Vähemmän on Enemmän kirja 22/xx

4.3.1 Opi parhailta

Alojensa huiput ovat harvoin järjestelmän tuotteita. He ovat enimmäkseen omien polkujensa kulkijoita. Mikään järjestelmä ei pysty kehittämään yksilöä paremmin kuin henkilökohtaisten tarpeiden huomioiminen parhaalla mahdollisella tavalla. Usein alansa huiput haluavat jakaa polkunsa muille tai joku muu haluaa tietää heidän menestyksensä salaisuuden. Siirto voi tätä myötä tapahtua sinullekin. Tämä voi tapahtua monin eri tavoin. Tartu mahdollisuuteen mikäli sinulle sellainen tulee. Nykyään helpoin mahdollisuus on videoiden, haastatteluiden tai kirjojen hyödyntäminen.

 Jos haluat kehittyä huipuksi niin et voi kerätä neuvoja keskinkertaisuuksilta. Edes hyvät yksilöt eivät voi auttaa sinua siinä. Keskity vain huippuyksilöiden antamaan tietoon. Absoluuttista parhautta on usein vaikea mitata. Sitä voidaan pitää makuasiana. Hyvä mittari mm. taiteissa on myyntimäärät ja yksittäisistä teoksista saadut rahasummat. Älä kopioi yhden hitin ihmeitä vaan niitä, jotka ovat pärjänneet huipulla pitkään. Ilman pitkän aikavälin menestystä kyse voi olla vain onnesta. Tutki lahjakkuuksia monilta eri aloilta. Usein paljon saavuttaneita yhdistävät monet asiat. Selkeimpinä esimerkkeinä ovat intohimo kiinnostuksen kohteeseen ja oman polun kulkeminen. Niiden lisäsi on monia muitakin yhdistäviä tekijöitä, mutta ne ovat tärkeimmät.

Sinun on helppo seurata nykyään oman alansa mestareiden kehityspolkuja. Löydät internetistä paljon heidän haastattelujaan. Heistä on usein tehty myös elämänkertoja. Parhaita vaihtoehtoja ovat omaelämänkerrat. Kaksi parhainta lukemaani ovat Andre Agassin Open ja Stephen Kinin On Writing. Ne selvittävät miten heidän ajatuksensa elämästään ja ammatistaan ovat heitelleet tunnetilasta toiseen. Jokaiselle välttämättömät epäonnistumiset tulevat parhaiten esille omaelämänkerroissa. Niitä on paljon saatavilla kirjastoista tai edullisilla hinnoilla netistä. Tämä pätee erityisesti Lontoon murteella tehtyihin omaelämänkertoihin. Agassin ja Kingin lisäksi suosittelen ainakin Einsteinista, Steve Jobsista ja Warren Buffettista tehtyjä elämänkertoja.

 

4.3.2 Jäät paikoillesi ilman verta hikeä ja kyyneleitä

Paikoilleenjääminen ei ole ongelmasi mikäli olet tyytyväinen tilanteeseesi ja pystyt järjestämään asiasi niin ettei sinulle tule ongelmia. Nykyään tämä ei ole helppoa. Karkaa mukavuusalueiltasi riittävän usein mikäli haluat päästä eteenpäin. Tämä ei ehkä vaadi sinulta lisää työtä vaan uusia tapoja hoitaa asioitasi. Ilman vastarintaa ei tule kehitystä. Sitä esiintyy monissa muodoissa ja se voidaan jakaa ulkoiseen ja päänsisäiseen vastarintaan. Kehitys tapahtuu usein hakkaamalla päätäänsä seinään yhä uudestaan kunnes onnistuu. Takapakit ja kehityksen pysähtyminen kuuluvat asiaan.

Egosi on suurin ongelmasi jäädessäsi paikoillesi. Epämukavuusalueille menossasi se on suurin esteesi. Se saa sinut uskomaan ettet tarvitse muutosta. Olet usein tapojesi uhri. Tapasi ohjelmoivat sinut huomaamattasi. Sinun on vaikea nousta ylös, jos olet löhöillyt pitkään sohvallasi. Sinun pitää ylittää itsesi ja kestää tietty määrä tuskaa, jotta voit kehittyä erinomaiseksi. Huippu-urheilijat joutuvat laittamaan kaiken ja vähän ylimääräistäkin peliin. Eräs viime vuosikymmenien tunnetuimpia äärirajoille menijöitä on ollut Mika Myllylä joka painoi sauvojen kanssa suolla räkä poskella. Harvat ovat valmiita menemään niin pitkälle. Kehitys kuitenkin vaatii rajojensa ylittämistä tavalla tai toisella. Rajojen ylittäminen vaatii päänsisäistä taistelua. Kyse ei ole määrästä vaan tehoista. Harjoitusmäärien lisääminen tietyn pisteen yli ei auta, koska hyödyn rajat tulevat vastaan.

Päänsisäinen taistelusi voi johtua myös ympäristösi ja ystäviesi painostuksesta. Sitä voi kutsua myös ulkoiseksi paineeksi, mutta sinä päätät miten siihen suhtaudut. Itse koen ympäristöni painetta välillä, kun olen vähentänyt alkoholinkäyttöäni. Toiset hyväksyvät sen ja toiset eivät ymmärrä sitä ollenkaan. Vähennyksen jälkeen monet tuputtavat sitä leikillä. Tärkein tapa vähentää ulkoista painetta on selvittää itselleen muutosten syyt. Mikäli muutoksesi eivät sovi kaikille niin vähennä heidän seuraansa. Ulkoiset paineet voivat tulla myös tuntemattomilta. Joillekin tämä paine on helpompi käsitellä, mutta se on yksilöllistä. Sinun pitää ymmärtää ettet voi elää muiden odotusten mukaan mikäli haluat saada kaiken irti elämästäsi. Edelläkävijöiden maailmassa vastustus on kovempaa, koska kukaan ei ole tehnyt samoja asioita aiemmin. Edelläkävijöillä tarkoitan mm. huipputiedemiehiä ja ennätyksiä tekeviä urheilijoita.

Ymmärrä ettei kehitys ole pelkkää ylämäkeä vaan siihen kuuluvat alamäet ja pitkät matkat tasaisella. Monta kertaa seinää päin juostessa tekee usein mieli myös lopettaa. Joskus kannattaa kiertää seinä tai yrittää kokonaan toista reittiä. Yhdessä taistelussa epäonnistuminen ei tarkoita sodan häviämistä. Takaiskut ovat välttämättömiä, koska ilman niitä et järkevintä tapaa ehkä koskaan kokeile. Ne voivat tehdä kipeää, mutta älä silti luovuta. Se on varmin tapa epäonnistua. Voit valmistautua takaiskuihin niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Alansa mestarit ja edelläkävijät ovat aina olleet vähän hulluja ja he ovat kärsineet siitä.

