Omien raha-asioiden oppimiskäyrä osa 1

Kuten edellisessä kirjotuksessa lupasin niin nyt olisi tarkoitus miettiä kuinka olen kaikkien vuosikymmenien saatossa kehittynyt omien raha-asioideni hoidossa ja kuinka sitä voi tutkia käyttämällä oppimiskehikkoa jota yritin viime kirjoituksessa selittää. Tarkoitus on yrittää päästä kriittiseen tarkasteluun, mutta oman tekemisen ollessa kyseessä se ei ole mikään kaikista yksinkertaisin juttu. Ei muuta kuin sitten suoraan asiaan.

Ensimmäinen vaihe on kopiointi ja tämän vaiheen alkujuuret ovat aivan varmasti sellaiset etten niitä itse muista, joten jossain vaiheessa lapsuuttani olen nähnyt joko molempien vanhempien rahankäyttöä tai sitten ainoastaan äitini, koska isäni kuoli ollessani hyvin nuori. Jos pitää sitten arvata kummasta on kyse niin mitä todennäköisimmin olen alkutahdit saanut molemmilta vanhemmiltani. Ehkä radikaalein oivallus mitä asiaa pohtiessani olen huomannut, että käytän tätä menetelmää vieläkin jollain tavalla. En tiedä onko se kovin monelle muulle yllätys, mutta ainakin itselleni se on, sillä olen käyttänyt hyvin paljon aikaa ja jonkin verran myös rahaa optimoidessani omaa elämääni ja opiskellut jo kahdesta kolmeen vuotta sitä kuinka pärjätä mahdollisimman vähällä ja silti juuri nyt huomaan kopioivani äitiäni tietyllä tapaa, vaikka tietysti suurin osa tavastani käyttää ja tienata rahaa onkin hyvin erilainen kuin mitä tämänhetkinen tilanteeni perheessäni. Jotta tämä ei sitten jäisi vain sanahelinäksi niin on varmaan syytä sitten selittää mitä tällä tarkoitan.

Elikkä koko nuoruuteni tilanne isäni kuoleman jälkeen oli sellainen, että olimme kolmistaan veljeni ja äitini kanssa. Me emme ole missään vaiheessa kuitenkaan kärsineet yksinhuoltajaperheelle tyypillisestä rahapulasta mikä johtui käytännössä isäni vakuutusturvasta joka oli hyvin kattava. En ole tietoinen tarkoista yksityiskohdista, mutta tämän turvan ansiosta elimme jo hyvin pienestä lähtien omistusasunnossa joka oli ehkä siihen akoihin normaali neljä huonetta ja keittiö. Käytännössä perheen tulot olivat suurimmaksi osaksi erinäisten vakuutusten ja eläkkeiden ansiosta riittävät normaaliin elintasoon mikä tarkoitti sitä ettemme juurikaan joutuneet pihistelemään ruoasta tai muista elintärkeistä asioista. Käytännössä tämä siis tarkoitti sitä, että kaikki rahat jotka tulivat menivät suunnilleen joka kuukausi. Näiden ansioiden lisäksi äitini kävi sijaishammashoitajana lähellä olevissa kouluissa. En enää muista tarkalleen milloin hän töissä kävi, mutta palttiarallaa ainakin ollessani ala- ja yläasteilla. En muista tarkalleen minkä verran hän oli töissä, mutta palttiarallaa ehkä kolmasosa ajasta. Näiden ansaintatapojen lisäksi perheellämme on ollut vaihteleva määrä nykyisen UPM:n osakkeita jotka isäni sai kai töistä joskus vuonna xx. Nämä osakkeet sitten jakaantuivatkin aikojen saatossa ja olivat parhaimmillaan noin satatonnia Suomen rahassa eli markoissa. Onneksemme sitten saimmekin nämä myytyä juuri vahingossa oikeeseen aikaan, kun tuli tarvetta remontille.

