Eli kuten lupasin niin tällä kertaa aikomuksenani on kirjoittaa aika pitkälti Espanjan reissun tuntemuksista ja siitä kuinka kyseinen maa eroaa tästä meidän rakkaasta kotimaastamme Suomesta. Erot ovat kyllä aika suuria eikä se varmaan ole kenellekään yllätys. Kuitenkin on huomioitava se tosiasia, että on vaikeampaa huomata rakkaan asuinpaikkamme järjettömyydet sekä hyvät puolet pysyessä rajojen sisäpuolella. Itselläni meni oli parin vuoden tauko ulkomaan matkailusta. (en laske etelä-helsingin reissuja ulkomaanmatkoiksi)
Se asia mikä allekirjoittanutta eniten puistatti Espanjassa oli tajuta taas jälleen kerran kuinka pieniä summia pyydetään ruokakaupoissa elintarvikkeista verrattuna Suomen hintakartelleihin. Kylmä faktahan on se, että Suomessa ei mitään kilpailua juurikaan synny, kun on vain kolme suurta ketjua jotka hallitsevat ja oikeastaan käytännössä vain yksi, jolla on selkeästi suurin markkinaosuus. Mitä taas tulee näiden mafioiden kortteihin ja niiden bonuksiin niin jokaisen olisi parempi muistaa se, että asiakas maksaa AINA! Myöskin alkoholin hinnat ovat poskettomat johtuen verotuksesta ja ovat varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa siihen etteivät suomalaiset muutu ikinä kohtuukäyttäjiksi vaan tulevat aina hamassa tulevaisuudessakin vetämään kännit, kun alkavat juomaan. Espanjassa, saa saman viinipullon muutamalla Eurolla joka maksaa täällä noin kympin. Monissa välimeren maissa viini on lähinnä ruokajuoma, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys menee sielläkin koko aika lähemmäs pohjoismaita. Valitettavasti meidän sosiaalitanttamme eivät tajua ettei ihmiset opi juomaan ”eurooppalaisittain” vain kieltämällä heitä eikä myöskään syyllistämällä ihmisiä heidän juomisestaan.
Toinen asia mikä tuolla reissullani vain niin hirveästi ihmetytti oli tajuta kuinka poskettomia summia ihmiset maksavat vuokria mm. täällä pääkaupunkiseudulla verrattuna OIKEAN metropolin Barcelonan hintoihin. Siellä kun ex-kämppikseni maksaa noin 400 Euroa yksiöstään melkein keskustassa. Tietysti on otettava huomioon infran surkeus tuolla päin maailmaa, mutta ei sekään kaikkea selitä. Tästä infran surkeudesta hauskin esimerkki oli ex-kämppikseni nettipiuhan veto kylppärin ikkunasta. Tämä ei kyllä taitaisi ihan heti mennä läpi Suomessa. Myös putket alkavat monissa taloissa olla siellä suhteellisen huonossa kunnossa eikä aina voi olla varma miten lämmintä vettäkään tulee tai kuinka kauan sitä joutuu odottamaan puhumattakaan siitä miten helppoa on tuolla saada hanoista tuleva vesi sopivan lämpöiseksi. Tämä on taas mielestäni Suomen paras puoli, sillä itselläni ei ole ollut kotimaassamme kovin montaa kertaa ongelmia saada lämmintä vettä, jos ei lasketa Helsingin kaupungin omistamia liikunta-areenoita mukaan. Sähkökatkoksista en tosin ole joutunut kärsimään sielläkään päin.
Mitä taas tulee yleiseen turvallisuuteen ja ihmisten luotettavuuteen niin muutamista hulluista huolimatta arvioisin suomen olevan tässä suhteessa ihan helvetin paljon parempi paikka. Esimerkkinä voi pitää entisten duunikavereideni lupauksia tavata jossain vaiheessa, mutta sitten kun yritti soitella perään niin ei viitsitä edes vastata puhelimeen. No eipä tuo mitään. Hyvä muistutus taas siitä ettei aina hommat mene tuolla päin ihan niin kuin haluaisi. Toinen esimerkki on taskuvarkaiden määrä barcelonassa. Olen tosin hyvin perillä siitä, että onhan niitä kyllä aina suomessakin, mutta lähinnä pk-seudulla ja vain kesäisin ja mitä ilmeisimmin hyvin harvoin on kyseessä kotimaiset tekijät. Mitä taas tulee yleiseen vaurauteen niin tosiasia on se ettei mikään alue suomessa kilpaile esimerkiksi barcelonan kanssa ihmisten ostovoimalla mitattuna. Siellä kun voi selkeästi nähdä katukuvassa yleisen varallisuuden ja kulutusmahdollisuuksien olevan ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi tsadilaisilla joiden ”varallisuus” on kaikki keskittynyt lähinnä asuntoihin. Tämä johtuu lähinnä kuntien kaavoitusmonopoleista, asuntojen korkotukivähennyksestä ja matalista koroista joiden ansiosta normaaleissa markkinatalouksissa asuntojen hinnat nousevat johtuen kysynnän ja tarjonnan laista. Markkinakorot olisivat ilman Euroa selkeästi korkeammat ja asuntojen hinnat taas matalammat.
Jos nyt sitten ruvetaan miettimään työelämää niin siinäkin on hyvin suuret erot, sillä hyvin monissa työpaikoissa siestan viettäminen käytännössä jakaa työpäivän kahteen osaan mikä taas mielestäni aivan järjettömästi pidentää aikaa jolloin pääsee taas kotiinsa tai ulos illanviettoon. Toisaalta välimeren maissa pitkät lounaat ovat myös osa kulttuuria mikä taas on heille varsin normaali asia, mutta allekirjoittaneen ollessa duunissa siestaan tottuminen oli hyvin vaikeaa, vaikka vietimmekin kollegoiden kanssa nuo pitkät lounaat. Mitä taas tulee ex-kollegoihin niin lähestulkoon kaikki lähimmät työtoverini ovat saaneet monoa persiilleen ex-duunissani, joten kyllä tuo maan taloudellinen alakulo vaikuttaa ihmisiin hyvinkin paljon. Mitä taas tulee Suomen apuun Espanjan pankeille niin pidän sitä vielä järjettömämpänä kuin Kreikan valtiolle vaikka sekin on täysin järjettömyyden huippu. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että Madrid ja Barcelona ovat kuitenkin selkeästi vauraampia kuin pk-seutumme täällä Suomessa, joten hoitakoot noi keskukset sitten solidaarisuudesta muiden seutujen tukemisen siellä. Tiedän Katalonian itsehallinnon surkean taloustilanteen, mutta yksityisillä ihmisillä on selkeästi enemmän vaurautta kuin meillä.
Tiivistyksenä voisi vielä sanoa, että aion tästäkin lähin lomailla kyseisessä maassa, vaikka veronmaksajamme itsensä konkurssiin veisivätkin Espanjan pankkeja tukemalla. Seuraavaan kertaan tosin voi kulua hieman aikaa. Tämän lisäksi muistuttaisin Espanjan kielen perusteiden oppimisen olevan verrattain helppoa suomalaiselle ja mikäli tunnette kiinnostusta kyseisen kielen oppimiseen niin antaa soittaa vaan! Se ei ole vaikeaa, vaikka verbimuotoja siellä riittää. Niitä ei kuitenkaan montaa tarvitse pärjätäkseen siellä maan omalla kielellä vaan puhuminen riittää. Espanjalaiset kyllä arvostavat kielitaitoa vaikka korjailevatkin välillä mikäli jotkut lauseet menevät hieman väärin. Suomalainen kielten opetus on kyllä ihan hanurista eikä siinä keskitytä puhumiseen vaan kielioppiin jota ei kovin paljoa tarvitse osatakseen vierasta kieltä ja selvitäkseen sillä ulkomailla.
