Terveys numero Uno, mutta onko se sitä oikeasti?

Kaikkihan pitävät omaa terveyttään itsestään selvästi aina tärkeimpänä asiana mitä omaan elämään tulee, mutta onko se sitä meille oikeasti? Hyvin harvat itseasiassa edes vaivaavat päätään kyseisellä asialla ennen kuin jotain tapahtuu joko itselle tai lähimmäisille. Itsekin olen aika lailla viime vuodet laiminlyönyt itseäni ja jättänyt terveyteni oman onnensa nojaan. Käytännössä terveydenhoidossa hyvin tärkeä ennaltaehkäisy ei vaadi kovin paljoa vaan siihen riittää terveellinen ruokavalio, riittävä liikunta, vähäinen päihteiden käyttö, tärkeiden ihmissuhteiden ylläpito ja miellyttävän tekemisen riittävä määrä.

Ensimmäisenä jokaisen kannattaisi miettiä sitä tosiasiaa, että suurin osa täysikäisistä ihmisistä tekee ainakin kahdeksan tuntia päivässä töitä, jotta saisivat rahaa. Kuitenkin suurin osa tekee päivässä ehkä maksimissaan puoli tuntia terveytensä eteen yhtikäs mitään saatikka ajattelee kyseistä asiaa yhtään sen enempää. Kuitenkin terveenä pysyminen on ehdoton edellytys hyvään elämään ja sen takia meidän jokaisen tulisi miettiä sitä, että teemmekö tämän asian eteen riittävästi vai luotammeko vain hyvään tuuriin ja sitten ihmettelemme kuinka olemmekin yhtäkkiä kipeinä ja kroppamme alkaa leviämään käsiin ikää tullessa lisää. Aika huolettomasti tosin suurin osa nuorista voi elää vielä reilusti kolmannelle vuosikymmenelle ennen kuin mitään tapahtuu. En ole lääkäri tai edes alan spesialisti, mutta olen tässä viime vuosina ja varsinkin viimeisen kuukauden aikana joutunut enemmän miettimään näitä asioita, sillä omaa terveyttäni en ole oikeastaan juuri muuten hoitanut kuin liikkumalla runsaasti ja tämänkin asian olen tehnyt ihan muista syistä. Koska en ole mikään alan spesialisti niin en voi mennä tarkempiin yksityiskohtiin, joten keskityn lähinnä omaan tilanteeseeni ja kirjoitan asiasta lähinnä yleisellä tasolla.

Käytännössä itse ainakin jakaisin asian kahtia eli fyysiseen ja psyykkiseen, vaikka tiedostan myös sen tosiasian, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen aina sen verran urheillut, että oikeastaan pienet säryt ovat kuuluneet asiaan enkä niistä ole ikinä viitsinyt stressata sen enempää vaan olen aina keskittynyt hoitamaan enemmän oireita kuin itse syitä. Tästä oireiden hoitamisesta on hyvänä esimerkkinä ollut se, että nilkkani ovat pyörähtäneet lukuisia kertoja ympäri enemmän tai vähemmän ja näiden seurauksena olenkin sitten keskittynyt lähinnä lepäämällä parantelemaan ja kun olen päässyt kuntoon niin olen kokeillut onneani uudestaan kunnes taas ollaan oltu siinä pisteessä jossa lepo maistuu. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut niin viime elokuussa olin sen verran humalassa kaverini häissä, että onnistuin pyöräyttämään nilkkani pahasti minkä seurauksena olinkin tuntenut siinä kipua aina marraskuuhun saakka jonka jälkeen lähdin Saksaan. Tammikuun alussa meninkin sitten näyttämään nilkkaani lääkärille joka totesi ettei siinä ole murtumaa. Tämän seurauksena hän ohjasikin minut fysioterapeutille, jossa olen pari kertaa ehtinyt käymään. Käytännössä ”tuomio” oli sellainen, että koko alaruumiini navasta alaspäin on enemmän tai vähemmän laiminlyöty mikä johtaa erinäisiin vaivoihin. Näitä vaivoja ovat alaselän meneminen notkolle ja sitten erilaiset mahdolliset jalkavammat joista useasti vääntyvät nilkat ovat yksi vaihtoehto. Käytännössä tarkoitus on vahvistaa sekä jalkojen lihaksi että alaselkää ja syviä vatsalihaksia. Tämä tapahtuu erilaisilla joka päivä tehtävillä harjoitteilla joita ei kyllä kannata unohtaa, vaikka ei mitään kipua tuntisikaan, sillä se auttaa pitämään paikat kunnossa paremmin. Tämä alaruumiin toimimattomuus on mitä ilmeisimmin yleistä varsinkin niin sanotuilla konttorirotilla, jotka eivät liiku tarpeeksi työssä tai sen ulkopuolella. Monipuolinen liikunta varmasti auttaa pitämään kropan kunnossa, joten muistakaa kaikki pitää huolta siitä, sillä varsinkin vanhempana tästä huolenpidosta on paljon hyötyä. Tietysti lihakset ovat vain pieni osa-alue mitä tulee terveyteen, joten kannattaa ottaa monta muutakin asiaa huomioon.

Olen myös kärsinyt hyvin pitkään jatkuneesta yskästä joka oli seurausta mitä ilmeisimmin poskiontelontulehduksesta johon sain loppujen lopuksi antibioottikuurin. Olen aina karsastanut ”turhaa” lääkärissä ramppaamista, sillä monesti kyseiset paikat ovat tautipesäkkeitä johon kaikki sairaat tuovat omat tautinsa. Mitä tulee normaaliflunssiin niin on parempi sairastaa ne kotona mikäli ei tule mitään kovin korkeaa kuumetta tai muita vakavia oireita. Mikäli flunssa kestää hyvin pitkään niin sitten on parempi painua lekuriin, sillä tuskin sitä paranee vain lepäämällä. Kuitenkin olen pikkuhiljaa sen kannalla ettei läheskään kaikkia oireita kannata väheksyä vaan olisi syytä mennä mahdollisimman nopeasti hakemaan hoitoa. Nämä ovat kaikenlaiset rintakivut ja muut vastaavat. Koska en tiedä noista vakavista sairauksista juuri mitään on parempi olla vain mahdollisimman hiljaa. Kuitenkin pidän jossakin määrin huolestuttavana sitä kuinka paljon lääkkeitä varsinkin vanhukset ja muut seniorit saavat, sillä ovathan nekin aikamoista myrkkyä ja niiden turha käyttö saattaa johtaa myös aikamoiseen elämänlaadun laskuun. Tietysti jotkin lääkkeet kyllä pitävät hengissä ja ovat tarpeellisia, mutta oliskohan kuitenkin 10-15 erilaista jo hieman liikaa? Näistä määristä kun alkaa jo tulla kaikenlaisia sivuvaikutuksiakin. En kuitenkaan osaa sanoa sen tarkemmin, mutta perstuntumalla se on vähän turhan paljon. Blogia lukevat lääkärit voivat varmaan sivistää minua tässä asiassa ja kertoa mihin niitä eri lääkkeitä tarvitsee niin paljon?

Yksi hyvin tärkeä, mutta aika monilla unohtuva asia ovat hampaat joiden terveyttä ei niin hirveän paljoa ajatella, mutta joita olisi syytä hoitaa joka päivä. Itselläni meni viitisentoistavuotta hammaslääkärittä kunnes ensimmäisen kerran alkoi kunnolla sattua leukaperiin. Tämän seurauksena ”pääsin” ensimmäistä kertaa tutustumaan juurihoidon ihmeelliseen maailmaan mikä ei ollut miellyttävä kokemus. Tämän jälkeen olen vielä kerran käynyt paikkauttamassa hampaani mikä nyt ei oikeastaan tuntunut miltään. Suuhygienisti tosin ilmoitti tylysti, että leegot tippuvat vanhempana mikäli en niitä hoida paremmin. En tiedä kuinka tarkka arvio se oli, mutta kyllä se ainakin herätti pitämään niistä parempaa huolta. Suosittelen myös muillekin. Käykää tarkastuksissa säännöllisin väliajoin. Jos mennään juurihoitoon asti niin sitten leego onkin siinä kunnossa, että pahimmassa tapauksessa se pitää ottaa pois. Koska julkiselle puolelle on tarkastukseen hyvin pitkät jonot niin investointi hammastarkastukseen yksityiselle lekurille tulee ihan vähänkin pidemmällä tähtäimellä halvaksi.

Koska kirjoituksestani tuli sen verran pitkä niin en mene sitten tällä kertaa tohon psyykkiseen hyvinvointiin sen enempää kuin totean ettei terve ruumis auta mikäli mieli järkkyy. Pitäkäähän terveydestänne huolta, sillä siihen investoiminen on hyvin järkevää. Aika pintapuolisestihan tätä joutuu käsittelemään, sillä asia on sellainen joka vaatisi monta eri kirjoitusta ja enemmän asiantuntemusta kuin allekirjoittaneella on. Huomenna on vuorossa mediaton päivä, joten en kommentoi asioita enää tämän illan jälkeen ennen torstaita.

- TT