keskiviikko 7. marraskuuta 2012

vapaus epäonnistua

Tämä Timo Soinin kommentti "freedom to fail" siitä, että epäonnistuminen on sallittua ei kuvaa pelkästään pankkien mahdollisia konkursseja vaan se tuli meidän jokaisen ottaa ohjenuoraksemme jokapäiväisessä elämässämme, sillä me kaikki epäonnistumme hyvin usein eikä niistä mokista kannata kuitenkaan tehdä suurta johtopäätöstä epäonnistumisesta ja alkaa ruveta pelkäämään virheitä vaan pikemminkin kannattaisi miettiä mitä mokasta voi oppia.

Valitettavasti virheiden välttäminen alkaa meillä Suomessa jo hyvin aikaisin, sillä aika monesti pieniä lapsiakin varjellaan kaikenlaisilta pieniltä kommelluksilta mitkä monesti johtuvat uteliaisuudesta. Tämä virheiden välttely on myös hyvin nähtävissä koulutuksessa jo ihan nuoremmasta iästä lähtien, sillä virheistä rokotetaan ja muistutetaan kohtuuttomasti ja kollektiivisesti joko vanhempien tai muiden lasten taholta. Tämän jatkumon seurauksena ihmiset eivät monesti sitten uskalla ottaa pieniäkään riskejä mikä johtaa siihen ettei uskalleta tehdä yhtään mitään. Tämä taas johtaa täydelliseen päätöksentekokyvyn halvaantumiseen, vaikka tiedetään ettei ilman minkäänlaisia muutoksia päästä minnekään. Tämä on valitettavasti meille nyt käytännössä jokapäiväistä kauraa, sillä mitään tarpeellisia ja radikaaleja päätöksiä ei ole tulossa vaan kilpailukyky rapautuu ja ihmiset jäävät työttömiksi yksityisellä sektorilla koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.

Vaikka olenkin sitä mieltä että vähemmän on enemmän niin ihmiset voisivat suojautua tältä kaikelta paskalta joka on tulossa ilman heittäytymistä yhden kortin varaan, sillä kun se homma menee vituiksi niin siinä on sitten ihmettelemistä. Tämä yhden kortin varaan heittäytyminen ei tarkoita pelkästään yhtä työpaikkaa vaan sitä pitää ajatella hieman laajemmin. Olisi hyvin olennaista järjestellä oma elämänsä sellaiseksi, jotta olisi kykyä reagoida joustavammin muuttuvaan maailmaan, jossa mikään ei enää ole itsestään selvää. Tämä tarkoittaa sitä ettei kannata luottaa siihen ettei mitään sellaista tule tapahtumaan johon ei ole varaa. Esimerkiksi kyse on työpaikan menettämisestä juuri sellaisella alalla, josta on hyvin vaikea siirtyä enää muihin hommiin. Tähän voi varautua kouluttamalla itseään osaajaksi myös joihinkin muihin hommiin. Tämä on täysin mahdollista, mutta se tietysti vaatii jonkin verran duunia. Tämä on myös mahdollista sen vuoksi ettei meillä kenelläkään ole vain yhdenlaista lahjakkuutta vaan todennäköisemmin monia.

Valtioidenkin kilpailukyvyn kanssa kannattaa muistaa ettei yhteen vientisektoriin panostaminen tuota pidemmällä aikavälillä tuloja ulkomailta ja munien laittaminen samaan koriin on suuri virhe. Mikäli taas vientiponnisteluja on pistetty useammalla teollisuuenalalle voidaan siis yhdessä epäonnistua vaikka täydellisesti eikä silti ole luvassa mitään kauheaa katastrofia. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää rakasta kotimaatamme Suomea jonka teollisuus on pystynyt uudistumaan niin paperiteollisuuden kuin IT-yritysten romahtamisen jälkeen ja nykyään pystymme kilpailemaan suhteellisen hyvin monilla muillakin teollisuuden aloilla. Kilpailukykymme kehitys on menossa väärään suuntaan ja tämä virhe taas johtuu siitä, että kaikki munat on laitettu yhteen koriin joka on heitetty betonipainon kanssa veteen eli maailmantalouden kasvuun luottavat poliitikkomme eivät todellakaan osaa varautua siihen ettei tätä kasvua ole oikeastaan tulossa hyvin pitkään aikaan mikä tulee viemään maamme konkurssiin vielä tämän vuosikymmenen aika ilman radikaaleja muutoksia. Tämä konkurssi johtuu julkisen sektorin rahoittamisesta velkarahalla joka voisi vielä toimiakin mikäli talouskasvua olisi luvassa, mutta kun sitä ei tule niin varsinkin julkisen sektorin työntekijät ja tulonsiirroista riippuvaiset tulevat eniten kärsimään ja ne jotka ovat ottaneet liian suuret lainat. Heillä ei nimittäin ole monilla mahdollisuutta epäonnistua työpaikkojen pitämisessä, sillä siitä saattaa uhata henkilökohtainen konkurssi.

Minulla olisi teille yksi pieni pyyntö: Miettikää hetki itseksenne onko jokin elämänne iso asia jäänyt tekemättä vain epäonnistumisen pelon vuoksi? Mikäli on niin miettikää olisiko sitä kuitenkin vielä varaa kokeilla, sillä epäonnistumisestakin yleensä aina oppii jotain. Flunssa painaa päälle ja laivareissu odottaa, joten jäi vähän lyhyeksi tämä pohdinta. Viikonloppuna julkaisen mitä todennäköisimmin TT:n listan ja vertaan sitä Balancen listaan, kun vuosi on mennyt vertailun aloittamisesta. Palataan asiaan.

-TT

1 kommentti: