Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle

Eli kuten lupasin niin tällä kertaa aikomuksenani on kirjoittaa aika pitkälti Espanjan reissun tuntemuksista ja siitä kuinka kyseinen maa eroaa tästä meidän rakkaasta kotimaastamme Suomesta. Erot ovat kyllä aika suuria eikä se varmaan ole kenellekään yllätys. Kuitenkin on huomioitava se tosiasia, että on vaikeampaa huomata rakkaan asuinpaikkamme järjettömyydet sekä hyvät puolet pysyessä rajojen sisäpuolella. Itselläni meni oli parin vuoden tauko ulkomaan matkailusta. (en laske etelä-helsingin reissuja ulkomaanmatkoiksi)

Se asia mikä allekirjoittanutta eniten puistatti Espanjassa oli tajuta taas jälleen kerran kuinka pieniä summia pyydetään ruokakaupoissa elintarvikkeista verrattuna Suomen hintakartelleihin. Kylmä faktahan on se, että Suomessa ei mitään kilpailua juurikaan synny, kun on vain kolme suurta ketjua jotka hallitsevat ja oikeastaan käytännössä vain yksi, jolla on selkeästi suurin markkinaosuus. Mitä taas tulee näiden mafioiden kortteihin ja niiden bonuksiin niin jokaisen olisi parempi muistaa se, että asiakas maksaa AINA! Myöskin alkoholin hinnat ovat poskettomat johtuen verotuksesta ja ovat varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa siihen etteivät suomalaiset muutu ikinä kohtuukäyttäjiksi vaan tulevat aina hamassa tulevaisuudessakin vetämään kännit, kun alkavat juomaan. Espanjassa, saa saman viinipullon muutamalla Eurolla joka maksaa täällä noin kympin. Monissa välimeren maissa viini on lähinnä ruokajuoma, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys menee sielläkin koko aika lähemmäs pohjoismaita. Valitettavasti meidän sosiaalitanttamme eivät tajua ettei ihmiset opi juomaan ”eurooppalaisittain” vain kieltämällä heitä eikä myöskään syyllistämällä ihmisiä heidän juomisestaan.

Toinen asia mikä tuolla reissullani vain niin hirveästi ihmetytti oli tajuta kuinka poskettomia summia ihmiset maksavat vuokria mm. täällä pääkaupunkiseudulla verrattuna OIKEAN metropolin Barcelonan hintoihin. Siellä kun ex-kämppikseni maksaa noin 400 Euroa yksiöstään melkein keskustassa. Tietysti on otettava huomioon infran surkeus tuolla päin maailmaa, mutta ei sekään kaikkea selitä. Tästä infran surkeudesta hauskin esimerkki oli ex-kämppikseni nettipiuhan veto kylppärin ikkunasta. Tämä ei kyllä taitaisi ihan heti mennä läpi Suomessa. Myös putket alkavat monissa taloissa olla siellä suhteellisen huonossa kunnossa eikä aina voi olla varma miten lämmintä vettäkään tulee tai kuinka kauan sitä joutuu odottamaan puhumattakaan siitä miten helppoa on tuolla saada hanoista tuleva vesi sopivan lämpöiseksi. Tämä on taas mielestäni Suomen paras puoli, sillä itselläni ei ole ollut kotimaassamme kovin montaa kertaa ongelmia saada lämmintä vettä, jos ei lasketa Helsingin kaupungin omistamia liikunta-areenoita mukaan. Sähkökatkoksista en tosin ole joutunut kärsimään sielläkään päin.

