torstai 28. helmikuuta 2013

"Tuuripeleistä"

Olen aina jossain määrin ollut peluri luonteeltani ja tulen sitä varmaan olemaan koko loppuelämänikin. Tästä huolimatta suhtaudun kuitenkin aika negatiivisesti erinäköisiin tuuripeleihin, vaikka myös osakesijoittaminenkin sitä jossain määrin on. Osakesijoittaminen ei kuitenkaan ole miinussummapeliä, jossa pelkästään niin sanottu ”talo” ainoastaan voittaa ja tämä on yksi syy siihen miksi sitä harjoitankin. Kuten hyvin monet muutkin ”tuuripelit” niin pidemmällä aikavälillä kuitenkin myös osakesijoittamisessa pärjäävät ne jotka hoitavat asiansa hyvin. Tällä kertaa en kuitenkaan keskity sijoittamiseen vaan tämä kirjoitus pohtii niin sanottuja ”tuuripelejä” kuten pokeria, lottoa, vedonlyöntiä, jne.

Itse kuitenkin jakaisin nämä niin sanotut tuuripelit kahteen eri sarjaan eli niihin joiden todennäköisyydet ovat niin vahvasti pelaajia vastaan ettei näiden pelaamista voi järjellä ajatellen suositella ja niihin joissa voi pelaajakin järkevällä toiminnallaan jäädä pidemmällä aikavälillä kuitenkin voitolle. Näihin ensimmäisiin voi laskea loton, jokerin, kuten monet muutkin veikkauksen pelit, raha-arvat ja RAY:n kolikkopelit. Nämä pelit ovat hyvin suosittuja kansan keskuudessa, vaikka niissä voittamisen mahdollisuudet pidemmällä aikavälillä ovat verrattain pienet. Lotossa pientenkin voittojen mahdollisuudet ovat verrattain pienet puhumattakaan sitten suurista. Kuitenkin hyvin monet ihmiset haaveilevat nimenomaan rikastumisesta lottoamalla ja monista suomalaisista tämä tapa tuntuu olevan ainut hyväksyttävä tapa rikastua. Sen vuoksi sitten ollaankin valmiita pistämään pienistä rovoista osa seitsemän oikein tuloksesta unelmoimiseen. Omien laskujeni mukaan tämän todennäköisyys on yksi hieman yli viidestätoista miljoonasta. Jos haluaa hahmottaa mitä se tarkoittaa niin joka viikko yhden täyden kupongin täyttämällä täyspotin osuminen kohdalle kestäisi keskimäärin vajaa 30000 vuotta. Jokerissa päävoiton todennäköisyys on yksi kymmenestä miljoonasta, joten siinäkään ei ole mahdollisuudet juurikaan paremmat. Veikkauksen raha-arpojen palautusprosentit ovat noin viidessäkymmenessä, kun taas parissa muussa palvelussa puhutaan yli 85%:sta. Lähteenä: http://www.raaputuspelit.com/voittofaktat. Oma arvioni eroista johtuu byrokratian määrästä ja siitä mihin voitot menevät. RAY:n kolikkopelien palautusprosentit ovat 90:n pinnassa mikä oli ainakin minulle suuri yllätys. Tarkempia raha-automaattiyhdistyksen kolikkopelien palautusprosenteista ja peleistä löytyvät menemällä eteenpäin seuraavasta linkistä RAY:n kolikkopelit

Jos nyt sitten miettii mahdollisia motivaatioita pelata näitä pelejä, jotka perustuvat vain ja ainoastaan hyvään tuuriin niin yksi on pienen jännityksen hakeminen joka tapahtuu, vaikka ostamalla arvan tai tuijottamalla sitä lauantai-illan lottoarvontaa oman kuponkinsa kanssa kotisohvalla. RAY:n kolikkopelit taas saattavat olla joillekin vanhemmille ihmisille tapa nähdä ystäviään ja samalla laittaa muutama raha kolikkopeleihin huoltoaseman baarissa. En näe näissä vaihtoehdoissa mitään pahaa kenenkään kannalta kunhan jokainen pysyy kohtuudessa. Kuitenkin nämä pelit ovat hyvin koukuttavia, joten vaarat eivät ole niin pieniä kuin mitä kuvitellaan. Varsinkin siinä tapauksessa, että ensimmäisillä pelikerroilla tuleekin sitten suuria voittoja jotka saattavat saada ihmisen kuvittelemaan niin käyvän jatkossakin. Omaa peliriippuvuuttaan voi testata mm. seuraavassa paikassa: riippuvuustestit En tiedä miten ihmiset näkevät motivaationsa pelata näitä pelejä, mutta ainakin Veikkaus markkinoi näitä onnenpelejään sekä rikastumisella että hyväntekeväisyydellä. Periaatteessa hyväntekeväisyys ja yhteiskunnan erinäköisten toimintojen kuten liikunnan, taiteen ja esimerkiksi kirjastojen tukeminen tapahtuu ainakin osittain veikkausvoittorahoilla ja tätä aina mainostetaan, mutta on kuitenkin ainakin minun pakko kysyä kuinka paljon menee hukkaan? Esimerkiksi veikkauksen luontoarpaa mainostetaan seuraavasti: ”Ostamalla luontoarvan tuet WWF:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton tärkeää työtä.” Kuitenkin tästä arvasta menee noin kaksi senttiä eli 1% itse luonnonsuojeluun. Lähde: http://www.raaputuspelit.com/luontoarpa Tässä yksi esimerkki siitä miten rahat menevät hyväntekeväisyyteen asti. Voi siis kysyä myös kuinka paljon tässä valtion liikeyrityksessä on tehotonta toimintaa ja pitäisikö sen tehostamiseen ryhtyä, jotta saataisiin suurempi osa veikkausvoittorahoista sinne minne se kuuluu. Raha-automaattiyhdistys taas tulee itselleni heti mieleen poliitikkojen suojatyöpaikkana ja palkintovirkana. Myös korruptiota tukevana laitoksena se varmasti tulee joillekin mieleen. Kaiken kaikkiaan näiden laitosten tehostamisessa on varmasti parantamista ja parhaiten se tapahtuisi ammattilaisilla eikä palkkiovirkaan pääsevillä poliitikoilla. Kyse on isoista rahoista ja niillä voisi tehdä vielä paljon enemmän hyvää kuin tällä hetkellä. Veikkausvoittorahojen kohteet löytyvät täältä:Veikkauksen_rahanjako 


Käytännössä jälkimmäiset ovat luonteeltaan sellaisia pelejä, että lyhyellä aikavälillä tuurin rooli menestyksessä on hyvinkin suuri. Hyviä esimerkkejä tällaisista peleistä ovat pokeri ja urheiluvedonlyönti. Suurin ero näissä peleissä on osakesijoittamiseen verrattuna on se, että keskimäärin pelinjärjestäjä ottaa selkeästi suuremman osan potista kuin pörssissä. Myös pokerissa ja urheiluvedonlyönnissä on kuitenkin suhteellisen hyvä mahdollisuus tienata rahaa mikäli on vain riittävän hyvä. Varsinkin pokeri on nykyään niin suosittua, että siinä on hyväkin mahdollisuus pystyä tekemään rahaa pelaamalla huonompiaan vastaan. Kuitenkin tämä vaatii hyvin ahkeraa pelaamista sekä tarkkaa kassanhallintaa ja tähän yhdistelmään eivät kovin monet pysty hyvin pitkällä aikavälillä, sillä nämä molemmat asiat vaativat niin hyvää itsekuria ettei näihin molempiin pysty kuin hyvin harvat ihmiset. Itse en valitettavasti kuulu hyviin pokerinpelaajiin johtuen lähinnä siitä, että keskittymiskykyni on huono. Olen kuitenkin onnistunut häviämään pokeriin hyvin vähän rahaa johtuen vahvasta itsekritiikistäni tämän asian suhteen. Vedonlyönnissä pidemmällä aikavälillä rahantekeminen on vaikeampaa, koska yleensä vastukset ovat keskimäärin kovempia kuin pokerissa. Monesti nimittäin vedonlyöntitoimistojen kerrointenlaskijat ovat ammattilaisia joilla on aikamoinen määrä dataa hallussaan. Vedonlyönnissä on kuitenkin olemassa ainakin ulkomaisissa toimijoissa sellaisia jotka toimivat ainoastaan vetojenvälittäjinä pelaajien muodostaessa kertoimet panostaessaan peliin. Silloin tilanne taas muuttuu aika lailla samanlaiseksi kuin pokerissa ja mahdollisuudet paranevat. Vedonlyöntiä hyvin pienillä summilla pidän erittäin hienona viihteenä, jossa parhaimmillaan saa jännittää parikin tuntia jonkun fudis- tai lätkämatsin lopputulosta yllättävien käänteiden kera. Parhaimmillaan tämä tietysti on kavereiden kanssa telkkarin ääressä joko yhteisellä panoksella tai sitten lyömällä vetoa kaveriaan vastaan. Sitten vielä pari sanaa siitä miten jäädä voitolle. Kassanhallinta on hyvin tärkeää vedonlyönnissä mikäli sitä harrastaa muutenkin kuin pelkästään hyvänä viihteenä. Parhaiten tämä tapahtuu tietysti siten, että valitsee oikean foorumin pelaamiselle ja pelaa vain silloin, kun kertoimet ovat omalla puolella. Tietysti aika usein silloinkin tulee turpiin, mutta se on vain hyväksyttävä. Hallittuun vedonlyöntiin en missään nimessä suosittele kotimaista veikkausta, sillä siellä pelaajille jäävä osuus on pienempi kuin monilla muilla toimijoilla. Näitä toimijoita löytyy hyvin paljon netistä, joten mikäli kiinnostusta riittää niin ei ole mikään ongelma niitä löytää. Itse suosin vedonlyönnissä hyvin pitkäkestoisia vetoja pienellä panoksella jolloin esimerkiksi jalkapallon tai jääkiekon seuraaminen saa ihan uutta jännitystä ja mielenkiintoa. Olen suunnilleen omillani näissä karkeloissa ja yleensä nämä tapahtuvat kavereitani vastaan.

Jos haluaa tiivistää sanomani niin en pidä näitä tuuripelejä minään hirveän pahana ajanvietteenä niille jotka niitä enemmän pelaavat, mutta suosittelisin pysymään näistä peleistä erossa mikäli kuulut niihin ihmisiin jotka jäävät helposti näihin peleihin koukkuun. Mikäli pelaa säännöllisesti niin suosittelisin budjetoimaan joka kuukausi hieman rahaa tähän touhuun jota kannattaa pääsääntöisesti pitää vain hauskanpitona. Jos osaa kuitenkin hallita itsensä ja rahansa hyvin niin pokerista ja vedonlyönnistä voi tehdä itselleen tulonlähteen. Varsinaisissa tuuripeleissä on sitten turha uskoa suuriin voittoihin, mutta niistäkin voi tehdä itselleen pienimuotoisen elämyksen oikealla asenteella.

-TT

maanantai 25. helmikuuta 2013

Ihminen ei ole pelkästään rationaalinen päätöksentekijä, luojan kiitos

Joskus tulee hetki ihmisen elämässä jolloin on vain pakko myöntää olevansa väärässä ja allekirjoittaneelle tämä tapahtuu yleensä tieteen muodossa. Olen aika hyvin yleensä uskonut omaan rationaalisuuteeni ja omaan analyysiini, vaikka olen ollut keskimäärin sitä mieltä ettei ihminen kuitenkaan ole kokonaan järkevä päätöksentekijä niin olen aina pitänyt tunteellisuutta haittana joka estää järkevän päätöksenteon. Koska kuitenkin lukemalla oppii monia asioita niin tällä kertaa olen oppinut tunteiden olevan käytännössä pakollisia jotta päätöksiä yleensä saadaan edes tehtyä ja tässä kirjoituksessa onkin sitten tarkoitus hieman miettiä mitä se tarkoittaa keskimäärin.

