tuhansien murheellisten laulujen maa

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin niin lähdin käymään etelä-Helsingissä ja olin tällä kertaa käytännössä selvin päin mikä oli tietysti allekirjoittaneelle uusi kokemus. Tämä kirjoitus siis kertoo alkoholista. Koska varmasti monet lukijat ovat saaneet jo tarpeekseen tästä aiheesta suosittelen heitä odottamaan uutta kirjoitusta joka tulee varmaan maanantai-iltana tai tiistaina aamupäivällä. Kuitenkin kyseessä on jossain määrin uutta asiaa, joten Suomi on sen verran vapaa maa, että voitte lukea ihan rauhassa mikäli siltä tuntuu.

Tosiaankin vietin perjantain ja lauantain välisen yön ja yhteensä melkein kokonaisen vuorokauden ”porauslautalla” joka oli tietysti suhteellisen hyvin silmiä avaava kokemus, kun sen tekee käytännössä selvin päin. Reissulla maistoin hieman punaviiniä mikä tässä tapauksessa oli muovimukin pohjasta sentin verran ja erään kauniimman sukupuolen drinksua, mutta siinä kaikki Vaikka tulenkin dokaamista varmasti moralisoimaan tässä tekstistä niin täytyy kuitenkin tunnustaa ettei siihen oikein olisi varaa. Varsinkin perjantain ja lauantain välisen yön meno oli suhteellisen mielenkiintoista, sillä aika monet ihmiset olivat siellä yksinkertaisesti liian jurrissa mikä ei kyllä allekirjoittaneellekaan ole yhtään tuntematon olotila. Se mikä itseäni jonkin verran ihmetytti se ettei kukaan tuntunut juurikaan välittävän sammuneista ja heitä oli enemmän kuin mitä olin aikaisemmin huomioinut mikä johtuu siitä etten yleensä ole hirveän tiedostavassa tilassa kyseisillä reissuilla. Voin ihan rehellisesti sanoa, etä laivalla voi olla kivaa myös selvin päin, mutta se riippuu hyvin paljon seurasta ja sen valinta on hyvin tärkeää. Sopivan seuran löytäminen voi taas olla hyvin vaikeaa, sillä lähinnä ihmiset dokaavat humaltuakseen eikä se välttämättä olisi huono asia, mutta kun se optimikänni kestää vain hyvin lyhyen aikaa, koska sen saapumista on aika lailla mahdotonta arvioida. Tämä optimikänni-konsepti on erään seurueemme jäsenen ainakin jonkinlainen pohdinta siitä mikä olisi optimaalinen olotila olla humalassa. Se on silloin, kun ihminen on hurmaavimmillaan hyvin sosiaalinen, iloinen ja kuitenkin osaa vielä kontrolloida käytöstään sen verran ettei aiheuta pahennusta ympäristössään. Harmi vain ettei tämän olotilan stabilisointi onnistu ainakaan sen seurueen jäsenillä, jotka olivat mukana lähdöstä saakka. Itselläni pahin idioottivaihde on yleensä jo silloin, kun tapaan tietyn porukan ekaa kertaa olin sitten juonut pisaraakaan tai en. Tämäkään reissu ei ollut poikkeus, joten pahimmat höyryt tuli jo päästettyä ennen laivaan menoa ratikassa ja sitä odottaessa. Huolimatta muitten ihmisten jurreista tuolla laivareissulla viihdyin siellä oikein hyvin mikä tosin saattoi johtua siitä, että oli myös naisseuraa jonkin verran tarjolla. Siitä ei sen enempää. Laivojen bänditkin ovat suhteellisen viihdyttäviä selvinkin päin, joten sekin on plussaa :D

