Kirja-arvostelu, vaurastu kuin Warren Buffett, Mika Hyttinen

Suurin osa sijoittajista tietää Warren Buffettin, joten on ehkä turhaa alkaa käydä tarkemmin läpi kenestä on kyse. Tietääkseni kirja on ensimmäinen suomalaisen tekemä kirja hänestä tai tarkemmin sanottuna hänen tavastaan sijoittaa. 

Kirjan pääasiat ovat yksinkertaisesti ilmaistuina seuraavia: 

Älä koskaan sijoita sellaiseen yritykseen, jota et ymmärrä. Tämä ei tarkoita sitä, että sijoittajan pitäisi tietää kaikki yrityksestä ja sen tuotteista. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että sijoittajan pitää pystyä muodostamaan yrityksen tulevaisuudesta ja sen tarjoamista tuotoista riittävä kuva ainakin seuraavalle viidelle vuodelle. Toisin sanoen, liiketoiminnan pitää olla ennustettavaa. Tämän lisäksi yrityksen tulee olla huippulaadukas. Viimeistä asiaa avataan kirjassa enemmän. 

Sijoittajan tulee myös keskittyä pitkän aikavälin sijoituksiin ja unohtaa lyhyen aikavälin arpapelit. Eli puhutaan vuosikymmenistä. Tämä tarkoittaa sitä etteivät välittäjät ja verottaja pääse ottamaan osaansa sijoittajan tuotoista ja korkoa korolle -ilmiö tekee silloin parasta tulosta. 

Näiden lisäksi sijoittajan tuotto/riski -suhde pitää olla suuri. Kirjassa tätä samaa asiaa kuvaillaan Buffettin säännöillä: Älä koskaan häviä rahaa, äläkä koskaan unohda tuota sääntöä. Tästä yhtenä esimerkkinä kirjassa mainittu Washington Post, jonka omaisuuden arvoksi Buffett oli laskenut noin 400 miljoonaksi dollariksi. Samaan aikaan pörssissä yritys maksoi 80 miljoonaa. Kirjan suurin anti riskeistä on se, että se paljastaa suurimmaksi riskiksi sjoittajan itsensä. On helpompaa tehdä asioita muiden perässä kuin olla tekemättä ja odottaa hetkiä jolloin tuotto/riski suhde on korkea. Kirja ei myöskään tarjoa riskien pienentämiseksi vaihtoehtoa hajauttaa sijoituksensa vaan pikemminkin sitä, että paras tapa suojautua riskeiltä on tietää mitä tekee ja sijoittaa huippuyrityksiin silloin, kun niitä saa kohtuulliseen hintaan.

Näiden asioiden lisäksi Hyttinen on lanseerannut tai ottanut käyttöön kirjassaan käsitteen bisnessijoittaminen joka tarkoittaa sitä, että sijoitetaan ensisijaisesti katsomalla yrityksen liiketoimintaa pitkällä aikavälillä. Oma näkemykseni on se, että tämä termi on tarpeeton ja yksi termi lisää jo ennestään turhia termejä vilisevään sanastoon on liikaa. Perusteluni tähän asiaan tulee suoraan Buffettilta, jonka käyttämä lause on ”Hinta on se minkä maksat ja arvo on se mitä saat” eli toisin sanoen, jokainen sijoittaja on arvosijoittaja. Loppuja markkinoilla toimivia ihmisiä kutsutaan muilla nimillä kuin sijoittaja.

Yksi tärkeä asia jää kirjassa mielestäni vajaaksi ja se on se ettei hyvien bisneksien löytämiseksi ole kovin selviä askelmerkkejä. Voi jopa sanoa, että niiden kuvaileminen on ainakin hieman epämääräistä, kuten yhtiö on riittävän suuri, kannattavuus on pysyvästi hyvällä tasolla, jne.. Tämä siitä syystä ettei kirjassa ole juuri mitään mainintoja siitä kuinka Buffett etsii ja löytää hyviä bisneksiä. Ensisijaisesti minun ymmärrykseni mukaan hän nimittäin tutkii tilinpäätöstietoja ja muita yritysten taloudellisia tiedotteita löytääkseen huippubisneksiä. Niistä ei tosin aina löydy suoraan tietoja yritysten johdon ammattitaidosta. Buffettin tavasta tulkita lukuja löytyy tietoa mm. seuraavasta kirjasta:

Warren Buffett and the interpretation of the financial statements, Mary Buffett, & David Clark

Tätä lähdettä ei ole kirjassa hyödynnetty ainakaan lähdeluettelon mukaan. Yksi todella hyvä esimerkki kirjasta kuitenkin löytyy ja se on Handelsbankenista. Myös Coca Colasta on kohtuullisen hyvä esimerkki, mutta se olisi ollut vielä parempi mikäli Hyttinen olisi lukenut mm. Charlie Mungerin köyhän Charlien almanakan, jossa Munger pistää Coca Colan liiketoiminnan paloiksi. Ensiksi mainitusta kirjasta löytyy myös lyhyt analyysi luvuista, joita Buffett käytti tehdessään sijoituksen Coca Cola companyyn. Ymmärrän kyllä, että kirjaan on voitu ottaa vain tietty määrä materiaalia, mutta muutama lisäsivu pelkkää asiaa tuskin olisi vaikuttanut muuten kuin tehnyt kirjan paremmaksi. Ehkä sitten seuraavaan painokseen saamme lisää tietoa mainitsemistani asioista. 

