Onko Suomessa kallista vai Halpaa?

Valtiollinen propagandatoimistomme YLE julkaisi tällä viikolla uutisen uutisen, jossa oltiin kumoamassa väitettä kotimaamme kalleudesta. Tämä väite pitää jossain määrin paikkansa, koska kyse on aika pitkälti siitä, mihin maihin hintoja vertaa. Meillä jokaisella on varmasti jonkinlainen mielipide Suomen kalleudesta, koska kaikki tuntuu täällä maksavan paljon ja veroja on hinnoissa merkittävästi. Silti täällä on monet asiat edullisia, kun vertailukohde on esimerkiksi köyhemmät maat Euroopassa. Kun verrataan Suomen kanssa suunnilleen samoissa tilanteissa oleviin maihin niin tilanne onkin toinen.

Kyseenomaisessa uutisessa verrattiin asioiden hintoja ihmisten reaalipalkkoihin eli toisin sanoen siihen kuinka paljon maksetaan palkkaa verrattuna maiden hintatasoon. Jutussa kyseinen toimittaja oli ottanut tilastonsa EuroStatilta ja uutisessa mainittiin mm. seuraavaa: ”Saksassa, jossa kaikki tuntuu olevan Suomea halvempaa, tienaa yksinelävä keskimäärin yhden kuukauden bruttopalkan verran vähemmän kuin Suomessa.” Itse taas löysin OECD:n tilaston. Jos sitä taas katsoo niin ostovoimakorjattu keskimääräinen (PPP tilastoissa) vuosipalkka on Saksassa noin 9%:ia Suomea korkeampi. Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että Saksassa on perheverotus, mutta en ole siitä ihan varma. Se saattaisi selittää eron tilastoissa. Tämä siksi, että YLE:n uutisessa puhutaan yksinelävän tuloista. Jos tätä epämääräistä eroa katsoo niin voi tietysti ajatella YLE:n tai minun valinneen rusinat pullasta.

OECD:n tilastoja katsellessa näkyy myös se tosiasia, että Suomalaisten ostovoimakorjatut palkat eivät pärjää tilastoissa esiintyville maille, jotka ovat suunnilleen samassa tilanteessa, mutta kovin suurista eroista ei ole kyse etenkään Ranskaan, Saksaan tai Ruotsiin verrattuna. Näitä maita on syytä käyttää verrokkeina Suomen suhteen, koska ne ovat ehkä lähinnä maatamme keskimäärin. Pientä eroa näihin maihin verrattuna voidaan pitää pienenä yllätyksenä, koska ainakin allekirjoittanut oli odottanut suurempaa eroa. Muihin vauraisiin Euroopan maihin kuten Belgiaan, Alankomaihin, Itävaltaan ja Tanskaan nähden erot ovat jo reilusti yli 10%:ia. Suomi on siis toisin sanoen peränpitäjä vauraiden maiden joukossa ja tämä ei varmasti ole yllätys kenellekään.

Vaikka Suomessa erityisesti puhutaan polttoaineiden kalleudesta niin verrattuna köyhempiin maihin on se melkein halpaa kuin saippua. Tämä korkeista polttoaineveroista huolimatta. Sen verran voidaan mielestäni yleistää asioita, että tuontituotteet ovat köyhissä maissa keskimäärin kalliita. Tämä on tietysti luonnollinen ilmiö. Kotimaiset tuotteet köyhissä maissa ovat sen sijaan hyvinkin kilpailukykyisiä reaalipalkkojen suhteen verrattuna moniin rikkaisiin maihin. Köyhemmissä maissa tuloerot ovat valtavat ja siksi köyhät ovat siellä todella köyhiä ja rikkaat taas vastaavasti erittäin rikkaita jopa verrattuna suomalaisiin. Tämän takia monissa kaupunkien keskustoissa näkyy enemmän luksustuotteiden myymälöitä kuin Suomessa. Köyhillä taas on vaikeuksia selviytyä heille kalliiden hintojen vuoksi.

Yksi iso ongelma ihmisten omissa hintavertailuissa on se, että ne ovat lähes aina erittäin suppeita. Esimerkiksi Saksassa käydessäni ruoka tuntui ihan järjestään olevan jopa 30%:ia halvempaa kuin Suomessa. Varsinkin siinä saksalaisessa joka toimii molemmissa maissa. Tämän takia on vaikeaa suhtautua tilastoihin puolueettomasti. Verrattaessa Suomea Saksaan tulee myös jonkinlaisia harhakäsityksiä, koska itä-Saksassa on paljon huonommat palkat. Tämän takia läntisessä Saksassa tuntuvat ihmiset olevan paljon rikkaampia kuin Suomessa. Ruotsissa ja varsinkin Tukholmassa on mielestäni hintataso vähintään suomalainen. Länsinaapuriimme verrattuna meillä on hintataso palkkoihin nähden aika lailla kohdillaan. Saksa ja Ruotsi ovat ainoat maat niistä maista joita voin henkilökohtaisesti verrata Suomeen.

Jos katsotaan tulevaisuuteen niin silloin uskon Suomen jäävän pahasti jälkeen ainakin Ruotsista ja Saksasta ostovoiman suhteen. Suomessa on paljon enemmän paineita laskea palkkoja kuin edellämainituissa. Suomessa ollaan myös viime vuodet keskitytty verojen nostamiseen ja suunta tuntuu olevan sama, vaikka vaalilupauksia annetaankin toiseen suuntaan. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet sen verran synkkiä yt-neuvotteluiden suhteen, että palkat eivät varmasti ainakaan nouse. Tämän seurauksena ihmisten ostovoima tulee tippumaan nousevien ”pakollisten” verojen kuten kiinteistöverojen myötä. En tietystikään omaa kristallipalloa asioiden suhteen, mutta oletan asioiden menevän kuten aiemminkin. Mikäli tulee jostain syystä positiivinen yllätys niin olen siitä varsin iloinen.

