Budjetoinnin sietämätön vaikeus ja vaihtoehtoratkaisu

Kuten monet teistä varmasti välillä huomaavatkin niin monesti blogikirjoitukseni pyörittävät välillä samoja aiheita, mutta se alkaa näin ensimmäisen vuoden tullessa täyteen olla jo normaali asia ottaen huomioon kirjoitusten määrän. Tämän vuoksi onkin tarkoitus tällä kertaa yrittää ottaa uusi näkökulma asiaan ja miettiä sekä psykologisia tekijöitä että toista vaihtoehtoa raha-asioiden hoidolle joka on automatisointi, mutta ensin tässä kirjoituksessa olisi taas tarkoitus käydä hieman läpi budjetoinnin vaikeutta.

On hyvin selvää, että kuten monissa muissakin asioissa niin budjetoinnissa on myös vaara vetää överit tai luovuttaa heti alkuunsa ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa. Kuitenkin kultainen keskitie on monesti paras ratkaisu riippuen tietysti ihmisestä eikä yhtään ainutta oikeata vaihtoehtoa ole. Monet ihmisethän tekevät budjetin jopa kahdesti kuukaudessa, mutta itse en tässä näe järkeä, sillä mitä lyhyemmällä tähtäimellä mennään sitä vaikeampaa on itseasiassa pysyä siinä, sillä yhtäkkiä voikin tulla hyvin yllättävä meno kuten, vaikka auton hajoaminen tielle mikä käytännössä raiskaa varmasti budjetin mikäli se on hyvin lyhyeksi aikaa tehty. Tämä voi tuottaa ihmiselle epäonnistumisen tunteen, vaikka tilanne saattaa olla hyvinkin itsestä riippumaton. Myös liian yksityiskohtainen budjetti saattaa lisätä ihmisen henkistä kuormaa sen verran ettei budjettia pystytä noudattamaan. Myös tämä on hyvin yksilöllinen asia eikä oikeata ratkaisua voi antaa. On tietysti olemassa pilkunviilaajia jotka saavat taas kiksejä näistä pienistä yksityiskohdista. Itse teen kuukausi- ja vuosibudjetin, mutta pidän kuukausittaista menosuunnitelmaa vain suuntaa antavana ja pidän huolen siitä ettei vuosibudjetti ylity.

Budjetoinnissa onnistuminen ei ole missään nimessä helppoa, sillä muuttujia tuppaa olemaan suhteellisen paljon ja ihminen on monessakin mielessä heikko. Ensimmäinen tehtävä budjettia tehtäessä on päättää menot tulevalle ajanjaksolle riippuen tietysti omista tuloista. Se voi olla ihan mikä tahansa summa. Tärkeää on kuitenkin valita sellainen menoarvio joka on pienempi kuin käytettävissä olevat tulot. Tämän jälkeen onkin tarkoitus jakaa budjetti eri osioiden suhteen joita ei saisi olla liikaa. Yksinkertaisuus on tässäkin asiassa kaunista. Uskallan väittää kymmenen osion olevan suurelle osalle riittävä määrä. Tämän jälkeen voikin sitten jakaa kokonaisbudjetin jokaiselle osiolle määrätyksi summaksi. Tämän jälkeen voikin sitten miettiä eri osioiden riippuvuutta toisistaan, jotta on joustonvaraa. Itselläni esimerkiksi matkailu- ja huvittelubudjetit voivat ottaa toisiltaan tarvittaessa ylijäämää toisen alijäämää varten. Tärkeintä tässä on kuitenkin muistaa ettei näihin kahteen varattu kokonaissumma saa ylittyä missään tapauksessa. Tämä joustonvara lisää ainakin itselläni selkeästi mahdollisuuksia pysyä lasketussa menoarviossa. Tämä joustaminen eri osioiden kesken ei kyllä taida ihan kaikille ihmisille sopia, joten muistakaa aina ajatella omilla aivoilla sitä mikä on teille sopivin vaihtoehto. Mitä taas tulee ihmisen heikkouteen niin pelkkä menojen vahtiminen ilman minkäänlaista palkitsevuutta aiheuttaa vähänkin pidemmällä tähtäimellä vaikeuksia budjetissa pysymisessä. Tämän takia pitää myös asettaa itselle palkinto mikäli menobudjetti alittuu. Tähän palkitsemiseen voi olla monia eri vaihtoehtoja, mutta mielestäni paras palkinto on sijoittaa ylijäämäraha omien unelmien mahdolliseen toteuttamiseen. Toisilla tämä voi olla maailmanympärimatka ja toisilla vaikka unelmien auto tai muu vastaava leikkikalu. Itselläni se on tuo matkavaihtoehto.

Johtuen ihmisen henkisestä heikkoudesta budjetointi on hyvin osalle ihmisistä hyvinkin vaikeaa, joten mielestäni on järkevää harkita jotain toista vaihtoehtoa joka tässä tapauksessa on raha-asioiden automatisointi mikä voi tietysti olla myös osa budjetointia. Automaatiokin vaatii kuitenkin jonkin verran töitä, sillä ilman pakollisia töitä ja alkupanostusta sekään ei onnistu. Automaatiolla tarkoitan käytännössä laskujen suoraveloitusta ja muutaman eri tilin käyttöä. Käytännössä perusta on pankin tarjoama käyttötili josta sitten hoidetaan rahansiirrot laskuihin sekä eri käyttöä varten oleville tileille. Käytännössähän suurimmalle osalle työläisistä maksetaan palkka joko kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa. Joillakin ihmisillä se voi olla kolmekin kuten allekirjoittaneella pari kertaa vuodessa.

Automatisointi tapahtuu seuraavalla tavalla:

1. Selvitä palkkapäiväsi, jos et ole niistä varma.
2. Soita laskuttajillesi ja sovi eräpäivien siirroista lähelle noin viisi päivää palkkapäivän tai -päivien jälkeen. Pidä huoli siitä, että nämä laskutuspäivät ovat eri laskuille kuitenkin samat. Muista laittaa kaikki laskut suoraveloitukseen käyttötililtäsi verkkopankissa.
3. Päätä kuukausittaiset summasi, jotka laitat säästämiseen, sijoittamiseen tai unelmiesi toteuttamiseen ja avaa näille jokaiselle eri tili, jos et niitä vielä omaa.
4. Tämän jälkeen laita sitten verkkopankkisi kautta nämä summat jokaiselle kuukaudelle suoraveloitukseen suoraan palkkapäiväksesi, sillä silloin olet ensin pitänyt huolta omasta itsestäsi ennen laskuttajiasi.
5. Älä ota näiltä omilta tileiltäsi enää rahaa ilman TODELLISTA hätätilannetta.
6. Nauti lopuista käyttötililläsi olevista rahoista ilman tunnontuskia, mutta älä missään tapauksessa käytä luottokorttiasi vaan ainoastaan jäljelle jääneitä rahojasi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki perustarpeet pitää myös rahoittaa, joten vapauden tullessa pitää myös ottaa vastuuta itsestään.

Käytännössä automatisointi ei ole tuon monimutkaisempaa, mutta sekin vaatii kyllä hieman itsekuria ja viitseliäisyyttä hoitaa jossain välissä raha-asioitaan. Mitä taas tulee laskujen maksamiseen niin suuremmat summat kuten kämpän vuokra maksetaan yleensä kuukauden alussa. Jos taas saa kahtena päivänä kuukaudessa palkkaa niin silloin niitä pienempiä laskuja voi siirtää sen noin viisi päivää kuun puolivälin jälkeen. Säästämiseen ja sijoittamiseen on kuitenkin tärkeää siirtää rahaa heti palkkapäivänä, jotta saa maksettua itselleen ensin. Mikäli kyseessä on kaksi palkkapäivää kuukaudessa niin säästämiseen ja sijoittamiseen siirrettävät rahat voi automatisoida maksettavaksi kaksi kertaa kuussa aina puolet ja puolet kumpanakin päivänä. Myös muita tilejä voi käyttää ihan sen mukaan mitä tuntee tarvitsevansa, mutta kannattaa muistaa Suomessa pankkien aika hyvin vievän ylläpitomaksuja näiltä ylimääräisiltä tileiltä. Itselläni on Sampo pankissa kaksi tiliä ja kaksi eri tiliä Nordnetissä joille menee joka kuukauden viimeinen päivä tietyt summat.

Itse käytän budjetointia automatisoinnin sijaan. Tässä tapauksessa tärkeintä allekirjoittaneelle on pitää vuosibudjettinsa koossa kaikkien osioiden suhteen ja tähän asti olen siinä onnistunut. Automatisointia käytän lähinnä siinä, että maksan itselleni aina ensin ja sen jälkeen keskityn vasta muihin laskuihin joita tosin taitaa olla vähemmän kuin monilla muilla. Tämä on tietysti osittain tulojen määrän sanelema juttu, mutta toisaalta yksinkertaiset järjestelyt ovat myös yksinkertaiselle ihmiselle kuten minulle niitä parhaita. Tarkempiakin yksityiskohtia olisin voinut antaa, mutta sitten kirjoitus olisi tullut liian pitkäksi.

Tässä kirjoitukseni tällä kertaa. Ensi viikolla tulee vielä ainoastaan yksi kirjoitus, mutta sen jälkeen olisi tarkoitus palata normaaliin päiväjärjestykseen ja kirjoitella tiuhempaa tahtia. Itseasiassa kirjoituksia on jo muitakin tehtynä, mutta kävijämäärät ovat kyllä hieman pienentyneet mikä johtuu varmaan monestakin asiasta. Tarkoitus olisi kuitenkin palvella lukijoita mahdollisimman hyvin eikä mielestäni kesälomia kannata hukata päätteen ääressä ellei saa siitä jotain kiksejä kuten allekirjoittanut välillä saa näistä kirjoitushommista.

-TT

Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle

Eli kuten lupasin niin tällä kertaa aikomuksenani on kirjoittaa aika pitkälti Espanjan reissun tuntemuksista ja siitä kuinka kyseinen maa eroaa tästä meidän rakkaasta kotimaastamme Suomesta. Erot ovat kyllä aika suuria eikä se varmaan ole kenellekään yllätys. Kuitenkin on huomioitava se tosiasia, että on vaikeampaa huomata rakkaan asuinpaikkamme järjettömyydet sekä hyvät puolet pysyessä rajojen sisäpuolella. Itselläni meni oli parin vuoden tauko ulkomaan matkailusta. (en laske etelä-helsingin reissuja ulkomaanmatkoiksi)

Se asia mikä allekirjoittanutta eniten puistatti Espanjassa oli tajuta taas jälleen kerran kuinka pieniä summia pyydetään ruokakaupoissa elintarvikkeista verrattuna Suomen hintakartelleihin. Kylmä faktahan on se, että Suomessa ei mitään kilpailua juurikaan synny, kun on vain kolme suurta ketjua jotka hallitsevat ja oikeastaan käytännössä vain yksi, jolla on selkeästi suurin markkinaosuus. Mitä taas tulee näiden mafioiden kortteihin ja niiden bonuksiin niin jokaisen olisi parempi muistaa se, että asiakas maksaa AINA! Myöskin alkoholin hinnat ovat poskettomat johtuen verotuksesta ja ovat varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa siihen etteivät suomalaiset muutu ikinä kohtuukäyttäjiksi vaan tulevat aina hamassa tulevaisuudessakin vetämään kännit, kun alkavat juomaan. Espanjassa, saa saman viinipullon muutamalla Eurolla joka maksaa täällä noin kympin. Monissa välimeren maissa viini on lähinnä ruokajuoma, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys menee sielläkin koko aika lähemmäs pohjoismaita. Valitettavasti meidän sosiaalitanttamme eivät tajua ettei ihmiset opi juomaan ”eurooppalaisittain” vain kieltämällä heitä eikä myöskään syyllistämällä ihmisiä heidän juomisestaan.

Toinen asia mikä tuolla reissullani vain niin hirveästi ihmetytti oli tajuta kuinka poskettomia summia ihmiset maksavat vuokria mm. täällä pääkaupunkiseudulla verrattuna OIKEAN metropolin Barcelonan hintoihin. Siellä kun ex-kämppikseni maksaa noin 400 Euroa yksiöstään melkein keskustassa. Tietysti on otettava huomioon infran surkeus tuolla päin maailmaa, mutta ei sekään kaikkea selitä. Tästä infran surkeudesta hauskin esimerkki oli ex-kämppikseni nettipiuhan veto kylppärin ikkunasta. Tämä ei kyllä taitaisi ihan heti mennä läpi Suomessa. Myös putket alkavat monissa taloissa olla siellä suhteellisen huonossa kunnossa eikä aina voi olla varma miten lämmintä vettäkään tulee tai kuinka kauan sitä joutuu odottamaan puhumattakaan siitä miten helppoa on tuolla saada hanoista tuleva vesi sopivan lämpöiseksi. Tämä on taas mielestäni Suomen paras puoli, sillä itselläni ei ole ollut kotimaassamme kovin montaa kertaa ongelmia saada lämmintä vettä, jos ei lasketa Helsingin kaupungin omistamia liikunta-areenoita mukaan. Sähkökatkoksista en tosin ole joutunut kärsimään sielläkään päin.

Mitä taas tulee yleiseen turvallisuuteen ja ihmisten luotettavuuteen niin muutamista hulluista huolimatta arvioisin suomen olevan tässä suhteessa ihan helvetin paljon parempi paikka. Esimerkkinä voi pitää entisten duunikavereideni lupauksia tavata jossain vaiheessa, mutta sitten kun yritti soitella perään niin ei viitsitä edes vastata puhelimeen. No eipä tuo mitään. Hyvä muistutus taas siitä ettei aina hommat mene tuolla päin ihan niin kuin haluaisi. Toinen esimerkki on taskuvarkaiden määrä barcelonassa. Olen tosin hyvin perillä siitä, että onhan niitä kyllä aina suomessakin, mutta lähinnä pk-seudulla ja vain kesäisin ja mitä ilmeisimmin hyvin harvoin on kyseessä kotimaiset tekijät. Mitä taas tulee yleiseen vaurauteen niin tosiasia on se ettei mikään alue suomessa kilpaile esimerkiksi barcelonan kanssa ihmisten ostovoimalla mitattuna. Siellä kun voi selkeästi nähdä katukuvassa yleisen varallisuuden ja kulutusmahdollisuuksien olevan ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi tsadilaisilla joiden ”varallisuus” on kaikki keskittynyt lähinnä asuntoihin. Tämä johtuu lähinnä kuntien kaavoitusmonopoleista, asuntojen korkotukivähennyksestä ja matalista koroista joiden ansiosta normaaleissa markkinatalouksissa asuntojen hinnat nousevat johtuen kysynnän ja tarjonnan laista. Markkinakorot olisivat ilman Euroa selkeästi korkeammat ja asuntojen hinnat taas matalammat.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään työelämää niin siinäkin on hyvin suuret erot, sillä hyvin monissa työpaikoissa siestan viettäminen käytännössä jakaa työpäivän kahteen osaan mikä taas mielestäni aivan järjettömästi pidentää aikaa jolloin pääsee taas kotiinsa tai ulos illanviettoon. Toisaalta välimeren maissa pitkät lounaat ovat myös osa kulttuuria mikä taas on heille varsin normaali asia, mutta allekirjoittaneen ollessa duunissa siestaan tottuminen oli hyvin vaikeaa, vaikka vietimmekin kollegoiden kanssa nuo pitkät lounaat. Mitä taas tulee ex-kollegoihin niin lähestulkoon kaikki lähimmät työtoverini ovat saaneet monoa persiilleen ex-duunissani, joten kyllä tuo maan taloudellinen alakulo vaikuttaa ihmisiin hyvinkin paljon. Mitä taas tulee Suomen apuun Espanjan pankeille niin pidän sitä vielä järjettömämpänä kuin Kreikan valtiolle vaikka sekin on täysin järjettömyyden huippu. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että Madrid ja Barcelona ovat kuitenkin selkeästi vauraampia kuin pk-seutumme täällä Suomessa, joten hoitakoot noi keskukset sitten solidaarisuudesta muiden seutujen tukemisen siellä. Tiedän Katalonian itsehallinnon surkean taloustilanteen, mutta yksityisillä ihmisillä on selkeästi enemmän vaurautta kuin meillä.

Tiivistyksenä voisi vielä sanoa, että aion tästäkin lähin lomailla kyseisessä maassa, vaikka veronmaksajamme itsensä konkurssiin veisivätkin Espanjan pankkeja tukemalla. Seuraavaan kertaan tosin voi kulua hieman aikaa. Tämän lisäksi muistuttaisin Espanjan kielen perusteiden oppimisen olevan verrattain helppoa suomalaiselle ja mikäli tunnette kiinnostusta kyseisen kielen oppimiseen niin antaa soittaa vaan! Se ei ole vaikeaa, vaikka verbimuotoja siellä riittää. Niitä ei kuitenkaan montaa tarvitse pärjätäkseen siellä maan omalla kielellä vaan puhuminen riittää. Espanjalaiset kyllä arvostavat kielitaitoa vaikka korjailevatkin välillä mikäli jotkut lauseet menevät hieman väärin. Suomalainen kielten opetus on kyllä ihan hanurista eikä siinä keskitytä puhumiseen vaan kielioppiin jota ei kovin paljoa tarvitse osatakseen vierasta kieltä ja selvitäkseen sillä ulkomailla.

Tällästä tällä kertaa. Valitettavasti tuli taas turhan pitkän tauko kirjoituksissa alkuviikon kiireiden vuoksi ja lähden huomenna taas matkalle, joten en tiedä milloin jatkan kirjoittamista, mutta joskus ensi viikon puolella varmaan tulee uutta matskua.

-TT

Reppu ja Reissumies

Normibloggauksesta poiketen keskityn tällä kertaa enemmän henkilökohtaisiin tapahtumiin ja vielä tarkemmin lomareissuuni. Tällä kertaa olikin vuorossa taas jälleen kerran Espanja ja vielä tarkemmin sanottuna Barcelona. Tässä reissussa vietin noin kymmenen päivää ja tämä kirjoitus on kyllä aika puhtaasti matkakertomus, vaikka siinä saattaakin olla jotain mainintaa rahasta tai vähemmän on enemmän konseptista. Tämän kirjoituksen lisäksi aion myös avata sanaisen arkkuni Espanjasta ja miten kyseisen maan tilanteen itse näen, mutta sen kirjoituksen taidan hoitaa pois päiväjärjestyksestä myöhemmin tällä viikolla.

Kuten otsikosta näkee niin lähdin todellakin tuolle vajaan kymmenen päivän reissulle pelkän ”koulurepun” kanssa ja vaikka ajatus pienestä matkakassista on ainakin naisille täysin mahdoton niin olen sen huomannut kaikista kätevimmäksi tavaksi raahata mukana matkatavaroitaan. Tietysti on asiassa huonot puolensakin kuten nestemäisten tuliaisten pakollinen ostaminen vasta lentokentältä mikä nostaa näiden hintaa. En tässä nyt sen enempää ala jaarittelemaan vaan suoraan reissuuni. Elikkäs käytännössä starttasin 20. päivä aamupäivällä auringonpaisteessa kohti lentokenttää julkisilla tavaten sattumalta erään kaverini bussipysäkin kulmilla ja puhuimme paskaa jonkin aikaa kunnes aloin sitten ihmtellä jonkin ajan kuluttua miksi bussia ei näy jonka jälkeen tajusin katsoa pysäkin aikatauluja ja huomasinkin sitten komiasti bussin vaihtaneenkin kulkureittiään kesäaikatauluihin siirryttäessä ja kesäaikataulujen ollessa kyseessä lähtöväli oli yksi tunti. Crash and burn voisi joku todeta tässä vaiheessa. Onneksi allekirjoittaneella oli kuitenkin plan b valmiina ja otin toisen bussin josta jouduin sitten myöhemmin vaihtamaan lentokentälle menevään. Mikä on sitten tarinan opetus? Sopeudu, sopeudu, sopeudu. Ikinä ei nimittäin kannata asioitaan jättää yhden valttikortin varaan vaan on parempi olla valmiina muuttamaan suunnitelmiaan tarpeen vaatiessa.

Lentoni taisikin lähteä suunnilleen ajalleen ja välilasku olikin Dusseldorfissa jossa nautin Jurgen Klinsmannin maalintekotaitojen jälkeen parhaasta Saksasta tulleesta asiasta eli Weissbieristä joka oli mielestäni kohtuuhintainen ollen noin vitosen. Tätä nautintoa jaoinkin sitten osan aikaa Irlannista tulleen herrasmiehen kanssa joka kertoili aivovuodon olevan hyvinkin akuutti asia maassa nuorten suunnatessa maihin jotka antavat mahdollisuuden lupaavampaan tulevaisuuteen. Pienilaatuisena yllätyksenä kuulin, että Australia on suosituin maa nuorten keskuudessa, mutta olen ollut siinä uskomuksessa ettei sinne ole kovin helppo muuttaa edes hyvin kouluttautuneena. Ilmeisesti maiden kuuluminen brittiläiseen kansanyhteisöön saattaa liittyä tähän jotenkin? Jatkolento barcelonaan oli ajallaan ja johtuen pienestä repustani pääsin sitten samaa vauhtia suoraan lentokentältä lähtevään junaan odottamatta matkalaukkua. Tämä on yksi hyvä puoli pelkän repun kanssa matkustaessa. Tämän jälkeen odottelinkin ex-kämppikseni töistä pääsyä käymällä mm. mäkkärissä joka on paikallisen mittapuun mukaan aika kallis vaihtoehto syömiselle. Ex-kämppikseni sitten ilmoittelikin lähtevänsä pariksi viikoksi Ranskaan lomalle, joten parin yön jälkeen jouduin siirtymään hostelliin mikä ei ollut yhtään paha asia. Kämppikseni luukusta voisi oikeastaan mainita kyseessä olleen suhteellisen tilavan yksiön ja vuokra oli nelisensataa kuussa mikä on kohtuullinen ja suomalaisen mittapuun mukaan jopa halpa ottaen huomioon vaikka pk-seudun vuokrat. Kämppä muuten sijaitsee ihan Camp Noun vieressä ja terassilta näkyi toisen puolen katsomot. Pienenä kuriositeettina mainittakoon infran olevan aika selkeästi huonompi kuin Suomessa. Nettipiuhakin mm. tuli suoraan kylppärin läpi. Mainittakoon kämppikseni luona viipymisestä vielä sen verran, että kämppiksen tullessa siestalta lounastamaan vedettiin siinä sitten pari bisseä ruoan kanssa ja sen jälkeen takasin töihin. Ei taitais Suomessa kaveri olla kovin pitkään töissä noin aterioiden. Ottaen huomioon kaverin duunin optikkona niin en kyllä pidä tuota syntinä ottaen huomioon erilaisen kulttuurin.

Hostellini olikin sitten hyvin lähellä pääkallopaikkoja eli kävelymatkan päässä la Ramblasta ja keskustan ostoshelveteistä. Hostellini oli mielestäni kohtalaisen viihtyisä ja sisälsi ”ilmaisen” aamiaisen joka oli ihan normisetti eli käytännössä kyseessä oli muroja, leipää, kahvia, maitoa, mehuja, jne. Tällä saikin sitten startattua päivänsä kohtalaisen mukavasti. Hostellin hyvänä puolena oli myös se ettei sinne paistanut suoraan aurinko juuri ollenkaan mikä on varsinkin kesällä välimeren rannalla monesti kullanarvoinen asia. Tästä huolimatta viimeisinä päivinä oli sisälläkin helvetin lämmin iltaisin. Hostelli sisälti myös sisäpihalla olevan puutarhan, jossa oli ihan kiva viettää iltoja muiden hostellivieraiden seurassa. Nämä vieraat olivat myös aika laajalti ympäri maailmaa mikä on tietysti kiva asia mikäli on vähänkin sosiaalisempi ihminen. Muilta hostellivierailta oppii myös aika paljon muista maista ja kulttuureista ja kuulee mielenkiintoisia tarinoita. Tällä kertaa yksi australialaistyttö kertoi muuttaneensa toiselle puolelle maapalloa Kanadaan vain ja ainoastaan sen takia, että voisi harrastaa lumilautailua. Tätä jouduin hieman ihmettelemään ottaen huomioon sen ettei ausseissa ole lunta, mutta hän vain kertoi kokeilleensa lautailua Jaappanissa matkaillessaan. Itselläni ei kyllä ”kivet” riittäisi tuollaiseen elämänmuutokseen, joten hattua on pakko nostaa tuosta vedosta. Muitakin mielenkiintoisia tarinoita löytyy, mutta ehkäpä se ei ole niin olennainen asia tässä kertomuksessa.

Ensimmäisenä viikonloppuna olikin sitten vuorossa paikallinen ”juhannus” jota vietetään muistaakseni Johannes Kastajan vuoksi. En ota sen enempää kantaa syihin, mutta käytännössä lähestulkoon koko kaupunki viettää yönsä rannalla. Itsekään en ollut poikkeus muiden hostellivieraiden kanssa vaan olimme paikallisten mukana yönvietossa. Periaatteessahan ihmiset tekevät tulet rannalle ja jotkut rantabaarit huudattavat musiikkia. Tämän lisäksi paikalliset räjäyttelevät ilotulitteita ja innokkaimpia tuntuivat olevan kaikista pienimät eli noin viisivuotiaat jotka aloittavat paukuttelemisen perheidensä kanssa. Jostain syystä aika monet seurueestamme säikkyivät meteliä, vaikka allekirjoittaneesta siinä ei ollut mitään ihmeellisempää. Oli ihan hyvää vaihtelua kyllä perisuomalaiseen ”nyt perkele dokataan” juhannukseen viettää yö eri tavalla nauttien menosta ihan muutaman olusen voimalla eikä tarvinnut seuraavana päivänä elpyä darrassakaan. Seuraavana päivänä oli muutenkin lomani ”älä tee mitään” päivä ja käytännössä makailin hostellini sohvalla ja omalla sängylläni koko päivän kuunnellen raadiota ja chillaillen. Hostellin työntekijöillä ja muilla vierailla oli hieman epäuskoiset ilmeet nähdessään allekirjoittaneen röhnöttävän monet tunnit samassa paikassa muiden mennessä edes ja takas. Loppujen lopuksi jouduin sen verran venymään, että lähdin katsomaan Italia-Englanti peliä paikalliseen turistibaariin, jossa sainkin sitten ihmetellä brittien ja italialaisten reaktioita pelin kulkuun. Vaikka kyseessä oli kuolettavan tylsä matsi niin pilkkukisan seuraaminen kyseisessä paikassa oli kyllä hauskaa. Lopputuloksestakin selvitiin ilman suurempia purkauksia.

Viimeiset neljä päivää sitten otinkin iisisti välillä käyden rannalla, katsoen fudiksen välieriä ja katsoen bisneksen tekoa rannalla. Pakistanilaiset, intialaiset sekä afrikkalaiset kiertivätkin myyden olutta, muita juomia sekä joitakin palveluita joita olivat mm. rastojen teko naisille. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että ei voi muuta kuin ihailla kavereiden työmoraalia, vaikka osin saattaa kyseessä olla selviytymisen elinehto. Täytyy kyllä sanoa ettei lomalla välttämättä kannata suunnitella hirveästi ohjelmaa, sillä sitten ei mielestäni ehdi rentoutumaan kovin hyvin. Allekirjoittaneesta on hullua olla edes suurempia suunnitelmia seuraavalle päivälle. Better go with flow. Aina sitä kuitenkin jotain tuli keksittyä ja seurusteltua muiden hostellivieraiden kanssa. Oli matkassa muutama suomalaistyttökin, mutta enpä hirveän paljon heidän seuraansa tuppautunut, kun on parempi mielestäni pitää kielitaitoaan yllä puhumalla joko tässä tapauksessa Lontoota tai Espanjaa. Mielestäni on myös hyvin epäkohteliasta puhua sellaista kieltä jota muut eivät ymmärrä. Tätä näkee kyllä tapahtuvan hyvinkin usein maailmalla ja itsekin tulee siihen välillä sorruttua. Mitään suurempaa dramatiikkaa tai muuta ihmeellistä ei reissullani tapahtunut kuten ei yleensäkään. Ainoat ”tappiot” tulivat pyyhkeen ja boksereiden muodossa, mutta niitä ei voi pitää kovin mullistavina menetyksinä.

Näin sinkkumiehenä on vielä tähän loppuun pakosti mainittava se tosiasia, että suomalaismiesten markkina-arvo on aika korkealla tuolla maailmalla varsinkin mikäli sattuu vielä puhumaan edes Lontoota. Tämän markkina-arvon romahduttaminen on tosin aika helppoa hankkimalla turhan suuret promillet seurustellessaan muiden ihmisten kanssa. Ihan omalta kohdaltani voin sanoa, että maailmalla reissatessa tulee oltua enemmän naisten kanssa tekemisisissä viikossa kuin Suomessa vuodessa. Samanlaisen huomion on tehnyt myös eräs norjalaiskaveri, joten en ole varmastikaan mikään poikkeustapaus täällä pohjoismaissa. Jos nyt sitten mennään vielä hieman omiin naisjuttuihin tuolla reissussa niin kait niistä voisi jotain kirjoittaakin. Periaatteessahan on loppujen lopuksi kyse kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta ja tämä tietysti tarkoittaa sitä, että on molemminpuolista vetovoimaa ja sitä ei tietystikään voi aina voi olla kahden ihmisen kesken. Omien kokemusteni ja varmasti monien muidenkin tämä molemminpuolinen kiinnostus on itseasiassa aika harvinaista ja senkin voi erottaa siihen, että onko kyseessä pelkkää fyysistä kiinnostusta vai liittyykö siihen myös henkistä puolta sillä ainakin suurin osa heteromiehistä voi omata vain tuota ensimmäistä. Käytännössä noin paristakymmenestä naisesta joiden kanssa olin reissulla tekemisissä oli pari kiinnostavaa, mutta näiden kanssa en sitten ehtinytkään olla kovin kauaa tekemisissä ja kuten kaverini varmaan tietävät niin lyhyt aika ei tunnu riittävän edes nimen selville saamiseen allekirjoittaneelle. Toinen oli brasilialaistyttö joka matkusteli ympäri Eurooppaa ja oli hostellissamme vain yhden yön ennen lähtöään. Hänen kanssaan meni yksi ilta puhuessa ”paskaa”. Toinen oli espanjalaisnainen joka oli matkalla Puolaan Tanskan kautta ja hän sattui istumaan vieressäni lennollani köpikseen. Aika vähän jäi näistä kohtaamisista kerrottavaa jälkipolville kuten arvata saattaa. Loppuun vielä tähän liittyvä mietelause joka koskee allekirjoittaneen toimia naisten suhteen. Yrittämättä ei laiteta!

Tässä tämä tarina. Jatkoa seuraa jossain välissä, mutta tuskin ihan samasta asiasta.

- TT

Kesäkuu 2012 Cash +420€ salkku -6.7% Yhteensä 6725€

Kesäkuussa palasin takaisin ”normaaliin” päiväjärjestykseen. Pistin tuon normaalin lainausmerkkeihin sen takia, että kesäkuu on kuitenkin loppujen lopuksi allekirjoittaneelle ollut aika poikkeuksellinen kuukausi mitä tulee normaaliin elämään ja sitä se oli tänäkin vuonna johtuen lähinnä kiinteästä työsuhteesta jota oli pari ekaa viikkoa ja lomareissusta barcelonaan. Tuosta lomareissusta kirjoitan ainakin yhden blogiosion, joten en tässä kesäkuun kuukausikatsauksessa siitä juuri mitään kirjoita paitsi ehkä hyvin lyhyesti käyn läpi rahankäyttöäni siellä kuten yleensäkin tässä kuukausikatsauksessa. Kuten otsikosta näkyy niin huolimatta lomareissusta pääsin selkeästi plussan puolelle mikä oli selkeästi parannus toukokuun romahdukseen verrattuna.

Kesäkuun menopuolesta on pakko sanoa sen verran, että se on aika lailla satasen pienempi kuin olin odottanut ja tämä johtui lähinnä siitä, että tuolla lomamatkallani meni vähemmän rahaa kuin olin budjetoinut. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vielä tänä kesänä on kotimaan matkailuun jonkin verran rahaa ja aion sitä heinäkuussa myös käyttää. Kesäkuun aikana tein myös yhden suuremman ostoksen, kun laitoin kahdeksankymmentä ekiä haisemaan pelkkiin shortseihin. Tarkoitus olisi ettei uusia sitten ostetakaan ainakaan viiteen vuoteen ja toivottavasti ei kymmeneenkään. Toivottavasti nämä pöksyt myös sitten kestävät lupaustensa mukaan tuon verran, mutta se jää nähtäväksi. En pidä noita pöksyjä kyllä kalliina hankintana mikäli ne todellakin kestävät edes viisi vuotta. Itseäni ei nimittäin juuri kiinnosta mikä on muodissa, joten kestävyys on minulle hyvin tärkeää ja olen ihan rehellisesti juntti ja myös ylpeä siitä. Sen takia ei vaivaa jos ne eivät enää muutaman vuoden päästä olekaan kuuminta hottia. Heinäkuun menoista ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta johtuen parin kuukauden matkalipun hankinnasta, lukuvuosimaksusta ja mahdollisesta uusien juoksulenkkarien ostosta epäilisin näiden olevan parisataa Euroa normaalia suuremmat.

Kesäkuun tuloni ovat normaalisti kahdelta viikolta ja niin kävi tänäkin vuonna. Se mikä tässä asiassa on huomioitava on se, että käytännössä noiden kahden viikon aikana omat tuloni vastaavat keskimääräisiä kuukausituloja mikä taas luo mahdollisuuden ottaa kesäkuussa muuten rauhassa. Tänä vuonna olin tosiaan tuolla Barcelonassa reissussa ja kuten mainitsinkin niin siellä meni budjetoitua vähemmän rahaa, vaikka jouduinkin asustelemaan melkein koko matkan ajan hostellissa johtuen ex-kämppikseni lähdöstä Ranskaan. Tämä olikin toisaalta onni onnettomuudessa, sillä sain nauttia taas hostellien hyvisä puolista enimmäkseen. Tästä matkasta kirjoittelen tosin lisää ihan kokonaan eri kirjoituksessa, mutta mainitaan nyt kuitenkin kahdenkymmenen Euron riittävän päivässä hyvin elämiseen ilman majoituskustannuksia Espanjassa eikä tarvitse kituuttaa tai yrittää säästää rahaa. Tietystikään tämä ei riitä mikäli haluaa yökerhoihin mennä, mutta itseäni ne paikat lähinnä nykyään vain ahdistavat, joten ei tee mielikään. Mitä taas tulee tulopuoleen niin normaalisti heinäkuussa tuloni saan käytännössä viidessä päivässä ja vastaavat noin kolmasosaa normaaleista kuukausituloista. Tänä vuonna kuitenkin näyttää siltä, että tuloni ovat hieman pidemmältä ajalta, mutta tämä ratkeaa käytännössä vasta ensi viikon alussa, kun saan varmistuksen tuosta viiden päivän rupeamasta jota pidän kyllä toisaalta myös yhtenä kesän kohokohdista.

Mitä taas tulee osakemarkkinoihin niin niiden osalta tuli taas kerättyä pari sataa Euroa miinusta lisää mikä tekee prosentteina vajaa seitsemän. En tosin odottanutkaan omistamien osakkeiden kallistuvan vaan pikemmin laskevan. Kuten taas jälleen kerran saimme todeta poliitikkojen sotkeneen kotimaamme veronmaksajien tulevaisuutta hieman lisää mikä tietysti tuo monille pidemmällä aikavälillä selkeitä vaikeuksia ja taas iskee veronkorotuspajatso suomalaisille. Itse en tosin ole kovin huolissani tästä kehityksestä niin kauan, kun en koe oman turvallisuuteni olevan uhattuna. Tällä hetkellä koen olevani hyvin sopeutuvainen nykymenoon johtuen siitä etten ole tällä hetkellä kenellekään tai millekään kovin montaa Euroa velkaa ja käteistäkin riittää muutamaksi kuukaudeksi. Heinäkuussa onkin sitten taas uusien osavuosikatsauksien aika ja tämä saakin sitten allekirjoittaneen taas tarkkailemaan tilannetta enemmän johtuen juuri TT:n listan päivittämisestä. Lomallanikin tosin jostain syystä tarkkailin päivittäin pörssiä, sillä puhelimessani on WLAN-siru.

Mitä taas tulee elämäntapamuutokseeni niin pari ensimmäistä viikkoa olivat fyysisesti ehkä hieman liiankin raskaita johtuen noista säännöllisistä töistä ja kärsinkin hieman polvivaivoista, mutta selkäni oli yllättävänkin hyvässä kunnossa siihen asti kunnes hostellin sänky veti sen jumiin. Heinäkuussa piti jatkaa hyvin alkanutta kuntokuuria, mutta nyt on pakko ottaa hieman varovaisemmin mikä tarkoittaa käytännössä pitkiä kävelylenkkejä. Mitä taas tulee alkoholinkäyttööni niin en ollut kertaakaan kännissä koko lomani aikana, vaikka melkein joka päivä jotain joinkin. Yleensä kyse oli parista oluesta illalla ja joinakin päivinä join Sangriaa. Jostain syystä ulkomaalaisten kanssa ei tule niin hirveästi oltua kännissä vaan viihdyn ilman umpitunneliakin. Mitä tulee alkoholinkäyttööni niin olen tehnyt periaatepäätöksen olla Rontin hääjuhlan jälkeen koko loppuvuoden selvin päin. Nämä juhlat ovat elokuun alussa, joten kauan siihen ei ole enää aikaa. Valitettavasti tämän tapahtuman jälkeen olisi vielä paljon ”kännejä” vedettävänä, mutta joudun niistä kieltäytymään. Tämä ei varmastikaan ole helppoa, joten kaikille tätä lukeville kavereilleni tiedoksi ettei kannata tuputtaa sitä viinaa enää sen jälkeen.

Mitä tulee blogin kirjoittamiseen niin tarkkailen ensi viikon kävijämääriä ja teen sitten johtopäätökseni siitä kannattaako heinäkuussa julkaista blogia ja millä päivitystahdilla, sillä käsittääkseni suurin osa lukijoista on ainakin jonkin aikaa lomalla ja suosittelisin teille kaikille parempaa tekemistä kuin nettisurffailu, joten en ole varma onko kirjoitusten julkaisemisessa järkeä. Mitä luultavammin jatkan kuitenkin kirjoittelua ja julkaisen sitten näitä kirjoituksia ”tarpeen mukaan”. Tässä kaikki tällä kertaa. Jos suinkin viitsitte niin kirjoitelkaa kommentteja mikäli jaksatte kirjoituksiani heinäkuussa lukea.

- TT

Kirja-arvostelu: Vaurastu arvo-osakkeilla, Kim Lindström

Elikkä kyseessä on jo hieman vanhentunut Kim Lindströmin osakkeista kertova kirja joka keskittyy arvo-osakkeisiin. Vanhentunut siis siinä mielessä, että se on kirjoitettu noin viisi vuotta sitten. Monesti hyvien kirjojen sanoma´kuitenkin on siinä mielessä ikääntymätön, että monet perusperiaatteista ovat olleet samoja jo hyvin pitkään. Tämän tosiasian vuoksi itselläni on kirjasta kaksijakoiset tunnelmat, sillä mielestäni se ei tuo hieman pidempään sijoittaneille ja monet sijoituskirjat lukeneille juuri mitään uutta. Kuitenkin varsinkin juuri sijoittamisen aloittaneille tämäkin kirja soveltuu mielestäni erittäin hyvin. Olen lukenut myös Lidströmin kirjan menesty osakesijoittajana joka vanhuudestaan huolimatta sopii myös erittäin hyvin aloittaville sijoittajille. Mennään sitten pikku mutkan kautta asiaan ja itse kirjan sisältöön ja joihinkin allekirjoittaneelle mielenkiintoisiin asioihin.

Kirja on noin 300 sivua pitkä ja mielestäni helppolukuinen. Sisällöstä noin puolet on arvosijoittamiseen liittyviä lukuja ja puolet mielestäni enemmän yleistä asiaa sijoittamista joka on myös monille hyvin tarpeellista. Periaatteessa koostumus on aika lailla seuraava: arvosijoittamisen perusteet, Benjamin Graham ja Warren Buffett, markkinapsykologia, arvosijoittamisen erityispiirteet niin ulkomailla kuin Suomessa, arvo-osakkeiden tunnistaminen tunnuslukujen perusteella, trendit ja erityistilanteet. En aio tässä arvostelussa mennä kovin syvälle noiden koostumusten sisältöön vaan keskityn lähinnä muutamaan huomionarvoiseen juttuun.

Periaatteessahan osakkeen arvo on sen tulevien kassavirtojen summa. Kuitenkin on huomioitava ettei näitä voi yksikään ihminen arvioida pidemmällä tähtäimellä täysin oikein vaan on pakko luotettava jonkinlaiseen ”valistuneeseen” arvioon ja ottaa riittävä turvaväli jota ilman ei kannata sijoittaa. Hyvin pienillä yrityksillä tämän turvavälin olisi oltava suurempi kuin suurilla, sillä monesti näistä vähän vaihdetuista yrityksistä ei ole helppo luopua mikäli tulee tarve myydä. Arvo-osakkeillahan normaalisti nämä osakekohtaiset tuotot vaihtelevat huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi kasvuosakkeilla. Arvo-osakkeiden ylituottojahan pidetään rahoitusteoriassa niin sanottuna anomaliana mikä tarkoittaa periaatteessa poikkeusta teoriaan. Itse taas olen sitä mieltä, että anomaliat eivät ole poikkeuksia vaan se tarkoittaa käytännössä sitä, että koko teoria on hyödytön. Tietysti tehokkaiden markkinoiden teorian uskovaiset ovat eri mieltä, mutta se taas ei ole allekirjoittaneen murhe. Arvo-osakkeilla myös P/B-luvut (hinta/tase) ovat selkeästi kasvuosakkeita pienemmät ja yleensä hyvin reilusti alle 2. En jaksa nyt kaivaa tarkempaa määritelmää arvo-osakkeiden P/B-luvuille, mutta ne ovat kuitenkin hyvin pieniä. Kirjassa on mainittu eräs amerikkalaistutkimus, jossa on tutkittu P/B-lukujen vaikutusta keskimääräiseen sijoitustuottoon ja sen tuloksista voi mainita jonkinlaiset erot P/B-lukujen ollessa hyvin pienet verrattuna hyvin suuriin lukuihin. P/B-luvun ollessa alle 1 keskimääräinen tuotto oli yli 20 prosenttia, kun muissa tapauksissa se oli alle. Kun tarkistelee P/B-lukuja 3-7 niin hyvin merkittäviä eroja näistä ei yhden tunnusluvun avulla saa, sillä luvun ollessa 3 vuotuinen tuotto oli vajaa 3% suurempi kuin P/B-luvun ollessa 7. Tuon tunnusluvun ollessa yli 10 on nähtävissä huomattava pudotus joka on hyvinkin merkittävä vuotuisen tuoton ollessa noin 8%.

Ennen kuin alkaa tehdä mitään suurempia johtopäätöksiä tuon tunnusluvun käytöstä kannattaa muistaa, että yrityksen tase (B) voi sisältää kaikenlaista huttua josta ei ole sijoittajalle mitään hyötyä. Monesti tämä ylimääräinen osa on tullut yrityskaupan mukana ja sitä ei ole arvostettu uudestaan. Toisaalta on myös muistettava, että taseessa on monesti myös aineettomia hyödykkeitä (Goodwill) joka saattaa sisältää patentteja ja muista vastaavia oikeuksia joita on mahdotonta arvostaa oikein. Suosittelisin siis kaikkia teitä unohtamaan tuon tunnusluvun käytön mikäli näitä aineettomia hyödykkeitä on iso osa taseesta. Näistä aineettomien hyödykkeiden älyttömistä arvostuksista varmasti kaikista tunnetuin on edesmenneen Soneran ostama ”ilma” Saksasta miljardeilla. Yhtä hyvin voisin itse arvostaa omat ”kiveni” muutaman miljoonan arvoisiksi (joita ne tietysti allekirjoittaneelle ovatkin, mutta lähestulkoon kaikille muille arvottomat.) Myönnettäköön ettei se nyt ihan sama asia ole, mutta kertoo siitä ettei kaikki aina ole sitä miltä näyttää mikäli ei katso riittävän tarkasti. Muistaakseni ainakin Henri Elon blogissa näitä käytiin läpi tarkemmin noin kuukausi sitten, joten sieltä vaan sitten ihmettelemään mitkä yritykset ovat saaneet tuon tunnusluvun alas. Itse en sitä pidä kovin tärkeänä tätä asiaa, mutta voin yhtä hyvin olla väärässä. Allekirjoittaneelle alkaa vasta sitten hälyttämään mikäli P/B-luku on hyvin suuri verrattuna muihin yrityksiin. Suosittelisinkin sijoittajia keskittymään useampaan tunnuslukuun, jotta on mahdollista saada parempi kuva yrityksestä.

Kuten kirja-arvostelustakin näkyy niin aika vähän ajatuksia sain kyseisestä kirjasta loppujen lopuksi irti. Tietysti siinä oli enemmänkin asiaa, mutta aika vähän itselleni oli mitään uutta ja ihmeellistä. Sitä en sano etteikö kyseinen kirja voisi olla hyödyllinen monille, mutta satun omistamaan huomattavasti parempiakin sijoituskirjoja kuten Grahamin The Intelligent Investor joka on tietysti arvosijoittajien raamattu ja huomattavasti paksumpi opus. Sitä suosittelen kaikille joilla Lontoon kieli taipuaa Grahamin teoksia suosittelee myös Lindström omassa kirjassaan. Se mikä itseäni eniten häiritsee näissä kirjoissa on se ettei kukaan ikinä kirjoita mitään omista epäonnistumisistaan, sillä ainakin itse kokisin ne tarinat paljon hyödyllisimmiksi. Jokaisen sijoittajan kohdalla niitä kuitenkin tulee, joten ne ovat varmasti Lindströmillekin tuttuja. En pidä tätä kirja minään ehdottomana pakkohankintana vaan mikäli ei omista yhtään kyseisen kirjoittajan teosta niin ostakaa Lindströmin uusin joka on julkistettu tai julkistetaan lähiaikoina. Myös hyvin varustetuista kirjastoista saattaa tuo arvostelema kirja löytyä ja sellaisesta sen hain.

Nyt lähdenkin sitten keskiviikkona lomille ja tulen kuun lopussa takaisin. En tee siellä uusia kirjoituksia, joten mikäli löytyy kommentoitavaa tästä tai muusta kirjoituksesta niin yritän niihin vielä vastata.

-TT

Luovuta-tavara-päivässä-haaste osa 2

Moi.

On taas tullut aika päivittää hieman luovuta-tavara-päivässä-haastetta, sillä olen suorittanut taas jonkinlaisen puhdistumisrituaalin. Se oli parin tunnin urakka kaiken kaikkiaan. Nopeamminkin olisin tietysti voinut suoriutua, mutta tekemiseni ei ollut hirveän tehokasta. Selkeä huomio asiasta on kuitenkin se, että tuli taas hieman lisää tilaa ja huomattua kuinka paljon kaikkea roskaa sitä onnistuukin keräämään vuosien varrella. Seuraavassa taas lista luovutetuista tavaroista:

20 Sukkaa. Tämä on uskomaton määrä turhia sukkia, sillä suurin osa niistä oli joko kulahtaneita tai sitten muuten vaan paria vailla olevia tummia sukkia joita on kerääntynyt hyvinkin pitkään vaatekaappiin.

Hikinauha.
Pyöräilyhousut. Käytännössä käyttämättömät, mutta kuitenkin turhat.
Vyölaukku. (Turisti!!)
Shortsit jotka hankittu noin 15 vuotta sitten
9 t-paitaa.
paita
DVD
Solmio
lakki mallia SA-INT. Joka jotenkin tarttui mukaan armeijan leivistä.
sykemittarikotelo joka jäänyt hajonneen sykemittarin jäljiltä.
liivit.
Seksintappajat eli toiselta nimeltään pitkät faagerit.
bokserit 2kpl
hajonneet nahkahanskat.

Eli yhteensä 43 kappaletta turhia tavaroita jotka ovat DVD:tä lukuunottamatta löydetty vaatekaapista.

Onkos muita vapaaehtoisia tavaroiden luovuttajia? Junnu taisi ainakin luvata osallistua, mutta löytyykö muita? Suosittelen tätä rituaalia, vaikka edes vuoden välein, jos ei useammin sitä halua tehdä.

Viimeinen varsinainen blogikirjoitus ennen Espanjan reissua tulee joko huomenna sunnuntaina tai maanantaina ja se on kirja-arvostelua Kim Lindströmin kirjasta vaurastu arvo-osakkeilla joka herätti allekirjoittaneella aika ristiriitaisia ajatuksia, mutta siitä lisää sitten kun sen aika on.

-TT

Sinä maksat!

Vaikka persut lanseerasivatkin puolen sivun mainoksella tuon otsikossa mainitun fraasin niin tämän kirjoituksen tarkoitus ei varsinaisesti ole ylistää kyseistä puoluetta vaan kommentoida paria lähipäivien uutista jotka vaikuttavat mitä todennäköisemmin blogin lukijoiden tulevaisuuteen johtuen siitä, että oma arvioni lukijoiden ikähaitarista on noin 20-50 vuotta. Saa tietysti korjata jos olen väärässä ja useat lukijoista eivät kuulukaan kyseisiin ikäryhmiin. Ensimmäinen uutinen oli tuo Espanjan tukipaketti ja toinen oli Varman Murron kommentit eläkesijoituksista. Huolimatta siitä, että ”lupasin” kirjoitella vähemmän kesäkuussa niin on pakko taas päästellä hieman mielipiteitään ulos, sillä mielestäni on tärkeää kertoa oma kantansa noista meitä kaikkia koskevista tärkeistä asioista.

Kuten arvata saattaa niin tuo Espanjan uutinen pankkituesta ei varmasti yllätä yhtään ketään paitsi niitä puhuvia päitä joita jotkut kutsuvat vastuullisiksi poliitikoiksi. Omasta mielestäni kyseessä on pukuun pukeutuvat tunarit, jotka eivät tajua mistään mitään vaan ovat poliitikkoja juuri sen vuoksi ettei heistä ole mihinkään muuhun. Valitettavasti nämä onnettomat yksilöt sitten päätyvät vastaamaan ihmisten raskaalla työllä tienaamien verorahojen tuhlaamisesta omiin tarkoituksiinsa. Jos joku kuvittelee jonkun muun puolueen olevan parempi vaihtoehto kuin nämä nykyiset niin Suomesta ei tälläistä löydy jota voisi äänestää. En tosin ole ihan varma löytyykö kyseisiä taruolentoja mistään muualtakaan? Älkääkä missään nimessä vastatko tähän retoriseen kysymykseen ainakaan the land of the free USA. Myönnettäköön nyt oma erehtyväisyyteni, sillä äänestin viime vaaleissa persuja jotka sillä hetkellä tuntuivat olevan ainoa vaihtoehto valveutuneelle äänestäjälle saada piikki Eurooppaan kiinni. Tosiasiassa kaikki heidän julkiset ulostulonsa vain vahvistavat käsitystä siitä, että he kävisivät myös vallankahvassa veronmaksajien pankkitilillä ihan samalla tavalla kuin muutkin tollot.

Espanjan saadessa apupakettinsa ilman reunaehtoja saadaankin sitten ”tukea” muitakin jo persaukisia maita kuten Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia ilman minkäänlaisia vastikkeita, sillä sen jälkeen kukaan europoliitikoista ei voi enää vaatia jo olemassa olevien sopimusten noudattamista johtuen juuri siitä, että samojen sääntöjen pitää koskea kaikkia. Italia onkin sitten jonossa seuraavana hakemassa tuota vastikkeetonta tukea. Tämän vuoksi onkin sitten helvetti irti ja Suomen veronmaksajien kuppaus ei lopu ennen kuin mekin olemme yhtä persaukisia kuin kaikki muutkin maat ja kuka meitä voi enää silloin tukea, koska kaikki muutkin maat ovat konkassa? Ainut mahdollisuus selvitä tästä kurimuksesta on saksalaisten veronmaksajien irtisanoutuminen tästä pelleilystä, sillä suomalaisten asuntovelkaisten luulo Euron tuomien matalien korkojen autuullisuudesta on pelkkä vahvasti elävä myytti eikä sen takia kukaan halua päästä Eurosta eroon, sillä se on vain yksi syy sille miksi asuntojen hinnat ovat niin helvetin korkeat. Jos jollekin on epäselvää niin kyseessä on markkinatalous ja matalat korot mahdollistavat korkeammat asuntojen myyntihinnat. Suurempi syy siihen on kuitenkin kuntien kaavoitusmonopoli joka pitää tonttien hinnat korkealla. Paras vaihtoehto suomalaisille veronmaksajille olisi erota Eurosta ensimmäisinä, sillä siten taakkamme olisi pienin. Valitettavasti vain Jyrki Boy ja verkkosukka-Jutta ovat pihalla kuin lumiukot, mutta mitä voi odottaa kun heidät on pistetty samaan pöytään neuvottelemaan Goldman Sucksin entisten pankkiirien kanssa? Kyseessä ovat yhtä varteenotettavat kyvyt kuin allekirjoittaneen piirustustaidot. (Jos se ei sano mitään lukijoille niin 3-vuotiaatkin osaavat tehdä parempaa taidetta kuin mie) Ainut suomalaisista hallituspuolueen poliitikoista joka vois jotain tajuta on Stybbels mutta sekin on liittovaltion kannattaja. Näillä mennään mitä on ja sinä maksat! Ja mitä nuorempi olet niin sitä enemmän maksat, sillä vanhemmat kansalaiset ehtivät hyvällä tuurilla pois työelämästä ennen laskun tuloa työntekijöille. Huomautetaan nyt kuitenkin sen verran, että mikäli työskentelet julkisella sektorilla niin olet nettohyötyjä vielä vähän aikaa. Tietysti eläkeläisetkin joutuvat maksamaan, mutta heidän ei tarvitse enää sitten tehdä pitkää päivää, sillä nuoremmat ikäluokat tulevat tekemään vähintään kymmenen tunnin työpäiviä, jotta saisivat ylläpidettyä samanlaista elintasoa kuin nyt eikä sekään tule riittämään. Toinenkin vaihtoehto on olemassa ja varsinkin nykypäivänä siihen on hyvät mahdollisuudet globaalissa maailmassa, mutta ne pitää myös hyödyntää. Tällä hetkellä olen itsekin vasta alkuvaiheessa, mutta näistä sitten kirjoitan lisää kunhan olen niistä itsekin paremmin perillä.

Ja sitten eläkeasioihin. Taisi olla eilen, kun eläkeyhtiö Varman murto heitti olevansa samassa veneessä muiden eläkeyhtiöiden kanssa ilmoittaen ettei enää pysty tekemään pääoman lisäyksiä sijoituksiin vaan tästä lähin eläkeyhtiöt joutuvat turvautumaan nykyisten sijoitusten tuottoihin. Tämä ulostulo on jäänyt ihmisiltä hyvin vähille huomioille, sillä se tarkoittaa käytännössä paskan lentämistä tuulettimeen varsinkin meidän nuorten osalta. Jotta saisin jotain perusteita väitteilleni niin käytännössähän eläkeyhtiöillä on varoja noin 100 miljardia ja vastuita noin 400 miljardia. Oman ikäryhmäni pitäisi käytännössä jäädä eläkkeelle noin kolmenkymmenen vuoden päästä optimaalisessa tilanteessa. Mikäli haluamme saada tuossa kolmessakymmenessä vuodessa nelinkertaistettua pääomamme tarvii sijoitustuottojen olla noin 4.7% vuodessa. Käytännössähän tämä ei kuulosta paljolta, mutta pidemmällä tähtäimellä se tulee olemaan hyvin vaikeaa ja uskon epäonnistumiseen ennemmin tässä yhtälössä kuin siihen parempaan vaihtoehtoon. Täytyy myös ottaa huomioon se ikävä tosiasia, että työmarkkinoille tulee koko ajan vähemmän väkeä verrattuna eläkkeille siirtyviin mikä käytännössä rokottaa jo tulevia tuottoja. Toinen ikävä tosiasia on se, että Suomi ja Eurooppa tulee kärsimään menetetyn vuosikymmenen mikä käytännössä nollaa lähitulevaisuuden tuotot. Tämän seurauksena tuottovaatimukset kasvavat huomattavasti eikä niistä pystytä selviämään ilman sekä eläkkeiden pienentämistä että eläkeiän nostoa. Myös eläkemaksut tulevat nousemaan tässä yhtälössä huomattavasti, mutta en usko senkään riittävän. Mikäli olen liian pessimistinen näissä arvioissa niin kertokaa se ihmeessä ja esittäkää sitten laskelmat todellisesta tilanteesta.

Kaikesta huolimatta uskon siihen ettei allekirjoittaneen tarvitse tappaa itseä hengiltä työllä vaan aion huolehtia siitä, että pärjään vähemmällä. Nykyaikana kun mahdollisuudet tähän ovat vaan kasvaneet. Vaikka maalaankin aika negatiivisen kuvan tulevaisuudesta niin kriisit ovat AINA hyviä mahdollisuuksia oppia jotain sekä itsestään että elämästä ja jokaisen kannattaa kuitenkin muistaa rahan olevan vain vaihdannan väline eikä mitään muuta.

- TT

Talkootyö: nautintoa vai turhuutta?

Otsikosta huolimatta tällä kertaa ei ole tarkoitus mainostaa puolustusvoimiamme, vaikka kyseisen laitoksen tarpeellisuudesta olenkin yhtä mieltä kaikkien historiaa hiemankin tuntevien kanssa. Nyt on tarkoitus kirjoitella talkootyön ihanuudesta tai järjettömyydestä mikä riippuu ihan täysin lukijan näkökännasta.

Nyt varsinkin kesä on niiden työleirien aikaa joita jotkut kutsuvat kesämökeiksi. Itse näin ulkopuolisena koen ihan mukavana viettää aikaa kavereitteni mökeillä johtuen siitä ettei itselläni ole tarvetta osallistua juurikaan näiden työleirien ylläpitoon ilman palkkiota. Itse osallistun ihan mielelläni talkoisiin, jotta kaverini saavat pidettyä yllä näitä omia mökkejään kunhan vain tietyt reunaehdot toteutuvat kuten ilmaiset ruoat ja juomat talkootyön aikana. Itse en tosiaankaan ole välttämättä kovin ”halpa” työntekijä johtuen paristakin seikasta. Ensimmäinen ja se oleellisin on se, että olen tumpelo, joten allekirjoittaneen auttamismahdollisuudet ovat aika rajalliset. Toinen oleellinen seikka on se, että en ole mikään pieniravintoinen tai -janoinen vaan satakiloinen ruhoni vaatii aika paljon kumpaakin, jotta pysyy ravinto- ja nestatasapaino kunnossa. Toisaalta tällä ruholla on myös jonkin verran voimaa takana, joten mikäli tarvii nostella tai kantaa jotakin niin siihen on jonkin verran edellytyksiä. Itse myös koen monesti jonkinlaista äijäfiilistä tuosta kantelusta ja siihen varmaan joku paremmin ihmisen fysiologiasta tietävä osaa varmasti kertoa syyn? Hormoneita ilmeisesti tulee, mutta mitä niin sitä en muista enkä viitsi tässä arvata. Muut fyysiset hommat kuten viime vuonna suorittamani pienimuotoinen maankaivuu on sopivan hyvin aivot nollaavaa hommaa, vaikka siitäkin voidaan olla montaa mieltä liikkuuko päässäni muutenkaan yhtään mitään.

Talkootyö on ehdottomasti parhaimmillaan silloin, kun pääsee viettämään ”laatuaikaa” hyvien kavereiden kanssa hyvässä säässä ulkosalla. Parhaimmillaan maisemat ovat myös loistavat ja niitäkin on sitten ilo katsella töiden lomassa. Talkoiden ollessa parhaimmillaan kuten viime vuonna oli meitä vaikka kuinka monta hyvää kaverusta hommissa ja kaiken kruunasi paras sauna jossa olen ikinä ollut, sillä se oli suhteellisen vanha savusauna jossa kaverini isoisä oli tullut maailmaan. Töinä oli ojankaivuun lisäksi mm. autotallin maalausta johon osallistuin. Sen verran haluan kuitenkin sanoa ettei kaikista paskimpia töitä ole mielestäni tarpeellista tehdä talkooporukan vaan se on kyllä isännän homma sillä jotkut voivat olla terveydellekin vaarallisia kuten purujen siivous vanhalta ullakolta. Talkootöitä ei myöskään kannata tehdä Nils Mulgerssoneille vaan ainoastaan hyville tyypeille. Kaverin eno nimittäin kertoi tarinaa isännästä joka yritti laskuttaa talkootyöläisten ruoista mikä ei tietystikään kuulua asiaan vaan johtaa kyllä samantien työläisten lähtöön. Itse en ainakaan olis sekuntiakaan pidempään kyseisellä kaverilla töissä moisen pyynnön jälkeen.

Täksi kesäksi itselläni ei oikeastaan ole vielä talkootöitä buukattuna Barcelonan reissun viedessä mahdollisuuden osallistua kesäkuun lopussa järjestettäviin talkoisiin. Perjantaina tosin kävin kaverini kanssa viemässä pakulla sohvan heidän mökilleen ja siihen meni viitisen tuntia aikaa ja vaivanpalkaksi sain ilmaiset ruoat, joten koen se olleen ihan hyvä diili. Tämän lisäksi sain viettää kaverini kanssa ”laatuaikaa” jota ei juurikaan olla ehditty viettää kaverin perheen viedessä suuren osan hänen vapaa-ajastaan. Toivottavasti tänä kesänä ehdin tehdä näitä talkootöitä enemmänkin, sillä se tuottaa myös hyvän mielen itselle ihan ilmaiseksi. Heinäkuussa saattaisikin olla pari projektia joihin voisin mahdollisesti osallistua, mutta mikäli näitä on jollain tätä blogiani lukevalla kaverillani tiedossa niin ottakoon allekirjoittaneeseen yhteyttä niin katsotaan onko ajankohta molemmille sopiva vai. ei. Heinäkuun eka ja toka viikko ovat jo varattuja, mutta pari vikaa viikkoa on vielä auki. Haastankin tässä kaikki lukijat tekemään talkootöitä tai järjestämään talkoot mikäli tarvetta on ja talkoiden järjestäjät pitäkää huoli siitä, että työntekijänne saavat vastinetta ajankäytölleen. Itse ainakin koen sitä saavani, kun autan kavereitani heidän työleireillään. Talkoosauna juomineen työpäivän jälkeen on paras palkinto jonka voi saada. Vielä jos pääsee pulahtamaan järveen ilta-auringon paistaessa niin en kovin montaa parempaa asiaa tiedä kesänvieton suhteen.
Lisäksi pyytäisin palautetta blogista sähköpostiini: lessismorefinland@gmail.com. Se voi myös olla ihan hyvin nimetöntäkin, joten ei kannata stressata mikäli ettette halua tietää kuka tätä blogia lukee.

Mikäli on mielipiteitä sisällöstä tai uusia jutunaiheita niin otan niitä mielelläni vastaan. Yritän vastata jokaiseen sähköpostiin mahdollisimman nopeasti, joten laittakaa ihmeessä niitä mielipiteitänne, sillä olen niistä kiitollinen. Jos tämä blogi on jonkun mielestä ihan pelkkää roskaa niin voitte sitten varmasti kertoa siihen syyn. Hyvää kesäpäivän jatkoa!

- TT

Be a sucker in your own game!

Allekirjoittaneella on eräs kaveri joka tienaa noin satatuhatta Euroa vuodessa ja valittaa hyvin usein ettei rahat riitä mihinkään. Kaverilla on perhe ja rivitalon pätkä, mutta ajaa kuitenkin ihan tavallisella autolla. Itselleni tämä edustaa sitä klassista oravanpyörän polkemista joka ei lopu koskaan ilman, että ottaa itse ohjat omasta elämästään. Kyseisellä herralla on kaikki mahdollisuudet siihen, mutta en tiedä minkä takia hän ei ota kohtaloaan omiin käsiinsä. Itse en ole sitä mieltä, että kaikille oravanpyörän polkeminen on vaarallista, mutta tuska kuitenki väliiä näkyy. Kyseinen herra on kuitenkin menestyjä nyky-yhteiskunnan standardien mukaan, mutta itse uskaltaisin kyseenalaistaa tämän näkemyksen. Otsikon tarkoitus on saada jokainen pohtimaan omaa elämäänsä ja miettimään mitä se omalta kohdaltaan tarkoittaa.Ihmiset voivat aivan vapaasti valita mieleisensä vaihtoehdon ja olla siihen tyytyväisiä. Kuitenkin on mielestäni sääli, että jotkut ahdistuvat omasta elämästään niin, että se näkyy suurena tuskana. Aina tietysti täytyy ottaa huomioon se, että ulkopuolisin silmin kaikki näyttää erilaiselta, joten tämä kirjoitus kannattaa lähinnä ottaa filosofiselta kannalta.

”be a sucker in your own game” on hyvin laaja käsite ja yksi hyvä esimerkki mikä myös tulee mieleen varsinkin usein julkista liikennettä käyttävälle kuten allekirjoittaneelle miksi ihmiset aina juoksevat junaan viime minuuteilla niin hirveällä kiireellä, vaikka seuraava lähtee parhaimmassa tapauksessa jo viiden minuutin päästä? Miksi ei voisi vain odottaa seuraavaa ja rentoutua? Itse taas olen ottanut tehtäväkseni kävellä omaan rauhalliseen tahtiini junaan ehdin siihen tai en. Mikäli myöhästyn niin voin sitten ainakin pystypäin odotella seuraavaa. Väittäisin ettei suurimmalla osalla ole oikeasti kiire minnekään vaan se on vain nyky-yhteiskunnan luomaa harhaa. Kyseenalaista ja ajattele itse ehtii monilta unohtumaan elämän ollessa hektistä nyky-yhteiskunnassa. Olen itsekin aika pitkään mennyt samaa polkua kuin lukemattomat muut sukupolveni kasvatit: peruskoulu, lukio, korkeakouluopinnot ja siirtyminen työläiseksi jollekin isommalle ja tunnetulle työnantajalle. Oma polkuni on käytännössä katkennut korkeakouluopintoihin ja niiden loppuunsuorittamisesta en osaa sanoa vielä mitään. Tällä hetkellä pärjään pienituloisenakin ihan mukavasti ja väitän omaavani ihan erilaisen määrän vapautta kuin monet normaalipolkua kulkevat. Vapauden mukana tulee tietysti aina vastuukin, mutta olen tällä hetkellä vastuussa omasta elämästäni vain itselleni mikä tietysti mahdollistaa paremmin vapauden illuusion, sillä en kuitenkaan ole siinä asemassa, että voisin loppuikäni olla tienaamatta mikäli niin tahtoisin. Tämä ei missään nimessä sovi kaikille enkä sitä kovin monille suosittelekaan. Olen kuitenkin oman elämäni luuseri mieluummin kuin jonkun muun elämän menestyjä. Lopputulostahan ei kukaan vielä nykypäivänä voi tietää, joten katsotaan mitä tuleman pitää. Omien elämänkokemusten mukaan elämä voi erinäköisistä syistä loppua ennen aikojaan, joten siitä pitää myös koko ajan nauttia.

Jokaisella meistä on varmaan oman elämänsä pelisäännöt jotenkin selvillä, mutta en tiedä kuinka monella ne on jossain ylhäällä? Tämän vuoksi aionkin ne sitten esitellä seuraavaksi ja hieman perustella niitä.

1. Pidä huoli itsestäsi ja lähimmäisistäsi.

Tätä tietysti aika monet pitävät itsestäänselvyytenä, mutta olen huomannut näin yksinkertaisenkin asian monesti unohtuvan, vaikka kyse on tietysti prioriteetista numero uno. Lähimmäisistä huolehtiminen tulee jäämään vielä entistä enemmän seuraavien vuosikymmenien aikana jokaisen omalle kontolle johtuen yhteiskunnan resurssien pienentymisestä johtuen mm. ihmisten keskimääräisen elinajan kasvusta. Ehkä tätä vielä tärkeämpää on se, että maapallon resurssien hyödyntäminen tulee koko ajan maksamaan lisää ilman suuria kehitysaskelia energiantuotannossa.


2. Älä tee työtä, jossa et viihdy.

Tämäkin asia on monille itsestään selvyys, mutta ei se sitä oikeastaan ole. Tällä hetkellä vähäiset tuloni tulevat sellaisista lähteistä joita ihan mielelläni teen. Oikeastaan kyse ei ole varsinaisesti edes töistä vaan harrastuksista. Tietysti välillä homma menee puihin ja sitten alkaa hermo mennä itseensä, mutta suurimmaksi osaksi nautin siitä mitä teen. Olen myös tehnyt työtä jossa en hirveän hyvin viihtynyt, joten se antaa hieman perspektiiviä. En tosin tehnyt sitä hirveän pitkää aikaa.

3. Älä anna raha-asioitasi muiden hoidettavaksi.

Tämä pätee niin naapurin pankinjohtajaan kuin sijoitusrahastojen salkunhoitajiin. Saan omien asioiden hoidosta aika paljon enemmän irti kuin mitä saisin mikäli antaisin muiden hoitaa asiani. Varsinkin sijoittaminen on mielenkiintoista ja siinä on paljon opittavaa. Sijoittaminen tietysti vaatii omaa työtä eikä sitä kaikki jaksa tehdä, joten mikäli joku muu tuntee tarvetta antaa muille raha-asiansa hoidettavaksi niin siitä vaan.

4. Älä ota lainaa, jos et ole ihan varma pystyväsi investoimaan sitä tuottavasti.

Tämä on tietysti hyvin monitahoinen asia enkä tällä hetkellä rupeisi investoimaan lainarahalla. Tällä hetkellä en näe mitään kohdetta johon olisi järkevää ottaa lainaa. Lainan ei kuitenkaan pidä olla kirosana mikäli sille näkee hyötykäyttöä.

5. Minimoi verojen maksaminen.

Tämä viides asia ei ole kovin yksinkertainen nyky-yhteiskunnassamme johtuen juuri siitä, että toverit eduskunnassa ja virkamiehet kunnissa pitävät siitä huolen, että veroja maksetaan niin paljon kuin mahdollista lyhyellä tähtäimellä ja pitkällä jopa sitäkin enemmän. On kaksi asiaa joihin varsinkin Suomessa yksityishenkilöillä menee suhteellisesti hyvin paljon rahaa ja ne ovat viina ja autot. Näiden maksamisen minimoiminen on mahdollista käyttämällä julkisia kulkuneuvoja tai polkupyörää ja käymällä etelä-Helsingissä hakemassa juomansa. Tämä ei tietystikään ole kaikille mahdollista, mutta allekirjoittaneelle se onnistuu aika hyvin. Tiedostan tietysti sen tosiasian ettei nyky-yhteiskunta omassa muodossaan säilyisi mikäli kaikki minimoisivat veronsa. Toisaalta viina- ja autoiluverot tai niiden puute ei vie yhteiskuntaa konkurssiin vaan tällä hetkellä sen tekee yhä paisuva hallinto ja sen tuottavuutta selkeästi heikentävät ylisuuret palkat.

6. Muista nauttia elämästäsi joka päivä.

Tämä on viimeinen ja ylivoimaisesti tärkein, sillä elämä on kuitenkin lyhyt ja sitä ei kannata tuhlata murehtimalla turhista. Tämä unohtuu tosi monilta ja se on hyvin valitettavaa.

Lopuksi vielä sellainen huomio, että nämä ovat vain osa allekirjoittaneen pelisäännöistä, mutta varmasti tärkeimmät. Sen lisäksi on muistettava ettei niistä kannata muodostaa kuitenkaan pakkomielteitä. Jokaisella on varmasti omansa ja ne kannattaa välillä päivittää. Nämä ovat kuitenkin yksilöllisiä asioita eikä varmasti koske kaikkia.

Ensi kertaan,

TT

Toukokuu 2012 cash -520€ Salkku -13.5% Yhteensä 6535€

Crash and burn! Kuten otsikon luvuista näkee niin otin toukokuussa turpiini monella eri rintamalla ja siitä ei voi syyttää muita kuin itseään. Pörssikursseihin en tietystikään voi vaikuttaa, mutta sekä muihin menoihin, että tuloihin voin. Tällä kertaa ei ollut elo tasaista puurtamista vaan lähinnä ylä- ja alamäkeä. Kuitenkin toukokuun kohokohta oli sellaisessa paikassa, jossa sitä osasin aika vähän odottaa, mutta se ei ole kyllä mistään muusta tapahtumasta millään tavalla pois. Toukokuun kohokohta oli vierailu kummipoikani mökillä, jossa saimme viettää laatuaikaa hieman grillaten ja saunoen. Kohokohtani oli röhnöttää saunan terassilla lämpimässä ilta-auringon paisteessa vissyä juoden. Näinkin pieni asia voi joskus tuntua aivan taivaalliselta kokemukselta kunhan osaa vain virittää itsensä siitä nauttimaan. Tein kuitenkin ainakin yhden ison mokan ja siitä hieman lisää.

Toukokuun menot olivat selkeästi suuremmat kuin olin odottanut, mutta suurin osa niistä tuli ”mokasta” jossa sivuosaa näytteli kuningas alkoholi. Päätin nimittäin sitten kännissä lähteä viettämään yhden kaverini polttareita Tallinnaan mikä tuli sitten täysin kuukausibudjetin ulkopuolelta. Olen helvetin huono sanomaan näissä tilanteissa EI varsinkin itselleni, mutta myös joissakin määrin kavereilleni. Tätä ei kuitenkaan missään nimessä pidä vierittää kavereideni niskoille vaan omaa syytänihän se on. Jotta ei mentäisi hakuammuntaan niin ei pidä miettiä seurausta vaan syytä ja syy tuolle EI:n puuttumiselle sanavarastostani on jossain pääni sisällä. Muita odottamattomia menojani oli uuden pukupaidan ostaminen johon en osannut varautua ennen vanhani sovittamista. Kesäkuun menot tulevat olemaan selkeästi suuremmat kuin toukokuussa, mutta se johtuu tulevasta ulkomaanmatkastani joka suuntautuu ainakin aluksi Barcelonaan ja sen jälkeen pitää katsoa mihin suuntaan vai pysynkö vain siellä. ”Parhaimmassa” tapauksessa pääsen paikan päälle todistamaan kaaosta joka syntyy pankkikriisistä, joten siinä on jännitysmomenttia lisää reissua varten. Tarkoituksena on tavata kavereita ja varmaan asua entisellä kämppiksellä, joten tulee nähtyä sen maan todellinen tilanne paremmin. En usko kuitenkaan sinä aikana bloggaavani vaan yritän nauttia lomastani.

Toukokuun tuloni olivat tänä vuonna surkeat johtuen alkoholinkäytöstäni. Turha sitä on yhtään kaunistella, sillä viikonloppuina oli kahdet polttarit ja yhdet häät. Toisiin polttareihin ei pitänyt edes osallistua, mutta kännissä mieleni muutin tai oikeastaan viimeinen päätös tuli silloin tehtyä. En viitsi myöskään alkaa kaunistelemaan sitä tosiasiaa ettei alkoholinkäyttöni ole aina hirveän salonkikelpoista vaan kun otan niin mottoni tuntuu olevan ”ennemmin överit kuin vajarit” Sen takia en otakaan yleensä kuin kerran kuussa ja silloinkin vain yhden päivän, kun enempää kuntoni ei kestä. Luonnollisestikaan en usko tähän saavani muutosta, joten niitä kertoja on vaan pakko vähentää tai lopettaa kyseinen harrastus kokonaan. Palautuminen nimittäin vie sen verran aikaa, että ”töistä” on pakko päästä eroon muutamaksi perättäiseksi päiväksi ja se näkyi hyvin rahanmenosta toukokuussa. Tätä muutosta varten julkaisen jossain välissä toimintasuunnitelmani, mutta siihen täytyy varmasti käyttää koko kirjoitus. Kesäkuun tuloni moninkertaistuvat toukokuuhun verrattuna johtuen lähinnä toukokuun romahduksesta, mutta muutenkin ne olisivat varmasti olleet tuplat. Tänäkin vuonna olen nimittäin pari viikkoa ”töissä” ihan kiinteällä palkalla. Toivottavasti kaikki menee normaalisti ja onnistun saamaan ainakin jonkin verran ylijäämää lisää huolimatta reissun kustannuksista.

Myöskin osakemarkkinoilla tuli allekirjoittaneelle pahasti lunta tupaan ja sama suunta näyttää jatkuvan kesäkuussakin. Kuitenkin kyse on maratonista, joten nyt ei kannata hätäillä vaan kerätä lisää rahaa tulevia sijoituksia varten. Toukokuussa menin ostamaan Fortumia ja se sijoitus on aika pahasti perseellään, vaikka en ole sitä kovin kauaa omistanutkaan. Olen kuitenkin valmis jossain vaiheessa ostamaan lisää mikäli se siitä vielä halpenee. Tämä johtuu lähinnä siitä, että pidän sitä kuitenkin yrityksenä, joka tulee tuottamaan kassavirtaa osinkojen muodossa tulevien vuosien aikana. PKC Groupin osakkeet ovat myös tulleet ryminällä alas ja ovat kohta ostohinnoissani. Normaalisti olisin jo heittänyt kaikki myyntiin, mutta tällä kertaa teen asiat toisella tavalla, kun en ole vielä hyvin selkeää muutosta fundamenteissa nähnyt, vaikka uusien kuorma-autojen tilaukset ovatkin vähentyneet sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Toivottavasti tällä kertaa pystyisin odottelemaan hieman pidempään ennen seuraavia sijoituksia. En nimittäin usko muutoksen tapahtuvan parempaan suuntaan kovin nopeasti varsinkaan jenkkien huonojen työllisyyslukujen jälkeen.

Kuntoiluprojektini on lähtenyt kohtalaisen hyvin käyntiin ja olen liikkunut säännöllisesti. Parantamisen varaa on kuitenkin aina ja niin nytkin. Juoksulenkit ovat pikkuhiljaa alkaneet tuntua paremmilta ja hieman paremmin jo jalat liikkuvat. Viime vuoteen nähden olen kuitenkin selkeästi jäljessä ja esimerkiksi noin kahdeksan kilometrin normilenkkini sujuu noin kg/min hitaammin eli noin 10 minsaa mikä on paljon ottaen huomioon matkan pituuden. Lukuunottamatta 10 päivää barcelonassa aion urheilla selkeästi toukokuuta enemmän kesä- ja heinäkuussa ja uskon sen näkyvän viimeistään elokuussa. Osasyynä tähän tulee olemaan kolme intensiivistä urheiluviikkoa, jotka johtuvat ”töistäni”. Näiden lisäksi olisi tarkoitus viettää yksi viikko jossain muualla kuin kotona sopivan kirittäjän kanssa, mutta katsotaan onnistuuko se. Se minkä olen huomannut kauhukseni on ruokavalioni joka sisältää paljon enemmän ”roskaa” kuin olen ennen huomioinut ja tämäkin johtuu huonosta kyvystäni sanoa EI itselleni. Nyt on taas hyvä aika sen suhteen allekirjoittaneelle, sillä kurkut ja tomaatit ovat taas kohtuuhinnoissa ja ne ovat ehdottomat suosikkikasvikseni. Tästä ruokavalion paranemisesta olisi syytä pitää kiinni jatkossakin.

Se missä onnistuin hyvin toukokuussa oli blogini päivittäminen ja sen osalta on paljon lisäideoita. Valitettavasti kesäkuun osalta näyttää siltä, että kirjoitusten määrä tulee jonkin verran vähenemään, mutta se riippuu myös säistä. En toisaalta usko ihmisten innon lukea blogeja olevan kesällä kovin suuri kun on parempaakin tekemistä. Vaikka tätä kirjoittaessani sataakin niin toivon tämän kesän muuttuvan jossain välissä aurinkoisempaan suuntaan. Myös luovu tavarasta päivässä haasteeni jatkuu ja päivittelen siitä kertovia juttuja taas jossain vaiheessa. Näillä mennään taas vähän aikaa.

- TT