Tällästä tällä kertaa. Valitettavasti tuli taas turhan pitkän tauko kirjoituksissa alkuviikon kiireiden vuoksi ja lähden huomenna taas matkalle, joten en tiedä milloin jatkan kirjoittamista, mutta joskus ensi viikon puolella varmaan tulee uutta matskua.
-TT
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Espanja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Espanja. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. heinäkuuta 2012
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
Reppu ja Reissumies
Normibloggauksesta poiketen keskityn tällä kertaa enemmän henkilökohtaisiin tapahtumiin ja vielä tarkemmin lomareissuuni. Tällä kertaa olikin vuorossa taas jälleen kerran Espanja ja vielä tarkemmin sanottuna Barcelona. Tässä reissussa vietin noin kymmenen päivää ja tämä kirjoitus on kyllä aika puhtaasti matkakertomus, vaikka siinä saattaakin olla jotain mainintaa rahasta tai vähemmän on enemmän konseptista. Tämän kirjoituksen lisäksi aion myös avata sanaisen arkkuni Espanjasta ja miten kyseisen maan tilanteen itse näen, mutta sen kirjoituksen taidan hoitaa pois päiväjärjestyksestä myöhemmin tällä viikolla.
Kuten otsikosta näkee niin lähdin todellakin tuolle vajaan kymmenen päivän reissulle pelkän ”koulurepun” kanssa ja vaikka ajatus pienestä matkakassista on ainakin naisille täysin mahdoton niin olen sen huomannut kaikista kätevimmäksi tavaksi raahata mukana matkatavaroitaan. Tietysti on asiassa huonot puolensakin kuten nestemäisten tuliaisten pakollinen ostaminen vasta lentokentältä mikä nostaa näiden hintaa. En tässä nyt sen enempää ala jaarittelemaan vaan suoraan reissuuni. Elikkäs käytännössä starttasin 20. päivä aamupäivällä auringonpaisteessa kohti lentokenttää julkisilla tavaten sattumalta erään kaverini bussipysäkin kulmilla ja puhuimme paskaa jonkin aikaa kunnes aloin sitten ihmtellä jonkin ajan kuluttua miksi bussia ei näy jonka jälkeen tajusin katsoa pysäkin aikatauluja ja huomasinkin sitten komiasti bussin vaihtaneenkin kulkureittiään kesäaikatauluihin siirryttäessä ja kesäaikataulujen ollessa kyseessä lähtöväli oli yksi tunti. Crash and burn voisi joku todeta tässä vaiheessa. Onneksi allekirjoittaneella oli kuitenkin plan b valmiina ja otin toisen bussin josta jouduin sitten myöhemmin vaihtamaan lentokentälle menevään. Mikä on sitten tarinan opetus? Sopeudu, sopeudu, sopeudu. Ikinä ei nimittäin kannata asioitaan jättää yhden valttikortin varaan vaan on parempi olla valmiina muuttamaan suunnitelmiaan tarpeen vaatiessa.
Lentoni taisikin lähteä suunnilleen ajalleen ja välilasku olikin Dusseldorfissa jossa nautin Jurgen Klinsmannin maalintekotaitojen jälkeen parhaasta Saksasta tulleesta asiasta eli Weissbieristä joka oli mielestäni kohtuuhintainen ollen noin vitosen. Tätä nautintoa jaoinkin sitten osan aikaa Irlannista tulleen herrasmiehen kanssa joka kertoili aivovuodon olevan hyvinkin akuutti asia maassa nuorten suunnatessa maihin jotka antavat mahdollisuuden lupaavampaan tulevaisuuteen. Pienilaatuisena yllätyksenä kuulin, että Australia on suosituin maa nuorten keskuudessa, mutta olen ollut siinä uskomuksessa ettei sinne ole kovin helppo muuttaa edes hyvin kouluttautuneena. Ilmeisesti maiden kuuluminen brittiläiseen kansanyhteisöön saattaa liittyä tähän jotenkin? Jatkolento barcelonaan oli ajallaan ja johtuen pienestä repustani pääsin sitten samaa vauhtia suoraan lentokentältä lähtevään junaan odottamatta matkalaukkua. Tämä on yksi hyvä puoli pelkän repun kanssa matkustaessa. Tämän jälkeen odottelinkin ex-kämppikseni töistä pääsyä käymällä mm. mäkkärissä joka on paikallisen mittapuun mukaan aika kallis vaihtoehto syömiselle. Ex-kämppikseni sitten ilmoittelikin lähtevänsä pariksi viikoksi Ranskaan lomalle, joten parin yön jälkeen jouduin siirtymään hostelliin mikä ei ollut yhtään paha asia. Kämppikseni luukusta voisi oikeastaan mainita kyseessä olleen suhteellisen tilavan yksiön ja vuokra oli nelisensataa kuussa mikä on kohtuullinen ja suomalaisen mittapuun mukaan jopa halpa ottaen huomioon vaikka pk-seudun vuokrat. Kämppä muuten sijaitsee ihan Camp Noun vieressä ja terassilta näkyi toisen puolen katsomot. Pienenä kuriositeettina mainittakoon infran olevan aika selkeästi huonompi kuin Suomessa. Nettipiuhakin mm. tuli suoraan kylppärin läpi. Mainittakoon kämppikseni luona viipymisestä vielä sen verran, että kämppiksen tullessa siestalta lounastamaan vedettiin siinä sitten pari bisseä ruoan kanssa ja sen jälkeen takasin töihin. Ei taitais Suomessa kaveri olla kovin pitkään töissä noin aterioiden. Ottaen huomioon kaverin duunin optikkona niin en kyllä pidä tuota syntinä ottaen huomioon erilaisen kulttuurin.
Hostellini olikin sitten hyvin lähellä pääkallopaikkoja eli kävelymatkan päässä la Ramblasta ja keskustan ostoshelveteistä. Hostellini oli mielestäni kohtalaisen viihtyisä ja sisälsi ”ilmaisen” aamiaisen joka oli ihan normisetti eli käytännössä kyseessä oli muroja, leipää, kahvia, maitoa, mehuja, jne. Tällä saikin sitten startattua päivänsä kohtalaisen mukavasti. Hostellin hyvänä puolena oli myös se ettei sinne paistanut suoraan aurinko juuri ollenkaan mikä on varsinkin kesällä välimeren rannalla monesti kullanarvoinen asia. Tästä huolimatta viimeisinä päivinä oli sisälläkin helvetin lämmin iltaisin. Hostelli sisälti myös sisäpihalla olevan puutarhan, jossa oli ihan kiva viettää iltoja muiden hostellivieraiden seurassa. Nämä vieraat olivat myös aika laajalti ympäri maailmaa mikä on tietysti kiva asia mikäli on vähänkin sosiaalisempi ihminen. Muilta hostellivierailta oppii myös aika paljon muista maista ja kulttuureista ja kuulee mielenkiintoisia tarinoita. Tällä kertaa yksi australialaistyttö kertoi muuttaneensa toiselle puolelle maapalloa Kanadaan vain ja ainoastaan sen takia, että voisi harrastaa lumilautailua. Tätä jouduin hieman ihmettelemään ottaen huomioon sen ettei ausseissa ole lunta, mutta hän vain kertoi kokeilleensa lautailua Jaappanissa matkaillessaan. Itselläni ei kyllä ”kivet” riittäisi tuollaiseen elämänmuutokseen, joten hattua on pakko nostaa tuosta vedosta. Muitakin mielenkiintoisia tarinoita löytyy, mutta ehkäpä se ei ole niin olennainen asia tässä kertomuksessa.
