Yksilöllisestä oppimisesta

Jos haluaa muuttaa omaa elämäntapaansa niin on hyvä rekisteröidä myös tapa kuinka ihmiset oppivat ja se on jokaisella hyvin yksilöllinen. Keskimäärin koulutusjärjestelmämme vertaa oppimistamme suoraan käytettyihin tuntimääriin ja lähestulkoon mestarin rajana pidetään klassista kymmenentuhannen tunnin rajaa jolloin ihmisestä voi tulla huippu omalla alallaan. Jos sitten mietitään kuinka pitkä aika se on niin vuosi ei riitä vaikka tekisi jotain 24/7. Tämä on muutenkin mahdotonta, joten parempi olisi ehkä todeta tämän ajan olevan vaikka 5 tuntia päivässä 2000 päivää joka on palttiarallaa vajaa kuusi vuotta mitä ei tehdä tietystikään järjestelmän kautta vaan se vaatii omaehtoista toimintaa erittäin paljon. Ilman tiettyä määrää harjoitus on kuitenkin mahdotonta tulla hyväksi tai erinomaiseksi kyvyksi.Yksilöllisempi tapa jakaa oppiminen voidaan tehdä toisellakin tavalla ja se voidaan jakaa kuuteen eri asteeseen:

1. Kopiointi
2. Vertailu
3. Keräily
4. Käsittely
5. Koordinointi
6. Luonti

Kopiointi on alkeellisin ja ylivoimaisesti kaikista vaarallisin tapa oppia asioita ja monissa tärkeissäkin jutuissa saattaa olla sellainen tilanne, että tämä on ainut menetelmä jolla ihminen oman oppimisensa hoitaa. Tällöin poimitaan omasta ympäristöstä tapoja tehdä jokin asia miettimättä sen enempää tapojen hyvyyttä vai huonoutta. Tämä on myös tapa jolla pikkulapset reagoivat silloin, kun heillä ei ole mitään mahdollisuuttakaan ajatella vielä omilla aivoillaan. Tämä tapa on kuitenkin luonnollisin ja siksi olisi parempi itse toimia positiivisena roolimallina niille, jotka mahdollisesti sinua kunnioittavat ja sinusta ottavat oppia. Tämä tapa on kyllä jossain määrin jopa pakollinen ihmiselle, koska aivokapasiteettimme rajat tulevat vastaan jossain vaiheessa.

Vertaillessa ihminen ehtii jo havahtumaan siihen ettei ole olemassa ainoastaan yhtä tapaa tehdä asiat vaan niitä on monia. On kuitenkin huomattava, että vertailu ei itsessään kuitenkaan sisällä vielä minkäänlaista kriittistä ajattelua. Nämä kaksi ensimmäistä tapaa oppia ovat molemmat hyvin alttiita ulkopuolisille vaikutteille eivätkä itsessään juurikaan paranna omaa kriittistä ajattelutapaa ja sen myötä oppimista ajattelemalla omilla aivoilla.

Keräily onkin sitten jo hieman edistyneempi tapa päästä eteenpäin, sillä se vaatii jo jonkin verran myös omaa aktiivisuutta. Keräilyssä ihminen aktiivisesti etsii eri tapoja tehdä jokin asia. Tämä tapahtuu erilaisia tietolähteitä etsimällä. Näitä voivat olla kirjat, blogit, jne. Kolmatta vaihetta voi vaikka kuvata ihmisen etsimässä tietoa siitä mitä eri osia moottoreista löytyy.

Käsittelyvaiheessa hyödynnetäänkin sitten noita kolmannessa vaiheessa keräiltyjä tapoja tehdä asioita ja aletaan hyödyntää niitä jokapäiväisessä elämässä. Tämä neljäs vaihe on yleensä jo sellainen ettei suurin osa ihmisistä tule sitä ikinä hyödyntämään vaan viimeistään kolmas vaihe on jo se viimeinen. Neljännessäkin vaiheessa yleensä ollaan vielä suhteellisen alkeellisella tasolla, vaikka kolmanneessa vaiheessa keräiltyjä tapoja käytetäänkin jo silloin tällöin jokapäiväisessä elämässä. Jos nyt sitten mietiään jatkoa noille kolmannessa vaiheessa esitetyille moottorien osille niin neljännessä vaiheessa voidaan kuvata sitä miten nuo eri osat moottoreissa toimiva ja kuinka ne yhdessä muodostavat toimivan moottorin.

Viidennessä vaiheessa ihminen pystyykin jo koordinoimaan ja kehittämään eri vinkkejä päästäkseen tiettyihin tavoitteisiin. Viides vaihe on niin sanottu elämäntyylin suunnitteluvaihe eli tällöin muutetaan kaikki opittu elämäntyyliksi, jossa on tietyt periaatteet joita noudatetaan suunnitelmien mukaisesti. Itse seilailen tällä hetkellä neljännen ja viidennen vaiheen välimaastossa raha-asioiden suhteen. Kuitenkin on tyypillistä, että joissakin asioissa mennään alkuvaiheissakin ja tämähän johtuu jo ihmisen tiedonkäsityskyvyn rajallisuudesta.

Viimeisessä kuudennessa vaiheessa ihminen pystyy itse luomaan uusia malleja tehdä asioita ja silloin ihminen taas palaa perusasioiden äärelle ja näiden luomiseen ei sitten tarvitakaan suurempaa ajan- tai rahankäyttöä vaan asiat onnistuvat itsestään. Tässä viimeisessä vaiheessa näyttää siltä, että ihminen kopioi niin sanottuja ammattilaisia, mutta silloin ihminen ei kopioi mitä muut tekevät vaan on sellainen kuin nämä ammattilaiset. Jos tätä viimeistä konseptia on vaikea käsittää niin se on ymmärrettävää, koska se tarkoittaa käytännössä ihmisessä tapahtuvaa sisäistä muutosta enemmän kuin sitä tekemistä joka ulkopuolisille saattaa näyttää muiden seuraamiselta.

Seuraavassa kirjoituksessani on tarkoitus hieman käydä läpi tätä prosessia omalta kohdaltani ja siitä miten hyvin tai huonosti olen onnistunut muuttamaan omia tapojani käyttää rahaa ja kuinka olen tähän asti päässyt eteenpäin. Tätä niin sanottua oppimiskehystä voi käyttää aika lailla kaikkeen mahdolliseen, mutta itselleni tutuin raha-asiat ovat kuitenkin selkeimmät selittää. Ensi viikolla siis jatketaan samasta aiheesta.