Keskitien kulkijoiden elämä voi olla paljon helpompaa ja monille suositeltavaa. Hullut saavat usein enemmän aikaan ja järjettömyyden rajamaille meneminen voi tuottaa katastrofeja. Älä vähättele kuitenkaan hulluja, koska he vievät maailmaa eteenpäin. Epäonnistumisista oppii hyvin, joten älä pelkää niitä. Niitä tulee kaikille. Se miten niihin reagoit ratkaisee menestyksesi tulevaisuudessa.

Vähemmän on enemmän kirja 21/xx

4.3 Oppiminen

Nykymaailmassa et voi jäädä paikoillesi. Sinä et voi jättää oppimistasi siihen hetkeen, kun opintojesi jälkeen olet päässyt töihin. Kilpailu globaalissa maailmassa on kovaa. Joudut jatkuvasti opettelemaan uusia tapoja ajatella ja työskennellä. Suomen koulutusjärjestelmän etu on viime vuosikymmenet ollut tasapäistäminen. Hitaammatkin ovat pysyneet muiden mukana ja nopeammat ovat menneet heidän ehdoillaan. Nykymaailma ei mahdollista tätä. Sinä joudut kilpailemaan koko maailmaa vastaan, muiden suomalaisten sijaan.



Valitettavasti olet ehkä vetänyt koulutuksesi läpi siitä kohtaa mistä aita on ollut matalin, kuten minäkin. Siksi et ehkä opiskelujesi jälkeen osaa tarpeeksi, jotta pärjäisit kansainvälisessä kilpailussa. Työnantajat joutuvat uhraamaan vuosia saadakseen uusille työntekijöille maksamilleen palkoille vastinetta. Nykyään on rajattomat mahdollisuudet oppia. Oppimisen voit aloittaa nykyään paljon vanhempanakin.



Koulujärjestelmämme ei opeta sinua ajattelemaan aivoillasi. Tämä on ongelma, kun sinun pitäisi hankkia osaaminen pärjätäksesi kovemmassa kilpailussa. Monet eivät ajattele ja he menevät väärään opiskelupaikkaan. Tätä kautta he pyrkivät sellaiselle alalle töihin, joihin heillä ei riitä edellytyksiä. Omilla aivoilla ajattelemiseen ei riitä kyvyt päättäjiltäkään ja se näkyy väärien alojen, kuten luonnontieteiden, koulutuspaikkojen liian suurena määränä. Opiskelin teknillisessä yliopistossa. Pystyin siellä seuraamaan aitiopaikalta luonnontieteiden opiskelijoita. Liian suurella osalla heistä ei ollut riittäviä perusvalmiuksia opiskeluun. Tämä johtui matemaattisten perustaitojen ja loogisen ajattelukyvyn puutteesta. Puutteiden myötä suuri osa opiskelijoista opetteli vanhat tenttikysymykset ja vastaukset niihin ulkoa. Monet professorit olivat liian laiskoja tekemään uusia kysymyksiä, joten suuri osa surkeistakin opiskelijoista läpäisi tentit.



Matemaattisten ja loogisten lainalaisuuksien ymmärtäminen on tärkeämpää kuin tenttien läpäiseminen. Esimerkiksi sähkövoimatekniikan insinöörit oovat hyödyttömiä, mikäli he eivät ymmärrä yksinkertaisia ilmiöitä, kuten sähkömagneettista induktiota. Nämä eivät ole helpoimpia asioita. Niitä opiskelevilla pitäisi olla riittävät analyyttiset edellytykset ymmärtää ilmiöitä. Vuodet menevät hukkaan, kun asioita ei edes yritetä ymmärtää. Suurimpana ongelmana pidän sitä ettei opita kysymään oikeita kysymyksiä. Kriittistä ajattelua ei opeteta. Siksi opiskelijat kulkevat laput silmillä peruskoulun ja lukion kautta jatko-opintoihin. Sieltä he menevät töihin kuuntelemaan käskyjä kyseenalaistamatta asioita.



Et voi tehdä oikeita asioita parhailla tavoilla ilman taitoa ajatella kriittisesti. Siksi turvaudut ehkä muihin. Älä kopioi suoraan muiden ajatuksia. Saavutat kriittisellä ajattelulla valinnanvaran ratkaistessasi ongelmasi. Kun olet miettinyt asioita itse, saat hyödyn prosessista. Monet muut jättävät asioiden käsittelyn kopiointivaiheeseen. Asioiden hallinta voidaan jakaa 6:en ei asteeseen:

1. Kopiointi
   
2. Vertailu
   
3. Keräily
   
4. Käsittely
   
5. Koordinointi
   
6. Luonti
   

Kopiointi on oppimisen ensimmäinen vaihe. Siinä kopioit ympäristöstä saamiasi vaikutteita miettimättä niiden hyvyyttä tai huonoutta. Suuressa osassa elämää toteutat tätä vaihetta. Se alkaa, kun avaat ensimmäisen kerran silmäsi. Aloitat matkimalla vanhempiasi. Voit jatkaa matkimistasi hautaan saakka. Joissakin asioissa matkiminen on välttämätöntä, koska aivokapasiteettisi ei riitä kaikkeen.



Vertailussa havahdut huomaamaan ettei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa tehdä tietty asia. Tämä ei tarkoita sitä, että vertaat Opeliasi Ferrariin ja käyt hakemassa paremman auton velkarahalla. Mainonta toimii parhaiten ollessasi kahdessa ensimmäisessä oppimisvaiheessa.



Keräilyssä etsit ja kokoat aktiivisesti erilaisia vinkkejä ja tapoja saada aikaiseksi muutoksia. Blogit ja kirjat kokoavat vinkkejä ja sisältävät yleensä suppean osan tarpeellisista toimista ja tiedoista. Kolmatta vaihetta voi kuvata esimerkiksi tiedon etsinnällä moottorin eri osista.



Käsittelyssä hyödynnät keräämiäsi vinkkejä jokapäiväisessä elämässä. Esimerkkejä ovat mm. budjetointi ja säästämisen automatisoiminen. Suunnitelmia noudattaessa pääset nopeasti eteenpäin. Neljännessä vaiheessa olet koonnut toimivan moottorin sen eri osista.



Koordinoinnissa pystyt järjestelemään ja kehittämään vinkkejä päästäksesi tavoitteisiisi. Koordinointi on niin sanottu elämäntyylin suunnitteluvaihe, jossa muutat kaiken oppimasi elämäntyyliksi, jossa on tietyt periaatteet, joita noudatat suunnitelmiesi mukaisesti.