Tämä kirja oli Jonah Lehrerin The decisive moment – How the brain makes up its mind ja suosittelen kirjan hankkimista mikäli aihealue on sellainen johon kiinnostusta löytyy. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, joten en osaa sen tarkemmin sanoa kannattaako sitä lukea. Koska kirjan aihealue ei ole itselleni tuttu en ala hirveästi viljelemään sen sanastoa vaan yritän lähinnä selittää sen sanoman. Kirjan perusajatus on ihmisen omaavan periaatteessa kaksi eri päätöksentekokoneistoa jotka ovat kuitenkin kytketty toisiinsa ja se taas vaikuttaa toisen osapuolen ollessa poissa kuvioista syystä tai toisesta päätöksenteon halvaantumista tai oikeiden päätöksien tekemistä. Tämä johtuu siitä, että ihmisaivojen evoluutio on alkanut jo kirjan mukaan miljoonia vuosia sitten, kun kyseessä olivat ihan muutaman solun eläimet. Koska olemme vielä kuitenkin osittain eläimiä kilpailevat rationaaliset aivomme osat näiden alkukantaisten vaistojemme kanssa. Mikäli meillä ei olisi vaistojamme ei päätöksentekokykyämme olisi ollenkaan. Tämä tosiasia on havaittu tutkimuksissa niillä ihmisillä joilla ei ole toimintakykyä siinä aivolohkossa, jossa vaistomme sijaitsevat. Silloin yksinkertaisen päätöksen tekemiseen voi mennä päiviä tai viikkoja.

Jos mietitään sitä kuinka tämä niin sanotut vaistot toimivat niin yksi esimerkki siitä on samojen asioiden toistuminen yhä uudellleen ja tällöin ihmisen vaistot pikkuhiljaa tottuvat käsittelemään tätä tilannetta jo niin sanottujen ennakkotapausten mukaan eikä silloin tarvitse turvautua rationaaliseen puoleen joka hidastaa tätä päätöksentekoa sellaisissa tilanteissa joissa hetkenkin epäröiminen saattaa kostautua kuten vaaran uhatessa. Mikäli tapahtuu täysin uusi asia joka on ennenkokematon aivot alkavat heti keskittyä siihen. Kun näitä uusia tunteita sitten koemme niin aivot lataavat tämän kokemuksen muistiinsa, jotta osaavat reagoida sitten myöhemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä ettei ilman jatkuvaa harjoittelua aivojen vaistonvaraiset toiminnot kykene järkevään päätöksentekoon. Tämän takia monissa ammateissa joissa joutuu vaaratilanteisiin on pakko harjoittaa omia aivojaan simuloiden erilaisia vaaratilanteita, jotta toiminta niissä on nopeampaa. Vaistojen käyttäminen on nopeassa päätöksenteossa välttämätöntä, mutta elämässä on olemassa paljon sellaisia tilanteita joissa sen ”järkevän” aivolohkon käyttö on viisasta. Oman elämänsä suunnittelu pidemmällä aikavälillä on kuitenkin järkevää tehdä sillä ”viisaammalla” osalla, sillä vaistot ovat kuitenkin herkkiä ylireagoimaan niihin impulsseihin jotka tuottavat mielihyvää nopeasti. Tällaisia pidemmän aikavälin suunnitelmia voivat olla esimerkiksi asunnon tai auton ostaminen tai uravalinnat.

Kuinka sitten tehdä parempia päätöksiä? Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa eli päätöksiä on vain pyrittävä tekemään jatkuvasti. Järkevät vaistot ovat tarkoituksellisen harjoituksen tulos. Oli kyseessä sitten mikä tahansa päätöksentekoa tarvitseva elämänala on oikopolkujen kulkeminen hyvin hankalaa ja paras tapa pärjätä hyvin on tulla lähes riivatuksi omasta alastaan jolloin tämän asian pohtiminen saa lisäpontta. Kuitenkin paras tapa oppia on keskittyä virheisiinsä. Tämä ei kuitenkaan riitä vaan jokaiseen päätökseensä pitää suhtautua kriittisesti ja analysoida mikä meni pieleen. Tämän takia asiantuntijoina voidaankin pitää niitä jotka ovat tehneet eniten virheitä omalla kapealla alallaan. Tästä voi joku myös tehdä sen johtopäätöksen ettei virheitä tarvitse pelätä vaan ne ovat jopa välttämättömiä kehittymisen kannalta. Päätöksenteon kannalta olennaista on myös onnistua jotenkin karistamaan hyvän olon tunne, kun kaikki alkaa mennä ihan helvetin hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat talouskuplat jolloin menestys alkaa nousta hattuun. Silloin olisi jotenkin katkaistava näiden hyvää oloa tuottavien impulssien kulku omiin aivoihinsa. Tämä ei tietystikään ole helppoa kenellekään, mutta mahdollista se on. Rationaalinen päätöksenteko on kaikista helpointa silloin, kun huomioon otettavia asioita ei ole kovin paljoa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä ettei esimerkiksi jotain kestokulutustavaraa ostaessa kannata keskittyä kovin moneen eri ominaisuuteen vaan esimerkiksi hintaan ja pariin muuhun asiaan. Kirjassa esitettiin, että neljän eri huomioon otetttavan asian jälkeen aivojen rationaalinen osa ei enää kykene toimimaan luotettavasti vaan silloin siihen iskee ylikuormitus. Tämä ylikuormitus saa ihmisen keskittymään epäolennaisiin asioihin mikä taas vaikuttaa päätösten laatuun. Informaation suuri määrä vaikuttaa siihen kuinka aivojen rationaalinen puoli pystyy hallitsemaan vaistonvaraisia impulsseja.

Jos haluaa tiivistää tätä sanomaa jotenkin niin vaistojensa hyödyntäminen päätöksenteossa on hyvä asia niin kauan, kun ihmisellä on aiempaa kokemusta tästä päätöksenteosta. Mikäli näin ei ole niin on syytä harkita paljon pidempään silloin kun on aikaa, sillä järkevämmällä aivopuoliskolla kunhan ei yritä ottaa huomioon liian montaa asiaa kerralla.

-TT

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Pollea lautasella. So what?

Otsikosta huolimatta kirjoituksen ei ole tarkoitus käsitellä pelkästään tämän viikon kohua hevosenlihasta tuotteissa joissa sitä ei pitäisi olla vaan elintarvikeliiketoimintaa yleisemmällä tasolla ja miksi ruoka on ylipäätänsä niin kallista ja laatukin tuppaa olemaan sitä sun tätä? Suomalaisten elintarvikkeiden puhtaudesta ollaan tietysti ylpeitä, mutta ovatko ne sitä on sitten jo aivan toinen asia. Itse pidän tuota hevosen löytämistä eineksistä lähinnä sivuseikkana, koska se on suuremmassa kuvassa kuitenkin hyvin pieni asia. Ruoan kalleus tässä maassa johtuu oikeastaan kahdesta eri asiasta tai nekin voidaan lyödä oikeastaan yhteen lokeroon ainakin osittain ja nämä ovat sijainti ja markkinatalouden puute mikä tosin johtuu aika lailla tuosta ensimmäisestä mainitusta asiasta, mutta ei kuitenkaan täysin.

Käytännössä Suomi on niin syrjässä ja harvaanasuttu ettei tässä maassa ole kovin helppoa saada markkinataloutta toimimaan millään liiketoiminnan alueella, jossa pyöritään kotimarkkinoiden varassa. Tämän seurauksena lähes kaikissa tapauksissa mennään siihen tilanteeseen, että kotimarkkinoita pyörittävät harvat oligopolit kuten Kesko ja s-ryhmä kulutustuotteiden myynnissä. Varsinkin elintarvikkeiden myynnissä, jossa on pienet katteet on vaikeaa saada ulkomaisia yrityksiä kilpailemaan suomalaisten kanssa, koska ulkomailta ei kannata hirveän paljon kuljetella elintarvikkeita katteiden tuhoutuessa mikäli kyseessä olisi markkinatalouden pelisäännöt. Näin ei kuitenkaan ole johtuen siitä ettei markkinatalous toimi kahden toimijan käytännössä hallitessa näitä markkinoita. Kesko ja S-ryhmä hallitsevat markkinoita ja voivat käytännössä pitää huolen siitä etteivät elintarvikkeiden tuottajat pysty juurikaan vaikuttamaan siihen hintaan jonka he saavat omista tuotteistaan paitsi poikkeustapauksissa kuten maidontuotannossa. Miksi näin sitten on niin siitä seuraavassa kappaleessa.

Hyvin moni ajattelee varsinkin ruokakauppoja yrityksinä joiden pääasiallinen tarkoitus on tuottaa elintarvikkeita kuluttajille mikä sinänsä pitää paikkansa. Kuitenkin kyseessä on loppujen lopuksi kiinteistöbisnes, jossa käytännössä tärkein syy menestymiseen on hyvät kauppapaikat. Miksi sitten nämä kaksi toimijaa saavat parhaat kauppapaikat? Kyseessä on kaavoitusmafia joka on suoranaista korruptiota, koska parhaiden tonttien kaavoituksesta vastaavat kunnalliset kaavoitustoimijat jotka ovat k- ja s-mafioiden hallussa poliitikkojen ollessa näiden toimijoiden hallinnossa mukana. Esimerkiksi s-ryhmän vaaleissa parhaiten Helsingissä ovat pärjänneet kunnallispoliitikot jotka voivat sitten helposti jakaa parhaat tontit tai kauppapaikat nimenomaan edustamillensa toimijoille. Tietysti poliitikot aina ”vääjäävät” itsensä päätöksistä, mutta väitän tämän olevan silkkaa paskaa josta sitten kaikki kansalaiset saavat maksaa tavalla tai toisella. Tämän voi myös helposti todeta katsahtamalla näiden eri ryhmien kauppapaikkoihin ja niitä voi vaikka verrata sen saksalaisen vaihtoehdon paikkoihin joka pitää yllä edes jonkinlaista hintakilpailua. Kuinka sitten ratkaista tämä ongelma?

Mitä s-ryhmään tulee niin sen vaaleissa tulee äänestää ainoastaan niitä jotka eivät omaa minkäänlaisia kontakteja poliitikkoihin. Koska näitä ihmisiä on kuitenkin hyvin vähän niin käytännössä ainut ratkaisu on irtisanoa s-ryhmän jäsenyytensä. Tämä ei tietystikään pienempää kuvaa ajatteleville ihmisille ole heidän mielestään järkevä ratkaisu, koska ”bonukset” jää sitten saamatta. I got news for you! Sinä maksat ne tulevat bonuksesi kohonneena ruoan hintana jo kauan ennen kuin ikinä niitä bonuksia edes näet mikä taas ainakin omasta näkökulmastani on aivan järjetöntä. Käytännössä kaikenlaisessa liiketoiminnassa asiakas maksaa AINA omasta pussistaan kaikenlaiset kaupankäyntijärjestelmät ja nämä bonuksensa kohonneina maksuina. Tätä ei pitäisi olla vaikea käsittää, mutta aika harva sitä edes ajattelee. Paras tapa siis pudottaa ruoan hintaa olisi katkaista ne miljoonat bonus- ja plussakortit heti. Tämä ensinnäkin halventaisi ruoan hintaa ja toiseksi vähentäisi tätä suomalaista ”piilokorruptiota” jota jotkut kutsuu hyvä veli järjestelmäksi. Toinen hyvä tapa tiputtaa ruoan hintaa on äänestää rahoillaan ja käydä ostamassa mahdollisimman paljon elintarvikkeita siitä saksalaisesta vaihtoehdosta joka ei pidä yllä tätä kaavoitusmafiaa mikä sitten vaikuttaa myös mm. asuntojen hintoihin. Tämä keskon ja s-ryhmän vaikutusvallan heikentäminen saattaisi rohkaista myös muita isompia ulkomaalaisia ketjuja Suomen markkinoille.
Mitä tulee taas ruoan laatuun niin myös tässä tapauksessa on aika lailla mahdollista myös vaikuttaa rahoillaan ostamalla vähemmän eineksiä ja enemmän marinoimatonta lihaa. Tässä jälkimmäisessä kun on lähinnä vain nestettä ja säilöntäaineita mikä taas saa ihmiset maksamaan turhasta. Nämä marinoidut tuotteet ovat halvempia johtuen juuri ihmisten halusta ostaa mahdollisimman valmista ruokaa, jotta selviäisivät pienemmällä vaivalla. Valitettavasti tämä sitten suoraan vaikuttaa marinoimattoman lihan saatavuuteen. Suurin osa myytävistä eineksistä on myös aika lailla surkeaa laatua eivätkä ne sisällä niin sanottua ”kunnon tavaraa” vaan aika lailla vähän ravitsevaa roskaa. Näitä sitten myydäänkin hyllykaupalla ihmisille isoissa supermarketeissa.

Tässä hieman pohdittavaa jokaiselle näin sunnuntain ratoksi. Mikäli olette eri mieltä asioista niin muistakaa kommentoida. Edelleen on syytä muistuttaa etteivät kirjoitukseni edusta mitään absoluuttista totuutta vaan ovat lähinnä omia mielipiteitäni joita jotkut voivat myös analyyttiseksi kirjoituksiksi kutsua.

