Varo ”tyhjiä” pukuja

”tyhjä puku” on Ainakin Nassim Talebin (Black Swahn, Fooled by randomness kirjoittaja) luoma käsite jota hän myös kutsuu ”Neuvosto-Harwardilaiseksi” syndroomaksi, kun on kyse akateemisesta koulutuksesta. Tämän oireyhtymän edustajia ovat mm. erilaiset ”asiantuntijat” joista yhtenä parhaimpana esimerkkinä hän pitää erästä kilpailukyky-gurua joka oli aikaisemmin epäonnistunut kansantaloustieteen professori josta tuli maailmankuulu myydessään muiden keksimiä ajatuksia ominaan. Tässä kirjoituksessani on tarkoitus käydä läpi omia ajatuksiani tästä konseptista.

Nämä tyhjät puvut voivat käytännössä omata aivan minkä tahansa statuksen tahansa aina ministereistä Nobel-voittajiin ja mitä enemmän heitä arvostetaan sitä vaarallisempia he loppujen lopuksi ovat. Yhdysvaltain asuntokriisin aikoihin nobel-voittaja Joseph Stiglitz oli tutkinut Fannie Maeta ja Freddie Macia ja todennut näiden todennäköisyyden mennä konkurssiin nollaksi. Me kaikki tiedämme mitä sitten tapahtui. Tosin myöhemmin Stiglitz oli myös todennut ennustaneensa konkurssit jo ennen näiden tapahtumista. ”asiantuntijoilla” tuppaa olemaan myös hyvin valikoiva muisti sen suhteen mitä ovat tehneet. Onneksi Internetin aikakaudella on helppo myös narauttaa nämä niin sanotut arvostetut ”tyhjät puvut” jotka palkitaan heidän ollessa täysin väärässä. Tämän Neuvosto-Harwardilaisen syndrooman yksi tunnusmerkeistä on se, että nämä paskiaiset ovat niin hyvin verkottuneita ettei heitä ikinä rangaista omista mokistaan. Tämä aika lailla edesauttaa suurempien katastrofien syntyä. Nobel-voittajat ovat hyvin pieni osa tätä samaa syndroomaa ja tähän samaan tyhjien pukujen kategoriaan voidaan aivan rauhassa lisätä myös poliitikot, pankkiirit, suuryritysten johtajat ja monet akateemiset tutkijat. Myös blogistit voidaan rauhassa lisätä tähän samaan pseudo-asiantuntijoiden listaan. Voitte puolestani lisätä tähän listaan myös allekirjoittaneen mikäli olette sitä mieltä etten tiedä asioista yhtään mitään. Tämä saattaa yhtä hyvin olla niin oikea ”diagnoosi” kuin vääräkin ja antaa tulevaisuuden näyttää miten asiat ovat. Täytyy kuitenkin muistaa etteivät kaikki aikaisemmin mainittujen ryhmien edustajat ole tyhjiä pukuja, joten ei pidä kuitenkaan yleistää.

Näiden neuvosto-harwardilaisten ja tyhjien pukujen selkein tuntomerkki on itseasiassa se etteivät he itse tee niin kuin puhuvat eli esimerkiksi eivät sijoita niihin yrityksiin joiden pörssikurssit he arvioivat arvoaan matalammiksi. Myös sosialistit kalliiden autojen ratissa tai takapenkeillä kuuluvat tähän turhimusten joukkoon tai ne yritysjohtajat jotka eivät laske omia palkkojaan vaatiessaan työläisten tekevän niin. Myös ne suurten yritysten johtajat, jotka eivät ole valmiita omistamaan merkittävää määrää niiden yritysten osakkeita joissa työskentelevät. Yhteistä näille tyhjille puvuille myös on tosiaan se etteivät heidän tarvitse ottaa vastuuta teoistaan tai puheistaan eivätkä he ole tätä vapaaehtoisesti valmiita tekemään. Ainakin Brasiliassa pankinjohtajat joutuvat myös vastaamaan omalla omaisuudellaan mikäli tekevät tyhmiä päätöksiä luotonannossa mikä tietysti ehkäisee hyvin holtittomia temppuja. Tyhjät puvut myös monesti pitävät eniten meteliä omista ansioistaan, vaikka siihen ei olisikaan aihetta.