Näin minä asiat näen, mites te muut? Mikäli tulkintani noista OECD:n tilastaoista ostovoiman suhteen ovat vääriä niin korjatkaa ne ihmeessä.

-TT

Tilinpäätös Saksan reissusta

Kuvittele kolmen viikon flunssassa kuutena päivänä viikossa kaksitoista tuntia töitä joista ei oikeastaan edes pidä eläen hostellihuoneessa jossa oma terveydentila huononee sinne mentäessä. Tämän huoneen haistessa kalalle neljä viikkoa putkeen. Tienaten käytännössä saman verran rahaa kuin mitä olisi voinut tienata tekemällä viikossa saman verran töitä kuin nykyhommissa päivässä. Kun sitten viimeisen kerran lentokentällä takastullessa kysyttiin kaduttiko lähteä niin vastaus oli kumminkin ei. Voisi siis sanoa ettei joku tässä yhtälössä aivan täysin täsmää, joten kaikkien lukijoiden on sitten mitä ilmeisimmin vain käytävä tulevat avautumiseni läpi ennen kuin selviää koko totuus.

Kaikki alkoi oikeastaan facebook-keskustelussa tulleesta tilanteesta, jossa kaverini joka toimi eräänä johtajista suomalaisella joulutorilla etsi Saksan kielen taitoisia työläisiä kuukaudeksi Stuttgartiin ja itse sitten vitsillä väänsin osaavani ”korkkari-Saksaa” sen verran, että kielitaito riittää. No tästä innostuneena kaverini sitten heitti ilmoille ajatuksen jossa lähtisin mukaan hanttihommiin kalamiesten mukaan. Tässä vaiheessa en sitten juuri enempää viitsinytkään ottaa selvää mitä itse reissuun tulee vaan ajattelin selviäväni ihan missä tahansa paskassakin työssä kuukauden, vaikka päälläni seisten ja niin siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että huomasin olevani Tampereella kirjoittamassa työsopimustani jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Oikeastaan vasta sopimukseni nähtyäni hieman aloin epäröimään, mutta en ole tunnettu sanojeni syömisestä, joten lähin mukaan ihan seikkailumielellä. Tietysti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tämä olisi ollutkin aika kallista, sillä lentolippuni oli jo tilattu etukäteen puhumattakaan sopimusrikkomuksesta ja sen seurauksista.

Työstäni sen verran, että se sisälsi lähinnä kalojen käsitttelyä eri tavoin keittiössämme kokkien ja heidän apulaistensa kanssa. Tämä keittiömme oli hyvin pieni eikä todellakaan tehty mihinkään suurempaan käyttöön, joten sitä voi jopa pitää pieneneä ihmeenä ettei meillä ollut suuriakaan vaikeuksia onnistua käyttämään se pieni tila niin ettei ollut vaikeuksia saada käsiteltyä montaa sataa kiloa fisua päivässä sekä tehdä monia satoja tai joinakin päivinä ainakin toista tuhatta sämpylää lisukkeeksi. Nämä niin sanotut höttö-sämpylät ovat jostain syystä hyvin suosittuja Saksassa ja niitä syödään joka paikassa. Itse en niistä voi juurikaan sanoa tykkääväni, joten tämän vuoksi ihmettelen suuresti miten niitä meni niin paljon kaupaksi lisukkeineen. Muuten myymissämme ruoissa ei kyllä ollut mitään valitettavaa, vaikka viimeisinä päivinä jouduimmekin myymään kengurua poron sijaan, kun tavarantoimittajan varastot loppuivat kesken. Kengurun liha oli jopa yllättävän hyvän makuista ja ihan jännää vaihtelua poronsyöntiin.

Huolimatta hyvin pitkistä työpäivistämme jäi minulle kuitenkin aika paljon lähinnä henkistä pääomaa reissusta johtuen ääriolosuhteista joissa tuon kuukauden vietin. Lähinnä tämä siis johtui terveydentilastani joka tuntui pahenevan varsinkin pakkasessa ja kivutessani työpäivän päätteeksi viidenteen kerrokseen rappusia johtuen siitä ettei hostellissamme ollut hissiä. Keittiön myös huomasin olevan hyvin tiivistunnelmainen ja tämän vuoksi sitten huomasinkin sen olevan sellainen paikka, jossa tulee avauduttua omasta elämästään huomattavan paljon enemmän kuin mitä omien kavereidensa kanssa tulee tehtyä. Kokkimme myös vakuuttivat minulle tämän olevan normaalia ja niin sanottu ristiinnaiminen myös tavallista yleisempää. Itseasiassa eräät kokkimmehan sitten heti pariutuivatkin parin ekan päivän aikana mikä ei tietysti ollut kovin suuri yllätys paitsi ehkä heille itselleen. Täytyy kyllä tunnustaa noiden joulutorien romantiikan voima, sillä aika monet entisetkin työntekijät olivat juuri noilla toreilla pariutuneet. Tällaisissa tilanteissa, kun ollaan hyvin tiiviisti yhdessä tullaan pakostakin hieman läheisemmiksi kuin mitä voitaisiin normiolosuhteissa tulla. Itse myös vietin hyvin suuren osan vapaa-ajastani muualla kuin huoneessamme johtuen käsittämättömästä katkusta ja tämä toinen paikka oli viiden tytön huone jota niin sanotusti leikkisästi kutsuimme ”penthouseksi” (tämä nimitys johtui huoneen sijainnista). Myönnettäköön myös se tosiasia, että penthousessa oli myös parikin kauniimman sukupuolen yksilöä jota voisin hyvin kuvitella vaimoke-ehdokkaana. Kuitenkin johtuen juuri ajoituksesta eli toisin sanoen heidän parisuhdestatuksestaan ei mitään ikinä tapahtunut enkä voi sanoa kumpaakaan vonganneeni kovin paljoa. Vielä muutama vuosi sitten olisin tuskin tästä mitään välittänyt, mutta nykypäivänä en halua muiden ihmisten elämää enää sotkea, joten aika lailla onnistuin jättämään kyseiset naiset rauhaan. Sitä mitä tulevaisuus taas tuo tullessaan ei voi kukaan tietää.