Seuraavassa kirjan hyvät ja huonot puolet:

Plussia:

• Hyvin kirjoitettu ja helposti ymmärrettävä tiivis paketti
• Äärimmäisen realistinen
• Buffettin sijoitustyyli on ymmärrettävissä kirjasta
• Handelsbanken esimerkkinä kuvaa mielestäni hyvin Buffettia
• Sijoittamisen riskitekijät kuvattu hyvin

Miinuksia:

• Buffettin tapa tulkita yritysten taloudellisia tiedotteita, kuten tilinpäätöksiä puuttuu
• Hyvien liiketoimintojen kuvaukset jäävät hieman vajaiksi

Oma näkemykseni laadusta on se, että kirja on hyvä, mutta ei erinomainen. Mikäli viimeiseksi mainitut miinukseni korjataan seuraavaan painokseen, tulee kirjasta erinomainen. Siis mikäli seuraava painos yleensä tehdään. Kirja ei mielestäni sovi ihan aloittelijoille, mutta hieman kokemusta omaaville sijoittajille se on hyvä apuväline. Buffettia seuranneille ja hänen ajattelumalleja ymmärtäville kirja tarjoaa vähän lisäarvoa. Pidän kirjaa hyvänä pelinavauksena kotimaisella kielellä tehdyille Buffettia tulkitseville opuksille. Toivottavasti kirjasta tehdään uusi painos joillakin lisäyksillä höystettynä.

-TT

Charlie Mungerin sijoitusviisaudet osa 2

Ensimmäisessä osassa käsiteltiin lähinnä yleisellä tasolla niitä asioita joita sijoittajan pitäisi ymmärtää pystyäkseen tekemään viisaita päätöksiä. Tässä osassa olisikin sitten tarkoitus mennä enemmän yksityiskohtiin mitä tulee sijoituskohteiden valintaan. Ensin kuitenkin pitää ehkä kuitenkin vielä ennen yksityiskohtia siihen miten Munger näkee markkinat kokonaisuudessaan.

Munger vertaa markkinoita laukkakisojen vedonlyöntiin, jossa katsotaan osallistujat ja nähdään jokainen osto- ja myyntisuoritus eräänlaisena vetona, jossa on kaksi osapuolta. Myyjä lyö vetoa siitä ettei kurssi enää nouse ja ostaja päinvastoin. Mungerin mielestä on myös helppo nähdä ne parhaimmat hevoset jo päältäpäin, mutta ongelmaksi muodostuu se etteivät kertoimet ole kovin suuret, joten yleensä niiden parhaimpien yritysten hinta on suuri. Kuitenkin loppujen lopuksi raha tehdään niillä hevosilla joilla on parhaimmat mahdollisuudet tienata rahaa eivätkä ne ole välttämättä yleisön suosikkeja. Käytännössä rahaa tekevät vedonlyöjät laukkaradoilla lyövät vetojaan hyvin harvoin ja se tapahtuu silloin, kun on parhaat mahdollisuudet voittaa. Näitä vetoja voi joutua odottamaan hyvinkin kauan. Laukkaradat erottuvat osakemarkkinoista aika lailla kuitenkin kulujen puolesta, sillä niillä ratojen ottama osuus saattaa olla reilusti yli kymmenen prosenttia, kun taas osakemarkkinoilla puhutaan parhaimmillaan promilleista tai vieläkin pienemmistä osista. Yksityiselle piensijoittajalle yksittäiset kaupankäyntikulut ovat kuitenkin suhteellisesti suuremmat.

