Varo ”tyhjiä” pukuja

”tyhjä puku” on Ainakin Nassim Talebin (Black Swahn, Fooled by randomness kirjoittaja) luoma käsite jota hän myös kutsuu ”Neuvosto-Harwardilaiseksi” syndroomaksi, kun on kyse akateemisesta koulutuksesta. Tämän oireyhtymän edustajia ovat mm. erilaiset ”asiantuntijat” joista yhtenä parhaimpana esimerkkinä hän pitää erästä kilpailukyky-gurua joka oli aikaisemmin epäonnistunut kansantaloustieteen professori josta tuli maailmankuulu myydessään muiden keksimiä ajatuksia ominaan. Tässä kirjoituksessani on tarkoitus käydä läpi omia ajatuksiani tästä konseptista.

Nämä tyhjät puvut voivat käytännössä omata aivan minkä tahansa statuksen tahansa aina ministereistä Nobel-voittajiin ja mitä enemmän heitä arvostetaan sitä vaarallisempia he loppujen lopuksi ovat. Yhdysvaltain asuntokriisin aikoihin nobel-voittaja Joseph Stiglitz oli tutkinut Fannie Maeta ja Freddie Macia ja todennut näiden todennäköisyyden mennä konkurssiin nollaksi. Me kaikki tiedämme mitä sitten tapahtui. Tosin myöhemmin Stiglitz oli myös todennut ennustaneensa konkurssit jo ennen näiden tapahtumista. ”asiantuntijoilla” tuppaa olemaan myös hyvin valikoiva muisti sen suhteen mitä ovat tehneet. Onneksi Internetin aikakaudella on helppo myös narauttaa nämä niin sanotut arvostetut ”tyhjät puvut” jotka palkitaan heidän ollessa täysin väärässä. Tämän Neuvosto-Harwardilaisen syndrooman yksi tunnusmerkeistä on se, että nämä paskiaiset ovat niin hyvin verkottuneita ettei heitä ikinä rangaista omista mokistaan. Tämä aika lailla edesauttaa suurempien katastrofien syntyä. Nobel-voittajat ovat hyvin pieni osa tätä samaa syndroomaa ja tähän samaan tyhjien pukujen kategoriaan voidaan aivan rauhassa lisätä myös poliitikot, pankkiirit, suuryritysten johtajat ja monet akateemiset tutkijat. Myös blogistit voidaan rauhassa lisätä tähän samaan pseudo-asiantuntijoiden listaan. Voitte puolestani lisätä tähän listaan myös allekirjoittaneen mikäli olette sitä mieltä etten tiedä asioista yhtään mitään. Tämä saattaa yhtä hyvin olla niin oikea ”diagnoosi” kuin vääräkin ja antaa tulevaisuuden näyttää miten asiat ovat. Täytyy kuitenkin muistaa etteivät kaikki aikaisemmin mainittujen ryhmien edustajat ole tyhjiä pukuja, joten ei pidä kuitenkaan yleistää.

Näiden neuvosto-harwardilaisten ja tyhjien pukujen selkein tuntomerkki on itseasiassa se etteivät he itse tee niin kuin puhuvat eli esimerkiksi eivät sijoita niihin yrityksiin joiden pörssikurssit he arvioivat arvoaan matalammiksi. Myös sosialistit kalliiden autojen ratissa tai takapenkeillä kuuluvat tähän turhimusten joukkoon tai ne yritysjohtajat jotka eivät laske omia palkkojaan vaatiessaan työläisten tekevän niin. Myös ne suurten yritysten johtajat, jotka eivät ole valmiita omistamaan merkittävää määrää niiden yritysten osakkeita joissa työskentelevät. Yhteistä näille tyhjille puvuille myös on tosiaan se etteivät heidän tarvitse ottaa vastuuta teoistaan tai puheistaan eivätkä he ole tätä vapaaehtoisesti valmiita tekemään. Ainakin Brasiliassa pankinjohtajat joutuvat myös vastaamaan omalla omaisuudellaan mikäli tekevät tyhmiä päätöksiä luotonannossa mikä tietysti ehkäisee hyvin holtittomia temppuja. Tyhjät puvut myös monesti pitävät eniten meteliä omista ansioistaan, vaikka siihen ei olisikaan aihetta.