Mitäs konkreettista sitten tästä jäi itselleni käteen? Voisi tietysti sanoa, että hapankaalia ja chilikastiketta joita molempia ostin tuliaisiksi itselleni. Mainittakoon tästä sen verran, että kun työkaverini kuulivat ostokseni niin ensimmäisenä heille tuli mieleen kuinka masentavalta se kuulosti, kun vertaa kavereideni ostoksiin. Jos nyt sitten taas miettii omaa elämää ja mitä olen vailla niin se mitä tarvitsen ei ole rahalla ostettavissa, joten miksi täyttää kämppää lisää turhalla roskalla jota ei tarvitse? Toisena konkreettisena asiana jäi mieleen se kuinka riittävän laadukasta tavaraa myymällä on varaa pyytää kovempaa hintaakin. Kolmas konkreettinen asia on se ettei hyvinvointivaltion ylläpitoon tarvitse samanlaista pilkunnussimista ja kaiken vahtimista ja kieltämistä kuin mitä Suomessa harrastetaan. Vaikka Saksa on omalla tavallaan yhtä vittumainen niin on siellä meno kuitenkin ihan helvetin paljon vapaampaa kuin Suomessa. Neljäntenä asiana jäi mieleen Suomen kalleus verrattuna Saksaan mm. asuntojen ja ruokien suhteen. Tämä tarkoittaa aikamoista kuilua mitä tulee ihmisten elintasoon. Itse en tosin pidä elintasoa minkäänlaisena mittarina, mutta Saksassa voi elää pienituloisenakin suhteellisen hyvää elämää eikä tarvitse samalla tavalla taistella olemassaolostaan tai olla tukiviidakon vietävänä. Täytyy myös muistaa Saksan suuremmat palkat, jotta kaikki saa riittävää perspektiiviä. Ruoan hinnasta täytyy kuitenkin muistaa sen verran, että yksikköhinnat ovat tietysti pienemmät kuin Suomessa johtuen juuri myyntimääristä. Itselleni tärkein asia on kuitenkin uudet ihmissuhteet joista ainakin toisia tulen vaalimaan enemmän kuin toisia. Kaikki ihmiset eivät voi olla yhtä rakkaita jokaiselle, joten eipä tästä sen enempää.

Tärkein konkreettinen asia on kuitenkin se ettei pitkät työpäivät ole mikään itsetarkoitus eikä niitä kannata tehdä mikäli ei oikeasti rakasta sitä mitä on tekemässä. En pidä niitä välttämättöminä vaan asiat yksinkertaisesti kannattaa tehdä niin hyvin ettei työmäärää tarvitse pitää minään mahdottomana. Jokaisen vain täytyy löytää oma juttunsa, jossa on parempi kuin muut. Tämä ei tietysti ole itsestään selvää kenellekään enkä itsekään ole vielä tässä vaiheessa, joten jatkan itseni kehittämistä edelleen hamaan tappiin saakka.

Seuraavassa kirjoituksessa sokea apina heittää tikkaa eli toisin sanoen ennustukseni vuodelle 2013.

-TT

PS. en kadu omia mokiani, sillä kun on paskat jo housuissa niin ei sitä vahinkoa enää mitenkään korjata.

Viisaat miehet eivät käy niitä taisteluità joita eivät voi voittaa

Monille ihmisille Don Quijote on hyvin tuttu tarina miehestä joka taistelee tuulimyllyjä vastaan tutun aseenkantajan Sancho Panchan kanssa eikä ikinä pääse taistelussaan alkua pidemmälle. Asia on kuitenkin siten ettei tällaisia toivottomia taisteluita tarvitse juurikaan käydä vaan viisas mies tai nainen valitsee ne paremmin ja selviää sen takia elämästään paljon helpommalla kuin monet muut.

Tällä kertaa voin ihan rehellisesti sanottuna myöntää valinneeni väärin Saksaan lähtemällä, mutta elämä opettaa eikä ilman riittävää informaatiota tehty lähtöpäätös enää oikeastaan vituta vaan on vain todettava erehtyneensä ja jatkettava matkaa kohti uusia taisteluja. Mainittakoon tämänhetkisen taisteluni olevan lähinnä terveyspainotteinen enkä osannut sitä mitenkään ennakoida. Tämä alkaa kuitenkin olla aika pitkälti lopussa ja olen tästä taas oppinut ottamaan enemmän asioista selvää kuin toimia vain ja ainoastaan perstuntumalla. En voisi väittää etten olisi välillä nauttinutkin täällä olostani, sillä varsinkin työkaverini ovat hyvin mukavia ja tuntuvat jossakin määrin perheenjäseniltäni. Tämä on aika normaali tilanne mielestäni, sillä olen ennenkin parilla aikaisemmalla ulkomaankomennuksellani saanut monta uutta perheenjäsentä jota on kiva tavata aina kun on vain mahdollista. Olen täällä reissulla tehnyt terveyteni reistaillessa kahdentoista tunnin työpäiviä ja niillä on varmasti ollut myös jonkinlainen vaikutus oman vointiini. Lähinnä kyse on hengitysteiden ongelmista ja ainakin savulla on tässä ollut jonkinlainen vaikutus. Myös hostellihuoneemme ilma on niin surkea ettei siellä voi oleilla yhtään enempää yskimättä. Tämä tosin koskee lähinnä vain allekirjoittanutta, joten tarkkaa analyysia on vaikea tehdä enkä ole lääkäriin mennyt johtuen lähinnä siitä ettei työmaata kehtaa jättää kovin pienten asioiden takia eikä vapaa-aikaakaan viitsi tuhlata lekuriin menoon, vaikka ei se kovin järkevääkään ole. Tähän asti olen selvinnyt kuitenkin suhteellisen hyvin, mutta mikäli tänne tulee vielä kovempia pakkasia niin kusessa ollaan.

