Globalisaatio, uhka vai mahdollisuus

Kyseessä on tietysti kompa, sillä se on molempia kuten suurin osa ihmisistä varmasti ymmärtääkin. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä asiaa läpi, mutta suhteellisen suppeasti johtuen asian laajuudesta. Globalisaatio on tosiasia jota ei kannata yrittääkään kieltää vaan se täytyy hyväksyä ja siihen täytyy jokaisen sopeutua, sillä se koskettaa meitä kaikkia halusimme sitä tai emme.

Kaiken kaikkiaan globalisaatio ideaalitilanteessa johtaisi meidän kaikkien hyvinvointiin, mutta valitettavasti ihmisluonnon tuntien kyseessä on pelkkä utopia. Tätä utopiaa kuvaa talousnobelisti Stiglitz hyvin kirjassaan making globalization work. Ottaen huomioon kyseisen herran toimineen jonkin kv-laitoksen työryhmässä meidän kotoisan muumimammamme kanssa ei ole mikään ihme ettei tässä kirjassa kuvailtua maailmankuvaa pystytä ikimaailmassa toteuttamaan. Hän ehdottaa maailmanhallintoa, jossa kaikilla kansoilla olisi yhtä suuri rooli maapallomme hyvinvoinnissa mikä on todennäköisyydeltään samaa luokkaa kuin Jeesuksen toinen tuleminen. Vaikea siis uskoa koko hommaan, kun en usko niihin edellisiinkään ihmeisiin. Tämä maailmanhallinto toimisi lähestulkoon yhtä hyvin kuin Eurostoliittokin mikäli sellainen joskus perustettaisiin.

Itse näkisin kuitenkin globalisaation hyvin toisin ja ennen kaikkea siinä on kyse kilpailun koventumisessa asiassa kuin asiassa mikä tarkoittaa käytännössä sitä ettei nykymaailmassa pärjää enää hirttäytymällä vanhoihin sääntöihin tai entiseen erinomaisuuteen vaan ennen kaikkea muuttamalla tapaa jolla maailmanmenoa nykypäivänä katsoo itse kukin. Tällainen maailma näkyy eniten liike-elämässä missä kilpailu on hyvin raakaa eikä pääomat juurikaan omaa isänmaata vaan menevät sinne mistä saa suurimman tuloksen panostukselleen. Hirttäytymällä entiseen erinomaisuuteen ja kilpailukykyyn ay-liikkeen tavoin voidaan vain todeta teollisuuden työpaikkojen siirtyvän pois Suomesta kiihtyvällä tahdilla. Tämä ei tietystikään ole ainut syy vaan poliitikkomme taitavat vielä paremmin omiin muroihin pissaamisen. Viimeisin esimerkki tässä on Hassin erityisesti lobbaama rikkidirektiivi mikä käytännössä saattaa johtaa tuhansien työpaikkojen siirtymiseen muihin maihin. Myös kaikki poliitikkojemme päätökset nostaa veroja lisäävät ay-liikkeen intoa vaatia kovempia palkkoja joihin meillä ei varsinkaan julkisella sektorilla ole edes varaa. Globalisaatio siis toisin sanoen nykypäivänä ennen kaikkea vähentää työpaikkoja täällä Suomessa mikäli jatkamme samaa rataa emmekä sopeudu muuttuvaan maailmaan. Varsinkin vientiyrityksemme ja heidän omistajansa ovat ennen kaikkea hyötyneet globalisaatiosta uusina asiakkaina ympäri maailmaa. Myös pääomille on saatavissa parempaa tuottoa ulkomailta. Näin pienellä ja syrjäisellä maalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua tähän uuteen tilanteeseen mikä tulee pidemmällä aikavälillä johtamaan rakenteiden uudistamiseen pakon edessä mikäli emme sitä aikaisemmin suostu tekemään.