Kun nämä mahdollisuudet ovat hyvät täytyy laittaa niin sanotusti all in panostamaasi hevoseen joka tässä tapauksessa on yritys jonka osakkeita ostat. Berkshire on käyttänyt vuosikymmenten varrella monesti velkavipua saadakseen riittävän suuren osuuden haluamastaan yrityksestä. Riittävästi tahtoa ja kurinalaisuutta omaavalla ihmisellä on hyvät mahdollisuudet saada paremmat tulokset kuin keskimäärin. Silloin kun ei ole hyviä mahdollisuuksia tiedossa pitää Mungerin mielestä työskennellä hyvin ahkerasti löytääkseen niitä. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista sijoitusmaailmassa Mungerin mukaan. Jostain syystä kuitenkin suurin osa uskoo, että on mahdollista tietää kaiken koko ajan joko omassa pääsään tai palkaten ihmisiä avukseen. Mungerin mielipide näiden ideoiden määrästä vaihtelee kymmenestä maksimissaan pariinkymmeneen ja hän toteaa Berkshiren tehneen suurimman osan rahoistaan noin kymmenellä päätöksellä. Hän toteaa kyseessä olevan pelin markkinoiden hulluutta vastaan, jossa tulee aina välillä vastaan väärinhinnoiteltuja yrityksiä. Tämän monimutkaisempaa ei markkinoilla toimiminen ole Mungerin mukaan. Warren Buffett taas yleensä luennoidessaan puhuu kortista, jossa on kaksikymmentä eri mahdollisuutta lyödä reikä koko elämän aikana ja kun tämä on käytössä joudut tarkkaan miettimään jokaista sijoitustasi. Tämä saa sinut tekemään vähemmän kauppaa ja harkitsemaan hyvin tarkkaan mahdollisuuksiasi. Mungerin näkemys varainhoitajista taas on aika lailla päinvastainen ja hän käyttää uistintenmyyjävertausta heistä: ”uistinten myyjältä poika kysyy, että purevatko kalat oikeasti noin montaa eriväristä uistinta ja myyjä vastaa siihen etten myy niitä kaloille.” Monien ideoiden myynti yksinkertaisesti tuottaa sijoitusfirmoille enemmän rahaa kuin neuvot siitä, että kannattaa ostaa hyvin harvoin. Sijoittajien ja sijoitustuotteiden myyjien edut ovat vastakkaiset, joten se mikä ratkaisee ovat päätöksentekijän hyödyt. Omien hyötyjen tunnistaminen pitäisi olla aina jokaisella ensin mielessä.

Munger ja Buffett ovat kuitenkin loppujen lopuksi keskittyneet arvosijoittamiseen ja he miettivät yrityksiä kokonaisuuksina eli mikä yhtiön arvo olisi yksittäiselle omistajalle kokonaisena. Turvamarginaali on tärkein käsite tässä tavassa arvottaa yhtiötä myös Mungerin mielestä. Warrenhan oli aikoinaan arvosijoittamisen isänä tunnetun Benjamin Grahamin oppipoikana. 30-luvulla suuren laman aikana oli yleensä se tilanne, että yritysten varat olivat paljon suuremmat kuin mitä kaikkien yritysten osakkeiden summa ja siten käytännössä yritysten omaisuutta sai alehintaan ostamalla näiden osakkeita. Nykypäivänä on hyvä muistaa ettei omaisuuserien arvo ole enää samanlainen kuin joskus 1930-luvulla vaan kun arvonaleneminen alkaa ei myöskään omaisuudella ole minkäänlaista arvoa. Tämän takia Grahamin opit eivät sellaisinaan enää toimineet Berkshirelle vaan omaisuuserien lisäksi oli tarkoitus keskittyä miettimään itse yritysten laatua. Hän myös uskoo ettei suurin osa varainhoitajista pystyisi toimimaan samoin kuin Berkshire vuosikymmenien saatossa. Munger on sitä mieltä ettei pidemmällä tähtäimellä ole juurikaan merkitystä miten hinnat pomppivat edestakaisin vaan se, että vuosikymmenien kuluessa päästään huipputulokseen. Nykypäivänä kun kaikki ammattilaiset pyrkivät siihen, että indeksin voittavia ylituottoja tulee, mutta sille ei saa hävitä mikä johtaa epärationaaliseen käytökseen jota voi kutsua myös skitsofreeniseksi Mungerin mielestä. Jos esimerkiksi miettii normaalijakaumaa niin käytännössä pörssituottojen suhteen se tarkoittaa sitä, että suurin osa sijoittajista on tuottojensa suhteen lähellä keskimääräistä tuottoprosenttia ja sitten ovat hyvin harvat joiden tuotot tai tappiot ovat sitten joko selkeästi suuremmat tai pienemmät. Kun kerran varainhoitajat eivät saisi missään vaiheessa juurikaan hävitä indeksille niin käytännössä lähes nämä kaikki sitten sijoittavat melkein samalla tavalla. Järkevän kuluttajan mielestä järjestelmä joka tähtää kultaisen keskitien kulkemiseen on mätä ja johtaa lahjakkaiden ihmisten hukkaamaan aikansa hyödyttömään tekemiseen. Tämä johtaa siihen, että suurimman osan varainhoito menee hukkaan johtuen kaupankäyntikuluista. Tämän takia on turha maksaa prosenttia rahoistaa tällaisesta toiminnasta, vaikka poikkeuksia tietysti löytyy.

