Keskiluokan kuolema on hidas ja tuskallinen

Jos aletaan katsomaan asioita hieman laajemmasta perspektiivistä kuin täältä lintukodosta voidaan huomata keskiluokan keskimääräisen ostovoiman tippuneen monissa länsimaissa jo 1980-luvun lopusta lähtien. Tämä kehitys tulee jatkumaan seuraavat vuosikymmenet. Suomi ja muut muutamat länsimaat ovat olleet poikkeuksia hyvin pitkään, mutta tämäkin ilo alkaa pikkuhiljaa loppumaan globalisaation lyödessä keskiluokkaa turpiin yhä lujemmin.

Suomi pärjäsi maana erittäin hyvin vuosiin 2006 ja 2007 saakka. Sen jälkeen keskimääräinen ostovoima on tippunut tasaisen varmasti ja tulee tippumaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Nokia-klusteri oli yksi suurimmista syistä siihen miksi selvisimme 1990-luvun lamasta kuivin jaloin. Valitettavasti tämä kruununjalokivemme on himmentynyt niin pahasti ettei siitä ole paljon mitään enää jäljellä. Tämän maksajaksi tulee keskiluokka. Keskiluokka maksaa tätä laskua koko ajan korkeampien elinkustannusten myötä. Poliitikkomme ovat munanneet mahdollisuutemme sopeutua tähän jatkuvaan kehitykseen elämällä yli varojen ja rohkaisten kansalaisia tekemään samoin. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa laskua emme ole vielä alkaneet maksamaan. Tämä kehitys ei jatku enää montaa vuotta ja sen jälkeen keskiluokka romahtaa. Näin on tapahtunut jo monessa maassa kuten Kreikassa ja Espanjassa. Tulevaisuuden kuva on kollektiivisesti sama kuin Espanjassa. Tästä voi lukea lisää täältä.

Meillä yksilöillä on kuitenkin mahdollisuus sopeutua tähän kehitykseen, mutta se voi tapahtua ainoastaan hyväksymällä tosiasiat. En halua tahallani maalata piruja seinille, mutta tosiasioista on pakko kertoa, jotta asiat paranevat. Seurauksena on eriarvoisuuden lisääntyminen vielä entisestään. Rikkaat tulevat rikastumaan vielä enemmän ja köyhemmät joutuvat tulemaan toimeen vielä vähemmällä. Tiedän ettei se ole reilua, mutta elämässä harvoin menevät nallekarkit tasan. Voivottelu ei valitettavasti auta vaan toimiminen. Tämä on syytä aloittaa ennen kuin paska alkaa levitä tuulettimesta ympäriinsä. Tarkkaa ajankohtaa tulevalle romahdukselle on vaikea määrittää, mutta kyseessä on yli kaksi vuotta ja alle kymmenen. Suomessa tämä riippuu siitä kuinka kauan valtio ja kunnat saavat lainattua rahaa suhteellisen matalalla korolla. Koska velkaa otetaan paljon ulkomailta tulee romahdus tapahtumaan nopeammin kuin niissä maissa joissa sitä otetaan lähinnä kotimaasta kuten Japanissa. Japanihan on selvinnyt hyvin pitkään korkealla velalla.

Miten sitten sopeutua tähän kehitykseen? Tähän on periaatteessa olemassa kaksi mahdollisuutta tai niiden yhdistäminen eli

1. Sopeuttaminen menonsa nykyisiä paljon pienemmiksi
2. Tuottamalla niin paljon lisäarvoa muille, että kuuluu siihen pieneen joukkoon joka rikastuu tai sijoittamalla rahansa järkevämmin kuin keskiluokka

