torstai 29. elokuuta 2013

Heureka! Eiku onkelma!

Maanantaina pidettiin Vantaan Heurekassa kokous, koska tarkoitus oli etsiä maamme ongelmiin ratkaisua ja sen vuoksi olikin sitten joku kutsunut paikalle viitisenkymmentä vaikuttajaa ja tarkoitus oli keskustella talouttamme kasvattavista toimista. Pidän tällaista ideaa sinänsä hyvänä, mutta mitään konkreettista hyötyä tästä päättäjien kahvittelutilanteesta ei yksinkertaisesti voinut olla. Suurin syy on tähän, että nuo viitisenkymmentä herraa ja naista eivät voi ratkaista ongelmaa joiden syy ovat he itse ja heidän edustamansa tahot. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paikalla ei ollut muita kuin rahanjakajia ja silloin ei tulokseksi voida saada muuta kuin lisää rahanjakamista.

Suomella on ongelma jota ei voi kukaan nykyisistä poliitikoista ratkaista, koska he ovat niin syvällä järjestelmän sisällä ja se on suurin ongelma. Olemme luoneet sellaisen hirviön jonka koko on sellainen ettei sitä saada muulla tavalla pienennettyä kuin hajoittamalla koko roska. Kun järjestelmän koko kasvaa kaksinkertaiseksi niin kustannukset kasvavat tätä huomattavasti enemmän ja silloin järjestelmä kasvaa pullataikinan lailla turvoten. Tämä kasvu loppuu ainoastaan hyvin radikaaleilla toimenpiteillä jos enää niilläkään ilman hajoamista. Järjestelmän suurin ongelma on se ettei nykymaailmassa enää voida pelata samoilla säännöillä kuin mitä aikaisemmin ja vaikka se on muuttunut niin ainoastaan huonompaan suuntaan. Valitettavasti muuttuva maailma on kokonaan jäänyt huomaamatta lähes noilta kaikilta viideltäkymmeneltä joita tuolla Heurekassakin oli pyörimässä. Tämän takia sitten esitetäänkin toimenpiteitä joilla ei ole minkäänlaisia merkityksiä varsinaisia ongelmia ratkaistaessa vaan ne pikemminkin kasvattavat järjestelmää jonka kasvu on itsessään jo se suurin ongelma.

Tästä esimerkkinä on yksi toimenpide-ehdotus joka koskee pk-seudun asuntopulaa. Tai pulaa on halvemmista vuokra-asunnoista ja ratkaisuksi ehdotetaan valtion rahoittamia neukkukuutioita. Tämä ratkaisu käytännössä kasvattaa ainoastaan järjestelmää jota pitäisi pienentää, koska näitähän ei saada rakennettua ilman valtavaa byrokratiaa ja ongelmahan on nimenomaan järjestelmän kasvu. Fakta on se, että suurin syy kalliiseen vuokratasoon on systeemi, jossa rakennuslupia on hyvin vaikea saada läpi kenenkään yksityisen kovin nopeasti, koska lippusia ja lappusia on täytettävänä järkyttäviä määriä ja jokaiselta instanssilta pitää aina kysyä erikseen. Järjettömiä määräyksiä on niin paljon ja kenellä tahansa on valitusoikeus, vaikka rakentamisella ei olisi mitään tekemistä näiden kehitystä estävien hiekoittajien kanssa. Toinen vielä suurempi syy kalliisiin vuokriin on järjetön veronmaksajien taakaksi kehitetty asuntotukijärjestelmä, jossa markkinavuokrien kohotessa myös ihmisten tuetkin kasvavat. Markkinatalouden hiemankin vaikuttaessa tämä tuki menee suoraan vuokriin. Näiden lisäksi meillä on sitten asuntolainojen korkojen verovähennys joka sekin puskee suoraan asuntojen hintoihin ja elämisen kustannuksiin.