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta ihmiset eivät dokaisi niin järjettömästi? Tähänkin kysymykseen vastaus löytyy jokaisella peilistä. Siihen ei mitkään meidän kielto- ja säännöstelypolitiikat auta valtionviranomaisten taholta paskan vertaa vaan ainoastaan läheiset ihmiset voivat mikrotasolla yrittää auttaa näitä ihmisiä joille dokaaminen on jonkin ongelman seuraus. Ihmisillä on erilaisia tekosyitä omalle alkoholinkäytölleen kuten työpaineet, työttömyys, huono parisuhde ja riittämätön itsetunto. On naurettavaa syyttää muita ihmisiä omasta alkoholinkäytöstä, sillä se on vain itsestä kiinni. Tämä on yllättävän yleistä enkä sitä oikein ymmärrä. Toisaalta muiden syyttäminen on asiassa kuin asiassa normaali tapa kieltää omat mokansa. Oma käyttöni on tällä hetkellä hyvällä tolalla jota voi myös pitää jonkinlaisena pienenä ihmeenä. Kun pystyin noin hyvin kontrolloimaan sitä tuossa seilaavassa alkoholihelvetissä seurassa, jossa sitä jatkuvasti tyrkytettiin niin on vaikea enää kuvitella tilannetta, jossa en siitä pystyisi kieltäytymään mikäli niin haluisin. Jonkin verran näen siinä kyllä kehitettävää vielä tuntemattomien seurassa, mutta olen kuitenkin helvetin ylpeä itsestäni juuri tällä hetkellä kyseisen asian suhteen.

Omiin ”ongelmiini” ratkaisuksi esitettiin naisen etsimistä mikä kuulostaa ainakin tällä hetkellä aika absurdilta varsinkaan, kun en koe sinkkuuttani minään ongelmana tällä hetkellä. Parisuhteista sen verran, että tiedän niiden olevan sekä onnettomia että onnellisia riippuen tilanteesta. Kuitenkin pidän sulana hulluutena ruveta parisuhteeseen, jos on itse selkeästi onneton. Se tulee vain päättymään katastrofiin ennemmin tai myöhemmin ja pahimmassa tapauksessa tekee toisen onnellisen ihmisen vain onnettomaksi ennen sitä vääjäämätöntä lopputulemaa. Itselläni ongelmat pitempiaikaisen parisuhteen luomisessa ovat aika syvällä ja niiden parantamiseen ei ole olemassa oikotietä. Parisuhteeseen ryhtyminen nykytilanteessa olisi vähän perse edellä puuhun menemistä, sillä ei siitä oikein mitään tulisi. Markkina-arvoni naisten suhteen koen suhteellisen hyväksi eikä itsetuntoni ole mitenkään maissa kuten joillakin toisilla. Sosiaalisten taitojen puute taas vaikeuttaa tutustumista paremmin vastakkaiseen sukupuoleen. Näiden kehittäminen muuten auttaa monessakin muussa asiassa, joten täytynee yrittää harjotella niitä taas vähän lisää. Alkoholinkäyttö tietysti lisää jonkin verran uskoa omiin sosiaalisiin kykyihin, mutta sehän on vain harhaa. Se ei tosin ole kyllä allekirjoittanutta juuri koskaan auttanut enkä sitä ole sen takia käyttänytkään.

Alkoholinkäyttö nyt ei kuitenkaan ole kaikille ihmisille negatiivinen asia, joten mielestäni siitä voi myös nauttia kohtuudella mikäli siihen vain itse pystyy. Itse en ainakaan tällä hetkellä sitä voi niin ajatella, joten parempi olla sitten kokonaan ilman. Ilman viinaakin voi olla hauskaa muutenkin kuin tekemällä sitä mikä itsestä on parasta viihdettä. Itselleni tämä paras viihde on urheilu ja siitäkin olen ollut ”lomilla” erinäköisten syiden takia. Kuitenkin on näkyvissä valoa tunnelin päässä, joten enköhän senkin suhteen pääse pikkuhiljaa taas normaalitilaan.

Mikäli jaksoitte lukea vuodatukseni tänne niin kiitos ja anteeksi! Seuraavina päivinä palataan taas normijuttuihin.

