”tyhjä puku” on Ainakin Nassim
Talebin (Black Swahn, Fooled by randomness kirjoittaja) luoma käsite
jota hän myös kutsuu ”Neuvosto-Harwardilaiseksi” syndroomaksi,
kun on kyse akateemisesta koulutuksesta. Tämän oireyhtymän
edustajia ovat mm. erilaiset ”asiantuntijat” joista yhtenä
parhaimpana esimerkkinä hän pitää erästä kilpailukyky-gurua
joka oli aikaisemmin epäonnistunut kansantaloustieteen professori
josta tuli maailmankuulu myydessään muiden keksimiä ajatuksia
ominaan. Tässä kirjoituksessani on tarkoitus käydä läpi omia
ajatuksiani tästä konseptista.
Nämä tyhjät puvut voivat käytännössä
omata aivan minkä tahansa statuksen tahansa aina ministereistä
Nobel-voittajiin ja mitä enemmän heitä arvostetaan sitä
vaarallisempia he loppujen lopuksi ovat. Yhdysvaltain asuntokriisin
aikoihin nobel-voittaja Joseph Stiglitz oli tutkinut Fannie Maeta ja
Freddie Macia ja todennut näiden todennäköisyyden mennä
konkurssiin nollaksi. Me kaikki tiedämme mitä sitten tapahtui.
Tosin myöhemmin Stiglitz oli myös todennut ennustaneensa konkurssit
jo ennen näiden tapahtumista. ”asiantuntijoilla” tuppaa olemaan
myös hyvin valikoiva muisti sen suhteen mitä ovat tehneet. Onneksi
Internetin aikakaudella on helppo myös narauttaa nämä niin sanotut
arvostetut ”tyhjät puvut” jotka palkitaan heidän ollessa täysin
väärässä. Tämän Neuvosto-Harwardilaisen syndrooman yksi
tunnusmerkeistä on se, että nämä paskiaiset ovat niin hyvin
verkottuneita ettei heitä ikinä rangaista omista mokistaan. Tämä
aika lailla edesauttaa suurempien katastrofien syntyä.
Nobel-voittajat ovat hyvin pieni osa tätä samaa syndroomaa ja tähän
samaan tyhjien pukujen kategoriaan voidaan aivan rauhassa lisätä
myös poliitikot, pankkiirit, suuryritysten johtajat ja monet
akateemiset tutkijat. Myös blogistit voidaan rauhassa lisätä tähän
samaan pseudo-asiantuntijoiden listaan. Voitte puolestani lisätä
tähän listaan myös allekirjoittaneen mikäli olette sitä mieltä
etten tiedä asioista yhtään mitään. Tämä saattaa yhtä hyvin
olla niin oikea ”diagnoosi” kuin vääräkin ja antaa
tulevaisuuden näyttää miten asiat ovat. Täytyy kuitenkin muistaa
etteivät kaikki aikaisemmin mainittujen ryhmien edustajat ole tyhjiä
pukuja, joten ei pidä kuitenkaan yleistää.
Näiden neuvosto-harwardilaisten ja
tyhjien pukujen selkein tuntomerkki on itseasiassa se etteivät he
itse tee niin kuin puhuvat eli esimerkiksi eivät sijoita niihin
yrityksiin joiden pörssikurssit he arvioivat arvoaan matalammiksi.
Myös sosialistit kalliiden autojen ratissa tai takapenkeillä
kuuluvat tähän turhimusten joukkoon tai ne yritysjohtajat jotka
eivät laske omia palkkojaan vaatiessaan työläisten tekevän niin.
Myös ne suurten yritysten johtajat, jotka eivät ole valmiita
omistamaan merkittävää määrää niiden yritysten osakkeita
joissa työskentelevät. Yhteistä näille tyhjille puvuille myös on
tosiaan se etteivät heidän tarvitse ottaa vastuuta teoistaan tai
puheistaan eivätkä he ole tätä vapaaehtoisesti valmiita tekemään.
Ainakin Brasiliassa pankinjohtajat joutuvat myös vastaamaan omalla
omaisuudellaan mikäli tekevät tyhmiä päätöksiä luotonannossa
mikä tietysti ehkäisee hyvin holtittomia temppuja. Tyhjät puvut
myös monesti pitävät eniten meteliä omista ansioistaan, vaikka
siihen ei olisikaan aihetta.
Näistä niin sanotuista
”asiantuntijoiden” tekemistä pseudo-analyyseista voidaan ottaa
esimerkkinä entisen Lontoo-Cityn analyytikon Geraint Andersonin
cityboy-kirjasta esimerkki tehdä analyysia osakkeesta: Aloitetaan
hommat takaperin eli toisin sanoen otetaan arvo jonka halutaan
yleensä olevan positiivinen noin 10-20% suurempi arvo kuin osakkeen
pörssikurssi ja analysoidaan yritystä niin, että päästään
tuohon etukäteen otettuun arvoon muuttamalla kassavirtamallia sen
mukaan. Tässä vaiheessa yleensä kannattaa sitten muistaa kysyä
analyytikoilta ovatko he itse sijoittaneet tähän yritykseen ja
millä hinnalla, sillä puhua voi mitä tahansa, mutta teot
ratkaisevat puheiden arvon. En ota sen tarkemmin kantaa siihen mikä
on todennäköisyys sille, että analyytikkojen suositushinnat ovat
tehty tällä menetelmällä, mutta jos käytte vaikka katsomassa
joidenkin pankkiiriliikkeiden suosituksia niin aika harva niistä
eroaa tuon jo edellämainitun 20% nykyisestä osakekurssista. Tämä
tuloksien etukäteen tietäminen kuuluu myös hyvin monesti
poliitikkojen ja monien muiden julkisella sektorilla työskentelevien
riskittömässä työpaikassa olevien tilaamiin tutkimuksiin.
Poliitikot ja muut viranhaltijat ovat itseasiassa vielä paremmassa
asemassa mitä tulee omiin mokiin, sillä heitähän ei munauksistaan
joudu itse kärsimään vaan kaikki vahinko menee suoraan
veronmaksajien piikkiin.
Kaiken kaikkiaan on muistettava olla
hyvin tarkkana, kun joku korkean statuksen omaava ”asiantuntija”
esittää omaa mielipidettään totuutena. Ja vielä tarkempana
kannattaa olla mikäli tällä korkean statuksen omaavalla henkilöllä
ei ole mitään hävittävää vaan pelkästään voitettavaa.
Tässä tämä ”aivopesu” tällä
kertaa.
-TT