Vaikka noista kokouksessa olleista suurin osa on parhaimmillaankin ainoastaan keskinkertaisuuksia ja ongelma henkilöityy tiettyihin ihmisiin niin yksittäisiä henkilöitä on turha ruveta syyttämään, koska yksilöt vaihtamallakin järjestelmä toimii samaan malliin. Vaikka olen aikaisemmin blogissani haukkunutkin kaikki niin pitää muistaa katsoa aina suurempaa kokonaisuutta. Ainut mahdollisuus on siis poistaa kaikki turha tarpeeton roska ja siihen ei valitettavasti kenelläkään riitä uskallus, kyvyt tai tahto. Suomessa on satoja laitoksia ja kymmeniä tuhansia turhia virkoja joille ei ole käyttöä. Ennen uuden perustamista pitäisi aina vähintään yksi entinen lopettaa. Ymmärrän tietysti ettei kovin monet koe virkaansa turhaksi, mutta se vaan nyt ei valitettavasti ole totuus. Myös töiden järjestämisessä uudelleen on paljon parannettavaa. Esimerkiksi lääkärillä menee yli puolet työajastaan paperitöihin julkisella sektorilla ja silloin on joku mennyt pahasti pieleen. Kun tätä järjestelmää sitten alamme purkaa niin silloin ei kannata ottaa ”juustohöylää” käyttöön vaan miettiä onko tarvetta jollekin viralle tai laitokselle ja kuinka byrokratiaa voitaisiin vähentää. Ennen kuin kukaan alkaa valittamaan kuinka virkamiehiä kuten sairaanhoitajia, opettajia, poliiseja, palomiehiä, jne. ei voi vähentää niin on hyvä muistaa sieltä löytyvän mielin määrin projektisihteereitä, projektiavustajia, puhumattakaan turhista hallinnon johtajien viroista. On vääryys oikeita töitä tekeviä kohtaan edes verrata turhia verosyöttiläitä heihin. On selvää tietysti, että jotkin ihmiset tulevat kärsimään, mutta se on väistämätöntä, koska elintasomme on liian korkea siihen nähden mitä saamme aikaan ja sopeutuminen on varmaa tavalla tai toisella. Toivottavasti teemme sen vapaaehtoisesti ja riittävän aikaisin. En itse tähän valitettavasti usko, joten jää nähtäväksi miten käy. Järjestelmä ei enää palvele ihmisiä vaan he ovat sen palvelijoita. Tällöin onkin sitten selkeästi parempi vaihtoehto pistää systeemi palasiksi ja säilyttää ainoastaan sen toimivat osat ja luoda uusia toimimattomien tilalle. Olisi suotavaa saada järjestelmä jossain vaiheessa kuntoon, jossa se palvelee ihmisiä eikä toisinpäin.

Ensi yönä on hallituskin sitten linjaamassa kuinka kestävyysvaje saadaan paikattua. En usko näiden linjausten toteutuvan, vaikka sieltä tulisi kuinka vakuuttavan oloisia ehdotuksia. Nyt on yksi yö aikaa odottaa ja toivottavasti muutkin nukkuvat sikeästi sen aikaa kun herrat ja rouvat kokoustavat.

-TT

tiistai 27. elokuuta 2013

Miljoona ilman poppakonsteja

Ensimmäiseksi on syytä mainita ettei tämä kirjoitus ota kantaa siihen onko miljoonan hankkiminen järkevää tai tavoiteltavaa vaan tarkoitus on heittää numerot tiskiin ja kertoa sitten mitä ne tarkoittavat. Miljoonan hankkiminen elämän aikana ei ole mitenkään mahdontonta, mutta helppoa se ei ole johtuen ihmisluonteen heikkoudesta.

Taulukossa olevat luvut on saatu seuraavalla tavalla: Oletetaan sijoitushorisontiksi 40 vuotta. Sijoitettavat varat saadaan säästämällä keskimäärin 500€/kk eli 6000€ vuodessa. Oletetaan ihmisen sijoittavan keskiarvotuotoilla eli keskimäärin 7% vuodessa reaalituottoa. Näistä 7% prosentin reaalituloista on laskuihin vähennetty Nordnetin välityspalkkio joka on neljä kertaa vuodessa 1500€ sijoitettuna 0.6% per laaki eli 9€. Tällöin vuosittaiseksi tuotoksi saadaan 6.4% jota ei voi pitää mahdottomana saavutuksena.
Taulukkoa tulkitaan seuraavasti: Ensimmäisen pystyrivin luvut neljästäkymmenestä alaspäin kertovat kuinka monta vuotta sijoitetaan. Seuraava pystyrivi kertoo paljonko tuolla vuosittaisella tuotolla tienataan yhden vuoden sijoituksella kun sijoitusaika on neljästäkymmenestä vuodesta alaspäin. Viimeinen luku kertoo sitten kumulatiivisen summan eli sen summan mikä saadaan kun ollaan sijoitettu 6000€:a joka vuosi ja ne lasketaan yhteen. Esimerkkinä voidaan tästä viimeisestä mainita luvun 130810.56€ joka on saatu summaksi kun ollaan sijoitettu kahteen kertaan 6000€ ja pidetty sitä 40 ja 39 vuotta poikimassa. Viimeinen summa mikä tältä viimeiseltä pystyriviltä löytyy kertoo summan kun joka vuosi on sijoitettu 6000€ ja siitä tulee himpun päälle miljoona. Näin siis saamme tuotettua miljoonan 40:ssä vuodessa. Jos jollekin taulukko on epäselvä niin ymmärrän sen täysin se on vähän hullunkurinen, mutta tarkoitus on näyttää korolle korkoa ilmiön mahti.