Oma arvioni palkkojen tulevasta laskusta on 20-40%:a joka tarkoittaa sitä, että menojen laskun on oltava vähintään tätä luokkaa. Tämä tulee erityisesti koskemaan kaikkia niitä jotka työskentelevät julkisella sektorilla. Sen sijaan yksityisellä sektorilla työskentelevien tulojen muutokset tulevat ennen kaikkea olemaan tapauskohtaisia. Ei ole väärin kuitenkaan olettaa näiden laskevan keskimäärin vähintään yhtä paljon. Tämä sopeutus on syytä aloittaa heti. Sen lisäksi sinun täytyy alkaa tuottamaan riittävästi lisäarvoa, jotta voit tienata suurempaa palkkaa. Toisin sanoen joko muiden ihmisten tai yrityksen tulee hyötyä sinun työpanoksestasi niin paljon, että he haluavat maksaa siitä enemmän. Toinen mahdollisuus on onnistua luomaan mielikuva siitä lisäarvon tuottamisesta. Tätä ”valehtelua” sinä et kuitenkaan voi jatkaa kovin pitkään vaan totuus paljastuu ennen pitkään. Rahojen sijoittaminen järkevämmin kuin keskiluokka ei tule koskaan olemaan vaikeeta, koska varsinkin Suomessa hyvin harva sijoittaa juuri muuhun kuin kivijalkapankkinsa tarjoamiin rahastoihin asuntolainojensa kytkykauppana. Tätä vaikeampaa sen sijaan on tienata rahaa sen verran, että sitä jää sijoittamiseen kallistuvien elinkustannusten ja palkan pienenemisen jälkeen.

Ja sitten vielä on mainittava näin lopuksi, että ainoastaan energiatehokkuuden radikaali parantaminen pitää länsimaiden keskiluokan elintason edes nykytasolla. Tällä hetkellä tätä ei ole näköpiirissä, mutta toivottavasti joku sellaisen kehityksen saa aikaan. Päinvastoin kuin voisi tästä kirjoituksesta luulla niin en toivo keskiluokan kurjistumista, vaikka olen lähes varma siitä.

Seuraava kirjoitus on 3. askel parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Se tulee joko huomenna tai sitten keskiviikkona.

-TT

Kun on rahaa ei ole aikaa ja kun on aikaa niin ei ole rahaa

Tämä suurimmalle osalle varmasti hyvin tuttu ongelma saattaa olla mielessä useammalla meistä hyvin usein. Onko kyseessä todellinen vitsaus vai olemmeko me vain sittenkin enemmän ympäristömme muokkaamia uhreja jotka eivät ole ikinä ajatelleet molempien saamisen olevan mahdollista? Tunnustettakoon heti tähän hätään, että juuri tällä hetkellä minulla on aikaa varmasti riittävästi, mutta rahaa voisi tulla selkeästi enemmänkin. Tässä blogissahan olen tähän dilemmaan tavallaan yrittänyt vastausta löytää.

Paras tapa päästä otsikossa mainittuun tilanteeseen on nostaa suhteellista palkkaansa. Käytännössä työhän on enemmän tai vähemmän oman aikansa ja osaamisensa myymistä sen maksajalle. Mikäli työnantaja tai asiakas saa siitä enemmän hyötyä kuin siitä maksaa niin silloin joku hyötyy siitä. Aina ei näin tietystikään ole vaan se kuuluisa lisäarvo hukkuu jonnekin ja selkeästi pidemmällä tähtäimellä kyseinen homma tulee jossain vaiheessa loppumaan. Hyvin usein on kuitenkin kyse oman työn aliarvostamisesta ja silloin hyödyn kerää joku muu. Paras ratkaisu otsikossa mainittuun ongelmaan on tuottaa lisäarvoa niin paljon muille, että voi ITSE valita milloin tekee töitä ja minkä verran. Periaatteessa homma on hyvin yksinkertainen, mutta eihän se sitä tietenkään ole. Valitakseen hommansa on pakko olla niin jumalattoman hyvä siinä mitä tekee ettei tarvitse kovin paljon työskennellä. Tämä taas vaatii harjoittelemista, koska ainoastaan olematon määrä ihmisiä syntyy niin lahjakkaaksi ettei hirveää määrää töitä tarvita. Etätyöt ovat myös yksi hyvä tapa saada lisättyä omaa vapaa-aikaansa. Ne voivat säästää aikaa kahdella eri tavalla ja ensimmäinen ja se todennäköisesti vähäisempi on työmatkan lyheneminen. Se parempi on työtehokkuuden nostaminen paljon korkeammaksi ja sitä myötä töihin kuluvan ajan väheneminen. Häiriötekijöiden väheneminen tätä kautta saattaa myös johtaa automaattiseen työtehon nousuun.

