perjantai 28. syyskuuta 2012

Pankeista

”On pienempi rikos ryöstää pankki kuin perustaa se” En tiedä kuka tuon lauseen on keksinyt, mutta se saattaa kuvastaa aika monenkin ihmisen tuntoja tässä maassa. Jos miettii sitten sitä kuinka hyvin se kuvaa pankkitoimintaa niin aika yleismaailmallisesti voisi sanoa lauseessa olevan jotain todenperäisyyttäkin.

Kaikki pankit eivät kuitenkaan syyllisty samanlaiseen kusetukseen ja asiakkaidensa hyväksikäyttöön kuin eräät kansainväliset investointipankit, jotka ovat vuosien varrella tehneet yhtä sun toista manipuloidakseen sekä markkinoita että asiakkaitaan. Tästä räikein esimerkki on mielestäni jenkkien subprime-kriisi, jossa täysin persaukisille köyhille asiakkaille annettiin lainoja joiden olematon takaisinmaksukyky oli tiedossa jo etukäteen. ”Me teemme jumalan työtä” sanoi eräs Goldman Sachsin johtajista. Tietysti jos ihmisten hyväksikäyttö mahdollisimman laajassa mittapuussa on jumalan tahto niin ehkä tämä pankkiiri sitten on oikeassa, mutta ainaki oma suhteellisuudentajuni toteaa tämän olevan pahinta mahdollista korruptiota, joten pakko olla aika rankastikin eri mieltä. Muista tämän pankin aikaansaannoksista tulee heti mieleen Kreikan tilastojen vääristely antamalla lainaa valtion tulevaisuuden tuottoja vastaan. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin pisara meressä mitä tulee väärinkäytöksiin eikä näistä valitettavasti juurikaan tuomioita jaella, jos ei lasket muutamaa harvaa syntipukkia mukaan. Tämän lisäksi Eurokriisissä on ja nimenomaan pankkien vallasta rahoitusmarkkinoilla, sillä Kreikan pelastaminenkin on tehty vain ja ainoastaan ranskalaisten ja saksalaisten pankkien takia hölmöjen poliitikkojen myötäavustuksella. Tietysti jotkut voivat väittää pelastustoimien olevan tavallisia kansalaisia varten, mutta tosiasiassa tämä on silkkaa roskaa. Tämä kehitys on ollut nähtävissä jo melkein heti Lehman-konkurssin jälkeen. En tosin itse ole ihan niin viisas ollut vaan minua huomattavasti valveutuneemmat kansalaiset ovat tästä kehityksestä maininneet jo erinäköisillä keskustelupalstoilla hyvinkin paljon aiemmin ennen kuin Kreikkaa edes alettiin pelastamaan. Myös niin sanotut pankkien luottotappiot ovat olleet näiss bailouteissa itseasiassa pienemmät kuin mitä lainojen markkina-arvot olisivat olleet. Turha siis kenenkään väittää poliitikkojen osaavan pelata tätä peliä paremmin kuin pankkien. Tavalliset veronmaksajat ympäri Eurooppaa tuleekin sitten maksumiehiksi pankkien edelleen jakaessa bonuksiaan, vaikka monien niistä pitäisi jo olla konkurssissa ja pankkiirien kortistossa. Valitettavasti nyt on sitten jo EKP otettu mukaan zombie-pankkien pystyssä pitämiseen eikä veronmaksajien laskuille ole loppua tiedossa.

No jos nyt sitten jotain lohdullista hakee tästä tilanteesta niin Suomessa pankkien tilanne onkin sitten aivan loistava, jos vertaa niitä keski- ja etelä-Euroopan pankkeihin. Harmi vaan, että Suomessa ei juurikaan ole enää suomalaisten omistamia isompia pankkeja vaan suurin osa rahoista valuu ulkomaille. Toisaalta ”taivaan romahtaessa” ei tappioita juurikaan kovin paljoa tähän maahan pitäisi enää tulla, sillä suuremmista pankeista vain OP on suomalaisomistuksessa. OP teki tylyt temput työntekijöilleen ilmoittaessaan seitsemänsadan henkilön yt-neuvotteluista tehdessään ennätystuloksen. Toisaalta pörssiyritys on vain ja ainoastaan vastuussa osakkeenomistajilleen ja tulevaisuudennäkymät eivät tietystikään ole kovin hyvät. Se onko oikein pitää kyseistä pankkia pörssissä onkin sitten sellainen asia ettei ainakaan allekirjoittaneella ole juurikaan mielipidettä Pankit tulevat tulevina vuosina Suomessakin näkemään suuria luottotappioita vientiyritystemme kilpailukyvyn ollessa mennyttä ja julkisten alojen tulevien irtisanomisten myötä. Tämä jälkimmäinen on ainoa mahdollisuus pitää Suomi poissa konkurssista velkojemme kasvuvauhdin kiihtyessä taloutemme alamäen myötä. Pankkien talletussuojarahastokin on aika lailla tyhjä arpa ottaen huomioon ettei siihen ole kerätty kuin noin prosentin verran rahaa verrattuna talletusten kokonaismäärään. Pankkien konkurssissa siis toisin sanoen keskimääräinen käteisen palautusprosentti on yksi paitsi, jos valtio sitten päättääkin taata talletukset, mutta siinä tapauksessa koko homma kaatuu samojen ihmisten niskaan ylimääräisinä veroina, joten sekin on tyhmä arpa.

Pidän suomalaisia pankkeja nykyaikana huomattavasti vastuullisempina kuin monia ulkomaalaisia, mutta kyllä meilläkin on omat ongelmamme mitä tulee pankkien luotettavuuteen asiakkaiden näkökulmasta katsottuna. Nykypäivän hyvä tilanne saattaa olla harhaa, sillä vaikeiden aikojen tullessa nähdään pankkien todellinen moraali ja jos katsoo 1990-luvun alkua niin silloin monet pankit käyttivät surutta hyväkseen asiakkaidensa ahdinkoa ja onnistuivat viemään terveitäkin yrityksiä konkurssiin. Yksityisasiakkaiden hyväksikäytössä räikeimpinä esimerkkeinä oli joidenkin pankkien vetäessä asiakkaat konkurssin nämä pankit hankkivat laina-asiakkaiden talot pilkkahintaan pankinjohtajien asunnoiksi. Jos miettii mitä palvelua pankeista sitten oikeasti tarvitsee niin ensimmäisinä tulee mieleen käyttötili ja asuntolaina. Tämä jälkimmäinen niille jotka sitä tarvitsevat. Myös arvo-osaketili on tärkeä niille, jotka sijoittavat rahansa mahdollisesti osakkteisiin. Luottokortti on tietysti aika monelle ulkomailla matkustelevalle tärkeä, mutta kotimaassa sillä ei juurikaan ole mitään käyttöä. Kaiken kaikkiaan luottokorttivelat ovat asuntovelkojen lisäksi suurin syy ongelmiin oman taloutensa kanssa tavallisilla ihmisillä. Luottokortteja en missään nimessä suosittele hankkimaan yhtä enempää, sillä niiden korot alkavat myös tappaa ihmisen taloutta hyvin nopeasti. Tämän lisäksi luottokorteista menee myös muita maksuja.

Asuntolainan pituudeksi suosittelisin maksimissaan viittätoista vuotta, sillä sitä pidemmällä aikavälillä korolle-korkoa-ilmiö alkaa tehdä tuhojaan entistä enemmän. Parikymmentä vuotta voi tietysti tuntua vielä nykykoroilla erittäin kannattavalta vaihtoehdolta, mutta ongelmaksi muodostuu epävarmuus mitä tulee korkojen liikkeisiin. Kannattaa myös jokaisen asuntolainaa ottavan huomioida mahdollinen korkojen nousu yli viiden prosentin. Asuntolainan takaisinmaksukyvyn yliarviointi saattaa johtaa suuriin vaikeuksiin ja riippuvaisuuteen pankkien hyväntahtoisuudesta. Tästä hyvänä esimerkkinä on jo aiemmin mainitsemani 1990-luvun alku, jossa pankit pystyivät käyttämään hyväkseen ihmisten ahdinkoa. Jos joku luulee asioiden olevan nykyään paremmin niin siitä hyväuskoisuudesta saattaa joutua maksamaan hyvinkin kalliisti. En missään nimessä suosittele kenellekään niin sanotun korkokaton hankkimista ylimääräisellä maksulla, koska tämä maksu sataa suoraan pankkien laariin. Sen sijaan suosittelisin harkitsemaan asuntolainan sitomiseen huomattavan paljon pidempään korkoon. Se on tietysti tällä hetkellä hyvinkin paljon kalliimpaa kuin mitä lyhyempiin korkoihin sidotuissa asuntolainoissa, mutta kiinteä korko tuo ison siinä mielessä, että asuntovelkainen tietää tasan tarkkaan kuinka paljon sitä asuntolainaa on jäljellä ja oma rahankäyttönsä on paljon helpompi suunnitella. Mikäli helvetti on irti ja Euroalue hajoaa niin asuntolainat saatetaan joutua neuvottelemaan uudelleen ja silloin korot ovat moninkertaiset nykypäivään verrattuna.

Pankkien yksi lypsylehmistä ovat aktiiviset osakerahastot joiden kulut ovat tässä maassa hyvin korkeat- En suosittele niitä kenellekään vaan lähestulkoon kaikille ihmisille on parempi ratkaisu sijoittaa passiivisiin indeksirahastoihin joissa kulut ovat hyvin paljon pienemmät. Jos haluaa sijoittaa osakkeisiin suoraan niin sitten kannattaa sijoittaa itse kunhan ottaa järjen käteen eikä käytä siihen rahoja joita ei ole varaa siihen tarkoitukseen täyttää. Vaikka aktiiviset osakerahastot saattavat lyhyellä aikavälillä näyttääkin houkuttelevilta tuottojensa suhteen niin pitkällä aikavälillä niiden kulut syövät ylituotot takuuvarmasti. Monet osakerahastot myös vaihtavat salkunhoitajia ja sen takia lyhyemmän aikavälin tuotot eivät kerro mitään useampien vuosikymmenien tulevista tuotoista.