40 67433,35 67433,35
39 63377,21 130810,56
38 59565,05 190375,61
37 55982,19 246357,79
36 52614,84 298972,63
35 49450,03 348422,66
34 46475,60 394898,26
33 43680,07 438578,33
32 41052,70 479631,03
31 38583,36 518214,40
30 36262,56 554476,96
29 34081,35 588558,31
28 32031,35 620589,66
27 30104,65 650694,31
26 28293,84 678988,15
25 26591,96 705580,11
24 24992,44 730572,55
23 23489,14 754061,69
22 22076,26 776137,95
21 20748,36 796886,31
20 19500,34 816386,65
19 18327,39 834714,03
18 17224,99 851939,02
17 16188,90 868127,92
16 15215,13 883343,05
15 14299,93 897642,98
14 13439,79 911082,77
13 12631,38 923714,15
12 11871,60 935585,75
11 11157,52 946743,27
10 10486,39 554476,96
9 9855,63 967085,28
8 9262,81 976348,09
7 8705,65 985053,73
6 8182,00 993235,73
5 7689,85 1000925,58
4 7227,30 1008152,88
3 6792,58 1014945,46
2 6384,00 1021329,46
1 6000,00 1027329,46

 
Tämän laskuharjoituksen tarkoituksena on vain näyttää kuinka hyvin korkoa korolle ilmiö toimii kunhan sitä hyödyntää riittävän pitkään. Sen seurauksena ei miljoonankaan hankkiminen ole mahdotonta eikä se vaadi edes mitenkään ylivertaisia sijoittajan taitoja. Jos nyt sitten mennään elämän realiteetteihin niin hyvin harvalla riittää kurinalaisuus sijoittaa tuo summa rahaa joka vuosi parin sukupolven ajan eli neljäkymmentä vuotta. Tuona aikana on myös odotettavissa useamman takaiskun saaminen ja nousuhuuman aiheuttaman yli-innostus jotka voivat molemmat kostautua eri tavoin. Neljäkymmentä vuotta tarkoittaa myös sitä, että tuon rahasumman sijoittaminen tulisi aloittaa 25-30-vuotiaana ja harvalla on silloin nämä asiat mielessä. Oma näkökulmani lähivuosikymmenien sijoitustuottojen keskiarvosta on pari prosenttia pienempi kuin tuo 7%:n reaalituotto. Ainut mahdollisuus korkeampiin tuottoihin on hyvin suuret parannukset energiatehokkuuteen lähivuosikymmeninä ainakin omien arvioideni mukaan. Kaiken kaikkiaan näitä lukuja pyöritellessä on helppo huomata ettei elämästä tarvitse tehdä kovin monimutkaista vaan yksinkertaisista teoistakin voi saada kunnon tuloksia. Mikäli ei halua itse sijoittaa niin noilla mainitsemillani spekseillä voi hajauttaa ympäri maailmaa indeksirahastoihin ja sitten vain odotella riittävän pitkään. Katsomalla tarkemmin huomataan, että vaikka lopettaisi sijoittamisen parinkymmenen vuoden jälkeen ja antaisi tuottojen juosta niin silloinkin olisi hyvä pesämuna odottamassa eläkevuosia. Toisin sanoen aloita aikaisin niin voit sijoittaa pienempiä summia.

Mainittakoon vielä, että kyseiset laskutoimitukset näyttävät keskiarvosijoittajan tuotto-odotukset, mutta eivät kerro välttämättä mitään SINUN todellisista tuotoistasi mikäli olet valmis sijoittamaan sen 6000€/vuosi mainitun 40:n vuoden ajan. Älä siis usko sokeasti kenenkään antamiin lukuihin, koska ne ovat aina enemmän tai vähemmän vain arvioita ja pidemmillä aikaväleillä voi tapahtua mitä tahansa. Ei siis ikinä kannata olla varma mistään asiasta!

-TT

sunnuntai 25. elokuuta 2013

hätäkassasta/vararahastosta

Lähes kaikki henkilökohtaisesta taloudesta kirjoittavat opukset suosittelevat hankkimaan itselleen vararahaston tai hätäkassan ihan kumpaa nimeä haluaa käyttää. Tämän koko eri neuvojen mukaan vaihtelee kuuden ja kahdenkymmenenneljän kuukauden väliltä henkilökohtaisista menoista. Koska olen jossain määrin eri mieltä niin minun on syytä avata sanainen arkkuni siitä.

Koska on mahdotonta yhden kirjoituksen aikana käydä asiaa läpi kaikkien kannalta niin aion tässä osiossa käyttää esimerkkinä Helsingissä asuvaa lapsetonta keskituloista sinkkua joka tienaa noin 3000€/kk. Keskituloiset eivät varmasti tienaa juuri tuota pyöreätä summaa, mutta tuo luku on varmasti riittävän lähellä totuutta. Kun tuosta summasta sitten otetaan tuloverot ja eläkemaksut jää käteen aika lailla tarkkaan 2180€, kun ei ole kirkollisverovelvollinen. Jos huomioi sen niin puhutaan muutamasta kymmenestä Eurosta vähemmän mikä ei ole se kaikista olennaisin asia. Koska en itse ole keskituloinen niin on pakko arvioida heidän kuluttavan vähintään 1500€/kk. Tämä ei sitten tietystikään koske kaikkia, mutta pidetään sitä nyt kuitenkin ”hattuvakiona” sellaisesta ihmisestä joka joko omistaa asunnon tai ei omista autoa. Suurin osa taitaa kuitenkin käytännössä kuluttaa kaiken mitä saa, mutta he elävätkin sitten kädestä suuhun eivätkä kerää vararahastoa. Riippuen sitten kirkollisverosta niin tälle keskivertosinkulle jää noin 600€/kk. Kun sitten lasketaan vararahaston olevan väliltä 9000€-36000€ saadaan tämän hankkimisajaksi 15-60kk, kun kaikki ylijäävä raha käytetään tuon vararahaston kerryttämiseen.