Eteenpäin ajattelin mennä valitsemalla taisteluni paljon paremmin ja odotan innolla täältä Saksasta kotiutumistani, sillä käytännössä heti joulun jälkeen alkaa oman elämäni muutostyöt ja tällä kertaa en niitä aio enää jättää pelkiksi puheiksi vaan lopettaa kaikki ”sitku, mutku, eiku,” tekosyyt ja aloittaa tositoimet. Tällä kertaa ne taitavat alkaa ortopedillä käymisellä, sillä vaikka hengitystieni ovat reistailleet enemmän niin jalkanikaan ei ole vielä kunnolla parantunut, joten nyt alkaa olla viimeiset hetket hoitaa se asia. Tämä saattaakin siirtää allekirjoittaneen pidemmälle ”lomalle”, mutta en näe tätä minään ongelmana vaan lähinnä mahdollisuutena hoitaa omat asiani uuteen uskoon. Olen tällä reissullani nimittäin huomannut ettei ole mitään järkeä olla puolet vuorokaudesta töissä, kun asiansa oikein hoitamalla voi tehdä työtä vain pari tuntia päivässä ja elää silti ihan täyttä elämää. En sano tämän olevan mitenkään helppoa, mutta se on myös mahdollista. Kylmä fakta on se ettei tämä muutos onnistu uskomalla vanhoihin totuuksiin kuten kovaan työntekoon, sillä kova työnteko ei todellakaan auta mikäli et hoida asioitasi selkeästi paremmin kuin muut. Tiedän ettei suurin osa usko tätä, mutta ihminen voi olla lähestulkoon mitä tahansa kuin vain haluaa. Ei tämä muutos tule itsellenikään olemaan yksinkertainen asia enkä pidä sitä missään nimessä itsestään selvänä, mutta seuraavat vuodet tulevat näyttämään miten tulee käymään. Tarkoitus on pystyä työskentelemään paikasta riippumatta pari tuntia päivässä tuottaen riittävän toimeentulon. Tämä tarkoittaa huomattavasti suurempia tuloja kuin mitä tällä hetkellä, sillä aion pystyä matkustelemaan samalla, kun töitäni teen. Tietysti muutokset matkan varrella ovat aina mahdollisia, joten saa nähdä miten projekti tästä etenee. Voi tietysti olla, että löydän itseni loppujen lopuksi samasta paikasta kuin mistä olen lähtenytkin, mutta se saattaa sittenkin olla paras paikka ainakin allekirjoittaneelle.

Bloggaaminen tulee varmasti jatkumaan tulevaisuudessakin, mutta saatan jossain vaiheessa vaihtaa sekä kieltä että hieman formaattia. Myös julkaisutiheys tulee mitä todennäköisimmin kasvamaan heti joulun jälkeen. Tämä johtuu aika pitkälti siitä, että tarkoitus on erityisesti kehittyä kirjoittamisessa. Alkuun voi tietysti olla vaikeampaa löytää riittävästi mielenkiintoisia aiheita, mutta en anna sen tosiseikan masentaa itseäni vielä ennen kuin olen kunnolla aloittanut. Näillä fiiliksillä mennään juuri tällä hetkellä. Täältä Saksasta tämä on viimeinen kertomukseni ennen Suomeen saapumistani, mutta teen vielä jonkin tilinpäätöksen tästä reissusta ennen vuoden loppua.

-TT

PS. Erityisesti lapsiperheille joululahjavinkkinä ettei laatuaikaa voi mikään tavara ikinä voittaa!

Laatu ja kilpailukyky sekä lisäarvon tuottaminen palveluilla

Taisteluväsymys alkaa painaa niin henkisesti kuin fyysisestikin tällä Saksan keikalla, joten saa nähdä miten tätä kirjoittaessa se tulee näkymään. Kuitenkin olen aika hyvillä mielin juuri tällä hetkellä, sillä tunnelin päässä alkaa pikkuhiljaa näkymään valoa ja kaikki alkaa taas pikkuhiljaa näyttämään kirkkaammalta kuin vielä muutama päivä sitten. Kuitenkin on huomioitava, että tietysti tämä ainut viikoittainen vapaapäiväni parantaa fiilistäni ja huomenna asiat voivat olla taas ihan toisin. Elämään tosin kuuluvat ylä- ja alamäet eikä varsinkaan jälkimmäisiltä voi välttyä vaikka asiat näyttäisivät menevän juuri siihen suuntaan kuin on itse halunnut.

