”On pienempi rikos ryöstää pankki
kuin perustaa se” En tiedä kuka tuon lauseen on keksinyt, mutta se
saattaa kuvastaa aika monenkin ihmisen tuntoja tässä maassa. Jos
miettii sitten sitä kuinka hyvin se kuvaa pankkitoimintaa niin aika
yleismaailmallisesti voisi sanoa lauseessa olevan jotain
todenperäisyyttäkin.
Kaikki pankit eivät kuitenkaan
syyllisty samanlaiseen kusetukseen ja asiakkaidensa hyväksikäyttöön
kuin eräät kansainväliset investointipankit, jotka ovat vuosien
varrella tehneet yhtä sun toista manipuloidakseen sekä markkinoita
että asiakkaitaan. Tästä räikein esimerkki on mielestäni
jenkkien subprime-kriisi, jossa täysin persaukisille köyhille
asiakkaille annettiin lainoja joiden olematon takaisinmaksukyky oli
tiedossa jo etukäteen. ”Me teemme jumalan työtä” sanoi eräs
Goldman Sachsin johtajista. Tietysti jos ihmisten hyväksikäyttö
mahdollisimman laajassa mittapuussa on jumalan tahto niin ehkä tämä
pankkiiri sitten on oikeassa, mutta ainaki oma suhteellisuudentajuni
toteaa tämän olevan pahinta mahdollista korruptiota, joten pakko
olla aika rankastikin eri mieltä. Muista tämän pankin
aikaansaannoksista tulee heti mieleen Kreikan tilastojen vääristely
antamalla lainaa valtion tulevaisuuden tuottoja vastaan. Kaiken
kaikkiaan tämä on kuitenkin pisara meressä mitä tulee
väärinkäytöksiin eikä näistä valitettavasti juurikaan
tuomioita jaella, jos ei lasket muutamaa harvaa syntipukkia mukaan.
Tämän lisäksi Eurokriisissä on ja nimenomaan pankkien vallasta
rahoitusmarkkinoilla, sillä Kreikan pelastaminenkin on tehty vain ja
ainoastaan ranskalaisten ja saksalaisten pankkien takia hölmöjen
poliitikkojen myötäavustuksella. Tietysti jotkut voivat väittää
pelastustoimien olevan tavallisia kansalaisia varten, mutta
tosiasiassa tämä on silkkaa roskaa. Tämä kehitys on ollut
nähtävissä jo melkein heti Lehman-konkurssin jälkeen. En tosin
itse ole ihan niin viisas ollut vaan minua huomattavasti
valveutuneemmat kansalaiset ovat tästä kehityksestä maininneet jo
erinäköisillä keskustelupalstoilla hyvinkin paljon aiemmin ennen
kuin Kreikkaa edes alettiin pelastamaan. Myös niin sanotut pankkien
luottotappiot ovat olleet näiss bailouteissa itseasiassa pienemmät
kuin mitä lainojen markkina-arvot olisivat olleet. Turha siis
kenenkään väittää poliitikkojen osaavan pelata tätä peliä
paremmin kuin pankkien. Tavalliset veronmaksajat ympäri Eurooppaa
tuleekin sitten maksumiehiksi pankkien edelleen jakaessa bonuksiaan,
vaikka monien niistä pitäisi jo olla konkurssissa ja pankkiirien
kortistossa. Valitettavasti nyt on sitten jo EKP otettu mukaan
zombie-pankkien pystyssä pitämiseen eikä veronmaksajien laskuille
ole loppua tiedossa.
No jos nyt sitten jotain lohdullista
hakee tästä tilanteesta niin Suomessa pankkien tilanne onkin sitten
aivan loistava, jos vertaa niitä keski- ja etelä-Euroopan
pankkeihin. Harmi vaan, että Suomessa ei juurikaan ole enää
suomalaisten omistamia isompia pankkeja vaan suurin osa rahoista
valuu ulkomaille. Toisaalta ”taivaan romahtaessa” ei tappioita
juurikaan kovin paljoa tähän maahan pitäisi enää tulla, sillä
suuremmista pankeista vain OP on suomalaisomistuksessa. OP teki tylyt
temput työntekijöilleen ilmoittaessaan seitsemänsadan henkilön
yt-neuvotteluista tehdessään ennätystuloksen. Toisaalta
pörssiyritys on vain ja ainoastaan vastuussa osakkeenomistajilleen
ja tulevaisuudennäkymät eivät tietystikään ole kovin hyvät. Se
onko oikein pitää kyseistä pankkia pörssissä onkin sitten
sellainen asia ettei ainakaan allekirjoittaneella ole juurikaan
mielipidettä Pankit tulevat tulevina vuosina Suomessakin näkemään
suuria luottotappioita vientiyritystemme kilpailukyvyn ollessa
mennyttä ja julkisten alojen tulevien irtisanomisten myötä. Tämä
jälkimmäinen on ainoa mahdollisuus pitää Suomi poissa
konkurssista velkojemme kasvuvauhdin kiihtyessä taloutemme alamäen
myötä. Pankkien talletussuojarahastokin on aika lailla tyhjä arpa
ottaen huomioon ettei siihen ole kerätty kuin noin prosentin verran
rahaa verrattuna talletusten kokonaismäärään. Pankkien
konkurssissa siis toisin sanoen keskimääräinen käteisen
palautusprosentti on yksi paitsi, jos valtio sitten päättääkin
taata talletukset, mutta siinä tapauksessa koko homma kaatuu samojen
ihmisten niskaan ylimääräisinä veroina, joten sekin on tyhmä
arpa.