Yksi mahdollisuus on tietysti keksiä tai luoda jotain sellaista jota kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt. Sen jälkeen voi kaiken mennessä kohdalleen vain nauttia työnsä tuloksista ja rahaa juoksee tilille tekemättä mitään. Tämäkään ei riitä mikäli joku tai jotkut eivät ole valmiita tästä tuotoksesta maksamaan. Näitäkään neroja olivat he sitten luovia tai muuten osaavia ei ole kovin paljoa. Todennäköisesti on pakko myös osata myydä omat tuotoksensa riittävän kovalla hinnalla tai sitten kyseessä on vain yksinkertaisesti ylivoimaisen hyödyllinen keksintö tai palvelu ostajalleen. Raha on tietysti mahdollista laittaa työskentelemään puolestaan, mutta sekään ei tietysti takaa mitään. Se on kuitenkin yksi vaatimus mikäli ei halua työskennellä enää ollenkaan.

Monet ”työläiset” valittavat ajan olevan koko ajan kortilla, mutta mikäli he alkaisivat tarkastelemaan kuinka he sitä käyttävät esimerkiksi iltaisin huomaisivat he nopeasti ettei tämä pidä paikkaansa. Ymmärrän tietysti ettei kukaan ”kiireinen” tätä väittämää kovin helpolla niele. Periaatteessa kuitenkin jo muutamat yksinkertaiset toimenpiteet vähentävät ajanhukkaamista reilusti. Näistä ehkä suurimmalle osalle helpoin asia olisi yksinkertaisesti vähentää telkkarin luomaa kiirettä huomattavasti. Hyvin monilla tämä pölhöpurkki on pari tuntia illalla auki, kun sieltä löytyy aina jotain katsottavaa tai vaikka ei löytyisikään niin se on silti auki taustalla. Tästä seuraa sen verran taustahälyä mikä vaikuttaa ihmisen aivoihin, vaikka sitä ei tuijottaisikaan koko aikaa. Tämä häly sitten itseasiassa vaikuttaa keskittymiskykyyn ja aiheuttaa kiireentuntua. Ihmisellä ei ole kovin hyvää kykyä keskittyä moneen asiaan samalla kertaa ja silloin tekeminen yksinkertaisesti radikaalisti hidastuu. Pelkkä television pitäminen suljettuna arki-iltaisin riittää radikaaliin kiireen vähentämiseen. Tätä voi jokainen kokeilla kotonaan. Muita riippakiviä on mm. turhien lehtien lukeminen. Tällöin on sitten hyvin paljon mahdollista keskittyä niihin asioihin joista tuppaa olemaan itselle hyötyä ja iloa. Ne voi olla ihan mitä vaan pitsinnypläyksestä paritanssiin. Nämä säästetyt vapaa-ajan tunnit on myös mahdollista käyttää itsensä kehittämiseen ja ne parantavat mahdollisuuksia saada sitä ammattitaitoa joka mahdollistaa korkean tuoton investoimalleen ajalle.