Yksilötasolla on tietysti globalisaatiota pakko pitää jossakin määrin hyvinkin suurena uhkana, sillä keskimäärinen suhteellinen elintasomme tulee jatkossa vain laskemaan kilpailukykymme laskiessa jatkossakin. Tämä tapahtuu aika monella tapaa, mutta suurin ongelma on työttömyyden kasvu joka tulee jatkumaan, sillä tuo supistuva yksityinen sektori on kuitenkin se osa talouttamme joka maksaa julkisen sektorin ylläpidon. Toinen ongelma on hallituksen tapa sopeutua nykyiseen kehitykseen mikä lisää tavallisten ihmisten elinkustannuksia huomattavasti. Tämä on tapahtunut tähän asti lähinnä kulutukseen kohdistuvien verojen nostamisena, mutta ilman rakennemuutosta kaikkitietävä koneistomme ulosmittaa kyllä kaiken ylimääräisen ihmisten omaisuuden pakkoveroina niiltä jotka eivät pysty sitä siirtämään ulkomaille turvaan. Tämä omaisuuden siirtäminen on varmasti helpottunut globalisaation myötä. Aika monet ihmiset tosin pystyvät säästämään aika paljon rahaa kuluttamalla rahansa joko ulkomailla tai tilaamalla tavaroita Internjetin kautta halvemmalla. Suurin hyöty globalisaatiosta yksilötasolla on kuitenkin niiden saatavilla jotka ovat OIKEASTI lahjakkaita siinä mitä tykkäävät tehdä. Nopea tiedonsiirto ympäri maailmaa mahdollistaa oman lahjakkuuden markkinoinnin monelle miljardille ihmiselle netin kautta. Tietysti kilpailijoiden määrän myötä tämä on vain entistä vaikeampaa ja se vaatii myös markkinointiosaamista jota pitää löytyä siltä talentilta joka itseään myy, sillä aika harvoin kukaan pystyy siitä muille maksamaan.

Globalisaatio myös mahdollistaa maastamuuton lähes kaikille mikäli alkavat nuo kotimaamme verot ahdistamaan. Jos joku väittää ettei ole mahdollista muuttaa maailmalle parempiin töihin niin se johtuu ainoastaan itse henkilön halusta jäädä kotimaahan. Mielestäni on aivan turhaa alkaa sitten siinä tapauksessa vinkumaan, kun koneisto tekee kaiken niin vaikeaksi ja epätasa-arvoiseksi. Uskallan väittää suurimman osan näistä valittajista olevan wanna be kapitalisteja, jotka eivät pärjäisikään siinä kovassa kilpailussa jota monilla eri aloilla Suomen ulkopuolella tai kansainvälisessä bisneksessä on. Ei muuta kuin muuttamaan mikäli siltä tuntuu. Itse pidän yksilötasolla globalisaatiossa parhaana etuna sitä ettei maan rajat ole enää kovin suuri este siirtyä jonnekin muualle vaikka lomailemaan mikäli kokee sen mielekkääksi. Itse ainakin tykkään tavata ihmisiä muista maista matkoillani ja heiltä voi yleensä aina jotain oppia.

Ja näin pienenä loppukaneettina voin todeta Suomen suurimman edun suomalaisille olevan kuitenkin loppujen lopuksi helvetin hyvin toimivan infran. Tämän puutteesta nimittäin monet ihmiset oikeasti kärsivät ympäri maailmaa. Tästä sain tänä aamuna hyvän muistutuksen huomatessani veden tulon olleen katkaistuna taloyhtiöstä ja jouduin lähtevään jönssille 15 minuutin kävelymatkan päähän kodistani. Tämä on monille ihmisille arkipäivää ja itse kärsin tästä ehkä kerran vuosikymmenessä.

Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä sekä hyvää loppuviikkoa!

- TT

Suomi tarvitsee tekijöitä

Tekijöillä tarkoitan niitä ihmisiä jotka tekevät eivätkä selitä. Vali, vali, vali ja seli seli seli ovat lähestulkoon yleisimmät viestit ja se alkaa pidemmän päälle v-i-tuttatamaan ainakin allekirjoittanutta. Jostain syystä me olemme nykyään niin avuttomia ettemme itse pysty asioitamme hoitamaan parhain päin tai pysty katsomaan peiliin vaan aina etsitään vikaa joko yhteiskunnasta tai sitten muista ihmisistä. Se on nopein tie saada tämä maa konkurssiin. Myönnettäköön, että olen itsekin tämän tilanteen suhteen myöhäisherännäinen ja ihminen siinä missä muutkin ja erehdyn myös omista mokistani syyttämään jotain muuta. Kaikista vaikeintahan on tietysti katsoa peiliin ja huomata omat mokansa, sillä se sattuu aina enemmän kuin syiden siirtäminen muiden niskaan.

Tällä hetkellä Suomen suurimmat ongelmat ovat lähinnä siinä ettei koko ajan paisuville vaikeuksille oikeastaan tehdä yhtään mitään vaan pistetään päät perseeseen ja toivotaan asioiden muuttuvan parempaan suuntaan itsekseen, vaikka niin ei tietenkään mitään tapahdu. Koko ajan vaan perustetaan työryhmiä ja tehdään selvityksiä, mutta sitten taas tehdään uusia työryhmiä ja tämän seurauksena byrokratia paisuu niin maan perkeleesti, kun täytyy taas saada perustettua lisää virkoja, jotta noi työryhmät saataisiin kokoon ja eihän tämä touhu tietystikään etene noin mihinkään vaan itseasiassa työmäärät vaan kasvavat. Huomattavasti parempi temppu olisi vaan aloittaa hommat ilman näitä turhia selvityksiä ja antaa evoluution hoitaa hommat tekemällä myös munauksia ja oppimalla niistä. Samat mokat tehdään kuitenkin todennäköisesti joka tapauksessa ja tekemällä oppii ihan helvetin paremmin monet asiat kuin yrittämällä suunnitella ne. Me tarvitaan niitä ihmisiä jotka keskittyvät tekemiseen lopettamaan tämä pelleily. Jo pelkästään tällä logiikalla saadaan varmasti säästettyä miljardeja julkisella sektorilla tai ainakin palkattua lisää porukkaa sinne missä sitä eniten tarvitaan kuten terveydenhuollossa.

Tämän lisäksi tarvitsemme lisää niitä ihmisiä jotka toteavat yhtään elvistelemättä, että helvetti me ollaan hyviä eikä nöyristellä kenellekään kuten nyt on nähtävissä varsinkin nykyjohtomme toimista. Me voidaan ihan hyvin ilmoittaa välimeren maille ettei me osallistuta niiden pelastamiseen millään tavalla enää jo ihan pelkästään EU:n perussopimuksen artiklan nojalla jossa sanotaan ettei mitään maata voida suoraan auttaa varsinkaan, kun suomalaisilla pankeilla eikä eläkeyhtiöillä ole juurikaan mitään menetettävää siellä päin. Antaa Saksan ja Ranskan pelastaa omat pankkinsa omilla rahoillaan. Ei niillä ole mitään syytä vittuilla meille siitä ettei me hoideta omaa osaamme ja ollaan vaikeita, kun me ollaan hommamme hyvin hoidettu verrattuna niihin. Me ei todellakaan tarvita mitään isojen maiden myötäilijöitä hoitamaan asioitamme vaan niitä jotka ovat valmiita ilmoittamaan meidän ehdot noille maille jotka kusessa ovat. Musta on hyvin huvittavaa kun esimekiksi Stubbido ilmoittaa meidän olevan sataprosenttisesti Euron takana, vaikka ei muutkaan maat ole. Tämä maa tarvitsee ehdottomasti toisinajattelijoita näissä asioissa, jotta pystymme tekemään parhaat päätökset. Pelkillä jees-jees-miehillä, kun ei saada aikaan minkäänlaisia järkeviä päätöksiä vaan sokaistutaan mokaamaan vielä pahemmin.