Ensimmäisenä viikonloppuna olikin sitten vuorossa paikallinen ”juhannus” jota vietetään muistaakseni Johannes Kastajan vuoksi. En ota sen enempää kantaa syihin, mutta käytännössä lähestulkoon koko kaupunki viettää yönsä rannalla. Itsekään en ollut poikkeus muiden hostellivieraiden kanssa vaan olimme paikallisten mukana yönvietossa. Periaatteessahan ihmiset tekevät tulet rannalle ja jotkut rantabaarit huudattavat musiikkia. Tämän lisäksi paikalliset räjäyttelevät ilotulitteita ja innokkaimpia tuntuivat olevan kaikista pienimät eli noin viisivuotiaat jotka aloittavat paukuttelemisen perheidensä kanssa. Jostain syystä aika monet seurueestamme säikkyivät meteliä, vaikka allekirjoittaneesta siinä ei ollut mitään ihmeellisempää. Oli ihan hyvää vaihtelua kyllä perisuomalaiseen ”nyt perkele dokataan” juhannukseen viettää yö eri tavalla nauttien menosta ihan muutaman olusen voimalla eikä tarvinnut seuraavana päivänä elpyä darrassakaan. Seuraavana päivänä oli muutenkin lomani ”älä tee mitään” päivä ja käytännössä makailin hostellini sohvalla ja omalla sängylläni koko päivän kuunnellen raadiota ja chillaillen. Hostellin työntekijöillä ja muilla vierailla oli hieman epäuskoiset ilmeet nähdessään allekirjoittaneen röhnöttävän monet tunnit samassa paikassa muiden mennessä edes ja takas. Loppujen lopuksi jouduin sen verran venymään, että lähdin katsomaan Italia-Englanti peliä paikalliseen turistibaariin, jossa sainkin sitten ihmetellä brittien ja italialaisten reaktioita pelin kulkuun. Vaikka kyseessä oli kuolettavan tylsä matsi niin pilkkukisan seuraaminen kyseisessä paikassa oli kyllä hauskaa. Lopputuloksestakin selvitiin ilman suurempia purkauksia.
Viimeiset neljä päivää sitten otinkin iisisti välillä käyden rannalla, katsoen fudiksen välieriä ja katsoen bisneksen tekoa rannalla. Pakistanilaiset, intialaiset sekä afrikkalaiset kiertivätkin myyden olutta, muita juomia sekä joitakin palveluita joita olivat mm. rastojen teko naisille. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että ei voi muuta kuin ihailla kavereiden työmoraalia, vaikka osin saattaa kyseessä olla selviytymisen elinehto. Täytyy kyllä sanoa ettei lomalla välttämättä kannata suunnitella hirveästi ohjelmaa, sillä sitten ei mielestäni ehdi rentoutumaan kovin hyvin. Allekirjoittaneesta on hullua olla edes suurempia suunnitelmia seuraavalle päivälle. Better go with flow. Aina sitä kuitenkin jotain tuli keksittyä ja seurusteltua muiden hostellivieraiden kanssa. Oli matkassa muutama suomalaistyttökin, mutta enpä hirveän paljon heidän seuraansa tuppautunut, kun on parempi mielestäni pitää kielitaitoaan yllä puhumalla joko tässä tapauksessa Lontoota tai Espanjaa. Mielestäni on myös hyvin epäkohteliasta puhua sellaista kieltä jota muut eivät ymmärrä. Tätä näkee kyllä tapahtuvan hyvinkin usein maailmalla ja itsekin tulee siihen välillä sorruttua. Mitään suurempaa dramatiikkaa tai muuta ihmeellistä ei reissullani tapahtunut kuten ei yleensäkään. Ainoat ”tappiot” tulivat pyyhkeen ja boksereiden muodossa, mutta niitä ei voi pitää kovin mullistavina menetyksinä.
Näin sinkkumiehenä on vielä tähän loppuun pakosti mainittava se tosiasia, että suomalaismiesten markkina-arvo on aika korkealla tuolla maailmalla varsinkin mikäli sattuu vielä puhumaan edes Lontoota. Tämän markkina-arvon romahduttaminen on tosin aika helppoa hankkimalla turhan suuret promillet seurustellessaan muiden ihmisten kanssa. Ihan omalta kohdaltani voin sanoa, että maailmalla reissatessa tulee oltua enemmän naisten kanssa tekemisisissä viikossa kuin Suomessa vuodessa. Samanlaisen huomion on tehnyt myös eräs norjalaiskaveri, joten en ole varmastikaan mikään poikkeustapaus täällä pohjoismaissa. Jos nyt sitten mennään vielä hieman omiin naisjuttuihin tuolla reissussa niin kait niistä voisi jotain kirjoittaakin. Periaatteessahan on loppujen lopuksi kyse kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta ja tämä tietysti tarkoittaa sitä, että on molemminpuolista vetovoimaa ja sitä ei tietystikään voi aina voi olla kahden ihmisen kesken. Omien kokemusteni ja varmasti monien muidenkin tämä molemminpuolinen kiinnostus on itseasiassa aika harvinaista ja senkin voi erottaa siihen, että onko kyseessä pelkkää fyysistä kiinnostusta vai liittyykö siihen myös henkistä puolta sillä ainakin suurin osa heteromiehistä voi omata vain tuota ensimmäistä. Käytännössä noin paristakymmenestä naisesta joiden kanssa olin reissulla tekemisissä oli pari kiinnostavaa, mutta näiden kanssa en sitten ehtinytkään olla kovin kauaa tekemisissä ja kuten kaverini varmaan tietävät niin lyhyt aika ei tunnu riittävän edes nimen selville saamiseen allekirjoittaneelle. Toinen oli brasilialaistyttö joka matkusteli ympäri Eurooppaa ja oli hostellissamme vain yhden yön ennen lähtöään. Hänen kanssaan meni yksi ilta puhuessa ”paskaa”. Toinen oli espanjalaisnainen joka oli matkalla Puolaan Tanskan kautta ja hän sattui istumaan vieressäni lennollani köpikseen. Aika vähän jäi näistä kohtaamisista kerrottavaa jälkipolville kuten arvata saattaa. Loppuun vielä tähän liittyvä mietelause joka koskee allekirjoittaneen toimia naisten suhteen. Yrittämättä ei laiteta!
Tässä tämä tarina. Jatkoa seuraa jossain välissä, mutta tuskin ihan samasta asiasta.
