Vähemmän on Enemmän kirja 25/xx

Tee vain sitä mikä tuottaa suurimman arvon

Mieti voitko olla jossain asiassa riittävän hyvä, jotta kuulut parhaimpaan prosenttiin. Vastaus on kyllä. Se ei ole helppoa. Siihen pääsemiseen ei ole yksinkertaista vastausta. Tehokkainta prosenttia ei olisi olemassa mikäli se olisi helppoa. Siihen johtava prosessi ei ole yksinkertainen, vaikka yksinkertainen vastaus kysymykseen olisi olemassa. Huipputekijät ovat huipputehokkaita. Huipputehokkuus johtaa siihen, että voit tienata enemmän rahaa tekemällä käyttämällä vähemmän tunteja. Tämä tapahtuu tekemällä oikeita asioita. Ne tuottavat sinulle ja muille eniten lisäarvoa. Et voi olla hyvä kaikessa. Joudut tekemään viisaita valintoja.

Sinun on parempi osata muutamia asioita erinomaisesti kuin osata monia asioita keskinkertaisesti. Sinun tulee myös tietää muutamista asioista muita enemmän. Se on parempi kuin tietää monista asioista yhtä paljon kuin muut. Keskity ydinosaamisalueisiisi. Paranna niitä jatkuvasti. Sinä et ole koskaan valmis. Muut menevät ohitsesi mikäli jäät paikoillesi. Nykyään puhutaan kymmenestä tuhannesta tunnista keskittynyttä harjoittelua mikäli haluat huipputekijäksi. Olen jossain määrin samaa mieltä. Uskon, että on olemassa oikoteitä, jotka vähentävät tuntimäärää. Uskon myös siihen ettei kymmenen tuhatta tuntia riitä ilman lahjakkuutta. Se voi tarkoittaa jopa tuplamäärää tunteja. Tämä ei ehkä riitä ilman lahjakkuutta mikäli kilpailu on kovaa.

En usko, että jatkuva harjoittelu riittää maailmanhuipulle mikäli et omaa intohimoa tekemääsi kohtaan. Keskity intohimoihisi, koska ne tuottavat sinulle suurimman ilon ja hyödyn. Sinun on helpompi nauttia hyvien asioiden oravanpyörästä intohimojesi kautta. Poikkeuksia on olemassa. Yksi niistä oli Andre Agassi, jonka isä pakotti harjoittelemaan tennistä niin paljon, että hän vihasi sitä. Suosittelen sinulle Agassin elämänkertaa, jossa hän käy läpi kaikki tunneskaalat, joita huipputekijöille tulee elämänsä aikana.

 

4.5 Tavat

Keskimäärin noin neljäkymmentä prosenttia tekemistäsi asioista on tapoja. Tarkkaa lukua on mahdotonta määrittää, koska se vaatisi jatkuvaa aivotoimintojesi seuraamista. Suurin osan tavoista vain suoritat. Osa tavoistasi on hyödyllisä ja osa haitallisia. Niiden summa voi olla mikä tahansa. Henkilökohtainen kokemukseni on se, että jopa yhden huonon tavan muuttamisella voi olla suuri positiivinen vaikutus. Miksi muuttaminen eikä eliminointi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että tapoja on lähes mahdotonta poistaa, kuten käy myöhemmin ilmi. Eri tavoilla on yhtäläisyyksiä ja niiden tiedostaminen voi olla hyödyksi. Yhtäläisyyksien huomaaminen parantaa mahdollisuuksiasi muuttaa pahimpia tapoja ja kehittää uusia.

