Psykologiset taipumukset osa 7 niukkuus-periaate

Niukkuus-periaate tarkoittaa joidenkin asioiden olevan meille arvokkaampia silloin, kun niiden saaminen on rajoitettua. Niukkuuden voima perustuu ihmisten voimakkaaseen haluun selvitä ilman tappiota. Ihmiset on helpompi motivoida keskittymällä mahdolliseen tappioon enemmän kuin hyötyyn juuri tämän alitajuisen toiminnan vuoksi. Tuotteitaan kauppaavat yritykset käyttävät hyväkseen mielikuvaa jonkin tavaran saatavuuden vaikeudesta myydäkseen tuotteitaan parempaan hintaan. 

Niukkuuden voima tulee kahdesta eri lähteestä joista ensimmäinen on ihmisten taipumus kehittää oikoteitä. Haluttu tavara edustaa niitä meille siinä mielessä, että oletamme sen olevan huippulaadukas, koska oletamme sen olevan hankala tehdä. Toinen syy niukkuuden isolle vaikutukselle on vapaudenmenetyksen pelko. Koska tavaran loppuessa meiltä menee mahdollisuus vapaasti päättää kannattaako sitä ostaa vai ei. Tarve säilyttää vapautemme saa meidät haluamaan tuotetta enemmän ja tämä halu saattaa turmella päätöksentekokykymme myyjän haluamaan suuntaan.

Yksi tapa nostaa tuotteen hintaa on tehdä siitä harvinaisuus eli toisin sanoen teettää jostain tavanomaisesta asiasta erikoispainos jota myydään tietty määrä. Tämä saattaa nostaa mielikuvaa siitä, että tuote on parempi kuin normaalipainos. On tietysti totta, että harvinaisemmat asiat maksavat enemmän, mutta paremmaksi tuotteet eivät harvinaisuutensa vuoksi muutu muualla kuin ehkä aivoissamme. Tähän samaan kategoriaan kuuluu myös kauppiaiden tapa asettaa kaupanteolle takaraja. Tämä saattaa perustua siihen, että sinulle luodaan vain yksi mahdollisuus ostaa jotain ja sanotaan tavaran menevän jollekin muulle kaupaksi. 

Niukkuus-periaatekin on sen verran pahasti rakennettu sisällemme, että sitä on vaikea onnistua kokonaan välttelemään. Niukkuudesta johtuen aivotoimintamme kiihtyy ja meissä voi tapahtua myös fyysistä kiihtyneisyyttä. Nämä fyysiset reaktiot saattavat sekoittaa päämme ja antaa alitajunnalle suuremman vallan. Meidän täytyy jotenkin opetella tunnistamaan tämä tunnepohjainen reaktio ja luoda itsellemme varoitusjärjestelmä sen varalle.

Niukkuudesta kärsivän tavaran omistaminen on tärkeämpää kuin sen käyttäminen. Siitä me saamme suurimman ilomme. Meidän pitää miettiä miksi haluamme jonkin tietyn tavaran. Mikäli kyse on statuksesta joka tulee sen käytöstä on meidän syytä muistaa ettei tavaran harvinaisuus vaikuta sen meille tuomiin hyötyihin tai meille luotuun arvoon niiden rajoitetun saatavuuden vuoksi. Meidän kannattaa ensisijaisesti yrittää keskittyä näihin hyötyihin miettiessämme jonkin hintaa. 

Niukkuus-periaatetta voi kukin käyttää hyväkseen luomalla itselleen sellaista henkistä tai fyysistä pääomaa, jota muut eivät pysty tarjoamaan. Tällaisesta pääomasta voi pyytää myös enemmän rahaa kuin sellaisesta jota on yllin kyllin tarjolla. Jokaisen tulee muistaa se, että tällaisen pääoman hankkiminen ei auta mikäli sitä ei kukaan halua ostaa. Yksi hyvä tapa saada aikaan tällaista osaamista on yhdistää useampi haluttu taito ja myydä näiden yhdistelmää hyvällä hinnalla. Esimerkiksi tuotekehitysinsinöörit, jotka osaavat myydä asioita ovat haluttuja. Paras tapa hyödyntää niukkuutta on osata jotain sellaista, jota kukaan muu ei osaa.

Suuruuden ekonomia on hyvä tapa tarjota niukkuutta. Monopolit ja oligopolit tarjoavat niukkuutta alueilla, joilla on vähän kilpailua. Kun vaihtoehtoja asiakkaille ei juuri ole, voi pyytää kovempaa hintaa tuotteistaan tai palveluistaan. Tämä viimeinen asia saattaa tuntua hieman jo asiasta vieraantumiselta, joten eipä jatketa tästä asiasta enempää.

Ensi viikolla todennäköisesti loppuu tämä kirjoitussarja psykologisista taipumuksista. Viimeisenä käsittelen ihmisten tarvetta verrata kaikkea toisiinsa ja miten se vaikuttaa meihin.

Eipä muuta,

-TT

Suomalaisten ongelmana heikko itsetunto

Tätä otsikon ongelmaa ei voi pitää minään uutena asiana eikä se siitä varmaan miksikään muutu pelkästään tämän kirjoituksen avulla, mutta on kuitenkin huomioitava ettei tätä ongelmaa tule mielestäni mitenkään väheksyä vaan se on tunnustettava ja pikkuhiljaa yritettävä päästä siitä eroon. Tosiasia on suomalaisten pärjääminen varsinkin kriisiaikoina olevan ihan maailman eliittiä ja se on todistettu tässä viime vuosisadan aikana pariinkin kertaan. Jos nyt sitten ihmetellään miksi hallitus ei ole vielä saanut tehtyä minkäänlaisia järkeviä päätöksiä kriisiin sopeutumisessa niin se johtuu siitä ettei se kriisi vielä juurikaan ole pahemmin levinnyt tänne Suomen maalle. Tosiasia on kuitenkin se, että matematiikka aika lailla sanelee sen, että maksun aika on joskus edessä ja meidän huono itsetuntomme aika lailla on pahentanut asiaa. Tämä koskee sekä yksilöä että sitä suurempaa yksikköä eli maatamme.

Yksilötasolla ehkä parhain kokemani esimerkki tästä itsetunnon vähyydestä oli yliopistossa eräs harkkatyömme, jossa piti suunnitella ja rakentaa eräs härpäke jonka jälkeen oli tarkoitus pitää myyntipuhe tämän härpäkkeen mahdollisille ostajille ja eräs myyntipuhe meni suunnilleen seuraavasti: ”No tää ny o tälläne, emmä tätä itse ostais” täysin toimiva tekele se oli eikä sen käytössä ollut mitään ongelmia. Kenenkään ei varmaan tarvitse sitten arvata ostaisko joku tollasen tuotteen tämän ”nerokkaan” myyntipuheen jälkeen. Vaatimattomuus voi tietysti jossain mielessä olla hyvekin, mutta liika on aina liikaa. Omaa tekemistään on pakko osata arvostaa tai sitten kannattaa vaihtaa joihinkin muihin hommiin. Itse en ainakaan koe kärsiväni tästä samasta ongelmasta vaan pikemminkin joskus jopa sitä kuuluisaa itsetuntoa tai itseluottamusta on ehkä vähän liikaakin. Tästä blogista voin ihan rehellisesti sanoa pitäväni tätä hyvänä ja tarkoitus on tehdä tästä erinomainen. Sitä en tiedä tuleeko tästä sellainen nykymuodossaan vai pitääkö tätä konseptia ainakin hieman muuttaa. Käytännössä minulle ei kuitenkaan ole suurempaa merkitystä pitääkö tätä joku yksittäinen henkilö sellaisena ettei tätä kannata lukea vaan lukijamäärät ovat kuitenkin sellaisia etteivät paskaa blogia kovin pitkään samat massat jaksaisi lukeakaan. Vaikka ne eivät olekaan mitään hyvin suuria niin kuitenkin tätä blogia lukee aika moni muukin kavereideni lisäksi. Huonolla itsetunnolla on myös monia muita huonoja puolia kuten se, että mietitään aivan liikaa sitä mitä muut meistä ajattelee ja on myös pakko väläytellä sitä legendaarista ”kateuskorttia” jonka seurauksena ihmisille tulee aina ne sisäinen pakko ruveta mollaamaan sitä kaveria, jolla näyttää menevän erittäin hyvin. Monesti ulkoisesti hyvältä näyttävät asiat eivät kuitenkaan kestä tarkempaa tarkastelua ja on esimerkiksi aivan turhaa katsella millaisella autolla se naapuri esimerkiksi ajelee. Tärkeämpää olisi kysyä itseltään, että meneekö minulla hyvin ja kuinka omaa tilannettaan voi parantaa kuin voivotella sitä naapurin Bemaria ja miettiä kuinka ”mulkku” se sitten onkaan oikeasti, kun ei ole viitsinyt edes kyseiseen ihmiseen tutustua. Ei mua ainakaan kiinnosta sen enempää mitä muut musta ajattelee, vaikka joillekin muille sillä on jotain merkitystä. Jos ei usko omaan osaamiseen niin siinä käy sitten monesti, että joku vähemmän pätevä kaveri jolla on liiat luulot itsestään saakin sen työpaikan joka itselle kuuluu ja sitten puhistaan itsekseen kiukusta, kun ne eivät ymmärtäneet valita parempaa ehdokasta. Jos nyt sitten haluaa tiivistää yksilötasolla niin se mitä muut ajattelee musta on niiden oma asia eikä se oikeastaan häiritse tai kuulu mulle pätkääkään.

Ja sitten kansalliseen huonoon itsetuntoon: On vaikea kuvitella monien muiden eri kansojen kokevan samanlaista kollektiivista huonoa itsetuntoa kuin suomalaisten mikäli he olisivat pärjänneet yhtä hyvin kuin suomalaiset viimeisen sadan vuoden aikana. Tosiasia on se, että me ollaan onnistuttu helvetin hyvin siihen nähden mitkä ovat lähtökohdat olleet itsenäisyytemme alusta lähtien. Olemme myös selvinneet kriiseistä kuivin jaloin, vaikka olemme joutuneet puolustamaan maatamme suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Kylmä fakta on se, että mitä todennäköisimmin lähestulkoon kaikista muista maista olisi tullut osa tuota sirpin ja vasaran valtakuntaa mikäli heidän päälleen olisi hyökätty. Tästä on syytä olla helvetin ylpeitä eikä sitä tosiasiaa voi enää mikään muuttaa. Selvisimme myös hyvin suuresta talouskriisistä ilman muiden maiden apua ja jos nyt sitten katsotaan noita Euroalueen kriisimaita niin heidän kriisinhoidostaan ei voi missään mielessä antaa hyviä arvosanoja. Jokaisen olisi syytä myös muistaa, että edellisen talouskriisin jälkeen suomalaisen teollisuuden tuottavuus kasvoi nopeinta vauhtia maailmassa vuodet 1995-2005 ja en näe mitään syytä miksi tämä ei olisi mahdollista tulevaisuudessakin, mutta en usko sen tapahtuvan huonolla itsetunnolla vaan meidän on hyvin syytä olla ylpeitä suomalaisten insinöörien ja muiden teollisuustuotantoon kuuluvien työntekijöiden ammattitaidosta. Nykyajan globaalissa kilpailukyky-ympäristössä ei voi kuitenkaan voivotella tuotteiden laatua vaan markkinoita niitä hyvin laadukkaina joita ne myös ovat. Kansakunnan heikosta itsetunnosta kertoo myös suhtautuminen suomalaisten joukkueiden menestykseen. Eilisen voitetun suomi-ranska pelin jälkeen hyvin monet vinkuivat sosiaalisessa mediassa Suomen huonoa peliä, vaikka se millaisella pelillä voitto otettiin on sivuseikka suuressa kuvassa. Pitää kuitenkin muistaa, että tärkeintä alkusarjassa on pääsy neljän ensimmäisen joukkoon omassa lohkossa ja sitten on pakko voittaa kolme viimeistä peliä, jotta maailmanmestaruus tulee. On mielestäni aivan turhaa juhlia muita sijoja kuin ensimmäistä, koska pelataan kuitenkin maailmanmestaruudesta ja yksittäisissä peleissä voi huonommallakin joukkueella pärjätä parempiaan vastaan.

Koska on mielestäni aivan turhaa pitää omaa osaamistaan vain mietinnöissä omien korvien väleissä niin haastan lukijoita laittamaan kirjoituksen kommentteihin yhden asian, jossa on oikeasti hyvä. Mielestäni nimimerkin käyttö riittää aivan mainiosti tähän. Itse olen hyvä myös numeroiden kanssa jo edellä mainitun blogin kirjoittamisen lisäksi. Kaikille päät pystyyn ja olkaa ylpeitä itsestänne!

- TT

Koska on aika lopettaa ja kuinka kertoa siitä sille kenen se päätös pitää tehdä?

Joudun aina ”virkani” puolesta välillä kokemaan sen kuinka monet niin sanotut entiset mestarit yksinkertaisesti roikkuvat mukana liian pitkään tajuamatta ettei heillä ole enää mitään annettavaa siinä roolissa, jossa he ovat joskus muinoin olleet helvetin hyviä. On tietysti olemassa myös sellaisia tapauksia jotka ovat yksinkertaisesti haukanneet jo heti alunperin liian ison palan omille kyvyilleen ja näistä ylisuurista luuloista sitten kärsivät kaikki osalliset. Tässä hieman sitten pohdintaa tästä asiasta niin sanotusti viikonlopun ratoksi.