Näistä niin sanotuista ”asiantuntijoiden” tekemistä pseudo-analyyseista voidaan ottaa esimerkkinä entisen Lontoo-Cityn analyytikon Geraint Andersonin cityboy-kirjasta esimerkki tehdä analyysia osakkeesta: Aloitetaan hommat takaperin eli toisin sanoen otetaan arvo jonka halutaan yleensä olevan positiivinen noin 10-20% suurempi arvo kuin osakkeen pörssikurssi ja analysoidaan yritystä niin, että päästään tuohon etukäteen otettuun arvoon muuttamalla kassavirtamallia sen mukaan. Tässä vaiheessa yleensä kannattaa sitten muistaa kysyä analyytikoilta ovatko he itse sijoittaneet tähän yritykseen ja millä hinnalla, sillä puhua voi mitä tahansa, mutta teot ratkaisevat puheiden arvon. En ota sen tarkemmin kantaa siihen mikä on todennäköisyys sille, että analyytikkojen suositushinnat ovat tehty tällä menetelmällä, mutta jos käytte vaikka katsomassa joidenkin pankkiiriliikkeiden suosituksia niin aika harva niistä eroaa tuon jo edellämainitun 20% nykyisestä osakekurssista. Tämä tuloksien etukäteen tietäminen kuuluu myös hyvin monesti poliitikkojen ja monien muiden julkisella sektorilla työskentelevien riskittömässä työpaikassa olevien tilaamiin tutkimuksiin. Poliitikot ja muut viranhaltijat ovat itseasiassa vielä paremmassa asemassa mitä tulee omiin mokiin, sillä heitähän ei munauksistaan joudu itse kärsimään vaan kaikki vahinko menee suoraan veronmaksajien piikkiin.

Kaiken kaikkiaan on muistettava olla hyvin tarkkana, kun joku korkean statuksen omaava ”asiantuntija” esittää omaa mielipidettään totuutena. Ja vielä tarkempana kannattaa olla mikäli tällä korkean statuksen omaavalla henkilöllä ei ole mitään hävittävää vaan pelkästään voitettavaa.

Tässä tämä ”aivopesu” tällä kertaa.

-TT

Geelitukka, toimitusjohtaja ja AY-liike

En tiedä voiko otsikosta päätellä mitä on tulossa, mutta olin tänään aamulla erään meklariliikkeen järjestämässä tapaamisessa, jossa PKC:n toimitusjohtaja Matti Hyytiäinen oli kertomassa miten yrityksellä menee. Tämän lisäksi paikalla oli myös erään analyysitalon analyytikko joka kertoili omia näkemyksiään. AY-liikkeeseen liittyviin asioihin palaan myöhemmin.

Elikkäs kuten yllämainitussa tekstissä kerroin olin tosiaan kyseisessä tapahtumassa. Tämä oli allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta, kun olen vastaavaan osallistunut. Yrityksen yhtiökokouksessa olin myös, mutta tästä sain mielestäni selkeästi enemmän irti. Suosittelen myös lukijoitani osallistumaan vastaaviin tilaisuuksiin mikäli niitä teille tarjotaan. Mitään maailmoita mullistavia asioita näissä tuskin oppii, mutta aika paljon kuitenkin ja siitä vähän lisää mitä se tarkoittaa kyseisen yrityksen osalta. PKC Groupin toimitusjohtaja kertoi muun muassa seuraavia asioita joita en tarkalleen tiennyt.

Asiakkuussopimukset ovat hyvin pitkiä.(5-10 vuotta) Hintaneuvotteluja käydään kuitenkin tästä huolimatta kuukausittain ainakin jossakin määrin. Tämä käytännössä tarkoittaa kuitenkin lähinnä hintojen joustamista alaspäin kuten arvata saattaa. Johtuen juuri noista pitkistä asiakkuussopimuksista ei orgaanista kasvua juurikaan tapahdu vaan yritysostot ovat tapa nostaa markkinaosuuksia. Mitä taas tulee yritysjohtoihin niin PKC Groupin arvioidaan olevan nettovelaton kahden vuoden päästä. Velkojen pieni määrä on hyvin tärkeä signaali juuri noita pitkiä sopimuksia varten. PKC:lla on kuitenkin selkeä keskittymisetu puolellaan johtuen siitä, että yritys keskittyy lähinnä raskaiden ajoneuvojen johdinsarjoihin ainoana isompana yrityksenä maailmassa ja tämä on hyvä asia, koska jokainen johdinsarja räätälöidään nimenomaan tiettyä autoa varten. On yrityksellä tosin muutakin liiketoimintaa, mutta se on paljon pienimuotoisempaa. Johtuen juuri siitä, että yritys keskittyy räätälöimään tuotteitaan ei tällä hetkellä Aasiaan ole juurikaan asiaa johtuen siitä, että siellä johdinsarjat ovat lähinnä vain standardoituja tuotteita eikä räätälöintiä harrasteta. Tämän vuoksi Aasian johdinliiketoiminnasta ei kannata odottaa kasvua pitkään aikaan. Mitä taas AY-liikkeeseen tulee niin he ovat Brasiliassa kiristäneet Volvolta 10 000 Euron kertakorvauksen per työntekijä pistämällä tehtaan kiinni, jos tähän vaatimukseen ei suostuttu. Jotenkin toimitusjohtajan puheista tulin rivien välistä lukeneeksi, että tämä kiristys kohdistuu myös PKC Groupiin ja he ilmeisesti tulevat maksamaan siitä jotain työntekijöille. Tämä tosin jää nähtäväksi ja voin yhtä hyvin olla väärässä. Kustannusvaikutuksesta yritykselle en osaa äkkiä sanoa mitään tässä vielä hieman epämääräisessä tilanteessa.