Tärkein asia mitä sijoituskohteelta Berkshire haluaa on laadukas liiketoiminta. Tämä tarkoittaa laadukkaita tuotteita tai palveluita, hinnoitteluvoimaa ja laadukasta johtoa. Kuitenkin liiketoiminnan laatu on tärkeämpää kuin hyvä johto, sillä Mungerin ja Buffettin mielestä on parempi olla sellaista liiketoimintaa jota pystyy johtamaan kuka vaan kuin yrityksen johdossa olevat erinomaiset tyypit. Tämä voi tarkoittaa ylivoimaista brändiä, tuotetta tai esimerkiksi hyvin vähän kilpailtua liiketoimintaa kuten sanomalehdet silloin aikoinaan kun jokaisessa kaupungissa oli omansa. Pidemmällä tähtäimellä on hyvin vaikeaa osakkeen tienata paremmin kuin liiketoiminta joka tuottaa esimerkiksi kuusi prosenttia pääomasta, vaikka onnistuisi ostamaan halvalla. Esimerkiksi neljässäkymmenessä vuodessa on hyvin vaikea saada sitä hyvää tuottoa, kun taas vaikka ostaisi kalliilta tuntuvalla hinnalla yritystä joka tienaa korkeata oman pääoman tuottoa on vaikea pidemmällä aikavälillä saada huonoa tuottoa. Kuinka sitten löytää tällaisia yrityksiä? Yksi tapa on ostaa silloin, kun yritys on vielä pieni mikä ei tietystikään ole Berkshirelle enää järkevää. Mitä enemmän on rahaa käytössä sitä hankalampaa hyvien tuottojen löytämisestä tulee. Piensijoittajalla on jo tästäkin syystä etu puolellaan, kun hakee keskimääräistä parempaa tuottoa.Yksi mahdollisuus on ostaa myös sellaisen yrityksen osakkeita joilla on hinnoitteluvoimaa, mutta ei tajua sitä käyttää. Tällainen yritys oli aikoinaan Wald Disney jota Berkshire aikoinaan osti.

Tässä oli pieni raapaisu Berkshiren kakkosmiehen ajatuksista. Lisää voi jokainen löytää lukemalla kirjoja tai googlaamalla hänestä kirjoitettuja artikkeleja. On hyvä muistaa ettei muiden matkiminen ole kuitenkaan oikotie onneen vaan oma kriittinen ajattelu on aina paras vaihtoehto. Kuitenkin viisaampien ihmisten ajatuksista on aina hyvä ottaa opikseen, vaikka niitä ei suoraan kopioisikaan.

Ensi kerralla en varmaan käsittele suoraan raha-asioita vaan jotain muuta.

- TT

Mungerin sijoitusviisauksia osa 1

Eli tällä kertaa tarkoitus olisi käydä hieman läpi harvemmin kuullun Warren Buffettin oikean käden Charlien Mungerin sijoitusviisauksia, sillä vaikka Buffett on se tunnetumpi Berkshiren menestyksen takana olevista henkilöistä voi myös mitä todennäköisimmin sanoa ettei Berkshirestä olisi tullut maailman suurinta sijoitusyritystä ilman Mungerin läsnäoloa. Jos ette tunne Mungeria niin wikipediasta saa varmaan riittävästi tietoa tai vastavuoroisesti suosittelisin googlaamaan Charlien Munger the art of stock picking. Mungerin perusteesit ovat suhteellisen selvät: Pitää hallita matematiikkaa hyvin. Tähän tosin riittää lukion matematiikan taso. Pitää ymmärtää ihmisen psykologiaa eli sitä miten ihminen ajattelee ja suurimman osan ajasta on parempi olla tekemättä yhtään mitään ja pitää ymmärtää myös kirjanpitoa. Näillä teeseillä pääsee jo hyvin pitkälle, vaikka on syytä muistaa etteivät nämä asiat sitten olekaan kovin yksinkertaisia. Ensimmäinen osa käsittelee näitä perusteesejä ja toinen sitten itse niin sanottua osakepoimintaa.

Matematiikan tärkeimmät peruskäsitteet Mungerin mielestä ovat korolle-korkoa-ilmiö, erilaisten jakaumien kuten normaalijakauman ymmärtäminen ja todennäköisyyksien ymmärtäminen. Varsinkin korolle korkoa ilmiö on tärkeä ymmärtää, koska myymällä osakkeitaan jatkuvasti joutuu maksamaan voitoistaan verot hyvin nopeasti mikä muuttaa sitten mahdollisia tuottoja hyvin paljon. Esimerkiksi purkkalan 35%:n myyntivoittoverolla 15%:n vuotuisella tuotolla kolmenkymmenen vuoden päästä ostosta kokonainen vuotuinen tuotto on 13.3%, kun taas joka vuosi vuotuiseksi tuotoksi tulee vain 9.975% verojen jälkeen. Esimerkiksi 1000$:n sijoitussumman tuotto on kolmessakymmenessä vuodessa kerran verot maksamalla noin 42350$ ja joka vuosi maksetuilla veroilla noin 15300$. Tämä laskutoimitus kertoo aika radilaalisti mitä tapahtuu korkoa korolle ilmiön myötä mikäli verot maksetaan joka vuosi. Kuitenkin on syytä muistaa ettei verojen välttelystä kannata tehdä itsetarkoitusta, sillä silloin tulee menettämään myös suuren kasan tuottoja. Tällaisia asioita on mahdoton hahmottaa ilman minkäänlaista matemaattista ymmärrystä ja sen takia se on niin tärkeää.