- TT
Kuten otsikosta näkee niin lähdin todellakin tuolle vajaan kymmenen päivän reissulle pelkän ”koulurepun” kanssa ja vaikka ajatus pienestä matkakassista on ainakin naisille täysin mahdoton niin olen sen huomannut kaikista kätevimmäksi tavaksi raahata mukana matkatavaroitaan. Tietysti on asiassa huonot puolensakin kuten nestemäisten tuliaisten pakollinen ostaminen vasta lentokentältä mikä nostaa näiden hintaa. En tässä nyt sen enempää ala jaarittelemaan vaan suoraan reissuuni. Elikkäs käytännössä starttasin 20. päivä aamupäivällä auringonpaisteessa kohti lentokenttää julkisilla tavaten sattumalta erään kaverini bussipysäkin kulmilla ja puhuimme paskaa jonkin aikaa kunnes aloin sitten ihmtellä jonkin ajan kuluttua miksi bussia ei näy jonka jälkeen tajusin katsoa pysäkin aikatauluja ja huomasinkin sitten komiasti bussin vaihtaneenkin kulkureittiään kesäaikatauluihin siirryttäessä ja kesäaikataulujen ollessa kyseessä lähtöväli oli yksi tunti. Crash and burn voisi joku todeta tässä vaiheessa. Onneksi allekirjoittaneella oli kuitenkin plan b valmiina ja otin toisen bussin josta jouduin sitten myöhemmin vaihtamaan lentokentälle menevään. Mikä on sitten tarinan opetus? Sopeudu, sopeudu, sopeudu. Ikinä ei nimittäin kannata asioitaan jättää yhden valttikortin varaan vaan on parempi olla valmiina muuttamaan suunnitelmiaan tarpeen vaatiessa.
Lentoni taisikin lähteä suunnilleen ajalleen ja välilasku olikin Dusseldorfissa jossa nautin Jurgen Klinsmannin maalintekotaitojen jälkeen parhaasta Saksasta tulleesta asiasta eli Weissbieristä joka oli mielestäni kohtuuhintainen ollen noin vitosen. Tätä nautintoa jaoinkin sitten osan aikaa Irlannista tulleen herrasmiehen kanssa joka kertoili aivovuodon olevan hyvinkin akuutti asia maassa nuorten suunnatessa maihin jotka antavat mahdollisuuden lupaavampaan tulevaisuuteen. Pienilaatuisena yllätyksenä kuulin, että Australia on suosituin maa nuorten keskuudessa, mutta olen ollut siinä uskomuksessa ettei sinne ole kovin helppo muuttaa edes hyvin kouluttautuneena. Ilmeisesti maiden kuuluminen brittiläiseen kansanyhteisöön saattaa liittyä tähän jotenkin? Jatkolento barcelonaan oli ajallaan ja johtuen pienestä repustani pääsin sitten samaa vauhtia suoraan lentokentältä lähtevään junaan odottamatta matkalaukkua. Tämä on yksi hyvä puoli pelkän repun kanssa matkustaessa. Tämän jälkeen odottelinkin ex-kämppikseni töistä pääsyä käymällä mm. mäkkärissä joka on paikallisen mittapuun mukaan aika kallis vaihtoehto syömiselle. Ex-kämppikseni sitten ilmoittelikin lähtevänsä pariksi viikoksi Ranskaan lomalle, joten parin yön jälkeen jouduin siirtymään hostelliin mikä ei ollut yhtään paha asia. Kämppikseni luukusta voisi oikeastaan mainita kyseessä olleen suhteellisen tilavan yksiön ja vuokra oli nelisensataa kuussa mikä on kohtuullinen ja suomalaisen mittapuun mukaan jopa halpa ottaen huomioon vaikka pk-seudun vuokrat. Kämppä muuten sijaitsee ihan Camp Noun vieressä ja terassilta näkyi toisen puolen katsomot. Pienenä kuriositeettina mainittakoon infran olevan aika selkeästi huonompi kuin Suomessa. Nettipiuhakin mm. tuli suoraan kylppärin läpi. Mainittakoon kämppikseni luona viipymisestä vielä sen verran, että kämppiksen tullessa siestalta lounastamaan vedettiin siinä sitten pari bisseä ruoan kanssa ja sen jälkeen takasin töihin. Ei taitais Suomessa kaveri olla kovin pitkään töissä noin aterioiden. Ottaen huomioon kaverin duunin optikkona niin en kyllä pidä tuota syntinä ottaen huomioon erilaisen kulttuurin.
Hostellini olikin sitten hyvin lähellä pääkallopaikkoja eli kävelymatkan päässä la Ramblasta ja keskustan ostoshelveteistä. Hostellini oli mielestäni kohtalaisen viihtyisä ja sisälsi ”ilmaisen” aamiaisen joka oli ihan normisetti eli käytännössä kyseessä oli muroja, leipää, kahvia, maitoa, mehuja, jne. Tällä saikin sitten startattua päivänsä kohtalaisen mukavasti. Hostellin hyvänä puolena oli myös se ettei sinne paistanut suoraan aurinko juuri ollenkaan mikä on varsinkin kesällä välimeren rannalla monesti kullanarvoinen asia. Tästä huolimatta viimeisinä päivinä oli sisälläkin helvetin lämmin iltaisin. Hostelli sisälti myös sisäpihalla olevan puutarhan, jossa oli ihan kiva viettää iltoja muiden hostellivieraiden seurassa. Nämä vieraat olivat myös aika laajalti ympäri maailmaa mikä on tietysti kiva asia mikäli on vähänkin sosiaalisempi ihminen. Muilta hostellivierailta oppii myös aika paljon muista maista ja kulttuureista ja kuulee mielenkiintoisia tarinoita. Tällä kertaa yksi australialaistyttö kertoi muuttaneensa toiselle puolelle maapalloa Kanadaan vain ja ainoastaan sen takia, että voisi harrastaa lumilautailua. Tätä jouduin hieman ihmettelemään ottaen huomioon sen ettei ausseissa ole lunta, mutta hän vain kertoi kokeilleensa lautailua Jaappanissa matkaillessaan. Itselläni ei kyllä ”kivet” riittäisi tuollaiseen elämänmuutokseen, joten hattua on pakko nostaa tuosta vedosta. Muitakin mielenkiintoisia tarinoita löytyy, mutta ehkäpä se ei ole niin olennainen asia tässä kertomuksessa.
Ensimmäisenä viikonloppuna olikin sitten vuorossa paikallinen ”juhannus” jota vietetään muistaakseni Johannes Kastajan vuoksi. En ota sen enempää kantaa syihin, mutta käytännössä lähestulkoon koko kaupunki viettää yönsä rannalla. Itsekään en ollut poikkeus muiden hostellivieraiden kanssa vaan olimme paikallisten mukana yönvietossa. Periaatteessahan ihmiset tekevät tulet rannalle ja jotkut rantabaarit huudattavat musiikkia. Tämän lisäksi paikalliset räjäyttelevät ilotulitteita ja innokkaimpia tuntuivat olevan kaikista pienimät eli noin viisivuotiaat jotka aloittavat paukuttelemisen perheidensä kanssa. Jostain syystä aika monet seurueestamme säikkyivät meteliä, vaikka allekirjoittaneesta siinä ei ollut mitään ihmeellisempää. Oli ihan hyvää vaihtelua kyllä perisuomalaiseen ”nyt perkele dokataan” juhannukseen viettää yö eri tavalla nauttien menosta ihan muutaman olusen voimalla eikä tarvinnut seuraavana päivänä elpyä darrassakaan. Seuraavana päivänä oli muutenkin lomani ”älä tee mitään” päivä ja käytännössä makailin hostellini sohvalla ja omalla sängylläni koko päivän kuunnellen raadiota ja chillaillen. Hostellin työntekijöillä ja muilla vierailla oli hieman epäuskoiset ilmeet nähdessään allekirjoittaneen röhnöttävän monet tunnit samassa paikassa muiden mennessä edes ja takas. Loppujen lopuksi jouduin sen verran venymään, että lähdin katsomaan Italia-Englanti peliä paikalliseen turistibaariin, jossa sainkin sitten ihmetellä brittien ja italialaisten reaktioita pelin kulkuun. Vaikka kyseessä oli kuolettavan tylsä matsi niin pilkkukisan seuraaminen kyseisessä paikassa oli kyllä hauskaa. Lopputuloksestakin selvitiin ilman suurempia purkauksia.