Tavan määritelmä on suunnilleen seuraava: se tarkoittaa jotain aikaisemmin tehtyä valintaa, jonka tekemistä jatkat ajattelematta sitä. Tavat muodostuvat aivoissasi tapahtuvista tehtävistä. Aivosi säästävät jatkuvasti energiaa. Mitä kauemmin tehtäviä suoritat sitä vähemmän aivosi tarvitsevat kuluttavat. Tapoja voi kutsua prosesseiksi, joissa aivosi muuttavat tekemäsi tehtäväsarjat rutiineiksi. Tehtäväsarjoja on päivittäin satoja. Tavat ovat joko yksinkertaisia tai monimutkaisia tekosarjoja. Niitä muodostuu, koska aivosi tekevät koko ajan työtä vähentääkseen energiankäyttöä. Tavat vähentävät tuhlattua energiaa ja helpottavat vaikeampiin asioihin keskittymistä. Tämä tarkoittaa sitä etteivät tapasi häviä vaan ne elävät elämäänsä aivoissasi. Voit vain uudelleenohjelmoida aivosi muuttaaksesi tapojasi. Sinun pitää ymmärtää tapoja, jotta voit muuttaa niitä.

Ihminen ei ole pelkästään rationaalinen päätöksentekijä, luojan kiitos

Joskus tulee hetki ihmisen elämässä jolloin on vain pakko myöntää olevansa väärässä ja allekirjoittaneelle tämä tapahtuu yleensä tieteen muodossa. Olen aika hyvin yleensä uskonut omaan rationaalisuuteeni ja omaan analyysiini, vaikka olen ollut keskimäärin sitä mieltä ettei ihminen kuitenkaan ole kokonaan järkevä päätöksentekijä niin olen aina pitänyt tunteellisuutta haittana joka estää järkevän päätöksenteon. Koska kuitenkin lukemalla oppii monia asioita niin tällä kertaa olen oppinut tunteiden olevan käytännössä pakollisia jotta päätöksiä yleensä saadaan edes tehtyä ja tässä kirjoituksessa onkin sitten tarkoitus hieman miettiä mitä se tarkoittaa keskimäärin.

Tämä kirja oli Jonah Lehrerin The decisive moment – How the brain makes up its mind ja suosittelen kirjan hankkimista mikäli aihealue on sellainen johon kiinnostusta löytyy. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, joten en osaa sen tarkemmin sanoa kannattaako sitä lukea. Koska kirjan aihealue ei ole itselleni tuttu en ala hirveästi viljelemään sen sanastoa vaan yritän lähinnä selittää sen sanoman. Kirjan perusajatus on ihmisen omaavan periaatteessa kaksi eri päätöksentekokoneistoa jotka ovat kuitenkin kytketty toisiinsa ja se taas vaikuttaa toisen osapuolen ollessa poissa kuvioista syystä tai toisesta päätöksenteon halvaantumista tai oikeiden päätöksien tekemistä. Tämä johtuu siitä, että ihmisaivojen evoluutio on alkanut jo kirjan mukaan miljoonia vuosia sitten, kun kyseessä olivat ihan muutaman solun eläimet. Koska olemme vielä kuitenkin osittain eläimiä kilpailevat rationaaliset aivomme osat näiden alkukantaisten vaistojemme kanssa. Mikäli meillä ei olisi vaistojamme ei päätöksentekokykyämme olisi ollenkaan. Tämä tosiasia on havaittu tutkimuksissa niillä ihmisillä joilla ei ole toimintakykyä siinä aivolohkossa, jossa vaistomme sijaitsevat. Silloin yksinkertaisen päätöksen tekemiseen voi mennä päiviä tai viikkoja.

