Onko Suomessa kallista vai Halpaa?

Valtiollinen propagandatoimistomme YLE julkaisi tällä viikolla uutisen uutisen, jossa oltiin kumoamassa väitettä kotimaamme kalleudesta. Tämä väite pitää jossain määrin paikkansa, koska kyse on aika pitkälti siitä, mihin maihin hintoja vertaa. Meillä jokaisella on varmasti jonkinlainen mielipide Suomen kalleudesta, koska kaikki tuntuu täällä maksavan paljon ja veroja on hinnoissa merkittävästi. Silti täällä on monet asiat edullisia, kun vertailukohde on esimerkiksi köyhemmät maat Euroopassa. Kun verrataan Suomen kanssa suunnilleen samoissa tilanteissa oleviin maihin niin tilanne onkin toinen.

Kyseenomaisessa uutisessa verrattiin asioiden hintoja ihmisten reaalipalkkoihin eli toisin sanoen siihen kuinka paljon maksetaan palkkaa verrattuna maiden hintatasoon. Jutussa kyseinen toimittaja oli ottanut tilastonsa EuroStatilta ja uutisessa mainittiin mm. seuraavaa: ”Saksassa, jossa kaikki tuntuu olevan Suomea halvempaa, tienaa yksinelävä keskimäärin yhden kuukauden bruttopalkan verran vähemmän kuin Suomessa.” Itse taas löysin OECD:n tilaston. Jos sitä taas katsoo niin ostovoimakorjattu keskimääräinen (PPP tilastoissa) vuosipalkka on Saksassa noin 9%:ia Suomea korkeampi. Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että Saksassa on perheverotus, mutta en ole siitä ihan varma. Se saattaisi selittää eron tilastoissa. Tämä siksi, että YLE:n uutisessa puhutaan yksinelävän tuloista. Jos tätä epämääräistä eroa katsoo niin voi tietysti ajatella YLE:n tai minun valinneen rusinat pullasta.

OECD:n tilastoja katsellessa näkyy myös se tosiasia, että Suomalaisten ostovoimakorjatut palkat eivät pärjää tilastoissa esiintyville maille, jotka ovat suunnilleen samassa tilanteessa, mutta kovin suurista eroista ei ole kyse etenkään Ranskaan, Saksaan tai Ruotsiin verrattuna. Näitä maita on syytä käyttää verrokkeina Suomen suhteen, koska ne ovat ehkä lähinnä maatamme keskimäärin. Pientä eroa näihin maihin verrattuna voidaan pitää pienenä yllätyksenä, koska ainakin allekirjoittanut oli odottanut suurempaa eroa. Muihin vauraisiin Euroopan maihin kuten Belgiaan, Alankomaihin, Itävaltaan ja Tanskaan nähden erot ovat jo reilusti yli 10%:ia. Suomi on siis toisin sanoen peränpitäjä vauraiden maiden joukossa ja tämä ei varmasti ole yllätys kenellekään.

Vaikka Suomessa erityisesti puhutaan polttoaineiden kalleudesta niin verrattuna köyhempiin maihin on se melkein halpaa kuin saippua. Tämä korkeista polttoaineveroista huolimatta. Sen verran voidaan mielestäni yleistää asioita, että tuontituotteet ovat köyhissä maissa keskimäärin kalliita. Tämä on tietysti luonnollinen ilmiö. Kotimaiset tuotteet köyhissä maissa ovat sen sijaan hyvinkin kilpailukykyisiä reaalipalkkojen suhteen verrattuna moniin rikkaisiin maihin. Köyhemmissä maissa tuloerot ovat valtavat ja siksi köyhät ovat siellä todella köyhiä ja rikkaat taas vastaavasti erittäin rikkaita jopa verrattuna suomalaisiin. Tämän takia monissa kaupunkien keskustoissa näkyy enemmän luksustuotteiden myymälöitä kuin Suomessa. Köyhillä taas on vaikeuksia selviytyä heille kalliiden hintojen vuoksi.