Suhtautuminen pankkeihin ei ole mitään ydinfysiikkaa vaan ihan yksinkertaista ajattelua. Kannattaa pitää huolta siitä ettei pankit pääse niskan päälle vaan olla varma omasta lainanmaksukyvystä ja välttää luoton käyttöä sekä huolehtia siitä ettei hanki turhia pankkien palvelumaksuja turhien palveluiden takia. Aika paljonhan tässä kirjoituksessa oli jo aiemmin kirjoittamaani asiaa, mutta kertaus tekee välillä ihan hyvää. Tästä aiheesta kirjoittaminen johtuu itseasiassa siitä, että sain kutsun ensi viikolle keskustelutilaisuuteen, jossa on kyse pankeista, joten palaan mahdollisesti asiaan siellä käytyäni. Seuraavana vuorossa on kuukausikatsaus syyskuulta joka tulee joko sunnuntaina tai maanantaina.

-TT

tiistai 25. syyskuuta 2012

Suhteeni rahaan muuttunut vuosien saatossa

Tällä kertaa olisi vuorossa kirjoitus suhteestani rahaan ja kuinka se on muuttunut. Vaikka aika monesta kirjoituksesta saa usein kuvan minun olevan tarkan markan mies niin se ei kyllä ainakaan ennen pitänyt paikkaansa. Nykypäivänä olen tietysti aika pitkälti jo olosuhteidenkin pakostakin suhteellisen säästäväinen, mutta sekin on aika pitkälti kuitenkin hyvin lyhyen aikavälin käytöstä ja jos katsoo rahankäyttöni historiaa niin se on ollutkin sitten suhde rahaani onkin sitten ollut ihan toisenlainen.

Elikkäs käytännössä olen jo hyvin nuoresta saakka elänyt yksinhuoltajaperheessä ja tämä ei valitettavasti tapahtunut äitini niin halutessa vaan isäni kuoli junaonnettomuudessa mikä johti tähän tilanteeseen. Onneksi isälläni oli kuitenkin vakuutukset kunnossa eikä äitini tarvinnut elää kovin köyhää elämää vaan hänellä oli varaa olla aika paljon kotona. Joitakin jaksoja hän oli kuitenkin töissä veljeni ja minun ollessani vanhempia. Se mitä hän teki oli sijaisuudet eikä siitä sen enempää, sillä taustoja lukuunottamatta pidän kyllä perheeni tämän blogin ulkopuolella. En siis ole kokenut minkäänlaista köyhyyttä, joten siitä ei valitettavasti ole niin suurta kokemusta. Tietysti joinakin aikoina on ollut vähän rahaa, mutta en ole ikinä nähnyt nälkää, jos ei lasketa mukaan satakiloisen ruhoni tarvetta saada vatsantäytettä suhteellisen tasaisin väliajoin :D

Ensimmäiset rahani tienasin ollessani noin 15-vuotias, kun saimme erään kaverini kanssa idean lähteä mansikanpoimijoiksi ja siellä olikin ihan mukavaa, vaikka mitään suurta rahasummaa ei tullutkaan tienattua. Näillä ensimmäisillä palkoilla ostinkin sitten ”keket” eli ne jotka eivät tiedä mistä on kyse niin ne olivat Ray Banin pilotti-malliset aurinkolasit. Tämän jälkeen seuraava työ taitaakin sitten jo olla tämä nykyinen talviduuni, mutta en nyt jaksa tarkemmin miettiä sitä. Tämä talvi”duuni” on ollut siitä hyvä, että lukuunottamatta länsi-siperian vuosiani ei ole tarvinnut juurikaan äidiltäni pyytää käyttörahaa vaan siitä on kohta kaksikymmentä vuotta kuin sen aloitin ja olen vieläkin samalla tiellä. Joskus joutuu kyllä ihmettelemään miten siitä edes maksetaan, mutta se on yleensä hetkellinen pohtimisen aihe ja se menee ohi. Turha sitä on taistella kysynnän ja tarjonnan lakia vastaan vaan ottaa palkka tilillensä. En tiedä pitäisikö tätä pitää haittana, mutta olen käytännössä aina saanut rahojeni eteen ”työtä” josta olen pitänyt. Tähän poikkeuksen tekevät pari kesäduunia. Ulkomailla olen pariin otteeseen ollut lyhyet reissut töissä ja vaikka niissä on joutunut töitäkin tekemään niin töiden ulkopuoliset asiat aika hyvin nollasivat nämä taakat. Helpolla siis olen toistaiseksi päässyt rahan tienaamisen suhteen eikä tällä hetkellä ole suurempaa muutosta tämän suhteen näkyvissä.

Tuossa olikin sitten aika pitkälti käyty läpi suhteeni siihen vaikeampaan osaan eli rahan tienaamiseen ja jäljelle jäi sen tuhlaaminen jonka suhteen olen kyllä aika pitkälti elänyt hyvinkin kaksijakoisesti ja vain viime vuosina olen pikkuhiljaa alkanut todella käsittämään rahan arvon ja sen käyttöön on vihdoinkin tullut järkeä. Lähes kaksikymmentä vuotta olen tuhlannut aina kaikki saadut ja tienatut rahat enkä ole mitään säästöön jättänyt, mutta kuten blogini väliaikatiedoista näkee niin se tilanne on nyt jokseenkin muuttunut. Pienenä kinusin äidiltäni kaikkea mahdollista enkä varmasti ollut sen suhteen kovin helppo lapsi. Ensimmäiset viisitoista ”työvuottani” heitin rahani aika hyvin kurkusta alas ja ostin paljon kaikkea tavaraa sen lisäksi tietenkin meni elämiseen omat rahansa, mutta opiskelijakämpissä ja ”omassa” kaksiossa ei asumiseen ole paljoa kulunut. ”ei se tässä konkurssissa enää tunnu” oli hyvin pitkään mielilauseeni persaukisena. Kuitenkin jossain vaiheessa viisastuin hieman ja tuhlasin rahani kokemuksiin kuten ulkomaan reissuihin. Näihin käytän vieläkin mielelläni kaikki ylimääräiset rahat ja tavaran hamuaminen on nykyään aika olematonta. Viime vuonna ostin uuden läppärin ja tänä vuonna en ole tehnyt yhtään ainutta isompaa hankintaa. Suurimmat kulutushyödykkeet ovat olleet shortsit ja gore-tex lenkkarit. Nyt kun käytän itse tienaamiani rahoja niin kaikki kuluttaminen tuntuu hyvin vieraalta idealta, koska käytännössä minulla on kaikkea mitä tarvitsen jota voi rahalla ostaa. Olen myös huomannut ettei laatua korvaa mikään määrä tavaraa, joten yksi hyvä takki on paljon arvokkaampi kuin viisi huonoa. Yritän nykyään panostaa siihen, että kaikki tavarat joita ostan ovat laadukkaita ja kestävät hyvin monta vuotta mikä taas sitten näkyy siinä ettei kalliilla ostetun tavaran kokonaiskustannukset ole kuitenkaan suhteessa kovin suuret vaan pidemmällä tähtäimellä itseasiassa tuottavat säästöä ostajalleen. Varsinkin vaatteisiinsa ja kenkiin kannattaa tässä maassa panostaa, sillä kuten viime päivinäkin olemme nähneet ovat Suomen säät hyvin arvaamattomat ja pahimmillaan hyvinkin vaikeat. Tätä saamme kestää noin seitsemän kuukautta vuodessa, joten ei panostukset muutamiin asusteisiin mene hukkaan. Muuten en kyllä rahaa juuri laita mihinkään isompia summia, jos ei matkustelua lasketa mukaan. Tietysti viikonloppuriennot vie keskimäärin kerran kuussa hieman rahaa, mutta siinä ne ”turhat” menoerät sitten ovatkin allekirjoittaneella. Kirjoihin menee myös rahaa, mutta varsinkin netin kautta tilattaessa ne ovat halpoja kuin saippua. Esimerkiksi kovakantinen hieman käytetty Clancyn kirja tuli hankittua neljällä Eurolla kotiin kannettuna mikä ei ole juuri mitään verrattuna Suomen hintoihin. Suurimmat rahasummat on tarkoitus tulevaisuudessa laittaa matkustamiseen eikä turhaan tavaraan, mutta sitä varten saa kyllä varmasti taistella oman sisimpänsä kanssa vielä tulevaisuudessakin, sillä nuorempana opittuja tapoja on hyvin vaikea muuttaa vanhana.

Tällä hetkellä säästöön jää nelisen tuhatta Euroa vuodessa joka on tarkoitus sitten sijoittaa, jotta joskus tulevaisuudessa on vanhempana varaa olla eläkkeellä, sillä valtion apuun ei tässä asiassa kannata meidän kolmikymppisten ja nuorempien ikäluokkien juuri luottaa. Tarkoitus on kolmenkymmenen vuoden aikana kerätä puoli miljoonaa nykyrahassa mikä vaatii tuota noin neljää tuhatta ylijäämää vuodessa noin pitkään, kun laskee ylimääräisen rahan sijoittamiselle keskimääräiseksi tuotoksi seitsemän prosenttia mikä on keskimääräinen osakemarkkinoiden reaalituotto viime vuosisadan aikana. Mennyt ei tosin ole tae tulevasta, joten olisi parempi näin nuorempana saada tuota ylijäämä kasvatettua, sillä vanhempana sen hankkiminen menee vaikeammaksi. Varsinkin sijoittamisessa suhtautuminen rahaan on ehkä se suurin kompastuskiveni, mutta tulevaisuus näyttää miten käy. Varsinkin markkinoiden mennessä ”väärään” suuntaan kärsivällisyyteni on kovilla, mutta toivottavasti pystyn tässäkin itseäni kehittämään oikeaan suuntaan. Säästämiseni on taas siinä mielessä lyönyt överiksi, että nykyään kyttäilen päivittäin kulutustani ja tulojani joka olisi vielä viisi vuotta sitten ollut ihan mahdoton ajatus. Parempi överit kuin vajarit on toisaalta ollut aina mottoni kaikissa asioissa, joten ei mitään uutta sen suhteen. Kohtuus kaikessa on ollut itselleni aina hyvin vaikeaa tässä on-off-persoonassa.