- TT

Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle

Eli kuten lupasin niin tällä kertaa aikomuksenani on kirjoittaa aika pitkälti Espanjan reissun tuntemuksista ja siitä kuinka kyseinen maa eroaa tästä meidän rakkaasta kotimaastamme Suomesta. Erot ovat kyllä aika suuria eikä se varmaan ole kenellekään yllätys. Kuitenkin on huomioitava se tosiasia, että on vaikeampaa huomata rakkaan asuinpaikkamme järjettömyydet sekä hyvät puolet pysyessä rajojen sisäpuolella. Itselläni meni oli parin vuoden tauko ulkomaan matkailusta. (en laske etelä-helsingin reissuja ulkomaanmatkoiksi)

Se asia mikä allekirjoittanutta eniten puistatti Espanjassa oli tajuta taas jälleen kerran kuinka pieniä summia pyydetään ruokakaupoissa elintarvikkeista verrattuna Suomen hintakartelleihin. Kylmä faktahan on se, että Suomessa ei mitään kilpailua juurikaan synny, kun on vain kolme suurta ketjua jotka hallitsevat ja oikeastaan käytännössä vain yksi, jolla on selkeästi suurin markkinaosuus. Mitä taas tulee näiden mafioiden kortteihin ja niiden bonuksiin niin jokaisen olisi parempi muistaa se, että asiakas maksaa AINA! Myöskin alkoholin hinnat ovat poskettomat johtuen verotuksesta ja ovat varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa siihen etteivät suomalaiset muutu ikinä kohtuukäyttäjiksi vaan tulevat aina hamassa tulevaisuudessakin vetämään kännit, kun alkavat juomaan. Espanjassa, saa saman viinipullon muutamalla Eurolla joka maksaa täällä noin kympin. Monissa välimeren maissa viini on lähinnä ruokajuoma, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys menee sielläkin koko aika lähemmäs pohjoismaita. Valitettavasti meidän sosiaalitanttamme eivät tajua ettei ihmiset opi juomaan ”eurooppalaisittain” vain kieltämällä heitä eikä myöskään syyllistämällä ihmisiä heidän juomisestaan.

Toinen asia mikä tuolla reissullani vain niin hirveästi ihmetytti oli tajuta kuinka poskettomia summia ihmiset maksavat vuokria mm. täällä pääkaupunkiseudulla verrattuna OIKEAN metropolin Barcelonan hintoihin. Siellä kun ex-kämppikseni maksaa noin 400 Euroa yksiöstään melkein keskustassa. Tietysti on otettava huomioon infran surkeus tuolla päin maailmaa, mutta ei sekään kaikkea selitä. Tästä infran surkeudesta hauskin esimerkki oli ex-kämppikseni nettipiuhan veto kylppärin ikkunasta. Tämä ei kyllä taitaisi ihan heti mennä läpi Suomessa. Myös putket alkavat monissa taloissa olla siellä suhteellisen huonossa kunnossa eikä aina voi olla varma miten lämmintä vettäkään tulee tai kuinka kauan sitä joutuu odottamaan puhumattakaan siitä miten helppoa on tuolla saada hanoista tuleva vesi sopivan lämpöiseksi. Tämä on taas mielestäni Suomen paras puoli, sillä itselläni ei ole ollut kotimaassamme kovin montaa kertaa ongelmia saada lämmintä vettä, jos ei lasketa Helsingin kaupungin omistamia liikunta-areenoita mukaan. Sähkökatkoksista en tosin ole joutunut kärsimään sielläkään päin.