Paskanjauhanta on hyvä sitten lopettaa aika nopeasti, sillä tiedän joidenkin teistä lukijoista kuitenkin jopa todella odottavan aina seuraavaa kirjoitusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen hintakilpailukyky teollisuudessa alkaa olla mennyttä tuottavuuden hyvästä pitkäaikaisesta kasvusta huolimatta. Tässä tapauksessa onkin sitten pakko löytää uusia kilpailuvaltteja joista itse ainakin näiden vähäisten Saksan kokemusten perusteella olettaisin laadun olevan kuitenkin se juttu jolla myös suomalaistenkin on mahdollista kilpailla muiden maiden kanssa globaalissa kilpailukentässä.  Ainakin itse täällä Saksassa törmään kahteen sanaan, jotka ovat ylitse muiden mitä asiakkaiden suusta pääsee. Toinen on Schlecht ja toinen lecker ensimmääinen on huono tai surkea ja lecker on sitten maukasta tai jotain vastaavaa ja varsinkin paikalliset lapset tuntuvat sitä sanaa viljelevän, kun he meidän markkinapaikkamme ohi kulkevat. Koska ”tavaramme” ovat aika pitkälti kaikkien näkyvillä niin vähäisellä Saksan kielen taidollanikin on helppo nähdä mahdolliset maksavat asiakkaamme. Kun tavaran laatu näyttää huonolle niin tässä tapauksessa se myös yleensä onkin sitä. Itse tosin tykkäsin ruoastamme pari ekaa viikkoa, mutta kaikki alkaa jossain vaiheessa maistumaan puulta. Hyvä laatu on mielestäni olennainen osa hyvää tuotetta ja sekundaa voi aina myydä hyvin vähän aikaa ennen kuin totuus paljastuu ja se paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin. Suomessa on aivan ainutlaatuiset mahdollisuudet tehdä laatua, sillä ainakin vielä tällä hetkellä monien vientiyritysten työntekijät ovat hyvin ammattitaitoisia johtuen korkeasta koulutuksesta. Itse koulutus ei tietenkään ole tae mistään ammattitaidosta vaan se luo paremmat mahdollisuudet sitä hankkia. Varsinkin nykypäivänä suomalainen koulutus keskittyy enemmän tasapäistämiseen ja muodolliseen pätevyyteen kuin itse oikeaan asiaan. Korkeakouluissa on paljon sellaisia opiskelijoita jotka eivät pysty minkäänlaiseen kunnolliseen itsenäiseen ajatteluun vaan jopa teknillinen korkeakoulutus on mahdollista hankkia opettelemalla kaiken ulkoa ja opettelemalla vanhojen tenttien kysymykset ja niihin vastaukset. Jos miettii eri alojen huippuja Suomessakin niin suurin osa heistä ei ole koulutusjärjestelmämme tulosta vaan he ovat menestyneet siitä huolimatta mikä kertoo aika pitkälti siitä ettei meidän tarvitsisi laittaa suurinta osaa ikäluokistamme korkeakoulutukseen vaan jotenkin onnistua kannustamaan heitä luottamaan omaan tekemiseensä ja kehitykseensä. Pidän omaehtoista kouluttautumista kaikista parhaimpana vaihtoehtona mitä tulee todelliseen oppimiseen. Myös tekeminen on ihan helvetin tärkeää, sillä ilman tiettyjä määriä harjoitusta on turha odottaa kovin laadukasta tekemistä. Itselleni tämä tekeminen on hyvinkin vaikeaa aina välillä, sillä olen huomattavan paljon enemmän pohdiskelevaa kuin tekevää ihmistyyppiä. Tämä on ehkä tällä hetkellä suurin kuiluni sen suhteen, että olisi mahdollista luoda tästä blogista ja asiasta bisnestä. Lukijoiden määrää en usko pystyväni kasvattamaan juuri muilla tavoin kuin luomalla parempaa sisältöä.

Mitä sitten taas tulee lisäarvon tuottamiseen niin Suomesta on tullut järkyttävän selkeästi itsepalveluyhteiskunta mikä ei sitten taas yhtään helpota teollisuutemme kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Ainakin täällä Saksassa sentään saa jonkinlaista palvelua mitä ei oikein voi millään sanoa Suomesta, kun siellä ei edes monilla huoltoasemilla saa minkäänlaista huoltoa autoonsa. En tosin ole täälläkään huoltoasemilla vieraillut, mutta esimerkiksi paikallisessa kirjakaupassa on sijoitettu sohvia ihmisille, jotta he voivat lukea kirjoista osia. Itse käytin tätä mahdollisuutta viime viikolla ja tulen sitä varmaan tänäänkin käyttämään. Tämän seurauksena myös ostin itselleni kirjan jota en muuten olisi tullut hankkineeksi mikä tarkoitaa käytännössä sitä etten usko näiden sohvien ja näiden seurauksena suuremman tilantarpeen maksavan tälle kirjakaupalle yhtään vaan itseasiassa tuovan huomattavan paljon lisäarvoa asiakkaille. Nykypäivänä kun on varsin helppoa tilata kirjansa netin kautta ”ilmaisella postituksella” ihan mihin maahan tahansa. Ilmaiseksi on tietysti lainausmerkeissä, sillä asiakas maksaa lähestulkoon aina osansa yritysten kuluista tavalla tai toisella. Itse en usko ostavani suomalaisista kirjakaupoista juuri tämän lisäarvon puuttumisen vuoksi mitään, sillä nettikaupoistakin joutuu tilatessaan joko maksamaan ylisuuren postimaksun tai sitten hakemaan itse kirjakaupasta asti tilaamansa. Näitä esimerkkejä riittää monia, mutta ehkä itselleni tämä asia on kaikista läheisin johtuen juuri siitä, että luen hyvin paljon.

Jos löytyy kommentteja niin yritän tänään niihin vastata. Viikonloppuna ovat kiireisimmät aikamme, joten en varmaan jaksa kovin paljoa nettiä selata työpäivien jälkeen. Seuraava kirjoitus tulee varmaan vasta viikon päästä.

Over and out,

TT

Suomi VS Saksa, perstuntuma

Vajaa pari viikkoa on täällä Saksassa nyt mennyt ja jonkinlainen perstuntuma on otettu tähän maahan. Tämän innoittama ajattelinkin nyt vapaapäivänäni (ei välttämättä julkaisupäivä) kirjoitella ensivaikutelmia mitä tulee näiden kahden maan eroihin. Tällä hetkellä Suomi on aika pahasti tappiolla mitä tulee hyvien asioiden määrään, mutta yksi tärkeimmistä asioista eli ihmiset ovat mielestäni Suomen puolella kaiken kaikkiaan. Tätähän on tosin vaikea mitata, sillä se perustuu lähinnä allekirjoittaneen mielipiteisiin eikä mihinkään numeroarvioihin.