Viimeiset neljä päivää sitten otinkin iisisti välillä käyden rannalla, katsoen fudiksen välieriä ja katsoen bisneksen tekoa rannalla. Pakistanilaiset, intialaiset sekä afrikkalaiset kiertivätkin myyden olutta, muita juomia sekä joitakin palveluita joita olivat mm. rastojen teko naisille. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että ei voi muuta kuin ihailla kavereiden työmoraalia, vaikka osin saattaa kyseessä olla selviytymisen elinehto. Täytyy kyllä sanoa ettei lomalla välttämättä kannata suunnitella hirveästi ohjelmaa, sillä sitten ei mielestäni ehdi rentoutumaan kovin hyvin. Allekirjoittaneesta on hullua olla edes suurempia suunnitelmia seuraavalle päivälle. Better go with flow. Aina sitä kuitenkin jotain tuli keksittyä ja seurusteltua muiden hostellivieraiden kanssa. Oli matkassa muutama suomalaistyttökin, mutta enpä hirveän paljon heidän seuraansa tuppautunut, kun on parempi mielestäni pitää kielitaitoaan yllä puhumalla joko tässä tapauksessa Lontoota tai Espanjaa. Mielestäni on myös hyvin epäkohteliasta puhua sellaista kieltä jota muut eivät ymmärrä. Tätä näkee kyllä tapahtuvan hyvinkin usein maailmalla ja itsekin tulee siihen välillä sorruttua. Mitään suurempaa dramatiikkaa tai muuta ihmeellistä ei reissullani tapahtunut kuten ei yleensäkään. Ainoat ”tappiot” tulivat pyyhkeen ja boksereiden muodossa, mutta niitä ei voi pitää kovin mullistavina menetyksinä.
Näin sinkkumiehenä on vielä tähän loppuun pakosti mainittava se tosiasia, että suomalaismiesten markkina-arvo on aika korkealla tuolla maailmalla varsinkin mikäli sattuu vielä puhumaan edes Lontoota. Tämän markkina-arvon romahduttaminen on tosin aika helppoa hankkimalla turhan suuret promillet seurustellessaan muiden ihmisten kanssa. Ihan omalta kohdaltani voin sanoa, että maailmalla reissatessa tulee oltua enemmän naisten kanssa tekemisisissä viikossa kuin Suomessa vuodessa. Samanlaisen huomion on tehnyt myös eräs norjalaiskaveri, joten en ole varmastikaan mikään poikkeustapaus täällä pohjoismaissa. Jos nyt sitten mennään vielä hieman omiin naisjuttuihin tuolla reissussa niin kait niistä voisi jotain kirjoittaakin. Periaatteessahan on loppujen lopuksi kyse kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta ja tämä tietysti tarkoittaa sitä, että on molemminpuolista vetovoimaa ja sitä ei tietystikään voi aina voi olla kahden ihmisen kesken. Omien kokemusteni ja varmasti monien muidenkin tämä molemminpuolinen kiinnostus on itseasiassa aika harvinaista ja senkin voi erottaa siihen, että onko kyseessä pelkkää fyysistä kiinnostusta vai liittyykö siihen myös henkistä puolta sillä ainakin suurin osa heteromiehistä voi omata vain tuota ensimmäistä. Käytännössä noin paristakymmenestä naisesta joiden kanssa olin reissulla tekemisissä oli pari kiinnostavaa, mutta näiden kanssa en sitten ehtinytkään olla kovin kauaa tekemisissä ja kuten kaverini varmaan tietävät niin lyhyt aika ei tunnu riittävän edes nimen selville saamiseen allekirjoittaneelle. Toinen oli brasilialaistyttö joka matkusteli ympäri Eurooppaa ja oli hostellissamme vain yhden yön ennen lähtöään. Hänen kanssaan meni yksi ilta puhuessa ”paskaa”. Toinen oli espanjalaisnainen joka oli matkalla Puolaan Tanskan kautta ja hän sattui istumaan vieressäni lennollani köpikseen. Aika vähän jäi näistä kohtaamisista kerrottavaa jälkipolville kuten arvata saattaa. Loppuun vielä tähän liittyvä mietelause joka koskee allekirjoittaneen toimia naisten suhteen. Yrittämättä ei laiteta!
Tässä tämä tarina. Jatkoa seuraa jossain välissä, mutta tuskin ihan samasta asiasta.
- TT
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Kesäkuu 2012 Cash +420€ salkku -6.7% Yhteensä 6725€
Kesäkuussa palasin takaisin ”normaaliin” päiväjärjestykseen. Pistin tuon normaalin lainausmerkkeihin sen takia, että kesäkuu on kuitenkin loppujen lopuksi allekirjoittaneelle ollut aika poikkeuksellinen kuukausi mitä tulee normaaliin elämään ja sitä se oli tänäkin vuonna johtuen lähinnä kiinteästä työsuhteesta jota oli pari ekaa viikkoa ja lomareissusta barcelonaan. Tuosta lomareissusta kirjoitan ainakin yhden blogiosion, joten en tässä kesäkuun kuukausikatsauksessa siitä juuri mitään kirjoita paitsi ehkä hyvin lyhyesti käyn läpi rahankäyttöäni siellä kuten yleensäkin tässä kuukausikatsauksessa. Kuten otsikosta näkyy niin huolimatta lomareissusta pääsin selkeästi plussan puolelle mikä oli selkeästi parannus toukokuun romahdukseen verrattuna.
Kesäkuun menopuolesta on pakko sanoa sen verran, että se on aika lailla satasen pienempi kuin olin odottanut ja tämä johtui lähinnä siitä, että tuolla lomamatkallani meni vähemmän rahaa kuin olin budjetoinut. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vielä tänä kesänä on kotimaan matkailuun jonkin verran rahaa ja aion sitä heinäkuussa myös käyttää. Kesäkuun aikana tein myös yhden suuremman ostoksen, kun laitoin kahdeksankymmentä ekiä haisemaan pelkkiin shortseihin. Tarkoitus olisi ettei uusia sitten ostetakaan ainakaan viiteen vuoteen ja toivottavasti ei kymmeneenkään. Toivottavasti nämä pöksyt myös sitten kestävät lupaustensa mukaan tuon verran, mutta se jää nähtäväksi. En pidä noita pöksyjä kyllä kalliina hankintana mikäli ne todellakin kestävät edes viisi vuotta. Itseäni ei nimittäin juuri kiinnosta mikä on muodissa, joten kestävyys on minulle hyvin tärkeää ja olen ihan rehellisesti juntti ja myös ylpeä siitä. Sen takia ei vaivaa jos ne eivät enää muutaman vuoden päästä olekaan kuuminta hottia. Heinäkuun menoista ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta johtuen parin kuukauden matkalipun hankinnasta, lukuvuosimaksusta ja mahdollisesta uusien juoksulenkkarien ostosta epäilisin näiden olevan parisataa Euroa normaalia suuremmat.