Monilla meistä on sellainen mielikuva analyytikoista, että he ovat puku päällä tallailevia hyvin nuoria geelitukkia jotka heittelevät omia arvauksiaan siitä mihin suuntaan yrityksen osakekurssi on menossa pistämällä jonkin tavoitehinnan tiskiin.. Myönnettäköön, että kun itse näin kyseisen analyytikon niin heti tuli mieleen, että mielikuva on oikea. Kuitenkin sillä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä minkä ikäinen henkilö tai mitkä vaatteet kaverilla on päällä jos kaverilla on joitain järkeviä ajatuksia mitä esittää. Kyseinen analyytikko esitti tavoitehinnaksi 16.50 Euroa ja en ole välttämättä kovin paljoa eri mieltä kyseisen arvion kanssa. Itse en tosin puhuisi tavoitehinnasta vaan yrityksen yksittäisen osakkeen arvosta, mutta oli nimitys mikä tahansa niin kyseinen mielipide on vain loppujen lopuksi yksi arvio joka joidenkin muiden mielestä eroaa huomattavasti tuosta hinnasta. Tulevaisuus kertokoon miten käy jatkossa, joten ei siitä sen enempää. Maanis-depressiivinen mr. Market päättää kuitenkin hinnan. Muita pointteja joita analyytikko esitti oli mm. elektroniikkaliiketoiminnan myyminen tai siitä muuten luopuminen. Hyytiäinen taas kertoili tästä samasta asiasta sen verran, että yrityksen johto miettii mitä se tulee tekemään. Tässä tapauksessa pitäisin luopumista viisaana vaihtoehtona, sillä nykymuodossaan se tulee jatkossakin tekemään selkeästi tappiota eikä se kuulu mitenkään ydinliiketoimintaan, joten sille pitää sanoa hyvästit ihan kylmästi. Analyytikko myös esitti ettei PKC:n liiketoiminnassa tule merkittäviä muutoksia huonompaan suuntaan, vaikka talous hidastuisi, sillä hänen mielestään ”ratsuväki” saapuu pelastamaan maailman luottolamalta. Itse tosin pidän uskoa keskuspankkien voimiin kriisin hoitamisessa hyvin vähän, sillä narkkarille kun pistää lisää kamaa suoniin niin kyllä ne suonet varmasti jossain vaiheessa räjähtävät. Tämän suhteen elämme hyvinkin mielenkiintoisia aikoja, joten saa nähdä miten käy. Itse varaudun tähän kehitykseen pitämällä käteistä huomattavan määrän tileilläni. Olen kuitenkin valmis sijoittamaan lisää rahaa mikäli tulee erinomainen tilaisuus sijoittamiseen. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa sijoittamista tasaisin väliajoin ja tämä tarkoittaa kohdallani 2-3 kertaa vuodessa. Tässäpä kaikki tästä aiheesta.

Tämän lisäksi olisi vielä pari hyvin lyhyttä asiaa. Ensimmäinen on se, että muistakaa hoitaa hampaitanne säännöllisesti, sillä se tulee paljon halvemmaksi kuin hammaslääkärissä käynti. Olen tämän huomannut varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana. Toinen on luovu tavarasta päivässä haaste josta haluan näyttää listan tavaroista joista olen ehtinyt jo luopumaan. Joskus on kuitenkin myös pakko hankkia uusi tilalle ja tästä esimerkkinä on kirjoituspöytä jonka sain ilmaiseksi yhdeltä kaveriltani. Muita tavaroita en ole tosin itselleni hankkinut. Tavarat joista olen päässyt eroon:

Gore tex lenkkarit
yksi luistinsuoja
yksi hieman hajalla oleva paperikansio
vanhat shortsit (hieman hajalla)
bokserit
pari paitaa
kirjoituspöytä (vaihdettu uudempaan ja pienempään)
sukat
villapaita
peitto
pussilakana
15 kirjaa, joista osa myyty ja osa heitetty roskiin.
Golfbägi (ei ole ollut käytössä yli kymmeneen vuoteen)

Tämä lista riittääkin sitten loppukuulle. Näitä tavaroita on vielä paljon paljon lisää. Itselläni on varsinkin sähköjohtoja ja latureita kerääntynyt. Tietääkö kukaan mihin ne pitäisi viedä pois? Seuraavasta kirjoituksesta sen verran, että yritän saada sen valmiiksi viikonlopun aikana, mutta en lupaa mitään johtuen kaverini häistä joissa toimin bestmanina.

Eipä muuta,

- TT