Näistä niin sanotuista ”asiantuntijoiden” tekemistä pseudo-analyyseista voidaan ottaa esimerkkinä entisen Lontoo-Cityn analyytikon Geraint Andersonin cityboy-kirjasta esimerkki tehdä analyysia osakkeesta: Aloitetaan hommat takaperin eli toisin sanoen otetaan arvo jonka halutaan yleensä olevan positiivinen noin 10-20% suurempi arvo kuin osakkeen pörssikurssi ja analysoidaan yritystä niin, että päästään tuohon etukäteen otettuun arvoon muuttamalla kassavirtamallia sen mukaan. Tässä vaiheessa yleensä kannattaa sitten muistaa kysyä analyytikoilta ovatko he itse sijoittaneet tähän yritykseen ja millä hinnalla, sillä puhua voi mitä tahansa, mutta teot ratkaisevat puheiden arvon. En ota sen tarkemmin kantaa siihen mikä on todennäköisyys sille, että analyytikkojen suositushinnat ovat tehty tällä menetelmällä, mutta jos käytte vaikka katsomassa joidenkin pankkiiriliikkeiden suosituksia niin aika harva niistä eroaa tuon jo edellämainitun 20% nykyisestä osakekurssista. Tämä tuloksien etukäteen tietäminen kuuluu myös hyvin monesti poliitikkojen ja monien muiden julkisella sektorilla työskentelevien riskittömässä työpaikassa olevien tilaamiin tutkimuksiin. Poliitikot ja muut viranhaltijat ovat itseasiassa vielä paremmassa asemassa mitä tulee omiin mokiin, sillä heitähän ei munauksistaan joudu itse kärsimään vaan kaikki vahinko menee suoraan veronmaksajien piikkiin.

Kaiken kaikkiaan on muistettava olla hyvin tarkkana, kun joku korkean statuksen omaava ”asiantuntija” esittää omaa mielipidettään totuutena. Ja vielä tarkempana kannattaa olla mikäli tällä korkean statuksen omaavalla henkilöllä ei ole mitään hävittävää vaan pelkästään voitettavaa.

Tässä tämä ”aivopesu” tällä kertaa.

-TT

Opi mestareilta älä vain minulta.

Otsikko on tarkoitettu herättämään lukijan aivotoiminnan siihen tosiasiaan ettei blogin kirjoittaja olekaan joka alan asiantuntija, vaikka niin saattaa itse aina välillä luullakin. Kuitenkin uskallan väittää olevani lukenut suhteellisen paljon tietyiltä elämän eri osa-alueilta ja osaan jotenkin hahmottaa asiantuntijat joiden teksteistä kannattaa ottaa opiksi sen sijaan, että kuuntelisi televisiosta niin sanottujen puhuvien päiden paskanjauhantaa ja omien etujensa ajamista. Kuitenkin jokaisessa asiassa on parempi muodostaa oma mielipiteensä siitä kuinka asiantuntijoiden neuvot ja toimet sopivat omaan elämäänsä ja nykytilanteeseen parhaiten. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus lyhyesti antaa neuvoja niin sanotuista ”mestareista” joilta voi oppia hyvinkin paljon.

Warren Buffett ja Benjamin Graham

Warren Buffett on yksi kaikkien aikojen parhaimmista sijoittajista jonka sijoitus/vakuutusyhtiö on tuottanut useat vuosikymmenet selkeästi paremmin kuin ihan mikä tahansa pörssi-indeksi. Buffett ei varsinaisesti ole itse ikinä kirjoittanut kirjaa sijoittamisesta, mutta hänestä on kirjoitettu useita kymmeniä kirjoja joko hänen luvallaan tai ilman sitä. Käytännössä Buffett ostaa hyviä yhtiöitä halvalla verrattuna tämän niin sanottuun implisiittieen arvoon eli käytännössä hintaa verrattuna tulevien kassavirtojen arvoon. Tämä kuulostaa periaatteessa helpolta, mutta on äärimmäisen vaikeaa onnistua vuosikymmenet peräkkäin paremmin kuin keskimäärin. Jossain välissä kirjoittelen tästäkin herrasta lisää, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoista voi löytää hänestä kertovia kirjoja tai nettikirjakaupoista. Toinen henkilö joka jakaa Buffettin ajatukset on nyt jo edesmennyt Benjamin Graham joka oli Buffettin professori tämän opiskellessa Columbian yliopistossa. Myös hänestä löytyy monia kirjoja joista kuuluisin on tämän itsensä kirjoittama Intelligent Investor joka on myös Buffettin suosikki alan kirjoista. Olen itse lukenut kyseisen opuksen ja suosittelen sitä kaikille asiasta kiinnostuneille.

George Soros:

Hän on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä tradereista ja on saanut mainetta mm. hyökkäämällä Britannian Puntaa vastaan. Myös Soros on tehnyt käsittämättömän summan rahaa markkinoilla ja näiden heiluntaa hyödyntäen. Häntä on myös syytetty markkinamanipulaatiosta ja tämäkin varmaan pitää paikkansa. Soroksen kuuluisin hypoteesi on, että markkinat ovat aina väärässä eli aina voi tehdä rahaa. Soroksen filosofia rahan tekemiselle on aivan vastakkainen Buffettin kanssa, mutta vaikka olisikin eri mieltä markkinoiden tehokkuudesta tai siitä millä ajanjaksolla voi tehdä rahaa niin hänen kirjoittamansa kirjat ovat hyödyllisiä. Soros on myös kirjoittanut paljon tekstejä avoimesta yhteiskunnasta ja sen vaarantumisesta ja nämäkin ovat joillekin mielenkiintoisia kirjoja joita saattaa hyvällä tuurilla myös löytää julkisista kirjastoista.

