blogi törmäsi alkuvaikeuksiin, koska huomasin ettei kirjoittaminen toisella kielellä ole kovin sujuvaa. Sitä täytyy siis harjoitella enemmän. Sen kohtalo tällä hetkellä näyttää siltä etten tule sitä julkaisemaan ainakaan vielä kovin usein. Suurin osa kirjoituksistani menee mappi ö:hön tällä hetkellä. Kotiuduttuani tulen testaamaan aika montaa eri asiaa, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

Hyvää Wappua!

-TT

Puolassa

Normaalisti en ole hirveästi kertoillut yksityiselämästäni, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen, koska reissukertomukseni sopii erittäin hyvin blogin teemaan joka on se ettei paljon kerralla oli sitten kyse rahasta tai muista asioista ole aina tarpeen elämän suurista nautinnoista hyötyäkseen.

Olin reissussa aika tarkkaan kolme viikkoa ja koko lomaan paloi noinn 750€ ottaen huomioon myös lennot. Puolassa tein seuraavan silmukan: Lensin Varsovaan josta siirryin joidenkin kymmenien kilometrien päähän maaseudulle. Varsovasta siirryin Poznaniin joka löytyy lännestä noin kolmensadan kilometrin päästä. Sieltä siirryin Wroclawiin etelä-Puolaan josta siirryin Krakovaan eli idän suuntaan. Viimeinen siirtyminen tapahtui Krakovasta takaisin Varsovaan odottamaan lentoa takaisin Suomeen. Kun lähden reissuun niin pyrin aina matkustamaan hyvin kevyesti eli otan yhden repun mukaan. Tämä reppu löytyy seuraavasta valokuvasta:

Kuten monet ehkä miettivätkin niin kaikkea ei voi mukanaan raahata ja tietyt turvamääräykset myös kieltävät nesteiden viennin. Reppuuni mahtuu aika lailla seuraavat tavarat täynnä ollessaan:

Seuraavia viisi: bokserit, t-paidat ja sukat. Näiden lisäksi farkut, kevättakki, matkaopas, periltä ostetut hygieniavälineet, sandaalit ja muuta pikkusälää kuten nenäliinoja. Normaali heteromies pärjää näiden lisäksi hyvin kun ottaa vielä huomioon, että ohut vaatekerros shortseista mahdolliseen kauluspaitaan ja kenkiin kuuluu normiasusteisiin. Matkapyyhe jonka saa suhteelliseen pieneen tilaan. Myönnettäköön ettei naisten hygieniavälineiden lisäksi juuri muuta mahtuisi tohon mukaan, mutta se ei taas ole minun ongelmani. Tämä pelkkä selkäreppu vähentää huomattavasti vitutusta matkan aikana, kun voi liikkua huomattavan paljon vapaammin kuin isompien kantamusten kanssa. Nämä kantamukset saa myös helposti lukkojen taakse suurimmassa osassa hostelleja.

Ja sitten itse reissuun: Varsovaan oli lyhyt lentomatka mikä ainakin lämmitti allekirjoittaneen mieltä. Itse kun en hirveän pitkistä matkustamisista välitä. Tämän jälkeen pitikin siirtyä maaseudulle tästä ja se olikin jossain määrin hazardia, koska nousin vahingossa ”väärään” bussiin, koska ystäväni Dagmara oli antanut ohjeet joita en osannut noudattaa eikä turisti-infossakaan tiedetty mitään bussista, jolla minun piti maaseudulle matkata. Lopputulema oli se, että pääsin kuitenkin perille, mutta en sillä kulkuvälineellä jolla piti. Koska bussissa, jolla perille löysin luki tämän paikan nimi hyppäsin siihen sen enempää epäröimättä. Lopputuloksena saavuin maaseudulle bussilla joka tuli perille heti minulle neuvotun bussin jälkeen. Tämä onnekas sattuma olikin sitten pahin töhöilyni reissulla. Vietin tosiaankin siellä sitten yhden viikonlopun puolalaisen ystäväni vieraana ja pakko sanoa ettei siellä ilman hyvää seuraa olisi juuri muuta tekemistä kuin juoda ja naida. Tietysti jos korrektisti ajattelee niin nämä kaksi asiaa ovat myös niitä joita hyvässä seurassa tehdään :D Näiden lisäksi kyseisestä paikasta löytyy vielä entisen Neuvostoliiton käytössä ollut linnake, mutta ei juuri muuta. Kaiken kaikkiaan viihdyin siellä ihan hyvin, koska sain olla tekemisissä paikallisten kanssa. Itselleni matkailu on aina jossain määrin ollut enemmän uusien ihmisten tapaamista kuin ”juoksua” paikasta toiseen.Tässä kuva paikallisseurastani:

Tuolta maaseudulta siirryinkin sitten Poznaniin menevään bussiin. Kyseinen kaupunki on tunnettu erityisesti opiskelijaelämästään jota ei tietenkään ollut hirveästi kesäaikaan nähtävillä. Tämä ei sinänsä itseäni hirveästi haitannut, koska en jaksa hirveästi kärsiä melusaasteesta ja koko päivän krapuloista enää nykypäivänä. Tästä huolimatta löysin hyvin tekemistä ja kävin mm. katsomassa atp-haastajaturnausta (tennis) ja paikallisten suosimalla järvellä joka oli hyvin rentouttava kokemus. Tennisturnauksessa pääsin näkemään kuinka hyviä pelaajat ranking-sijoilla noin 100-300 ovat ja täytyy sanoa heidänkin olevan hyvin tasokkaita urheilijoita. Erästä peliä katsoessani näin kaksi lahjakasta nuorta pelaajaa jotka pelasivat verrattain hyvää tennistä siihen asti, kun olisi pitänyt käyttää tappajanvaistoaan. Ratkaisupaikoissa molemmat tekivät harvinaisen paljon helppoja virheitä mikä selittää kyllä aika hyvin heidän ranking-sijoituksensa. Huipputennis, kun on niin kovaa touhua, että varsinkin parhaimmat pelaajat syövät kyllä huonommat elävältä mikäli he eivät rankaisupaikkojaan käytä. Seuraavassa kuva lähes täydellisestä syöttöasennosta joka on heitä varten jotka ovat neuvojani siihen kyselleet. Huom. En osaa itse syöttää niin hyvin kuin kuvassa oleva pelaaja :D

Poznanista siirryinkin sitten Wroclawiin joka on myös jossain määrin opiskelijakaupunki. Siellä osallistuin mm. paikallisten suosimaan juomapeliin jota he pelasivat pienellä saarella johon voi mennä vapaasti nauttimaan alkoholia, mutta puolenyön jälkeen sieltä poistuessaan ei saanut palata enää takaisin. Wroclawissa nautin ennen kaikkea puolalaiskeittiöstä ja ”sain” osallistua hostellissa paikallisen ruoan tekemiseen. Siellä pääsin sitten mm. pilkkomaan sipulia. Tämä homma on yleensä aina osunut minulle, kun olemme tehneet ruokaa kavereideni kanssa. Sen verran on ehkä pakko vielä mainita, että tämä homma on yleensä se pullonkaula minun tekemänäni ja muut saavat sitä vatsa kurnien odottaa :D Alla kuva valmiista sopasta ja jos joku tietää minkä nimistä se on niin saa kertoa, koska en muistanut kysyä. Yllättävän hyvää se oli kuitenkin.

Wroclawin jälkeen siirryin Krakovaan, jossa vietin viikon ennen viimeistä siirtymistä. Siellä tapasin joitakin vanhoja tuttuja ja kävin myös muistelemassa vanhoja paikkoja ajalta jolloin olin kaupungissa töissä. Siellä olin ehkä turhan pitkään vierailulla, koska vanhojen tuttujen ja paikkojen lisäksi siellä ei juuri minulle tekemistä ollut. Siellä tutustuin myös ensimmäisen kerran elämässäni hostellikyttääjään joka kitisi ja valitti muista. Tämä ”herrasmies” oli noin kuusikymppinen britti joka mitä ilmeisimmin asui hostellissa. Syytä en tiedä enkä halunnut sitä kysyäkään. Jos jotain tästä episodista opin niin sen ettei hostellia kannata maksaa kovin pitkälle etukäteen, koska kyseinen herra alkoi hieman vituttamaan sekä minua että muita. Ei tietysti pitäisi antaa herran hermostutaa, mutta niin vain pääsi käymään. Krakovassa huomasin ainakin yhden tärkeän asian elämästä, mutta siitä tulee lisää kirjoituksessa joka tulee varmaan julkaistua ensi viikolla. Krakovasta ei muuten ole valokuvia, koska yritin välttää kameran käyttöä muutenkin ja keskittyä enemmän omiin ajatuksiin. Kaupungin kaikista nähtävyyksistä, kun löytyy jo aiempia otoksia.

Varsovassa en ollut käytännössä kuin yhden kokonaisen päivän, joten siitä ei paljoa kerrottavaa ole. Varsovakin on mahdollista kiertää kävellen päivässä aika lailla läpi, vaikka se onkin hieman isompi paikka. Puolalaisen ystäväni neuvo ”never fight with a polish woman” reissua varten on aika lailla hyvin nähtävissä seuraavassa kuvassa:

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin onnistunut, mutta olisi voinut olla muutaman päivän lyhyempi, koska Krakovassa tuli nuhjattua liian pitkään. Toisaalta oli ehkä hyväkin asia päästä miettimään omaa elämäänsä ja siellä siihen oli rutkasti aikaa. Rahaa ei mennyt liikaa eikä matkustamistamisestakaan tarvinnut kovin paljon kärsiä mikä näin vanhempana on positiivinen asia. Itselläni kun tuppaa siirtymiseen menevän aina se yksi vuorokausi oli sen pituus sitten mikä tahansa. Tässä tämä lyhyt reissukertomus.

Ensi kerralla yritän miettiä Puolan taloutta ulkopuolisin silmin katsottuna ja sitä varten sitten vielä yksi viihdyttävä kysymys johon vastaus ensi kirjoituksessa. Kuinka monta puolalaista tarvitaan vaihtamaan tienvarsiroskis?

Ensi kertaan!

-TT