Luonnissa keksit uusia malleja asioiden tekemiseen. Palaat perusasioiden äärelle. Et tarvitse niiden tuottamiseen suurempaa ajan- tai rahankäyttöä vaan asiat toimivat itsenäisesti. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että kopioit ammattilaisia, vaikka todellisuudessa olet automatisoinut itsesi ammattilaiseksi. Muutos ei ehkä näy ulospäin, koska sinulle on tapahtunut sisäinen ajattelutapojesi muutos.

Opi elämänkerroista

Itse tykkään huomattavan paljon lukemisesta ja olen siitä paljon aikaisemmin jo maininnutkin. Monesti ongelmanani on se, että luen liian paljon ja teen liian vähän ja sitä voi ja on tietysti syytä kritisoidakin. Yksi erityinen mielenkiintoni kohde on ihmisten elämänkerrat ja joidenkin ihmisten omakätisesti tehdyistä ”raamatuista” oppii tietysti vielä enemmän. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen harvassa ja yleensä ainakin jossain määrin joutuukin sitten lukemaan ”toisen käden” tietoa henkilöistä. Hyvin usein kuitenkin näitä lukiessa pomppaavat aina samat asiat esiin ja tällä kertaa onkin sitten tarkoitus ainakin jollain tasolla käydä näitä läpi. Alla lista niistä opetuksista jotka tulevat ensimmäisenä mieleen.

1. Ilman intohimoa ei tule suuria tuloksia.
2. Viisaimmatkaan ihmiset eivät pärjää täysin yksin
3. Viisaimmatkin ihmiset voivat olla täysin väärässä tärkeimmissäkin asioissa
4. Viisaimmatkin ihmiset kokevat aina suurta vastarintaa
5. Ketään pelkästään kopioimalla ei voi saada aikaan mitään suurta
6. Lähestulkoon kaikki ideat on jo keksitty aiemmin, mutta niitä parantamalla voi saada ihmeitä aikaan

Vaikka nämä kaikki yllä mainitut ovat monille itsestään selviä niin minusta on niitä kuitenkin hyvä käydä läpi, koska ne yksinkertaisina ilmaistenkin ovat kuitenkin sellaisia ettei niiden todellinen tarkoitus välttämättä aina kaikille avaudu. Ensimmäisessä faktassa on huomioitava se ettei suurin osa ihmisistä ymmärrä mitä oikea intohimo tarkoittaa. Tämä tarkoittaa lähestulkoon hulluuden rajamailla olevaa päähänpinttymää jota voi kutsua riivaavaksi pakkomielteeksi eli lähestulkoon koko elämän täyttävää aikaahaaskaavaa pakonomaista tarvetta jota ei tavallinen täysjärkinen ihminen edes pysty ymmärtämään. Tästä ehkä parhaita esimerkkejä ovat Newton ja Einstein, jotka ”lukkiutuivat” lähestulkoon kokonaan kammioihinsa todistaakseen oikeaksi väitteensä maailmankaukkeuden salaisuuksista ja he unohtivat kaiken ylimääräisen ulkopuolisen elämän kuten syömisen ja muun normaalielämän. Varsinkin Einstein oli ainakin pahimmillaan lähes nääntymässä nälkään. Tästä intohimosta on myös hyviä esimerkkejä urheilun puolelta, kun uran loppumisen jälkeen tai sen aikana nämä sankarit ovatkin sitten sortuneet erilaisiin addiktioihin.

Suurmiehet ovat käytännössä aina tarvinneet myös ainakin jonkinlaisen yhteistyökumppanin saavuttaakseen suurta menestystä. Näistä esimerkkejä ovat urheilijoiden mahdolliset valmentajat, Steve Jobsilla Wozniak, Einsteinilla monet eri tutkijaystävät ja kollegat, jne. Kyseessä ei kuitenkaan ole minkäänlaiset hännystelijät vaan sellaiset ihmiset joilla on yleensä annettavaa näille mestareille.

Vaikka olisit kuinka viisas ja ymmärtäisit maailmankaikkeuttakin erittäin hyvin niin voit silti pahimmassa tapauksessa olla omien uskomustesi uhri ja ainakin se mitä olen Einsteinista lukenut on se ettei hänkään esimerkiksi uskonut kvanttimekaniikkaan vaan yritti koko ajan saada aikaiseksi yhteinäistä kenttäteoriaa. Jos olen väärässä tämän uskomukseni kanssa niin saa vapaasti korjata. Kannattaa siis huomata se, että vaikka katsoisitkin ylöspäin näitä neroja niin on aina muistettava se tosiasia, että hekin voivat olla väärässä.

Hyvin monet näistä suurmiehistä ovat kokeneet vielä vastarintaa senkin jälkeen, kun he ovat onnistuneet todistamaan väitteensä oikeaksi ja varsinkin sitä ennen. Aina löytyy ihmisiä jotka tulevat kilpailemaan sinua vastaan oli sitten kyse lähestulkoon asiasta mistä hyvänsä. Aina löytyy myös niitä jotka pitävät sinun elämäntyötäsi pelkkänä paskana. Näiden ihmisten määrä tulee aina lisääntymään sitä enemmän mitä paremmin sinulla menee. Tämän takia on parempi pitää päänsä eikä ainakaan luovuttaa, kun kyse on jostain intohimosta joka sinulla on.

Kaikkien on pakko löydettävä oma tapa hoitaa asiansa itse parhaaksi havaitsemallaan tavalla, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia eikä se mikä sopii sinulle sovi välttämättä kaverillesi. On siis aina muistettava pitää päänsä eikä kuunnella niitä jotka luulevat tietävänsä parhaiten. On toki hyvä oppia niiltä jotka ovat OIKEASTI tosi hyviä siinä mitä tekevät. Keskinkertaisuuksia ei taas juurikaan kannata kuunnella.

Jos nyt esimerkiksi miettii Applea ja sen menestystä niin kylmä faktahan on se, että tämä yritys ei itse ole keksinyt juuri yhtään mitään, vaikka onnistuikin sitten jalostamaan kosketusnäyttöjensä käyttöliittymän maailman parhaaksi. Hyviäkin ideoita voidaan käytännössä lähestulkoon aina parantaa ja poikkeuksena yleensä ovatkin sellaiset oikeat tieteet joissa on käytännössä olemassa vain yksi ainoa ratkaisu ja näitä ei tosin ole monia.

Tässä noista elämänkertojen opetuksista lyhyesti. Tällä hetkellä on takki aika tyhjä, kun ollut viimeiset vuorokaudet tulipalokiire. Palaan joskus pyhien jälkeen blogin ääreen. Huomenna on mediaton päivä, joten mikäli kommentteja tulee niin yritän vastata niihin Wappuaattona. Ei muuta kuin hyvää Wappua kaikille! Muistakaa ottaa rennosti juhlimisenkin osalta. Aika harvalle muutaman päivän kaatokännit ovat se rentouttava vaihtoehto, vaikka olen sitä itsekin monesti harjoittanut :D

- TT

Oppimiskäyrä osa 2

Eli edellisessä kirjoituksessani kävin läpi sitä miten olen käyttänyt alkeellisimpia oppimisen muotoja raha-asioiden hoidossa kuten kopiointia ja vertailua. Tällä kertaa onkin sitten vuorossa kehittyneemmät oppimisasteet ja sitä kuinka olen niihin päässyt sisään.