Onko teidän suhde rahaan muuttunut nuoruudesta? Kommentoikaa ihmeessä, jos siihen tunnette tarvetta.

-TT

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Suostuttelun psykologia

Suostuttelun ammattilaiset eli myyntimiehet, poliitikot, jne käyttävät erilaisia psykologisia kikkoja tai tapoja joko tietoisesti tai tiedostamatta saadakseen aikaiseksi haluamansa lopputuloksen irti kohteestaan. Nämä kikat toimivat hyvin sen takia, että niihin tarttuminen on ihmisluonteelle hyvin tavallista. Nykypäivän nopeassa maailmassa nämä ovat monesti kaikille täysin huomaamattomia ja niitä on entistä helpompi käyttää hyväksi juuri siitä syystä, että ihmisaivot eivät ole kehittyneet yhtä hyvin kuin tiedon määrä on lisääntynyt. Aion käydä näistä muutaman lyhyesti läpi tässä kirjoituksessa. Nämä löytyvät kyllä monista eri kirjoista, mutta lähteenäni on aika pitkälti Roberto Cialdinin: Influence, The psychology of persuasion. Oma havaintoni näistä tavoista suostulella ihmisiä on se ettei Suomessa tämä ole niin yleistä.

Nämä taktiikat ovat jaettu kuuteen eri perusryhmään joita ovat:

  1. Johdonmukaisuus
  2. Vastavuoroisuus
  3. Toimiminen muiden ihmisten mukaan
  4. Auktoriteetti
  5. Tykkääminen
  6. Niukkuus

Jos jollakin kirjan lukeneella on paremmat suomennokset niin saa korjata. Näitä voi myös yhfistää ja monet myyntimiehet ja yritykset myös siinä onnistuvat. Mennään sitten nämä kaikki erikseen läpi.

Johdonmukaisuus on rakennettu sisään jokaiseen ihmiseen ja se tarkoittaa meidän sisäistä halua olla johdonmukainen sen mukaan mitä olemme jo aikaisemmin tehneet. Tämä monesti johtaa meidän käyttäytyvän omien etujemme vastaisesti hyvinkin pitkään, sillä olemme hyvin huonoja myöntämään olevamme väärässä. Tämä tapahtuu yleensä automaattisesti emmekä sitä itse huomaa. Tästä erittäin hyvänä esimerkkinä on tappiollisten sijoitusten pitäminen salkussa hamaan tappiin saakka. Toinen hyvä esimerkki on kuinka yritykset käyttävät hyväkseen tätä on leluliikkeiden kampanjat joulua varten jolloin tiettyjä leluja markkinoidaan ahkerasti, vaikka niitä ei olekaan kuin rahallinen määrä. Tämän seurauksena ne halutut lelut loppuvat nopeasti vanhempien luvatessa hankkia lapsilleen sellaisen. Tämän vuoksi nämä lelut menevät äkkiä ja vanhemmat joutuvat ostamaan jotain muuta lapsilleen etteivät nämä pettyisi. Tämän jälkeen vuoden alussa onkin taas uusi mainoskampanja näille leluille ja vanhemmat joutuvat taas menemään lelukauppaan etteivät pettäisi lupauksiaan jotka antoivat lapsille.

Vastavuoroisuus tarkoittaa meidän sisäistä tarvettamme tehdä vastapalvelus meitä hyvin kohdelleille ihmisille. Tämä sisäinen tarve on tullut ihmisen sosiaalisen kehityksen seurauksena. Mikäli joku rikkoo tätä vastavuoroisuuden periaatetta joutuu hän helposti hyljeksityksi yhteisössä. Itseasiassa tämä on ollut ammoisina aikoina yksi suuri syy sille miksi ihmiseläin on yleensä kehittynyt näinkään pitkälle. Hyvä tapa saada vastavuoroisuudesta hyötyä on tehdä jokin pyytämätön palvelus jollekin ihmiselle. Myyntimiehet käyttävät tätä monesti antamalla vaikka ilmaista ruokaa tai jotain muuta tapaa mikä aiheuttaa kohteelle tarpeen tehdä vastapalvelus vaikka ostamalla myyntimieheltä jotain. Myös poliitikot käyttävät monesti rahoittajien ja äänestäjien kosiskeluun tätä kikkaa jakamalla esimerkiksi kahvia ennen vaaleja.

Toimiminen muiden ihmisten mukaan tarkoittaa periaatteessa lauman seuraamista tehdessä päätöksiä omasta elämästään tai ostoksia tehdessään ihmiset menevät monesti juuri sellaiseen kauppaan jossa on jo valmiiksi paljon asiakkaita. Tätä markkinoijat monesti käyttävät hyväkseen viljellessään sellaisia sanoja kuin nopeimmin kasvava tai markkinaykkönen mainostaessaan tuotteitaan. Tämä pätee aika pitkälti lähestulkoon kaikessa mitä ihminen tekee tiedostamattaan ja hyvin monesti tämä myös johtaa oikeaan lopputulokseen, vaikka parhaimmillaan seurauksena voi myös olla henkilökohtainen katastrofi.

Auktoriteetti saa ihmiset uskomaan helpommin kuulemaansa. Lähestulkoon jokaisella ihmisellä meistä on hyvin syvä sisäänluotu tapa uskoa auktoriteetteihin. Tämä taas johtuu siitä, että ihmiset ovat opetettu jo pienestä pitäen uskomaan tiettyjä auktoriteetteja kuten vanhempia, opettajia, jne. Periaatteessa nämä auktoriteetit jotka vaikuttavat ihmisiin voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään, titteleihin, vaatteisiin ja esineisiin jotka kuvaavat ihmisen statusta kuten kalliit autot tai puvut. Tittelit saavat helposti ihmiset luulemaan näiden omistajat asiantuntevammiksi ja jopa arvioimaan titteleiden haltijat pidemmiksi kuin mitä he oikeasti ovat. Vaatteista varsinkin univormut lisäävät kantajansa auktoriteettia ja varsinkin suuressa maailmassa huijarit monesti panostavatkin vaatteisiinsa huomattavasti. Tämän vuoksi myös mitä ilmeisemmin monet johtajat korostavat omaa auktoriteettiaan pitämällä kallista pukua.

Pidettävyys saa ihmiset suostumaan helpommin pyyntöihin. Me siis toisin sanoen suostumme helpommin pyyntöihin jotka tulevat niiltä joista pidämme. Tämä pitää myös monesti silloin paikkansa, kun joku ihminen josta pidämme suosittelee meitä jonkin yrityksen asiakkaaksi, vaikka ei itse olisikaan paikalla itse myyntitapahtumassa. Me pidämme yleisesti ottaen fyysisesti viehättävistä ihmisistä joihin pystymme itse samaistumaan.Myyntimiehet monesti pystyvätkin jo pelkästään fyysisen ulkomuotomme perusteella samaistumaan ja muodostamaan meille mielikuvan joka saa meidät tuntemaan itsemme samanlaisiksi kuin he ovat. Ihmiset myös reagoivat hyvin usein kohteliaisuuksiin positiivisella vastaanotolla mikä parantaa ihmisen miellyttävyyttä.

Niukkuus-periaate kuvaa mahdollisuuksien, palveluiden ja tuotteiden mieltämistä paremmiksi mikäli saatavuus on rajoitettu. Monesti yritykset käyttävätkin tätä faktaa hyväkseen ja väittävät joidenkin tuotteiden saannin rajoitetuksi mikä lisää mahdollisten asiakkaiden silmissä tuotteiden arvoa. Myös rajoitettu aika tuotteiden hankkimiseksi toimii saman periaatteen takia. Tämän saman niukkuus-periaatteen vuoksi myös tiettyjen haitallisten asioiden tai aineiden kieltäminen ei kovin hyvin toimi, sillä ihmisluonnon vuoksi me haluamme yleensä kiellettyä enemmän kuin sitä mikä on meille sallittu. Huutokauppojen harvinaiset tavarat maksavatkin juuri tämän ilmiön takia hyvin paljon, sillä mikäli tähän niukasti tarjolla tulevaan tavaraan on muita halukkaita niin silloin se on vielä halutumpaa.

Koska kaikki nämä periaatteet ovat hyvin pitkälti ihmisen luonteeseen sisäänrakennettu on niiltä suojautuminen hyvin vaikeaa ja nekin ihmiset jotka ovat näistä tietoisia varmasti sortuvat siitä huolimatta näiden hyväksikäyttöön. Erityisesti myyntimiehet ja muut ihmisten kanssa toimivat ihmiset ovat hyviä käyttämään hyväkseen näitä heikkouksia. Näiden tapojen tiedostaminen tietysti hieman avittaa jokaista välttymään hyväksikäytöltä, mutta ei sitä kuitenkaan kokonaan ehkäise. Nykyajan hyvin nopeassa maailmassa näiltä tavoilta on vaan entistä vaikeampaa pystyä tietoisesti reagoimaan näihin tilanteisiin, mutta ottamalla selvää näistä omaa paremmat mahdollisuudet näitä tilanteita tunnistaa. On myös huomattava etteivät nämä kaikki syvälle sisimpään taotut periaatteet ole vain vahingollisia vaan itseasiassa hyvin hyödyllisiä monissa eri tilanteissa joista selviytyminen vaatii kykyä toimia yhteistyössä muiden ihmisten kanssa kuten sodissa. Tällä kertaa tuli käytyä näitä aika pinnallisesti, mutta en usko kovin monen jaksavan lukea pidempää tarinaa tästä asiasta tällaiselta amatööriltä. Cialdinin kirja varmasti löytyy ainakin nettikirjakaupoista, joten mikäli kiinnostusta on enemmänkin niin suosittelen sen hankkimista.