- TT

torstai 21. helmikuuta 2013

Basware-analyysi

Analyysiharjoitukset jatkuvat ja tällä kertaa vuorossa on Basware.

Basware on pilvipalveluihin perustuvien verkkolasku- hankinnasta maksuun- ja talousohjausratkaisujen toimittaja. Liiketoimintaan kuuluvat tuotemyynti, lisensointi, konsultointi ja automatisointipalvelut.

Liikevaihdon kehitys vuodesta 2003 lähtien. (Milj. €)

2003, 25,6
2004, 32,6
2005, 42,8
2006, 60,0
2007, 73,3
2008, 86,1
2009, 92,7
2010, 103,1
2011, 107,8
2012, 113,7


Keskimääräinen kasvu on ollut noin 16% vuodessa ja tämä on saavutettu hyvin pitkälti yritysostoilla ainakin omien havaintojeni mukaan. Viime vuosina kasvu on alkanut pikkuisen hyytymään mikä on tietysti hyväkin asia, kun katsoo miten tämän kasvun myötä on pikkuhiljaa alkanut osakekohtainen tulos jäämään kasvuvauhdista. Tällaista kasvuvauhtia ei Basware voi millään matematiikalla enää tulevaisuudessa pitää pidemmällä tähtäimellä. Yritysostoilla on kuitenkin mahdollista tätä kasvuvauhtia hieman parantaa, sillä yrityksellä on vielä varaa siihen omavaraisuuden ollessa korkea.

Konsernin liiketoiminta jakautui vuonna 2012 (2011) seuraavalla tavalla:

Lisenssimyynti 15.3% (19.4%)
ylläpito 34.9% (33.6%)
Konsultointi 28.9% (31.7%)
Automatisointipalvelut 20.8% (15.3%)

Liikevaihto maantieteellisten alueiden mukaan vuonna 2012 (2011):

Suomi 42.7% (42.8%)
Skandinavia 22.7% (23.8%)
Muu Eurooppa 22.2% (18.7%)
Muut alueet 12.4% (12.6%)

Suomen osuus on vielä hyvin suuri, mutta eiköhän se siitä ala pikkuhiljaa pienentyä toiminnan laajentuessa ulkomaille. Tämä on jo pakkokin mikäli yritys haluaa kasvaa. Toisaalta sillä on myös hyvät mahdollisuudet, koska yrityksen tuotteiden käyttö on kuitenkin aika lailla vasta alkupisteessä.

Osakekohtaisen tuloksen kehitys:

2003, 0.07€
2004, 0.33€
2005, 0.24€
2006, 0.45€
2007, 0.36€
2008, 0.56€
2009, 0.80€
2010, 0.90€
2011, 0.76€
2012, 0.46€

AVG, 0.49€

Osakekohtaisen tuloksen keskimääräinen kasvu kymmenessä vuodessa on ollut noin 20.7% mikä on ollut suurempi kuin keskimääräinen liikevaihdon kasvu. Tämä kuitenkin johtuu lähinnä siitä, että varsinkin vuosi 2003 oli hyvin huono yritykselle ja mikäli otettaisiin huomioon vain yhdeksän viimeistä vuotta olisi vuosittainen tuloskasvu vaatimattomasti vain vajaa nelisen prosenttia. Totuus on tietysti jotain tältä väliltä kuten on nähtävissä myös siitä, että viimeisen viiden vuoden aikana tulokset ovat vaihdelleet enemmän kuin aiemmin. Vuoden 2012 tulosnotkahdus voi johtua ainakin kiinteiden kulujen noususta, sillä ne nousivat enemmän kuin liikevaihto mikäli onnistuin tilinpäätöstä oikein tulkitsemaan. Kovin kovaa tulosparannusta en usko yritykseltä näkeväni vielä tänä vuonna johtuen yleisen taloustilanteen heikkenemisestä mikä on tosin vain oma mielipiteeni. Seuraavana viitenä vuonna tuskin näemme merkittävää keskimääräistä tulosparannusta ainakaan viiden viimeisen vuoden keskiarvoa ylemmäksi, vaikka yrityksen pörssikurssi sitä ennustaakin.

Osinkohistoria:

2003, 0.12€
2004, 0.12€
2005, 0.1€
2006, 0.15€
2007, 0.15€
2008, 0.23€
2009, 0.36€
2010, 0.40€
2011, 0.41€
2012, 0.23€

AVG, 0.23€

Keskimääräinen osinkojen kasvu on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 6.7% mikä on ollut vähemmän kuin keskimääräinen tuloskasvu. Kuitenkin on huomioitava, että varsinkin vuonna 2003 tulos oli hyvinkin huono mikä taas ei hirveästi vaikuttanut osingonmaksuun kyseiseltä vuodelta. Käytännössä osinko on ollut kasvusuunnassa vuosina 2005-2011 jolloin se oli nelinkertaistunut mikä oli loistosaavutus. Kaiken kaikkiaan osinkojenmaksukyky on selkeästi alentunut viime vuoden seurauksena mikä on myös nähtävissä osingoissa. On vaikea kuvitella osingon moninkertaistuvan vuodesta 2012 Euroopan talousnäkymillä, joten tuskinpa se vuoden 2011 tasolta paljoa nouse seuraavan viiden vuoden aikana. Voi siis arvioida osinkoprosentin pysyvän suhteellisen pienenä ilman suurempaa kurssilaskua.

Johtoporras:

Ensiksi on mainittava, että yrityksen suomenkielisillä nettisivuilla löytämäni informaation määrä on aivan riittämätön, joten sen vuoksi jouduin turvautumaan toisiin lähteisiin. Toimitusjohtaja Tihilä aloitti virassaan vuoden 2011 viimeisellä kvartaalilla. Käytännössä Tihilä on siis vaikuttanut hyvin vähän aikaa virassaan eikä voi sanoa onnistumisesta vielä mitään, vaikka ainakin ensimmäinen vuosi Tihilän johdolla ei mennyt kovin hyvin. Nykyisestä johtoryhmästä harvalla on pidempi työkokemus nimenomaan Baswaresta, joten heiltäkään on vaikea nähdä selkeää pitkäaikaista näyttöä osaamisesta nimenomaan juuri tästä yrityksestä. Sen sijaan yrityksen hallituksessa sekä puheenjohtaja Vaajoensuu että Sihvo ovat kulkeneet pitkän tien yrityksen parissa. He myös omistavat molemmat hyvin merkittävän määrän yrityksen osakkeita mikä tarkoittaa sitä etteivät he unohda osakkeenomistajia tehdessään päätöksiä. Myös Nokian entinen visionääri Anssi Vanjoki on ollut vaikuttamassa hallituksen toimintaan parin vuoden ajan ja hänen näkemyksensä voi olla tärkeä pidemmän aikavälin strategiaa luodessa.

Lyhyt SWOT-analyysi Basware:sta

Strengths:

Pidän vahvuutena sitä, että hallituksen avainpaikoilla olevat ihmiset ovat olleet rakentamassa yritystä jo hyvin pitkään. Varsinkin automatisointipalveluilla on tilaa kasvaa ja niiden tavoitteena onkin useiden kymmenien prosenttien kasvu. Myös ylläpitopalveluiden suuri osuus liikevaihdosta on hyvä asia, koska ne tuottavat tasaista kassavirtaa jatkossakin.

Weaknesses:

Suurempien yrityskauppojen tekeminen on haastavaa osingonmaksukykyä vaarantamatta mikäli sellaisiin tulee mahdollisuus yrityksen omavaraisuuden ollessa kolmisenkymmentä prosenttia. Tällä hetkellä oman pääoman tuotto ei ole kaksinen ja kiinteät kulut ovat liian suuressa kasvussa.

Opportunities:

Yrityksen taloudellinen tilan on hyvä mikä mahdollistaa ainakin maltilliset yritysostot. Myös toimintojen myyminen Euroopan ulkopuolelle on vasta lähtökuopissa, joten uusille markkinoille on mahdollista onnistuessa päästä riskeeraamatta taloudellista tilannetta. Riskinottokykyä siis toisin sanoen on vielä olemassa.

Threats:

Yhtenä riskinä pidän yrityksen kiinteiden kulujen kasvun aliarviointia, sillä ne kasvoivat enemmän kuin liikevaihto mitä voidaan ainakin jossain määrin pitää hälytysmerkkinä. Markkinoiden epävakaus voi aiheuttaa lisenssimyynnin ja palveluiden kysynnän heikkenemistä. Pitäisin myös uhkana sitä ettei Tihilän kyvyt riitä toimitusjohtajan pallilla tässä hommassa mikä saattaa johtaa taas nopeaan muutokseen. Tämä huoli voi toisaalta olla yhtä hyvin myös täysin turha.

Loppusanat:

Pidän Baswaren nykyistä osakekurssia hyvinkin pahasti yliarvostettuna huolimatta yrityksen hyvästä taloudellisesta tilasta ja liikevaihdon kasvuvauhdista huolimatta. Tätä se on mielestäni ollut jo pidemmän aikaa ja vaikka myös osakekohtainen tulos on alkanut heikentymään ei hinta ole juuri muuttunut mikä hämmentää toisaalta minua ja taas muuten pidän sitä aika normaalina ilmiönä pörssin ollessa tehoton varsinkin näin pienen yrityksen kohdalla. Mikäli markkinatilanne yleisesti heikkenee on Baswaressa hyvä mahdollisuus tehdä rahaa myös shorttaamalla, sillä en saa omalla järjelläni millään siitä yli kymmenen Euron osaketta pörssikurssin ollessa parinkympin päällä. En kuitenkaan harrasta tällaista spekulointia, joten tätä suositusta voi pitää aika lailla turhana. Tietysti on mahdollista, että yritys on siirtymävaiheessa, mutta kiinteiden kulujen nousua nopeammin kuin liikevaihto ei voi pitää hyvänä asiana. Oman pääomantuottokin on alle 10%, joten mistään kilpailuedusta ei voi puhua. Tietysti tilanne voi muuttua, koska yhtiö on muutostilassa. Tämän vuoksi en tekisi välttämättä mitään tämän yrityksen suhteen mikäli omistaisin osakkeita.

Kiitoksia mielenkiinnosta. Muistakaa ettei kyseinen analyysi edusta absoluuttista totuutta eikä sen takia kannata sijoittaa vaan tehdä omat johtopäätökset ja analysoida itse uudelleen. Kuitenkin näistäkin riveistä varmasti löytyy totuuden siementä ja se pitää osata sieltä suodattaa.

Huomenna perjantaina pidän taas mediattoman päivän, joten olen kuulolla vasta lauantaina mikäli huomenna tulee kommentteja.

- TT

tiistai 19. helmikuuta 2013

Tili tuli, tili meni, kuka välistä sen veti?

On varmasti olemassa paljon niitä ihmisiä jotka ihmettelevät miksi rahat eivät riitä tai mihin ne menevät, joten tässä pieni niin sanottu peruskurssi tästä asiasta. Kylmä fakta suomalaisten tilanteesta on se, että huomattavan suuri osa tuloista häviää käytännössä samalla hetkellä, kun työnantaja maksaa työntekijälle palkan. Tämä tapahtuu normaalisti joko kerran tai kaksi kuukaudessa. Kuvassa 1 on nykynuorten ja vanhempienkin ihmisten lähtötilanne mitä tulee työntekoon.