Mitä taas tulee yleiseen turvallisuuteen ja ihmisten luotettavuuteen niin muutamista hulluista huolimatta arvioisin suomen olevan tässä suhteessa ihan helvetin paljon parempi paikka. Esimerkkinä voi pitää entisten duunikavereideni lupauksia tavata jossain vaiheessa, mutta sitten kun yritti soitella perään niin ei viitsitä edes vastata puhelimeen. No eipä tuo mitään. Hyvä muistutus taas siitä ettei aina hommat mene tuolla päin ihan niin kuin haluaisi. Toinen esimerkki on taskuvarkaiden määrä barcelonassa. Olen tosin hyvin perillä siitä, että onhan niitä kyllä aina suomessakin, mutta lähinnä pk-seudulla ja vain kesäisin ja mitä ilmeisimmin hyvin harvoin on kyseessä kotimaiset tekijät. Mitä taas tulee yleiseen vaurauteen niin tosiasia on se ettei mikään alue suomessa kilpaile esimerkiksi barcelonan kanssa ihmisten ostovoimalla mitattuna. Siellä kun voi selkeästi nähdä katukuvassa yleisen varallisuuden ja kulutusmahdollisuuksien olevan ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi tsadilaisilla joiden ”varallisuus” on kaikki keskittynyt lähinnä asuntoihin. Tämä johtuu lähinnä kuntien kaavoitusmonopoleista, asuntojen korkotukivähennyksestä ja matalista koroista joiden ansiosta normaaleissa markkinatalouksissa asuntojen hinnat nousevat johtuen kysynnän ja tarjonnan laista. Markkinakorot olisivat ilman Euroa selkeästi korkeammat ja asuntojen hinnat taas matalammat.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään työelämää niin siinäkin on hyvin suuret erot, sillä hyvin monissa työpaikoissa siestan viettäminen käytännössä jakaa työpäivän kahteen osaan mikä taas mielestäni aivan järjettömästi pidentää aikaa jolloin pääsee taas kotiinsa tai ulos illanviettoon. Toisaalta välimeren maissa pitkät lounaat ovat myös osa kulttuuria mikä taas on heille varsin normaali asia, mutta allekirjoittaneen ollessa duunissa siestaan tottuminen oli hyvin vaikeaa, vaikka vietimmekin kollegoiden kanssa nuo pitkät lounaat. Mitä taas tulee ex-kollegoihin niin lähestulkoon kaikki lähimmät työtoverini ovat saaneet monoa persiilleen ex-duunissani, joten kyllä tuo maan taloudellinen alakulo vaikuttaa ihmisiin hyvinkin paljon. Mitä taas tulee Suomen apuun Espanjan pankeille niin pidän sitä vielä järjettömämpänä kuin Kreikan valtiolle vaikka sekin on täysin järjettömyyden huippu. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että Madrid ja Barcelona ovat kuitenkin selkeästi vauraampia kuin pk-seutumme täällä Suomessa, joten hoitakoot noi keskukset sitten solidaarisuudesta muiden seutujen tukemisen siellä. Tiedän Katalonian itsehallinnon surkean taloustilanteen, mutta yksityisillä ihmisillä on selkeästi enemmän vaurautta kuin meillä.

Tiivistyksenä voisi vielä sanoa, että aion tästäkin lähin lomailla kyseisessä maassa, vaikka veronmaksajamme itsensä konkurssiin veisivätkin Espanjan pankkeja tukemalla. Seuraavaan kertaan tosin voi kulua hieman aikaa. Tämän lisäksi muistuttaisin Espanjan kielen perusteiden oppimisen olevan verrattain helppoa suomalaiselle ja mikäli tunnette kiinnostusta kyseisen kielen oppimiseen niin antaa soittaa vaan! Se ei ole vaikeaa, vaikka verbimuotoja siellä riittää. Niitä ei kuitenkaan montaa tarvitse pärjätäkseen siellä maan omalla kielellä vaan puhuminen riittää. Espanjalaiset kyllä arvostavat kielitaitoa vaikka korjailevatkin välillä mikäli jotkut lauseet menevät hieman väärin. Suomalainen kielten opetus on kyllä ihan hanurista eikä siinä keskitytä puhumiseen vaan kielioppiin jota ei kovin paljoa tarvitse osatakseen vierasta kieltä ja selvitäkseen sillä ulkomailla.

Tällästä tällä kertaa. Valitettavasti tuli taas turhan pitkän tauko kirjoituksissa alkuviikon kiireiden vuoksi ja lähden huomenna taas matkalle, joten en tiedä milloin jatkan kirjoittamista, mutta joskus ensi viikon puolella varmaan tulee uutta matskua.

-TT