Ensi kerralla uusi aihe ja uudet kujeet.

- TT

torstai 20. syyskuuta 2012

10 mielenkiintoisinta Helsingin pörssin yritystä

Elikkäs tällä kertaa esitän mielestäni kymmenen kiinnostavinta mahdollista sijoituskohdetta Helsingin pörssistä. Lukuun ottamatta kolmea ensimmäistä ne eivät ole missään järjestyksessä vaan ne on kirjoitettu lähinnä sen mukaan mitkä tulivat ensimmäisinä mieleen. Huomauttaisin sen verran ettei kyseisellä järjestyksellä ole mitään tekemistä juuri nykyisten pörssikurssien kanssa vaan lähinnä näen ne mielenkiintoisimpina erinäköisistä syistä joista mainitsen jokaisen kohdalla erikseen. Kaikki näistä yrityksistä ovat kuitenkin laadukkaita, joten se on varmasti mielestäni tärkein kriteeri tälle listalle valituista. En seuraa juurikaan muiden pörssien yksittäisiä yrityksiä, joten siksi nämä kaikki ovat kotipörssistämme. Tämä taas johtuu siitä, että pidän suhteellisena etuna kotipörssiin sijoittamista allekirjoittaneelle verrattuna moniin ulkomaisiin pörssipelureihin enkä näe tarvetta sijoittaa ulkomaille johtuen niistä pienistä rahoista joita allekirjoittanut sijoittaa.


Nokian Renkaat

Venäjä, Venäjä, Venäjä. Tämä erään ministerimme kuuluisa lausahdus on suurin yksittäinen syy yrityksen laadun lisäksi jonka takia kannattaa laittaa rahansa juuri Nokian Renkaisiin. Venäjällä on kasvupotentiaali vieläkin huima ja tällä hetkellä NR:n suhteellinen etu tuottaa huipputulosta rengasmarkkinoilla varsinkin juuri Venäjällä, jossa huipputuottavat tehtaat painavat tai ainakin painoivat kolmea vuoroa ennen uusien rengaslinjojen avaamista.

Kone

Kaupungistumisen megatrendi tekee Koneesta yrityksen laadun lisäksi erittäin mielenkiintoisen sijoituskohteen. Kaikista yrityksistä juuri Konetta on vaikein saada sopivaan hintaan, joten siihen sijoittamista saattaa joutua odottamaan vuosia pahimmillaan. Kone on myös länsimaisista hissifirmoista se joka pärjää parhaiten Aasiassa ja sieltä tulee suurin kasvu yritykselle.

Sampo

Sampon vahvuus on johtoryhmä, jossa Stadigh ja ”Nalle” Wahlroos loistavat. Kaikista parasta yrityksessä on kuitenkin toimiala, sillä vakuutusten perusmatematiikka on sellainen, että ainoastaan typerykset voivat tehdä vakuutusyhtiöstä tappiollisen pidemmällä tähtäimellä. Vakuutusyhtiöt kun ovat parhaiten perillä juuri todennäköisyyksistä mitä tulee vahinkoihin ja tarvittaessa niillä on varaa nostaa hintojaan mikäli ne menevät tappiolle. Toinen asia mikä kiinnostaa on Nordea-omistus ja seuraavat suuret liikkeet sen suhteen. Nordea puuttuu tältä listala juuri tuon Sampon omistuksen takia, sillä en näe mitään järkeä omistaa sitä suoraan.

Fortum

Fortum on kiinnostava pohjoismaiden pysyvän kilpailuedun vuoksi. Tämä johtuu vesi- ja ydinvoimaomistuksista. Myös Venäjän markkinoiden kehitys kiinnostaa, vaikka suurta vaikutusta ei vielä yrityksen tulokseen niillä olekaan. Fortumia pidän myös turvallisena paikkana rahoille mikäli tulee todellisia ongelmia rahamarkkinoille.

Outotec

Yhä suuremmissa määrin metalliesiintymien hyväksikäyttäminen tulee haasteellisemmaksi ja Outotecin isommat ratkaisut tuottavat lisäarvoa asiakkaille varsin tehokkaasti. Outotec kiinnostaa myös kaivosteollisuuden megatrendin vuoksi. En tosin ole varma kuinka kauan se vielä avittaa yritystä eteenpäin.

Vacon

Vaconin taajuusmuuttajat säästävät energiaa mikä tulee myös koko ajan tärkeämmäksi maapallon resurssien vähenemisen vuoksi. Käytännössä aika harvat maapallomme sähkömoottorit ovat vielä kytkettyinä taajuusmuuttajiin, joten koko markkinoiden kasvu tulee jatkumaan vielä pitkään. Vacon kiinnostaa myös osittain siksi, että eräs kaverini jonka omaisuus mahtuu reppuun oli Kiinassa töissä yrityksessä. Olen myös osittain ”alan” miehiä, joten aika monet muutkin tuttuni puuhailevat samojen juttujen parissa mikä tietysti kiinnostaa.

Okmetic

Tämä piikiekkojen tuottaja antoi juuri tänään negatiivisen tulosvaroituksen. Kuitenkin on huomioitava ettei tämä yritys edelleenkään ole lähelläkään tappioiden tekemistä, joten suurempaa huolta ei omistajilla vielä ole. Kolmenkymmenen miljoonan investoinnit uuteen tehtaaseen ovat aikataulussa ja edelleen etenemässä, joten kannattaa katsoa eteenpäin. Yrityksen pitkän aikavälin painopistealue anturikiekot ovat edelleen hyvässä vauhdissa ja yritys kasvaa tällä osa-alueella nopeammin kuin markkinat. Anturikiekkojen käyttö on vasta alkutaipaleella, joten näiden kysyntä tulee mitä ilmeisimmin kasvamaan vielä pidemmän aikaa mikä sataa suoraan Okmeticin laariin.

PKC Group

Puolen miljardin voitollisen liikevaihdon ostaminen noin 125 miljoonalla Eurolla on ollut mielestäni varsin onnistunut kauppa mikä lisää mielenkiintoa yritykseen. Tämä kauppa on myös parantanut yrityksen tulosta selkeästi. Tämä räätälöityjä johdinratkaisuja tuottava yritys on hyvässä vauhdissa, joten suurempaa hätää ei yrityksen velkaantumisesta yrityskaupasta johtuen tällä hetkellä ole. Pitkät toimitussopimukset myös takaavat asiakkaat suhteellien pitkällä aikavälillä.

Konecranes

Konecranesia pidän hyvin johdettuna yrityksenä joka omalla alallaan on varmasti yksi maailman parhaimmista. Lundmarkin muuttaminen singaporeen ainakin vuodeksi on myös mielenkiintoinen juttu. Aasian kasvu tukee myös tätä yritystä. Myös yrityksen työntekijöiden palkitseminen omilla osakkeilla on mielenkiintoinen tapa motivoida työntekijöitä. Ennustan tämän tavan palkita parantavan tehokkuutta yrityksessä.

Wärtsilä

Wärtsilä on viimeisin yritys tällä listalla ja ensimmäiset yhdeksän olivatkin helppoja löytää, mutta kymmenes nyt olisi voinut olla joku muukin. Wärtsilä on hyvä esimerkki yrityksestä joka nostaa energiatehokkuutta omilla ratkaisuillaan oli sitten kyse laivan moottoreista tai voimaloista. Näen yrityksen tällä hetkellä kuitenkin kalliina, joten suosittele siihenkään sijoittamista.

Muita mielenkiintoisia Helsingin pörssin yrityksiä joita tulee ensimmäisenä mieleen ovat YIT, Metso ja Affecto jotka voisivat olla myös Wärtsilän tilalla tuolla kymmenen listalla. Muitakin yrityksiä seuraan kuten TT:n listasta voi katsoa, mutta nämä ovat tällä hetkellä mielenkiintoisimmat. Ja sitten vielä yleinen huomautus ettei tämä sisällä ostosuosituksia vaan on ainoastaan allekirjoittaneen mielipide. Mikäli haluatte niin voitte listata omat mielenkiinnon kohteenne kommentteihin niin yritän sitten antaa jonkinlaisen mielipiteen niistä mikäli ne ovat kotipörssistämme. Ulkomaisista yrityksistä en tunne kuin lähinnä suuryrityksiä.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Globalisaatio, uhka vai mahdollisuus

Kyseessä on tietysti kompa, sillä se on molempia kuten suurin osa ihmisistä varmasti ymmärtääkin. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä asiaa läpi, mutta suhteellisen suppeasti johtuen asian laajuudesta. Globalisaatio on tosiasia jota ei kannata yrittääkään kieltää vaan se täytyy hyväksyä ja siihen täytyy jokaisen sopeutua, sillä se koskettaa meitä kaikkia halusimme sitä tai emme.