Kuitenkin on myös helppo keskittyä numeroihin, sillä varsinkin hintojen kohdalla kyse on pelkästään siitä. Ensimmäinen huomioon otettava asia ainakin itselleni tuppaa olemaan alv joka on täällä Saksassa tietääkseni 19%. Jo pelkästään tämä tuo jonkin verran eroa hintoihin, jotka eivät ainakaan tietyissä asioissa täällä Saksassa ole juurikaan halvempia suppean yhden päivän kaupoissa pyörimisen jälkeen. Täällä Saksassa tuntuvat olevan hyvinkin laatutietoisia eivätkä suostu ostamaan ihan mitä roskaa tahansa. Tästä hyvänä esimerkkinä on mm. se tosiasia ettei lihaa ostaessa tarvitse kuljettaa kotiinsa valmismarinadipaskaa, jota lähinnä vain Suomessa tarjotaan. Ostovoimaakin on huomattavan paljon enemmän johtuen kovemmista palkoista ja pienemmistä veroista. Tämä on mielikuvani, mutta ilmeisesti Saksan verojärjestelmä on vielä selkeästi monimutkaisempi kuin kotimaassamme, joten se on sitten mitä ilmeisemmin tapauskohtaista.  Jotkin hinnat ovat täällä suunnilleen samalla tasolla kuin Suomessa ja tästä parhaimpana esimerkkinä viihde-elekotroniikka mikä itselle hyvin suppealla otannalla näytti suunnilleen samanhintaiselta, mutta mitä ilmeisemmin ainakin nettikaupasta saa Suomeen tilattuna nämäkin tuotteet ainakin jonkin verran halvemmalla. Mitä tulee ainakin vaatteisiin niin Saksa on selkeästi halvempi monessa mielessä.

Mitä taas tulee ruokiin ja juomiin niin täällä molemmat ovat aika selkeästi halvempia ja varsinkin ”ulkona” syöminen ja juominen on selkeästi halvempaa. Täällä normaali puolenlitran tuoppi on kolmisen Euroa baarissa ja syominenkin on varmaan kolmisenkymmentä prosenttia halvempaa, mutta sitä on suhteellisen vaikea todeta, sillä saksalainen ruoka on aika helvet paljon erilaista kuin mitä Suomessa on oppinut syömään. Varsinkin täällä Stuttgartissa Schwaabilainen ruoka on aika lailla erilaista ja se on mielestäni jotenkin juusto- ja perunapitoista, mutta voin yhtä hyvin olla täysin väärässä. Itse olen yleensä ”ilmaisesta” ruoasta irtauduttuani syönyt lähinnä kiinalaista nuudelihöttöä erinäisten friteerattujen lisukkeiden kanssa. Tämä ateria on maksanut peräti nelisen Euroa ”perinteisessä” muovisessa take away pakkauksessa. Sanoisin, että suhteellisen halpaa ja se myös näkyy ravintolan jonoissa. Kaipailin tällaista vaihtoehtoa edes suunnilleen samoilla hinnoilla Suomeenkin, mutta eipä taida näkyä kun kukaan ei pysty myymään tappiolla kovin pitkään. Koska tuossa jo kyseltiinkin hintavertailun perään niin kävin tänään paikallisessa Lidlissä tekemässä hyvin suppean hintatarkastelun, joten tässä se tulee:

Saskia-vesi 1.5l 0.19€+pantti 0.25€

Freeway cola 1.5l 0.39+pantti 0.25€

banaani 1.15€/kg

patonkin 0.69€

pekoni 1.66€ 2*125g

maito 1l 0.54€

sokeri/kg 0.89€

munat 10kpl 1.09€

primadonna oliiviöljy 750ml 2.59€

omenamehu 1.5l 1.12€

Jokainen voi sitten käydä tarkastelemassa siellä Suomessa miltä hinnat näyttävät. Olen pahoillani ettei juuri tullut lihojen hintoja esille, mutta ongelmana on oma kielitaitoni ja se ettei paikallisesta Lidlistä löytynyt marinoitua lihaa juuri ollenkaan. Oma perstuntumani on, että jauheliha on hieman halvempaa kuin Suomessa ja varmaan muutkin, mutta tätä tarkemmin en osaa sanoa. Suppeatahan tämä tietysti on, mutta kaipa tosta listasta saa jo jotain irti. Nämä kaikki tuotteet löytyvät kuitenkin molempien maiden saksalaisSiwoista, joten ne ovat suoraan vertailukelpoisia.

Yksi asia mikä täällä Saksassa hieman hämmästyttää on se, että täällä on kuitenkin selkeästi monissa määrin vapaampaa kuin Suomessa joka on kyllä kieltojen ja määräysten yksi kärkimaista enkä todellakaan tarkoita sitä hyvässä mielessä vaan pikemminkin päinvastoin. Osataan sitä toisaalta myös täälläkin eikä tietyt viranomaise eroa mitenkään suomalaisista. Pilkunnussiminen on täällä myös aikamoista ja jotkin säädökset joihin itse olen törmännyt täällä käsittämättömiä. Myös tietyn viranomaisen pikkumaisuus oltuaan väärässä on vittumainen ilmiö, mutta tuskin ainutlaatuinen siellä kotimaassakaan. Tästä ei nyt sitten tällä kertaa enempää, mutta tällaiset pikkuasiat ainakin saavat vitutuskäyräni nousemaan. En tosin ole harkinnut tänne muuttamista, joten eipä tarvitse hirveästi näistä asioista huolehtia.

Vielä lopuksi haluan sanoa pari asiaa meille kaikille hyvin tärkeistä asioista eli säästä ja ihmisistä. En kommentoi kesäsäätä sen enempää, mutta ainakin alkutalvi täällä etelä-Saksassa on ollut sateinen, tuulinen ja lämpötilat ovat pyörineet noin nollasta asteesta vajaaseen kymmeneen. Tänään tuli lunta, mutta aika laillahan se on vaan höttöä joka sulaa heti pois. Mitä tulee ihmisiin niin tykkään kyllä suomalaisista enemmän kuin saksalaisista, mutta tämäkin on niin pieni otos ettei siitä pitäisi tehdä juurikaan suurempia johtopäätöksiä. Se mikä nyt ensimmäisenä tulee mieleen niin saksalaisnaiset ovat mielestäni aika lailla harmaata massaa, jos ei lasketa mukaan niitä joista selkeästi näkee etteivät heidän sukunsa ole ainakaan kovin kauaa maassa asuneet. Saksalaisista voi myös sanoa etteivät suurin osa heistä halua juurikaan erottua toisistaan ainakaan vaatetukselta mikä on tietysti aika lailla tuttua myös Suomessakin, joten suomalaisten on varmasti helppo sulautua joukkoon kunhan opettelevat riittävästi kieltä.