Kesäkuun tuloni ovat normaalisti kahdelta viikolta ja niin kävi tänäkin vuonna. Se mikä tässä asiassa on huomioitava on se, että käytännössä noiden kahden viikon aikana omat tuloni vastaavat keskimääräisiä kuukausituloja mikä taas luo mahdollisuuden ottaa kesäkuussa muuten rauhassa. Tänä vuonna olin tosiaan tuolla Barcelonassa reissussa ja kuten mainitsinkin niin siellä meni budjetoitua vähemmän rahaa, vaikka jouduinkin asustelemaan melkein koko matkan ajan hostellissa johtuen ex-kämppikseni lähdöstä Ranskaan. Tämä olikin toisaalta onni onnettomuudessa, sillä sain nauttia taas hostellien hyvisä puolista enimmäkseen. Tästä matkasta kirjoittelen tosin lisää ihan kokonaan eri kirjoituksessa, mutta mainitaan nyt kuitenkin kahdenkymmenen Euron riittävän päivässä hyvin elämiseen ilman majoituskustannuksia Espanjassa eikä tarvitse kituuttaa tai yrittää säästää rahaa. Tietystikään tämä ei riitä mikäli haluaa yökerhoihin mennä, mutta itseäni ne paikat lähinnä nykyään vain ahdistavat, joten ei tee mielikään. Mitä taas tulee tulopuoleen niin normaalisti heinäkuussa tuloni saan käytännössä viidessä päivässä ja vastaavat noin kolmasosaa normaaleista kuukausituloista. Tänä vuonna kuitenkin näyttää siltä, että tuloni ovat hieman pidemmältä ajalta, mutta tämä ratkeaa käytännössä vasta ensi viikon alussa, kun saan varmistuksen tuosta viiden päivän rupeamasta jota pidän kyllä toisaalta myös yhtenä kesän kohokohdista.
Mitä taas tulee osakemarkkinoihin niin niiden osalta tuli taas kerättyä pari sataa Euroa miinusta lisää mikä tekee prosentteina vajaa seitsemän. En tosin odottanutkaan omistamien osakkeiden kallistuvan vaan pikemmin laskevan. Kuten taas jälleen kerran saimme todeta poliitikkojen sotkeneen kotimaamme veronmaksajien tulevaisuutta hieman lisää mikä tietysti tuo monille pidemmällä aikavälillä selkeitä vaikeuksia ja taas iskee veronkorotuspajatso suomalaisille. Itse en tosin ole kovin huolissani tästä kehityksestä niin kauan, kun en koe oman turvallisuuteni olevan uhattuna. Tällä hetkellä koen olevani hyvin sopeutuvainen nykymenoon johtuen siitä etten ole tällä hetkellä kenellekään tai millekään kovin montaa Euroa velkaa ja käteistäkin riittää muutamaksi kuukaudeksi. Heinäkuussa onkin sitten taas uusien osavuosikatsauksien aika ja tämä saakin sitten allekirjoittaneen taas tarkkailemaan tilannetta enemmän johtuen juuri TT:n listan päivittämisestä. Lomallanikin tosin jostain syystä tarkkailin päivittäin pörssiä, sillä puhelimessani on WLAN-siru.
Mitä taas tulee elämäntapamuutokseeni niin pari ensimmäistä viikkoa olivat fyysisesti ehkä hieman liiankin raskaita johtuen noista säännöllisistä töistä ja kärsinkin hieman polvivaivoista, mutta selkäni oli yllättävänkin hyvässä kunnossa siihen asti kunnes hostellin sänky veti sen jumiin. Heinäkuussa piti jatkaa hyvin alkanutta kuntokuuria, mutta nyt on pakko ottaa hieman varovaisemmin mikä tarkoittaa käytännössä pitkiä kävelylenkkejä. Mitä taas tulee alkoholinkäyttööni niin en ollut kertaakaan kännissä koko lomani aikana, vaikka melkein joka päivä jotain joinkin. Yleensä kyse oli parista oluesta illalla ja joinakin päivinä join Sangriaa. Jostain syystä ulkomaalaisten kanssa ei tule niin hirveästi oltua kännissä vaan viihdyn ilman umpitunneliakin. Mitä tulee alkoholinkäyttööni niin olen tehnyt periaatepäätöksen olla Rontin hääjuhlan jälkeen koko loppuvuoden selvin päin. Nämä juhlat ovat elokuun alussa, joten kauan siihen ei ole enää aikaa. Valitettavasti tämän tapahtuman jälkeen olisi vielä paljon ”kännejä” vedettävänä, mutta joudun niistä kieltäytymään. Tämä ei varmastikaan ole helppoa, joten kaikille tätä lukeville kavereilleni tiedoksi ettei kannata tuputtaa sitä viinaa enää sen jälkeen.
Mitä tulee blogin kirjoittamiseen niin tarkkailen ensi viikon kävijämääriä ja teen sitten johtopäätökseni siitä kannattaako heinäkuussa julkaista blogia ja millä päivitystahdilla, sillä käsittääkseni suurin osa lukijoista on ainakin jonkin aikaa lomalla ja suosittelisin teille kaikille parempaa tekemistä kuin nettisurffailu, joten en ole varma onko kirjoitusten julkaisemisessa järkeä. Mitä luultavammin jatkan kuitenkin kirjoittelua ja julkaisen sitten näitä kirjoituksia ”tarpeen mukaan”. Tässä kaikki tällä kertaa. Jos suinkin viitsitte niin kirjoitelkaa kommentteja mikäli jaksatte kirjoituksiani heinäkuussa lukea.
- TT
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Sinä maksat!
Vaikka persut lanseerasivatkin puolen sivun mainoksella tuon otsikossa mainitun fraasin niin tämän kirjoituksen tarkoitus ei varsinaisesti ole ylistää kyseistä puoluetta vaan kommentoida paria lähipäivien uutista jotka vaikuttavat mitä todennäköisemmin blogin lukijoiden tulevaisuuteen johtuen siitä, että oma arvioni lukijoiden ikähaitarista on noin 20-50 vuotta. Saa tietysti korjata jos olen väärässä ja useat lukijoista eivät kuulukaan kyseisiin ikäryhmiin. Ensimmäinen uutinen oli tuo Espanjan tukipaketti ja toinen oli Varman Murron kommentit eläkesijoituksista. Huolimatta siitä, että ”lupasin” kirjoitella vähemmän kesäkuussa niin on pakko taas päästellä hieman mielipiteitään ulos, sillä mielestäni on tärkeää kertoa oma kantansa noista meitä kaikkia koskevista tärkeistä asioista.