Robert Kiyosaki:

Rikas isä, köyhä isä kirjasarjan luoja. Tämä kirja kertoo Kiyosakista joka kasvoi kahden isän ohjauksessa: Toinen isä oli biologinen isä joka opiskeli hyvässä yliopistossa, hankki hyvän työpaikan julkisella sektorilla, mutta oli silti aina persaukinen, kun taas rikas isä oli kouluttamaton ”moukka” joka omisti oman yrityksensä ja teki sillä paljon rahaa. Tällä kirjoittajalla on myös monia muita kirjoja, mutta edellä mainittu on niistä kaikista kuuluisin ja yksi parhaista. Hän panostaa kirjoissaan lukijoiden kouluttamiseen talousasioissa ja tekee sen omalla tyylillään. Sisältää paljon rahan psykologiaa, budjetointia ja tapaa sijoittaa rahojaan. Pidän myös hänen kirjoistaan, vaikka osa näistä onkin tehty pelkästään rahantekoa varten. Rikas isä, köyhä isä on ehdoton klassikko ja tämä kannattaa lukea, vaikka ei kaikista asioista olisikaan samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Tästä kirjasarjasta en tiedä löytyykö hyvin varustetuista kirjastoista vai ei, mutta ainakin Lontoon murteella hänen kirjojaan saa alle kymmenen Euron nettikirjakaupoista.

Niall Ferguson:

Brittiläinen historioitsija joka on erikoistunut taloushistoriaan ja siirtomaavaltaan. Hänen tunnetuimmat kirjat ovat rahan historia ja sivilisaatio: länsi ja muut josta olenkin jo kirjoittanut kirja-arvostelun. Historia on monesti hyvin aliarvostettu tieteenalue, josta on helppo oppia paljonkin, vaikka mikään asia ei toistukaan täysin samanlaisena, vaikka samankaltaisuuksia kuitenkin löytyy. Hänen kirjojaan löytyy julkisista kirjastoista, joten näiden lukemiseen on kaikilla mahdollisuudet ilman rahallista panostusta.

Jared Diamond:

Evoluutiobiologi joka kirjoittaa poikkitieteellisiä kirjoja mm. biologiasta, tieteen kehityksestä ja sivilisaatioiden loistosta ja romahduksista. Hänen kuuluisimmat kirjansa ovat aseet, idut ja teräs ja romahdus. Näistä jälkimmäisen olen lukenut ja tämä kertoo siitä kuinka yhteiskunnat joko menestyvät tai romahtavat. Itse pidin sitä hyvin mielenkiintoisena lukemisena, vaikka kyseessä onkin ehkä hieman kyseenalainen näkemys eri menneisyyden yhteiskunnista ja näiden tuhosta. Häneltä löytyy myös ainakin pari kirjaa mm. simpansseista ja ihmisen kehityksestä. Suosittelen ihan yleislukemisena hänen kirjojaan ja samalla voi myös pohtia missä tilassa meidän nyky-yhteiskuntamme on edellisiin verrattuna. Hänenkin kirjansa löytyvät hyvin varustetuista kirjastoista.

Nassim Nicholas Taleb:

Tämä herrasmies on erityisesti pohtinut satunnaisuuden vaikutusta ihmisiin ja hänen kuuluisimmat kirjansa: musta joutsen ja satunnaisuuden huijaamat ovat alansa klassikkoja. Olen lukenut molemmat kirjat ja nämä sisältävät myös aika paljon asiaa taloudesta ja siitä kuinka ihmiset luulevat itsestään liikoja, vaikka heidän menestyksessään on enemmän kyse sattumasta kuin omista kyvyistä pärjätä muita ihmisiä paremmin esimerkiksi sijoittamisessa ja kuinka asiantuntijatkin menevät helposti vipuun luullessaan itsestään liikoja. Mielenkiintoisia kirjoja varsinkin niille joilla on pohjaton itseluottamus ilman järjellistä syytä. Näitä ei taida löytyä kirjastoista.

Myös muita mielenkiintoisia kirjailijoita löytyy ja heidänkin tekstejään kannattaa lukea, mutta tässä kirjoituksessa mainitut tulivat ensimmäisenä mieleen allekirjoittaneelle.

Mikäli teille tulee mieleen muita mielenkiintoisia kirjoittajia ja hyödyllistä luettavaa miltä aihealueelta tahansa niin muistakaa mainostaa, vaikka kommentoiden tätä postia.

- TT