Kaiken kaikkiaan globalisaatio ideaalitilanteessa johtaisi meidän kaikkien hyvinvointiin, mutta valitettavasti ihmisluonnon tuntien kyseessä on pelkkä utopia. Tätä utopiaa kuvaa talousnobelisti Stiglitz hyvin kirjassaan making globalization work. Ottaen huomioon kyseisen herran toimineen jonkin kv-laitoksen työryhmässä meidän kotoisan muumimammamme kanssa ei ole mikään ihme ettei tässä kirjassa kuvailtua maailmankuvaa pystytä ikimaailmassa toteuttamaan. Hän ehdottaa maailmanhallintoa, jossa kaikilla kansoilla olisi yhtä suuri rooli maapallomme hyvinvoinnissa mikä on todennäköisyydeltään samaa luokkaa kuin Jeesuksen toinen tuleminen. Vaikea siis uskoa koko hommaan, kun en usko niihin edellisiinkään ihmeisiin. Tämä maailmanhallinto toimisi lähestulkoon yhtä hyvin kuin Eurostoliittokin mikäli sellainen joskus perustettaisiin.

Itse näkisin kuitenkin globalisaation hyvin toisin ja ennen kaikkea siinä on kyse kilpailun koventumisessa asiassa kuin asiassa mikä tarkoittaa käytännössä sitä ettei nykymaailmassa pärjää enää hirttäytymällä vanhoihin sääntöihin tai entiseen erinomaisuuteen vaan ennen kaikkea muuttamalla tapaa jolla maailmanmenoa nykypäivänä katsoo itse kukin. Tällainen maailma näkyy eniten liike-elämässä missä kilpailu on hyvin raakaa eikä pääomat juurikaan omaa isänmaata vaan menevät sinne mistä saa suurimman tuloksen panostukselleen. Hirttäytymällä entiseen erinomaisuuteen ja kilpailukykyyn ay-liikkeen tavoin voidaan vain todeta teollisuuden työpaikkojen siirtyvän pois Suomesta kiihtyvällä tahdilla. Tämä ei tietystikään ole ainut syy vaan poliitikkomme taitavat vielä paremmin omiin muroihin pissaamisen. Viimeisin esimerkki tässä on Hassin erityisesti lobbaama rikkidirektiivi mikä käytännössä saattaa johtaa tuhansien työpaikkojen siirtymiseen muihin maihin. Myös kaikki poliitikkojemme päätökset nostaa veroja lisäävät ay-liikkeen intoa vaatia kovempia palkkoja joihin meillä ei varsinkaan julkisella sektorilla ole edes varaa. Globalisaatio siis toisin sanoen nykypäivänä ennen kaikkea vähentää työpaikkoja täällä Suomessa mikäli jatkamme samaa rataa emmekä sopeudu muuttuvaan maailmaan. Varsinkin vientiyrityksemme ja heidän omistajansa ovat ennen kaikkea hyötyneet globalisaatiosta uusina asiakkaina ympäri maailmaa. Myös pääomille on saatavissa parempaa tuottoa ulkomailta. Näin pienellä ja syrjäisellä maalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua tähän uuteen tilanteeseen mikä tulee pidemmällä aikavälillä johtamaan rakenteiden uudistamiseen pakon edessä mikäli emme sitä aikaisemmin suostu tekemään.

Yksilötasolla on tietysti globalisaatiota pakko pitää jossakin määrin hyvinkin suurena uhkana, sillä keskimäärinen suhteellinen elintasomme tulee jatkossa vain laskemaan kilpailukykymme laskiessa jatkossakin. Tämä tapahtuu aika monella tapaa, mutta suurin ongelma on työttömyyden kasvu joka tulee jatkumaan, sillä tuo supistuva yksityinen sektori on kuitenkin se osa talouttamme joka maksaa julkisen sektorin ylläpidon. Toinen ongelma on hallituksen tapa sopeutua nykyiseen kehitykseen mikä lisää tavallisten ihmisten elinkustannuksia huomattavasti. Tämä on tapahtunut tähän asti lähinnä kulutukseen kohdistuvien verojen nostamisena, mutta ilman rakennemuutosta kaikkitietävä koneistomme ulosmittaa kyllä kaiken ylimääräisen ihmisten omaisuuden pakkoveroina niiltä jotka eivät pysty sitä siirtämään ulkomaille turvaan. Tämä omaisuuden siirtäminen on varmasti helpottunut globalisaation myötä. Aika monet ihmiset tosin pystyvät säästämään aika paljon rahaa kuluttamalla rahansa joko ulkomailla tai tilaamalla tavaroita Internjetin kautta halvemmalla. Suurin hyöty globalisaatiosta yksilötasolla on kuitenkin niiden saatavilla jotka ovat OIKEASTI lahjakkaita siinä mitä tykkäävät tehdä. Nopea tiedonsiirto ympäri maailmaa mahdollistaa oman lahjakkuuden markkinoinnin monelle miljardille ihmiselle netin kautta. Tietysti kilpailijoiden määrän myötä tämä on vain entistä vaikeampaa ja se vaatii myös markkinointiosaamista jota pitää löytyä siltä talentilta joka itseään myy, sillä aika harvoin kukaan pystyy siitä muille maksamaan.

Globalisaatio myös mahdollistaa maastamuuton lähes kaikille mikäli alkavat nuo kotimaamme verot ahdistamaan. Jos joku väittää ettei ole mahdollista muuttaa maailmalle parempiin töihin niin se johtuu ainoastaan itse henkilön halusta jäädä kotimaahan. Mielestäni on aivan turhaa alkaa sitten siinä tapauksessa vinkumaan, kun koneisto tekee kaiken niin vaikeaksi ja epätasa-arvoiseksi. Uskallan väittää suurimman osan näistä valittajista olevan wanna be kapitalisteja, jotka eivät pärjäisikään siinä kovassa kilpailussa jota monilla eri aloilla Suomen ulkopuolella tai kansainvälisessä bisneksessä on. Ei muuta kuin muuttamaan mikäli siltä tuntuu. Itse pidän yksilötasolla globalisaatiossa parhaana etuna sitä ettei maan rajat ole enää kovin suuri este siirtyä jonnekin muualle vaikka lomailemaan mikäli kokee sen mielekkääksi. Itse ainakin tykkään tavata ihmisiä muista maista matkoillani ja heiltä voi yleensä aina jotain oppia.

Ja näin pienenä loppukaneettina voin todeta Suomen suurimman edun suomalaisille olevan kuitenkin loppujen lopuksi helvetin hyvin toimivan infran. Tämän puutteesta nimittäin monet ihmiset oikeasti kärsivät ympäri maailmaa. Tästä sain tänä aamuna hyvän muistutuksen huomatessani veden tulon olleen katkaistuna taloyhtiöstä ja jouduin lähtevään jönssille 15 minuutin kävelymatkan päähän kodistani. Tämä on monille ihmisille arkipäivää ja itse kärsin tästä ehkä kerran vuosikymmenessä.

Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä sekä hyvää loppuviikkoa!

- TT

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Luomisen tuskaa

Täytyy kyllä tunnustaa etten ennen bloggaamisen aloittamista osannut juurikaan arvostaa minkään luovan työn tekijöitä, mutta olen nykyään lähinnä ihmeissäni siitä kuinka on mahdollista tehdä luovaa työtä kokopäiväisesti. Ainakin itse koen luomisen tuskaa suhteellisen usein ja varsinkin viime aikoina on ollut monesti tuskaista saada kirjoitettua materiaalia jonka laatu tyydyttää allekirjoittanutta. Toivottavasti jaksatte olla kärsivällisiä näiden suvantovaiheiden aikana, sillä niitä tulee aina välillä. Koska kyseessä on kuitenkin muutamaa mainosta lukuunottamatta ei-kaupallinen blogi niin en koe niin suurta tarvetta päivittää tätä tietyin aikavälein.

Oma kirjoitusprosessini ei ole mitenkään yksinkertainen tai samanlainen oikeastaan koskaan vaan aika monesti se alkaa ideasta joka voi hyökätä sieluni syövereihin ihan missä tahansa. Yllättävän usein tämä tapahtuu julkisissa kulkuvälineissä mikä saattaa johtaa allekirjoittaneen sekoamiseen ja hullun katseeseen. Hyvin usein tämä tapahtuu onneksi muiden ihmisten katsoessa muualle, mutta saattaa myös johtua hullunkiillon välttämiseen. Onneksi kuitenkin suomalaiset eivät tunnetusti hirveän usein katso muita ihmisiä julkisilla paikoilla, joten en vielä tähän mennessä ainakaan ole saanut siirtoa pakkohoitoon johonkin pois ihmisten ilmoilta. Toinen mahdollisuus tähän ideoiden löytämiseen on hirveä ”kanuuna” jonka aikana tulee yleensä kaikista absurdeimmat ja hulluimmat kirjoitusideat. Tällä hetkellä se ei tosin ole mahdollista ottaen huomioon itselleni antaman raittiuslupauksen joka kestää ainakin vuoden loppuun saakka. Käytännössä näitä ideoita voi tulla ihan mistä tahansa eikä paikalla sinänsä ole juuri merkitystä. Myös muitakin paikkoja ja mielentiloja löytyy ja osittain nuo julkiset kulkuneuvot johtuvat siitä, että vietän niissä keskimäärin hyvin paljon aikaa. Toinen mielentila tulee juuri ennen nukkumaanmenoa ja silloin monesti aivoni saattavat käydä sen verran kovilla kierroksilla ettei uni meinaa puskea silmään kovin helposti. Ongelmana tässä on se ettei tuolloin juuri ole mahdollisuutta keskittyä kirjoittamiseen johtuen väsymyksestä. Se mikä näissä ideoissa alkaa tökkiä on se samojen aiheiden ympärillä pyöriminen ja on täysin mahdotonta kirjoittaa joka kerta uudesta jutusta johtuen tämän blogin päivittymisestä kuitenkin lähestulkoon säännöllisesti pari kertaa viikossa ja sen takia toivoisinkin lukijoilta enemmän kommentteja, jotta saattaisin mahdollisesti saada aikaiseksi taas jotain uutta. Luen monta kymmentä kirjaa vuodessa ja monesti niistä löytyy kyllä hyvää sisältöä ja kirjoittamisen arvoista sisältöä, mutta monesti siinä käy niin etten saa kuitenkaan riittävästi omaa materiaalia kirjoittamiseeni enkä missään nimessä halua vain kopioida tekstiä ja laittaa sitä tähän blogiini ilman omia ajatuksiani.

Periaatteessa ideasta on monesti hyvinkin pitkä matka valmiiseen kirjoitukseen, sillä nämä ideat ovat välillä hyvinkin suppeita ja niiden jalostaminen kokonaiseksi kirjoitukseksi on vielä hyvin pitkän matkan päässä. Yhden kirjoituksen valmistumiseen aloittamisesta saattaa mennä puolesta tunnista jopa viiteen ja joskus on pakko pitää pidempi taukokin joka saattaa olla myös vuorokausia. Tämä kesto on tietysti hyvin vaihteleva ja yleisimmin se tapahtuu yhdessä päivässä. Tämä riippuu siitä kuinka henkisesti ja fyysisesti virkeäksi itseni tunnen kirjoittaessani. Fyysinen väsymys rajoittaa selkeästi tekstin saamista valmiiksi eikä liian väsyneenä pysty kirjoittamaan mitään älyllistä. Toisaalta älyllisyys on aika pitkälti lukijasta kiinni. Varsinkin intissä mua pidettiin typeryksenä mikä johtui lähinnä siitä ettei kuulijoiden älykkyys aina riittänyt vastaanottamaan sitä viestiä mitä halusin lähettää eteenpäin. Parhaimmillaan kirjoittaminen on hyvin helppoa eikä yhden noin a-nelosen kirjoittamiseen mene puolta tuntia kauempaa mikäli on hyvä flow päällä. Kuitenkin monesti käy niin, että alku menee tosi hyvin ja jossain vaiheessa iskee jumi päälle ja välillä tämä ei sitten lähde millään saman päivän aikana. Silloin on vaan pakko jatkaa seuraavana päivänä. En tiedä tarkkaa määrää osuutta kirjoituksista joiden tekemiseen menee monta päivää. Pahimmillaan käy niin ettei puolikkaan sivun jälkeen tulekaan mitään järkevää ajatusta enää mieleen ja alkuperäinen idea on pakko hylätä kokonaan. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista ja niin käy harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Kaiken kaikkiaan parhaimmatkin ideat saattavat kuivua kokoon mikäli en osaa aloittaa ajoissa sen koostamista kokonaisuudeksi.

Olen monesti pyytänyt kommentteja lukijoilta ja niitä tulee kyllä aika vähän. Tätä pidän myös aika pitkälti omana vikana, sillä olen aina ollut vähän huono vastaamaan niihin. Kuitenkin aion kokeilla uutta lähestymistapaa. Tästä lähin lupaan vastata JOKAISEEN kommenttiin seuraavan vuorokauden sisällä. Tästä teen kuitenkin poikkeuksen etukäteen ilmoittamalla ja huomenna aion taas pitää mediattoman päivän mikä sisältää tietokoneen pitämisen suljettuna koko vuorokauden ajan. Viime kerralla en siinä ihan kokonaan onnistunut, mutta huomenna päivä on uus.

Palataan asiaan taas ensi viikolla.

- TT

tiistai 11. syyskuuta 2012

Metso-analyysi

Analyysiharjoitukset jatkuvat ja tällä kertaa vuorossa on Metso

Metso on kansainvälinen teknologia- ja palvelutoimittaja prosessiteollisuuden asiakkailleen kaivos- maanrakennus-, massa ja paperi-, voimantuotanto- sekä öljy että kaasualalla yli viidessäkymmenessä maassa.

Liikevaihdon kehitys vuodesta 2002 lähtien. (Milj. €)

2002, 4691
2003, 4250
2004, 3608
2005, 4221
2006, 4955
2007, 6250
2008, 6400
2009, 5016
2010, 5552
2011, 6646

Keskimääräinen kasvu noin 3.5% vuodessa mikä on suhteellisen normaalia, mutta voisi tietysti olla nopeampaa. Toisaalta on otettava huomioon paperiteollisuuden aika olematon investointikehitys viime vuosikymmenen aikana. Kaivosteollisuus on taas ollut supersyklinsä huipulla mikä selittää yleensä sen, että Metso on kasvanut viime vuosikymmenen aikana edes tuon kolmen ja puolen prosentin vauhtia. Mitä tulee tulevaisuuden liikevaihdon kasvuun niin en näe kovinkaan valoisaa kehitystä ottaen huomioon sen ettei toista supersykliä ole ihan heti tulossa Aasian talouskasvunkin hidastuessa. Paperiteollisuus taas ei ilman uusia innovaatioita kasva ollenkaan näillä näkymin, joten yksi tärkeä kysymys onkin Metsolle, että mistä saadaan kasvua pidemmällä aikavälillä? Vielä tänä vuonnahan kasvu on ollut hyvinkin vahvaa.

Konsernin liiketoiminta jakautuu seuraavalla tavalla:

Kaivos ja maanrakennus: 41%
Massa, paperi ja voimantuotanto 40%
Automaatio: 12%
Muut: 7%

Pääsegmenteistä Kaivos ja maanrakennus on nopeammin kasvava liiketoiminnan osa-alue. Myös muut osa-alueet kasvavat ja automaatio lähes yhtä nopeasti kuin kaivos- ja maanrakennusala. Tämän viimeisenkin alan kasvumahdollisuudet alkavat olemaan aika rajoitettuja. Automaatio toisaalta tulee varmasti kasvamaan jatkossakin. Käytännössä yrityskaupat ovat kuitenkin hyvinkin mahdollisia jatkossa. Oma arvioni on automaation kasvaminen selvästi nopeinta vauhtia varsinkin keskipitkällä aikavälillä.

Liikevaihdon maantieteellinen jakauma:

EMEA 40% (41%)
Amerikka 35% (31%)
Aasia 25% (28%)

Itselleni hieman yllättävä asia oli Aasian merkityksen pienentyminen vaikkakin pienellä muutoksella, mutta toisaalta varsinkin kaivosteollisuuden meno on ollut hyvin vahvaa Atlantin meistä katsoen toisella puolen, joten hieman enemmän miettimällä olisi sekin pitänyt tiedostaa jo ennen edellisten lukujen katsomista. Kaiken kaikkiaan muutokset ovat hyvin pieniä, joten niistä ei pitäisi tehdä kovin suuria johtopäätöksiä.

Tuloksesta ja sen mahdollisesta kehityksestä:

Tuloksentekokyky on tällä hetkellä hyvin vahva ja varsinkin lähitulevaisuudessa uskon sen pysyvän sellaisena. Kuitenkin jo keskipitkällä aikavälillä näen sen selkeästi alenevana.

Osakekohtaisen tuloksen kehitys:

2002, 0.48€
2003, -1.89€
2004, 0.51€
2005, 1.57€
2006, 2.89€
2007, 2.69€
2008, 2.75€
2009, 1.06€
2010, 1.71€
2011, 2.38€

AVG, 1.42€

Keskimääräinen osakekohtaisen tuloksen nousu on näinä seitsemänä vuotena ollut 17% joka on selvästi nopeampaa kuin liikevaihdon kehitys. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että yrityksen tuloskasvu on ollut hyvinkin epätervettä. Yksi mahdollisuus on se, että kymmenen vuotta sitten tulos oli huono. Käytännössä kaivosteollisuuden supersykli on vahvistanut Metson tuloksentekokykyä viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti mikä selittää suuren osan tuosta erosta. Toinen asia on tietysti konsernin tuottavuuden paraneminen. Tänä vuonna Metso näyttäisi mahdollisesti pääsevän ennätystulokseen, mutta tiukoille se tulee menemään. Viimeisen neljän kvartaalin tulos on tällä hetkellä 2.70€ mitä hieman parantamalla päästään ennätystulokseen. Uskon tuloksentekokyvyn puolittuvan keskipitkällä aikavälillä eli uskon sen olevan noin 1.50€ keskimäärin seuraavan vuosikymmenen aikana.

Osinkohistoria:

2002, 0.60€
2003, 0.20€
2004, 0.35€
2005, 1.40€
2006, 1.50€
2007, 3.00€
2008, 0.70€
2009, 0.70€
2010, 1.55€
2011, 1.70€

AVG, 1.17€

Keskimääräinen viimeisen seitsemän vuoden osinkojen kasvu on 11%. Pidän tätä erinomaisena saavutuksena. En tosin odota seuraavien vuosien osinkojen juurikaan kasvavan vaan ne tulevat tämän vuoden tuloksesta jaettavan osingon jälkeen todennäköisesti laskemaan, sillä supersyklin vaikutukset alkavat ainakin väliaikaisesti hiipumaan. Uskoisin realistisen osingonmaksukyvyn olevan jotain Euron tasoa keskipitkällä aikavälillä mikä on hieman vähemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden keskiarvo, mutta tuota keskiarvoa nostaa jo mainittu supersykli. Ensi vuonna tulee todennäköisesti samaa luokkaa oleva osinko kuin tänä vuonna, mutta ennustan osingonmaksukyvyn tippumista sen jälkeen radikaalisti ja realistinen määrä voisi olla Euron paikkeilla, mutta sitäkin alemmas voidaan mennä.

Lyhyt SWOT-analyysi Metsosta:

Strengths:

Toimitusjohtaja Kähkönen on ollut koko supersyklin ajan Metson johtoryhmässä erilaisissa tehtävissä ja ollut myös hyvin menestyneen kaivos- maanrakennussegmentin toimitusjohtaja, joten pidän näyttöjä hyvin vakuuttavina ja mies on varmasti pätevä omaan hommaansa. Myös paperiteollisuuden oligopoli tuo Metsolle sillä saralla pysyvän kilpailuedun mikä on ehdoton vahvuus yritykselle. Käytännössä Voith ja Andritz ovat ainoat isommat kilpailijat.