Jos mietitään vaihtoehtoja tuolle vararahastoon laitetulle summalle niin kovin montaa nopeasti käteiseksi muutettavaa sijoitusta ei ole tarjolla. Lähinnä on kyse osakesijoittamisesta, koska kämpistä ei saa nopeasti rahojaan takaisin ja suurin osa lyhyen koron rahastoista häviää inflaatiolle. Osakkeiden myynnistä rahat saa kolmessa päivässä ja on vaikea kuvitella mikä on sellainen hätätilanne mihin täytyy saada rahat tuota nopeammin käyttöön. Voidaan sitten tietysti aina jeesustella kuinka se ei kannata, mutta todelliset hätätilanteet ovat aika vähissä ja monesti jos kyseessä on henki tai rahat niin vaihtoehdot ovat aika selkeät. Suomessa työttömyysturva ja sosiaalituet ovat vielä niin hyvät ettei pelkkä työttömyys aiheuta rahojen hupenemista samantien, joten kovin suurta varakassaa ei tarvita ellei menot ole hyvin suuret mikä tarkoittaa sitten esimerkiksi asuntolainan/lainojen maksuvaikeuksia.

Lämätään sitten tiskiin ensin mitä tuo 36000€:n käteissummalle tapahtuu sitä kerättäessä mikäli se a)sijoitetaan tai b)pidetään pankkitilillä kuten hätäkassan tapauksessa pitäisi tehdä. Laskuissa on käytetty ensin 7%:n reaalituottoa ja tämä tulee osakkeista tai sitten ei, mutta koska kyseessä on historiallinen keskiarvotuotto niin mennään sillä. Jos taas pidetään summaa koko aika pankkitilillä sitä kerättäessä käytetään 2%:n inflaatiota joka on huomattavasti matalampi kuin keskimääräinen historiallinen inflaatio. Tuloksiksi saadaan seuraavat lukemat:

a) 41405€
b) 34589€

Jos taas oletetaan hätäkassan 36000€ keräämisen jälkeen tapahtuva viisivuotiskausi on tulos seuraava:

a) 50492€
b) 32541€

Mikäli oletetaan, että kyse onkin ensimmäisten summien sijoittamisesta tai säilömisestä pankkitilillä saadaankin tuloksiksi

a) 58073€
b) 31266€

Täten huomataan lukujen poikkeavan toisistaan hyvin paljon ja selkeästi sijoitusten eduksi. Toki on muistettava ettei sijoittaminen ole riskitöntä ja keskiarvotuotto ei kerro suoranaisesti mistään.

Jotta ei käytettäisi ainoastaan maksimiarvoja eli tuota viiden vuoden säästämistä niin otetaan tämän lisäksi tarkasteluun vielä kahden vuoden säästäminen eli 24kk mikä tekee säästetyksi summaksi.14400€. Tämän summan ollessa hieman vajaan 10:n kuukauden vararahaston suuruinen Tällöin saamme lukemiksi

a) 14904
b) 14256

14400€ sijoitetaan viideksi vuodeksi osakkeisiin ja pankkitilille:

a) 20197€
b) 13016€

Viimeisenä ensimmäiset luvut sijoitettuna osakkeisiin ja pankkitilille:

a) 20904€
b) 12886€

Mitä nämä luvut sitten oikein kertovat?

Ensimmäisenä tulee heti mieleen, että pieni inflaatio ei lyhyellä aikavälillä syö kovin paljoa pääomaa, vaikka rahat sijaitsivatkin käyttötilillä odottamassa sitä katastrofia jota ei ehkä koskaan tule. Sen sijaan sama raha osakkeisiin sijoitettuna voi olla hyvinkin paljon tuottavampi ratkaisu. Mitä lyhyemmän aikavälin tilanteesta on kyse sitä vähemmän matala inflaatio syö pääomaa eli lyhytkestoisempaa hätäkassaa voi kerätä vähentämättä kovin radikaalisti pidemmän aikavälin hyötyä. Jos taas ajatellaan hyvin suurikokoista hätäkassaa niin silloin tulee osakesijoittamisen hyödyt kasvamaan. Normaalille ihmiselle hätäkassan suuruudeksi riittää mielestäni puolen vuoden menoja vastaava summa ja loput ylimääräiset rahat voi sitten sijoittaa nopeasti käteiseksi vaihdettaviksi sijoituksiksi. Ainoastaan asuntosijoittajat tarvitsevat suuremman hätäkassan.