Kuten arvata saattaa niin tuo Espanjan uutinen pankkituesta ei varmasti yllätä yhtään ketään paitsi niitä puhuvia päitä joita jotkut kutsuvat vastuullisiksi poliitikoiksi. Omasta mielestäni kyseessä on pukuun pukeutuvat tunarit, jotka eivät tajua mistään mitään vaan ovat poliitikkoja juuri sen vuoksi ettei heistä ole mihinkään muuhun. Valitettavasti nämä onnettomat yksilöt sitten päätyvät vastaamaan ihmisten raskaalla työllä tienaamien verorahojen tuhlaamisesta omiin tarkoituksiinsa. Jos joku kuvittelee jonkun muun puolueen olevan parempi vaihtoehto kuin nämä nykyiset niin Suomesta ei tälläistä löydy jota voisi äänestää. En tosin ole ihan varma löytyykö kyseisiä taruolentoja mistään muualtakaan? Älkääkä missään nimessä vastatko tähän retoriseen kysymykseen ainakaan the land of the free USA. Myönnettäköön nyt oma erehtyväisyyteni, sillä äänestin viime vaaleissa persuja jotka sillä hetkellä tuntuivat olevan ainoa vaihtoehto valveutuneelle äänestäjälle saada piikki Eurooppaan kiinni. Tosiasiassa kaikki heidän julkiset ulostulonsa vain vahvistavat käsitystä siitä, että he kävisivät myös vallankahvassa veronmaksajien pankkitilillä ihan samalla tavalla kuin muutkin tollot.
Espanjan saadessa apupakettinsa ilman reunaehtoja saadaankin sitten ”tukea” muitakin jo persaukisia maita kuten Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia ilman minkäänlaisia vastikkeita, sillä sen jälkeen kukaan europoliitikoista ei voi enää vaatia jo olemassa olevien sopimusten noudattamista johtuen juuri siitä, että samojen sääntöjen pitää koskea kaikkia. Italia onkin sitten jonossa seuraavana hakemassa tuota vastikkeetonta tukea. Tämän vuoksi onkin sitten helvetti irti ja Suomen veronmaksajien kuppaus ei lopu ennen kuin mekin olemme yhtä persaukisia kuin kaikki muutkin maat ja kuka meitä voi enää silloin tukea, koska kaikki muutkin maat ovat konkassa? Ainut mahdollisuus selvitä tästä kurimuksesta on saksalaisten veronmaksajien irtisanoutuminen tästä pelleilystä, sillä suomalaisten asuntovelkaisten luulo Euron tuomien matalien korkojen autuullisuudesta on pelkkä vahvasti elävä myytti eikä sen takia kukaan halua päästä Eurosta eroon, sillä se on vain yksi syy sille miksi asuntojen hinnat ovat niin helvetin korkeat. Jos jollekin on epäselvää niin kyseessä on markkinatalous ja matalat korot mahdollistavat korkeammat asuntojen myyntihinnat. Suurempi syy siihen on kuitenkin kuntien kaavoitusmonopoli joka pitää tonttien hinnat korkealla. Paras vaihtoehto suomalaisille veronmaksajille olisi erota Eurosta ensimmäisinä, sillä siten taakkamme olisi pienin. Valitettavasti vain Jyrki Boy ja verkkosukka-Jutta ovat pihalla kuin lumiukot, mutta mitä voi odottaa kun heidät on pistetty samaan pöytään neuvottelemaan Goldman Sucksin entisten pankkiirien kanssa? Kyseessä ovat yhtä varteenotettavat kyvyt kuin allekirjoittaneen piirustustaidot. (Jos se ei sano mitään lukijoille niin 3-vuotiaatkin osaavat tehdä parempaa taidetta kuin mie) Ainut suomalaisista hallituspuolueen poliitikoista joka vois jotain tajuta on Stybbels mutta sekin on liittovaltion kannattaja. Näillä mennään mitä on ja sinä maksat! Ja mitä nuorempi olet niin sitä enemmän maksat, sillä vanhemmat kansalaiset ehtivät hyvällä tuurilla pois työelämästä ennen laskun tuloa työntekijöille. Huomautetaan nyt kuitenkin sen verran, että mikäli työskentelet julkisella sektorilla niin olet nettohyötyjä vielä vähän aikaa. Tietysti eläkeläisetkin joutuvat maksamaan, mutta heidän ei tarvitse enää sitten tehdä pitkää päivää, sillä nuoremmat ikäluokat tulevat tekemään vähintään kymmenen tunnin työpäiviä, jotta saisivat ylläpidettyä samanlaista elintasoa kuin nyt eikä sekään tule riittämään. Toinenkin vaihtoehto on olemassa ja varsinkin nykypäivänä siihen on hyvät mahdollisuudet globaalissa maailmassa, mutta ne pitää myös hyödyntää. Tällä hetkellä olen itsekin vasta alkuvaiheessa, mutta näistä sitten kirjoitan lisää kunhan olen niistä itsekin paremmin perillä.
Ja sitten eläkeasioihin. Taisi olla eilen, kun eläkeyhtiö Varman murto heitti olevansa samassa veneessä muiden eläkeyhtiöiden kanssa ilmoittaen ettei enää pysty tekemään pääoman lisäyksiä sijoituksiin vaan tästä lähin eläkeyhtiöt joutuvat turvautumaan nykyisten sijoitusten tuottoihin. Tämä ulostulo on jäänyt ihmisiltä hyvin vähille huomioille, sillä se tarkoittaa käytännössä paskan lentämistä tuulettimeen varsinkin meidän nuorten osalta. Jotta saisin jotain perusteita väitteilleni niin käytännössähän eläkeyhtiöillä on varoja noin 100 miljardia ja vastuita noin 400 miljardia. Oman ikäryhmäni pitäisi käytännössä jäädä eläkkeelle noin kolmenkymmenen vuoden päästä optimaalisessa tilanteessa. Mikäli haluamme saada tuossa kolmessakymmenessä vuodessa nelinkertaistettua pääomamme tarvii sijoitustuottojen olla noin 4.7% vuodessa. Käytännössähän tämä ei kuulosta paljolta, mutta pidemmällä tähtäimellä se tulee olemaan hyvin vaikeaa ja uskon epäonnistumiseen ennemmin tässä yhtälössä kuin siihen parempaan vaihtoehtoon. Täytyy myös ottaa huomioon se ikävä tosiasia, että työmarkkinoille tulee koko ajan vähemmän väkeä verrattuna eläkkeille siirtyviin mikä käytännössä rokottaa jo tulevia tuottoja. Toinen ikävä tosiasia on se, että Suomi ja Eurooppa tulee kärsimään menetetyn vuosikymmenen mikä käytännössä nollaa lähitulevaisuuden tuotot. Tämän seurauksena tuottovaatimukset kasvavat huomattavasti eikä niistä pystytä selviämään ilman sekä eläkkeiden pienentämistä että eläkeiän nostoa. Myös eläkemaksut tulevat nousemaan tässä yhtälössä huomattavasti, mutta en usko senkään riittävän. Mikäli olen liian pessimistinen näissä arvioissa niin kertokaa se ihmeessä ja esittäkää sitten laskelmat todellisesta tilanteesta.
Kaikesta huolimatta uskon siihen ettei allekirjoittaneen tarvitse tappaa itseä hengiltä työllä vaan aion huolehtia siitä, että pärjään vähemmällä. Nykyaikana kun mahdollisuudet tähän ovat vaan kasvaneet. Vaikka maalaankin aika negatiivisen kuvan tulevaisuudesta niin kriisit ovat AINA hyviä mahdollisuuksia oppia jotain sekä itsestään että elämästä ja jokaisen kannattaa kuitenkin muistaa rahan olevan vain vaihdannan väline eikä mitään muuta.