Kolmas vaihe onkin sitten keräily, jossa etsitään tietoa erinäköisistä lähteistä kuten kirjoista ja blogeista. Itse pitäisin tätä kolmatta vaihetta monimutkaisempana asiana kuin mitä sitä voisi ajatella. Suurin syy tähän on se ettei näiden lähteiden laadun ymmärtäminen ole läheskään aina niin itsestään selvä asia, koska maailma on täynnä sellaistakin tietoa mistä ei ole kenellekään hyötyä vaan lähinnä haittaa. Hyvien tietolähteiden tunnistaminen ei ole yksinkertainen asia vaan se vaatii aika paljon omaa pohdintaa. Tämä oma pohdinta myös vaatii aikaa hyvin paljon, koska tiettyjen tietolähteiden lukeminen saattaa kestää kauan eikä esimerkiksi muutamaa blogikirjoitusta lukemalla vielä pääse sinuiksi kirjoittajan ja hänen neuvojensa järkevyydestä. Pelkkä tietolähteiden ja informaation keräily ei tosin kyllä vie ihmistä yhtään eteenpäin ja itse pystyn hyvin allekirjoittamaan tämän omalta kohdaltani, koska itselläni taisi mennä vuosi hyvää sijoitusaikaa hukkaan silloin, kun ensimmäiset osakkeeni ostin viime vuosikymmenen alkupuolella. Tällöin luin mm. Saarion ja Lindströmien pörssiraamatut ennen minkäänlaisten päätösten tekemistä ja näiden lisäksi myös paria muuta opusta Lontoon murteella. Nämä siis käytännössä ainoastaan osakesijoittamista ajatellen. Tämän alun jälkeen olenkin sitten ostanut palttiarallaa puolisensataa raha-asioista tai muista elämänhallintaan liittyvistä asioista ja olen vieläkin lähinnä keräilyvaiheessa, vaikka suurimmasta osasta kirjoja tuskin enää jo unohtunutta materiaalia etsin. Näistä ylimääräisistä kirjoista tulisi siis päästä eroon, mutta tämä ainut tämänhetkinen ”paheeni” ei ole niin helppo katkaistava.

Itse näkisin olevani juuri tällä hetkellä liikkuvan tuon kolmannen vaiheen lisäksi myös neljännessä joka on käsittelyvaihe, jossa noita kerättyjä oppeja sitten hyödynnetään. Ensimmäinen kirja sijoitusopusten lisäksi jota olen käyttänyt jollain tavalla hyväkseni raha-asoiden hoidossa on ollut Robert Kiyosakin kirja rikas isä, köyhä isä joka vaikutti parilla eri tavalla. Hänellä on myös ollut muita aihepiiristä tehtyjä kirjoja joita olen myös lukenut vuosien aikana. Näistä suurimmat oppini ovat olleet maksa ensin itsellesi ja se ettei sillä ole mitään väliä mitä tienaat mikäli kasvatat kulujasi samaa vauhtia, koska jäljelle jäävä summa menee kuitenkin jopa miinukselle mikäli se ei nolliin jää. Kulujen minimoimisen lisäksi teen itselleni nykyään myös kuukausi- ja vuosibudjetit joissa rahankäyttöäni yritän ennustaa mahdollisimman tarkkaan. Kuitenkin on aina huomioitava ettei varsinkaan kuukausibudjetin teko ole kovin helppoa, koska siitä tulee yleensä aika lailla joustamaton. Mitä taas tulee vuosibudjettiin niin siihen on helpompi pakata hieman joustovaraa.

Itse voisin myös ajatella olevani myös viidennessä oppimisvaiheessa, koska olen oppinut aika lailla säätämään noita kolmannen ja neljännen vaiheen asioita omaan elämääni. Tämä varmasti sen takia, että olen säätänyt noita oppimiani asioita aika lailla vähemmän on enemmän filosofian mukaisiksi eli en kuitenkaan missään määrin suoraan ole kopioinut noita kirjoista ja blogeista oppimiani asioita omaan elämääni vaan pyrin pitämään kaiken mahdollisimman yksinkertaisena. Tästä asiasta voi tietysti olla aika lailla montaa eri mieltä, mutta se on vain minun näkemykseni asiaan. En kuitenkaan missään nimessä ole tätä asiaa täysin sisäistänyt, koska minulla on vielä tälläkin hetkellä selkeästi liikaa tavaraa joista nuo aikaisemmin mainitsemani kirjat ovat vain yksi esimerkki. Minulla on myös turhan paljon kaikkia harrastevälineitä joita en ole ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen käyttänyt.

Kuudes vaihe on sitten jo täydellinen elämäntyylin muutos joka tapahtuu omin ehdoin. Tämä on myös se vaihe johon en usko itse ikinä selviäväni. En tosin usko tällaisia ihmisiä olevan kovin monia Suomessa. Enkä nyt tarkoita raha-asioita pelkästään vaan sellaisia ihmisiä jotka ovat onnistuneet luomaan täysin uuden elämäntyylin. Tämä on tietysti jossain määrin myös mahdoton asia huomata, koska asiat eivät ole aina niin kuin miltä ne näyttävät. Tähän kuudenteen vaiheeseen pääseminen sitten vaatiikin jo mitä todennäköisimmin vuosia ja pelkästään omaa ajattelua mikä on ehkä se pahin este siihen pääsemisessä.

Ehkä tässä kaikki tällä kertaa. Palaan muihin asioihin joko sunnuntaina tai sitten vasta vapun tienoilla, koska ajattelin minulla ei ole enää muita päiviä vapaana mediatonta vuorokautta varten ennen ensi kuuta kuin maanantai.

-TT

Omien raha-asioiden oppimiskäyrä osa 1

Kuten edellisessä kirjotuksessa lupasin niin nyt olisi tarkoitus miettiä kuinka olen kaikkien vuosikymmenien saatossa kehittynyt omien raha-asioideni hoidossa ja kuinka sitä voi tutkia käyttämällä oppimiskehikkoa jota yritin viime kirjoituksessa selittää. Tarkoitus on yrittää päästä kriittiseen tarkasteluun, mutta oman tekemisen ollessa kyseessä se ei ole mikään kaikista yksinkertaisin juttu. Ei muuta kuin sitten suoraan asiaan.

