Tilinpäätös Saksan reissusta

Kuvittele kolmen viikon flunssassa kuutena päivänä viikossa kaksitoista tuntia töitä joista ei oikeastaan edes pidä eläen hostellihuoneessa jossa oma terveydentila huononee sinne mentäessä. Tämän huoneen haistessa kalalle neljä viikkoa putkeen. Tienaten käytännössä saman verran rahaa kuin mitä olisi voinut tienata tekemällä viikossa saman verran töitä kuin nykyhommissa päivässä. Kun sitten viimeisen kerran lentokentällä takastullessa kysyttiin kaduttiko lähteä niin vastaus oli kumminkin ei. Voisi siis sanoa ettei joku tässä yhtälössä aivan täysin täsmää, joten kaikkien lukijoiden on sitten mitä ilmeisimmin vain käytävä tulevat avautumiseni läpi ennen kuin selviää koko totuus.

Kaikki alkoi oikeastaan facebook-keskustelussa tulleesta tilanteesta, jossa kaverini joka toimi eräänä johtajista suomalaisella joulutorilla etsi Saksan kielen taitoisia työläisiä kuukaudeksi Stuttgartiin ja itse sitten vitsillä väänsin osaavani ”korkkari-Saksaa” sen verran, että kielitaito riittää. No tästä innostuneena kaverini sitten heitti ilmoille ajatuksen jossa lähtisin mukaan hanttihommiin kalamiesten mukaan. Tässä vaiheessa en sitten juuri enempää viitsinytkään ottaa selvää mitä itse reissuun tulee vaan ajattelin selviäväni ihan missä tahansa paskassakin työssä kuukauden, vaikka päälläni seisten ja niin siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että huomasin olevani Tampereella kirjoittamassa työsopimustani jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Oikeastaan vasta sopimukseni nähtyäni hieman aloin epäröimään, mutta en ole tunnettu sanojeni syömisestä, joten lähin mukaan ihan seikkailumielellä. Tietysti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tämä olisi ollutkin aika kallista, sillä lentolippuni oli jo tilattu etukäteen puhumattakaan sopimusrikkomuksesta ja sen seurauksista.

Työstäni sen verran, että se sisälsi lähinnä kalojen käsitttelyä eri tavoin keittiössämme kokkien ja heidän apulaistensa kanssa. Tämä keittiömme oli hyvin pieni eikä todellakaan tehty mihinkään suurempaan käyttöön, joten sitä voi jopa pitää pieneneä ihmeenä ettei meillä ollut suuriakaan vaikeuksia onnistua käyttämään se pieni tila niin ettei ollut vaikeuksia saada käsiteltyä montaa sataa kiloa fisua päivässä sekä tehdä monia satoja tai joinakin päivinä ainakin toista tuhatta sämpylää lisukkeeksi. Nämä niin sanotut höttö-sämpylät ovat jostain syystä hyvin suosittuja Saksassa ja niitä syödään joka paikassa. Itse en niistä voi juurikaan sanoa tykkääväni, joten tämän vuoksi ihmettelen suuresti miten niitä meni niin paljon kaupaksi lisukkeineen. Muuten myymissämme ruoissa ei kyllä ollut mitään valitettavaa, vaikka viimeisinä päivinä jouduimmekin myymään kengurua poron sijaan, kun tavarantoimittajan varastot loppuivat kesken. Kengurun liha oli jopa yllättävän hyvän makuista ja ihan jännää vaihtelua poronsyöntiin.