Yksi iso ongelma ihmisten omissa hintavertailuissa on se, että ne ovat lähes aina erittäin suppeita. Esimerkiksi Saksassa käydessäni ruoka tuntui ihan järjestään olevan jopa 30%:ia halvempaa kuin Suomessa. Varsinkin siinä saksalaisessa joka toimii molemmissa maissa. Tämän takia on vaikeaa suhtautua tilastoihin puolueettomasti. Verrattaessa Suomea Saksaan tulee myös jonkinlaisia harhakäsityksiä, koska itä-Saksassa on paljon huonommat palkat. Tämän takia läntisessä Saksassa tuntuvat ihmiset olevan paljon rikkaampia kuin Suomessa. Ruotsissa ja varsinkin Tukholmassa on mielestäni hintataso vähintään suomalainen. Länsinaapuriimme verrattuna meillä on hintataso palkkoihin nähden aika lailla kohdillaan. Saksa ja Ruotsi ovat ainoat maat niistä maista joita voin henkilökohtaisesti verrata Suomeen.

Jos katsotaan tulevaisuuteen niin silloin uskon Suomen jäävän pahasti jälkeen ainakin Ruotsista ja Saksasta ostovoiman suhteen. Suomessa on paljon enemmän paineita laskea palkkoja kuin edellämainituissa. Suomessa ollaan myös viime vuodet keskitytty verojen nostamiseen ja suunta tuntuu olevan sama, vaikka vaalilupauksia annetaankin toiseen suuntaan. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet sen verran synkkiä yt-neuvotteluiden suhteen, että palkat eivät varmasti ainakaan nouse. Tämän seurauksena ihmisten ostovoima tulee tippumaan nousevien ”pakollisten” verojen kuten kiinteistöverojen myötä. En tietystikään omaa kristallipalloa asioiden suhteen, mutta oletan asioiden menevän kuten aiemminkin. Mikäli tulee jostain syystä positiivinen yllätys niin olen siitä varsin iloinen.

Näin minä asiat näen, mites te muut? Mikäli tulkintani noista OECD:n tilastaoista ostovoiman suhteen ovat vääriä niin korjatkaa ne ihmeessä.

-TT

Keskiluokan kuolema on hidas ja tuskallinen

Jos aletaan katsomaan asioita hieman laajemmasta perspektiivistä kuin täältä lintukodosta voidaan huomata keskiluokan keskimääräisen ostovoiman tippuneen monissa länsimaissa jo 1980-luvun lopusta lähtien. Tämä kehitys tulee jatkumaan seuraavat vuosikymmenet. Suomi ja muut muutamat länsimaat ovat olleet poikkeuksia hyvin pitkään, mutta tämäkin ilo alkaa pikkuhiljaa loppumaan globalisaation lyödessä keskiluokkaa turpiin yhä lujemmin.

Suomi pärjäsi maana erittäin hyvin vuosiin 2006 ja 2007 saakka. Sen jälkeen keskimääräinen ostovoima on tippunut tasaisen varmasti ja tulee tippumaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Nokia-klusteri oli yksi suurimmista syistä siihen miksi selvisimme 1990-luvun lamasta kuivin jaloin. Valitettavasti tämä kruununjalokivemme on himmentynyt niin pahasti ettei siitä ole paljon mitään enää jäljellä. Tämän maksajaksi tulee keskiluokka. Keskiluokka maksaa tätä laskua koko ajan korkeampien elinkustannusten myötä. Poliitikkomme ovat munanneet mahdollisuutemme sopeutua tähän jatkuvaan kehitykseen elämällä yli varojen ja rohkaisten kansalaisia tekemään samoin. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa laskua emme ole vielä alkaneet maksamaan. Tämä kehitys ei jatku enää montaa vuotta ja sen jälkeen keskiluokka romahtaa. Näin on tapahtunut jo monessa maassa kuten Kreikassa ja Espanjassa. Tulevaisuuden kuva on kollektiivisesti sama kuin Espanjassa. Tästä voi lukea lisää täältä.