Jos nyt sitten ihan totta puhutaan niin hätäkassaa huomattavasti tärkeämpää on omata terveet rahankäyttötavat, koska tuollaiset kassat häviävät ilman niitä kuin pieru saharaan tarkoituksen ollessa toinen. Toisin sanoen, jos et onnistu keräämään selkeää kuukausittaista ylijäämää keskimäärin useammin kuin alijäämää niin SINÄ olet ongelma eikä siinä vararahastot auta. Paras tapa tähän on pitää kiinteät kulunsa riittävän alhaisina verrattuna tuloihin. Näitä ovat kaikki tasaisin aikavälein maksettavat toistuvat samansuuruiset maksut. Näiden määrän pienentäminen lisää reagointikykyä vaikeisiin tilanteisiin rahallisesti. Vaihtuvia kustannuksia on huomattavan paljon helpompi säädellä kuten esimerkiksi puhelinlaskuja, vaatteiden ja muiden kulutustuotteiden ostoja, jne. Terveet rahankäyttötavat mahdollistavat sitten jatkuvan sijoittamisen mikä pidemmällä aikavälillä varmasti parantaa tilannettasi. Loppujen lopuksi elämä on valintoja täynnä ja se mikä sopii vaikka sinulle ei aina taas ole minulle järkevää. Jokaisen tulisi siis AINA miettiä ainoastaan omaa tilannettaan. Hätäkassaa voi siis jokainen pohtia omasta näkökulmastaan ja sen miettiminen kuuluu raha-asioiden hoitoon.

-TT

torstai 22. elokuuta 2013

Kun on rahaa ei ole aikaa ja kun on aikaa niin ei ole rahaa

Tämä suurimmalle osalle varmasti hyvin tuttu ongelma saattaa olla mielessä useammalla meistä hyvin usein. Onko kyseessä todellinen vitsaus vai olemmeko me vain sittenkin enemmän ympäristömme muokkaamia uhreja jotka eivät ole ikinä ajatelleet molempien saamisen olevan mahdollista? Tunnustettakoon heti tähän hätään, että juuri tällä hetkellä minulla on aikaa varmasti riittävästi, mutta rahaa voisi tulla selkeästi enemmänkin. Tässä blogissahan olen tähän dilemmaan tavallaan yrittänyt vastausta löytää.

Paras tapa päästä otsikossa mainittuun tilanteeseen on nostaa suhteellista palkkaansa. Käytännössä työhän on enemmän tai vähemmän oman aikansa ja osaamisensa myymistä sen maksajalle. Mikäli työnantaja tai asiakas saa siitä enemmän hyötyä kuin siitä maksaa niin silloin joku hyötyy siitä. Aina ei näin tietystikään ole vaan se kuuluisa lisäarvo hukkuu jonnekin ja selkeästi pidemmällä tähtäimellä kyseinen homma tulee jossain vaiheessa loppumaan. Hyvin usein on kuitenkin kyse oman työn aliarvostamisesta ja silloin hyödyn kerää joku muu. Paras ratkaisu otsikossa mainittuun ongelmaan on tuottaa lisäarvoa niin paljon muille, että voi ITSE valita milloin tekee töitä ja minkä verran. Periaatteessa homma on hyvin yksinkertainen, mutta eihän se sitä tietenkään ole. Valitakseen hommansa on pakko olla niin jumalattoman hyvä siinä mitä tekee ettei tarvitse kovin paljon työskennellä. Tämä taas vaatii harjoittelemista, koska ainoastaan olematon määrä ihmisiä syntyy niin lahjakkaaksi ettei hirveää määrää töitä tarvita. Etätyöt ovat myös yksi hyvä tapa saada lisättyä omaa vapaa-aikaansa. Ne voivat säästää aikaa kahdella eri tavalla ja ensimmäinen ja se todennäköisesti vähäisempi on työmatkan lyheneminen. Se parempi on työtehokkuuden nostaminen paljon korkeammaksi ja sitä myötä töihin kuluvan ajan väheneminen. Häiriötekijöiden väheneminen tätä kautta saattaa myös johtaa automaattiseen työtehon nousuun.

Yksi mahdollisuus on tietysti keksiä tai luoda jotain sellaista jota kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt. Sen jälkeen voi kaiken mennessä kohdalleen vain nauttia työnsä tuloksista ja rahaa juoksee tilille tekemättä mitään. Tämäkään ei riitä mikäli joku tai jotkut eivät ole valmiita tästä tuotoksesta maksamaan. Näitäkään neroja olivat he sitten luovia tai muuten osaavia ei ole kovin paljoa. Todennäköisesti on pakko myös osata myydä omat tuotoksensa riittävän kovalla hinnalla tai sitten kyseessä on vain yksinkertaisesti ylivoimaisen hyödyllinen keksintö tai palvelu ostajalleen. Raha on tietysti mahdollista laittaa työskentelemään puolestaan, mutta sekään ei tietysti takaa mitään. Se on kuitenkin yksi vaatimus mikäli ei halua työskennellä enää ollenkaan.