Mainittakoon nyt sen verran, että mitä tulee niin sanottuun hyvinvointivaltioon niin minä näen niin paljon etumatkaa Saksalle, että kyllä Suomestakin on mahdollista saada selkeästi parempi paikka kunhan tulee pakkomuutos ja se todellinen katastrofi on jo näkyvissä. Täällä ei nimittäin juurikaan näy köyhiä ja keskimäärin kaikki isommat kulutushyödykkeet kuten autot ovat täällä paljon parempia mikä kertoo huomattavasti vauraammasta maasta kuin Suomi. Turvallisuusasioista sen verran, että täällä on mielestäni hyvin turvallinen olo iltaisin, mutta mikäli olet yksinäinen nainen niin siinä tapauksessa on syytä varoa hyvin paljon eikä ikinä pysähtyä, vaikka miehet mukavia juttelisivatkin. Huolimatta Saksan etumatkasta muissa asioissa niin suomalaiset ihmiset kaikkine huonoine puolineenkin kääntävät edun hieman Suomelle ainakin juuri näiden vajaan kahden viikon perusteella. Voisin kuitenkin hyvin nähdä asuvani myös täällä, mutta mitään syytä siihen ei juuri tällä hetkellä ole.

Mitä todennäköisimmin julkaisupäivä on huominen perjanta 7. joulukuuta, sillä en halua tällaista vertailua julkaista juuri kun maamme juhlii vuoden tärkeintä päiväänsä. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän vielä mainitsemalla etten usko seuraavan kirjoituksen tulevan julkaistuksi ennen seuraavaa vapaapäivääni. Kaikkea hyvää sinne koti-Suomeen!

-TT

sekalaista Saksasta

Terveisiä Saksan maalta. Lupasin edellisen kirjoituksen kommenteissani vilkaisun saksalaisten elintarvikkeiden hintatasoon, mutta näin normaalia hieman lyhyemmän työpäivän kunniaksi ajattelin tempaista hieman kuulumisia täältä. Tänään olin noin 11 tuntia töissä normaalin 12-13 tunnin sijaan ja huomasin yhtäkkiä omaavani zeniläisen mielenrauhan joka odottaa huomisen vapaapäivän johdosta. Käytännössä olen ollut töissä noin 10 päivää tuolla pidemmällä työpäivällä, joten lomapäivä tulee tarpeeseen.

Tällä reissulla olen kyllä oppinut taas arvostamaan yhtä ammattiryhmää aikaisempaa enemmän ja tämän seurauksena olen itsekin päässyt ”nauttimaan” ylipitkistä työpäivistä ilman riittävää arvostusta. Suurimmalla osalla tästä porukasta on hyvin paljon lyhyemmät työpäivät ja jotkut heistä jaksavat silti valittaa, mutta suotakoon se heille. Kaikki asiat eivät aina mene elämässä tasan eikä siitä kannata ottaa enempää stressiä. Mitä taas tulee omaan työhöni niin fyysinen rasitus on selkeästi suurempi kuin mitä olin ajatellut ja välillä kiirekin puskee päälle. Kaikkia tuntuu välillä vituttavan ja tällä reissulla olen taas oppinut inhoamaan tiettyä ihmisryhmää joita voi vaikka kutsua teennäisiksi paskoiksi. Onneksi näitä mulkvisteja ei juurikaan ole tällä reissulla, mutta yksikin on liikaa. Tarkempiin yksityiskohtiin en mene, mutta en todellakaan halua katsella tällaista ihmistä ja se onkin suurin syy miksi en tule tänne enää uudestaan. Muuten meillä on täällä helvetin hyvä porukka eikä juuri ketään tarvitse mielestäni vaihtaa. Mikään ei ainakaan allekirjoittanutta vituta enemmän kuin ”kerätä käpyjä” kuvainnollisesti metsästä kuten huomenna itsenäisyyspäivänämme tuleva tuntematon sotilas taas näyttää. Tämä jo noin parisenkymmentä vuotta katkeamatta jatkunut perinne jää väliin huomisen osalta.  

Kuitenkin joskus on välillä hyvä päästä eroon tietyistä käyttäytymismalleista jo ihan turtumisenkin osalta. Näiden käyttäytymismallien rikkoutuminn on kuitenkin aika hyvä asia loppujen lopuksi. Tämä ei tietystikään koske varsinaisesti tuntemattoman sotilaan katsomista itsenäisyyspäivänä vaan eräitä henkilökohtaisia asioita joita on vaikea muuttaa.  Tämän tarkemmin en halua näitä selittää. Tällä hetkellä näyttää siltä ettei eräs käyttäytymismallini tule muuttumaan, mutta olen jo pikkuhiljaa alkanut sen tiedostamaan. Tiedostaminen on tietysti yksi askel muutokseen, mutta vasta ensimmäinen ja matka on näissä tapauksissa hyvinkin pitkä. Jokaisella meistä kuitenkin on näitä ja toivottavasti mahdollisimman monet tulevat pääsemään niistä pahimmistaan eroon mikäli ne tiedostavat. Kerrotaan nyt sen verran ettei tällä kertaa ole kyseessä alkoholinkäyttö vaan ihmissuhdeasiat.

