Tilinpäätös Saksan reissusta

Kuvittele kolmen viikon flunssassa kuutena päivänä viikossa kaksitoista tuntia töitä joista ei oikeastaan edes pidä eläen hostellihuoneessa jossa oma terveydentila huononee sinne mentäessä. Tämän huoneen haistessa kalalle neljä viikkoa putkeen. Tienaten käytännössä saman verran rahaa kuin mitä olisi voinut tienata tekemällä viikossa saman verran töitä kuin nykyhommissa päivässä. Kun sitten viimeisen kerran lentokentällä takastullessa kysyttiin kaduttiko lähteä niin vastaus oli kumminkin ei. Voisi siis sanoa ettei joku tässä yhtälössä aivan täysin täsmää, joten kaikkien lukijoiden on sitten mitä ilmeisimmin vain käytävä tulevat avautumiseni läpi ennen kuin selviää koko totuus.

Kaikki alkoi oikeastaan facebook-keskustelussa tulleesta tilanteesta, jossa kaverini joka toimi eräänä johtajista suomalaisella joulutorilla etsi Saksan kielen taitoisia työläisiä kuukaudeksi Stuttgartiin ja itse sitten vitsillä väänsin osaavani ”korkkari-Saksaa” sen verran, että kielitaito riittää. No tästä innostuneena kaverini sitten heitti ilmoille ajatuksen jossa lähtisin mukaan hanttihommiin kalamiesten mukaan. Tässä vaiheessa en sitten juuri enempää viitsinytkään ottaa selvää mitä itse reissuun tulee vaan ajattelin selviäväni ihan missä tahansa paskassakin työssä kuukauden, vaikka päälläni seisten ja niin siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että huomasin olevani Tampereella kirjoittamassa työsopimustani jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Oikeastaan vasta sopimukseni nähtyäni hieman aloin epäröimään, mutta en ole tunnettu sanojeni syömisestä, joten lähin mukaan ihan seikkailumielellä. Tietysti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tämä olisi ollutkin aika kallista, sillä lentolippuni oli jo tilattu etukäteen puhumattakaan sopimusrikkomuksesta ja sen seurauksista.

Työstäni sen verran, että se sisälsi lähinnä kalojen käsitttelyä eri tavoin keittiössämme kokkien ja heidän apulaistensa kanssa. Tämä keittiömme oli hyvin pieni eikä todellakaan tehty mihinkään suurempaan käyttöön, joten sitä voi jopa pitää pieneneä ihmeenä ettei meillä ollut suuriakaan vaikeuksia onnistua käyttämään se pieni tila niin ettei ollut vaikeuksia saada käsiteltyä montaa sataa kiloa fisua päivässä sekä tehdä monia satoja tai joinakin päivinä ainakin toista tuhatta sämpylää lisukkeeksi. Nämä niin sanotut höttö-sämpylät ovat jostain syystä hyvin suosittuja Saksassa ja niitä syödään joka paikassa. Itse en niistä voi juurikaan sanoa tykkääväni, joten tämän vuoksi ihmettelen suuresti miten niitä meni niin paljon kaupaksi lisukkeineen. Muuten myymissämme ruoissa ei kyllä ollut mitään valitettavaa, vaikka viimeisinä päivinä jouduimmekin myymään kengurua poron sijaan, kun tavarantoimittajan varastot loppuivat kesken. Kengurun liha oli jopa yllättävän hyvän makuista ja ihan jännää vaihtelua poronsyöntiin.

Huolimatta hyvin pitkistä työpäivistämme jäi minulle kuitenkin aika paljon lähinnä henkistä pääomaa reissusta johtuen ääriolosuhteista joissa tuon kuukauden vietin. Lähinnä tämä siis johtui terveydentilastani joka tuntui pahenevan varsinkin pakkasessa ja kivutessani työpäivän päätteeksi viidenteen kerrokseen rappusia johtuen siitä ettei hostellissamme ollut hissiä. Keittiön myös huomasin olevan hyvin tiivistunnelmainen ja tämän vuoksi sitten huomasinkin sen olevan sellainen paikka, jossa tulee avauduttua omasta elämästään huomattavan paljon enemmän kuin mitä omien kavereidensa kanssa tulee tehtyä. Kokkimme myös vakuuttivat minulle tämän olevan normaalia ja niin sanottu ristiinnaiminen myös tavallista yleisempää. Itseasiassa eräät kokkimmehan sitten heti pariutuivatkin parin ekan päivän aikana mikä ei tietysti ollut kovin suuri yllätys paitsi ehkä heille itselleen. Täytyy kyllä tunnustaa noiden joulutorien romantiikan voima, sillä aika monet entisetkin työntekijät olivat juuri noilla toreilla pariutuneet. Tällaisissa tilanteissa, kun ollaan hyvin tiiviisti yhdessä tullaan pakostakin hieman läheisemmiksi kuin mitä voitaisiin normiolosuhteissa tulla. Itse myös vietin hyvin suuren osan vapaa-ajastani muualla kuin huoneessamme johtuen käsittämättömästä katkusta ja tämä toinen paikka oli viiden tytön huone jota niin sanotusti leikkisästi kutsuimme ”penthouseksi” (tämä nimitys johtui huoneen sijainnista). Myönnettäköön myös se tosiasia, että penthousessa oli myös parikin kauniimman sukupuolen yksilöä jota voisin hyvin kuvitella vaimoke-ehdokkaana. Kuitenkin johtuen juuri ajoituksesta eli toisin sanoen heidän parisuhdestatuksestaan ei mitään ikinä tapahtunut enkä voi sanoa kumpaakaan vonganneeni kovin paljoa. Vielä muutama vuosi sitten olisin tuskin tästä mitään välittänyt, mutta nykypäivänä en halua muiden ihmisten elämää enää sotkea, joten aika lailla onnistuin jättämään kyseiset naiset rauhaan. Sitä mitä tulevaisuus taas tuo tullessaan ei voi kukaan tietää.