Ensimmäinen vaihe on kopiointi ja tämän vaiheen alkujuuret ovat aivan varmasti sellaiset etten niitä itse muista, joten jossain vaiheessa lapsuuttani olen nähnyt joko molempien vanhempien rahankäyttöä tai sitten ainoastaan äitini, koska isäni kuoli ollessani hyvin nuori. Jos pitää sitten arvata kummasta on kyse niin mitä todennäköisimmin olen alkutahdit saanut molemmilta vanhemmiltani. Ehkä radikaalein oivallus mitä asiaa pohtiessani olen huomannut, että käytän tätä menetelmää vieläkin jollain tavalla. En tiedä onko se kovin monelle muulle yllätys, mutta ainakin itselleni se on, sillä olen käyttänyt hyvin paljon aikaa ja jonkin verran myös rahaa optimoidessani omaa elämääni ja opiskellut jo kahdesta kolmeen vuotta sitä kuinka pärjätä mahdollisimman vähällä ja silti juuri nyt huomaan kopioivani äitiäni tietyllä tapaa, vaikka tietysti suurin osa tavastani käyttää ja tienata rahaa onkin hyvin erilainen kuin mitä tämänhetkinen tilanteeni perheessäni. Jotta tämä ei sitten jäisi vain sanahelinäksi niin on varmaan syytä sitten selittää mitä tällä tarkoitan.

Elikkä koko nuoruuteni tilanne isäni kuoleman jälkeen oli sellainen, että olimme kolmistaan veljeni ja äitini kanssa. Me emme ole missään vaiheessa kuitenkaan kärsineet yksinhuoltajaperheelle tyypillisestä rahapulasta mikä johtui käytännössä isäni vakuutusturvasta joka oli hyvin kattava. En ole tietoinen tarkoista yksityiskohdista, mutta tämän turvan ansiosta elimme jo hyvin pienestä lähtien omistusasunnossa joka oli ehkä siihen akoihin normaali neljä huonetta ja keittiö. Käytännössä perheen tulot olivat suurimmaksi osaksi erinäisten vakuutusten ja eläkkeiden ansiosta riittävät normaaliin elintasoon mikä tarkoitti sitä ettemme juurikaan joutuneet pihistelemään ruoasta tai muista elintärkeistä asioista. Käytännössä tämä siis tarkoitti sitä, että kaikki rahat jotka tulivat menivät suunnilleen joka kuukausi. Näiden ansioiden lisäksi äitini kävi sijaishammashoitajana lähellä olevissa kouluissa. En enää muista tarkalleen milloin hän töissä kävi, mutta palttiarallaa ainakin ollessani ala- ja yläasteilla. En muista tarkalleen minkä verran hän oli töissä, mutta palttiarallaa ehkä kolmasosa ajasta. Näiden ansaintatapojen lisäksi perheellämme on ollut vaihteleva määrä nykyisen UPM:n osakkeita jotka isäni sai kai töistä joskus vuonna xx. Nämä osakkeet sitten jakaantuivatkin aikojen saatossa ja olivat parhaimmillaan noin satatonnia Suomen rahassa eli markoissa. Onneksemme sitten saimmekin nämä myytyä juuri vahingossa oikeeseen aikaan, kun tuli tarvetta remontille.

Jos nyt sitten mietitään asiaa siltä kannalta mitä olen mahdollisesti kopioinut niin ensimmäisenä tulee mieleen tuo osa-aikatyö jota käytännössä teen säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämän ”työn” tekemisen aloitin ollessani 17-vuotias ja se oli ensimmäinen säännöllisempi tapa tienata rahaa itselleen. Toisaalta on muistettava ettei äitini tehnyt kyseistä asiaa tarvitakseen rahaa, joten siinä on selkeä eroavaisuutta allekirjoittaneen nykypäivään. Tämä muutos tapahtui allekirjoittaneen kohdalla kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen olen elättänyt itseni lähinnä jo tuolla 17-vuotiaana hankitulla ”työllä”. Tällä hetkellä voisin olla oikein säästelisäästi eläessäni pari vuotta vapaalla, mutta siinä tapauksessa olisin taas sen jälkeen persaukinen ja koko rumba alkaisi alusta. Kuluttamiseni on ollut lukuunottamatta paria viime vuotta sitä ettei rahaa ole menojen jälkeen ollut yhtään ylimääräistä ja tämäkin asia oli kopioitu mitä ilmeisimmin äidiltäni joka tosin on vieläkin siinä tilanteessa ettei ylimääräistä jää terveydenhoitokulujen kasvaessa jatkuvasti. Omien ylimääräisten rahojen meno osakesijoituksiin on mitä ilmeisimmin ainakin osittain perua jo aikaisemmin mainituista perheen UPM:n osakkeista. Näissä tuli hyvin ilmi korolle korkoa ilmiön vaikutus ja varmasti saikin sitten allekirjoittaneeseen iskostettua myös tämän sijoitusmuodon hyvät puolet. Myönnettäköön nyt kuitenkin heti alkuun etten ole saanut osakkeitani tai rahojani näihin nykysijoituksiini mistään vaan olen hankkinut ne itse säästämällä. Opiskelin myös varmaan vuoden verran sijoittamista, joten sitä ei voi pitää suorana kopiointina, mutta siitä lisää myöhemmässä vaiheessa, koska se ei koske varsinaisesti tätä oppimisvaihetta.

Vertailukohtia itselläni ei tietysti ehkä ihan nuoruudessani hirveästi ollut, koska raha ei oikeastaan ollut mikään mielenkiinnon kohde kovin aikaisin. Olin itse huomattavan paljon enemmän makean perään nuorempana ja siitä olikin sitten jatkuvat vierailut hammaslääkärissä. Vertailu raha-asioitten hoidossa on tapahtunut sitten hieman vanhemmalla iällä, koska hyvin nuorena uskoin rahan ”kasvavan puissa”. Tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, joten ehkä joskus teini-iän jälkeen aloin havainnoimaan tätä puolta. Tätä vertailuosuutta on ehkä hyvin vaikea havainnoida, koska se tapahtuu aika lailla kuitenkin automaattisesti. Parin kaverini isät kuitenkin olivat niin sanotuissa matkahommissa usein poissa kotoa ja sitä olen mahdollisesti vertaillut jollain tavalla äitiini joka oli kotona silloin, kun sitä eniten tarvitsimme. Kulutusvertailusta ehkä sen verran, etten ole juurikaan huomannut lähimmäisten kavereideni ikinä juurikaan säästäneen, joten ehkä kulutustottumuksia on tullut vertailtua hyvin vähän. Mitä taas tulee sijoittamiseen niin lähipiirini sijoituksiin en ole juuri huomiotani kiinnittänyt, joten vertailupohjaa osakesijoittamista lukuunottamatta ei minulla ole koskaan ollut.