On myös tärkeää ymmärtää ihmisen ajattelua, jotta pystyy käsittämään sekä omien että muiden ihmisten päätöksentekoa. Ihmisille pitää pystyä kertomaan seuraavat asiat: kuka, mitä, missä, miksi ja milloin. Tämä varsinkin toimii hyvin ihmisten johtamisessa. Mitä taas tulee ihmisen ajattelukykyyn niin on huomioitava sen rajallisuus. Toisin sanoen ne jotka osaavat hyödyntää ihmisen päässä olevat oikopolut ajattelussa voivat huijata muita näkemään sellaista mitä ei ole tapahtunut. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat taikurit. Näitä oikopolkuja voi myös käyttää motivoimaan ihmisiä. Mungerin mielestä on myös selvää etteivät markkinat ole täysin tehokkaat vaan tehokkaiden markkinoiden teorian ovat luoneet ihmiset jotka itseasiassa ovat omalla mukavuusalueellaan nimenomaan juuri matemaattisten mallien luomisessa. Näillä mukavuusalueilla pysymisen seurauksena tämä epätäydellinen teoria on saanut laajan hyväksynnän mm. rahoitusteorian professoreiden keskuudessa johtuen juuri heidän matemaattisesta kyvykkyydestään. Käytännössä pitäisi pystyä ymmärtämään mitkä ovat asiat jotka todella pitävät yllä mielenkiintoa järkevästi ajateltuna ja mitkä ovat niitä malleja joita ihmiset eivät tiedosta ollenkaan.

Suuruuden ekonomia on myös tärkeä ymmärtää ja tämäkin on tavallaan psykologiaa. Talouden voi käsittää myös ekosysteeminä. Suuruus luo yritykselle monia etuja: materiaalien hankinta on keskimäärin halvempaa, markkinointi on myös mahdollista laajemmalle yleisölle. Kuluttajatuotteissa on hyvin tärkeää sosiaalisen hyväksynnän hakeminen eli ihminen on aika harvoin eri mieltä kuin suuri yleisö. Tämä taas johtaa brändien tärkeyteen josta parhaan esimerkkinä Berkshirellä on Coca Cola. Suurten yritysten suurin ongelma on byrokratian kasvu. Tämä johtaa yrityksen muutoksen tyhmäksi ja korruptoituneeksi linnakkeeksi joka ei saa mitään aikaan. Parhaimmillaan suuren yrityksen johtoon tulee itseään täynnä oleva korruptoitunut turhake joka ei kestä totuuden kuulemista jonka seurauksena alaiset nuolevat tämän persettä mikä johtaa sitten tämän pomon typeriin toimiin. Nämä seikat ovat suuri ongelma isoille yrityksille.

Teknologia on ollut aina Mungerille ja Buffettille parhaimmillaan hyvin vaikea ymmärtää, mutta loppujen lopuksi sekin asia on suhteellisen yksinkertainen. Hyvin monet tekevät hänen mielestään virheen siinä etteivät he ymmärrä ajatella sitä kaksivaiheisella mallilla vaan suurin osa lähinnä miettii kuinka paljon yritys säästää jonkin uuden teknologian myötä. Kuitenkaan tämä ei riitä, sillä täytyy myös miettiä sitä jääkö tästä uudesta teknologiasta viivan alle mitään? Pahimmassa tapauksessa hyöty menee ainoastaan asiakkaalle. Näin kävi itse Berkshiren tekstiilitehtaalle joka olisi halunnut tehdä investointeja uusiin teknologioihin, mutta Buffett tajusi ettei niistä olisi jäänyt viivan alle mitään. Teknologia on siitä haastava ala, että on hyvin vaikeaa ymmärtää sitä mitkä yritykset tuottavat tuota tulosta viivan alle vuosikymmenien ajan kuten esimerkiksi Intel ja Microsoft ovat tehneet. Tämän takia Berkshire on välttänyt sijoituksia uusiin teknologioihin.

Tässä ensimmäinen osa ja toinen tulee myös tämän viikon aikana.