Jos mietitään sitä kuinka tämä niin sanotut vaistot toimivat niin yksi esimerkki siitä on samojen asioiden toistuminen yhä uudellleen ja tällöin ihmisen vaistot pikkuhiljaa tottuvat käsittelemään tätä tilannetta jo niin sanottujen ennakkotapausten mukaan eikä silloin tarvitse turvautua rationaaliseen puoleen joka hidastaa tätä päätöksentekoa sellaisissa tilanteissa joissa hetkenkin epäröiminen saattaa kostautua kuten vaaran uhatessa. Mikäli tapahtuu täysin uusi asia joka on ennenkokematon aivot alkavat heti keskittyä siihen. Kun näitä uusia tunteita sitten koemme niin aivot lataavat tämän kokemuksen muistiinsa, jotta osaavat reagoida sitten myöhemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä ettei ilman jatkuvaa harjoittelua aivojen vaistonvaraiset toiminnot kykene järkevään päätöksentekoon. Tämän takia monissa ammateissa joissa joutuu vaaratilanteisiin on pakko harjoittaa omia aivojaan simuloiden erilaisia vaaratilanteita, jotta toiminta niissä on nopeampaa. Vaistojen käyttäminen on nopeassa päätöksenteossa välttämätöntä, mutta elämässä on olemassa paljon sellaisia tilanteita joissa sen ”järkevän” aivolohkon käyttö on viisasta. Oman elämänsä suunnittelu pidemmällä aikavälillä on kuitenkin järkevää tehdä sillä ”viisaammalla” osalla, sillä vaistot ovat kuitenkin herkkiä ylireagoimaan niihin impulsseihin jotka tuottavat mielihyvää nopeasti. Tällaisia pidemmän aikavälin suunnitelmia voivat olla esimerkiksi asunnon tai auton ostaminen tai uravalinnat.

Kuinka sitten tehdä parempia päätöksiä? Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa eli päätöksiä on vain pyrittävä tekemään jatkuvasti. Järkevät vaistot ovat tarkoituksellisen harjoituksen tulos. Oli kyseessä sitten mikä tahansa päätöksentekoa tarvitseva elämänala on oikopolkujen kulkeminen hyvin hankalaa ja paras tapa pärjätä hyvin on tulla lähes riivatuksi omasta alastaan jolloin tämän asian pohtiminen saa lisäpontta. Kuitenkin paras tapa oppia on keskittyä virheisiinsä. Tämä ei kuitenkaan riitä vaan jokaiseen päätökseensä pitää suhtautua kriittisesti ja analysoida mikä meni pieleen. Tämän takia asiantuntijoina voidaankin pitää niitä jotka ovat tehneet eniten virheitä omalla kapealla alallaan. Tästä voi joku myös tehdä sen johtopäätöksen ettei virheitä tarvitse pelätä vaan ne ovat jopa välttämättömiä kehittymisen kannalta. Päätöksenteon kannalta olennaista on myös onnistua jotenkin karistamaan hyvän olon tunne, kun kaikki alkaa mennä ihan helvetin hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat talouskuplat jolloin menestys alkaa nousta hattuun. Silloin olisi jotenkin katkaistava näiden hyvää oloa tuottavien impulssien kulku omiin aivoihinsa. Tämä ei tietystikään ole helppoa kenellekään, mutta mahdollista se on. Rationaalinen päätöksenteko on kaikista helpointa silloin, kun huomioon otettavia asioita ei ole kovin paljoa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä ettei esimerkiksi jotain kestokulutustavaraa ostaessa kannata keskittyä kovin moneen eri ominaisuuteen vaan esimerkiksi hintaan ja pariin muuhun asiaan. Kirjassa esitettiin, että neljän eri huomioon otetttavan asian jälkeen aivojen rationaalinen osa ei enää kykene toimimaan luotettavasti vaan silloin siihen iskee ylikuormitus. Tämä ylikuormitus saa ihmisen keskittymään epäolennaisiin asioihin mikä taas vaikuttaa päätösten laatuun. Informaation suuri määrä vaikuttaa siihen kuinka aivojen rationaalinen puoli pystyy hallitsemaan vaistonvaraisia impulsseja.

Jos haluaa tiivistää tätä sanomaa jotenkin niin vaistojensa hyödyntäminen päätöksenteossa on hyvä asia niin kauan, kun ihmisellä on aiempaa kokemusta tästä päätöksenteosta. Mikäli näin ei ole niin on syytä harkita paljon pidempään silloin kun on aikaa, sillä järkevämmällä aivopuoliskolla kunhan ei yritä ottaa huomioon liian montaa asiaa kerralla.

-TT