Yksi asia mikä on pakko mainita on se ettei tämä ylimääräinen käytettävissä oleva aika tuo suoralta kädeltä onnea vaan siitä voi myös muodostua riippakivi jonka seurauksena ei tiedä mitä sillä tekisi. On siis hyvä olla suunnitelma tämän ylimääräisen ajan hyödyntämiseen jo etukäteen. Tästä voin pitää itseäni ainakin jonkinlaisena esimerkkinä, koska varsinkin nyt kesäaikana telkkarin ja yleensäkin netin käyttö telkkariohjelmien suhteen oli varsinkin elokuun alussa harvinaista. Viikon jälkeen aloin huomata kuinka hukkasin aikaani utuubin parissa ja yhdellä viikolla kulutinkin peräti viisi tuntia päivässä pelkästään netin ääressä mikä on ihan helvetin paljon minullekin puhumatta muista ihmisistä. Toinen esimerkki on eräs kaveri joka työttömäksi jäätyään istuu joka päivä samassa paikassa juomassa olutta aina kun menen siitä ohi. Hänellä sitä aikaa näyttäisi riittävän, mutta se kuluu ihan vääriin asioihin.

Tällaisia asioita tuli mieleen tällä kertaa. Jokainen voi tietysti laitella omia ajansäästövinkkejä ja kuinka nostaa oman työnsä tai muiden lisäarvoa, vaikka kommentteihin..

-TT

Laatu ja kilpailukyky sekä lisäarvon tuottaminen palveluilla

Taisteluväsymys alkaa painaa niin henkisesti kuin fyysisestikin tällä Saksan keikalla, joten saa nähdä miten tätä kirjoittaessa se tulee näkymään. Kuitenkin olen aika hyvillä mielin juuri tällä hetkellä, sillä tunnelin päässä alkaa pikkuhiljaa näkymään valoa ja kaikki alkaa taas pikkuhiljaa näyttämään kirkkaammalta kuin vielä muutama päivä sitten. Kuitenkin on huomioitava, että tietysti tämä ainut viikoittainen vapaapäiväni parantaa fiilistäni ja huomenna asiat voivat olla taas ihan toisin. Elämään tosin kuuluvat ylä- ja alamäet eikä varsinkaan jälkimmäisiltä voi välttyä vaikka asiat näyttäisivät menevän juuri siihen suuntaan kuin on itse halunnut.

Paskanjauhanta on hyvä sitten lopettaa aika nopeasti, sillä tiedän joidenkin teistä lukijoista kuitenkin jopa todella odottavan aina seuraavaa kirjoitusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen hintakilpailukyky teollisuudessa alkaa olla mennyttä tuottavuuden hyvästä pitkäaikaisesta kasvusta huolimatta. Tässä tapauksessa onkin sitten pakko löytää uusia kilpailuvaltteja joista itse ainakin näiden vähäisten Saksan kokemusten perusteella olettaisin laadun olevan kuitenkin se juttu jolla myös suomalaistenkin on mahdollista kilpailla muiden maiden kanssa globaalissa kilpailukentässä.  Ainakin itse täällä Saksassa törmään kahteen sanaan, jotka ovat ylitse muiden mitä asiakkaiden suusta pääsee. Toinen on Schlecht ja toinen lecker ensimmääinen on huono tai surkea ja lecker on sitten maukasta tai jotain vastaavaa ja varsinkin paikalliset lapset tuntuvat sitä sanaa viljelevän, kun he meidän markkinapaikkamme ohi kulkevat. Koska ”tavaramme” ovat aika pitkälti kaikkien näkyvillä niin vähäisellä Saksan kielen taidollanikin on helppo nähdä mahdolliset maksavat asiakkaamme. Kun tavaran laatu näyttää huonolle niin tässä tapauksessa se myös yleensä onkin sitä. Itse tosin tykkäsin ruoastamme pari ekaa viikkoa, mutta kaikki alkaa jossain vaiheessa maistumaan puulta. Hyvä laatu on mielestäni olennainen osa hyvää tuotetta ja sekundaa voi aina myydä hyvin vähän aikaa ennen kuin totuus paljastuu ja se paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin. Suomessa on aivan ainutlaatuiset mahdollisuudet tehdä laatua, sillä ainakin vielä tällä hetkellä monien vientiyritysten työntekijät ovat hyvin ammattitaitoisia johtuen korkeasta koulutuksesta. Itse koulutus ei tietenkään ole tae mistään ammattitaidosta vaan se luo paremmat mahdollisuudet sitä hankkia. Varsinkin nykypäivänä suomalainen koulutus keskittyy enemmän tasapäistämiseen ja muodolliseen pätevyyteen kuin itse oikeaan asiaan. Korkeakouluissa on paljon sellaisia opiskelijoita jotka eivät pysty minkäänlaiseen kunnolliseen itsenäiseen ajatteluun vaan jopa teknillinen korkeakoulutus on mahdollista hankkia opettelemalla kaiken ulkoa ja opettelemalla vanhojen tenttien kysymykset ja niihin vastaukset. Jos miettii eri alojen huippuja Suomessakin niin suurin osa heistä ei ole koulutusjärjestelmämme tulosta vaan he ovat menestyneet siitä huolimatta mikä kertoo aika pitkälti siitä ettei meidän tarvitsisi laittaa suurinta osaa ikäluokistamme korkeakoulutukseen vaan jotenkin onnistua kannustamaan heitä luottamaan omaan tekemiseensä ja kehitykseensä. Pidän omaehtoista kouluttautumista kaikista parhaimpana vaihtoehtona mitä tulee todelliseen oppimiseen. Myös tekeminen on ihan helvetin tärkeää, sillä ilman tiettyjä määriä harjoitusta on turha odottaa kovin laadukasta tekemistä. Itselleni tämä tekeminen on hyvinkin vaikeaa aina välillä, sillä olen huomattavan paljon enemmän pohdiskelevaa kuin tekevää ihmistyyppiä. Tämä on ehkä tällä hetkellä suurin kuiluni sen suhteen, että olisi mahdollista luoda tästä blogista ja asiasta bisnestä. Lukijoiden määrää en usko pystyväni kasvattamaan juuri muilla tavoin kuin luomalla parempaa sisältöä.