-TT

Alice Schroeder, The Snowball, Warren Buffett and the business of life

Elikkäs tämä Buffettin elämänkerta on noin 800-sivuinen kirja jo otsikossakin mainitusta maailman parhaimmasta ”sijoittajasta”. Sijoittaja löytyy lainausmerkeistä, koska kyseinen herra on varsinaisesti enemmän aktiivinen omistaja kuin kaveri joka laittaa vain rahansa yritykseen ja odottaa tuottoja. Tällä kertaa en rupea hirveän tarkasti käymään kirjan sisältöä läpi vaan keskityn lähinnä sen opetuksiin. Mainittakoon sen verran etten oikeastaan suosittele lukemaan koko kirjaa mikäli olet sattunut hänestä jo aikaisemmin kirjoja lukemaan, sillä niitä on kirjoitettu enemmän. Tämän opuksen sijaan suosittelisin lukemaan Roger Lowensteinin kirjan Buffettista joka on monta sataa sivua lyhyempi, mutta kuitenkin hyvin kirjoitettu ja sisältää kaikki tärkeimmät opetukset herran uralta ja elämästä.

Tärkein opetus mikä itselleni tuli mieleen kirjasta on monen kymmenen miljardin omaisuuden keränneen miehen toteamus: ”mikäli sinulla ei vanhoilla päivillä ole sellaisia ihmisiä ympärillä jotka sinusta välittävät olet epäonnistunut elämässäsi”. Tämä on ehkä tärkein opetus jonka kirjasta voi saada ja tässä monella ihmisellä on huomattavan paljon parannettavaa omassa elämässään. Kirjasta käy myös hyvin ilmi kuinka Buffett ei ollut läsnä lastensa kanssa, vaikka kotona töiden jälkeen olikin, kun kaikki aika meni tutkiessa yrityksiä. Myös asumusero vaimon kanssa tuli jossain välissä tämän seikan takia. Täytyy kuitenkin aina huomoia ettei sellaista määrää rahaa kerätä viettämällä ”normaalia” perhe-elämää vaan se vaatii tiettyä ”sekopäisyyttä”, jotta yleensä edes sellaista ”vahingossa” pääsee tapahtumaan. Äärimmäisyyksiin meneminen, kun vaatii aina jonkin järkigeenin puuttumisen.

Kirjan opetus rahan suhteen tuleekin sitten jo ilmi nimessä eli tuossa kuuluisassa Buffettin lumipallossa jota on hyvin helppo verrata korkoa-korolle-ilmiöön, sillä lumipalloa vierittäessä se koko ajan kasvaa ja niin myös käy, kun sijoittaa kaikki tuottonsa uudelleen niin rahasumma tuottaa koko ajan noita tuottoja lisää. Buffett on ollut tämän ilmiön hyödyntämisessä mestari, sillä hän ei ole omien kykyjensä vuoksi halunnut yhtään pienentää tuota lumipallon kasvattamista jakamalla osinkoja vaan on aina sijoittanut kaiken saamansa pääoman uudelleen. Tämän ilmiön hän tajusi jo hyvin aikaisin, sillä oli jo 16-vuotiaana tienannut hyvin paljon rahaa mistä sitten muodostui lisää pääomia. Vakuutusyhtiöt ovat myös sen takia olleet Buffettin sijoituksissa hyvin korkealla, koska vakuutusyhtiöthän saavat asiakkailtaan rahat jo käyttöönsä ennen vahingonkorvauksiaan ja ne voivat laittaa rahansa pyörittämään tuota kuuluisaa lumipalloa hyvin aikaisin. Buffethan on jo käytännössä pyörittänyt samaa lumipalloa kuutisenkymmentä vuotta piakkoin, vaikka Berkshirehän ei ihan niin vanha olekaan. Tämä on myös yksi suuri salaisuus monien kymmenien miljardien tuottoihin yhden ihmisen elinaikana. Oma esimerkkini tästä lumipallosta voisi olla vaikka seuraava: Koska keskimääräinen tuotto on noin 7% osakesijoittamisessa niin se tarkoittaa pääoman kaksinkertaistamista kymmenessä vuodessa. Tuossa Buffettin 60 vuodessa 1000€ on muuttunut 64000€:ksi keskimääräisellä tuotolla. Tietysti Buffettin lumipallo on kasvanut ihan eri vauhtia, joten tuo oma esimerkkini ei kerro hänen sijoituksistaan hirveästi, mutta ehkä siitä mitä nykynuoren sijoittamisen aloittaminen aikaisin tarkoittaa.

Mitä taas tulee Buffettin ja hänen oppi-isänsä Benjamin Grahamin eroihin niin Grahamhan luotti paljon enemmän hajauttamiseen kuin mitä oppipoikansa. Hän myös vaikutti omistamiinsa yrityksiin vähemmän kuin mitä Buffett on tehnyt. Grahamin periaate oli löytää mahdollisimman monta hyvää ja halpaa yritystä ja hajauttaa sijoituksensa niihin, kun taas Buffett on suurimmat rahamääränsä tehnyt muutamilla hyvillä yrityksillä kuten Geicolla, Coca Colalla ja American Expressillä. Näissä hän on myös ollut hyvin suuressa roolissa mitä tulee yritysten johtamiseen. Tällä hetkellä pitäisin Berkshiren suurimpana ongelmana ettei sen pääomilla ole kovin helppo saada ostettua riittäviä määriä enää lisää tuottavia yrityksiä, sillä pääomat ovat niin suuria ettei parinkaan miljardin Dollarin kertasijoituksetkaan enää juuri tunnu missään. Hyvien ja riittävän isojen yritysten osto on varsin hankalaa Berkshirelle ilman suurempaa markkinoiden romahtamista.