Monet ”työläiset” valittavat ajan olevan koko ajan kortilla, mutta mikäli he alkaisivat tarkastelemaan kuinka he sitä käyttävät esimerkiksi iltaisin huomaisivat he nopeasti ettei tämä pidä paikkaansa. Ymmärrän tietysti ettei kukaan ”kiireinen” tätä väittämää kovin helpolla niele. Periaatteessa kuitenkin jo muutamat yksinkertaiset toimenpiteet vähentävät ajanhukkaamista reilusti. Näistä ehkä suurimmalle osalle helpoin asia olisi yksinkertaisesti vähentää telkkarin luomaa kiirettä huomattavasti. Hyvin monilla tämä pölhöpurkki on pari tuntia illalla auki, kun sieltä löytyy aina jotain katsottavaa tai vaikka ei löytyisikään niin se on silti auki taustalla. Tästä seuraa sen verran taustahälyä mikä vaikuttaa ihmisen aivoihin, vaikka sitä ei tuijottaisikaan koko aikaa. Tämä häly sitten itseasiassa vaikuttaa keskittymiskykyyn ja aiheuttaa kiireentuntua. Ihmisellä ei ole kovin hyvää kykyä keskittyä moneen asiaan samalla kertaa ja silloin tekeminen yksinkertaisesti radikaalisti hidastuu. Pelkkä television pitäminen suljettuna arki-iltaisin riittää radikaaliin kiireen vähentämiseen. Tätä voi jokainen kokeilla kotonaan. Muita riippakiviä on mm. turhien lehtien lukeminen. Tällöin on sitten hyvin paljon mahdollista keskittyä niihin asioihin joista tuppaa olemaan itselle hyötyä ja iloa. Ne voi olla ihan mitä vaan pitsinnypläyksestä paritanssiin. Nämä säästetyt vapaa-ajan tunnit on myös mahdollista käyttää itsensä kehittämiseen ja ne parantavat mahdollisuuksia saada sitä ammattitaitoa joka mahdollistaa korkean tuoton investoimalleen ajalle.

Yksi asia mikä on pakko mainita on se ettei tämä ylimääräinen käytettävissä oleva aika tuo suoralta kädeltä onnea vaan siitä voi myös muodostua riippakivi jonka seurauksena ei tiedä mitä sillä tekisi. On siis hyvä olla suunnitelma tämän ylimääräisen ajan hyödyntämiseen jo etukäteen. Tästä voin pitää itseäni ainakin jonkinlaisena esimerkkinä, koska varsinkin nyt kesäaikana telkkarin ja yleensäkin netin käyttö telkkariohjelmien suhteen oli varsinkin elokuun alussa harvinaista. Viikon jälkeen aloin huomata kuinka hukkasin aikaani utuubin parissa ja yhdellä viikolla kulutinkin peräti viisi tuntia päivässä pelkästään netin ääressä mikä on ihan helvetin paljon minullekin puhumatta muista ihmisistä. Toinen esimerkki on eräs kaveri joka työttömäksi jäätyään istuu joka päivä samassa paikassa juomassa olutta aina kun menen siitä ohi. Hänellä sitä aikaa näyttäisi riittävän, mutta se kuluu ihan vääriin asioihin.

Tällaisia asioita tuli mieleen tällä kertaa. Jokainen voi tietysti laitella omia ajansäästövinkkejä ja kuinka nostaa oman työnsä tai muiden lisäarvoa, vaikka kommentteihin..

-TT

maanantai 19. elokuuta 2013

Mennään eteenpäin!

Hyvin usein humalaisen ja lapsen suusta tulee niitä suurimpia elämäntotuuksia ja tällä kertaa kyse on Timo Jutilan lanseeraamasta mennään eteenpäin sloganista. Tämän voi katsella utuubista hakusanoilla jutila eteenpäin.

Tiedän joidenkin kyllästyneen turinoihini Puolan reissusta, mutta tätä kirjoitusta varten on syytä palata vielä hieman siihen, koska motivaatio tähän on tullut Krakovassa käynnistä. Suurimmalle osalle on mysteeri mistä puhun, joten mainittakoon minun viettäneen yhden kesän siellä töissä ja sinne eksyin erään järjestön kautta joka auttaa tekniikan opiskelijoita löytämään töitä ulkomailta ja vastavuoroisesti järjestää ulkomaisille opiskelijoille työpaikkoja Suomesta. Olin siellä fiilistelemässä tuttuja paikkoja ja silloin tuli yksinkertaisesti sellainen fiilis, että vaikka menneisyystä olisi kuinka helvetin hienot muistot niin tämä päivä on kuitenkin se hetki jota elämme ja aikaisempia huippuhetkiä voi toki muistella mutta ne ovat takana eikä niihin ole paluuta. Näitä paikkoja kiertäessäni tuli sekä haikea että iloinen fiilis. Silloin aikanaan asuimme kaikki harjoittelijat samassa kerroksessa eräässä betonihelvetissä ja nautimme siitä erittäin paljon. Kuitenkin kaikki ne vanhat tututkin ovat menneet eteenpäin ja niin on syytä minunkin tehdä. En toki ole hirttäytynyt vanhaan enkä siihen jäänyt kuten blogistanikin voi aika pitkälti nähdä, mutta jossain määrin pidän tätä Krakovan kiertelyä sinä hetkenä jolloin tajusin olevani oikealla tiellä ja jatkavani sitä kunnes toisin päätän tai olen päättämättä.