Mitä taas tulee yleiseen turvallisuuteen ja ihmisten luotettavuuteen niin muutamista hulluista huolimatta arvioisin suomen olevan tässä suhteessa ihan helvetin paljon parempi paikka. Esimerkkinä voi pitää entisten duunikavereideni lupauksia tavata jossain vaiheessa, mutta sitten kun yritti soitella perään niin ei viitsitä edes vastata puhelimeen. No eipä tuo mitään. Hyvä muistutus taas siitä ettei aina hommat mene tuolla päin ihan niin kuin haluaisi. Toinen esimerkki on taskuvarkaiden määrä barcelonassa. Olen tosin hyvin perillä siitä, että onhan niitä kyllä aina suomessakin, mutta lähinnä pk-seudulla ja vain kesäisin ja mitä ilmeisimmin hyvin harvoin on kyseessä kotimaiset tekijät. Mitä taas tulee yleiseen vaurauteen niin tosiasia on se ettei mikään alue suomessa kilpaile esimerkiksi barcelonan kanssa ihmisten ostovoimalla mitattuna. Siellä kun voi selkeästi nähdä katukuvassa yleisen varallisuuden ja kulutusmahdollisuuksien olevan ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi tsadilaisilla joiden ”varallisuus” on kaikki keskittynyt lähinnä asuntoihin. Tämä johtuu lähinnä kuntien kaavoitusmonopoleista, asuntojen korkotukivähennyksestä ja matalista koroista joiden ansiosta normaaleissa markkinatalouksissa asuntojen hinnat nousevat johtuen kysynnän ja tarjonnan laista. Markkinakorot olisivat ilman Euroa selkeästi korkeammat ja asuntojen hinnat taas matalammat.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään työelämää niin siinäkin on hyvin suuret erot, sillä hyvin monissa työpaikoissa siestan viettäminen käytännössä jakaa työpäivän kahteen osaan mikä taas mielestäni aivan järjettömästi pidentää aikaa jolloin pääsee taas kotiinsa tai ulos illanviettoon. Toisaalta välimeren maissa pitkät lounaat ovat myös osa kulttuuria mikä taas on heille varsin normaali asia, mutta allekirjoittaneen ollessa duunissa siestaan tottuminen oli hyvin vaikeaa, vaikka vietimmekin kollegoiden kanssa nuo pitkät lounaat. Mitä taas tulee ex-kollegoihin niin lähestulkoon kaikki lähimmät työtoverini ovat saaneet monoa persiilleen ex-duunissani, joten kyllä tuo maan taloudellinen alakulo vaikuttaa ihmisiin hyvinkin paljon. Mitä taas tulee Suomen apuun Espanjan pankeille niin pidän sitä vielä järjettömämpänä kuin Kreikan valtiolle vaikka sekin on täysin järjettömyyden huippu. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että Madrid ja Barcelona ovat kuitenkin selkeästi vauraampia kuin pk-seutumme täällä Suomessa, joten hoitakoot noi keskukset sitten solidaarisuudesta muiden seutujen tukemisen siellä. Tiedän Katalonian itsehallinnon surkean taloustilanteen, mutta yksityisillä ihmisillä on selkeästi enemmän vaurautta kuin meillä.

Tiivistyksenä voisi vielä sanoa, että aion tästäkin lähin lomailla kyseisessä maassa, vaikka veronmaksajamme itsensä konkurssiin veisivätkin Espanjan pankkeja tukemalla. Seuraavaan kertaan tosin voi kulua hieman aikaa. Tämän lisäksi muistuttaisin Espanjan kielen perusteiden oppimisen olevan verrattain helppoa suomalaiselle ja mikäli tunnette kiinnostusta kyseisen kielen oppimiseen niin antaa soittaa vaan! Se ei ole vaikeaa, vaikka verbimuotoja siellä riittää. Niitä ei kuitenkaan montaa tarvitse pärjätäkseen siellä maan omalla kielellä vaan puhuminen riittää. Espanjalaiset kyllä arvostavat kielitaitoa vaikka korjailevatkin välillä mikäli jotkut lauseet menevät hieman väärin. Suomalainen kielten opetus on kyllä ihan hanurista eikä siinä keskitytä puhumiseen vaan kielioppiin jota ei kovin paljoa tarvitse osatakseen vierasta kieltä ja selvitäkseen sillä ulkomailla.

Tällästä tällä kertaa. Valitettavasti tuli taas turhan pitkän tauko kirjoituksissa alkuviikon kiireiden vuoksi ja lähden huomenna taas matkalle, joten en tiedä milloin jatkan kirjoittamista, mutta joskus ensi viikon puolella varmaan tulee uutta matskua.

-TT