Suosittelen kyllä kirjan lukemista huolimatta 800-sivuisuudesta, mutta mikäli olet lukenut Buffettin elämästä aiemmin niin lue ainoastaan ne kohdat joissa ei mainita yksityiselämästä juuri mitään. Ne on mielestäni suhteellisen helppo kirjasta poimia selaamalla. Suosittelen myös lukemaan lapsuus- ja nuoruusvuosista kaiken, sillä mielestäni ne ovat mielenkiintoisin pala hänen yksityiselämästään. Kirja löytyy varmasti muutamasta pk-seudun kirjastosta, joten sieltä vaan etsimään. Sen myös saa varmasti ostettua jostain nettikirjakaupasta suhteellisen edullisesti ja se on hyvä vaihtoehto mikäli ei omista Buffettista mitään kirjaa.

Lähden tästä viikonlopun viettoon Suomen Turkuun, joten en välttämättä palaa asiaan kovin nopeasti mikäli teillä on kommentoitavaa, mutta yritän sunnuntai-iltana kommentoida takaisin mikäli joku sitä ennen ehtii jotain kertomaan.

Opi mestareilta älä vain minulta.

Otsikko on tarkoitettu herättämään lukijan aivotoiminnan siihen tosiasiaan ettei blogin kirjoittaja olekaan joka alan asiantuntija, vaikka niin saattaa itse aina välillä luullakin. Kuitenkin uskallan väittää olevani lukenut suhteellisen paljon tietyiltä elämän eri osa-alueilta ja osaan jotenkin hahmottaa asiantuntijat joiden teksteistä kannattaa ottaa opiksi sen sijaan, että kuuntelisi televisiosta niin sanottujen puhuvien päiden paskanjauhantaa ja omien etujensa ajamista. Kuitenkin jokaisessa asiassa on parempi muodostaa oma mielipiteensä siitä kuinka asiantuntijoiden neuvot ja toimet sopivat omaan elämäänsä ja nykytilanteeseen parhaiten. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus lyhyesti antaa neuvoja niin sanotuista ”mestareista” joilta voi oppia hyvinkin paljon.

Warren Buffett ja Benjamin Graham

Warren Buffett on yksi kaikkien aikojen parhaimmista sijoittajista jonka sijoitus/vakuutusyhtiö on tuottanut useat vuosikymmenet selkeästi paremmin kuin ihan mikä tahansa pörssi-indeksi. Buffett ei varsinaisesti ole itse ikinä kirjoittanut kirjaa sijoittamisesta, mutta hänestä on kirjoitettu useita kymmeniä kirjoja joko hänen luvallaan tai ilman sitä. Käytännössä Buffett ostaa hyviä yhtiöitä halvalla verrattuna tämän niin sanottuun implisiittieen arvoon eli käytännössä hintaa verrattuna tulevien kassavirtojen arvoon. Tämä kuulostaa periaatteessa helpolta, mutta on äärimmäisen vaikeaa onnistua vuosikymmenet peräkkäin paremmin kuin keskimäärin. Jossain välissä kirjoittelen tästäkin herrasta lisää, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoista voi löytää hänestä kertovia kirjoja tai nettikirjakaupoista. Toinen henkilö joka jakaa Buffettin ajatukset on nyt jo edesmennyt Benjamin Graham joka oli Buffettin professori tämän opiskellessa Columbian yliopistossa. Myös hänestä löytyy monia kirjoja joista kuuluisin on tämän itsensä kirjoittama Intelligent Investor joka on myös Buffettin suosikki alan kirjoista. Olen itse lukenut kyseisen opuksen ja suosittelen sitä kaikille asiasta kiinnostuneille.

George Soros:

Hän on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä tradereista ja on saanut mainetta mm. hyökkäämällä Britannian Puntaa vastaan. Myös Soros on tehnyt käsittämättömän summan rahaa markkinoilla ja näiden heiluntaa hyödyntäen. Häntä on myös syytetty markkinamanipulaatiosta ja tämäkin varmaan pitää paikkansa. Soroksen kuuluisin hypoteesi on, että markkinat ovat aina väärässä eli aina voi tehdä rahaa. Soroksen filosofia rahan tekemiselle on aivan vastakkainen Buffettin kanssa, mutta vaikka olisikin eri mieltä markkinoiden tehokkuudesta tai siitä millä ajanjaksolla voi tehdä rahaa niin hänen kirjoittamansa kirjat ovat hyödyllisiä. Soros on myös kirjoittanut paljon tekstejä avoimesta yhteiskunnasta ja sen vaarantumisesta ja nämäkin ovat joillekin mielenkiintoisia kirjoja joita saattaa hyvällä tuurilla myös löytää julkisista kirjastoista.