Mitä sitten taas tulee lisäarvon tuottamiseen niin Suomesta on tullut järkyttävän selkeästi itsepalveluyhteiskunta mikä ei sitten taas yhtään helpota teollisuutemme kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Ainakin täällä Saksassa sentään saa jonkinlaista palvelua mitä ei oikein voi millään sanoa Suomesta, kun siellä ei edes monilla huoltoasemilla saa minkäänlaista huoltoa autoonsa. En tosin ole täälläkään huoltoasemilla vieraillut, mutta esimerkiksi paikallisessa kirjakaupassa on sijoitettu sohvia ihmisille, jotta he voivat lukea kirjoista osia. Itse käytin tätä mahdollisuutta viime viikolla ja tulen sitä varmaan tänäänkin käyttämään. Tämän seurauksena myös ostin itselleni kirjan jota en muuten olisi tullut hankkineeksi mikä tarkoitaa käytännössä sitä etten usko näiden sohvien ja näiden seurauksena suuremman tilantarpeen maksavan tälle kirjakaupalle yhtään vaan itseasiassa tuovan huomattavan paljon lisäarvoa asiakkaille. Nykypäivänä kun on varsin helppoa tilata kirjansa netin kautta ”ilmaisella postituksella” ihan mihin maahan tahansa. Ilmaiseksi on tietysti lainausmerkeissä, sillä asiakas maksaa lähestulkoon aina osansa yritysten kuluista tavalla tai toisella. Itse en usko ostavani suomalaisista kirjakaupoista juuri tämän lisäarvon puuttumisen vuoksi mitään, sillä nettikaupoistakin joutuu tilatessaan joko maksamaan ylisuuren postimaksun tai sitten hakemaan itse kirjakaupasta asti tilaamansa. Näitä esimerkkejä riittää monia, mutta ehkä itselleni tämä asia on kaikista läheisin johtuen juuri siitä, että luen hyvin paljon.

Jos löytyy kommentteja niin yritän tänään niihin vastata. Viikonloppuna ovat kiireisimmät aikamme, joten en varmaan jaksa kovin paljoa nettiä selata työpäivien jälkeen. Seuraava kirjoitus tulee varmaan vasta viikon päästä.

Over and out,

TT