Samalla hetkellä, kun palkanmaksu tapahtuu lähtee noarmaalitapauksissa osa palkasta sekä verottajalle että jollekin eläkeyhtiölle. Kuvassa 1. tulot on jaettu kolmeen osaan joista ylin menee suoraan verottajalle mikäli kyseessä ei ole pimeä palkka. Alin osa taas menee eläkeyhtiölle ja vielä pienempi osa mahdollisesti on kirkollisveroa jota en itse maksa. (kirkollisveroa ei ole laitettu kuvaan ollenkaan) Se taitaa tällä hetkellä olla prosentin luokkaa riippuen kirkkokunnasta. Tietääkseni evankelisluterilainen seurakunta ottaa joitakin prosentin kymmenyksiä vähemmän kuin ortodoksinen seurakunta. Tilanne on kirjoitushetkellä ainakin tälläinen. Tällä hetkellä työläisten maksetut verot menevät ”mustaan aukkoon” joka on kuvassa. Katkoviivat ovat sitä varten, että ”hyvinvointiyhteiskunnan” vaatima veroprosentti kasvaa joka vuosi, koska poliitikot eivät uskalla tehdä äänestäjien kannalta oikeita ratkaisuja äänien lähtiessä vihaisilta yhteiskunnan ”eläteiltä”. Tämä musta aukko voisi myös pienentyä, mutta sitä ei ole nähty viime vuosina. Eläkeyhtiön ottama osuus on viiden prosentin luokkaa juuri nyt. Käytännössä tämä summa on myös jatkuvassa nousussa ja oikealla kuvassa näkyvä isompi eläkepyramidi kuvaa tämänhetkistä tilannetta. Käytännössä tulojen oikealla puolella olevat kaksi pyramidia kuvaavat mitä tulee tapahtumaan niille rahoille joita nykynuorten palkoista otetaan. Eli käytännössä nykynuoret eivät pääse eläkemaksuista kovin paljoa nauttimaan vaan ensin pyramidin alle ehtineet suuret ikäluokat tulevat saamaan suuremman suhteellisen osuuden omista eläkemaksuistaan. Nykynuorten tullessa eläkeikään on pyramidi pienentynyt huomattavasti eivätkä he tule nauttimaan samanlaisia eläkkeitä kuin suuret ikäluokat. Kuten tulemme lähivuosina näkemään niin eläkemaksut tulevat ottamaan suuremman osan nykynuorten palkoista kuin aikaisemmin työelämään tulleilta. Siitä huolimatta uskallan väittää ettei nämä suuremmatkaan maksut tule riittämään yhtä suurten eläkkeiden maksamiseen kuin nykypäivänä.


Tulovero taas vaihtelee hyvinkin paljon, koska se on progressiivinen eli enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti enemmän veroja. Tämän tosiasian palkitsevuuteen en ota vielä tällä hetkellä kantaa. Käytännössä tuloverotkin voidaan jakaa kahteen osaan eli kunnallisveroon ja valtion tuloveroon. Kunnallisveron koko taas riippuu aika pitkälti jokaisen asuinkunnan persaukisuudesta mikä tarkoittaa mahdollisuutta äänestää jaloillaan mikäli katsoo sen häiritsevän. Tämä vero vaihtelee noin kuudentoista ja kahdenkymmenenviiden prosentin välillä. Valtion tulovero tulee siihen päälle ja riippuen tuloista koko veroprosentti voi työn verotuksen suhteen olla noin kuusikymmentä. Johtuen kaikista mahdollisista verovähennyksistä ei tarkkaa arviota oikein pysty antamaan, mutta rautalankamallini antaa suuntaa siihen missä mennään. Tuloveroja kuvaa kaksi ympyrää joista isompi on katkoviivainen ja se kuvaa nimenomaan juuri mainitsemaani progressiivisuutta.


Jäljelle jäävä osa palkasta voidaankin sitten käyttää suoraan kulutukseen. Suomessahan käytännössä tätäkin ylijäämää verotetaan hyvin paljon riippuen siitä mitä niillä rahoilla tekee. Kulutusta kuvaavaan laatikkoon olen myös tehnyt katkoviivan kuvaamaan verotuksen vaihtelua, sillä kaikista kulutusartikkeleista ei veroa makseta yhtä paljon. Pahimpia kokonaisveroasteen nostajia ovat alkoholiin ja autoiluun liittyvät verot. Näiden verojen maksamisen minimoiminen on paras tapa
pienentää omaa kokonaisveroastetta. Mitä tulee kulutukseen niin siihen kuuluvat myös säästäminen ja sijoittaminen jotka ovat kulutuksen näkökulmasta samoja asioita eli kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen. Aikahorisontti tässä toimenpiteessä voi olla satojakin vuosia, mutta harvat ajattelevat omaa elämäänsä pidemmälle. Myös sijoittaminen on siinä mielessä kuluttamista, että se tarkoittaa mahdollisuutta saada tulevaisuudessa kuluttaa enemmän kuin mitä pelkästään säästämällä on mahdollista. Tämä ei tosin takaa onnistumista vaan sijoittamisella voi myös vähentää tulevaisuuden varoja kuluttaa. Säästämisessä ja sijoittamisessa on myös hyvin olennaista muistaa se ettei vanhempana jaksa enää nauttia rahoistaa yhtä paljon kuin silloin, kun on ollut nuori, joten keskittymällä ainoastaan kulutuksen siirtämiseen ei ehkä ehdi ikinä nauttimaan elämästään riittävästi. Aika lailla myös monet ihmiset ajattelevat juurin näin mikä taas tarkoittaa sitä, että monet ihmiset itseasiassa kuluttavat rahojaan jo etukäteen ja tämä tapahtuu ottamalla velkaa oli sitten kyse mistä luotosta tahansa. Käytännössä tuhlaamalla etukäteen on ainut tapa ajautua rahavaikeuksiin ja sen takia kaikkien lainojen ottamista on syytä harkita hyvin tarkkaan. Varsinkin luottokortilla tuhlatut rahat ovat petollisia johtuen kovemmista koroista ja pankkien keräämistä käyttömaksuista. 

Tässä tämä rahojen katoamisen perusteet aika lailla sitten olikin. Mikäli olen unohtanut jotain tai olen muuten vain väärässä niin saa jälleen korjata virheeni palautteella.

-TT

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Koska on aika lopettaa ja kuinka kertoa siitä sille kenen se päätös pitää tehdä?

Joudun aina ”virkani” puolesta välillä kokemaan sen kuinka monet niin sanotut entiset mestarit yksinkertaisesti roikkuvat mukana liian pitkään tajuamatta ettei heillä ole enää mitään annettavaa siinä roolissa, jossa he ovat joskus muinoin olleet helvetin hyviä. On tietysti olemassa myös sellaisia tapauksia jotka ovat yksinkertaisesti haukanneet jo heti alunperin liian ison palan omille kyvyilleen ja näistä ylisuurista luuloista sitten kärsivät kaikki osalliset. Tässä hieman sitten pohdintaa tästä asiasta niin sanotusti viikonlopun ratoksi.

Omien kykyjen arviointi on ihan helvetin hankalaa ja monet ihmiset ovat siinä parempia kuin toiset. Tämä asia vaikeutuu vielä selkeästi enemmän siinä vaiheessa, kun olet joskus aikaisemmin ollut huippuluokkaa siinä mitä olet intohimolla tehnyt käytännössä vähintään puolet elämästäsi. Valitettavasti monesti sitten tämä totuuden pakoilu sitten saa muut kärsimään seurauksista ja hyvin usein nämä muut ihmiset tajuavat asioiden laidan jo hyvin monta vuotta aiemmin. Aika pitkään kuitenkin ihmiset toivovat tai olettavat asoiden paranevan pikkuhiljaa, kun on ollut jonkin verran vaikeuksia omissa hommissaan. Pahimmillaan nämä entiset mestarit laittavat sitten vielä omat vaikeutensa kaikkien muiden syyksi, vaikka parasta olisi katsoa itseään peilistä ja arvioida kriittisesti omaa toimintaa. Yksi ehkä parhaiten julkisuudessa olevista entisistä mestareista on ainakin omasta mielestäni aurinkokuningas ”Tami” joka osaa kyllä löytää aina vikoja joistain muista kuin omasta peilistään. Onhan Tami kieltämättä ansioitunut niin pelikentällä kuin penkinkin takana, mutta parit viimeiset vuodet häneltä on kyllä vain ja ainoastaan karannut mopo käsistä hänen nähdessä salaliittoja ja hänen joukkueitaan ja häntä vastaan tuomittuja epäreiluja rangaistuksia. Kylmä fakta nyt vaan tuppaa olemaan, että Tami on jäänyt nykyjääkiekon vaatimuksista pelin suhteen jälkeen ja tämän takia hän nykyään valmentaakin ainoastaan mestiksessä. Tämäkin rooli tosin tuntuu olevan hänelle jo liikaa. Olen aivan varma, että sopivassa hommassa hänelläkin on vielä hyvin paljon annettavaa suomalaiselle jääkiekolle, mutta se ei kyllä enää sisällä miesten joukkueiden valmentamista ylemmillä tasoilla ilman totaalista toiminnan uudistamista enkä usko Tamin siihen pystyvän.

Jos taas haluaa sitten miettiä esimerkkejä heistä jotka ovat haukanneet jo alunperinkin liian ison palan omiin kykyihin nähden niin kyllä ainakin itselläni listalla ovat heti ensimmäisinä ”Jykä” ja Jutta jotka ovat EU:n neuvottelupöydissä yksinkeraisesti aivan väärissä paikoissa. He kun joutuvat käytännössä neuvottelemaan kaikkien ammattikoijareiden ja valehtelijoiden kanssa asioista joista eivät itse mitään ymmärrä. Näillä koijareilla tarkoitan sekä pankkiireja että muiden maiden poliitikkoja jotka ovat joutuneet selvitäkseen omaan asemaansa huomattavasti kovempiin tulikasteisiin kuin suomalaiset ammattipoliitikot. Nämä kaksi vielä oikeasti uskovat omaan älykkyyteensä ja ovat vielä ahkeria mikä vain kasvattaa ongelmia. On paljon parempi olla laiska ja tyhmä kuin tyhmä ja ahkera, koska laiskat ihmiset eivät suuria vahinkoja saa aikaan muille ihmisille. No en kyllä toisaalta tiedä pärjäisikö juuri kukaan muukaan suomalainen nykypoliitikko noissa isojen poikien peleissä, joten tilanne on aika lailla sama kenet sinne laittaa pistämään nimet paperiin. Kaiken kaikkiaan kansalaisten kannalta olisi parempi ettei noissa pöydissä neuvottelisi ketään vaan iskettäisiin hanskat tiskiin. Valitettavasti näin ei tule käymään mikäli Saksa ei ota hatkoja Euroalueelta.

Kysymys kuuluukin kuinka tällaiseen pahimmassa tapauksessa ongelmaan voi puuttua vai pitääkö vain ja ainoastaan pitää mölyt mahassaan ja kärsiä? Onko yksi mahdollisuus sanoa suoraan miten asiat ovat ja pahoittaa sen ihmisen mieli joka ei enää ole ajan tasalla? Miten saada yleensä edes kyseinen henkilö uskomaan ettei kannattaisi enää joissakin asioissa olla mukana? Joissakin tietyissä touhuissa menee hommat myös vaaran puolelle ja silloin olisi hyvä päästä näistä ongelmatapauksista eroon. Olisiko jotenkin mahdollista saada ihmiset käsittelemään omaa osaamistaan kriittisesti? Minulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan, vaikka sitä toivoisinkin. Itse ainakin huomasin sählyjengissäni etten ollut enää riittävän hyvä pystyäkseni antamaan joukkueelleni mielestäni riittävää panosta johtuen lähinnä siitä ettei kroppa oikein meinannut kestää fyysistä rasitusta jota tuli myös muista ”urheilusuorituksistani”. Olen tällä hetkellä telakalla, mutta toivoisin pystyväni vielä joskus taas pelaamaan riittävän hyvin, jotta hyppäisin takaisin laatikkoon. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä ei minulla tonne muiden jalkoihin ole mitään asiaa ja ikä tuskin tuo enää helpotusta asiaan pelatessani vajaa parikymmentä vuotta nuorempia pelaajia vastaan.

Tässä vähän pohdittavaa sunnuntain ratoksi.

- TT

perjantai 15. helmikuuta 2013

Charlie Mungerin sijoitusviisaudet osa 2

Ensimmäisessä osassa käsiteltiin lähinnä yleisellä tasolla niitä asioita joita sijoittajan pitäisi ymmärtää pystyäkseen tekemään viisaita päätöksiä. Tässä osassa olisikin sitten tarkoitus mennä enemmän yksityiskohtiin mitä tulee sijoituskohteiden valintaan. Ensin kuitenkin pitää ehkä kuitenkin vielä ennen yksityiskohtia siihen miten Munger näkee markkinat kokonaisuudessaan.

Munger vertaa markkinoita laukkakisojen vedonlyöntiin, jossa katsotaan osallistujat ja nähdään jokainen osto- ja myyntisuoritus eräänlaisena vetona, jossa on kaksi osapuolta. Myyjä lyö vetoa siitä ettei kurssi enää nouse ja ostaja päinvastoin. Mungerin mielestä on myös helppo nähdä ne parhaimmat hevoset jo päältäpäin, mutta ongelmaksi muodostuu se etteivät kertoimet ole kovin suuret, joten yleensä niiden parhaimpien yritysten hinta on suuri. Kuitenkin loppujen lopuksi raha tehdään niillä hevosilla joilla on parhaimmat mahdollisuudet tienata rahaa eivätkä ne ole välttämättä yleisön suosikkeja. Käytännössä rahaa tekevät vedonlyöjät laukkaradoilla lyövät vetojaan hyvin harvoin ja se tapahtuu silloin, kun on parhaat mahdollisuudet voittaa. Näitä vetoja voi joutua odottamaan hyvinkin kauan. Laukkaradat erottuvat osakemarkkinoista aika lailla kuitenkin kulujen puolesta, sillä niillä ratojen ottama osuus saattaa olla reilusti yli kymmenen prosenttia, kun taas osakemarkkinoilla puhutaan parhaimmillaan promilleista tai vieläkin pienemmistä osista. Yksityiselle piensijoittajalle yksittäiset kaupankäyntikulut ovat kuitenkin suhteellisesti suuremmat.

Kun nämä mahdollisuudet ovat hyvät täytyy laittaa niin sanotusti all in panostamaasi hevoseen joka tässä tapauksessa on yritys jonka osakkeita ostat. Berkshire on käyttänyt vuosikymmenten varrella monesti velkavipua saadakseen riittävän suuren osuuden haluamastaan yrityksestä. Riittävästi tahtoa ja kurinalaisuutta omaavalla ihmisellä on hyvät mahdollisuudet saada paremmat tulokset kuin keskimäärin. Silloin kun ei ole hyviä mahdollisuuksia tiedossa pitää Mungerin mielestä työskennellä hyvin ahkerasti löytääkseen niitä. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista sijoitusmaailmassa Mungerin mukaan. Jostain syystä kuitenkin suurin osa uskoo, että on mahdollista tietää kaiken koko ajan joko omassa pääsään tai palkaten ihmisiä avukseen. Mungerin mielipide näiden ideoiden määrästä vaihtelee kymmenestä maksimissaan pariinkymmeneen ja hän toteaa Berkshiren tehneen suurimman osan rahoistaan noin kymmenellä päätöksellä. Hän toteaa kyseessä olevan pelin markkinoiden hulluutta vastaan, jossa tulee aina välillä vastaan väärinhinnoiteltuja yrityksiä. Tämän monimutkaisempaa ei markkinoilla toimiminen ole Mungerin mukaan. Warren Buffett taas yleensä luennoidessaan puhuu kortista, jossa on kaksikymmentä eri mahdollisuutta lyödä reikä koko elämän aikana ja kun tämä on käytössä joudut tarkkaan miettimään jokaista sijoitustasi. Tämä saa sinut tekemään vähemmän kauppaa ja harkitsemaan hyvin tarkkaan mahdollisuuksiasi. Mungerin näkemys varainhoitajista taas on aika lailla päinvastainen ja hän käyttää uistintenmyyjävertausta heistä: ”uistinten myyjältä poika kysyy, että purevatko kalat oikeasti noin montaa eriväristä uistinta ja myyjä vastaa siihen etten myy niitä kaloille.” Monien ideoiden myynti yksinkertaisesti tuottaa sijoitusfirmoille enemmän rahaa kuin neuvot siitä, että kannattaa ostaa hyvin harvoin. Sijoittajien ja sijoitustuotteiden myyjien edut ovat vastakkaiset, joten se mikä ratkaisee ovat päätöksentekijän hyödyt. Omien hyötyjen tunnistaminen pitäisi olla aina jokaisella ensin mielessä.

Munger ja Buffett ovat kuitenkin loppujen lopuksi keskittyneet arvosijoittamiseen ja he miettivät yrityksiä kokonaisuuksina eli mikä yhtiön arvo olisi yksittäiselle omistajalle kokonaisena. Turvamarginaali on tärkein käsite tässä tavassa arvottaa yhtiötä myös Mungerin mielestä. Warrenhan oli aikoinaan arvosijoittamisen isänä tunnetun Benjamin Grahamin oppipoikana. 30-luvulla suuren laman aikana oli yleensä se tilanne, että yritysten varat olivat paljon suuremmat kuin mitä kaikkien yritysten osakkeiden summa ja siten käytännössä yritysten omaisuutta sai alehintaan ostamalla näiden osakkeita. Nykypäivänä on hyvä muistaa ettei omaisuuserien arvo ole enää samanlainen kuin joskus 1930-luvulla vaan kun arvonaleneminen alkaa ei myöskään omaisuudella ole minkäänlaista arvoa. Tämän takia Grahamin opit eivät sellaisinaan enää toimineet Berkshirelle vaan omaisuuserien lisäksi oli tarkoitus keskittyä miettimään itse yritysten laatua. Hän myös uskoo ettei suurin osa varainhoitajista pystyisi toimimaan samoin kuin Berkshire vuosikymmenien saatossa. Munger on sitä mieltä ettei pidemmällä tähtäimellä ole juurikaan merkitystä miten hinnat pomppivat edestakaisin vaan se, että vuosikymmenien kuluessa päästään huipputulokseen. Nykypäivänä kun kaikki ammattilaiset pyrkivät siihen, että indeksin voittavia ylituottoja tulee, mutta sille ei saa hävitä mikä johtaa epärationaaliseen käytökseen jota voi kutsua myös skitsofreeniseksi Mungerin mielestä. Jos esimerkiksi miettii normaalijakaumaa niin käytännössä pörssituottojen suhteen se tarkoittaa sitä, että suurin osa sijoittajista on tuottojensa suhteen lähellä keskimääräistä tuottoprosenttia ja sitten ovat hyvin harvat joiden tuotot tai tappiot ovat sitten joko selkeästi suuremmat tai pienemmät. Kun kerran varainhoitajat eivät saisi missään vaiheessa juurikaan hävitä indeksille niin käytännössä lähes nämä kaikki sitten sijoittavat melkein samalla tavalla. Järkevän kuluttajan mielestä järjestelmä joka tähtää kultaisen keskitien kulkemiseen on mätä ja johtaa lahjakkaiden ihmisten hukkaamaan aikansa hyödyttömään tekemiseen. Tämä johtaa siihen, että suurimman osan varainhoito menee hukkaan johtuen kaupankäyntikuluista. Tämän takia on turha maksaa prosenttia rahoistaa tällaisesta toiminnasta, vaikka poikkeuksia tietysti löytyy.

Tärkein asia mitä sijoituskohteelta Berkshire haluaa on laadukas liiketoiminta. Tämä tarkoittaa laadukkaita tuotteita tai palveluita, hinnoitteluvoimaa ja laadukasta johtoa. Kuitenkin liiketoiminnan laatu on tärkeämpää kuin hyvä johto, sillä Mungerin ja Buffettin mielestä on parempi olla sellaista liiketoimintaa jota pystyy johtamaan kuka vaan kuin yrityksen johdossa olevat erinomaiset tyypit. Tämä voi tarkoittaa ylivoimaista brändiä, tuotetta tai esimerkiksi hyvin vähän kilpailtua liiketoimintaa kuten sanomalehdet silloin aikoinaan kun jokaisessa kaupungissa oli omansa. Pidemmällä tähtäimellä on hyvin vaikeaa osakkeen tienata paremmin kuin liiketoiminta joka tuottaa esimerkiksi kuusi prosenttia pääomasta, vaikka onnistuisi ostamaan halvalla. Esimerkiksi neljässäkymmenessä vuodessa on hyvin vaikea saada sitä hyvää tuottoa, kun taas vaikka ostaisi kalliilta tuntuvalla hinnalla yritystä joka tienaa korkeata oman pääoman tuottoa on vaikea pidemmällä aikavälillä saada huonoa tuottoa. Kuinka sitten löytää tällaisia yrityksiä? Yksi tapa on ostaa silloin, kun yritys on vielä pieni mikä ei tietystikään ole Berkshirelle enää järkevää. Mitä enemmän on rahaa käytössä sitä hankalampaa hyvien tuottojen löytämisestä tulee. Piensijoittajalla on jo tästäkin syystä etu puolellaan, kun hakee keskimääräistä parempaa tuottoa.Yksi mahdollisuus on ostaa myös sellaisen yrityksen osakkeita joilla on hinnoitteluvoimaa, mutta ei tajua sitä käyttää. Tällainen yritys oli aikoinaan Wald Disney jota Berkshire aikoinaan osti.

Tässä oli pieni raapaisu Berkshiren kakkosmiehen ajatuksista. Lisää voi jokainen löytää lukemalla kirjoja tai googlaamalla hänestä kirjoitettuja artikkeleja. On hyvä muistaa ettei muiden matkiminen ole kuitenkaan oikotie onneen vaan oma kriittinen ajattelu on aina paras vaihtoehto. Kuitenkin viisaampien ihmisten ajatuksista on aina hyvä ottaa opikseen, vaikka niitä ei suoraan kopioisikaan.

Ensi kerralla en varmaan käsittele suoraan raha-asioita vaan jotain muuta.

- TT

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Mungerin sijoitusviisauksia osa 1

Eli tällä kertaa tarkoitus olisi käydä hieman läpi harvemmin kuullun Warren Buffettin oikean käden Charlien Mungerin sijoitusviisauksia, sillä vaikka Buffett on se tunnetumpi Berkshiren menestyksen takana olevista henkilöistä voi myös mitä todennäköisimmin sanoa ettei Berkshirestä olisi tullut maailman suurinta sijoitusyritystä ilman Mungerin läsnäoloa. Jos ette tunne Mungeria niin wikipediasta saa varmaan riittävästi tietoa tai vastavuoroisesti suosittelisin googlaamaan Charlien Munger the art of stock picking. Mungerin perusteesit ovat suhteellisen selvät: Pitää hallita matematiikkaa hyvin. Tähän tosin riittää lukion matematiikan taso. Pitää ymmärtää ihmisen psykologiaa eli sitä miten ihminen ajattelee ja suurimman osan ajasta on parempi olla tekemättä yhtään mitään ja pitää ymmärtää myös kirjanpitoa. Näillä teeseillä pääsee jo hyvin pitkälle, vaikka on syytä muistaa etteivät nämä asiat sitten olekaan kovin yksinkertaisia. Ensimmäinen osa käsittelee näitä perusteesejä ja toinen sitten itse niin sanottua osakepoimintaa.

Matematiikan tärkeimmät peruskäsitteet Mungerin mielestä ovat korolle-korkoa-ilmiö, erilaisten jakaumien kuten normaalijakauman ymmärtäminen ja todennäköisyyksien ymmärtäminen. Varsinkin korolle korkoa ilmiö on tärkeä ymmärtää, koska myymällä osakkeitaan jatkuvasti joutuu maksamaan voitoistaan verot hyvin nopeasti mikä muuttaa sitten mahdollisia tuottoja hyvin paljon. Esimerkiksi purkkalan 35%:n myyntivoittoverolla 15%:n vuotuisella tuotolla kolmenkymmenen vuoden päästä ostosta kokonainen vuotuinen tuotto on 13.3%, kun taas joka vuosi vuotuiseksi tuotoksi tulee vain 9.975% verojen jälkeen. Esimerkiksi 1000$:n sijoitussumman tuotto on kolmessakymmenessä vuodessa kerran verot maksamalla noin 42350$ ja joka vuosi maksetuilla veroilla noin 15300$. Tämä laskutoimitus kertoo aika radilaalisti mitä tapahtuu korkoa korolle ilmiön myötä mikäli verot maksetaan joka vuosi. Kuitenkin on syytä muistaa ettei verojen välttelystä kannata tehdä itsetarkoitusta, sillä silloin tulee menettämään myös suuren kasan tuottoja. Tällaisia asioita on mahdoton hahmottaa ilman minkäänlaista matemaattista ymmärrystä ja sen takia se on niin tärkeää.

