Arvaukset vuodelle 2015

Ensimmäisenä haluan sanoa, että kaikki tämän kirjoituksen arvaukset seuraavasta vuodesta ovat lähinnä viihdettä ja edustavat ainoastaan allekirjoittaneen näkemyksiä asioista. Tulevaisuutta ei kukaan tiedä eikä siitä ole minkäänlaista varmuutta kenelläkään. Jonkinlaisia syitä tosin löytyy jokaisen arvauksen takaa, mutta ne voivat yhtä hyvin olla mitä sattuu.

Eduskuntavaalit 2015

Suurimmasta puolueesta ei taida enää olla paljon epäselvyyttä. Keskusta tulee mitä todennäköisimmin voittamaan vaalit ylivoimaisesti. Hallituksen se tulee perustamaan Kokoomuksen, SDP:n ja RKP:n kanssa. Hallitusneuvottelut tulevat olemaan lyhyet ja nopeat muiden puolueiden tyytyessä niihin muruihin joita kepu jättää. Mikään ei Suomen sisäpolitiikassa tule muuttumaan, vaikka pääministeripuolue vaihtuukin.

Sote-uudistus

Tämän uudistuksen huomataan tulevan paljon kalliimmaksi kuin mitä on aikaisemmin ajateltu. Tämä johtuu siitä, että koko homma on taas suunniteltu hallinnolle ja eri puolueiden eturyhmille. Nämä eturyhmät eivät tingi omista ”saavutetuista” eduistaan ja saamme taas lisää hallintoa. Asiakkaat unohdetaan tässä uudistuksessa vielä pahemmin kuin kukaan uskoo.

Sääntely lisääntyy ja kansalaisilta alkaa mennä hermot lopullisesti

Typerät säännöt ja määräykset tulevat lisääntymään ja lupauksista niiden purkamisesta ei tule mitään. Ensi vuonna ihmisten kärsivällisyys alkaa loppua ja tulemme näkemään monia mielenosoituksia ympäri maata.

Suomen talous

BKT tulee laskemaan 2-3%:ia vuonna 2015 Suomessa. Tämä lasku tapahtuu lähinnä maailman ja Venäjän talouksien hidastumisista. Myös jatkuvat veronkorotukset tulevat syömään Suomen työläisten selkärankaa. Asuntojen hinnat tippuvat 5-7%:ia johtuen lähinnä tämän vuoden laajoista irtisanomisista ja siitä ettei työllisyys parane ensi vuonnakaan. Suomen luottoluokitus laskee yhden pykälän lisää ja valtionlainojen korot alkavat nousemaan muiden euromaiden imussa.

Turvallisuustilanne pysyy kohtuullisena

Venäjä tulee jatkamaan pullisteluaan ja valtaa itä-Ukrainasta sen osan jota ”kapinalliset” pitävät ällä hetkellä hallussaan. Suomen turvallisuustilanteeseen tällä ei ole muuta vaikutusta kuin lisääntyvät ilmatilaloukkaukset.

Muualla maailmassa geopoliittiset jännitteet kasvavat

Venäjä jatkaa pullisteluaan ensi vuonnakin. Se vankistaa valtaansa itä-Ukrainassa ja todennäköisesti myös Georgiassakin. Se ei kuitenkaan valtaa koko Ukrainaa vaan jättää sen rauhaan. Sen sijaan se kyllä jatkaa ilmatilaloukkauksiaan ja järjestää suurempia sotaharjoituksia lähellä NATO-maita. ISIS laajenee arabimaissa, mutta ei suorita terrori-iskuja länsimaissa. Yhdysvallat tulee hyökkäämään taas johonkin maahan taloudellisten syiden vuoksi.

Euromaiden valtionlainojen kupla alkaa puhjeta

Kreikan uudet vaalit tulevat koettelemaan euroalueen valtionlainojen kuplahintoja ja ensimmäisenä tämä tulee näkymään lyhyissä koroissa lukuunottamatta Kreikkaa, jonka pitkät korot ovat jo jyrkässä nousussa. Kreikka tulee uusien vaalien myötä kiristämään euroaluetta, jotta se antaisi Kreikan lainat anteeksi, mutta ei uhkailuista huolimatta tule siitä eroamaan vaikka heidän vaatimuksiinsa ei suostuta. Mistä tiedämme, että valtionlainoissa on sitten kupla euroalueella? mm. siitä, että tätä kirjoittaessa sekä Espanjan että Italian 10-vuotisten valtionlainojen korot ovat alle 2%:ia. Vuoden alussa tulevat yllättävät lyhyiden valtionlainojen korkojen nousut tulevat aiheuttamaan monille euroalueen zombi-pankeille yllättäviä vaikeuksia mikä tulee johtamaan EKP:n puuttumiseen asiaan. Tämä ei tapahdu vielä tammikuussa, kuten monet olettavat eikä se tapahdu olemattoman talouskasvun vuoksi, vaan paniikinomaisena ratkaisuna korkojen nousuun.

Talouskasvu hidastuu myös muualla maailmassa

Öljyn jo tapahtunut hinnanlasku on yksi asia, joka kertoo maailmantalouden tulevasta hidastumisesta. Hinnanlaskulle on toki monta muutakin syytä, mutta tämä lasku on yksi heikon kasvun oireista. Oletan hinnan pysyvän aika lailla nykyisessä 50-70$/barreli. Kiinan talous tulee kokemaan selvän hidastumisen, vaikka maan viralliset tilastot talouskasvusta tulevat toista näyttämään. Yhdysvaltojen talous tulee juoksemaan seinää päin kiihdyttäen vielä alkuvuoden. Myös Yhdysvaltojen korot alkavat nousta nopeammin kuin odotetaan. Vuoden lopulla FED tulee todennäköisesti laukaisemaan QE4:n. Pörssikurssit laskevat maassa hieman alkuvuodesta, mutta nousevat QE4:n mukana uusiin ennätyksiin.

Ehkä tässä on tarpeeksi arvauksia ensi vuodesta. Mitkä ovat sinun näkemyksesi siitä mitä ensi vuonna tapahtuu?

Arvailin myös viime vuotta, joten edelliset arvaukset löytyvät seuraavista osoitteista: Suomi ja muu maailma

-TT

Luottoluokitus meni, entä sitten?

Perjantai-iltana Suomen aikaa Standard & Poors laski luottoluokitustamme yhdellä pykälällä. Tämä ei ollut mikään suurempi yllätys varmaan kenellekään. Syy siihen on päin sitä itseään hoidettu julkinen taloutemme ja teollisuutemme kilpailukykyvyn rapautuminen. Varsinkin vallassa olevat poliitikkomme vierittävät syyt muiden kuin omien toimiensa niskoille. Tämän kirjoituksen aihe on se mitä tämä luottoluokituksen lasku tarkoittaa.

Käytännössä maailmassa on kolme suurta luottoluokituslaitosta ja niistä jokainen antaa tiettyä maksua vastaan lausunnon jokaisen maan taloudellisesta tilanteesta ja siitä kuinka luotettava velanmaksaja kukin maa on. Tämä pätee myös yrityksiin, mutta tällä kertaa keskitytään vain maihin. Mitä huonompi luottoluokitus on kyseessä sitä kalliimmaksi keskimäärin rahan lainaaminen tulee. Tämä yksittäinen luottoluokituksen lasku tulee nostamaan Suomen maksamia lainakorkoja ehkä noin sata miljoonaa euroa vuodessa. Suomen valtion vuosibudjetti on kymmeniä miljardeja Euroja, joten lainojen maksun osuus budjetista tulee nousemaan hyvin vähän verrattuna kokonaissummaan. Meidän jokaisen tulee muistaa se, että luottoluokituksen laskeminen on vain seuraus eikä syy. Sen takia se ei merkitse juuri yhtään mitään. Syyt luokituksen laskuun ovatkin paljon hälyttävämpiä kuin pienet seuraukset.

Syyt eivät ehkä ole kaikista yksinkertaisimpia, koska yhteiskuntamme koostuu ihmisistä ja vaaleilla valitut poliitikkomme ovat meidän valitsemia lisäksi teollisuutemme kilpailukyky on rapautunut. Teemme päätöksemme vaalilupausten ja niistä muodostamiemme mielikuvien tai mahdollisten muuttumattomien ennakkokäsitystemme mukaan. Kyvyttömyytemme valita kansanedustajiksi sellaisia ihmisiä, jotka eivät pelkästään keskity uudelleenvalitsemisen varmistamiseen on ehkä se suurin syy miksi saamme sellaiset poliitikot kuin ansaitsemme. Toinen mahdollisuus on tietysti se, että kuka tahansa eduskuntaan valittu ihminen muuttuu siinä paikassa omia ja puolueensa etuja ajavaksi byrokraatiksi joka ostaa ääniä lupauksilla joita ei kannattaisi pitää. Ehkä tämä riittää itse poliitikoista. Teollisuutemme kilpailukyky on osittain rapautunut myös poliitikkojemme päätösten seurauksena, mutta myös omien virheidensä vuoksi.

Mennään sitten pikemminkin siihen mitä viimeiset kaksi hallitusta ovat tehneet, jottta luottoluokituksemme on tippunut. Tärkein syy tähän on se ettemme yhteiskuntana ole pysyneet muuttuvan maailman mukana vaan olemme toimineet kuten aina ennenkin. Entiset tavat hoitaa asiat eivät enää toimi nykymaailmassa. Tämä koskee niin poliitikkojamme kuin liike-elämäämme. Tämän asian suhteen on poikkeuksia, joten täydellistä asioiden yleistämistä ei kannata harrastaa. Entiset rakenteet eivät enää toimi, joten meidän on rakennettava uudet. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että muutokset koskevat kaikkia. Niin poliitikkoja kuin kansalaisiakin. Päätä ei voi laittaa perseeseen enää jatkossa ja toivoa parasta eli tulematonta talouskasvua. Sitä ei näillä rakenteilla saada aikaan, koska kilpailu on selkeästi koventunut.

Meidän pitää tehdä uudistuksia, joiden seurauksena rakenteemme kevenevät. Nykypäivänä on entistä vähemmän reagointiaikaa maailman tapahtumiin. Tämän seurauksena entiset kankeat organisaatiot eivät pärjää. Sote-uudistus on hyvä esimerkki uudistuksesta joka voisi toimia ihmisten parhaaksi, mutta mikäli seurauksena on isot ja kankeammat rakenteet tulee siitä vielä suurempi katastrofi kuin nykytilanteesta. Jostain syystä minä en usko kyseisen uudistuksen tuovan mitään muuta kuin lisää byrokratiaa ja virkamiehiä. Toivottavasti olen väärässä. Korupuheita poliitikkomme ovat aina osanneet pitää, mutta tekemiset ovat olleet toisia. Valitettavasti nyt ollaan jo siinä tilanteessa etteivät pelkät puheet enää auta, koska ikävä todellisuus hyppää kansalaisten silmille.

Rakenteiden pienentyessä tulee meidän kansalaisten keskittyä jatkossa pitämään parempaa huolta itsestämme. Vastuumme tulevat kasvamaan. Meillä jokaisella on ensisijaisesti vastuu itsestämme ja hyvinvoinnistamme jatkossa. Tältä tosiasialta emme voi paeta. En tietystikään ole sitä mieltä, ettei heikompiosaisista pitäisi pitää huolta. Yhteiskuntamme tulee menemään enemmän siihen suuntaan, että ihmiset joutuvat itse pitämään huolta heikommin pärjäävistä lähimmäisistään tulevaisuudessa. Ensimmäinen näyte tulevaisuudesta saatiin uuden lastenklinikan rahankeräyksessä. Me voimme tietysti olla mitä mieltä tahansa siitä kenen pitäisi tuokin laitos rahoittaa, mutta tulevaisuuden päänäkymä on se ettei yhteiskunnan rahat enää tule riittämään tässä maassa ilman suuria muutoksia. Luottoluokituksemme tulee laskemaan tämänkin jälkeen ja todennäköisesti paljon nopeammin kuin aiemmin. Jos meiltä meni 12 vuotta menettää tämä yksi pykälä niin todennäköisesti meiltä menee 12 kuukautta seuraavaan. Seurauksena alkaakin olla jo merkittävämpi korkojemme nousu ja se voi tulla liian kalliiksi. Suunta on tämä ilman todellisia muutoksia ja niitä eivät poliitikkomme ole tehneet aiemmin, joten on epätodennäköistä, että he tekisivät niitä seuraavien vuosien aikana.

Tämmöstä tällä kertaa,

-TT

Onko Suomessa kallista vai Halpaa?

Valtiollinen propagandatoimistomme YLE julkaisi tällä viikolla uutisen uutisen, jossa oltiin kumoamassa väitettä kotimaamme kalleudesta. Tämä väite pitää jossain määrin paikkansa, koska kyse on aika pitkälti siitä, mihin maihin hintoja vertaa. Meillä jokaisella on varmasti jonkinlainen mielipide Suomen kalleudesta, koska kaikki tuntuu täällä maksavan paljon ja veroja on hinnoissa merkittävästi. Silti täällä on monet asiat edullisia, kun vertailukohde on esimerkiksi köyhemmät maat Euroopassa. Kun verrataan Suomen kanssa suunnilleen samoissa tilanteissa oleviin maihin niin tilanne onkin toinen.

Kyseenomaisessa uutisessa verrattiin asioiden hintoja ihmisten reaalipalkkoihin eli toisin sanoen siihen kuinka paljon maksetaan palkkaa verrattuna maiden hintatasoon. Jutussa kyseinen toimittaja oli ottanut tilastonsa EuroStatilta ja uutisessa mainittiin mm. seuraavaa: ”Saksassa, jossa kaikki tuntuu olevan Suomea halvempaa, tienaa yksinelävä keskimäärin yhden kuukauden bruttopalkan verran vähemmän kuin Suomessa.” Itse taas löysin OECD:n tilaston. Jos sitä taas katsoo niin ostovoimakorjattu keskimääräinen (PPP tilastoissa) vuosipalkka on Saksassa noin 9%:ia Suomea korkeampi. Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että Saksassa on perheverotus, mutta en ole siitä ihan varma. Se saattaisi selittää eron tilastoissa. Tämä siksi, että YLE:n uutisessa puhutaan yksinelävän tuloista. Jos tätä epämääräistä eroa katsoo niin voi tietysti ajatella YLE:n tai minun valinneen rusinat pullasta.

OECD:n tilastoja katsellessa näkyy myös se tosiasia, että Suomalaisten ostovoimakorjatut palkat eivät pärjää tilastoissa esiintyville maille, jotka ovat suunnilleen samassa tilanteessa, mutta kovin suurista eroista ei ole kyse etenkään Ranskaan, Saksaan tai Ruotsiin verrattuna. Näitä maita on syytä käyttää verrokkeina Suomen suhteen, koska ne ovat ehkä lähinnä maatamme keskimäärin. Pientä eroa näihin maihin verrattuna voidaan pitää pienenä yllätyksenä, koska ainakin allekirjoittanut oli odottanut suurempaa eroa. Muihin vauraisiin Euroopan maihin kuten Belgiaan, Alankomaihin, Itävaltaan ja Tanskaan nähden erot ovat jo reilusti yli 10%:ia. Suomi on siis toisin sanoen peränpitäjä vauraiden maiden joukossa ja tämä ei varmasti ole yllätys kenellekään.

Vaikka Suomessa erityisesti puhutaan polttoaineiden kalleudesta niin verrattuna köyhempiin maihin on se melkein halpaa kuin saippua. Tämä korkeista polttoaineveroista huolimatta. Sen verran voidaan mielestäni yleistää asioita, että tuontituotteet ovat köyhissä maissa keskimäärin kalliita. Tämä on tietysti luonnollinen ilmiö. Kotimaiset tuotteet köyhissä maissa ovat sen sijaan hyvinkin kilpailukykyisiä reaalipalkkojen suhteen verrattuna moniin rikkaisiin maihin. Köyhemmissä maissa tuloerot ovat valtavat ja siksi köyhät ovat siellä todella köyhiä ja rikkaat taas vastaavasti erittäin rikkaita jopa verrattuna suomalaisiin. Tämän takia monissa kaupunkien keskustoissa näkyy enemmän luksustuotteiden myymälöitä kuin Suomessa. Köyhillä taas on vaikeuksia selviytyä heille kalliiden hintojen vuoksi.

Yksi iso ongelma ihmisten omissa hintavertailuissa on se, että ne ovat lähes aina erittäin suppeita. Esimerkiksi Saksassa käydessäni ruoka tuntui ihan järjestään olevan jopa 30%:ia halvempaa kuin Suomessa. Varsinkin siinä saksalaisessa joka toimii molemmissa maissa. Tämän takia on vaikeaa suhtautua tilastoihin puolueettomasti. Verrattaessa Suomea Saksaan tulee myös jonkinlaisia harhakäsityksiä, koska itä-Saksassa on paljon huonommat palkat. Tämän takia läntisessä Saksassa tuntuvat ihmiset olevan paljon rikkaampia kuin Suomessa. Ruotsissa ja varsinkin Tukholmassa on mielestäni hintataso vähintään suomalainen. Länsinaapuriimme verrattuna meillä on hintataso palkkoihin nähden aika lailla kohdillaan. Saksa ja Ruotsi ovat ainoat maat niistä maista joita voin henkilökohtaisesti verrata Suomeen.

Jos katsotaan tulevaisuuteen niin silloin uskon Suomen jäävän pahasti jälkeen ainakin Ruotsista ja Saksasta ostovoiman suhteen. Suomessa on paljon enemmän paineita laskea palkkoja kuin edellämainituissa. Suomessa ollaan myös viime vuodet keskitytty verojen nostamiseen ja suunta tuntuu olevan sama, vaikka vaalilupauksia annetaankin toiseen suuntaan. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet sen verran synkkiä yt-neuvotteluiden suhteen, että palkat eivät varmasti ainakaan nouse. Tämän seurauksena ihmisten ostovoima tulee tippumaan nousevien ”pakollisten” verojen kuten kiinteistöverojen myötä. En tietystikään omaa kristallipalloa asioiden suhteen, mutta oletan asioiden menevän kuten aiemminkin. Mikäli tulee jostain syystä positiivinen yllätys niin olen siitä varsin iloinen.

Näin minä asiat näen, mites te muut? Mikäli tulkintani noista OECD:n tilastaoista ostovoiman suhteen ovat vääriä niin korjatkaa ne ihmeessä.

-TT

Kulttuurieroista Suomi VS Puola

hackin kommenteista viisastuneena ajattelin sitten kertoa hieman kulttuurieroista. Niitä ei mielestäni ole niin paljon kuin voisi olettaa, mutta en ole asiantuntija. Voin hyvin olla väärässä, mutta joitakin tiettyjä kulttuurierojakin löytyy. Suurimmat erot löytyvät mielestäni sukupuolirooleista, ratin takaa ja kyvystä organisoida asioita. Muitakin eroja varmasti löytyy, mutta niitä ei ulkopuolinen ehkä niin hyvin huomaa. Myös yhtäläisyyksiä löytyy ja ehkä niistäkin voi jotain kertoa.

Jurous suurin yhtäläisyys

Suurin yhtäläisyys mikä löytyy puolalaisten ja suonalaisten väliltä on jurous. Puolalaisetkaan eivät ole mitään puhekoneita ja he ovat suhteellisen hiljaisia. Tai ainakin ne puolalaiset joihin itse olen tutustunut. Tähän näkemykseen voi vaikuttaa kielimuuri joka on läsnä. Puolalaisista monet eivät uskalla puhua Englantia, koska eivät mielestään osaa sitä riittävästi. Tämä on nähtävissä jopa nuoremmissa sukupolvissa. Asia on tosin paranemaan päin. Puolalaiset vaihtavat herkästi maisemaa töiden perässä, ja varsinkin Englannissa ja Irlannissa on paljon puolalaisia töissä. Suuri osa heistä on tosin tullut jo takaisin. Silti monet pätevät työläiset vaihtavat maisemaa parempien palkkojen toivossa. Toinen kämppiksistänikin on ollut töissä mm. Norjassa ja Espanjassa. Lisäksi tuntemistani puolalaisista taitaa lähes puolet olla jossain muualla kuin kotimaassa. Tämä tosin johtuu ehkä enemmän siitä, että olen ollut paljon tekemisissä opiskelijoiden kanssa tai ex-opiskeilijoiden jotka olivat samaan aikaan Krakovassa kun minä olin siellä noin viisi vuotta sitten.

Sukupuoliroolit ovat selkeämmät Puolassa

Puolassa sukupuoliroolit ovat paljon selkeämmät kuin Suomessa. Miehet ovat enemmän miehiä ja naiset enemmän naisia. Tämä näkyy lähes kaikessa. Jossakin määrin tämä asia on muuttumassa, mutta se tapahtuu nuorempien sukupolvien myötä. Varsinkin hieman vanhempien ihmisten ollessa kyseessä viettävät naiset aikaa enemmän kotona lasten kanssa. Ei ole mitenkään tavatonta nähdä naisten olevan sekä lasten että isoäidin kanssa liikkeellä keskellä päivää. Nykypäivänä suuri osa nuorista naisista opiskelee jotain, joten lasten kanssa kotiinjääminen tulee varmasti vähenemään tulevaisuudessa selkeästi myös täällä. En pidä sitä huonona asiana. Myös kotityöt tuntuvat jossain määrin olevan enemmän naisten vastuulla, mutta sekin taitaa olla pikkuhiljaa muuttumassa. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että osa naisista on vielä kotona. Täällä sukupuolierot näkyvät myös siinä kuinka miehet ja naiset käyttäytyvät keskenään. Yleensä mies maksaa kaiken ja kantaa kaikki mahdolliset kantamukset käsilaukkua myöten. Suomessa tämä on harvinaisempaa ainakin omien havaintojeni mukaan.

Täällä Puolassa miehet näyttävät enemmän miehiltä ja naiset naisilta. Miehillä on keskimäärin selkeästi lyhemmät hiukset ja naisilla pidemmät kuin Suomessa. Miehillä on keskimäärin enemmän vatsaa kuin Suomessa. Tämä tosin saattaa olla virhearvio. Naiset eivät myöskään välitä täällä siitä onko miehellä ylimääräisiä kiloja niin paljoa kuin Suomessa. Kaljakessi on Suomessa naisten mielestä keskimäärin paljon suurempi ongelma kuin täällä. Se tietysti sopii minulle paremmin, mutta en mä täälläkään mitään järkevää saa naisille sanottua, joten eipä tuosta asiasta minulle ole mitään hyötyä. En tiedä onko Puolassa sen kauniimpia naisia kuin Suomessa, mutta naiset kävelevät täällä selkeästi naisellisemmin kuin Suomessa. Poikkeuksia tästä asiasta on vaikea täällä nähdä. Näin miehenä sillä on merkitystä. Tämä ilmiö olisi kivempi nähdä Suomessakin, mutta siellä taidetaan mennä pikemminkin toiseen suuntaan. Ei se mikään iso juttu ole, joten ei siitä sen enempää.

Puolalaisten organisointikyky ja ajantaju ovat hukassa

Puolalaisten organisointikyky on selkeästi heikompi kuin Suomessa. Täällä ihmisten kerääminen samaan paikkaan samaan aikaan on paljon hankalampaa. Vaikka porukka saataisiin samaan paikkaan niin silti tekeminen on hankalaa. Tämä pätee myös työelämässä. Puolalaiset eivät myöskään ole niin itseohjautuvaa kansaa kuin esimerkiksi suomalaiset. Täällä projektien pituus on aina vähän kysymysmerkki. Myös ajantaju on huono. Puolalaisten viisiminuuttinen tarkoittaa helposti puolta tuntia. Heikosta organisoinnista viimeisenä esimerkkinäni on jonkinlainen putkiremontti jonka seurauksena kämppämme hanoista ei tule lämmintä vettä kahteen viikkoon. Kyse ei olevarsinaisesti mistään taloyhtiön remontista vaan koko kadunpätkä kärsii täällä samasta ongelmasta. Suomessa näin pitkään tuskin joutuisimme odottamaan. Eipä toi oikeastaan vituta, koska nykyään olen sen verran pragmaattinen etten hermostu usein niistä asioista joihin en voi itse vaikuttaa.

Perinteiseen itä-eurooppalaiseen tapaan auton ratin takana riittää hulluja

Yksi suuri ero löytyy täällä ratin takaa. Puolalaiset kuskit ovat helposti hermostuvia ja myös paljon arvaamattomampia kuin suomalaiset. Täällä ei esimerkiksi suojatietä ylittäessä voi koskaan tietää tuleeko auto lujaa sen yli vai ei. On siis pakko pidettävä hyvin tarkkaa huolta omasta turvallisuudestaan. Täällä myös pikkuteillä autot ajavat keskimäärin paljon lujempaa kuin Suomessa. Tienvarsillä näkyy myös paljon ristejä ja ne ovat mitä ilmeisimmin merkkejä hullujen kuskien aiheuttamista kuolemista. Jos tänne tulee omalla autolla niin on syytä olla varovainen.

Ehkä tässä olivat suurimmat kulttuurierot jotka tulevat mieleen. Väärinkäsitykseni saa ihan vapaasti korjata mikäli on ollut täällä minua pidempään töissä tai mahdollisesti Puolasta kotoisin.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Vihreä maa

Aina silloin tällöin tulee käytyä ulkomailla ja tulee juteltua paikallisten ja muiden matkailijoiden kanssa. Tällöin puheenaiheeksi tulee monesti Suomi siinä vaiheessa, kun aletaan keskustella mistä päin kukin on. Tätä harvemmin tulee juteltua Suomessa asuvien ulkkareiden kanssa. Kävin tällaisen yhden keskustelun ollessa syömässä eräänä viikonloppuna aika lailla täynnä olevassa ravintolassa.

Tällä kertaa sain juttuseuraukseni yhden kaverin Nigeriasta ja toisen Pakistanista. Varsinkin noista maailmankolkista tulee harvoin ketään tavattua. Mielestäni on ihan kiva ottaa selvää siitä mitä mieltä muut ovat tästä maasta. Tällaiset kontaktit ovat itseasiassa erittäin tärkeitä mikäli haluaa oikein hahmottaa sitä missä mennään Suomen suhteen. On nimittäin erittäin helppoa muodostaa yksinkertainen putkinäkö jonka seurauksena osaa ajatella vain erittäin suppeasti avarakatseisuuden sijaan. Yksi keskustelu ei tietystikään muuta suhtautumista juuri mihinkään, mutta useammat samanlaiset kylläkin.

Suomi tunnetaan nykyäänkin Nigeriassa vihreänä maana, jossa metsää riittää. Ainakin nigerialaisen kaverin mielestä. Kyseessä ei ainakaan oman ymmärrykseni mukaan ollut usko suomalaisen metsäteollisuuden erinomaisuudesta vaan enemmänkin uskosta puhtaaseen luontoon. Tämä kieltämättä onkin yksi valttikortti mitä pitäisi osata hyödyntää paljon paremmin. Varsinkin suomalaisten matkailualan yrittäjien tulisi panostaa tähän mielikuvaan erittäin vahvasti. Koska en itse tiedä missä mennään tämän asian suhteen niin varmasti joku muu osaa valaista asiaa paljon paremmin. Puhdas luonto on myös sellainen valttikortti ettei sitä kannata munata huonosti kannattavien kaivosten takia. Me olemme menossa huonompaan suuntaan koko ajan. Tämähän on lähes kaikkien huulilla Talvivaaran vuoksi.

Puhtaan luonnon lisäksi puheenaiheeksi tulisi suomalainen ilmainen koulutus jonka perässä pakistanilainen kaveri oli tänne muuttanut. Suomen lisäksi Pakistanissa ovat suosittuja myös muut pohjoismaat kuten Ruotsi ja Norja. Norjassa on kuulemma jo kymmenen tuhatta Pakistanista muuttanutta. Lähes kaikki koulutuksen perässä muuttaneet jäävät tänne mikäli he eivät pääse täältä eteenpäin. Tämä kaveri työskentelee opiskelunsa jälkeen mäkkärissä ja toivoo löytävänsä paremman työpaikan ja haluaa jäädä Suomeen. Tämä paremman työpaikan löytäminen on varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Siivoaminen on toinen homma johon noista maista tulevat ulkomaalaiset yleensä päätyvät. Poikkeustapauksia tietysti on olemassa, mutta ei suurissa määrin.

Kysymys sitten tietysti kuuluu, että kannattaako ulkomaalaisia ylikouluttaa täällä Suomessa ilmaiseksi mikäli heille ei anneta parempia mahdollisuuksia pärjätä? Oma näkemykseni on hieman ristiriitainen, koska uskon suuren osan tänne koulutuksen perässä tulevista haluavan jatkaa työskentelyä Suomessa sosiaaliturvan varaan jättäytymisen varaan. Toisaalta ei tässä maassa tule olemaan pulaa työntekijöistä vaan pikemminkin töistä tulevaisuudessa. Ensisijaisesti pitäisi keskittyä saamaan tänne osaajia eikä yrittää kouluttaa heitä täällä.

Korruptio tulee aina ensimmäisenä mieleen, kun aletaan puhua ulkkareiden kanssa Suomesta. Suomi on siitä hyvä paikka, että kaikkeen asiointiin viranomaisten kanssa ei tarvitse sitä kuuluisaa ruskeaa kirjekuorta. Valitettavasti monesti henkilökohtaiset suhteet ovat kuitenkin tässä maassa tärkeitä. Niin sanottu hyvä veli järjestelmä on vahvasti esillä. Tästä puhuessani näille parille ruokailutoverilleni sain vastauksen: Kuinka me voisimme siitä tietää? Tämä on kieltämättä ihan asiallinen kysymys ja on yksi syy sille miksi Suomea pidetään hyvin korruptoitumattomana ulkomaalaisten keskuudessa. Tämä järjestelmä, kun on aika lailla piilossa ja olemassa ainoastaan sitä hyväksikäyttävien keskuudessa.

Toinen asia mikä tulee ensimmäisenä ulkomaalaisille mieleen on maamme turvallisuus. Varsinkin se asia on täällä hyvä ettei tarvitse pelätä viranomaisia. Toista se on maissa joissa viranomaiset voivat ampua toisinajattelijat. Nigerialainen kaveri kertoi ettei voi enää koskaan palata kotimaahansa. Oli tämä totta tai ei hänen tapauksessaan niin varmasti hyvin monille ihmisille se on raakaa todellisuutta. Suomessa tätä pelkoa ei ole ollut vajaaseen sataan vuoteen paitsi muutamilla sodanpakoilijoilla.

Kaiken kaikkiaan on todettava Suomen olevan erittäin hyvä maa ja suurin osa meistä valittaa täysin turhista asioista, koska eivät ole ikinä kokeneet todellisia vastoinkäymisiä. Varsinkin Valtion Rautateiden jatkuvat muutaman minuutin myöhästely saa jostain syystä ihmiset vetämään herneet nenäänsä. Tämä taas on pikkuongelma josta on ihan naurettavaa valittaa. Valitettavasti tulevaisuus ei tälle maalle ole niin hyvä kuin nykyinen tilanne, mutta se onkin jo sitten ihan toinen asia.

Hyvää loppuviikkoa!

-TT

Suomen suhteelliset edut

Jokin aikaa sitten käsittelin näitä suhteellisia etuja yksilötasolla ja tavallaan samat periaatteet sitten sopivat myös maidenvälisiin kauppasuhteisiin ja menestymisen mahdollisuuksiin. On selvää ettei joka maassa kannata tuottaa aina kaikkea mahdollista omaan käyttöön vaan toisista maista kannattaa hyödyntää heidän vahvoja osaamisalueitaan. Suhteellisen edun käsite maiden välillä tarkoittaa sellaista kahden välistä kauppaa jossa maat vaihtavat vientituotteita.

Teorian kehitti David Ricardo joka totesi Englannin ja Portugalin välisen kaupan osalta sellaisen tosiasian, että Englannissa oli suhteellisesti hankalaa tuottaa viiniä verrattuna Portugaliin ja taas Englannissa oli myös vaikeaa tuottaa vaatteita. Kuitenkin taloudellisesti järkevämpää oli tuottaa Portugalissa viiniä ja viedä Englantiin ylimääräistä, koska Englannin tekstiilituotanto suhteessa Portugaliin oli ainoastaan hieman kalliimpaa oli maille järkevää hoitaa kahdenkeskinen kauppa siten, että Portugalista vietiin viiniä Englantiin ja Englannista tekstiilejä Portugaliin. Periaatteessa nämä samat suhteellisten etujen lait pätevät vieläkin, mutta niitä on vaikea havaita, koska nykypäivänä kauppa on globaalia toimintaa. Tämän takia ei maidenvälistä kauppaa kannata tehdä päittäin. Tämän vuoksi onkin sitten kysyttävä, että missä asioissa Suomella voi olla näitä suhteellisia etuja muihin maihin nähden ja se onkin sitten kohtalonkysymys tälle maalle. Näitä etuja tulisi hyödyntää maksimaalisesti, jotta pystymme ylläpitämään maamme nykyistä elintasoa edes jotenkuten.

Ennen meillä oli helpompaa jo siitäkin syystä, että maamme eli mm. paperiteollisuudesta johtuen maamme runsaista metsistä. Tämä suhteellinen etu hävisi kuitenkin siinä vaiheessa, kun globalisaation myötä ovat ne maat tulleet kauppaan mukaan, jossa puu kasvaa Suomea monta kertaa nopeammin. Maammehan oli myös 90-luvulla yksi kommunikaatioteknologian mahtimaita, mutta senkin liiketoiminnan suurimmat hyödyt alkavat olla menneitä. Tärkeämpää kuin haikailla menneitä on mielestäni miettiä mitkä suhteelliset hyödyt meillä vielä on olemassa ja kuinka voimme niitä hyödyntää. Jotkut kuvittelevat ettei meillä niitä enää ole ja faktat ovat sellaiset, että niiden hyödyntäminen on paljon vaikeampaa kuin aiemmin. Uskallan kuitenkin väittää ettei tietyt hyödyt joita aikaisemmin hyödynsimme ole vieläkään menneet. Harvat ihmiset edes kuitenkaan ajatettelevat. Niistä hieman lisää:

Muihin kieliin verrattuna sekasikiöinen ja vaikeaselkoinen Suomi etuasemassa matematiikan opiskelussa.

Uskokaa tai älkää, mutta Suomen kieli on yksi suhteellinen etumme verrattuna lähestulkoon kaikkiin muihin länsimaihin ja se johtuu siitä, että tietyt perusmatemaattiset laskutoimitukset ovat yksinkertaisempia kuin lähes kaikilla muilla länsimaisilla kielillä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on paljon helpompaa oppia matematiikkaa kuin monissa muissa maissa. Tämä suhteellinen etu muuten näkyy erityisen hyvin Pisa-tutkimuksissa joissa Suomi on maailman huippua varsinkin matemaattisissa tehtävissä. Tulokset viimeisestä löytyvät ainakin täältä Tästä voi jokainen lukea tarkemmin Malcolm Gladwellin Outliers-kirjasta.

Valitettavasti nykymaailman tulevan ”valtiaan” Kiinan tai Aasian suhteen meillä ei ole tällaista etua. Tämä etumme tulee myös romahtamaan sitä mukaa, kun peruskouluumme tulee suhteellisesti lisää sellaisia oppilaita joiden äidinkielenä on jokin muu. Tämä ei ole ainut syy, mutta yksi suurimmista. Tämä suhteellinen etu muuten taipuu myös siten, että muut ottavat meitä kiinni opiskeluvuosien lisääntyessä ja sen takia teknilliset yliopistomme eivät ole maailman huippuluokkaa, vaikka meillä tällainen suhteellinen etu onkin matematiikan suhteen. Toinen syy on varmasti se, että huippulahjakkuuksia on väestöluvuiltaan rikkaammissa maissa Suomea enemmän ja se vaikuttaa myös tiedeyliopistojen tasoon.

Kylmä, pimeä ja kitukasvuinen ovat pakottaneet kehittämään innovaatioita ja kriisienhallintaa ja niin tulee käymään jatkossakin.

Pohjoisilla olosuhteilla on selkeä vaikutus siihen, että suomalaisten on pitänyt jo suuren tarpeen takia pitää huoli siitä, että ollaan kehitetty innovaatioita selviämään täällä karussa pohjolassa. Innovaatiothan nimittäin monesti syntyvät silkasta tarpeesta. Suomen maaperällä tämä tarve on ollut ja tulee aina olemaan suurempi kuin monissa muissa maissa. Myös pimeä ja sen aiheuttama melankolia ei voi olla vaikuttamatta luovaan ajatteluun kuten jo luovuutta käsittelevässä kirjoituksessani täällä totesin. Tämä näkyy jo tälläkin hetkellä erittäin hyvin uusien bisnesideoiden loistaessa maailmalla.

Kriisinhallintakykymme on myös ollut viimeisen vuosisadan aikana jokaisen huulilla ja siitä voisi hyvin saada aikaiseksi enemmänkin tuottavaa liiketoimintaa kuin mitä olemme harrastaneet. Suomalaisethan ovat joutuneet vuosituhansien aikana tappelemaan paskoja olosuhteita vastaan, joten olemme jo luontaiselta geeniperimältämmekin sitkeitä sissejä ja valmiita tekemään mitä tarve vaatii. Tämä on osoitettu viimeksi Thaimaan tsunamin iskiessä jolloin lähetimme vain kriisiapua emmekä paikalla itkeviä poliitikkoja kuten länsinaapurimme. Mainittakoon vielä sen verran, että vaikka nyt näyttää pahalle niin todellisen kriisin iskiessä uskon maamme selviävän pidemmällä aikavälillä vähintäänkin kohtuullisesti.

Mainittakoon vielä sen verran etteivät nämä suhteelliset etumme ole poistumassa meiltä ihan lähitulevaisuudessa, joten näissä asioissa on hyvät markkinaraot meille jatkossakin.

Unohdinko jotain vai olenko vain yksinkertaisesti pahasti väärässsä?

-TT

Bättre folk

Tämän kirjoituksen aihe on lähinnä Ruotsi, ruotsalaiset ja miksi heillä menee nykyään paremmin kuin meillä suomalaisilla. Suurin osa lukijoista yhdistää varmasti otsikon suomenruotsalaisiin ja jossain määrin varmasti kirjoitukseni kohdistuu heihinkin, mutta pääosassa on kuitenkin läntisen naapurimaamme menestys viime aikoina verrattuna meihin ”metsäläisiin”. Tästä pienen annokseni sain vierailemalla Tukholmassa joulukuun alussa. Reissu oli hyvin lyhyt, joten tämä kirjoitus sisältää enemmän perstuntumaa vaikka perustuu myös joihinkin hyvin tunnettuihin faktoihin.

Katsotaan sitä lähes millä mittarilla tahansa niin Ruotsilla menee tällä hetkellä paremmin kuin meillä. Syitä on monia ja joidenkin mielestä suurin niistä on oma valuutta joka on kaukana siitä todellisuudesta, jossa me täällä Suomessa Euroaikana elämme. Tässä on jonkin verran totuuden siementä mukana, mutta en usko sen olevan läheskään niin suuri syy kuin monet olettavat. Itse löydän aika monta muutakin syytä siihen miksi Ruotsilla menee paremmin. Varsinkin viime vuosina he ovat ottaneet selviä askeleita eri suuntaan kuin täällä entisestään kurjistuvassa kotimaassamme. Ainakin lähitulevaisuudessa erot maiden välillä kasvavat entisestään, vaikka Suomella onkin monia kansainvälisesti tunnettuja start-up-yrityksiä niin niiden positiivinen kehitys ei vain riitä kansantaloutemme nostamiseen.

Ruotsin suurin ero meihin on se, että markkinatalouden suhteen mennään eri suuntaan kuin Suomessa. Täällä liike-elämän sääntely kasvaa koko ajan ja päinvastoin liike-elämän rooli naapurimaassamme hyvinvoinnin luojana kasvaa koko ajan. Tämä näkyy helposti myös kun käy kiertelemässä Tukholmassa ja sen keskustasta löytyy paljon päivittäistavarayrityksiä joita Suomeen asti ei ole tullut. Tämä johtuu osittain varmasti siitä, että Ruotsi on lähempänä isoja markkinoita kuin Suomi. Toinen iso syy siihen on se, että he ovat myös oppineet hyväksymään markkinatalouden vaatiman tuhon välttämättömyytenä. Tästä esimerkkinä voidaan pitää sitä ettei tappiollista liiketoimintaa olla väkisin ylläpidetty valtiontuilla kuten Suomessa. Autotehtaat ollaan myyty ulkomaiseen omistukseen ja keskitytty muihin paremmin pärjääviin liiketoimintoihin.

Markkinatalous on myös maassa ollut aina vahvoilla heidän ollessa erityisen hyviä myymään itseään. Tästä esimerkkinä ovat IKEA, HenkkaMaukka, jne. Kulutustavaratuotteet ovat olleet heillä aina vahvaa maaperää muun teollisuuden kanssa. Ruotsalaiset eivät myöskään myy kansallisomaisuuttaan läheskään niin halvalla kuin mitä me olemme mm. viimeisen vuosikymmenen aikana tehneet. Harvoin olemme onnistuneet saamaan kohtuuhinnan tärkeistä resursseistamme. Ruotsalaiset kuluttavat myös enemmän rahaa ja tämä oli hyvin nähtävissä mm. kahvilla käydessä jossa yleensä kaikki tilasivat jotain pientä syötävääkin kofeiiniannostensa lisäksi. Tämä tietysti johtuu osittan siitä, että on enemmän rahaa käytössä.

Ruotsissa ollaan myös siirrytty julkisten palveluiden tuottamisessa enemmän joustamiseen ja yksilöiden valintamahdollisuuksien lisääntymiseen. Lisäksi siellä panostetaan enemmän ennaltaehkäisyyn ja mm. ennen veljeni kummitädin lonkkaleikkausta hänet on pistetty harjoituttamaan itseään, jotta kuntoutuminen leikkauksen jälkeen nopeutuu. Tällaista en ole ikinä kuullut Suomessa tehtävän, mutta korjatkaa vain jos olen väärässä. Ihmisillä on myös enemmän valinnanvaraa siellä muidenkin julkisten palveluiden suhteen. Jos olen oikein ymmärtänyt niin tilannetta on ryhdytty parantamaan myös täällä Suomessa. Ammattiyhdistysten rooli yhteiskunnassa on myös pienentynyt viime vuosina eikä se ole ruvennut heittämään hiekkaa samalla lailla yhteiskunnan rattaisiin. Ruotsissa on myös tärkeämpää yhteinen hyvinvointi kuin pitäminen kiinni jo saavutetuista eduista. Verojakin on tasaiseen laskettu mm. lopettamalla perintövero ja laskemalla tuloveroja. Suomessa on taas keskitytty tavallisen kuluttajan ostovoiman pienentämiseen pakollisten verojen nostamisella. Tämä tie on täällä nyt kuljettu loppuun ja julkisyhteisöjen rahoitusvaje kasvaa jatkuvasti.

Vaikka Ruotsista on paljon opittavaa niin ei sielläkään kaikki asiat ole Suomea paremmin. Siellä esimerkiksi holhotaan monissa asioissa vielä suomalaisiakin enemmän. Metrossa mm. ilmoitetaan parin minuutin välein, koska seuraava juna lähtee ja siellä varoitetaan myös jatkuvasti taskuvarkaista kuuluttamalla. Nämä asiat tulivat heti ensimmäisenä mieleen lyhyellä reissulla. Tämän lisäksi siellä ollaan myös aika lailla harmaata massa mitä tulee mm. pukeutumiseen. Suurimmalla osalla Tukholmassa on samanväriset harmaat tai mustat takit ja persoonallista pukeutumista näkee jopa Helsinkiäkin vähemmän. Ruotsissakaan ei tuntemattomille jutella sen enempää kuin täälläkään, vaikka varsinkin nuoret ovat erittäin kielitaitoisia ja he pystyvät varmasti kommunikoimaan ulkomaalaisten kanssa erinomaisella Englannillaan. Siellä on myös johonkin piillotettu suurin osa kerjäläisistä ja juopoista, koska heitä ei juurikaan näkynyt. En millään usko ettei heitä Ruotsissa olisi lähes yhtä paljon kuin täällä.

Ruotsista voitaisiin ottaa paljon oppia ja nyt alkavat olla viimeiset mahdollisuudet tehdä niin. Kohta olemme sellaisessa tilanteessa ettei meillä ole kuin yksi tie ja sen tien suuntaviivat vetävät sitten jotkut muut instanssit kuin maamme hallitus, eduskunta ja ay-liike halusimme tai emme. Muistakin maista on tietysti mahdollisuutta saada hyviä neuvoja, mutta Ruotsi on kuitenkin lähin ja heihin meillä on erinomaiset välit. Ei muuta kuin porukkaa sinne kyselemään ja katsomaan miten he toimivat. Sen jälkeen sitten miettimään mitkä asiat voidaan siirtää myös Suomeen.

Mitä muita asioita voisimme ottaa opiksemme länsinaapurista?

Ennustukset vuodelle 2014 osa 1, Suomi

Dippadaa, taas on se aika vuodesta, kun on annettava oma panoksensa seuraavan vuoden tapahtumien arvailuun. Kuten olette varmasti onnistuneet huomaamaan jo edellisistä vuosista mikäli olette ne lukeneet niin olen aivan satavarmasti taas paljon enemmän väärässä kuin oikeassa mikä ei tietysti ole itselleni yllätys. Vuodelle 2013 tehdyt ennustukset ja niiden osumatarkkkuuden voi tarkastaa täältä

Suomessa Eurovaalien voittajaksi tulee Kepu.

Tästä sivuhuomautuksena sen verran, että ketä tämä edes kiinnostaa? Se hieman yli kymmenen Euroedustajaa, kun ei paljoa auta suurten maiden jyrätessä pienet. Sen sijaan kannattaa keskittyä vain ja ainoastaan kotimaan politiikkaan. En usko ennenaikaisiin vaaleihin, vaikka hallituspuolueiden kannatus tulee tippumaan kuin lehmänhäntä tänäkin vuonna. Vielä aikaisemmin olisin pitänyt tätä jotenkin merkityksellisenä, mutta enää en usko asioiden paranevan millään tavalla oli vallassa mikä puolue tahansa. Ainoastaan romahdus kansantaloudessamme tulee muuttamaan asiat ja nekin ulkoisten päätöstentekijöiden vuoksi. Näin ollessa asiat on jokaisen pidettävä ensisijaisesti huolta itsestä ja läheisistään, mutta se ei ole vielä ensi vuoden murhe.

Suomen AAA-luokitus ei mene vielä ensi vuonna.

Suurin syy tähän on se, että muilla mailla menee Saksaa ja Ruotsia lukuunottamatta vielä huonommin kuin meillä. Oma arvioni BKT:n laskusta ensi vuonna on täällä noin 2%:a. Olen jatkuvasti ollut tässä väärässä aiemmin johtuen lähinnä julkisen sektorin velalla maksetuista palkankorotuksista. Tänä vuonna virkamiehille iskee kuitenkin todellisuus vasten kasvoja ja monet heistä joutuvat luopumaan työpaikoista sen mukaan miten viiden vuoden irtisanomissuojat yhdistyneissä kunnissa täyttyvät. Toinen vaihtoehto olisi palkkojen lasku, mutta saavutetuista eduista ei tingitä ja siitä seuraavatkin sitten monelle suorittavan portaan työntekijälle potkut. Asioistaan itse päättävät virkamiehet tuskin ottavat nimittäin vapaaehtoisesti monoa perseisiinsä.

Verot nousevat, verotulot laskevat, kulutus jähmettyy

Tämä veikkaus on osittain tietysti viisastelua jälkikäteen jo aikaisemmin tehdyistä päätöksistä. Ennustan kuitenkin veroja nostettavan enemmän kuin on jo sovittu. Tämän seurauksena verotulot laskevat selvästi eli noin 10%:a. Arvonlisävero nostetaan paniikkiratkaisuna keväällä 25%:iin. Tämän seurauksena ihmiset ostavat entistä enemmän tavaraa ulkomaisista nettikaupoista ja suuntaavat lomailemaan mieluummin ulkomaille. Lisäbudjetissa nostetaan uudestaan sähkö- ja polttoaineveroja. Työttömyys tulee lisääntymään selvästi jo tulevana vuonna erityisesti päivittäistavarakaupoissa.

Pörssikurssit ja asuntojen hinnat laskevat selvästi

Helsingin pörssin capped-indeksi laskee vuonna 2014 noin 20%:a. Erityisesti syklisten yritysten kärsiessä sekä tilauskantojen laskusta että irtisanomiskustannuksista. Asuntojen hinnat tulevat laskemaan noin 10%:a maakunnissa ja hieman vähemmän pk-seudulla. Tämä tulee koskemaan erityisesti perheasuntoja.

Urheilurintamalla ei mitään uutta.

Sotshista ei tipu kovinkaan montaa kultamitalia vaan suomalaisurheilijat saapuvat maaliin useimmiten hyvinä kakkosina tai mahdollisesti saalistava ”voitettuja” pronssimitaleja. Naishiihtäjistä joku tai jotkut tuovat kultamitalin ja siihen ne suurimmat riemunaiheet sitten jäävätkin. Jääkiekkojoukkueet tuovat neljännen ja kuudennen tilan. Ensimmäinen naisten joukkueen tuomana ja toinen miesten. Miesten joukkue ei menesty, koska Teukka Salama ja Sakari Mänty eivät pelaa kuten valmentaja haluaa vaan tekevät mitä lystäävät ja se näkyy omassa päässä. Valitettavasti heillä ei vauhti enää riitä kyseisiin karkeloihin ja ainut käyttökelpoinen paikka Teemulle on ykkösylivoimassa vasemmalla laidalla. Suomen jalkapallomaajoukkue ottaa jälleen kerran em-karsinnoissa heti ensimmäisissä peleissä liian pahasti turpiinsa, jotta he enää siitä nousevat ja tämä tapahtuu syksyllä. Jokunen yllätysmenestys seuraa jossakin lajissa, mutta en osaa niistä enempää sanoa muuta kuin sen ettei Suomen koripallomaajoukkue saa villiä korttia mm-kisoihin.

Jos sait luettua tänne asti niin minun on vielä pakko kerran huomauttaa, että edellisvuosinakin arvaukseni ovat menneet päin sitä itseään. Niiden perusteluista voi kuitenkin jonkinlaisia totuuden siemeniä löytyä, joten kannattaa lukea niitä ja tehdä omat johtopäätöksensä siitä mikä niissä mahdollisesti on oikein.

Tästä kaikesta huolimatta toivotan sinulle erittäin hyvää alkavaa vuotta!

Sokea apina heittää tikkaa osa 1 Ennustukset 2013 (Suomi)

Monet ”asiantuntijat” ovat jo ehtineet edelle ja julkaisseet ennusteensa vuodelle 2013 ennen allekirjoittanutta, mutta kaipa yhdet arvaukset nyt mukaan vielä mahtuu. Loppujen lopuksi ennustaminen on aivan älytöntä ja vielä älyttömämpää on näiden ennustusten uskominen. Tällä kertaa keskityn vain tuleviin tapahtumiin, vaikka voin kuitenkin todeta vuodelle 2012 tekemieni ennusteiden olleen enemmän tai vähemmän viturallaan, mutta ei sitä voi pitää minään yllätyksenä. Tärkeämpää kuin se meneekö ennustukset oikein on mielestäni perustelut niille, sillä niissä voi olla joitain hyödyllisiäkin tiedonjyviä.

Politiikka Suomessa tulee taas jälleen kerran pyörimään Eurokriisin ympärillä eikä vallanpitäjät ole edelleenkään valmiita hyväksymään tosiasioita. Toisin sanoen pitäydytään lillukanvarsissa ilman mitään järkevämpiä rakennemuutoksia jotka ovat välttämättömiä maamme tulevaisuuden kannalta. Näistä suurin ongelmakohta on maamme suhteellisen kilpailukyvyn jatkuva heikkeneminen mikä johtuu lähinnä vallanpitäjiemme toimista. Nämä vallanpitäjät sisältävä suomalaisen troikan eli poliitikot, ay-liikkeen ja työnantajat. Oma arvioni tulevista palkkaneuvotteluista on nollalinjalle ryhtyminen mikä käytännössä tulee tarkoittamaan laajempaa lakkoilua työntekijöiden ollessa tähän tyytymättömiä. Tähän nollalinjalle ei siis siirrytä ihan helposti vaan neuvottelut tulevat olemaan pitkät ja vaativat. Valitettavasti nollalinja ei riitä pitämään töitä täällä kotiSuomessa johtuen hallituksemme päätöksistä nostaa taas jokaisen veroja niiltä osin joita on mahdollisimman hankalaa välttää eli toisin sanoen ainakin energian hinta tulee nousemaan.

Oma arvioni Suomen bruttokansantuotteesta vuodelle 2013 on sen tippuminen nelisen prosenttia mikä tarkoittaa kestävyysvajeemme pahentumista noin viiteentoista miljardiin Euroon. Tämä tulee tarkoittamaan myös luottoluokituksemme laskemista ainakin kahdella pykälällä. Oma arvioni on hallituksemme tarttumista lillukanvarsiin ja heidän lisäävän veroja ja suorittavan kuluvähennyksiä yhteensä neljällä miljardilla Eurolla mikä ei tietystikään riitä mihinkään. Valitettavasti kaikki veronkorotukset tulevat vain lisäämään kestävyysvajettamme, sillä kansamme veronkantokyky on jo ylitetty ja jokainen korotus vain pahentaa tilannetta. Tätä eivät poliitikkomme valitettavasti pienessä päässään tajua, joten kaikki paska tulee pyytämättä ja yllätyksenä heillekin. Mitä tulee taas Eurokriisiin Suomen osalta niin meidän kaikkien yhteenlaskettu laskumme tulee kasvamaan huomattavasti. Kylmä tosiasia on se ettei ”Jykä” joko osaa tehdä mitään järkevää isompien poikien vedellessä naruista tai sitten hänellä on ihan toiset motiivit kuin kotimaamme edut.

Mitä tulee yleiseen talouteen niin ennustan asuntojen hintojen tippuvan ensi vuonna pk-seudulla 10% ja muualla 15%. Nämä lukemat perustuvat yleisen taloustilanteen heikkenemiseen. PK-seudulla hintojen lasku on pienempää johtuen kaavoituksen riittämättömyydestä ja julkishallinnon työpaikkojen pysymisestä kehä kolmosen sisäpuolella ainakin ensi vuoden ajan. Ruoan hinnan ennustan nousevan noin 10% ja tämä perustuu mm. kuljetusliikkeiden kustannusten nousuun polttoaineiden verojen noustessa. Pörssikurssien ennustan laskevan ainakin 15% maailmantalouden heikkouden pienentäessä vientiyritystemme tuloksia. Etunenässä konepajayhtiöt tulevat laskemaan huomattavasti. Pankkien luottotappiot tulevat myös kääntymään jyrkempään nousuun kotimaassamme kotitalouksien lainanhoitokustannuksien noustessa. Tämä johtuu siitä, että monet kotitaloudet joutuvat tinkimään lainojenmaksusta mikä lisää pankkien mahdollisuuksia periä suurempia marginaaleja. Matkapuhelinmarkkinoilla lippulaivamme Nokia parantaa hieman markkinaosuuksiaan lähinnä iföönin kustannuksella ensi vuonna. Mitä taas tulee uuteen toivoomme Jollaan niin uskon käyttöjärjestelmän olevan paljon myöhemmin valmis kuin mitä vielä loppuvuonna on ilmoitettua ja hyvällä tuurilla vuoden lopussa on Sailfish käytössä markkinoilla, mutta kuitenkin hyvin pahasti niche-tuotteena.

Ja sitten urheiluun joka on omia suosikkejani vuodesta toiseen. Ennustan ettei NHL pelaa kautta 2012-2013 ollenkaan vaan syksyllä alkaa uusi kausi jolloin tositoimet on taas helppo aloittaa. Itse tekisi mieli tietysti ennustaa jotain hiihdon ja yleisurheilun arvokisoista, mutta en ole ollenkaan varma onko niitä ensi vuonna. Mitä tulee keihäänheittoon niin Pitkämäki ei ensi kesänäkään pääse lähelle yhdeksääkymppiä eikä hän tule olemaan edes paras suomalainen. Ennustan jääkiekon SM-liigan voiton menevän narripaidoille ihan vaan ilman mitään syytä, koska en oikeastaa seuraa edes kyseistä sarjaa. Tämän takia ennustukseni on oikeastaan puhdas arvaus. MM-kisoissa leijonamme hoitavat ”kunniakkaan”hopean jota kummeli Kummola juhlii voitettuna mitalina, vaikka finaalivastustajamme saa vain yhden maalipaikan jonka käyttää hyväkseen. Mitä tulee jalkapallon Eurocupeihin niin joku suomalaisjoukkueista yllättää ja pääsee euroopan liigaan vai mikä se nyt sitten ikinä onkaan nimeltään ensi vuonna? Suomen mestaruus lajissa menee TPS:lle. Muista lajeista mainittakoon se ettei niissä tule mainittavaa menestystä, vaikka sekä koripallojoukkueemme että lentopalloilijamme ovatkin hyvin lähellä maanosan huippuja.

Tässä nämä sokean apinan heittämät tikat Suomen osalta. Seuraavat tikat lentävät kohti muuta maailmaa.

- TT

Tilinpäätös Saksan reissusta

Kuvittele kolmen viikon flunssassa kuutena päivänä viikossa kaksitoista tuntia töitä joista ei oikeastaan edes pidä eläen hostellihuoneessa jossa oma terveydentila huononee sinne mentäessä. Tämän huoneen haistessa kalalle neljä viikkoa putkeen. Tienaten käytännössä saman verran rahaa kuin mitä olisi voinut tienata tekemällä viikossa saman verran töitä kuin nykyhommissa päivässä. Kun sitten viimeisen kerran lentokentällä takastullessa kysyttiin kaduttiko lähteä niin vastaus oli kumminkin ei. Voisi siis sanoa ettei joku tässä yhtälössä aivan täysin täsmää, joten kaikkien lukijoiden on sitten mitä ilmeisimmin vain käytävä tulevat avautumiseni läpi ennen kuin selviää koko totuus.

Kaikki alkoi oikeastaan facebook-keskustelussa tulleesta tilanteesta, jossa kaverini joka toimi eräänä johtajista suomalaisella joulutorilla etsi Saksan kielen taitoisia työläisiä kuukaudeksi Stuttgartiin ja itse sitten vitsillä väänsin osaavani ”korkkari-Saksaa” sen verran, että kielitaito riittää. No tästä innostuneena kaverini sitten heitti ilmoille ajatuksen jossa lähtisin mukaan hanttihommiin kalamiesten mukaan. Tässä vaiheessa en sitten juuri enempää viitsinytkään ottaa selvää mitä itse reissuun tulee vaan ajattelin selviäväni ihan missä tahansa paskassakin työssä kuukauden, vaikka päälläni seisten ja niin siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että huomasin olevani Tampereella kirjoittamassa työsopimustani jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Oikeastaan vasta sopimukseni nähtyäni hieman aloin epäröimään, mutta en ole tunnettu sanojeni syömisestä, joten lähin mukaan ihan seikkailumielellä. Tietysti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tämä olisi ollutkin aika kallista, sillä lentolippuni oli jo tilattu etukäteen puhumattakaan sopimusrikkomuksesta ja sen seurauksista.

Työstäni sen verran, että se sisälsi lähinnä kalojen käsitttelyä eri tavoin keittiössämme kokkien ja heidän apulaistensa kanssa. Tämä keittiömme oli hyvin pieni eikä todellakaan tehty mihinkään suurempaan käyttöön, joten sitä voi jopa pitää pieneneä ihmeenä ettei meillä ollut suuriakaan vaikeuksia onnistua käyttämään se pieni tila niin ettei ollut vaikeuksia saada käsiteltyä montaa sataa kiloa fisua päivässä sekä tehdä monia satoja tai joinakin päivinä ainakin toista tuhatta sämpylää lisukkeeksi. Nämä niin sanotut höttö-sämpylät ovat jostain syystä hyvin suosittuja Saksassa ja niitä syödään joka paikassa. Itse en niistä voi juurikaan sanoa tykkääväni, joten tämän vuoksi ihmettelen suuresti miten niitä meni niin paljon kaupaksi lisukkeineen. Muuten myymissämme ruoissa ei kyllä ollut mitään valitettavaa, vaikka viimeisinä päivinä jouduimmekin myymään kengurua poron sijaan, kun tavarantoimittajan varastot loppuivat kesken. Kengurun liha oli jopa yllättävän hyvän makuista ja ihan jännää vaihtelua poronsyöntiin.

Huolimatta hyvin pitkistä työpäivistämme jäi minulle kuitenkin aika paljon lähinnä henkistä pääomaa reissusta johtuen ääriolosuhteista joissa tuon kuukauden vietin. Lähinnä tämä siis johtui terveydentilastani joka tuntui pahenevan varsinkin pakkasessa ja kivutessani työpäivän päätteeksi viidenteen kerrokseen rappusia johtuen siitä ettei hostellissamme ollut hissiä. Keittiön myös huomasin olevan hyvin tiivistunnelmainen ja tämän vuoksi sitten huomasinkin sen olevan sellainen paikka, jossa tulee avauduttua omasta elämästään huomattavan paljon enemmän kuin mitä omien kavereidensa kanssa tulee tehtyä. Kokkimme myös vakuuttivat minulle tämän olevan normaalia ja niin sanottu ristiinnaiminen myös tavallista yleisempää. Itseasiassa eräät kokkimmehan sitten heti pariutuivatkin parin ekan päivän aikana mikä ei tietysti ollut kovin suuri yllätys paitsi ehkä heille itselleen. Täytyy kyllä tunnustaa noiden joulutorien romantiikan voima, sillä aika monet entisetkin työntekijät olivat juuri noilla toreilla pariutuneet. Tällaisissa tilanteissa, kun ollaan hyvin tiiviisti yhdessä tullaan pakostakin hieman läheisemmiksi kuin mitä voitaisiin normiolosuhteissa tulla. Itse myös vietin hyvin suuren osan vapaa-ajastani muualla kuin huoneessamme johtuen käsittämättömästä katkusta ja tämä toinen paikka oli viiden tytön huone jota niin sanotusti leikkisästi kutsuimme ”penthouseksi” (tämä nimitys johtui huoneen sijainnista). Myönnettäköön myös se tosiasia, että penthousessa oli myös parikin kauniimman sukupuolen yksilöä jota voisin hyvin kuvitella vaimoke-ehdokkaana. Kuitenkin johtuen juuri ajoituksesta eli toisin sanoen heidän parisuhdestatuksestaan ei mitään ikinä tapahtunut enkä voi sanoa kumpaakaan vonganneeni kovin paljoa. Vielä muutama vuosi sitten olisin tuskin tästä mitään välittänyt, mutta nykypäivänä en halua muiden ihmisten elämää enää sotkea, joten aika lailla onnistuin jättämään kyseiset naiset rauhaan. Sitä mitä tulevaisuus taas tuo tullessaan ei voi kukaan tietää.

Mitäs konkreettista sitten tästä jäi itselleni käteen? Voisi tietysti sanoa, että hapankaalia ja chilikastiketta joita molempia ostin tuliaisiksi itselleni. Mainittakoon tästä sen verran, että kun työkaverini kuulivat ostokseni niin ensimmäisenä heille tuli mieleen kuinka masentavalta se kuulosti, kun vertaa kavereideni ostoksiin. Jos nyt sitten taas miettii omaa elämää ja mitä olen vailla niin se mitä tarvitsen ei ole rahalla ostettavissa, joten miksi täyttää kämppää lisää turhalla roskalla jota ei tarvitse? Toisena konkreettisena asiana jäi mieleen se kuinka riittävän laadukasta tavaraa myymällä on varaa pyytää kovempaa hintaakin. Kolmas konkreettinen asia on se ettei hyvinvointivaltion ylläpitoon tarvitse samanlaista pilkunnussimista ja kaiken vahtimista ja kieltämistä kuin mitä Suomessa harrastetaan. Vaikka Saksa on omalla tavallaan yhtä vittumainen niin on siellä meno kuitenkin ihan helvetin paljon vapaampaa kuin Suomessa. Neljäntenä asiana jäi mieleen Suomen kalleus verrattuna Saksaan mm. asuntojen ja ruokien suhteen. Tämä tarkoittaa aikamoista kuilua mitä tulee ihmisten elintasoon. Itse en tosin pidä elintasoa minkäänlaisena mittarina, mutta Saksassa voi elää pienituloisenakin suhteellisen hyvää elämää eikä tarvitse samalla tavalla taistella olemassaolostaan tai olla tukiviidakon vietävänä. Täytyy myös muistaa Saksan suuremmat palkat, jotta kaikki saa riittävää perspektiiviä. Ruoan hinnasta täytyy kuitenkin muistaa sen verran, että yksikköhinnat ovat tietysti pienemmät kuin Suomessa johtuen juuri myyntimääristä. Itselleni tärkein asia on kuitenkin uudet ihmissuhteet joista ainakin toisia tulen vaalimaan enemmän kuin toisia. Kaikki ihmiset eivät voi olla yhtä rakkaita jokaiselle, joten eipä tästä sen enempää.

Tärkein konkreettinen asia on kuitenkin se ettei pitkät työpäivät ole mikään itsetarkoitus eikä niitä kannata tehdä mikäli ei oikeasti rakasta sitä mitä on tekemässä. En pidä niitä välttämättöminä vaan asiat yksinkertaisesti kannattaa tehdä niin hyvin ettei työmäärää tarvitse pitää minään mahdottomana. Jokaisen vain täytyy löytää oma juttunsa, jossa on parempi kuin muut. Tämä ei tietysti ole itsestään selvää kenellekään enkä itsekään ole vielä tässä vaiheessa, joten jatkan itseni kehittämistä edelleen hamaan tappiin saakka.

Seuraavassa kirjoituksessa sokea apina heittää tikkaa eli toisin sanoen ennustukseni vuodelle 2013.

-TT

PS. en kadu omia mokiani, sillä kun on paskat jo housuissa niin ei sitä vahinkoa enää mitenkään korjata.

Viisaat miehet eivät käy niitä taisteluità joita eivät voi voittaa

Monille ihmisille Don Quijote on hyvin tuttu tarina miehestä joka taistelee tuulimyllyjä vastaan tutun aseenkantajan Sancho Panchan kanssa eikä ikinä pääse taistelussaan alkua pidemmälle. Asia on kuitenkin siten ettei tällaisia toivottomia taisteluita tarvitse juurikaan käydä vaan viisas mies tai nainen valitsee ne paremmin ja selviää sen takia elämästään paljon helpommalla kuin monet muut.

Tällä kertaa voin ihan rehellisesti sanottuna myöntää valinneeni väärin Saksaan lähtemällä, mutta elämä opettaa eikä ilman riittävää informaatiota tehty lähtöpäätös enää oikeastaan vituta vaan on vain todettava erehtyneensä ja jatkettava matkaa kohti uusia taisteluja. Mainittakoon tämänhetkisen taisteluni olevan lähinnä terveyspainotteinen enkä osannut sitä mitenkään ennakoida. Tämä alkaa kuitenkin olla aika pitkälti lopussa ja olen tästä taas oppinut ottamaan enemmän asioista selvää kuin toimia vain ja ainoastaan perstuntumalla. En voisi väittää etten olisi välillä nauttinutkin täällä olostani, sillä varsinkin työkaverini ovat hyvin mukavia ja tuntuvat jossakin määrin perheenjäseniltäni. Tämä on aika normaali tilanne mielestäni, sillä olen ennenkin parilla aikaisemmalla ulkomaankomennuksellani saanut monta uutta perheenjäsentä jota on kiva tavata aina kun on vain mahdollista. Olen täällä reissulla tehnyt terveyteni reistaillessa kahdentoista tunnin työpäiviä ja niillä on varmasti ollut myös jonkinlainen vaikutus oman vointiini. Lähinnä kyse on hengitysteiden ongelmista ja ainakin savulla on tässä ollut jonkinlainen vaikutus. Myös hostellihuoneemme ilma on niin surkea ettei siellä voi oleilla yhtään enempää yskimättä. Tämä tosin koskee lähinnä vain allekirjoittanutta, joten tarkkaa analyysia on vaikea tehdä enkä ole lääkäriin mennyt johtuen lähinnä siitä ettei työmaata kehtaa jättää kovin pienten asioiden takia eikä vapaa-aikaakaan viitsi tuhlata lekuriin menoon, vaikka ei se kovin järkevääkään ole. Tähän asti olen selvinnyt kuitenkin suhteellisen hyvin, mutta mikäli tänne tulee vielä kovempia pakkasia niin kusessa ollaan.