Ehkä tässä kaikki näistä kahdesta ensimmäisestä vaiheesta. Seuraava kirjoitus jatkaa siitä mihin tämä jäi aihepiirin ympäriltä. Kommentointia voi harjoittaa tästäkin aihepiiristä, joten sana on vapaa.

-TT

Yksilöllisestä oppimisesta

Jos haluaa muuttaa omaa elämäntapaansa niin on hyvä rekisteröidä myös tapa kuinka ihmiset oppivat ja se on jokaisella hyvin yksilöllinen. Keskimäärin koulutusjärjestelmämme vertaa oppimistamme suoraan käytettyihin tuntimääriin ja lähestulkoon mestarin rajana pidetään klassista kymmenentuhannen tunnin rajaa jolloin ihmisestä voi tulla huippu omalla alallaan. Jos sitten mietitään kuinka pitkä aika se on niin vuosi ei riitä vaikka tekisi jotain 24/7. Tämä on muutenkin mahdotonta, joten parempi olisi ehkä todeta tämän ajan olevan vaikka 5 tuntia päivässä 2000 päivää joka on palttiarallaa vajaa kuusi vuotta mitä ei tehdä tietystikään järjestelmän kautta vaan se vaatii omaehtoista toimintaa erittäin paljon. Ilman tiettyä määrää harjoitus on kuitenkin mahdotonta tulla hyväksi tai erinomaiseksi kyvyksi.Yksilöllisempi tapa jakaa oppiminen voidaan tehdä toisellakin tavalla ja se voidaan jakaa kuuteen eri asteeseen:

1. Kopiointi
2. Vertailu
3. Keräily
4. Käsittely
5. Koordinointi
6. Luonti

Kopiointi on alkeellisin ja ylivoimaisesti kaikista vaarallisin tapa oppia asioita ja monissa tärkeissäkin jutuissa saattaa olla sellainen tilanne, että tämä on ainut menetelmä jolla ihminen oman oppimisensa hoitaa. Tällöin poimitaan omasta ympäristöstä tapoja tehdä jokin asia miettimättä sen enempää tapojen hyvyyttä vai huonoutta. Tämä on myös tapa jolla pikkulapset reagoivat silloin, kun heillä ei ole mitään mahdollisuuttakaan ajatella vielä omilla aivoillaan. Tämä tapa on kuitenkin luonnollisin ja siksi olisi parempi itse toimia positiivisena roolimallina niille, jotka mahdollisesti sinua kunnioittavat ja sinusta ottavat oppia. Tämä tapa on kyllä jossain määrin jopa pakollinen ihmiselle, koska aivokapasiteettimme rajat tulevat vastaan jossain vaiheessa.

Vertaillessa ihminen ehtii jo havahtumaan siihen ettei ole olemassa ainoastaan yhtä tapaa tehdä asiat vaan niitä on monia. On kuitenkin huomattava, että vertailu ei itsessään kuitenkaan sisällä vielä minkäänlaista kriittistä ajattelua. Nämä kaksi ensimmäistä tapaa oppia ovat molemmat hyvin alttiita ulkopuolisille vaikutteille eivätkä itsessään juurikaan paranna omaa kriittistä ajattelutapaa ja sen myötä oppimista ajattelemalla omilla aivoilla.

Keräily onkin sitten jo hieman edistyneempi tapa päästä eteenpäin, sillä se vaatii jo jonkin verran myös omaa aktiivisuutta. Keräilyssä ihminen aktiivisesti etsii eri tapoja tehdä jokin asia. Tämä tapahtuu erilaisia tietolähteitä etsimällä. Näitä voivat olla kirjat, blogit, jne. Kolmatta vaihetta voi vaikka kuvata ihmisen etsimässä tietoa siitä mitä eri osia moottoreista löytyy.

Käsittelyvaiheessa hyödynnetäänkin sitten noita kolmannessa vaiheessa keräiltyjä tapoja tehdä asioita ja aletaan hyödyntää niitä jokapäiväisessä elämässä. Tämä neljäs vaihe on yleensä jo sellainen ettei suurin osa ihmisistä tule sitä ikinä hyödyntämään vaan viimeistään kolmas vaihe on jo se viimeinen. Neljännessäkin vaiheessa yleensä ollaan vielä suhteellisen alkeellisella tasolla, vaikka kolmanneessa vaiheessa keräiltyjä tapoja käytetäänkin jo silloin tällöin jokapäiväisessä elämässä. Jos nyt sitten mietiään jatkoa noille kolmannessa vaiheessa esitetyille moottorien osille niin neljännessä vaiheessa voidaan kuvata sitä miten nuo eri osat moottoreissa toimiva ja kuinka ne yhdessä muodostavat toimivan moottorin.

Viidennessä vaiheessa ihminen pystyykin jo koordinoimaan ja kehittämään eri vinkkejä päästäkseen tiettyihin tavoitteisiin. Viides vaihe on niin sanottu elämäntyylin suunnitteluvaihe eli tällöin muutetaan kaikki opittu elämäntyyliksi, jossa on tietyt periaatteet joita noudatetaan suunnitelmien mukaisesti. Itse seilailen tällä hetkellä neljännen ja viidennen vaiheen välimaastossa raha-asioiden suhteen. Kuitenkin on tyypillistä, että joissakin asioissa mennään alkuvaiheissakin ja tämähän johtuu jo ihmisen tiedonkäsityskyvyn rajallisuudesta.

Viimeisessä kuudennessa vaiheessa ihminen pystyy itse luomaan uusia malleja tehdä asioita ja silloin ihminen taas palaa perusasioiden äärelle ja näiden luomiseen ei sitten tarvitakaan suurempaa ajan- tai rahankäyttöä vaan asiat onnistuvat itsestään. Tässä viimeisessä vaiheessa näyttää siltä, että ihminen kopioi niin sanottuja ammattilaisia, mutta silloin ihminen ei kopioi mitä muut tekevät vaan on sellainen kuin nämä ammattilaiset. Jos tätä viimeistä konseptia on vaikea käsittää niin se on ymmärrettävää, koska se tarkoittaa käytännössä ihmisessä tapahtuvaa sisäistä muutosta enemmän kuin sitä tekemistä joka ulkopuolisille saattaa näyttää muiden seuraamiselta.

Seuraavassa kirjoituksessani on tarkoitus hieman käydä läpi tätä prosessia omalta kohdaltani ja siitä miten hyvin tai huonosti olen onnistunut muuttamaan omia tapojani käyttää rahaa ja kuinka olen tähän asti päässyt eteenpäin. Tätä niin sanottua oppimiskehystä voi käyttää aika lailla kaikkeen mahdolliseen, mutta itselleni tutuin raha-asiat ovat kuitenkin selkeimmät selittää. Ensi viikolla siis jatketaan samasta aiheesta.