On myös tärkeää ymmärtää ihmisen ajattelua, jotta pystyy käsittämään sekä omien että muiden ihmisten päätöksentekoa. Ihmisille pitää pystyä kertomaan seuraavat asiat: kuka, mitä, missä, miksi ja milloin. Tämä varsinkin toimii hyvin ihmisten johtamisessa. Mitä taas tulee ihmisen ajattelukykyyn niin on huomioitava sen rajallisuus. Toisin sanoen ne jotka osaavat hyödyntää ihmisen päässä olevat oikopolut ajattelussa voivat huijata muita näkemään sellaista mitä ei ole tapahtunut. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat taikurit. Näitä oikopolkuja voi myös käyttää motivoimaan ihmisiä. Mungerin mielestä on myös selvää etteivät markkinat ole täysin tehokkaat vaan tehokkaiden markkinoiden teorian ovat luoneet ihmiset jotka itseasiassa ovat omalla mukavuusalueellaan nimenomaan juuri matemaattisten mallien luomisessa. Näillä mukavuusalueilla pysymisen seurauksena tämä epätäydellinen teoria on saanut laajan hyväksynnän mm. rahoitusteorian professoreiden keskuudessa johtuen juuri heidän matemaattisesta kyvykkyydestään. Käytännössä pitäisi pystyä ymmärtämään mitkä ovat asiat jotka todella pitävät yllä mielenkiintoa järkevästi ajateltuna ja mitkä ovat niitä malleja joita ihmiset eivät tiedosta ollenkaan.

Suuruuden ekonomia on myös tärkeä ymmärtää ja tämäkin on tavallaan psykologiaa. Talouden voi käsittää myös ekosysteeminä. Suuruus luo yritykselle monia etuja: materiaalien hankinta on keskimäärin halvempaa, markkinointi on myös mahdollista laajemmalle yleisölle. Kuluttajatuotteissa on hyvin tärkeää sosiaalisen hyväksynnän hakeminen eli ihminen on aika harvoin eri mieltä kuin suuri yleisö. Tämä taas johtaa brändien tärkeyteen josta parhaan esimerkkinä Berkshirellä on Coca Cola. Suurten yritysten suurin ongelma on byrokratian kasvu. Tämä johtaa yrityksen muutoksen tyhmäksi ja korruptoituneeksi linnakkeeksi joka ei saa mitään aikaan. Parhaimmillaan suuren yrityksen johtoon tulee itseään täynnä oleva korruptoitunut turhake joka ei kestä totuuden kuulemista jonka seurauksena alaiset nuolevat tämän persettä mikä johtaa sitten tämän pomon typeriin toimiin. Nämä seikat ovat suuri ongelma isoille yrityksille.

Teknologia on ollut aina Mungerille ja Buffettille parhaimmillaan hyvin vaikea ymmärtää, mutta loppujen lopuksi sekin asia on suhteellisen yksinkertainen. Hyvin monet tekevät hänen mielestään virheen siinä etteivät he ymmärrä ajatella sitä kaksivaiheisella mallilla vaan suurin osa lähinnä miettii kuinka paljon yritys säästää jonkin uuden teknologian myötä. Kuitenkaan tämä ei riitä, sillä täytyy myös miettiä sitä jääkö tästä uudesta teknologiasta viivan alle mitään? Pahimmassa tapauksessa hyöty menee ainoastaan asiakkaalle. Näin kävi itse Berkshiren tekstiilitehtaalle joka olisi halunnut tehdä investointeja uusiin teknologioihin, mutta Buffett tajusi ettei niistä olisi jäänyt viivan alle mitään. Teknologia on siitä haastava ala, että on hyvin vaikeaa ymmärtää sitä mitkä yritykset tuottavat tuota tulosta viivan alle vuosikymmenien ajan kuten esimerkiksi Intel ja Microsoft ovat tehneet. Tämän takia Berkshire on välttänyt sijoituksia uusiin teknologioihin.

Tässä ensimmäinen osa ja toinen tulee myös tämän viikon aikana.

-TT

maanantai 11. helmikuuta 2013

Tyyntä myrskyn edellä?

Nyt ollaan jo pitkään menty taloudessa tasaista vauhtia ilman suurempia kriisejä tai edes niiden poikasia. Kuitenkin mennään aika lailla varsinkin Euroopassa aika selkeästi vanhoilla höyryillä tai pitäisikö käyttää sanaa kujeilla, sillä mitään ei oikeastaan olla taaskaan tehty talouden tervehdyttämiseksi vaan jatketaan edelleen toivotaan toivotaan polittiikkaa. Mikäli toiveet totetutuu mitä suuresti epäilen niin fine, my bad ja pistetään taas päät perseeseen sen aikaa kunnes uusi kriisi iskee ja se iskee satavarmasti kun ei olla tehty minkäänlaisia rakenteellisia muutoksia vaan ylläpidetty konkurssikypsää finanssijärjestelmää.

Tämä on varsinkin Euroopan ongelma, koska elinkelvottomia pankkeja ei ole edelleenkään päästetty konkurssiin muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta. Jenkkilässä ollaan tosiaan siinä mielessä paremmalla mallilla, että siellä päätettiin luopua monen elinkelvottoman pankin tekohengityksestä. Euroopassa näitä pankkeja on ympäriinsä poikkeuksetta joka maassa Euroalueella ja tästä syystä mm. Ranska ja Saksa suostuivat tähän rahan lainaamiseen huomattavissa määrin. Jos näitä muutamia kriisimaita ei olisi autettu olisi mm. ranskalaiset ja saksalaiset pankit mitä todennäköisimmin menneet konkurssiin minkä seurauksena olisivat molempien maiden johtavat poliitikot joutuneet kilometritehtaalle, joten tästä syystä luonnollisesti mm. Merkel on siunannut kriisivaltioille lainaamisen tai käytännössä antamisen, koska niitä rahoja ei tulla ikinä näkemään. On kuitenkin lähestulkoon sataprosenttisen varmaa, että jossain vaiheessa tämäkin totuus paljastuu suuremmalle yleisölle mikä tulee näkymään sitten vaalituloksissakin niiden puolueiden suhteen jotka rahaa ovat jakaneet vastuuttomasti eli käytännössä kaikkien maiden valtaakäyttävät puolueet tulevat seuraavan viiden vuoden aikana häviämään kärkipaikkansa mikäli heidän äänestäjät ajattelevat yhtään omilla aivoillaan.

Jos nyt sitten mietitään missä mennään tällä hetkellä niin kaikkihan näyttää erittäin hyvälle: pörssit nousevat, valtionlainojen korot laskevat ja reaalitaloudestakin on paljon myönteisiä arvioita liikenteessä. Tämän lisäksi monet Euroalueen puhuvat päät ovat sanoneet kriisin olevan ohi kuten Hollande, Rehn, Barroso, jne. Voivatko nämä ”asiantuntijat” olla väärässä kysyvät tietysti monet? Onko kyseessä vaan kuitenkin silkkaa paskanpuhumista vai onko näissä puheissa myös sisältöä? Olemmehan saaneet myös purkkalassa talouden nousuun ja siellä talouskasvu on parissa prosentissa puhumattakaan Kiinan tilastoista jotka osoittavat maan olevan vieläkin todellä hyvässä kasvussa. Näiden kahden aikaansaaaman suhdanteen pitäisi myös alkaa näkyä pikkuhiljaa täällä Euoopassakin. Näistä lupaavista uutisista huolimatta on muistettava se ettei Euroalueella ole nähty minkäänlaista parannusta kokonaisuudessa. Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana yksityisten yritysten lainaaminen on koko ajan pienentynyt mikä kertoo vahvasti siitä etteivät EKP:n pankeille lainaamat pääomat ole siirtyneet minkäänlaiseen tuottavaan toimintaan vaan ovat toimineet lähinnä monien konkurssikypsien pankkien tekohengityksenä. Tämän lisäksi voidaan kysyä onko Euroalueella tehty riittäviä rakenteellisia muutoksia, jotta kilpailukykymme olisi riittävä muissakin maissa kuin Saksassa? Käytännössä hyvin suuri osa maista on ruvennut säästämään ilman minkäänlaisia investointeja tulevaisuuteen. Tietysti monet maat ovat niin huonossa jamassa ettei minkäänlaiset investoinnit ole mahdollisia. Tämä näkyy parhaiten Espanjassa ja Kreikassa joissa työttömien armeija sen kuin vaan jatkaa kasvamistaan. Toisaalta ainakin Espanjassa pimeästi työskentelee suuri määrä niitä ihmisiä jotka ovat virallisesti työttömiä. Nykyisiä kriisitoimia voi verrata alkoholistille annettaviin krapularyyppyihin, joten on aika hankala nähdä miten tästä ilman sellaista selvittäisiin.

Jos nyt sitten mietitään mistä tämä otsikossa mainittu myrsky mahdollisesti alkaa, kun kaikki näyttää menevän huomattavan paljon paremmin tällä hetkellä kuin vähään aikaan niin ainakin Euroopassa tämä kriisin uudelleen herääminen alkaa mitä todennäköisimmin jostakin välimeren maasta ja omat suosikkini ovat hieman suuremmat suurvallat kuten Ranska ja Italia. Varsinkin Ranska on siinä mielessä jokerikortti ettei sieltä ole juuri aiemmin kuulunut mitään talousongelmista ja niihin varautuminen Euroopan Unionin taholta alkaa olla jo mahdotonta varsinkaan senkin takia ettei muista isoista maista ole talouskasvuun apua kuin Saksasta. Tämän lisäksi Italiassa on helmikuun lopussa vaalit joissa Berlusconi saattaa olla yllättävän vahva. Mikäli Berlusconin koalitio voittaa vaalit on Euroalueen tulevaisuus taas vaarassa, sillä Berlusconi on ainakin julkisesti ollut sitä mieltä ettei Euro ole sopiva valuutta Italialle mikä saattaa johtaa todellisiin ongelmiin. Berlusconi on mitä todennäköisimmin vielä oikeassa sillä nykypäivänä Italian teollisuustuotanto on 80-luvun tasolla kuten myös Espanjankin. Nämä kaksi lähdettä kriisin kärjistymiselle tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta todennäköisesti homma kärjistyy jostain sellaisesta lähteestä joita ei kovin moni ole osannut arvata.

Oma arvioni kriisin kärjistymiseen on puolisen vuotta, mutta mitä todennäköisimmin olen väärässä. Voi tietysti olla mahdollista ettei kriisiä enää tule hyvin pitkään aikaan, mutta pidän sen todennäköisyyttä aika pienenä. Mikäli näin sitten käy niin se on niin sanotusti Game over ja sitten sen jälkeen ei ole kellään enää kivaa. Seurauksena on työttömyyttä ja levottomuuksia ympäri Eurooppaa muutamia maita (lähinnä Saksaa) lukuunottamatta. Isompi kriisikään ei ole poissuljettu vaihtoehto. Kuitenkin on aina muistettava, että kriisi on aina myös mahdollisuus. Tämän takia ei kannata masentua vaan pitää pää pystyssä ja jatkaa matkaa kohti uusia pettymyksiä. En oikein osaa sanoa miten tällaiseen tilanteeseen voisi sitten varautua, koska silloin muiden asioiden kuten oman turvallisuuden merkitys on aika pieni. Kriisin sijaan on tietenkin mahdollista, että Euroalue tekee hidasta kuolemaa seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tämäkin on varmaan parempi vaihtoehto kuin laajamittaiset äkilliset ongelmat.Aikamoista manaamista tämä kirjoitus on, mutta mielestäni on aina välillä hyvä varoittaa ihmisiä näistä mahdollisista ongelmistakin. Kun on henkisesti valmis kriisiin niin siitä on helpompi selvitä.

Pahoitteluni siitä, että tämän kirjoituksen julkaisemisessa kesti näin pitkään, mutta viime viikolla oli harvinaisen kova kiire. Seuraava tulee sitten varmaan aika paljon nopeammin.

-TT

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Palautteesta

Nyt alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä ettei lisää palautetta ole tulossa, joten on ehkä parempi sitten alkaa käymään sitä läpi. Kysymyksiä ei ollut kuin viisi, mutta pidän niiden määrää riittävänä. En halunnut mitään hirveän pitkää kyselyä tehdä jo senkään takia ettei kukaan jaksa niihin vastata. Sain vastauksia hieman enemmän kuin mitä odotin, mutta pelkäsin etten saa mitään johtuen aika vähäisestä kommentoinnista joka on varmasti osin allekirjoittaneenkin moka.

