Tämä Timo Soinin kommentti "freedom to fail" siitä,
että epäonnistuminen on sallittua ei kuvaa pelkästään pankkien
mahdollisia konkursseja vaan se tuli meidän jokaisen ottaa
ohjenuoraksemme jokapäiväisessä elämässämme, sillä me kaikki
epäonnistumme hyvin usein eikä niistä mokista kannata kuitenkaan
tehdä suurta johtopäätöstä epäonnistumisesta ja alkaa ruveta pelkäämään virheitä vaan pikemminkin
kannattaisi miettiä mitä mokasta voi oppia.
Valitettavasti virheiden välttäminen
alkaa meillä Suomessa jo hyvin aikaisin, sillä aika monesti pieniä
lapsiakin varjellaan kaikenlaisilta pieniltä kommelluksilta mitkä
monesti johtuvat uteliaisuudesta. Tämä virheiden välttely on myös
hyvin nähtävissä koulutuksessa jo ihan nuoremmasta iästä
lähtien, sillä virheistä rokotetaan ja muistutetaan kohtuuttomasti
ja kollektiivisesti joko vanhempien tai muiden lasten taholta. Tämän
jatkumon seurauksena ihmiset eivät monesti sitten uskalla ottaa
pieniäkään riskejä mikä johtaa siihen ettei uskalleta tehdä
yhtään mitään. Tämä taas johtaa täydelliseen
päätöksentekokyvyn halvaantumiseen, vaikka tiedetään ettei ilman
minkäänlaisia muutoksia päästä minnekään. Tämä on
valitettavasti meille nyt käytännössä jokapäiväistä kauraa,
sillä mitään tarpeellisia ja radikaaleja päätöksiä ei ole
tulossa vaan kilpailukyky rapautuu ja ihmiset jäävät työttömiksi
yksityisellä sektorilla koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.
Vaikka olenkin sitä mieltä että
vähemmän on enemmän niin ihmiset voisivat suojautua tältä
kaikelta paskalta joka on tulossa ilman heittäytymistä yhden kortin
varaan, sillä kun se homma menee vituiksi niin siinä on sitten
ihmettelemistä. Tämä yhden kortin varaan heittäytyminen ei
tarkoita pelkästään yhtä työpaikkaa vaan sitä pitää ajatella
hieman laajemmin. Olisi hyvin olennaista järjestellä oma elämänsä
sellaiseksi, jotta olisi kykyä reagoida joustavammin muuttuvaan
maailmaan, jossa mikään ei enää ole itsestään selvää. Tämä
tarkoittaa sitä ettei kannata luottaa siihen ettei mitään
sellaista tule tapahtumaan johon ei ole varaa. Esimerkiksi kyse on
työpaikan menettämisestä juuri sellaisella alalla, josta on hyvin
vaikea siirtyä enää muihin hommiin. Tähän voi varautua
kouluttamalla itseään osaajaksi myös joihinkin muihin hommiin.
Tämä on täysin mahdollista, mutta se tietysti vaatii jonkin verran duunia. Tämä on myös mahdollista sen vuoksi ettei meillä
kenelläkään ole vain yhdenlaista lahjakkuutta vaan
todennäköisemmin monia.
Valtioidenkin kilpailukyvyn kanssa
kannattaa muistaa ettei yhteen vientisektoriin panostaminen tuota
pidemmällä aikavälillä tuloja ulkomailta ja munien laittaminen
samaan koriin on suuri virhe. Mikäli taas vientiponnisteluja on
pistetty useammalla teollisuuenalalle voidaan siis yhdessä
epäonnistua vaikka täydellisesti eikä silti ole luvassa mitään
kauheaa katastrofia. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää rakasta
kotimaatamme Suomea jonka teollisuus on pystynyt uudistumaan niin
paperiteollisuuden kuin IT-yritysten romahtamisen jälkeen ja nykyään
pystymme kilpailemaan suhteellisen hyvin monilla muillakin
teollisuuden aloilla. Kilpailukykymme kehitys on menossa väärään
suuntaan ja tämä virhe taas johtuu siitä, että kaikki munat on
laitettu yhteen koriin joka on heitetty betonipainon kanssa veteen
eli maailmantalouden kasvuun luottavat poliitikkomme eivät
todellakaan osaa varautua siihen ettei tätä kasvua ole oikeastaan
tulossa hyvin pitkään aikaan mikä tulee viemään maamme
konkurssiin vielä tämän vuosikymmenen aika ilman radikaaleja
muutoksia. Tämä konkurssi johtuu julkisen sektorin rahoittamisesta
velkarahalla joka voisi vielä toimiakin mikäli talouskasvua olisi
luvassa, mutta kun sitä ei tule niin varsinkin julkisen sektorin
työntekijät ja tulonsiirroista riippuvaiset tulevat eniten
kärsimään ja ne jotka ovat ottaneet liian suuret lainat. Heillä
ei nimittäin ole monilla mahdollisuutta epäonnistua työpaikkojen
pitämisessä, sillä siitä saattaa uhata henkilökohtainen
konkurssi.
Minulla olisi teille yksi pieni pyyntö:
Miettikää hetki itseksenne onko jokin elämänne iso asia jäänyt
tekemättä vain epäonnistumisen pelon vuoksi? Mikäli on niin
miettikää olisiko sitä kuitenkin vielä varaa kokeilla, sillä
epäonnistumisestakin yleensä aina oppii jotain. Flunssa painaa
päälle ja laivareissu odottaa, joten jäi vähän lyhyeksi tämä
pohdinta. Viikonloppuna julkaisen mitä todennäköisimmin TT:n
listan ja vertaan sitä Balancen listaan, kun vuosi on mennyt
vertailun aloittamisesta. Palataan asiaan.
-TT
Huomenna sunnuntaina aamupäivällä TT:n listan julkaisu.
VastaaPoista