Eteenpäin ajattelin mennä valitsemalla taisteluni paljon paremmin ja odotan innolla täältä Saksasta kotiutumistani, sillä käytännössä heti joulun jälkeen alkaa oman elämäni muutostyöt ja tällä kertaa en niitä aio enää jättää pelkiksi puheiksi vaan lopettaa kaikki ”sitku, mutku, eiku,” tekosyyt ja aloittaa tositoimet. Tällä kertaa ne taitavat alkaa ortopedillä käymisellä, sillä vaikka hengitystieni ovat reistailleet enemmän niin jalkanikaan ei ole vielä kunnolla parantunut, joten nyt alkaa olla viimeiset hetket hoitaa se asia. Tämä saattaakin siirtää allekirjoittaneen pidemmälle ”lomalle”, mutta en näe tätä minään ongelmana vaan lähinnä mahdollisuutena hoitaa omat asiani uuteen uskoon. Olen tällä reissullani nimittäin huomannut ettei ole mitään järkeä olla puolet vuorokaudesta töissä, kun asiansa oikein hoitamalla voi tehdä työtä vain pari tuntia päivässä ja elää silti ihan täyttä elämää. En sano tämän olevan mitenkään helppoa, mutta se on myös mahdollista. Kylmä fakta on se ettei tämä muutos onnistu uskomalla vanhoihin totuuksiin kuten kovaan työntekoon, sillä kova työnteko ei todellakaan auta mikäli et hoida asioitasi selkeästi paremmin kuin muut. Tiedän ettei suurin osa usko tätä, mutta ihminen voi olla lähestulkoon mitä tahansa kuin vain haluaa. Ei tämä muutos tule itsellenikään olemaan yksinkertainen asia enkä pidä sitä missään nimessä itsestään selvänä, mutta seuraavat vuodet tulevat näyttämään miten tulee käymään. Tarkoitus on pystyä työskentelemään paikasta riippumatta pari tuntia päivässä tuottaen riittävän toimeentulon. Tämä tarkoittaa huomattavasti suurempia tuloja kuin mitä tällä hetkellä, sillä aion pystyä matkustelemaan samalla, kun töitäni teen. Tietysti muutokset matkan varrella ovat aina mahdollisia, joten saa nähdä miten projekti tästä etenee. Voi tietysti olla, että löydän itseni loppujen lopuksi samasta paikasta kuin mistä olen lähtenytkin, mutta se saattaa sittenkin olla paras paikka ainakin allekirjoittaneelle.

Bloggaaminen tulee varmasti jatkumaan tulevaisuudessakin, mutta saatan jossain vaiheessa vaihtaa sekä kieltä että hieman formaattia. Myös julkaisutiheys tulee mitä todennäköisimmin kasvamaan heti joulun jälkeen. Tämä johtuu aika pitkälti siitä, että tarkoitus on erityisesti kehittyä kirjoittamisessa. Alkuun voi tietysti olla vaikeampaa löytää riittävästi mielenkiintoisia aiheita, mutta en anna sen tosiseikan masentaa itseäni vielä ennen kuin olen kunnolla aloittanut. Näillä fiiliksillä mennään juuri tällä hetkellä. Täältä Saksasta tämä on viimeinen kertomukseni ennen Suomeen saapumistani, mutta teen vielä jonkin tilinpäätöksen tästä reissusta ennen vuoden loppua.

-TT

PS. Erityisesti lapsiperheille joululahjavinkkinä ettei laatuaikaa voi mikään tavara ikinä voittaa!

Laatu ja kilpailukyky sekä lisäarvon tuottaminen palveluilla

Taisteluväsymys alkaa painaa niin henkisesti kuin fyysisestikin tällä Saksan keikalla, joten saa nähdä miten tätä kirjoittaessa se tulee näkymään. Kuitenkin olen aika hyvillä mielin juuri tällä hetkellä, sillä tunnelin päässä alkaa pikkuhiljaa näkymään valoa ja kaikki alkaa taas pikkuhiljaa näyttämään kirkkaammalta kuin vielä muutama päivä sitten. Kuitenkin on huomioitava, että tietysti tämä ainut viikoittainen vapaapäiväni parantaa fiilistäni ja huomenna asiat voivat olla taas ihan toisin. Elämään tosin kuuluvat ylä- ja alamäet eikä varsinkaan jälkimmäisiltä voi välttyä vaikka asiat näyttäisivät menevän juuri siihen suuntaan kuin on itse halunnut.

Paskanjauhanta on hyvä sitten lopettaa aika nopeasti, sillä tiedän joidenkin teistä lukijoista kuitenkin jopa todella odottavan aina seuraavaa kirjoitusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen hintakilpailukyky teollisuudessa alkaa olla mennyttä tuottavuuden hyvästä pitkäaikaisesta kasvusta huolimatta. Tässä tapauksessa onkin sitten pakko löytää uusia kilpailuvaltteja joista itse ainakin näiden vähäisten Saksan kokemusten perusteella olettaisin laadun olevan kuitenkin se juttu jolla myös suomalaistenkin on mahdollista kilpailla muiden maiden kanssa globaalissa kilpailukentässä.  Ainakin itse täällä Saksassa törmään kahteen sanaan, jotka ovat ylitse muiden mitä asiakkaiden suusta pääsee. Toinen on Schlecht ja toinen lecker ensimmääinen on huono tai surkea ja lecker on sitten maukasta tai jotain vastaavaa ja varsinkin paikalliset lapset tuntuvat sitä sanaa viljelevän, kun he meidän markkinapaikkamme ohi kulkevat. Koska ”tavaramme” ovat aika pitkälti kaikkien näkyvillä niin vähäisellä Saksan kielen taidollanikin on helppo nähdä mahdolliset maksavat asiakkaamme. Kun tavaran laatu näyttää huonolle niin tässä tapauksessa se myös yleensä onkin sitä. Itse tosin tykkäsin ruoastamme pari ekaa viikkoa, mutta kaikki alkaa jossain vaiheessa maistumaan puulta. Hyvä laatu on mielestäni olennainen osa hyvää tuotetta ja sekundaa voi aina myydä hyvin vähän aikaa ennen kuin totuus paljastuu ja se paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin. Suomessa on aivan ainutlaatuiset mahdollisuudet tehdä laatua, sillä ainakin vielä tällä hetkellä monien vientiyritysten työntekijät ovat hyvin ammattitaitoisia johtuen korkeasta koulutuksesta. Itse koulutus ei tietenkään ole tae mistään ammattitaidosta vaan se luo paremmat mahdollisuudet sitä hankkia. Varsinkin nykypäivänä suomalainen koulutus keskittyy enemmän tasapäistämiseen ja muodolliseen pätevyyteen kuin itse oikeaan asiaan. Korkeakouluissa on paljon sellaisia opiskelijoita jotka eivät pysty minkäänlaiseen kunnolliseen itsenäiseen ajatteluun vaan jopa teknillinen korkeakoulutus on mahdollista hankkia opettelemalla kaiken ulkoa ja opettelemalla vanhojen tenttien kysymykset ja niihin vastaukset. Jos miettii eri alojen huippuja Suomessakin niin suurin osa heistä ei ole koulutusjärjestelmämme tulosta vaan he ovat menestyneet siitä huolimatta mikä kertoo aika pitkälti siitä ettei meidän tarvitsisi laittaa suurinta osaa ikäluokistamme korkeakoulutukseen vaan jotenkin onnistua kannustamaan heitä luottamaan omaan tekemiseensä ja kehitykseensä. Pidän omaehtoista kouluttautumista kaikista parhaimpana vaihtoehtona mitä tulee todelliseen oppimiseen. Myös tekeminen on ihan helvetin tärkeää, sillä ilman tiettyjä määriä harjoitusta on turha odottaa kovin laadukasta tekemistä. Itselleni tämä tekeminen on hyvinkin vaikeaa aina välillä, sillä olen huomattavan paljon enemmän pohdiskelevaa kuin tekevää ihmistyyppiä. Tämä on ehkä tällä hetkellä suurin kuiluni sen suhteen, että olisi mahdollista luoda tästä blogista ja asiasta bisnestä. Lukijoiden määrää en usko pystyväni kasvattamaan juuri muilla tavoin kuin luomalla parempaa sisältöä.

Mitä sitten taas tulee lisäarvon tuottamiseen niin Suomesta on tullut järkyttävän selkeästi itsepalveluyhteiskunta mikä ei sitten taas yhtään helpota teollisuutemme kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Ainakin täällä Saksassa sentään saa jonkinlaista palvelua mitä ei oikein voi millään sanoa Suomesta, kun siellä ei edes monilla huoltoasemilla saa minkäänlaista huoltoa autoonsa. En tosin ole täälläkään huoltoasemilla vieraillut, mutta esimerkiksi paikallisessa kirjakaupassa on sijoitettu sohvia ihmisille, jotta he voivat lukea kirjoista osia. Itse käytin tätä mahdollisuutta viime viikolla ja tulen sitä varmaan tänäänkin käyttämään. Tämän seurauksena myös ostin itselleni kirjan jota en muuten olisi tullut hankkineeksi mikä tarkoitaa käytännössä sitä etten usko näiden sohvien ja näiden seurauksena suuremman tilantarpeen maksavan tälle kirjakaupalle yhtään vaan itseasiassa tuovan huomattavan paljon lisäarvoa asiakkaille. Nykypäivänä kun on varsin helppoa tilata kirjansa netin kautta ”ilmaisella postituksella” ihan mihin maahan tahansa. Ilmaiseksi on tietysti lainausmerkeissä, sillä asiakas maksaa lähestulkoon aina osansa yritysten kuluista tavalla tai toisella. Itse en usko ostavani suomalaisista kirjakaupoista juuri tämän lisäarvon puuttumisen vuoksi mitään, sillä nettikaupoistakin joutuu tilatessaan joko maksamaan ylisuuren postimaksun tai sitten hakemaan itse kirjakaupasta asti tilaamansa. Näitä esimerkkejä riittää monia, mutta ehkä itselleni tämä asia on kaikista läheisin johtuen juuri siitä, että luen hyvin paljon.

Jos löytyy kommentteja niin yritän tänään niihin vastata. Viikonloppuna ovat kiireisimmät aikamme, joten en varmaan jaksa kovin paljoa nettiä selata työpäivien jälkeen. Seuraava kirjoitus tulee varmaan vasta viikon päästä.

Over and out,

TT

Suomi VS Saksa, perstuntuma

Vajaa pari viikkoa on täällä Saksassa nyt mennyt ja jonkinlainen perstuntuma on otettu tähän maahan. Tämän innoittama ajattelinkin nyt vapaapäivänäni (ei välttämättä julkaisupäivä) kirjoitella ensivaikutelmia mitä tulee näiden kahden maan eroihin. Tällä hetkellä Suomi on aika pahasti tappiolla mitä tulee hyvien asioiden määrään, mutta yksi tärkeimmistä asioista eli ihmiset ovat mielestäni Suomen puolella kaiken kaikkiaan. Tätähän on tosin vaikea mitata, sillä se perustuu lähinnä allekirjoittaneen mielipiteisiin eikä mihinkään numeroarvioihin.

Kuitenkin on myös helppo keskittyä numeroihin, sillä varsinkin hintojen kohdalla kyse on pelkästään siitä. Ensimmäinen huomioon otettava asia ainakin itselleni tuppaa olemaan alv joka on täällä Saksassa tietääkseni 19%. Jo pelkästään tämä tuo jonkin verran eroa hintoihin, jotka eivät ainakaan tietyissä asioissa täällä Saksassa ole juurikaan halvempia suppean yhden päivän kaupoissa pyörimisen jälkeen. Täällä Saksassa tuntuvat olevan hyvinkin laatutietoisia eivätkä suostu ostamaan ihan mitä roskaa tahansa. Tästä hyvänä esimerkkinä on mm. se tosiasia ettei lihaa ostaessa tarvitse kuljettaa kotiinsa valmismarinadipaskaa, jota lähinnä vain Suomessa tarjotaan. Ostovoimaakin on huomattavan paljon enemmän johtuen kovemmista palkoista ja pienemmistä veroista. Tämä on mielikuvani, mutta ilmeisesti Saksan verojärjestelmä on vielä selkeästi monimutkaisempi kuin kotimaassamme, joten se on sitten mitä ilmeisemmin tapauskohtaista.  Jotkin hinnat ovat täällä suunnilleen samalla tasolla kuin Suomessa ja tästä parhaimpana esimerkkinä viihde-elekotroniikka mikä itselle hyvin suppealla otannalla näytti suunnilleen samanhintaiselta, mutta mitä ilmeisemmin ainakin nettikaupasta saa Suomeen tilattuna nämäkin tuotteet ainakin jonkin verran halvemmalla. Mitä tulee ainakin vaatteisiin niin Saksa on selkeästi halvempi monessa mielessä.

Mitä taas tulee ruokiin ja juomiin niin täällä molemmat ovat aika selkeästi halvempia ja varsinkin ”ulkona” syöminen ja juominen on selkeästi halvempaa. Täällä normaali puolenlitran tuoppi on kolmisen Euroa baarissa ja syominenkin on varmaan kolmisenkymmentä prosenttia halvempaa, mutta sitä on suhteellisen vaikea todeta, sillä saksalainen ruoka on aika helvet paljon erilaista kuin mitä Suomessa on oppinut syömään. Varsinkin täällä Stuttgartissa Schwaabilainen ruoka on aika lailla erilaista ja se on mielestäni jotenkin juusto- ja perunapitoista, mutta voin yhtä hyvin olla täysin väärässä. Itse olen yleensä ”ilmaisesta” ruoasta irtauduttuani syönyt lähinnä kiinalaista nuudelihöttöä erinäisten friteerattujen lisukkeiden kanssa. Tämä ateria on maksanut peräti nelisen Euroa ”perinteisessä” muovisessa take away pakkauksessa. Sanoisin, että suhteellisen halpaa ja se myös näkyy ravintolan jonoissa. Kaipailin tällaista vaihtoehtoa edes suunnilleen samoilla hinnoilla Suomeenkin, mutta eipä taida näkyä kun kukaan ei pysty myymään tappiolla kovin pitkään. Koska tuossa jo kyseltiinkin hintavertailun perään niin kävin tänään paikallisessa Lidlissä tekemässä hyvin suppean hintatarkastelun, joten tässä se tulee:

Saskia-vesi 1.5l 0.19€+pantti 0.25€

Freeway cola 1.5l 0.39+pantti 0.25€

banaani 1.15€/kg

patonkin 0.69€

pekoni 1.66€ 2*125g

maito 1l 0.54€

sokeri/kg 0.89€

munat 10kpl 1.09€

primadonna oliiviöljy 750ml 2.59€

omenamehu 1.5l 1.12€

Jokainen voi sitten käydä tarkastelemassa siellä Suomessa miltä hinnat näyttävät. Olen pahoillani ettei juuri tullut lihojen hintoja esille, mutta ongelmana on oma kielitaitoni ja se ettei paikallisesta Lidlistä löytynyt marinoitua lihaa juuri ollenkaan. Oma perstuntumani on, että jauheliha on hieman halvempaa kuin Suomessa ja varmaan muutkin, mutta tätä tarkemmin en osaa sanoa. Suppeatahan tämä tietysti on, mutta kaipa tosta listasta saa jo jotain irti. Nämä kaikki tuotteet löytyvät kuitenkin molempien maiden saksalaisSiwoista, joten ne ovat suoraan vertailukelpoisia.

Yksi asia mikä täällä Saksassa hieman hämmästyttää on se, että täällä on kuitenkin selkeästi monissa määrin vapaampaa kuin Suomessa joka on kyllä kieltojen ja määräysten yksi kärkimaista enkä todellakaan tarkoita sitä hyvässä mielessä vaan pikemminkin päinvastoin. Osataan sitä toisaalta myös täälläkin eikä tietyt viranomaise eroa mitenkään suomalaisista. Pilkunnussiminen on täällä myös aikamoista ja jotkin säädökset joihin itse olen törmännyt täällä käsittämättömiä. Myös tietyn viranomaisen pikkumaisuus oltuaan väärässä on vittumainen ilmiö, mutta tuskin ainutlaatuinen siellä kotimaassakaan. Tästä ei nyt sitten tällä kertaa enempää, mutta tällaiset pikkuasiat ainakin saavat vitutuskäyräni nousemaan. En tosin ole harkinnut tänne muuttamista, joten eipä tarvitse hirveästi näistä asioista huolehtia.

Vielä lopuksi haluan sanoa pari asiaa meille kaikille hyvin tärkeistä asioista eli säästä ja ihmisistä. En kommentoi kesäsäätä sen enempää, mutta ainakin alkutalvi täällä etelä-Saksassa on ollut sateinen, tuulinen ja lämpötilat ovat pyörineet noin nollasta asteesta vajaaseen kymmeneen. Tänään tuli lunta, mutta aika laillahan se on vaan höttöä joka sulaa heti pois. Mitä tulee ihmisiin niin tykkään kyllä suomalaisista enemmän kuin saksalaisista, mutta tämäkin on niin pieni otos ettei siitä pitäisi tehdä juurikaan suurempia johtopäätöksiä. Se mikä nyt ensimmäisenä tulee mieleen niin saksalaisnaiset ovat mielestäni aika lailla harmaata massaa, jos ei lasketa mukaan niitä joista selkeästi näkee etteivät heidän sukunsa ole ainakaan kovin kauaa maassa asuneet. Saksalaisista voi myös sanoa etteivät suurin osa heistä halua juurikaan erottua toisistaan ainakaan vaatetukselta mikä on tietysti aika lailla tuttua myös Suomessakin, joten suomalaisten on varmasti helppo sulautua joukkoon kunhan opettelevat riittävästi kieltä.

Mainittakoon nyt sen verran, että mitä tulee niin sanottuun hyvinvointivaltioon niin minä näen niin paljon etumatkaa Saksalle, että kyllä Suomestakin on mahdollista saada selkeästi parempi paikka kunhan tulee pakkomuutos ja se todellinen katastrofi on jo näkyvissä. Täällä ei nimittäin juurikaan näy köyhiä ja keskimäärin kaikki isommat kulutushyödykkeet kuten autot ovat täällä paljon parempia mikä kertoo huomattavasti vauraammasta maasta kuin Suomi. Turvallisuusasioista sen verran, että täällä on mielestäni hyvin turvallinen olo iltaisin, mutta mikäli olet yksinäinen nainen niin siinä tapauksessa on syytä varoa hyvin paljon eikä ikinä pysähtyä, vaikka miehet mukavia juttelisivatkin. Huolimatta Saksan etumatkasta muissa asioissa niin suomalaiset ihmiset kaikkine huonoine puolineenkin kääntävät edun hieman Suomelle ainakin juuri näiden vajaan kahden viikon perusteella. Voisin kuitenkin hyvin nähdä asuvani myös täällä, mutta mitään syytä siihen ei juuri tällä hetkellä ole.

Mitä todennäköisimmin julkaisupäivä on huominen perjanta 7. joulukuuta, sillä en halua tällaista vertailua julkaista juuri kun maamme juhlii vuoden tärkeintä päiväänsä. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän vielä mainitsemalla etten usko seuraavan kirjoituksen tulevan julkaistuksi ennen seuraavaa vapaapäivääni. Kaikkea hyvää sinne koti-Suomeen!

-TT

sekalaista Saksasta

Terveisiä Saksan maalta. Lupasin edellisen kirjoituksen kommenteissani vilkaisun saksalaisten elintarvikkeiden hintatasoon, mutta näin normaalia hieman lyhyemmän työpäivän kunniaksi ajattelin tempaista hieman kuulumisia täältä. Tänään olin noin 11 tuntia töissä normaalin 12-13 tunnin sijaan ja huomasin yhtäkkiä omaavani zeniläisen mielenrauhan joka odottaa huomisen vapaapäivän johdosta. Käytännössä olen ollut töissä noin 10 päivää tuolla pidemmällä työpäivällä, joten lomapäivä tulee tarpeeseen.

Tällä reissulla olen kyllä oppinut taas arvostamaan yhtä ammattiryhmää aikaisempaa enemmän ja tämän seurauksena olen itsekin päässyt ”nauttimaan” ylipitkistä työpäivistä ilman riittävää arvostusta. Suurimmalla osalla tästä porukasta on hyvin paljon lyhyemmät työpäivät ja jotkut heistä jaksavat silti valittaa, mutta suotakoon se heille. Kaikki asiat eivät aina mene elämässä tasan eikä siitä kannata ottaa enempää stressiä. Mitä taas tulee omaan työhöni niin fyysinen rasitus on selkeästi suurempi kuin mitä olin ajatellut ja välillä kiirekin puskee päälle. Kaikkia tuntuu välillä vituttavan ja tällä reissulla olen taas oppinut inhoamaan tiettyä ihmisryhmää joita voi vaikka kutsua teennäisiksi paskoiksi. Onneksi näitä mulkvisteja ei juurikaan ole tällä reissulla, mutta yksikin on liikaa. Tarkempiin yksityiskohtiin en mene, mutta en todellakaan halua katsella tällaista ihmistä ja se onkin suurin syy miksi en tule tänne enää uudestaan. Muuten meillä on täällä helvetin hyvä porukka eikä juuri ketään tarvitse mielestäni vaihtaa. Mikään ei ainakaan allekirjoittanutta vituta enemmän kuin ”kerätä käpyjä” kuvainnollisesti metsästä kuten huomenna itsenäisyyspäivänämme tuleva tuntematon sotilas taas näyttää. Tämä jo noin parisenkymmentä vuotta katkeamatta jatkunut perinne jää väliin huomisen osalta.  

Kuitenkin joskus on välillä hyvä päästä eroon tietyistä käyttäytymismalleista jo ihan turtumisenkin osalta. Näiden käyttäytymismallien rikkoutuminn on kuitenkin aika hyvä asia loppujen lopuksi. Tämä ei tietystikään koske varsinaisesti tuntemattoman sotilaan katsomista itsenäisyyspäivänä vaan eräitä henkilökohtaisia asioita joita on vaikea muuttaa.  Tämän tarkemmin en halua näitä selittää. Tällä hetkellä näyttää siltä ettei eräs käyttäytymismallini tule muuttumaan, mutta olen jo pikkuhiljaa alkanut sen tiedostamaan. Tiedostaminen on tietysti yksi askel muutokseen, mutta vasta ensimmäinen ja matka on näissä tapauksissa hyvinkin pitkä. Jokaisella meistä kuitenkin on näitä ja toivottavasti mahdollisimman monet tulevat pääsemään niistä pahimmistaan eroon mikäli ne tiedostavat. Kerrotaan nyt sen verran ettei tällä kertaa ole kyseessä alkoholinkäyttö vaan ihmissuhdeasiat.

Mainittakoon sen verran täältä Stuttgartista, että ainakin vaatteiden hinnat ovat selkeästi halvemmat kuin siellä kotimaassa ja ajattelin tämän asian käyttää hyväkseni ja ostan hieman sellaista vaatetta, jota tarvitsen vuodesta toiseen. Kuitenkin tämän reissun seurauksena on myös pakko heittää roskiin kasa vaatteita, sillä työnkuvani vuoksi ne haisevat eräälle Suomessakin hyvin tunnetulle kalalle eikä sitä hajua oikein pääse karkuun edes hostellihuoneessani. Pakko kuitenkin sanoa, että itsepä olen paskani valinnut, joten kuukausi sitä on nyt kärsittävä. Onneksi juuri muita miinuspuolia pitkien työpäivien lisäksi ei ole kuitenkaan ja kokemuksenahan tämä taas näyttää sen kuinka vähemmän on oikeasti enemmän, sillä aika pitkälti pidän liian pitkiä työpäiviä valintana jota ei ole pakko tehdä, vaikka sitä tietysti nykypäivänä vaaditaankin. Vaihtoehto tälle valinnalle on joko ala joka ei ole kovin kilpailtu tai sitten erittäin suuren lisäarvon tuottaminen asiakkaille. Jälkimmäinen vaihtoehto tulee koko ajan kilpailun koventuessa ympäri maailmaa, joten kaikkien olisi tähän todellisuuteen jo vihdoinkin herättävä mitä se sitten jokaisen kohdalla ikinä tarkoittaakin.

Palaan hintatasoon seuraavassa kirjoituksessani tarkemmin ja siihen voi joko mennä pidempään tai sitten ei mene huomisiltaa kauempaa. Riippuu niin paljon siitä miten jaksan kierrellä ympäri kaupunkia ensimmäisenä päivänä jolloin on aikaa esimerkiksi käydä kaupoissa. On sataprosenttisen varmaa, että aion ainakin huomenna syödä hyvin, sillä siihen ei ole montaa hyvää tilaisuutta vielä ollut. Tämän lisäksi aion myös nauttia omasta tilastani, sillä vapaapäivänäni ovat melkein kaikki muut töissä. Mainittakoon muuten tähän loppuun vielä sellainen seikka, että hyvin monet meistä tällä hetkellä miettivät onko pakko palata takaisin sinne Suomeen? Tällä hetkellä Saksa vaikuttaa oikealta hyvinvointivaltiota Suomeen verrattuna.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille sinne koti-Suomeen ja nauttikaa vapaistanne, sillä niin minäkin aion tehdä!

-TT

Suomi tarvitsee tekijöitä

Tekijöillä tarkoitan niitä ihmisiä jotka tekevät eivätkä selitä. Vali, vali, vali ja seli seli seli ovat lähestulkoon yleisimmät viestit ja se alkaa pidemmän päälle v-i-tuttatamaan ainakin allekirjoittanutta. Jostain syystä me olemme nykyään niin avuttomia ettemme itse pysty asioitamme hoitamaan parhain päin tai pysty katsomaan peiliin vaan aina etsitään vikaa joko yhteiskunnasta tai sitten muista ihmisistä. Se on nopein tie saada tämä maa konkurssiin. Myönnettäköön, että olen itsekin tämän tilanteen suhteen myöhäisherännäinen ja ihminen siinä missä muutkin ja erehdyn myös omista mokistani syyttämään jotain muuta. Kaikista vaikeintahan on tietysti katsoa peiliin ja huomata omat mokansa, sillä se sattuu aina enemmän kuin syiden siirtäminen muiden niskaan.

Tällä hetkellä Suomen suurimmat ongelmat ovat lähinnä siinä ettei koko ajan paisuville vaikeuksille oikeastaan tehdä yhtään mitään vaan pistetään päät perseeseen ja toivotaan asioiden muuttuvan parempaan suuntaan itsekseen, vaikka niin ei tietenkään mitään tapahdu. Koko ajan vaan perustetaan työryhmiä ja tehdään selvityksiä, mutta sitten taas tehdään uusia työryhmiä ja tämän seurauksena byrokratia paisuu niin maan perkeleesti, kun täytyy taas saada perustettua lisää virkoja, jotta noi työryhmät saataisiin kokoon ja eihän tämä touhu tietystikään etene noin mihinkään vaan itseasiassa työmäärät vaan kasvavat. Huomattavasti parempi temppu olisi vaan aloittaa hommat ilman näitä turhia selvityksiä ja antaa evoluution hoitaa hommat tekemällä myös munauksia ja oppimalla niistä. Samat mokat tehdään kuitenkin todennäköisesti joka tapauksessa ja tekemällä oppii ihan helvetin paremmin monet asiat kuin yrittämällä suunnitella ne. Me tarvitaan niitä ihmisiä jotka keskittyvät tekemiseen lopettamaan tämä pelleily. Jo pelkästään tällä logiikalla saadaan varmasti säästettyä miljardeja julkisella sektorilla tai ainakin palkattua lisää porukkaa sinne missä sitä eniten tarvitaan kuten terveydenhuollossa.

Tämän lisäksi tarvitsemme lisää niitä ihmisiä jotka toteavat yhtään elvistelemättä, että helvetti me ollaan hyviä eikä nöyristellä kenellekään kuten nyt on nähtävissä varsinkin nykyjohtomme toimista. Me voidaan ihan hyvin ilmoittaa välimeren maille ettei me osallistuta niiden pelastamiseen millään tavalla enää jo ihan pelkästään EU:n perussopimuksen artiklan nojalla jossa sanotaan ettei mitään maata voida suoraan auttaa varsinkaan, kun suomalaisilla pankeilla eikä eläkeyhtiöillä ole juurikaan mitään menetettävää siellä päin. Antaa Saksan ja Ranskan pelastaa omat pankkinsa omilla rahoillaan. Ei niillä ole mitään syytä vittuilla meille siitä ettei me hoideta omaa osaamme ja ollaan vaikeita, kun me ollaan hommamme hyvin hoidettu verrattuna niihin. Me ei todellakaan tarvita mitään isojen maiden myötäilijöitä hoitamaan asioitamme vaan niitä jotka ovat valmiita ilmoittamaan meidän ehdot noille maille jotka kusessa ovat. Musta on hyvin huvittavaa kun esimekiksi Stubbido ilmoittaa meidän olevan sataprosenttisesti Euron takana, vaikka ei muutkaan maat ole. Tämä maa tarvitsee ehdottomasti toisinajattelijoita näissä asioissa, jotta pystymme tekemään parhaat päätökset. Pelkillä jees-jees-miehillä, kun ei saada aikaan minkäänlaisia järkeviä päätöksiä vaan sokaistutaan mokaamaan vielä pahemmin.

Kaiken kaikkiaan nyt on selittämisen ja valittamisen aika ohi ja silloin pitää ottaa asiat omiin käsiinsä eikä olla tekemättä mitään. On selvää, että maamme tulee köyhtymään suhteessa moniin muihin maihin eikä sille tosiasialle ole juurikaan mitään tehtävissä vaan kyse on lähinnä siitä kuinka suuri suhteellinen muutos on tulossa. Koska emme juurikaan voi vaikuttaa poliitikkojemme suureen viisauteen niin paras tapa on yksinkertaisesti sopeutua tekemällä päätöksiä jotka vaikuttavat suoraan niihin rahavirtoihin joita ”koneisto” tarvitsee kasvattaakseen meidän vastuita. Tähän ei tarvitse edes mitään laittomuuksia vaan voi yksinkertaisesti miettiä tapoja kuinka maksaa vähemmän veroja. Erityisesti pk-seudulla asuvilla on monia eri mahdollisuuksia kuten autoiluun liittyvien verojen radikaali vähentäminen hyppäämällä julkisten kulkuneuvojen vietäväksi. Otetaan esimerkiksi kaksikymmentätuhatta Euroa maksava auto joka vaihdetaan kymmenen vuoden välein. Käytännössähän autoveroa tästä autosta maksetaan puolet eli noin kymmenen tuhatta. Tästä hyvin yksinkertaisesta esimerkistä näemme, että joka vuosi menee veroja tonni ilman ainuttakaan ajokilometriä. Tämä tekee jo neljänkymmenentuhannen bruttopalkkaan 2.5% lisää veroprosenttia puhumattakaan bensan tai diiselin veroista vielä mitään. Mikäli auto vaihtuu useammin tai tulot ovat pienemmät. Pk-seudulla seutulipusta maksetaan veroa noin sata Euroa vuodessa, joten puhutaan jo merkittävästä säästöstä. Autoilu on vain yksi menoreikä tavallisen kansalaisen veroissa, mutta yksi suhteellisesti suurimmista. Mikäli autoilusta tinkiminen ei ole mahdollista niin muitakin vaihtoehtoja toki löytyy.

Kylmä faktahan on se, että näinä aikoina joudumme kaikki tekemään ikäviä päätöksiä ja jotkut joutuvat ne tekemään pakon edessä. Silloin pitää vaan todeta, että ei ole muuta vaihtoehtoa vaikka se sitten sattuukin ja toimia sen mukaan. Ja varmaan tullaan taas siihen iänikuiseen mantraan, että hyvinvointivaltio on säilytettävä. Kylmä faktahan on se ettei tätä ”hyvinvointivaltiota” voida tälläisena enää ylläpitää, joten kun koneisto ei ole valmis tekemään niitä päätöksiä niin kansalaisten tulee ottaa ratkaisut omiin käsiinsä. Valitettavasti Suomessa ei ole yhtään sellaista puoluetta joka olisi valmis tekemään tarvittavat päätökset, joten itse en ainakaan keksi muuta tapaa kuin maksaa vähemmän veroja. Yksi tapa on tietysti ottaa jalat alleen ja muuttaa ulkomaille, mutta itselleni se ei ole juuri tällä hetkellä vaihtoehto. Parin vuoden päästä voikin sitten olla eri tilanne tai sitten ei, mutta turha sitä on etukäteen murehtia.

Korostetaan nyt vielä sitä seikkaa, että Suomi on ollut erittäin hyvä maa siihen asti kunnes olemme tulleet siihen tilanteeseen, että joudumme kilpailemaan koko muun maailman kanssa menestyksestä ja sen takia alamme köyhtymään suhteellisesti. Muuttuvassa maailmassa ei voi jäädä tuleen makaamaan vaan on revittävä auki se järjestelmä joka ei enää toimi. Se tulee tapahtumaan meistä riippumatta ja sen takia on vaan parempi sopeutua siihen mahdollisimman nopeasti.

Kaikista ironisinta tässä tekstissä on se, että tämähän on oikeastaan pelkkää valitusta, joten on varmaan allekirjoittaneenkin syytä katsoa itseään peilistä jälleen kerran.

Kiitos lukemisesta ja anteeksi valittamisesta,

-TT

Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle

Eli kuten lupasin niin tällä kertaa aikomuksenani on kirjoittaa aika pitkälti Espanjan reissun tuntemuksista ja siitä kuinka kyseinen maa eroaa tästä meidän rakkaasta kotimaastamme Suomesta. Erot ovat kyllä aika suuria eikä se varmaan ole kenellekään yllätys. Kuitenkin on huomioitava se tosiasia, että on vaikeampaa huomata rakkaan asuinpaikkamme järjettömyydet sekä hyvät puolet pysyessä rajojen sisäpuolella. Itselläni meni oli parin vuoden tauko ulkomaan matkailusta. (en laske etelä-helsingin reissuja ulkomaanmatkoiksi)

Se asia mikä allekirjoittanutta eniten puistatti Espanjassa oli tajuta taas jälleen kerran kuinka pieniä summia pyydetään ruokakaupoissa elintarvikkeista verrattuna Suomen hintakartelleihin. Kylmä faktahan on se, että Suomessa ei mitään kilpailua juurikaan synny, kun on vain kolme suurta ketjua jotka hallitsevat ja oikeastaan käytännössä vain yksi, jolla on selkeästi suurin markkinaosuus. Mitä taas tulee näiden mafioiden kortteihin ja niiden bonuksiin niin jokaisen olisi parempi muistaa se, että asiakas maksaa AINA! Myöskin alkoholin hinnat ovat poskettomat johtuen verotuksesta ja ovat varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa siihen etteivät suomalaiset muutu ikinä kohtuukäyttäjiksi vaan tulevat aina hamassa tulevaisuudessakin vetämään kännit, kun alkavat juomaan. Espanjassa, saa saman viinipullon muutamalla Eurolla joka maksaa täällä noin kympin. Monissa välimeren maissa viini on lähinnä ruokajuoma, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys menee sielläkin koko aika lähemmäs pohjoismaita. Valitettavasti meidän sosiaalitanttamme eivät tajua ettei ihmiset opi juomaan ”eurooppalaisittain” vain kieltämällä heitä eikä myöskään syyllistämällä ihmisiä heidän juomisestaan.

Toinen asia mikä tuolla reissullani vain niin hirveästi ihmetytti oli tajuta kuinka poskettomia summia ihmiset maksavat vuokria mm. täällä pääkaupunkiseudulla verrattuna OIKEAN metropolin Barcelonan hintoihin. Siellä kun ex-kämppikseni maksaa noin 400 Euroa yksiöstään melkein keskustassa. Tietysti on otettava huomioon infran surkeus tuolla päin maailmaa, mutta ei sekään kaikkea selitä. Tästä infran surkeudesta hauskin esimerkki oli ex-kämppikseni nettipiuhan veto kylppärin ikkunasta. Tämä ei kyllä taitaisi ihan heti mennä läpi Suomessa. Myös putket alkavat monissa taloissa olla siellä suhteellisen huonossa kunnossa eikä aina voi olla varma miten lämmintä vettäkään tulee tai kuinka kauan sitä joutuu odottamaan puhumattakaan siitä miten helppoa on tuolla saada hanoista tuleva vesi sopivan lämpöiseksi. Tämä on taas mielestäni Suomen paras puoli, sillä itselläni ei ole ollut kotimaassamme kovin montaa kertaa ongelmia saada lämmintä vettä, jos ei lasketa Helsingin kaupungin omistamia liikunta-areenoita mukaan. Sähkökatkoksista en tosin ole joutunut kärsimään sielläkään päin.

Mitä taas tulee yleiseen turvallisuuteen ja ihmisten luotettavuuteen niin muutamista hulluista huolimatta arvioisin suomen olevan tässä suhteessa ihan helvetin paljon parempi paikka. Esimerkkinä voi pitää entisten duunikavereideni lupauksia tavata jossain vaiheessa, mutta sitten kun yritti soitella perään niin ei viitsitä edes vastata puhelimeen. No eipä tuo mitään. Hyvä muistutus taas siitä ettei aina hommat mene tuolla päin ihan niin kuin haluaisi. Toinen esimerkki on taskuvarkaiden määrä barcelonassa. Olen tosin hyvin perillä siitä, että onhan niitä kyllä aina suomessakin, mutta lähinnä pk-seudulla ja vain kesäisin ja mitä ilmeisimmin hyvin harvoin on kyseessä kotimaiset tekijät. Mitä taas tulee yleiseen vaurauteen niin tosiasia on se ettei mikään alue suomessa kilpaile esimerkiksi barcelonan kanssa ihmisten ostovoimalla mitattuna. Siellä kun voi selkeästi nähdä katukuvassa yleisen varallisuuden ja kulutusmahdollisuuksien olevan ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi tsadilaisilla joiden ”varallisuus” on kaikki keskittynyt lähinnä asuntoihin. Tämä johtuu lähinnä kuntien kaavoitusmonopoleista, asuntojen korkotukivähennyksestä ja matalista koroista joiden ansiosta normaaleissa markkinatalouksissa asuntojen hinnat nousevat johtuen kysynnän ja tarjonnan laista. Markkinakorot olisivat ilman Euroa selkeästi korkeammat ja asuntojen hinnat taas matalammat.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään työelämää niin siinäkin on hyvin suuret erot, sillä hyvin monissa työpaikoissa siestan viettäminen käytännössä jakaa työpäivän kahteen osaan mikä taas mielestäni aivan järjettömästi pidentää aikaa jolloin pääsee taas kotiinsa tai ulos illanviettoon. Toisaalta välimeren maissa pitkät lounaat ovat myös osa kulttuuria mikä taas on heille varsin normaali asia, mutta allekirjoittaneen ollessa duunissa siestaan tottuminen oli hyvin vaikeaa, vaikka vietimmekin kollegoiden kanssa nuo pitkät lounaat. Mitä taas tulee ex-kollegoihin niin lähestulkoon kaikki lähimmät työtoverini ovat saaneet monoa persiilleen ex-duunissani, joten kyllä tuo maan taloudellinen alakulo vaikuttaa ihmisiin hyvinkin paljon. Mitä taas tulee Suomen apuun Espanjan pankeille niin pidän sitä vielä järjettömämpänä kuin Kreikan valtiolle vaikka sekin on täysin järjettömyyden huippu. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että Madrid ja Barcelona ovat kuitenkin selkeästi vauraampia kuin pk-seutumme täällä Suomessa, joten hoitakoot noi keskukset sitten solidaarisuudesta muiden seutujen tukemisen siellä. Tiedän Katalonian itsehallinnon surkean taloustilanteen, mutta yksityisillä ihmisillä on selkeästi enemmän vaurautta kuin meillä.

Tiivistyksenä voisi vielä sanoa, että aion tästäkin lähin lomailla kyseisessä maassa, vaikka veronmaksajamme itsensä konkurssiin veisivätkin Espanjan pankkeja tukemalla. Seuraavaan kertaan tosin voi kulua hieman aikaa. Tämän lisäksi muistuttaisin Espanjan kielen perusteiden oppimisen olevan verrattain helppoa suomalaiselle ja mikäli tunnette kiinnostusta kyseisen kielen oppimiseen niin antaa soittaa vaan! Se ei ole vaikeaa, vaikka verbimuotoja siellä riittää. Niitä ei kuitenkaan montaa tarvitse pärjätäkseen siellä maan omalla kielellä vaan puhuminen riittää. Espanjalaiset kyllä arvostavat kielitaitoa vaikka korjailevatkin välillä mikäli jotkut lauseet menevät hieman väärin. Suomalainen kielten opetus on kyllä ihan hanurista eikä siinä keskitytä puhumiseen vaan kielioppiin jota ei kovin paljoa tarvitse osatakseen vierasta kieltä ja selvitäkseen sillä ulkomailla.

Tällästä tällä kertaa. Valitettavasti tuli taas turhan pitkän tauko kirjoituksissa alkuviikon kiireiden vuoksi ja lähden huomenna taas matkalle, joten en tiedä milloin jatkan kirjoittamista, mutta joskus ensi viikon puolella varmaan tulee uutta matskua.

-TT