Weaknesses:

Heikkouksia on vaikea löytää yritykselle, mutta ehkä ensimmäisenä tulee aika pitkälti mieleen iso riippuvuus maailmantalouden käännöksistä mikä tietysti koskee myös kaikkia muitakin investointihyödykkeiden kauppaajia. Toinen asia mikä on mielestäni heikkous on johdon ja johtoryhmän mitättömät osakeomistukset yhtiössä lukuunottamatta Gardellin sijoitusyhtiö Ceviania ja Mikael Von Frenckellin noin sadantuhannen osakkeen omistusta. Vaikea nähdä noilla muilla vähäisillä omistuksillä minkäänlaista lisäarvoa muille osakkeenomistajille. Johtoryhmään toivoisin myös lisää verta pohjoismaiden ulkopuolelta.

Opportunities:

Yrityksen suurimpana mahdollisuutena pidän yrityskauppoja, sillä näen sen käytännössä ainoana tapana saada aikaan kasvua Metson liiketoiminnassa keskipitkällä tähtäimellä. (10 vuotta) Kehittyvät markkinat tulevat olemaan avainasemassa tämän kasvun saavuttamisessa ja siellä ovat Metsonkin parhaimmat mahdollisuudet kasvaa. Pieni nettovelallisuusaste tukee yrityskauppojen mahdollisuutta.

Threats:

Suurin uhka on investointihalukkuuden todellinen sulaminen ympäri maailmaa. Tämä johtuu lähinnä finanssikriisistä. Pidän tämän riskin todennäköisyyttä huomattavasti suurempana kuin markkinat keskimäärin. Jonkinlaisena uhkana voi myös olla kilpailun kovuus kaivosteollisuudessa, mutta tähän asti Metson on tässä pärjännyt, joten en näe sitä hirveän suurena mörkönä.

Metson johtoporras:

Metson johtoportaasta nousee toimitusjohtaja Kähkönen ja Gardell ylitse muiden. Toimitusjohtaja pitkän Metso-kokemuksensa turvaa jatkuvuuden liiketoiminnan kehittämisessä. Gardell taas tunnetaan yritysvaltaajana joka varmasti ajattelee osakeomistajien etua tämän omistaessa Cevian-yhtiön kautta hieman yli 5% Metsosta. Pohjoismaiden osuus on hyvin vahva Metson johtokunnassa ja kaipaisin lisää kansainvälisyyttä. Kaiken kaikkiaan Metsolla on suhteellisen vahva johtoporras eikä yrityksen menestys jää siitä kiinni.


Loppusanat:

Näiden investointihyödykkeitä tuottavien yritysten arvon laskeminen on hyvin vaikeaa eikä parhaimmassakaan tapauksessa päästä tarkkaan lukuun, vaikka joku muuta väittäisikin. Supersykli hämää myös pahasti eikä se todellakaan helpota tuloksentekokyvyn arviointia. Uskon Metson kyvyn tehdä tulosta pienenevän tulevaisuudessa. Metson hyvänä puolena on kuitenkin se, että neljäkymmentä prosenttia liikevaihdosta tulee alalta, jossa kilpailu on hyvin olematonta mikä auttaa Metson tuloksentekokyvyn ylläpidossa tulevaisuudessakin. Harmi vain, että ala on menossa laskusuuntaan ja tämän alan prosentuaalinen osuus pienenee. Oma arvioni arvoksi on noin 20-22€ mikä vaatii noin kolmenkymmenen prosentin laskua nykyiseen. Ottamalla huomioon turvamarginaali voi ostot aloittaa hinnan tippuessa alle 18€:n. Pidän yritystä laadukkaana ja kuuluu siihen tusinaan joista mahdolliset ostokohteeni löytyvät.

Kiitoksia mielenkiinnosta. Muistakaa ettei kyseinen analyysi edusta absoluuttista totuutta eikä sen takia kannata sijoittaa vaan tehdä omat johtopäätökset ja analysoida itse uudelleen. Kuitenkin näistäkin riveistä varmasti löytyy totuuden siementä ja se pitää osata sieltä suodattaa.

Hyvää viikon jatkoa!

- TT

lauantai 8. syyskuuta 2012

Nokiasta

Sijoittaja Seppo Saario joskus aikoinaan sanoi Nokian olevan hyvä yritys, mutta mahdoton omistettava. Ennen olin samaa mieltä, mutta viime aikoina on alkanut näyttää siltä ettei ensimmäinen väittämä enää pidä paikkaansa. En väitä olevani mikään Nokia-asiantuntija, mutta omasta perspektiivistä ajattelin avautua tässä kirjoituksessa.

Nokiahan on ollut käytännössä ainakin viimeiset viisitoista vuotta ollut tietoliikennealan jättiläinen. Kuitenkin on otettava huomioon se tosiasia, että myös näiden jättiläisten kaatuminen on varmasti huomattavan paljon yleisempää kuin mitä ajatellaan. Jos katsellaan vuosisata taaksepäin maailman mittapuussa kymmentä suurinta yritystä niin huomataan ettei näistä ole enää sadan suurimman yrityksen joukossa kuin Exxon (entinen Standard Oil), Shell ja General Electric. Myös viimeisten vuosikymmenien muutosvauhti on ollut suhteellisen huimaa, joten sitä ei voi pitää minään suurena yllätyksenä mikäli meidän Nokiamme sieltä tippui. Toisaalta on hyvä muistaa, että jotkin yrityksen myös tekevät vaikeuksiensa jälkeen comebackin kuten IBM aikoinaan. Tähän asti olen aina toivonut Nokian pystyvän siihen, mutta pikkuhiljaa alkaa uskoni olla mennyttä ja oma näkemykseni on se ettei älypuhelimissa Nokia tule pärjäämään. Toivon kuitenkin olevani väärässä. Oma arvaukseni on keskittyminen peruspuhelimiin parin vuoden sisällä.

Be the sucker in your own game on yksi allekirjoittaneen periaatteista eikä Nokian nykyroolista älypuhelinmarkkinoilla voi kyllä hyvälläkään tahdolla puhua tuon periaatteen kanssa samassa yhteydessä, sillä ainakin tähän asti Mikkisofta on vienyt ja Nokia vikissyt perässä. Tietysti nokialaiset aina viittaavat siihen ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin liittoutua, mutta itse uskallan olla eri mieltä. Periaatteessahan tuo yhteistyö voisi toimia, mutta kyllähän siinä on jouduttu tinkimään hyvin paljon siitä mitä Nokia itse saa päättää. Esimerkkinä tästä on kyllä selkeästi Meego-projektin alasajo. N9 on ainoa Nokian nykyisistä älypuhelimista joka saattaa joskus tarttua allekirjoittaneen taskuun mikäli niitä vielä silloin myydään, kun tulee uudelle tarvetta. N9 on myös yksi niistä puhelimista joissa on ihan oikea moniajo tietääkseni. Kilpailijoista varsinkin ”omppu” pelaa omilla säännöillään ja on saanut luotua tuotteita joita ihmiset haluavat ostaa, vaikka ihmiset eivät olekaan tienneet niitä tarvitsevansa.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin muistettava ettei Nokian ongelma ole älypuhelimissakaan varsinaisesti huonot tuotteet vaan onneton markkinointi josta saatiin taas tälläkin viikolla hyvä esimerkki, kun kuvasekoilu paljastui Nokian mainosvideolta. Kuvitteleeko ne oikeasti ettei sekään muka paljastuisi? Itse pidän sitä aikamoisena osoituksena ylimielisyydestä potentiaalisia asiakkaita kohtaan. Tuotehan on kuitenkin tietääkseni kunnossa, vaikka mainosvideo kuvattiinkin jollain muulla vehkeellä. Valitettavasti nykyinen toimitusjohtaja on samanlainen tunari kuin edellinenkin, sillä eihän minkään muun firman tuotteita haukuta pystyyn vielä silloin kun ne ovat markkinoilla? Tästä on tietenkin aikaa, mutta pointti onkin se ettei mikään ole hirveästi muuttunut eflopin ollessa toimitusjohtajana. On vaikea kuvitella Nokian saavan mitään WOW-efektiä aikaan Windows8-käyttöjärjestelmän ollessa käytössä, joten ehkä olen vain jo luovuttanut yrityksen suhteen enkä usko sen enää nousevan nykyisestä suostaan. Uudet Lumiat ovat kyllä upean näköisiä, mutta eipä toi markkinointi ainakaan allekirjoittanutta saa ostamaan kumpaakaan. Suurin miinus uusien puhelimien julkaisemisessa on kuitenkin se ettei taaskaan Nokia osannut kertoa myyntiaikatauluistaan yhtään mitään. Tämä on tietysti ihan normaalia Nokian ylimielisyyttä tai sitten asia johtuukin Mikkisoftasta. Oli syy kumpi tahansa niin se sataa suoraan pahimpien kilpailijoiden laariin. Kuitenkin kyse on isosta mokasta eikä sitä pysty korjaamaan oikein millään muulla tavalla kuin tuomalla puhelimet markkinoille pikavauhtia.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä ettei mikään ole muuttunut eikä kohtalonkysymystä: Miten Nokia saa muutkin kuin Nokiauskovaiset vakuuttumaan omien puhelimiensa loistavuudesta? Itselläni ei ole ainakaan vastausta tuohon kysymykseen, joten kertokaa ihmeessä jos sellaisen tiedätte. Lähettäkää samalla se tieto myös Nokialle. Oma henkilökohtainen usko on jo mennyttä ja toivon rippeetkin alkavat hiipumaan. Tämän takia aion entistä enemmän odottelemaan Jollan uusia Meego-puhelimia. En tosin tiedä milloin niitä alkaa markkinoille tippumaan. Eräs Nokian Meego-projekteissa mukana ollut kaverini kuvailee Jollan toimitusjohtaja Hurmolaa ”häröksi”. En tiedä onko se positiivinen vai negatiivinen asia, mutta se jää nähtäväksi.