- TT
Kuten arvata saattaa niin tuo Espanjan uutinen pankkituesta ei varmasti yllätä yhtään ketään paitsi niitä puhuvia päitä joita jotkut kutsuvat vastuullisiksi poliitikoiksi. Omasta mielestäni kyseessä on pukuun pukeutuvat tunarit, jotka eivät tajua mistään mitään vaan ovat poliitikkoja juuri sen vuoksi ettei heistä ole mihinkään muuhun. Valitettavasti nämä onnettomat yksilöt sitten päätyvät vastaamaan ihmisten raskaalla työllä tienaamien verorahojen tuhlaamisesta omiin tarkoituksiinsa. Jos joku kuvittelee jonkun muun puolueen olevan parempi vaihtoehto kuin nämä nykyiset niin Suomesta ei tälläistä löydy jota voisi äänestää. En tosin ole ihan varma löytyykö kyseisiä taruolentoja mistään muualtakaan? Älkääkä missään nimessä vastatko tähän retoriseen kysymykseen ainakaan the land of the free USA. Myönnettäköön nyt oma erehtyväisyyteni, sillä äänestin viime vaaleissa persuja jotka sillä hetkellä tuntuivat olevan ainoa vaihtoehto valveutuneelle äänestäjälle saada piikki Eurooppaan kiinni. Tosiasiassa kaikki heidän julkiset ulostulonsa vain vahvistavat käsitystä siitä, että he kävisivät myös vallankahvassa veronmaksajien pankkitilillä ihan samalla tavalla kuin muutkin tollot.
Espanjan saadessa apupakettinsa ilman reunaehtoja saadaankin sitten ”tukea” muitakin jo persaukisia maita kuten Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia ilman minkäänlaisia vastikkeita, sillä sen jälkeen kukaan europoliitikoista ei voi enää vaatia jo olemassa olevien sopimusten noudattamista johtuen juuri siitä, että samojen sääntöjen pitää koskea kaikkia. Italia onkin sitten jonossa seuraavana hakemassa tuota vastikkeetonta tukea. Tämän vuoksi onkin sitten helvetti irti ja Suomen veronmaksajien kuppaus ei lopu ennen kuin mekin olemme yhtä persaukisia kuin kaikki muutkin maat ja kuka meitä voi enää silloin tukea, koska kaikki muutkin maat ovat konkassa? Ainut mahdollisuus selvitä tästä kurimuksesta on saksalaisten veronmaksajien irtisanoutuminen tästä pelleilystä, sillä suomalaisten asuntovelkaisten luulo Euron tuomien matalien korkojen autuullisuudesta on pelkkä vahvasti elävä myytti eikä sen takia kukaan halua päästä Eurosta eroon, sillä se on vain yksi syy sille miksi asuntojen hinnat ovat niin helvetin korkeat. Jos jollekin on epäselvää niin kyseessä on markkinatalous ja matalat korot mahdollistavat korkeammat asuntojen myyntihinnat. Suurempi syy siihen on kuitenkin kuntien kaavoitusmonopoli joka pitää tonttien hinnat korkealla. Paras vaihtoehto suomalaisille veronmaksajille olisi erota Eurosta ensimmäisinä, sillä siten taakkamme olisi pienin. Valitettavasti vain Jyrki Boy ja verkkosukka-Jutta ovat pihalla kuin lumiukot, mutta mitä voi odottaa kun heidät on pistetty samaan pöytään neuvottelemaan Goldman Sucksin entisten pankkiirien kanssa? Kyseessä ovat yhtä varteenotettavat kyvyt kuin allekirjoittaneen piirustustaidot. (Jos se ei sano mitään lukijoille niin 3-vuotiaatkin osaavat tehdä parempaa taidetta kuin mie) Ainut suomalaisista hallituspuolueen poliitikoista joka vois jotain tajuta on Stybbels mutta sekin on liittovaltion kannattaja. Näillä mennään mitä on ja sinä maksat! Ja mitä nuorempi olet niin sitä enemmän maksat, sillä vanhemmat kansalaiset ehtivät hyvällä tuurilla pois työelämästä ennen laskun tuloa työntekijöille. Huomautetaan nyt kuitenkin sen verran, että mikäli työskentelet julkisella sektorilla niin olet nettohyötyjä vielä vähän aikaa. Tietysti eläkeläisetkin joutuvat maksamaan, mutta heidän ei tarvitse enää sitten tehdä pitkää päivää, sillä nuoremmat ikäluokat tulevat tekemään vähintään kymmenen tunnin työpäiviä, jotta saisivat ylläpidettyä samanlaista elintasoa kuin nyt eikä sekään tule riittämään. Toinenkin vaihtoehto on olemassa ja varsinkin nykypäivänä siihen on hyvät mahdollisuudet globaalissa maailmassa, mutta ne pitää myös hyödyntää. Tällä hetkellä olen itsekin vasta alkuvaiheessa, mutta näistä sitten kirjoitan lisää kunhan olen niistä itsekin paremmin perillä.
Ja sitten eläkeasioihin. Taisi olla eilen, kun eläkeyhtiö Varman murto heitti olevansa samassa veneessä muiden eläkeyhtiöiden kanssa ilmoittaen ettei enää pysty tekemään pääoman lisäyksiä sijoituksiin vaan tästä lähin eläkeyhtiöt joutuvat turvautumaan nykyisten sijoitusten tuottoihin. Tämä ulostulo on jäänyt ihmisiltä hyvin vähille huomioille, sillä se tarkoittaa käytännössä paskan lentämistä tuulettimeen varsinkin meidän nuorten osalta. Jotta saisin jotain perusteita väitteilleni niin käytännössähän eläkeyhtiöillä on varoja noin 100 miljardia ja vastuita noin 400 miljardia. Oman ikäryhmäni pitäisi käytännössä jäädä eläkkeelle noin kolmenkymmenen vuoden päästä optimaalisessa tilanteessa. Mikäli haluamme saada tuossa kolmessakymmenessä vuodessa nelinkertaistettua pääomamme tarvii sijoitustuottojen olla noin 4.7% vuodessa. Käytännössähän tämä ei kuulosta paljolta, mutta pidemmällä tähtäimellä se tulee olemaan hyvin vaikeaa ja uskon epäonnistumiseen ennemmin tässä yhtälössä kuin siihen parempaan vaihtoehtoon. Täytyy myös ottaa huomioon se ikävä tosiasia, että työmarkkinoille tulee koko ajan vähemmän väkeä verrattuna eläkkeille siirtyviin mikä käytännössä rokottaa jo tulevia tuottoja. Toinen ikävä tosiasia on se, että Suomi ja Eurooppa tulee kärsimään menetetyn vuosikymmenen mikä käytännössä nollaa lähitulevaisuuden tuotot. Tämän seurauksena tuottovaatimukset kasvavat huomattavasti eikä niistä pystytä selviämään ilman sekä eläkkeiden pienentämistä että eläkeiän nostoa. Myös eläkemaksut tulevat nousemaan tässä yhtälössä huomattavasti, mutta en usko senkään riittävän. Mikäli olen liian pessimistinen näissä arvioissa niin kertokaa se ihmeessä ja esittäkää sitten laskelmat todellisesta tilanteesta.
Kaikesta huolimatta uskon siihen ettei allekirjoittaneen tarvitse tappaa itseä hengiltä työllä vaan aion huolehtia siitä, että pärjään vähemmällä. Nykyaikana kun mahdollisuudet tähän ovat vaan kasvaneet. Vaikka maalaankin aika negatiivisen kuvan tulevaisuudesta niin kriisit ovat AINA hyviä mahdollisuuksia oppia jotain sekä itsestään että elämästä ja jokaisen kannattaa kuitenkin muistaa rahan olevan vain vaihdannan väline eikä mitään muuta.
- TT
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)