Huolimatta hyvin pitkistä työpäivistämme jäi minulle kuitenkin aika paljon lähinnä henkistä pääomaa reissusta johtuen ääriolosuhteista joissa tuon kuukauden vietin. Lähinnä tämä siis johtui terveydentilastani joka tuntui pahenevan varsinkin pakkasessa ja kivutessani työpäivän päätteeksi viidenteen kerrokseen rappusia johtuen siitä ettei hostellissamme ollut hissiä. Keittiön myös huomasin olevan hyvin tiivistunnelmainen ja tämän vuoksi sitten huomasinkin sen olevan sellainen paikka, jossa tulee avauduttua omasta elämästään huomattavan paljon enemmän kuin mitä omien kavereidensa kanssa tulee tehtyä. Kokkimme myös vakuuttivat minulle tämän olevan normaalia ja niin sanottu ristiinnaiminen myös tavallista yleisempää. Itseasiassa eräät kokkimmehan sitten heti pariutuivatkin parin ekan päivän aikana mikä ei tietysti ollut kovin suuri yllätys paitsi ehkä heille itselleen. Täytyy kyllä tunnustaa noiden joulutorien romantiikan voima, sillä aika monet entisetkin työntekijät olivat juuri noilla toreilla pariutuneet. Tällaisissa tilanteissa, kun ollaan hyvin tiiviisti yhdessä tullaan pakostakin hieman läheisemmiksi kuin mitä voitaisiin normiolosuhteissa tulla. Itse myös vietin hyvin suuren osan vapaa-ajastani muualla kuin huoneessamme johtuen käsittämättömästä katkusta ja tämä toinen paikka oli viiden tytön huone jota niin sanotusti leikkisästi kutsuimme ”penthouseksi” (tämä nimitys johtui huoneen sijainnista). Myönnettäköön myös se tosiasia, että penthousessa oli myös parikin kauniimman sukupuolen yksilöä jota voisin hyvin kuvitella vaimoke-ehdokkaana. Kuitenkin johtuen juuri ajoituksesta eli toisin sanoen heidän parisuhdestatuksestaan ei mitään ikinä tapahtunut enkä voi sanoa kumpaakaan vonganneeni kovin paljoa. Vielä muutama vuosi sitten olisin tuskin tästä mitään välittänyt, mutta nykypäivänä en halua muiden ihmisten elämää enää sotkea, joten aika lailla onnistuin jättämään kyseiset naiset rauhaan. Sitä mitä tulevaisuus taas tuo tullessaan ei voi kukaan tietää.

Mitäs konkreettista sitten tästä jäi itselleni käteen? Voisi tietysti sanoa, että hapankaalia ja chilikastiketta joita molempia ostin tuliaisiksi itselleni. Mainittakoon tästä sen verran, että kun työkaverini kuulivat ostokseni niin ensimmäisenä heille tuli mieleen kuinka masentavalta se kuulosti, kun vertaa kavereideni ostoksiin. Jos nyt sitten taas miettii omaa elämää ja mitä olen vailla niin se mitä tarvitsen ei ole rahalla ostettavissa, joten miksi täyttää kämppää lisää turhalla roskalla jota ei tarvitse? Toisena konkreettisena asiana jäi mieleen se kuinka riittävän laadukasta tavaraa myymällä on varaa pyytää kovempaa hintaakin. Kolmas konkreettinen asia on se ettei hyvinvointivaltion ylläpitoon tarvitse samanlaista pilkunnussimista ja kaiken vahtimista ja kieltämistä kuin mitä Suomessa harrastetaan. Vaikka Saksa on omalla tavallaan yhtä vittumainen niin on siellä meno kuitenkin ihan helvetin paljon vapaampaa kuin Suomessa. Neljäntenä asiana jäi mieleen Suomen kalleus verrattuna Saksaan mm. asuntojen ja ruokien suhteen. Tämä tarkoittaa aikamoista kuilua mitä tulee ihmisten elintasoon. Itse en tosin pidä elintasoa minkäänlaisena mittarina, mutta Saksassa voi elää pienituloisenakin suhteellisen hyvää elämää eikä tarvitse samalla tavalla taistella olemassaolostaan tai olla tukiviidakon vietävänä. Täytyy myös muistaa Saksan suuremmat palkat, jotta kaikki saa riittävää perspektiiviä. Ruoan hinnasta täytyy kuitenkin muistaa sen verran, että yksikköhinnat ovat tietysti pienemmät kuin Suomessa johtuen juuri myyntimääristä. Itselleni tärkein asia on kuitenkin uudet ihmissuhteet joista ainakin toisia tulen vaalimaan enemmän kuin toisia. Kaikki ihmiset eivät voi olla yhtä rakkaita jokaiselle, joten eipä tästä sen enempää.

Tärkein konkreettinen asia on kuitenkin se ettei pitkät työpäivät ole mikään itsetarkoitus eikä niitä kannata tehdä mikäli ei oikeasti rakasta sitä mitä on tekemässä. En pidä niitä välttämättöminä vaan asiat yksinkertaisesti kannattaa tehdä niin hyvin ettei työmäärää tarvitse pitää minään mahdottomana. Jokaisen vain täytyy löytää oma juttunsa, jossa on parempi kuin muut. Tämä ei tietysti ole itsestään selvää kenellekään enkä itsekään ole vielä tässä vaiheessa, joten jatkan itseni kehittämistä edelleen hamaan tappiin saakka.

Seuraavassa kirjoituksessa sokea apina heittää tikkaa eli toisin sanoen ennustukseni vuodelle 2013.

-TT

PS. en kadu omia mokiani, sillä kun on paskat jo housuissa niin ei sitä vahinkoa enää mitenkään korjata.