Robert Kiyosaki:

Rikas isä, köyhä isä kirjasarjan luoja. Tämä kirja kertoo Kiyosakista joka kasvoi kahden isän ohjauksessa: Toinen isä oli biologinen isä joka opiskeli hyvässä yliopistossa, hankki hyvän työpaikan julkisella sektorilla, mutta oli silti aina persaukinen, kun taas rikas isä oli kouluttamaton ”moukka” joka omisti oman yrityksensä ja teki sillä paljon rahaa. Tällä kirjoittajalla on myös monia muita kirjoja, mutta edellä mainittu on niistä kaikista kuuluisin ja yksi parhaista. Hän panostaa kirjoissaan lukijoiden kouluttamiseen talousasioissa ja tekee sen omalla tyylillään. Sisältää paljon rahan psykologiaa, budjetointia ja tapaa sijoittaa rahojaan. Pidän myös hänen kirjoistaan, vaikka osa näistä onkin tehty pelkästään rahantekoa varten. Rikas isä, köyhä isä on ehdoton klassikko ja tämä kannattaa lukea, vaikka ei kaikista asioista olisikaan samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Tästä kirjasarjasta en tiedä löytyykö hyvin varustetuista kirjastoista vai ei, mutta ainakin Lontoon murteella hänen kirjojaan saa alle kymmenen Euron nettikirjakaupoista.

Niall Ferguson:

Brittiläinen historioitsija joka on erikoistunut taloushistoriaan ja siirtomaavaltaan. Hänen tunnetuimmat kirjat ovat rahan historia ja sivilisaatio: länsi ja muut josta olenkin jo kirjoittanut kirja-arvostelun. Historia on monesti hyvin aliarvostettu tieteenalue, josta on helppo oppia paljonkin, vaikka mikään asia ei toistukaan täysin samanlaisena, vaikka samankaltaisuuksia kuitenkin löytyy. Hänen kirjojaan löytyy julkisista kirjastoista, joten näiden lukemiseen on kaikilla mahdollisuudet ilman rahallista panostusta.

Jared Diamond:

Evoluutiobiologi joka kirjoittaa poikkitieteellisiä kirjoja mm. biologiasta, tieteen kehityksestä ja sivilisaatioiden loistosta ja romahduksista. Hänen kuuluisimmat kirjansa ovat aseet, idut ja teräs ja romahdus. Näistä jälkimmäisen olen lukenut ja tämä kertoo siitä kuinka yhteiskunnat joko menestyvät tai romahtavat. Itse pidin sitä hyvin mielenkiintoisena lukemisena, vaikka kyseessä onkin ehkä hieman kyseenalainen näkemys eri menneisyyden yhteiskunnista ja näiden tuhosta. Häneltä löytyy myös ainakin pari kirjaa mm. simpansseista ja ihmisen kehityksestä. Suosittelen ihan yleislukemisena hänen kirjojaan ja samalla voi myös pohtia missä tilassa meidän nyky-yhteiskuntamme on edellisiin verrattuna. Hänenkin kirjansa löytyvät hyvin varustetuista kirjastoista.

Nassim Nicholas Taleb:

Tämä herrasmies on erityisesti pohtinut satunnaisuuden vaikutusta ihmisiin ja hänen kuuluisimmat kirjansa: musta joutsen ja satunnaisuuden huijaamat ovat alansa klassikkoja. Olen lukenut molemmat kirjat ja nämä sisältävät myös aika paljon asiaa taloudesta ja siitä kuinka ihmiset luulevat itsestään liikoja, vaikka heidän menestyksessään on enemmän kyse sattumasta kuin omista kyvyistä pärjätä muita ihmisiä paremmin esimerkiksi sijoittamisessa ja kuinka asiantuntijatkin menevät helposti vipuun luullessaan itsestään liikoja. Mielenkiintoisia kirjoja varsinkin niille joilla on pohjaton itseluottamus ilman järjellistä syytä. Näitä ei taida löytyä kirjastoista.

Myös muita mielenkiintoisia kirjailijoita löytyy ja heidänkin tekstejään kannattaa lukea, mutta tässä kirjoituksessa mainitut tulivat ensimmäisenä mieleen allekirjoittaneelle.

Mikäli teille tulee mieleen muita mielenkiintoisia kirjoittajia ja hyödyllistä luettavaa miltä aihealueelta tahansa niin muistakaa mainostaa, vaikka kommentoiden tätä postia.

- TT