Mitäs konkreettista sitten tästä jäi itselleni käteen? Voisi tietysti sanoa, että hapankaalia ja chilikastiketta joita molempia ostin tuliaisiksi itselleni. Mainittakoon tästä sen verran, että kun työkaverini kuulivat ostokseni niin ensimmäisenä heille tuli mieleen kuinka masentavalta se kuulosti, kun vertaa kavereideni ostoksiin. Jos nyt sitten taas miettii omaa elämää ja mitä olen vailla niin se mitä tarvitsen ei ole rahalla ostettavissa, joten miksi täyttää kämppää lisää turhalla roskalla jota ei tarvitse? Toisena konkreettisena asiana jäi mieleen se kuinka riittävän laadukasta tavaraa myymällä on varaa pyytää kovempaa hintaakin. Kolmas konkreettinen asia on se ettei hyvinvointivaltion ylläpitoon tarvitse samanlaista pilkunnussimista ja kaiken vahtimista ja kieltämistä kuin mitä Suomessa harrastetaan. Vaikka Saksa on omalla tavallaan yhtä vittumainen niin on siellä meno kuitenkin ihan helvetin paljon vapaampaa kuin Suomessa. Neljäntenä asiana jäi mieleen Suomen kalleus verrattuna Saksaan mm. asuntojen ja ruokien suhteen. Tämä tarkoittaa aikamoista kuilua mitä tulee ihmisten elintasoon. Itse en tosin pidä elintasoa minkäänlaisena mittarina, mutta Saksassa voi elää pienituloisenakin suhteellisen hyvää elämää eikä tarvitse samalla tavalla taistella olemassaolostaan tai olla tukiviidakon vietävänä. Täytyy myös muistaa Saksan suuremmat palkat, jotta kaikki saa riittävää perspektiiviä. Ruoan hinnasta täytyy kuitenkin muistaa sen verran, että yksikköhinnat ovat tietysti pienemmät kuin Suomessa johtuen juuri myyntimääristä. Itselleni tärkein asia on kuitenkin uudet ihmissuhteet joista ainakin toisia tulen vaalimaan enemmän kuin toisia. Kaikki ihmiset eivät voi olla yhtä rakkaita jokaiselle, joten eipä tästä sen enempää.

Tärkein konkreettinen asia on kuitenkin se ettei pitkät työpäivät ole mikään itsetarkoitus eikä niitä kannata tehdä mikäli ei oikeasti rakasta sitä mitä on tekemässä. En pidä niitä välttämättöminä vaan asiat yksinkertaisesti kannattaa tehdä niin hyvin ettei työmäärää tarvitse pitää minään mahdottomana. Jokaisen vain täytyy löytää oma juttunsa, jossa on parempi kuin muut. Tämä ei tietysti ole itsestään selvää kenellekään enkä itsekään ole vielä tässä vaiheessa, joten jatkan itseni kehittämistä edelleen hamaan tappiin saakka.

Seuraavassa kirjoituksessa sokea apina heittää tikkaa eli toisin sanoen ennustukseni vuodelle 2013.

-TT

PS. en kadu omia mokiani, sillä kun on paskat jo housuissa niin ei sitä vahinkoa enää mitenkään korjata.

sekalaista Saksasta

Terveisiä Saksan maalta. Lupasin edellisen kirjoituksen kommenteissani vilkaisun saksalaisten elintarvikkeiden hintatasoon, mutta näin normaalia hieman lyhyemmän työpäivän kunniaksi ajattelin tempaista hieman kuulumisia täältä. Tänään olin noin 11 tuntia töissä normaalin 12-13 tunnin sijaan ja huomasin yhtäkkiä omaavani zeniläisen mielenrauhan joka odottaa huomisen vapaapäivän johdosta. Käytännössä olen ollut töissä noin 10 päivää tuolla pidemmällä työpäivällä, joten lomapäivä tulee tarpeeseen.