Hyvin monet aina muistavat kysyä minulta milloin menen ”oikeisiin” töihin ja tällä hetkellä vastaus on todennäköisesti ei koskaan. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sossun luukulle menoa vaan harrastusten muuttamista rahaksi vielä nykypäivääkin enemmän. Tämä prosessi on tietysti vielä kesken kuten arvata saattaa, mutta hommat kuitenkin menevät koko ajan eteenpäin ja niistä tulee sitten varmasti tässä blogissa vielä jatkossakin informaatiota. Hyvin monella ihmisellä on kumma vimma ajatella asioita menneisyyteen katsomalla ja silloin jää näkemättä helposti nykytilannekin. Se kuinka joku ihminen on aikaisemmin pärjännyt ei missään nimessä ole ratkaisevaa nykyhetkeä eläessä, koska liikoja luulemalla ei välttämättä edes tajua olleensa vain onnekas. Menneissä menestyksissä paistatellessa ei välttämättä huomaa olevansa hauraimmillaan ja virheherkimmillään. Tämä koskee myös niitä hetkiä jolloin joku saattaa ottaa toisesta ihmisestä esimerkkiä ja tämän toisen henkilön suurimmat mokat ovat juuri tulossa. Tämän vuoksi olisikin syytä keskittyä enemmän sisältöön kuin vanhoihin meriitteihin.

Otetaan tässä käytännön esimerkiksi vaikka sijoittaminen, jossa joku saattaa tehdä hyviä päätöksiä vuosikymmenen verran jolloin tulee sitten erittäin hyviä voittoja ja paljon rahaa. Näiden vuosien seurauksena sitten alkaa itseluottamus ja riskinotto alkaa pikkuhiljaa kasvamaan kunnes sitten eräänä kauniina päivänä tämä sama kaveri joka on saanut kymmenen vuoden aikana koottua sijoittamalla merkittävän summan rahaa ottaakin velkaa, jotta voisi tienata vielä enemmän. Kuitenkin sitten eräänä päivänä, viikkona tai kuukautena iskeekin laskukausi ja tämä sama ihminen joka on aiemmin onnistunut ei sitten myykään omistuksiaan riittävän nopeasti ja sitten alkavat marginaalit paukkumaan ja tämä sama henkilö häviää kaikki rahansa.

Toisena esimerkkinä voidaan ottaa vaikka lauantainen keihäskisa, jossa monilla heittäjillä oli huomattavan hyvä tilastotulos takana ja silti he jäivät reilusti omista kauden parhaista tuloksistaan. Osallistumassa oli myös muuan Thorkildsen joka oli voittanut monta kultamitalia ennen Moskovaa ja hän jäi kauas mitaleista. Hänenkään vanhoilla tuloksilla ja saavutuksilla ei ollut mitään väliä enää tätä kisaa ajatellen. Myönnettäköön vanhojen voittojen hieman helpottaneen varmasti valmistautumista, mutta ei sitä keihästä silti vanhoilla tuloksilla saa nykyisyydessä yhtään kauemmas. Tämä tosiasia koskee myös sitä, että vaikka Pitkämäki olikin ollut leikkauksessa kahdeksan viikkoa ennen kisaa oli hänellä erittäin hyvät mahdollisuudet ottaa se mestaruus mikä jäi kymmenen sentin päähän. Jeesustella voi aina menneillä asioilla, mutta niillä ei kuitenkaan ole sitten suurempaa merkitystä enää nykyhetkessä.