Ihminen ei ole pelkästään rationaalinen päätöksentekijä, luojan kiitos

Joskus tulee hetki ihmisen elämässä jolloin on vain pakko myöntää olevansa väärässä ja allekirjoittaneelle tämä tapahtuu yleensä tieteen muodossa. Olen aika hyvin yleensä uskonut omaan rationaalisuuteeni ja omaan analyysiini, vaikka olen ollut keskimäärin sitä mieltä ettei ihminen kuitenkaan ole kokonaan järkevä päätöksentekijä niin olen aina pitänyt tunteellisuutta haittana joka estää järkevän päätöksenteon. Koska kuitenkin lukemalla oppii monia asioita niin tällä kertaa olen oppinut tunteiden olevan käytännössä pakollisia jotta päätöksiä yleensä saadaan edes tehtyä ja tässä kirjoituksessa onkin sitten tarkoitus hieman miettiä mitä se tarkoittaa keskimäärin.

Tämä kirja oli Jonah Lehrerin The decisive moment – How the brain makes up its mind ja suosittelen kirjan hankkimista mikäli aihealue on sellainen johon kiinnostusta löytyy. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, joten en osaa sen tarkemmin sanoa kannattaako sitä lukea. Koska kirjan aihealue ei ole itselleni tuttu en ala hirveästi viljelemään sen sanastoa vaan yritän lähinnä selittää sen sanoman. Kirjan perusajatus on ihmisen omaavan periaatteessa kaksi eri päätöksentekokoneistoa jotka ovat kuitenkin kytketty toisiinsa ja se taas vaikuttaa toisen osapuolen ollessa poissa kuvioista syystä tai toisesta päätöksenteon halvaantumista tai oikeiden päätöksien tekemistä. Tämä johtuu siitä, että ihmisaivojen evoluutio on alkanut jo kirjan mukaan miljoonia vuosia sitten, kun kyseessä olivat ihan muutaman solun eläimet. Koska olemme vielä kuitenkin osittain eläimiä kilpailevat rationaaliset aivomme osat näiden alkukantaisten vaistojemme kanssa. Mikäli meillä ei olisi vaistojamme ei päätöksentekokykyämme olisi ollenkaan. Tämä tosiasia on havaittu tutkimuksissa niillä ihmisillä joilla ei ole toimintakykyä siinä aivolohkossa, jossa vaistomme sijaitsevat. Silloin yksinkertaisen päätöksen tekemiseen voi mennä päiviä tai viikkoja.

Jos mietitään sitä kuinka tämä niin sanotut vaistot toimivat niin yksi esimerkki siitä on samojen asioiden toistuminen yhä uudellleen ja tällöin ihmisen vaistot pikkuhiljaa tottuvat käsittelemään tätä tilannetta jo niin sanottujen ennakkotapausten mukaan eikä silloin tarvitse turvautua rationaaliseen puoleen joka hidastaa tätä päätöksentekoa sellaisissa tilanteissa joissa hetkenkin epäröiminen saattaa kostautua kuten vaaran uhatessa. Mikäli tapahtuu täysin uusi asia joka on ennenkokematon aivot alkavat heti keskittyä siihen. Kun näitä uusia tunteita sitten koemme niin aivot lataavat tämän kokemuksen muistiinsa, jotta osaavat reagoida sitten myöhemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä ettei ilman jatkuvaa harjoittelua aivojen vaistonvaraiset toiminnot kykene järkevään päätöksentekoon. Tämän takia monissa ammateissa joissa joutuu vaaratilanteisiin on pakko harjoittaa omia aivojaan simuloiden erilaisia vaaratilanteita, jotta toiminta niissä on nopeampaa. Vaistojen käyttäminen on nopeassa päätöksenteossa välttämätöntä, mutta elämässä on olemassa paljon sellaisia tilanteita joissa sen ”järkevän” aivolohkon käyttö on viisasta. Oman elämänsä suunnittelu pidemmällä aikavälillä on kuitenkin järkevää tehdä sillä ”viisaammalla” osalla, sillä vaistot ovat kuitenkin herkkiä ylireagoimaan niihin impulsseihin jotka tuottavat mielihyvää nopeasti. Tällaisia pidemmän aikavälin suunnitelmia voivat olla esimerkiksi asunnon tai auton ostaminen tai uravalinnat.

Kuinka sitten tehdä parempia päätöksiä? Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa eli päätöksiä on vain pyrittävä tekemään jatkuvasti. Järkevät vaistot ovat tarkoituksellisen harjoituksen tulos. Oli kyseessä sitten mikä tahansa päätöksentekoa tarvitseva elämänala on oikopolkujen kulkeminen hyvin hankalaa ja paras tapa pärjätä hyvin on tulla lähes riivatuksi omasta alastaan jolloin tämän asian pohtiminen saa lisäpontta. Kuitenkin paras tapa oppia on keskittyä virheisiinsä. Tämä ei kuitenkaan riitä vaan jokaiseen päätökseensä pitää suhtautua kriittisesti ja analysoida mikä meni pieleen. Tämän takia asiantuntijoina voidaankin pitää niitä jotka ovat tehneet eniten virheitä omalla kapealla alallaan. Tästä voi joku myös tehdä sen johtopäätöksen ettei virheitä tarvitse pelätä vaan ne ovat jopa välttämättömiä kehittymisen kannalta. Päätöksenteon kannalta olennaista on myös onnistua jotenkin karistamaan hyvän olon tunne, kun kaikki alkaa mennä ihan helvetin hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat talouskuplat jolloin menestys alkaa nousta hattuun. Silloin olisi jotenkin katkaistava näiden hyvää oloa tuottavien impulssien kulku omiin aivoihinsa. Tämä ei tietystikään ole helppoa kenellekään, mutta mahdollista se on. Rationaalinen päätöksenteko on kaikista helpointa silloin, kun huomioon otettavia asioita ei ole kovin paljoa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä ettei esimerkiksi jotain kestokulutustavaraa ostaessa kannata keskittyä kovin moneen eri ominaisuuteen vaan esimerkiksi hintaan ja pariin muuhun asiaan. Kirjassa esitettiin, että neljän eri huomioon otetttavan asian jälkeen aivojen rationaalinen osa ei enää kykene toimimaan luotettavasti vaan silloin siihen iskee ylikuormitus. Tämä ylikuormitus saa ihmisen keskittymään epäolennaisiin asioihin mikä taas vaikuttaa päätösten laatuun. Informaation suuri määrä vaikuttaa siihen kuinka aivojen rationaalinen puoli pystyy hallitsemaan vaistonvaraisia impulsseja.

Jos haluaa tiivistää tätä sanomaa jotenkin niin vaistojensa hyödyntäminen päätöksenteossa on hyvä asia niin kauan, kun ihmisellä on aiempaa kokemusta tästä päätöksenteosta. Mikäli näin ei ole niin on syytä harkita paljon pidempään silloin kun on aikaa, sillä järkevämmällä aivopuoliskolla kunhan ei yritä ottaa huomioon liian montaa asiaa kerralla.