Meillä yksilöillä on kuitenkin mahdollisuus sopeutua tähän kehitykseen, mutta se voi tapahtua ainoastaan hyväksymällä tosiasiat. En halua tahallani maalata piruja seinille, mutta tosiasioista on pakko kertoa, jotta asiat paranevat. Seurauksena on eriarvoisuuden lisääntyminen vielä entisestään. Rikkaat tulevat rikastumaan vielä enemmän ja köyhemmät joutuvat tulemaan toimeen vielä vähemmällä. Tiedän ettei se ole reilua, mutta elämässä harvoin menevät nallekarkit tasan. Voivottelu ei valitettavasti auta vaan toimiminen. Tämä on syytä aloittaa ennen kuin paska alkaa levitä tuulettimesta ympäriinsä. Tarkkaa ajankohtaa tulevalle romahdukselle on vaikea määrittää, mutta kyseessä on yli kaksi vuotta ja alle kymmenen. Suomessa tämä riippuu siitä kuinka kauan valtio ja kunnat saavat lainattua rahaa suhteellisen matalalla korolla. Koska velkaa otetaan paljon ulkomailta tulee romahdus tapahtumaan nopeammin kuin niissä maissa joissa sitä otetaan lähinnä kotimaasta kuten Japanissa. Japanihan on selvinnyt hyvin pitkään korkealla velalla.

Miten sitten sopeutua tähän kehitykseen? Tähän on periaatteessa olemassa kaksi mahdollisuutta tai niiden yhdistäminen eli

1. Sopeuttaminen menonsa nykyisiä paljon pienemmiksi
2. Tuottamalla niin paljon lisäarvoa muille, että kuuluu siihen pieneen joukkoon joka rikastuu tai sijoittamalla rahansa järkevämmin kuin keskiluokka

Oma arvioni palkkojen tulevasta laskusta on 20-40%:a joka tarkoittaa sitä, että menojen laskun on oltava vähintään tätä luokkaa. Tämä tulee erityisesti koskemaan kaikkia niitä jotka työskentelevät julkisella sektorilla. Sen sijaan yksityisellä sektorilla työskentelevien tulojen muutokset tulevat ennen kaikkea olemaan tapauskohtaisia. Ei ole väärin kuitenkaan olettaa näiden laskevan keskimäärin vähintään yhtä paljon. Tämä sopeutus on syytä aloittaa heti. Sen lisäksi sinun täytyy alkaa tuottamaan riittävästi lisäarvoa, jotta voit tienata suurempaa palkkaa. Toisin sanoen joko muiden ihmisten tai yrityksen tulee hyötyä sinun työpanoksestasi niin paljon, että he haluavat maksaa siitä enemmän. Toinen mahdollisuus on onnistua luomaan mielikuva siitä lisäarvon tuottamisesta. Tätä ”valehtelua” sinä et kuitenkaan voi jatkaa kovin pitkään vaan totuus paljastuu ennen pitkään. Rahojen sijoittaminen järkevämmin kuin keskiluokka ei tule koskaan olemaan vaikeeta, koska varsinkin Suomessa hyvin harva sijoittaa juuri muuhun kuin kivijalkapankkinsa tarjoamiin rahastoihin asuntolainojensa kytkykauppana. Tätä vaikeampaa sen sijaan on tienata rahaa sen verran, että sitä jää sijoittamiseen kallistuvien elinkustannusten ja palkan pienenemisen jälkeen.

Ja sitten vielä on mainittava näin lopuksi, että ainoastaan energiatehokkuuden radikaali parantaminen pitää länsimaiden keskiluokan elintason edes nykytasolla. Tällä hetkellä tätä ei ole näköpiirissä, mutta toivottavasti joku sellaisen kehityksen saa aikaan. Päinvastoin kuin voisi tästä kirjoituksesta luulla niin en toivo keskiluokan kurjistumista, vaikka olen lähes varma siitä.

Seuraava kirjoitus on 3. askel parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Se tulee joko huomenna tai sitten keskiviikkona.

-TT