Varmasti monet lukijoista ovat eri mieltä tästä kirjoituksesta, joten laittakaa ihmeessä niitä kommentteja tulemaan niin saadaan keskustelua aikaiseksi.

- TT

tiistai 4. syyskuuta 2012

Downshiftaamisesta lyhyesti

Downshiftaaminen ei todellakaan ole vain ja ainoastaan pelkästään rikkaille vaan siihen kyllä pysyy aika monet pienituloisetkin. Omien laskujeni mukaan alle 2000 Eurolla elää pääkaupunkiseudullakin varsin hyvin kunhan karsii ne kuluerät pois joiden takia ihmisten keskimääräiset veroasteet nousevat selkeästi korkeammaksi kuin palkkatuloista maksetuista veroista. Ennen kuin mennään itse asiaan niin mainitaan vielä niille jotka ovat kuulleet ainoastaan Suomen kielen leppoistamisesta, että kyseessä on sama asia. Itse olen kuitenkin jo sitä sukupolvea etten näe mitään järkeä keksiä jotain järjetöntä suomalaista termiä kaikkien ulkomailta tuotujen sanonen ”järkeistämiseksi”.

Ennen raha-asioihin menoa on kuitenkin muistettava, että ennen kaikkea downshiftaamisen perusidea on henkinen tasapainotila joka on huomattavasti stressittömämpi kuin nykypäivän älyttömän kiireinen työelämä jossa saa koko ajan paahtaa työn parissa ilman henkistä lepoa. Hyvin monessa yrityksessä saa nykypäivänä myös jatkuvasti stressata siitä onko työtä enää jatkossa tarjolla. Monet kavereistani saavat nauttia yt-neuvottelujen ”nautinnoista” tasaisin väliajoin. Myös yt-neuvotteluiden vastapuoli kärsii samalla tavalla eli ei ole helppoa suositella kenellekään potkuja, vaikka joku niin ehkä kuvitteleekin. Downshiftingin yksi hienouksista on myös kiireettömyys joka ei varmastikaan avaudu niille joiden elämään kuuluu normaali työelämä ja sain sen kokea taas hyvin sunnuntaina, kun lähestulkoon kaikilla muilla ihmisillä oli ihan helvetin kova kiire pois saariviikonlopusta vaikka aurinko alkoi vihdoinkin paistamaan. Aika monella ei edes ollut oikeasti kiire minnekään, sillä jotkut lähtivät katsomaan formuloita jotka tietysti joillekin ovat hyvinkin tärkeitä. Itse makailin laiturilla odotellen venekyytiä. Ne hetket veden iskiessä laituriin ilman muita ylimääräisiä ärsykkeitä olivat korvaamattomia enkä usko läheskään kaikkien muiden edes pystyvän nauttimaan niistä. Nuo hetket eivät oikeastaan edes vaadi toteutuakseen kovin paljon rahaa. Suomi on sen verran iso maa, että täällä löytyy noita rauhallisia paikkoja hyvinkin paljon kesällä. Talvet ovatkin sitten jo aivan toinen asia. Hieman vaivaa se saattaa tosin vaatia.

Dowshiftaaminen on mahdollista muillekin kuin rikkaille tai hieman isomman perinnön saajille. Se vaatii joko oikeata ammattitaitoa jota voi myydä yrityksen kautta tai sitten se vaatii jotain sellaista rahanlähdettä joka tulee sellaisilta aloilta joilla ei ole oikeastaan kummoistakaan kilpailua ja niitä aloja tietysti riittää vielä nykypäivänäkin varsinkin Suomessa. Joillakin aloilla se saattaa kuitenkin vaatia ensin kuitenkin aika pitkän kokemuksen kuten taksin ajamisesta. Tässä hommassa se taitaa vaatia noin kymmenen vuotta ennen kuin saa taksiluvan. Konsulttina voi myös toimia monilla eri aloilla, mutta varsinainen pointti ei ole se miten rahaa tehdään vaan kuinka paljon sitä kulutetaan, sillä rahanmeno ei käytännössä lopu koskaan, vaikka tulotkin olisivat hirmuiset. Käytännössähän lisäarvon tuottamisesta on helppo saada kunnon korvaus, mutta se vaatii kyllä oikeata osaamista ja sen markkinointia. Periaatteessa parikymmentä Euroa tunnissa parikymmentä tuntia viikossa riittää ihan hyvin. Käytännössä työnteko pitäisi jaksottaa siten että olisi vaikka puoli vuotta töissä ja sitten puoli vuotta lomalla, sillä kovin lyhyet tauot eivät johda stressaamisen loppumiseen vaan asiat pyörivät mielessä koko ajan. Tämä ei tietenkään ole kaikille mahdollista, joten suurin osa joutuu tekemään töitä tiheämmissä jaksoissa.

Alle parin tuhannen Euron kuukausitulot riittävät helposti kiireettömämpään ja rauhallisempaan elämäntapaan. Itselläni ei tosin kulutus ole edes tuhatta Euroa kuukaudessa, mutta olen erikoistapaus johtuen asumiskustannuksista jotka ovat satasen luokkaa kuukaudessa. Tämä siis sisältää osani yhtiövastikkeesta minun ja veljeni yhteisestä asunnosta. Jossain välissä tulee tosin putkiremontti, mutta siitä ei ole vielä mitään mustaa valkoisella. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan keskittyä omiin menoihini vaan siihen mitä se alle pari tonnia kuukaudessa tarkoittaa:

Asunto 800 Euroa. Tämä on jossain mielessä ylimitoitettua, sillä riippuu ainakin pääkaupunkiseudulla aika pitkälti asunnon sijainnista ja iästä. Vähemmälläkin pärjää kyllä helposti mikäli on valmis asumaan muuallakin kuin keskusta-alueella Helsingissä.

Ruoka 250€. Painan sata kiloa ja liikun 10-15 tuntia vuorokaudessa, joten riittää varmasti normaaliruokia syöville. Tällä rahasummalla saa kaksi lämmintä ateriaa. Tietysti pitää ottaa huomioon, että ruoat pitää tehdä itse tällä rahasummalla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Kännykkä, netti, vakuutukset ja sähkö 100€. Tämä riittää helposti näihin kaikkiin. Itselläni maksaa puhelin ja netti noin parikymppiä kuussa. Vakuutuksiin ja sähköön riittää satavarmasti toi loppusumma. Itselläni ei tosin ole kuin koti- ja tapaturmavakuutus.

Seutulippu 100€. Pääkaupunkiseudulla ei tarvitse autoa, jos ei kyseessä ole lapsiperhe. Autoilu on ihan helvetin kallista eikä se tule halpenemaan. Pääkaupunkiseudulla ei normaaliaikoina joudu odottamaan kulkuvälineitä kovin pitkään ja jos siltä tuntuu niin kyse on juuri siitä ettei ymmärrä olevansa liian kiireinen, mutta downshiftaamalla se tunne yleensä puuttuu.

Harrastukset, huvit ja matkustelu 350€. Jos haluaa tehdä laskettelulomia tai harrastaa muuta kallista niin sitten toi raha ei tietenkään riitä. Tuolla rahalla matkustaa jo helposti kuukauden ulkomailla mikäli vain ei tee mitään todella kallista. Kymmenen päivää pärjää esimerkiksi Espanjassa ihan hyvin viidellä sadalla. Lentoliput tietysti tulevat siihen päälle. Käytännössä alle puolikkaalla budjetoidusta summasta matkustaa ulkomailla helposti kuukauden. Viinanjuonti on varsinkin Suomessa kallista ja siihen saa tuhlattua rahojaan nuoremmat sen verran ettei tuo mainittu rahasumma riitä.

Vaatteet ja kengät 100€. Tämä osio on kyllä allekirjoittaneelle sellainen ettei noihin mene läheskään niin paljon rahaa, mutta olen arvioinut tuon satasen kohtuukäyttöön. Itse ostan vaatteita ja kenkiä vain silloin, kun uusia tarvitsen.

Lopuksi vielä eläkemaksuihin ja veroihin noin 300€. Tämä ei ole mikään tarkka summa vaan arvio kuten kaikki muutkin summat, sillä itselläni ei mene noita edellä mainittujakaan. Siitä tulee kuitenkin yhteissummaksi 2000€ mikä ei ole mikään mahdoton rahasumma ansaittavaksi, vaikka ei niin hirveästi töitä tekisikään. Kaikki noi edellämainitut ovat karkeita arvioita ja ruokakulujen lisäksi allekirjoittaneella ei mene läheskään noin paljon rahaa kuten mainitsin. Pointti on siinä, että vähemmälläkin pärjää mikäli vain haluaa.

Oma downshiftaamiseni ei liity mitenkään luonnonsuojeluun tai muuhun vastaavaan vaan omien kokemusteni pohjalta voi sanoa, että elämä voi loppua milloin tahansa eikä sitä kannata heittää hukkaan tekemällä sitä mitä ei halua tai ostaa niitä tavaroita mitä ei tarvitse. Tämän takia ei hirveää stressiä tulekaan tuosta pienituloisuudesta. Downshiftaaminen ei sovi kuitenkaan lapsiperheille ainakaan nykyaikana, joten tämän elämäntyylin ylläpito ei ole silloin mahdollista. Jos oikeasti tykkää työstään niin en silloin suosittele kyllä tätä elämäntyyliä vaan kannattaa nauttia työnteosta ihan hyvällä omallatunnolla, sillä silloin varmasti nauttii elämästään enemmän kuin laiskotellen.

Valitettavasti aihepiiri on niin laaja ettei lyhyellä tekstillä pysty sitä käsittelemään kuin hyvin pintapuolisesti. Viikon loppupuolella tulee sitten jotain muuta.

- TT