Jos nyt sitten mietitään asiaa siltä kannalta mitä olen mahdollisesti kopioinut niin ensimmäisenä tulee mieleen tuo osa-aikatyö jota käytännössä teen säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämän ”työn” tekemisen aloitin ollessani 17-vuotias ja se oli ensimmäinen säännöllisempi tapa tienata rahaa itselleen. Toisaalta on muistettava ettei äitini tehnyt kyseistä asiaa tarvitakseen rahaa, joten siinä on selkeä eroavaisuutta allekirjoittaneen nykypäivään. Tämä muutos tapahtui allekirjoittaneen kohdalla kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen olen elättänyt itseni lähinnä jo tuolla 17-vuotiaana hankitulla ”työllä”. Tällä hetkellä voisin olla oikein säästelisäästi eläessäni pari vuotta vapaalla, mutta siinä tapauksessa olisin taas sen jälkeen persaukinen ja koko rumba alkaisi alusta. Kuluttamiseni on ollut lukuunottamatta paria viime vuotta sitä ettei rahaa ole menojen jälkeen ollut yhtään ylimääräistä ja tämäkin asia oli kopioitu mitä ilmeisimmin äidiltäni joka tosin on vieläkin siinä tilanteessa ettei ylimääräistä jää terveydenhoitokulujen kasvaessa jatkuvasti. Omien ylimääräisten rahojen meno osakesijoituksiin on mitä ilmeisimmin ainakin osittain perua jo aikaisemmin mainituista perheen UPM:n osakkeista. Näissä tuli hyvin ilmi korolle korkoa ilmiön vaikutus ja varmasti saikin sitten allekirjoittaneeseen iskostettua myös tämän sijoitusmuodon hyvät puolet. Myönnettäköön nyt kuitenkin heti alkuun etten ole saanut osakkeitani tai rahojani näihin nykysijoituksiini mistään vaan olen hankkinut ne itse säästämällä. Opiskelin myös varmaan vuoden verran sijoittamista, joten sitä ei voi pitää suorana kopiointina, mutta siitä lisää myöhemmässä vaiheessa, koska se ei koske varsinaisesti tätä oppimisvaihetta.

Vertailukohtia itselläni ei tietysti ehkä ihan nuoruudessani hirveästi ollut, koska raha ei oikeastaan ollut mikään mielenkiinnon kohde kovin aikaisin. Olin itse huomattavan paljon enemmän makean perään nuorempana ja siitä olikin sitten jatkuvat vierailut hammaslääkärissä. Vertailu raha-asioitten hoidossa on tapahtunut sitten hieman vanhemmalla iällä, koska hyvin nuorena uskoin rahan ”kasvavan puissa”. Tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, joten ehkä joskus teini-iän jälkeen aloin havainnoimaan tätä puolta. Tätä vertailuosuutta on ehkä hyvin vaikea havainnoida, koska se tapahtuu aika lailla kuitenkin automaattisesti. Parin kaverini isät kuitenkin olivat niin sanotuissa matkahommissa usein poissa kotoa ja sitä olen mahdollisesti vertaillut jollain tavalla äitiini joka oli kotona silloin, kun sitä eniten tarvitsimme. Kulutusvertailusta ehkä sen verran, etten ole juurikaan huomannut lähimmäisten kavereideni ikinä juurikaan säästäneen, joten ehkä kulutustottumuksia on tullut vertailtua hyvin vähän. Mitä taas tulee sijoittamiseen niin lähipiirini sijoituksiin en ole juuri huomiotani kiinnittänyt, joten vertailupohjaa osakesijoittamista lukuunottamatta ei minulla ole koskaan ollut.

Ehkä tässä kaikki näistä kahdesta ensimmäisestä vaiheesta. Seuraava kirjoitus jatkaa siitä mihin tämä jäi aihepiirin ympäriltä. Kommentointia voi harjoittaa tästäkin aihepiiristä, joten sana on vapaa.

-TT