Tällä reissulla olen kyllä oppinut taas arvostamaan yhtä ammattiryhmää aikaisempaa enemmän ja tämän seurauksena olen itsekin päässyt ”nauttimaan” ylipitkistä työpäivistä ilman riittävää arvostusta. Suurimmalla osalla tästä porukasta on hyvin paljon lyhyemmät työpäivät ja jotkut heistä jaksavat silti valittaa, mutta suotakoon se heille. Kaikki asiat eivät aina mene elämässä tasan eikä siitä kannata ottaa enempää stressiä. Mitä taas tulee omaan työhöni niin fyysinen rasitus on selkeästi suurempi kuin mitä olin ajatellut ja välillä kiirekin puskee päälle. Kaikkia tuntuu välillä vituttavan ja tällä reissulla olen taas oppinut inhoamaan tiettyä ihmisryhmää joita voi vaikka kutsua teennäisiksi paskoiksi. Onneksi näitä mulkvisteja ei juurikaan ole tällä reissulla, mutta yksikin on liikaa. Tarkempiin yksityiskohtiin en mene, mutta en todellakaan halua katsella tällaista ihmistä ja se onkin suurin syy miksi en tule tänne enää uudestaan. Muuten meillä on täällä helvetin hyvä porukka eikä juuri ketään tarvitse mielestäni vaihtaa. Mikään ei ainakaan allekirjoittanutta vituta enemmän kuin ”kerätä käpyjä” kuvainnollisesti metsästä kuten huomenna itsenäisyyspäivänämme tuleva tuntematon sotilas taas näyttää. Tämä jo noin parisenkymmentä vuotta katkeamatta jatkunut perinne jää väliin huomisen osalta.  

Kuitenkin joskus on välillä hyvä päästä eroon tietyistä käyttäytymismalleista jo ihan turtumisenkin osalta. Näiden käyttäytymismallien rikkoutuminn on kuitenkin aika hyvä asia loppujen lopuksi. Tämä ei tietystikään koske varsinaisesti tuntemattoman sotilaan katsomista itsenäisyyspäivänä vaan eräitä henkilökohtaisia asioita joita on vaikea muuttaa.  Tämän tarkemmin en halua näitä selittää. Tällä hetkellä näyttää siltä ettei eräs käyttäytymismallini tule muuttumaan, mutta olen jo pikkuhiljaa alkanut sen tiedostamaan. Tiedostaminen on tietysti yksi askel muutokseen, mutta vasta ensimmäinen ja matka on näissä tapauksissa hyvinkin pitkä. Jokaisella meistä kuitenkin on näitä ja toivottavasti mahdollisimman monet tulevat pääsemään niistä pahimmistaan eroon mikäli ne tiedostavat. Kerrotaan nyt sen verran ettei tällä kertaa ole kyseessä alkoholinkäyttö vaan ihmissuhdeasiat.

Mainittakoon sen verran täältä Stuttgartista, että ainakin vaatteiden hinnat ovat selkeästi halvemmat kuin siellä kotimaassa ja ajattelin tämän asian käyttää hyväkseni ja ostan hieman sellaista vaatetta, jota tarvitsen vuodesta toiseen. Kuitenkin tämän reissun seurauksena on myös pakko heittää roskiin kasa vaatteita, sillä työnkuvani vuoksi ne haisevat eräälle Suomessakin hyvin tunnetulle kalalle eikä sitä hajua oikein pääse karkuun edes hostellihuoneessani. Pakko kuitenkin sanoa, että itsepä olen paskani valinnut, joten kuukausi sitä on nyt kärsittävä. Onneksi juuri muita miinuspuolia pitkien työpäivien lisäksi ei ole kuitenkaan ja kokemuksenahan tämä taas näyttää sen kuinka vähemmän on oikeasti enemmän, sillä aika pitkälti pidän liian pitkiä työpäiviä valintana jota ei ole pakko tehdä, vaikka sitä tietysti nykypäivänä vaaditaankin. Vaihtoehto tälle valinnalle on joko ala joka ei ole kovin kilpailtu tai sitten erittäin suuren lisäarvon tuottaminen asiakkaille. Jälkimmäinen vaihtoehto tulee koko ajan kilpailun koventuessa ympäri maailmaa, joten kaikkien olisi tähän todellisuuteen jo vihdoinkin herättävä mitä se sitten jokaisen kohdalla ikinä tarkoittaakin.

Palaan hintatasoon seuraavassa kirjoituksessani tarkemmin ja siihen voi joko mennä pidempään tai sitten ei mene huomisiltaa kauempaa. Riippuu niin paljon siitä miten jaksan kierrellä ympäri kaupunkia ensimmäisenä päivänä jolloin on aikaa esimerkiksi käydä kaupoissa. On sataprosenttisen varmaa, että aion ainakin huomenna syödä hyvin, sillä siihen ei ole montaa hyvää tilaisuutta vielä ollut. Tämän lisäksi aion myös nauttia omasta tilastani, sillä vapaapäivänäni ovat melkein kaikki muut töissä. Mainittakoon muuten tähän loppuun vielä sellainen seikka, että hyvin monet meistä tällä hetkellä miettivät onko pakko palata takaisin sinne Suomeen? Tällä hetkellä Saksa vaikuttaa oikealta hyvinvointivaltiota Suomeen verrattuna.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille sinne koti-Suomeen ja nauttikaa vapaistanne, sillä niin minäkin aion tehdä!

-TT