Mainittakoon sen verran täältä Stuttgartista, että ainakin vaatteiden hinnat ovat selkeästi halvemmat kuin siellä kotimaassa ja ajattelin tämän asian käyttää hyväkseni ja ostan hieman sellaista vaatetta, jota tarvitsen vuodesta toiseen. Kuitenkin tämän reissun seurauksena on myös pakko heittää roskiin kasa vaatteita, sillä työnkuvani vuoksi ne haisevat eräälle Suomessakin hyvin tunnetulle kalalle eikä sitä hajua oikein pääse karkuun edes hostellihuoneessani. Pakko kuitenkin sanoa, että itsepä olen paskani valinnut, joten kuukausi sitä on nyt kärsittävä. Onneksi juuri muita miinuspuolia pitkien työpäivien lisäksi ei ole kuitenkaan ja kokemuksenahan tämä taas näyttää sen kuinka vähemmän on oikeasti enemmän, sillä aika pitkälti pidän liian pitkiä työpäiviä valintana jota ei ole pakko tehdä, vaikka sitä tietysti nykypäivänä vaaditaankin. Vaihtoehto tälle valinnalle on joko ala joka ei ole kovin kilpailtu tai sitten erittäin suuren lisäarvon tuottaminen asiakkaille. Jälkimmäinen vaihtoehto tulee koko ajan kilpailun koventuessa ympäri maailmaa, joten kaikkien olisi tähän todellisuuteen jo vihdoinkin herättävä mitä se sitten jokaisen kohdalla ikinä tarkoittaakin.

Palaan hintatasoon seuraavassa kirjoituksessani tarkemmin ja siihen voi joko mennä pidempään tai sitten ei mene huomisiltaa kauempaa. Riippuu niin paljon siitä miten jaksan kierrellä ympäri kaupunkia ensimmäisenä päivänä jolloin on aikaa esimerkiksi käydä kaupoissa. On sataprosenttisen varmaa, että aion ainakin huomenna syödä hyvin, sillä siihen ei ole montaa hyvää tilaisuutta vielä ollut. Tämän lisäksi aion myös nauttia omasta tilastani, sillä vapaapäivänäni ovat melkein kaikki muut töissä. Mainittakoon muuten tähän loppuun vielä sellainen seikka, että hyvin monet meistä tällä hetkellä miettivät onko pakko palata takaisin sinne Suomeen? Tällä hetkellä Saksa vaikuttaa oikealta hyvinvointivaltiota Suomeen verrattuna.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille sinne koti-Suomeen ja nauttikaa vapaistanne, sillä niin minäkin aion tehdä!

-TT

Saksassa 24.11-23.12 Blogi ”tauolla”

Elikkäs kuten olen jo viime kirjoituksessa ilmoittanut niin lähden Saksan maalle tänään lauantaina ja siellä tulee olemaan sen verran kiire etten usko voivani kirjoittaa samassa laajuudessa postauksia kuin normaalisti. (Tiedän sen olevan huono tekosyy, mutta näillä kuitenkin mennään?).

Lähden Saksan maalle pikkujoulusesongiksi töihin eräälle joulutorille mikä tarkoittaa sitä, että työpäiväni tulevat venymään suhteellisen pitkiksi varsinkin parilla viimeisellä viikolla etten välttämättä jaksa työpäivien jälkeen enää juurikaan blogiini kirjoittaa. Yleensä yhden kirjoituksen tekemiseen menee helposti parikin tuntia mikä on pitkä aika raapustaa yli kymmentuntisen työpäivän jälkeen. Tämän vuoksi olen päättänyt kirjoittaa tuon kuukauden ajan aika lailla lyhyempiä pätkiä mikä tarkoittaa sitä ettei niissä oikein pysty kunnolla asioita perustelemaan. Tämän vuoksi pahoittelen mikäli teistä tuntuu siltä ettei blogista meinaa saada mitään irti. Tämä ajankohta on siinäkin mielessä huono, että viime viikkoina olen taas mitä ilmeisemmin saanut parisenkymmentä päivittäistä lukijaa lisää. Jotkut pitempään blogiani lukeneet tuskin välittävät niin paljoa tästä tauosta, sillä yleensä pieni tauko saattaa parantaa kirjoitusten laatua selvästi.

Itseäni tällä reissulla kiinnostaa aika pitkälti se löytyykö Saksasta niin sanottua hyvinvointivaltiota, sillä sitä ei ainakaan Suomesta löydy. Tietysti näin lyhyenä aika ei välttämättä hirveästi tätä ehdi seuraamaan, mutta aion kuitenkin yrittää seurata vajaalla Saksan kielen taidollani mm. uutisotsikoita sanomalehdistä, sillä niihin törmää pakosti jokaisessa maassa ollessaan ainakin täällä Euroopassa, vaikka kaikista kielistä ei tietysti mitään tajuakaan. Hintataso maassa on myös itseäni hyvinkin kiinnostava asia. Tarkoitus on ainakin yrittää piipahtaa paikallisisssa kaupoissa vertailemassa hintoja Suomeen. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että näistä vertailuista tulisi kovin tarkkoja, sillä monet tuotteethan eivät tietystikään ole samoja joita täällä Suomessa myydään. Myös Saksassa on tietysti hintatasossa eroja ja itse olen vauraammassa etelä-Saksassa koko reissun ajan, joten se ei kerro mitään esimerkiksi itä-Saksasta. En tosin usko kovin montaa ihmistä kiinnostavan itä-Saksan hintataso Berliiniä lukuunottamatta.

Tässä tätä seuraamista nyt sitten on jonkin verran. Voi olla, että seuraavan kuukauden ajan tulee enemmän päiväkirjamaista kerrontaa tapahtumista kuin perusteltua analyysia. Kuitenkin on selvää ettei se arki saksalaisella joulutorilla välttämättä ole kovin mielenkiintoista, joten en siitä kovin paljoa kirjoita. Mikäli joku lukijoista on sitä mieltä, että se voisi olla mielenkiintoista niin kommentoikaa ihmeessä. Alan nyt valmistautumaan illan matkaan, joten eipä tässä muuta.

Auf Fiedersehen Finnland!

-TT