oman elämän turvamarginaalit

Hyvin monet teistä lukijoista ovat mitä ilmeisimmin jonkin verran keskittyneet myös sijoittamiseen ja sen opiskelemiseen, joten turvamarginaali on teille varmasti tuttu käsite sijoittamisessa. Turvamarginaalihan tarkoittaa käytännössä sitä erotusta joka on osakkeen lasketun arvon ja mahdollisen ostohinnan välissä eli toisin sanoen, jos osakkeen arvoksi on laskettu vaikka 20€ niin jotta mahdollisen marginaalin ollessa 10% voidaan osakkeen hinnasta maksaa 18€. Tämä on siis oma yksinkertaistukseni asiasta joka ei ota huomioon ollenkaan sitä ettei turvamarginaalina voida käyttää aina samaa määrettä. Mitä taas tulee tavalliseen elämään niin tätä konseptia voi myös hyväksikäyttää ja siitä tämä kirjoitus kertoo.

Turvamarginaalin soveltaminen tavallisessa elämässä on oikeastaan hyvin yksinkertaista, vaikka tässä tapauksessa sitä ei välttämättä tarvitse määritellä mitenkään matemaattisesti vaan se voi myös olla ihan laadullinenkin määritys. Jos käytetään ensimmäisenä esimerkkinä kuitenkin sitten vielä laskettavaa suuretta niin omassa tapauksessani olin viime vuonna tavoittelemassa viiden tuhannen Euron ylijäämää. En siihen kuitenkaan tässä tapauksessa päässyt aivan, mutta so what? Pääsin kuitenkin yli neljään ja puoleen tuhanteen mikä on kaikki plussaa, sillä kun jää rahaa pankkiin niin suurin osa siinä on käytännössä plussaa. Turvamarginaaliahan silloin oli käytännössä se koko viisitonnia. Kuulostaa itsensä kusettamiselta eikö totta? Kuitenkin tässä lähestymistavassa kaikki säästö on voittoa, joten hyvin pienellä riskillä tämä lähestymistapa ylittää turvamarginaalin. Pääpointtihan on tässä asiassa se, että on olemassa sellaisia tavoitteita ettei epäonnistumisen vaaraa juuri ole vaan lähes kaikki mikä tulee on plussaa.

Toinen esimerkki voidaan ottaa vaikka kielen opiskelusta, jossa joku ihminen voisi ottaa tavoitteekseen vaikka oppia puhumaan täysin vierasta kieltä sujuvasti vuodessa. (Aika monet meistä suomalaisista vieraiden kielien opiskelijoista varmasti pitävät tätä tavoitetta mahdottomana saavuttaa, mutta ei se sitä ole, sillä esimerkiksi Englannin kielessä suuri osa puhutusta kielestä koostuu muutamasta sadasta sanasta eikä sujuvan Englannin opiskelu vaadi itseasiassa muuta kuin puhumista muutaman kuukauden ajan natiivien kanssa eikä se ole sama asian kuin kieliopin pänttääminen kymmenessä vuodessa.) Entäs sitten,jos epäonnistuu tässä tavoitteessaan? Sehän tarkoittaa kuitenkin sitä, että pahimmassakin tapauksessa on oppinut vierasta kieltä ainakin jonkin verran mikä helpottaa kommunikointia natiivien kanssa. Käytännössähän tässä tapauksessa turvamarginaali on ääretön ja pahimmassa tapauksessa on nolannut itsensä monia kertoja erinäisten väärinymmärrysten seurauksena, mutta sillä taas ei ole isommassa kuvassa minkäänlaista merkitystä. Itse aion jossain vaiheessa opetella Venäjää tällä logiikalla ja katsoa voiko esimerkiksi kolmessa kuukaudessa itseopiskelulla oppia puhumaan riittävän hyvin kyseistä kieltä. En tiedä tarkkaa ajankohtaa tämän projektin ajoitukselle, mutta mitä luultavammin pyrin tämän aloittamiseen kesällä. Aika monet ovat kysyneet minulta esimerkiksi Espanjan kielen kohdalla sitä, että miten olen pystynyt oppimaan puhumaan hyvää Espanjaa, vaikka kaikki verbimuodot ovat niin hankalia. Tosiasia on se ettei niillä helvetin verbimuodoilla ole juurikaan tekemistä sen suhteen, että pystytkö kommunikoimaan paikallisten kanssa, kun ei niitä tarvitse juuri mihinkään. Sama pätee aika pitkälti varmasti myös muihin kieliin.

Kaiken kaikkiaan turvamarginaalia voi käyttää lähestulkoon mihin tahansa asiaan, mutta sekään ei kuitenkaan takaa onnistumista joka kerta, sillä joskus voi tulla vastaan jotain odottamatonta tai oman turvamarginaalin asettaminen epäonnistuu. Tästä epäonnistumisesta jonkinlaisena esimerkkinä voi pitää omaa Saksan työkeikkaa, jossa oma ajatusmallini oli sellainen, että pahimmillaankin voi ainoastaan tehdä sellaista duunia mikä vituttaa jatkuvasti kuukauden ajan kaksitoista tuntia päivässä kuusi päivää viikossa. Vaikka duuni vituttikin olla niin onneksi työkaverit tekivät työnteosta siedettävää. Se mikä jäi kokonaan laskemani turvamarginaalin ulkopuolelle oli se, että terveyteni alkaisi pettää mikä ei välttämättä sitten kuitenkaan edes johtunut itse työstä, sillä eilen lekuri ilmoitti minulla olevan ainakin poskiontelontulehdus mikä ei todennäköisesti johtunut työstäni. Toisaalta lekuri on kyllä epäillyt hieman astmaa mikä saattoi johtua työolosuhteista, koska altistuin jonkin verran savulle. Kaikki on vielä arvailua, joten turha ehkä spekuloida enempää vaan todeta, että turvamarginaali ei kuitenkaan aina takaa onnistumista, vaikka se monesti sitä edesauttaakin.

Kaiken kaikkiaan ihminen on hyvin erehtyväinen eläin, joten tämän turvamarginaalin voi myös käsittää, sillä tavalla ettei kaikista epäonnistumisistaan kannata hirveästi lannistua vaan pikemminkin miettiä, että mitä voi saada irti myös siinä tapauksessa ettei hommat mene täysin putkeen. Epäonnistuminen nyt on vain aina pakko ottaa huomioon, sillä virheet nyt tuppaavat olemaan kaikille ihmisille normaalia paitsi ehkä valehtelijoille.

Näillä mietteillä mennään juuri tällä hetkellä, rauhallista sunnuntain jatkoa!

-TT