Omien kykyjen arviointi on ihan helvetin hankalaa ja monet ihmiset ovat siinä parempia kuin toiset. Tämä asia vaikeutuu vielä selkeästi enemmän siinä vaiheessa, kun olet joskus aikaisemmin ollut huippuluokkaa siinä mitä olet intohimolla tehnyt käytännössä vähintään puolet elämästäsi. Valitettavasti monesti sitten tämä totuuden pakoilu sitten saa muut kärsimään seurauksista ja hyvin usein nämä muut ihmiset tajuavat asioiden laidan jo hyvin monta vuotta aiemmin. Aika pitkään kuitenkin ihmiset toivovat tai olettavat asoiden paranevan pikkuhiljaa, kun on ollut jonkin verran vaikeuksia omissa hommissaan. Pahimmillaan nämä entiset mestarit laittavat sitten vielä omat vaikeutensa kaikkien muiden syyksi, vaikka parasta olisi katsoa itseään peilistä ja arvioida kriittisesti omaa toimintaa. Yksi ehkä parhaiten julkisuudessa olevista entisistä mestareista on ainakin omasta mielestäni aurinkokuningas ”Tami” joka osaa kyllä löytää aina vikoja joistain muista kuin omasta peilistään. Onhan Tami kieltämättä ansioitunut niin pelikentällä kuin penkinkin takana, mutta parit viimeiset vuodet häneltä on kyllä vain ja ainoastaan karannut mopo käsistä hänen nähdessä salaliittoja ja hänen joukkueitaan ja häntä vastaan tuomittuja epäreiluja rangaistuksia. Kylmä fakta nyt vaan tuppaa olemaan, että Tami on jäänyt nykyjääkiekon vaatimuksista pelin suhteen jälkeen ja tämän takia hän nykyään valmentaakin ainoastaan mestiksessä. Tämäkin rooli tosin tuntuu olevan hänelle jo liikaa. Olen aivan varma, että sopivassa hommassa hänelläkin on vielä hyvin paljon annettavaa suomalaiselle jääkiekolle, mutta se ei kyllä enää sisällä miesten joukkueiden valmentamista ylemmillä tasoilla ilman totaalista toiminnan uudistamista enkä usko Tamin siihen pystyvän.

Jos taas haluaa sitten miettiä esimerkkejä heistä jotka ovat haukanneet jo alunperinkin liian ison palan omiin kykyihin nähden niin kyllä ainakin itselläni listalla ovat heti ensimmäisinä ”Jykä” ja Jutta jotka ovat EU:n neuvottelupöydissä yksinkeraisesti aivan väärissä paikoissa. He kun joutuvat käytännössä neuvottelemaan kaikkien ammattikoijareiden ja valehtelijoiden kanssa asioista joista eivät itse mitään ymmärrä. Näillä koijareilla tarkoitan sekä pankkiireja että muiden maiden poliitikkoja jotka ovat joutuneet selvitäkseen omaan asemaansa huomattavasti kovempiin tulikasteisiin kuin suomalaiset ammattipoliitikot. Nämä kaksi vielä oikeasti uskovat omaan älykkyyteensä ja ovat vielä ahkeria mikä vain kasvattaa ongelmia. On paljon parempi olla laiska ja tyhmä kuin tyhmä ja ahkera, koska laiskat ihmiset eivät suuria vahinkoja saa aikaan muille ihmisille. No en kyllä toisaalta tiedä pärjäisikö juuri kukaan muukaan suomalainen nykypoliitikko noissa isojen poikien peleissä, joten tilanne on aika lailla sama kenet sinne laittaa pistämään nimet paperiin. Kaiken kaikkiaan kansalaisten kannalta olisi parempi ettei noissa pöydissä neuvottelisi ketään vaan iskettäisiin hanskat tiskiin. Valitettavasti näin ei tule käymään mikäli Saksa ei ota hatkoja Euroalueelta.

Kysymys kuuluukin kuinka tällaiseen pahimmassa tapauksessa ongelmaan voi puuttua vai pitääkö vain ja ainoastaan pitää mölyt mahassaan ja kärsiä? Onko yksi mahdollisuus sanoa suoraan miten asiat ovat ja pahoittaa sen ihmisen mieli joka ei enää ole ajan tasalla? Miten saada yleensä edes kyseinen henkilö uskomaan ettei kannattaisi enää joissakin asioissa olla mukana? Joissakin tietyissä touhuissa menee hommat myös vaaran puolelle ja silloin olisi hyvä päästä näistä ongelmatapauksista eroon. Olisiko jotenkin mahdollista saada ihmiset käsittelemään omaa osaamistaan kriittisesti? Minulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan, vaikka sitä toivoisinkin. Itse ainakin huomasin sählyjengissäni etten ollut enää riittävän hyvä pystyäkseni antamaan joukkueelleni mielestäni riittävää panosta johtuen lähinnä siitä ettei kroppa oikein meinannut kestää fyysistä rasitusta jota tuli myös muista ”urheilusuorituksistani”. Olen tällä hetkellä telakalla, mutta toivoisin pystyväni vielä joskus taas pelaamaan riittävän hyvin, jotta hyppäisin takaisin laatikkoon. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä ei minulla tonne muiden jalkoihin ole mitään asiaa ja ikä tuskin tuo enää helpotusta asiaan pelatessani vajaa parikymmentä vuotta nuorempia pelaajia vastaan.

Tässä vähän pohdittavaa sunnuntain ratoksi.

- TT