Kaiken kaikkiaan nyt on selittämisen ja valittamisen aika ohi ja silloin pitää ottaa asiat omiin käsiinsä eikä olla tekemättä mitään. On selvää, että maamme tulee köyhtymään suhteessa moniin muihin maihin eikä sille tosiasialle ole juurikaan mitään tehtävissä vaan kyse on lähinnä siitä kuinka suuri suhteellinen muutos on tulossa. Koska emme juurikaan voi vaikuttaa poliitikkojemme suureen viisauteen niin paras tapa on yksinkertaisesti sopeutua tekemällä päätöksiä jotka vaikuttavat suoraan niihin rahavirtoihin joita ”koneisto” tarvitsee kasvattaakseen meidän vastuita. Tähän ei tarvitse edes mitään laittomuuksia vaan voi yksinkertaisesti miettiä tapoja kuinka maksaa vähemmän veroja. Erityisesti pk-seudulla asuvilla on monia eri mahdollisuuksia kuten autoiluun liittyvien verojen radikaali vähentäminen hyppäämällä julkisten kulkuneuvojen vietäväksi. Otetaan esimerkiksi kaksikymmentätuhatta Euroa maksava auto joka vaihdetaan kymmenen vuoden välein. Käytännössähän autoveroa tästä autosta maksetaan puolet eli noin kymmenen tuhatta. Tästä hyvin yksinkertaisesta esimerkistä näemme, että joka vuosi menee veroja tonni ilman ainuttakaan ajokilometriä. Tämä tekee jo neljänkymmenentuhannen bruttopalkkaan 2.5% lisää veroprosenttia puhumattakaan bensan tai diiselin veroista vielä mitään. Mikäli auto vaihtuu useammin tai tulot ovat pienemmät. Pk-seudulla seutulipusta maksetaan veroa noin sata Euroa vuodessa, joten puhutaan jo merkittävästä säästöstä. Autoilu on vain yksi menoreikä tavallisen kansalaisen veroissa, mutta yksi suhteellisesti suurimmista. Mikäli autoilusta tinkiminen ei ole mahdollista niin muitakin vaihtoehtoja toki löytyy.

Kylmä faktahan on se, että näinä aikoina joudumme kaikki tekemään ikäviä päätöksiä ja jotkut joutuvat ne tekemään pakon edessä. Silloin pitää vaan todeta, että ei ole muuta vaihtoehtoa vaikka se sitten sattuukin ja toimia sen mukaan. Ja varmaan tullaan taas siihen iänikuiseen mantraan, että hyvinvointivaltio on säilytettävä. Kylmä faktahan on se ettei tätä ”hyvinvointivaltiota” voida tälläisena enää ylläpitää, joten kun koneisto ei ole valmis tekemään niitä päätöksiä niin kansalaisten tulee ottaa ratkaisut omiin käsiinsä. Valitettavasti Suomessa ei ole yhtään sellaista puoluetta joka olisi valmis tekemään tarvittavat päätökset, joten itse en ainakaan keksi muuta tapaa kuin maksaa vähemmän veroja. Yksi tapa on tietysti ottaa jalat alleen ja muuttaa ulkomaille, mutta itselleni se ei ole juuri tällä hetkellä vaihtoehto. Parin vuoden päästä voikin sitten olla eri tilanne tai sitten ei, mutta turha sitä on etukäteen murehtia.

Korostetaan nyt vielä sitä seikkaa, että Suomi on ollut erittäin hyvä maa siihen asti kunnes olemme tulleet siihen tilanteeseen, että joudumme kilpailemaan koko muun maailman kanssa menestyksestä ja sen takia alamme köyhtymään suhteellisesti. Muuttuvassa maailmassa ei voi jäädä tuleen makaamaan vaan on revittävä auki se järjestelmä joka ei enää toimi. Se tulee tapahtumaan meistä riippumatta ja sen takia on vaan parempi sopeutua siihen mahdollisimman nopeasti.

Kaikista ironisinta tässä tekstissä on se, että tämähän on oikeastaan pelkkää valitusta, joten on varmaan allekirjoittaneenkin syytä katsoa itseään peilistä jälleen kerran.

Kiitos lukemisesta ja anteeksi valittamisesta,

-TT