Pidän suomalaisia pankkeja nykyaikana
huomattavasti vastuullisempina kuin monia ulkomaalaisia, mutta kyllä
meilläkin on omat ongelmamme mitä tulee pankkien luotettavuuteen
asiakkaiden näkökulmasta katsottuna. Nykypäivän hyvä tilanne
saattaa olla harhaa, sillä vaikeiden aikojen tullessa nähdään
pankkien todellinen moraali ja jos katsoo 1990-luvun alkua niin
silloin monet pankit käyttivät surutta hyväkseen asiakkaidensa
ahdinkoa ja onnistuivat viemään terveitäkin yrityksiä
konkurssiin. Yksityisasiakkaiden hyväksikäytössä räikeimpinä
esimerkkeinä oli joidenkin pankkien vetäessä asiakkaat konkurssin
nämä pankit hankkivat laina-asiakkaiden talot pilkkahintaan
pankinjohtajien asunnoiksi. Jos miettii mitä palvelua pankeista
sitten oikeasti tarvitsee niin ensimmäisinä tulee mieleen
käyttötili ja asuntolaina. Tämä jälkimmäinen niille jotka sitä
tarvitsevat. Myös arvo-osaketili on tärkeä niille, jotka
sijoittavat rahansa mahdollisesti osakkteisiin. Luottokortti on
tietysti aika monelle ulkomailla matkustelevalle tärkeä, mutta
kotimaassa sillä ei juurikaan ole mitään käyttöä. Kaiken
kaikkiaan luottokorttivelat ovat asuntovelkojen lisäksi suurin syy
ongelmiin oman taloutensa kanssa tavallisilla ihmisillä.
Luottokortteja en missään nimessä suosittele hankkimaan yhtä
enempää, sillä niiden korot alkavat myös tappaa ihmisen taloutta
hyvin nopeasti. Tämän lisäksi luottokorteista menee myös muita
maksuja.
Asuntolainan pituudeksi suosittelisin
maksimissaan viittätoista vuotta, sillä sitä pidemmällä
aikavälillä korolle-korkoa-ilmiö alkaa tehdä tuhojaan entistä
enemmän. Parikymmentä vuotta voi tietysti tuntua vielä
nykykoroilla erittäin kannattavalta vaihtoehdolta, mutta ongelmaksi
muodostuu epävarmuus mitä tulee korkojen liikkeisiin. Kannattaa
myös jokaisen asuntolainaa ottavan huomioida mahdollinen korkojen
nousu yli viiden prosentin. Asuntolainan takaisinmaksukyvyn
yliarviointi saattaa johtaa suuriin vaikeuksiin ja riippuvaisuuteen
pankkien hyväntahtoisuudesta. Tästä hyvänä esimerkkinä on jo
aiemmin mainitsemani 1990-luvun alku, jossa pankit pystyivät
käyttämään hyväkseen ihmisten ahdinkoa. Jos joku luulee asioiden
olevan nykyään paremmin niin siitä hyväuskoisuudesta saattaa
joutua maksamaan hyvinkin kalliisti. En missään nimessä suosittele
kenellekään niin sanotun korkokaton hankkimista ylimääräisellä
maksulla, koska tämä maksu sataa suoraan pankkien laariin. Sen
sijaan suosittelisin harkitsemaan asuntolainan sitomiseen huomattavan
paljon pidempään korkoon. Se on tietysti tällä hetkellä hyvinkin
paljon kalliimpaa kuin mitä lyhyempiin korkoihin sidotuissa
asuntolainoissa, mutta kiinteä korko tuo ison siinä mielessä, että
asuntovelkainen tietää tasan tarkkaan kuinka paljon sitä
asuntolainaa on jäljellä ja oma rahankäyttönsä on paljon
helpompi suunnitella. Mikäli helvetti on irti ja Euroalue hajoaa
niin asuntolainat saatetaan joutua neuvottelemaan uudelleen ja
silloin korot ovat moninkertaiset nykypäivään verrattuna.
Pankkien yksi lypsylehmistä ovat
aktiiviset osakerahastot joiden kulut ovat tässä maassa hyvin
korkeat- En suosittele niitä kenellekään vaan lähestulkoon
kaikille ihmisille on parempi ratkaisu sijoittaa passiivisiin
indeksirahastoihin joissa kulut ovat hyvin paljon pienemmät. Jos
haluaa sijoittaa osakkeisiin suoraan niin sitten kannattaa sijoittaa
itse kunhan ottaa järjen käteen eikä käytä siihen rahoja joita
ei ole varaa siihen tarkoitukseen täyttää. Vaikka aktiiviset
osakerahastot saattavat lyhyellä aikavälillä näyttääkin
houkuttelevilta tuottojensa suhteen niin pitkällä aikavälillä
niiden kulut syövät ylituotot takuuvarmasti. Monet osakerahastot
myös vaihtavat salkunhoitajia ja sen takia lyhyemmän aikavälin
tuotot eivät kerro mitään useampien vuosikymmenien tulevista
tuotoista.
Suhtautuminen pankkeihin ei ole mitään
ydinfysiikkaa vaan ihan yksinkertaista ajattelua. Kannattaa pitää
huolta siitä ettei pankit pääse niskan päälle vaan olla varma
omasta lainanmaksukyvystä ja välttää luoton käyttöä sekä
huolehtia siitä ettei hanki turhia pankkien palvelumaksuja turhien
palveluiden takia. Aika paljonhan tässä kirjoituksessa oli jo
aiemmin kirjoittamaani asiaa, mutta kertaus tekee välillä ihan
hyvää. Tästä aiheesta kirjoittaminen johtuu itseasiassa siitä,
että sain kutsun ensi viikolle keskustelutilaisuuteen, jossa on kyse
pankeista, joten palaan mahdollisesti asiaan siellä käytyäni.
Seuraavana vuorossa on kuukausikatsaus syyskuulta joka tulee joko
sunnuntaina tai maanantaina.
-TT