Keskimääräinen lukija on 30-50-vuotias mies palautekyselyn perusteella. Tämä ei missään nimessä ole ollut minulle yllätys vaan ymmärrettävä asia johtuen jo ihan omastakin ikäluokasta ja mahdollisista kavereistani jotka tätä lukevat. Tietysti arvioisin vastanneita olevan noin 15% viikoittaisista lukijoista, mutta siitä en mitenkään voi olla varma. Tämä määrä tarkoittaa käytännössä otoksen olevan suppea, mutta epäilisin suuremmassa kuvassa tämän keskiarvoprofiilin kuitenkin pitävän paikkansa. Olen yllättynyt siitä, että joitakin naisia kuitenkin löytyy lukijoistani ja pidän sitä hyvänä asiana. Jotenkin minulla on myös sellainen mielikuva, että naiset yleensä vastaavat tällaisiin kyselyihin keskimäärin useammin, mutta voin olla väärässä. Mikäli teistä vastanneista naisista joku haluaa valaista tätä asiaa niin voitte sen tehdä vaikka kommentoiden tätä kirjoitusta. Yli viisikymppisiä vastaajia ei löytynyt kuin yksi, joten kutakuinkin kaikki lukijat ovat alle tuon iän mikä ei varmastikaan ole huono asia, sillä ehkä kirjoitustapani ja ajatukseni eivät kyllä iske enää tuon ikäluokan toiselle puolen. Alle kolmekymppisiä oli suunnilleen neljäsosa mikä oli ehkä hieman vähemmän kuin odotin. Tosin monet tästä ikäluokasta tuskin osallistuvat aktiivisesti näihin kyselyihin. Jälleen kerran minut saa korjata mikäli olen väärässä. Miesten ja naisten suhde on suunnilleen 80/20 ainakin kyselyn mukaan eikä tästä sen enempää.

Itselleni ehkä tärkein yksittäinen kysymykseni oli tuottaako blogi lukijalle lisäarvoa ja suureksi yllätyksekseni tämä luku eli vajaa 90% oli selkeästi suurempi kuin ajattelin etukäteen. Toinen vaihtoehto voi tietysti olla se etteivät he jotka uskovat tämän väitteen olevan väärä vastaa ollenkaan tällaiseen kyselyyn. Mielestäni on aivan ymmärrettävää ettei kaikkia voi miellyttää eikä kaikkien voi olettaa välittävän kirjoituksistani, joten siten ei-vastaus on normaali toimenpide. Tämän vastauksen sijaan ihmettelen sitä miksi yleensä kukaan sitten hukkaa aikaansa, jos ei koe saavansa minkäänlaista hyötyä? Ainut neuvoni teille on se, että lopettakaa tämän blogin lukeminen siinä tapauksessa ja tehkää jotain sellaista josta voitte saada lisäarvoa. Varmasti löytyy parempaakin tekemistä enkä siitä yhtään loukkaannu vaan ymmärrän täysin. Tämä neuvo saattaa tietysti tuntua tylyltä ja typerältä, koska menetän lukijoitani siinä tapauksessa. Kuitenkin on huomattava ettei pelkkä lukijoiden määrä ole mikään autuaaksi tekevä asia bloggaajalle vaan pikemminkin lukijoiden laatu heille ja itselle tuotettu lisäarvo. Mikäli lisäarvoa ei tule tämän lukemisesta kenellekään niin sitten ei tätä kukaan katsokaan yhä uudelleen ja kirjoittajankin puhti uupuu jossain vaiheessa. Olen tätä blogia ennen kirjoitellut aiemminkin omia ajatuksiani julkiseen jakeluun 3 ja yleensä siinä on käynyt niin ettei motivaationi ole riittänyt lukijoiden ollessa hyvin vähäisiä. No onhan tämän blogin laatukin tosin eri luokkaa kuin niiden aiempien, joten lukijoiden määrän lisääntyminen ei ole yllätys.

Mistä haluaisit lukea enemmän oli sitten seuraava kysymys ja se oli ja on jossain määrin kompa, sillä siinä oli neljä vaihtoehtoa: Raha-asiat, psykologia, itsensä kehittäminen ja muuta osion johon sain itse vapaasti valita mielenkiintonsa aiheita. Tämä kysymys on siinä mielessä kompa, että raha-asiat, psykologia ja itsensä kehittäminen kietoutuvat hyvin vahvasti saman köyden ympärille, sillä itseasiassa arvioni on se, että 80% raha-asioista on nimenomaan psykologiaa ja itsensä kehittäminen kuuluu tähän suurempaa kuvaan. Jos joku on eri mieltä niin saa kommentoida sitä miten asian itse näkee. Otan ilolla vastaan toisen perspektiivin asiaan. Tietysti näitä kaikkia kolmea asiaa voidaan myös käsitellä yksittäisinä asioina, mutta silloin esimerkiksi raha-asioita voidaan käsitellä pelkästään numeroiden kautta. Jos esimerkiksi miettii sijoittamista niin numeroiden lisäksi täytyy vielä varmistaa kauppansa oman pääkoppansa kautta tai minkäänlaista päätöstä ei synny. Itsensä kehittäminen voidaan taas yhdistää asiaan parantamalla omaa reagointikykyä erilaisiin ärsykkeisiin kuten pörssikurssien laskuun tai nousuun. Tämäkin oikeastaan on psykologiaa puhtaimmassa muodossaan, joten ehkä itsensä kehittämisen olisi voinut jättää kokonaan pois vastausvaihtoehdoista. Kaikki liittyy tietysti kaikkeen, joten ehkä näitä on turha jakaa erillisiksi osa-alueiksi. Muuta vaihtoehdosta hauskin ehdotus oli ryyppyreissujen kuvailu selvästä näkökulmasta, mutta se taitaisi olla aika Hard Core aihe tähän blogiin? Pitää katsoa, jos sille löytyisi joku toinen foorumi mikäli jotakuta muutakin kiinnostaa kuin tätä asiaa ehdottanutta? Tällä hetkellä ei näitä reissuja tosin ole tiedossa, mutta sitä voisi harkita ehkä viikonlopun viihdepläjäykseksi joku kerta.

Mitä taas tulee laadulliseen palautteeseen niin visuaalisuus tuli yhtenä tärkeänä asiana ja sitä pitää parantaa. Todennäköisesti hämäläisistä sukujuuristani johtuen siihen voi mennä vähän aikaa, mutta eiköhän sekin asia pikkuhiljaa parane. Saa muistuttaa mikäli tämä unohtuu. Bannereita joku ehdotti rahan keräämiseen, mutta kokemukseni mukaan ei niistä ainakaan kotimaisella kielellä kirjoitettaessa juuri rahaa tule, joten harkitsen myös Googlen AdSensen poistamista. Tätä en kuitenkaan ole vielä tehnyt, joten katsellaan nyt vähän aikaa kun lukijat ovat lisääntyneet niin nähdään kannattaako niitä ollenkaan pitää. Nämä mainokset kuitenkin hieman tappavat kokonaisuutta ainakin omasta näkökulmastani, joten niiden pitäisi jotenkin tuottaa myös lukijoille lisäarvoa, jotta niiden pitäminen olisi järkevää. Tietysti mainostulot vapauttaisivat aikaa tämän blogin kirjoittamiseen, mutta katsotaan nyt miten asiat menee ennen kuin aletaan tehdä suurempia johtopäätöksiä. Joku vastanneista pisti ehdotuksen salkun julkistamisesta, joten pistetään sekin nyt sitten tähän, vaikka kaikki ostoni olen kirjannut ja rahatilanteenkin näkee: 31.12 oli käytännössä tilanne, jossa koko summa käteisineen oli noin 9000€ ja tuo oli jakautunut aika lailla fifty-sixty eli puolet käteistä ja puolet osakkeita. Osakkeiden arvosta noin 70% on Fortumissa ja loput PKC Groupissa. Käteisen suuri määrä johtuu siitä ettei nykyhinnoilla ole helppoa löytää mitään ostettavaa.

Tässä tämä palaute nyt suunnilleen oli läpikäytynä. Palautekyselyyn voi vastata vielä tämänkin jälkeen mikäli siltä tuntuu. Linkki löytyy edelleen tekstin oikealta puolelta.

- TT

tiistai 5. helmikuuta 2013

tilinpäätöskausi 2013 viikko 3

Jo alkanut viikko on kolmas Suomessa, kun tilinpäätöksiä on Suomessa julkaistu ja mitä ilmeisimmin selkeästi kiireisin mitä tulee näiden seuraamiseen. Itsellekin tulee parisenkymmentä seurattavaa ja kiirettä pitää. Tässä kirjoituksesta kirjoittelen näkemyksiäni muutamista mielenkiintoisimmista näin etukäteen. Ensin kuitenkin joitakin lyhyitä huomioita viime viikon katsauksista.

Vielä viime viikolla seuraamieni tilinpäätöksien määrä oli suhteellisen pieni eli alle kymmenen, joten niiden seuraamiseen ei mennyt hirveän pitkään. Fortumin osalta olen käynyt asiat läpi jo aiemmin, joten ei niistä muuten sen enempää kuin se, että Fortum alkaa olla jo jossain määrin kansanosake, sillä sitä omistaa kymmenisen tuhatta suomalaista mikä on hyvin suuri määrä. Fortumin lisäksi viime viikon julkistuksista pidän jonkinlaisena Nordeaa, sillä olin olettanut luottotappioiden määrän olevan kasvussa enemmänkin, mutta niin ei ainakaan vielä ollut. Tämän vuoden ennustan olevan pankille synkempi ainakin Suomessa. Toisaalta muista maista liikevaihtoa tulee sen verran paljon ettei Suomi tule muodostumaan akilleen kantapääksi. Tanska tosin voi olla yllättävän surkea. Ruotsilla taas taitaa mennä sen verran hyvin ettei Nordealla ole siellä suurempien luottotappioiden pelkoa ainakaan tänä vuonna. Konecranesilla oli taas tilauskanta laskussa mikä ei ollut yllätys, mutta hieman huolestuttavaa se tietysti on jo Suomen vientimarkkinoiden kannalta, sillä Konecranesin nosturien myynti kertoo taloudellisen aktiviteetin kehityksestä ympäri maailmaa. Myös Spondan katsaus oli mielenkiintoinen ja olin hieman jopa yllättynyt ettei toimitilojen vuokrausasteiden laskua ennustettu tälle vuodelle vaan tilanteen pysymistä ennallaan noin 90%:ssa. Muita itselleni merkittäviä asioita ei nyt tätä kirjoitettaessa tule mieleen viime viikolta.

Tällä viikolla onkin sitten neljän päivän tuhti tilinpäätösannos tiedossa. Tiistaina ovat vuorossa itseäni kiinnostavista yrityksistä Orionin, YIT:n, Vaconin ja Neste Oilin tilinpäätökset. Näistä seuraan kaikkia muita paitsi Neste Oilia. Tämä yritys kiinnostaa kuitenkin allekirjoittanutta kansantaloudellisesta näkökulmasta, sillä biopolttoaineiden menestys maailmalla on tärkeää myös suomalaisille, koska tämä ”valtionyhtiömme” on onnistunut kehittämään maailman ehkä laadukkainta biodieseliä. Se on iso juttu toivottavasti tulevaisuudessa. Tähän mennessä se ei ole tuottanut lähinnä kuin tappioita. YIT:n osalta kiinnostaa eniten rakentamisen näkymät Suomessa, koska ne kertovat aika paljon siitä missä taloudessa tullaan menemään tänä vuonna. Vacon kiinnostaa, koska pidän sitä hyvin laadukkaana yrityksenä ja jolla on ainakin jonkinlainen kilpailuetu muihin alan yrityksiin ”pienuudestaan” huolimatta, sillä se on ainut isompi taajuusmuuttajapeluri joka on erikoistunut kyseisiin laitteisiin ja sen tuotteet ovat myös kullanarvoisia energian säästämisen megatrendissä eli on vaikea kuvitella ettei taajuusmuuttajia tarvittaisi koko ajan lisää. Vaconin tuloksen ennustan olevan huippuluokkaa, joten näkymät ratkaisevat mihin suuntaan yritys menee lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä pidän sitä liian kalliina, jotta sitä ostaisin itselleni.

Keskiviikkona Ehdottomasti kiinnostavin tilinpäätös on Nokian Renkaiden, koska pidän sitä Koneen jälkeen toisiksi parhaana yrityksenä kotipörssissämme. Taas jälleen kerran olen erityisen kiinnostunut yrityksen näkymistä, joten ei siitäkään sen enempää kun en osaa ennustaa. Hieman kuitenkin epäilyttää yrityksen tilanne, koska isommat rengasvalmistajat alkavat pikkuhiljaa päästä yrityksen apajille Venäjällä missä ennen WTO-jäsenyyttä ei muilla valmistajilla käytännössä ollut läheskään samoja mahdollisuuksia kuin tuolla pörssimme laatuyrityksellä. Päivän muita mielenkiintoisia tilinpäätöksiä ovat Pöyryn ja Elisan. Tämän lisäksi minua kiinnostaa oikeastaan OP-Pohjolan tilinpäätös, sillä yrityksen pankkipuoli on ainut isompi oikeasti suomalainen pankki. Torstain tilinpäätöksistä ylivoimaisesti mielenkiintoisimmat ovat Outotecin ja Metson. Näiltä odotan huipputuloksia ja vakaita näkymiä. Kuitenkin näiden kahden kohdalta herää kysymys siitä missä hapessa uudet tilaukset ovat ja miltä vuosi 2013 näyttää. Näillä kahdella on jonkinlainen merkitys jo kansantaloudellisestikin siinä mielessä, että ne kertoo hyvin paljon siitä missä suomalainen High Tech-osaaminen menee maailmalla. Varsinkin Outotec on nimenomaan tekniikan puolella omalla alallaan yksi maailman innovatiivisimmista ja kehittyneimmistä. Perjantaina ei sitten olekaan kovin montaa mielenkiintoista tilinpäästöstä, joten ei niistä sen enempää.