-TT

oman elämän turvamarginaalit

Hyvin monet teistä lukijoista ovat mitä ilmeisimmin jonkin verran keskittyneet myös sijoittamiseen ja sen opiskelemiseen, joten turvamarginaali on teille varmasti tuttu käsite sijoittamisessa. Turvamarginaalihan tarkoittaa käytännössä sitä erotusta joka on osakkeen lasketun arvon ja mahdollisen ostohinnan välissä eli toisin sanoen, jos osakkeen arvoksi on laskettu vaikka 20€ niin jotta mahdollisen marginaalin ollessa 10% voidaan osakkeen hinnasta maksaa 18€. Tämä on siis oma yksinkertaistukseni asiasta joka ei ota huomioon ollenkaan sitä ettei turvamarginaalina voida käyttää aina samaa määrettä. Mitä taas tulee tavalliseen elämään niin tätä konseptia voi myös hyväksikäyttää ja siitä tämä kirjoitus kertoo.

Turvamarginaalin soveltaminen tavallisessa elämässä on oikeastaan hyvin yksinkertaista, vaikka tässä tapauksessa sitä ei välttämättä tarvitse määritellä mitenkään matemaattisesti vaan se voi myös olla ihan laadullinenkin määritys. Jos käytetään ensimmäisenä esimerkkinä kuitenkin sitten vielä laskettavaa suuretta niin omassa tapauksessani olin viime vuonna tavoittelemassa viiden tuhannen Euron ylijäämää. En siihen kuitenkaan tässä tapauksessa päässyt aivan, mutta so what? Pääsin kuitenkin yli neljään ja puoleen tuhanteen mikä on kaikki plussaa, sillä kun jää rahaa pankkiin niin suurin osa siinä on käytännössä plussaa. Turvamarginaaliahan silloin oli käytännössä se koko viisitonnia. Kuulostaa itsensä kusettamiselta eikö totta? Kuitenkin tässä lähestymistavassa kaikki säästö on voittoa, joten hyvin pienellä riskillä tämä lähestymistapa ylittää turvamarginaalin. Pääpointtihan on tässä asiassa se, että on olemassa sellaisia tavoitteita ettei epäonnistumisen vaaraa juuri ole vaan lähes kaikki mikä tulee on plussaa.

Toinen esimerkki voidaan ottaa vaikka kielen opiskelusta, jossa joku ihminen voisi ottaa tavoitteekseen vaikka oppia puhumaan täysin vierasta kieltä sujuvasti vuodessa. (Aika monet meistä suomalaisista vieraiden kielien opiskelijoista varmasti pitävät tätä tavoitetta mahdottomana saavuttaa, mutta ei se sitä ole, sillä esimerkiksi Englannin kielessä suuri osa puhutusta kielestä koostuu muutamasta sadasta sanasta eikä sujuvan Englannin opiskelu vaadi itseasiassa muuta kuin puhumista muutaman kuukauden ajan natiivien kanssa eikä se ole sama asian kuin kieliopin pänttääminen kymmenessä vuodessa.) Entäs sitten,jos epäonnistuu tässä tavoitteessaan? Sehän tarkoittaa kuitenkin sitä, että pahimmassakin tapauksessa on oppinut vierasta kieltä ainakin jonkin verran mikä helpottaa kommunikointia natiivien kanssa. Käytännössähän tässä tapauksessa turvamarginaali on ääretön ja pahimmassa tapauksessa on nolannut itsensä monia kertoja erinäisten väärinymmärrysten seurauksena, mutta sillä taas ei ole isommassa kuvassa minkäänlaista merkitystä. Itse aion jossain vaiheessa opetella Venäjää tällä logiikalla ja katsoa voiko esimerkiksi kolmessa kuukaudessa itseopiskelulla oppia puhumaan riittävän hyvin kyseistä kieltä. En tiedä tarkkaa ajankohtaa tämän projektin ajoitukselle, mutta mitä luultavammin pyrin tämän aloittamiseen kesällä. Aika monet ovat kysyneet minulta esimerkiksi Espanjan kielen kohdalla sitä, että miten olen pystynyt oppimaan puhumaan hyvää Espanjaa, vaikka kaikki verbimuodot ovat niin hankalia. Tosiasia on se ettei niillä helvetin verbimuodoilla ole juurikaan tekemistä sen suhteen, että pystytkö kommunikoimaan paikallisten kanssa, kun ei niitä tarvitse juuri mihinkään. Sama pätee aika pitkälti varmasti myös muihin kieliin.

Kaiken kaikkiaan turvamarginaalia voi käyttää lähestulkoon mihin tahansa asiaan, mutta sekään ei kuitenkaan takaa onnistumista joka kerta, sillä joskus voi tulla vastaan jotain odottamatonta tai oman turvamarginaalin asettaminen epäonnistuu. Tästä epäonnistumisesta jonkinlaisena esimerkkinä voi pitää omaa Saksan työkeikkaa, jossa oma ajatusmallini oli sellainen, että pahimmillaankin voi ainoastaan tehdä sellaista duunia mikä vituttaa jatkuvasti kuukauden ajan kaksitoista tuntia päivässä kuusi päivää viikossa. Vaikka duuni vituttikin olla niin onneksi työkaverit tekivät työnteosta siedettävää. Se mikä jäi kokonaan laskemani turvamarginaalin ulkopuolelle oli se, että terveyteni alkaisi pettää mikä ei välttämättä sitten kuitenkaan edes johtunut itse työstä, sillä eilen lekuri ilmoitti minulla olevan ainakin poskiontelontulehdus mikä ei todennäköisesti johtunut työstäni. Toisaalta lekuri on kyllä epäillyt hieman astmaa mikä saattoi johtua työolosuhteista, koska altistuin jonkin verran savulle. Kaikki on vielä arvailua, joten turha ehkä spekuloida enempää vaan todeta, että turvamarginaali ei kuitenkaan aina takaa onnistumista, vaikka se monesti sitä edesauttaakin.

Kaiken kaikkiaan ihminen on hyvin erehtyväinen eläin, joten tämän turvamarginaalin voi myös käsittää, sillä tavalla ettei kaikista epäonnistumisistaan kannata hirveästi lannistua vaan pikemminkin miettiä, että mitä voi saada irti myös siinä tapauksessa ettei hommat mene täysin putkeen. Epäonnistuminen nyt on vain aina pakko ottaa huomioon, sillä virheet nyt tuppaavat olemaan kaikille ihmisille normaalia paitsi ehkä valehtelijoille.

Näillä mietteillä mennään juuri tällä hetkellä, rauhallista sunnuntain jatkoa!

-TT