Kaiken kaikkiaan ennustan itselleni hyvin kiireistä loppuviikkoa jo muidenkin omien asioiden takia, joten saa nähdä miten tätä blogia tulee päivitettyä. Mikäli palautekyselyyn ei tule enempää vastauksia esimerkiksi tiistain aikana niin yritän sitten lyhyesti käydä palautetta läpi viimeistään torstaina. Keskiviikkona minulla saattaa olla aikamoinen hoppu paikasta toiseen, joten silloin ei oikein välttämättä ehdi kirjoittamaan.

Hyvää viikon jatkoa!

-TT

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Rahapeli, paras peli

Oma suhteeni rahaan ja varsinkin sijoittamiseen on sellainen, että kyseessä on ennen kaikkea peli jossa pelataan muita vastaan ja se tekee siitä niin mielenkiintoisen. Kyseessä ei varmastikaan ole kovin terve asenne, mutta ei elämästä toisaalta selviä hengissä. Rahan voi käsittää vaihdannan välineenä ja sitä se varmasti onkin. Kuitenkin kylmä fakta on se, että sillä on arvoa ainoastaan sen aikaa kun ihmiset sen niin näkevät. Mikäli luottamus rahaan menee kuten Saksassa ennen Hitlerin valtaannousua niin sitten seteleitä voi lähinnä käyttää perseensä pyyhkimiseen. Toisaalta raha alkaa siirtyä vielä enemmän elektroniseen muotoon mikä tarkoittaa sitä ettei sillä luottamuksen mennessä edes pyyhitä sitä itseään. En tosin usko ihan niin pahaan tilanteeseen, mutta kannattaa sekin aina pitää mielessään jo ihan vaan sen takia, että oppii pitämään rahaa epäolennaisempana kuin mitä muut siitä ajattelevat.

Joku tossa johonkin kirjoitukseen kommentoikin, että yhdeksänkymmentä prosenttia ammattilaisista häviää indeksille pitkällä tähtäimellä, joten voidaan sanoa sijoittamisen olevan yksi maailman vaikeimmista peleistä ja ainakin itse olen aina tykännyt haasteista. Käytännössä tavoitteenani on lyödä keskimääräinen inflaatiokorjattu tuotto joka on ainakin purkkalassa ollut seitsemän prosenttia vuodessa prosentilla vuodessa eli vuosittainen tavoitteeni hyvin pitkällä tähtäimellä on kahdeksan prosenttia reaalituottoa. Tämä saattaa monista kuulostaa hyvin pieneltä lukemalta, mutta ei se sitä kuitenkaan ole. Omalla sijoitussummalla (4000€/vuosi) toi tekee kolmessakymmenessä vuodessa aika lailla puoli miljoonaa Euroa. Käytännössä vuosittaiset sijoitustuotot saattavat heitellä miinukselta plussalle hyvinkin suurella erotuksella, joten kenenkään ei kannata kuvitella olevansa mestari tässä hommassa, jos sattuu hyvällä onnella saamaan pari vuotta 30-50%:n tuottoja. Kun näitä sijoitusvuosia tulee lisää niin sitten aletaan nähdä kuinka hyvät mahdollisuudet tämän prosentin ylituoton toteutumiseen ovat, mutta alle kymmenen vuoden en tekisi suuria johtopäätöksiä paitsi jos olen ottanut pataani tuolta keskimääräiseltä tuotolta hyvin selkeästi. Tässä tapauksessa se tarkoittaisi nollatuottoja tai tappioita niinä vuosina kun indeksit ovat nousussa. Suurin osa asiaan perehtyneistä tuskin pitää tavoitteitani mahdollisena tai osa jopa alimitoitettuna, mutta en pidä sitä oman murheenani vaan niiden jotka eri mieltä ovat.

Miten sitten aion päästä tähän tavoitteeseen, kun hyvin harvat ammattilaiset pääsevät siihen omilla paljon suuremmilla resursseillaan? Tämä on erittäin hyvä kysymys ja periaatteessa siihen on sellainen yksinkertainen vastaus, että hoitamalla asiat aivan eri tavalla kuin nämä niin sanotut spesialistit. Siis ihan teoriassahan kyse on siitä, että ostaa halvalla ja myy kalliilla. Käytännössä aina tähän pystyvät ainoastaan valehtelijat ja ei voi uskoa tai olettaa onnistuvansa joka kerta. Olen tässä asiassa onnistunut vuosien varrella vaihtelevasti, mutta hyvin suuria summia en ole onnistunut yhdellä osakkeella hukkaamaan. Käytännössä voin jakaa sijoittamiseni kahteen aikakauteen: toinen oli viime vuosikymmenen puolivälin paikkeilla ja toinen alkoi vuonna 2011. Tämä edellisen vuosikymmenen puoliväli oli sitä aikaa, kun minulla ei ollut käytännössä juuri muita tuloja, joten pistin toisin sanoen kaikki rahani menemään ja ne riittivät hieman pidempään sen takia, että ne olivat osakkeissa kiinni. Pari viimeistä vuotta ollaan tosiaan menty uusin kujein ja tarkoitus on nykyään sijoittaa vain pitkällä tähtäimellä, joten sen takia en ole myynyt osakkeita kuin kerran.

Piensijoittajan suurimpana ongelmana pidän sitä, että suhteelliset osto- ja myyntikulut ovat niin suuret ettei se mahdollista samanlaista hajauttamista kuin ammattilaisilla mikä tarkoittaa sitä ettei peliä voi pelata samalla tavalla. Toisaalta piensijoittajan vahvuus on siinä ettei osakkeiden ostoon tarvita läheskään niin montaa kauppaa. Vähäinen määrä johtaa kaupankäyntikulujen pysymiseen alle prosentin joka kerta. Pidän sitä ehdottomana maksimina pystyäkseni tavoitteisiini pidemmällä aikavälillä. Tämä johtaa myös suhteellisen pieneen hajautukseen jota kaikki rahoitustieteitä opiskelleet pitävät hyvin suurena riskinä. Itse taas olen sitä mieltä ettei hyviä tilaisuuksia ostaa osakkeita tule edes montaa kertaa vuodessa, joten jokaisen kaupan tekemiseen pitäisi käyttää äärimmäistä huolellisuutta ja tehdä niitä harvoin. Ammattilaisten pyörittämillä rahasummilla tämä on käytännössä mahdotonta mikä antaa hyvin suuren edun piensijoittajalle. En tosin tässä tosiaankaan aina onnistu kuten PKC Groupin verokikkailu viime vuoden lopulta näyttää. Silloin tosiaan myin viimeisenä kaupankäyntipäivänä hieman vajaan tuhannen Euron edestä osakkeita voitolla (ei veroseuraamuksia alle tuhannen Euron myynneistä per vuosi) ja ajattelin ostaa heti vuoden alusta. Kuitenkin onnistuin odottelemaan sen verran pitkään takaisinostoa, että verohyöty katosi osakkeiden hinnan noustua suuremmaksi kuin säästetyt verot. Tästä täytyy vain ottaa opikseen ja miettiä tämä asia uudestaan.

Jos nyt sitten alkaa miettimään mitkä ovat vahvuuteni tässä vaikeassa pelissä ammattilaisia vastaan niin piensijoittajan ketteryyden lisäksi uskon itseeni hyvinkin vahvasti. Koska omaan pelimiehen sielun (ei välttämättä hyvä asia tässä hommassa) niin ehkä lähden tätä asiaa lähestymään sitten siltä kantilta. Olen harrastanut varsinkin joukkuelajeja koko elämäni, jos ei ihan muutamaa ekaa vuotta lasketa ja olen aika hyvin perillä omista vahvuuksista ja heikkouksista. En ole ikinä ollut näissäkään lajeissa nopein, voimakkain tai taitavin, mutta olen silti pärjännyt ihan hyvin johtuen lähinnä omasta pääkopastani. En ole ollut edes kaikista älykkäin, vaikka hyvin lähellä sitä kuitenkin. Tästä voi tietysti monet ihmiset olla eri mieltä, mutta se on niiden ihmisten murhe. Se mikä on kuitenkin ollut suurin vahvuuteni on voitontahto ja se etten menetä hermojani millään kun pelataan jostakin tärkeästä panoksesta oli asia mikä tahansa. Tykkään myös haasteista eikä minulle sovi mitkään helpot nakit vaan saan kiksit nimenomaan parempiani vastaan suoritetuista taisteluista. Heikkoutenani pidä sitä etten aina näe metsää puilta omassa kuplassani ja toinen asia on laiskuus. Käytännössä sijoittamisessa ei tarvitse olla mitenkään erityisen älykäs vaan se mikä pään sisällä liikkuu on olennaisin asia. Silloin kun ei pidä tehdä mitään on syytä olla toimimatta. Tämä on se kaikista vaikein asia sisäistää ja se ratkaisee loppujen lopulta menestyksen. Toisaalta ei ole myös varaa pistää päätänsä perseeseen mikäli yrityksessä johon olet sijoittanut tapahtuu jokin radikaali muutos johon on pakko reagoida. Tästä omana esimerkkinäni on jo edesmenneen elcoteqin osakkeiden myynti ajoissa. Tämä on voinut olla tuuria tai sitten ei. Vaikea sanoa vielä näin jälkikäteenkin. Tämä taas johtuu siitä etten vielä silloin ollut tehnyt minkäänlaisia analyyseja yrityksistä. Toisin sanoen silloin reagoin lähinnä perstuntumalla mikä ei ole paras tapa hoitaa sijoituksiaan. Nykypäivänä pyrin tekemään analyyseja seuraamistani yrityksistä ja teen sijoitukseni niiden perusteella. Tällä hetkellä on hyvin vaikea nähdä mitään ostettavaa, joten silloin vain pitää olla tekemättä mitään.

Eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa. Haluan kiittää erityisesti niitä kaikkia jotka ovat jaksaneet vastata palautekyselyyni. Tulen palaamaan sen tuloksiin ja johtopäätöksiin mahdollisesti ensi viikon lopulla. Senkin jälkeen voi toki vastata aivan vapaasti. Olen tähän mennessä saanut pari hyvää neuvoa ja yritän ottaa niistä opikseni. Omaan kuitenkin sen verran itsepäisen luonteen, että saa nähdä miten käy.

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

- TT

perjantai 1. helmikuuta 2013

Anna ihmisille mitä he haluavat

Anna ihmisille mitä he haluavat

Olen sen verran kyyninen, että uskon aika lailla ihmisten itsekkyyteen, joten uskon parhaan tavan blogin kehittämiseen olevan ottaa selvää siitä mitä lukijat haluavat. Tämän vuoksi olen tehnyt pienen kyselyn asian selvittämiseen. Tämän kyselyn voi tehdä joko hyvin nopeasti tai sitten käyttää hieman enemmän aikaa. Valinta on tietysti teidän lukijoiden, joten en puutu asiaan sen enempää vaan annan teidän itse päättää kuinka asian hoidatte. Olen kiitollinen kaikista vastauksista, joten mikäli tuntuu siltä ettei blogissa ole mitään järkeä niin kertokaa sekin ihmeessä, mutta mielellään sitten jotenkin asiaa perustellen, jotta voin siitä palautteesta oppia jotain muutakin kuin vain sen ettei kaikki blogistani pidä. Uskon tämän olevan normaalia, joten en siitä loukkaannu vaan ymmärrän senkin täysin. Palautteen antamisella ei ole mitään deadlinea, joten voitte sitä antaa niin kauan kuin haluatte.

Linkki kyselyyn löytyy oikeasta reunasta blogiarkiston päältä.

Kiitoksia jo etukäteen!