Se mikä itseäni on alkanut myös hieman nykypäivänä v-i-tuttamaan on tämä meidän valtiojohdonkin lanseeraama synkistely kaikkien typerien toimittajien vielä lietsoessa tätä joukkohysteriaa hyvinvointivaltion alasajosta. Itse kun olen nyt saanut palttiarallaa maistaa ikääntyvien terveydenhuollon tarkastelua jo vajaan parin vuosikymmenen verran huomaten ihmisen tullessa ”koneistolle” ”riittävän” vanhaksi keskitytään lähinnä elämän ylläpitämiseen sen sijaan, että yritettäisiin hoitaa vanhuksia ja parantaa heidän elämänsä viimeisiä vuosia. Koska tätä asiaa ei mitä ilmeisesti pystytä tämän järjestelmän avulla hoitamaan on jokaisen syytä ruveta pitämään itse parempaa huolta läheisistään ja itsestään eikä luottaa enää siihen hyvinvointivaltiomantraan. Koneiston alasajo taloudellisten realiteettien vuoksi tulee ennen pitkää johtamaan uuteen ja parempaan järjestelmään ja siksi on turha haikailla enää menneiden perään. Kaikki ”miten meidän käy” itkijät ja vollottajat voisivat valituksen sijaan ruveta luomaan omaa tulevaisuuttaan, koska siihen on suurimmalla osalla vielä aikaa. Löysässä hirressä roikkuminen vuodesta toiseen on vaan niin helvetin typerää kun on paljon aikaa parantaa tilannettaan. Niukoissa ajoissa kun sattuu olemaan omat mahdollisuutensa jokaisella joka uskoo itseensä ja viitsii tehdä asioille jotain. Luovuttamalla tulee turpiin sataprosenttisen varmasti, joten siinä ei ole mitään järkeä.

Aika paljonhan tämä kirjoitus näyttää olevan saman hokeman toistoa, mutta näin tällä kertaa. Kertaushan on tunnetusti opintojen äiti ja näitä asioita on syytä itselleen aina muistuttaa säännöllisin väliajoin. Tietty nöyryys omaan tekemiseen ja omiin saavutuksiin on aina syytä pitää, jotta pystyy tekemään tarvittavia päätöksiä ja antamaan kaikkensa tarpeen niin vaatiessa hirttäytymättä siihen mitä on aiemmin saanut aikaan.

-TT

torstai 15. elokuuta 2013

TT:n lista Q213

TT:n lista Q213 on valmis kaikkien seuraamieni yritysten tulosten tultua tällä viikolla julkaistuksi. Olen käynyt niiden numerot läpi ja tällä perusteella olen sitten saanut seuraavan listan aikaiseksi. Tämä lista ei sisällä sijoitussuosituksia eikä minkäänlaista laadullista analyysia vaan perustuu ainoastaan yritysten ilmoittamiin eri tunnuslukuihin.

Listan tulkitsemiseen on hyvin yksinkertaiset ohjeet. Mitä enemmän pisteitä sitä parempi todennäköisyys on hyviin tuottoihin pitkällä tähtäimellä. Suluista löytyvät tilanteet Q1-kvartaalilta.

15.08.13 08.05.13

Outotec 9.88€ (11.41€) 0.95 (1.10)
Nokian Renkaat 36.11€ (33.37€) 0.95 (1.00)
Raisio K 3.64€ (3.68) 0.85 (1.00)
Sampo 32.96€ (31.61€) 0.80 (0.80)
Orion B 18.27€ (21.26€) 0.75 (0.75)
Apetit 17.00€ (15.95) 0.70 (0.70)
Kone 59.65€ (66.50€) 0.70 (0.60)
Vacon 52.77€ (55.30€) 0.65 (0.65)
PKC Group 21.92€ (19.60€) 0.60 (0.75)
Fortum 15.15€ (14.60€) 0.35 (0.35)
Cramo 11.50€ (10.34€) 0.20 (0.25)
Raute 8.83€ (8.61€) 0.20 (0.25)
Konecranes 23.77€ (27.83€) 0.20 (0.20)
Atria 7.26€ (6.56€) 0.20 (0.20)
Okmetic 4.87€ (4.47€) 0.15 (0.55)
Huhtamäki 14.68€ (15.36€) 0.10 (0.90)
Elisa 16.44€ (14.29€) 0.10 (0.10)
Metso 29.02€ (31.53€) 0.10 (0.10)
Wärtsilä 35.79€ (38.16€) 0.10 (0.10)
Nordea 9.62€ (9.35€) 0.10 (0.10)
Ramirent 8.53€ (7.77€) 0.05 (0.05)
Affecto 3.78€ (3.92€) 0.05 (0.00)
Lassila&Tikanoja 14.00€ (13.92€) -0.05 (-0.05)
UPM 9.58€ (8.325) -0.05 (-0.05)
Teleste 4.08€ (4.12€) -0.10 (-0.10)
Sanoma 5.535€ (6.52€) -0.10 (-0.10)
Etteplan 3.16€ (3.07€) -0,15 (-0.15)
Kesko B 23.90€ (23.46€) -0.15 (-0.15)
Kemira 12.15€ (11.70€) -0.15 (-0.15)
Cargotec 28.47€ (23.35€) -0.20 (-0.15)
Amersports 14.89€ (13.71€) -0.20 (0.30)
Sponda 3.88€ (4.20€) -0.25 (-0.25)
Uponor 13.58€ (12.00€) -0.30 (-0.30)
Basware 19.34€ (19.33€) -0.35 (-0.35)
HK 3.79€ (3.80€) -0.45 (-0.45)
Ponsse 6.65€ (6.03€) -0.55 (-0.50)
Digia 3.48€ (3.40€) -0.70 (-0.70)
Comptel 0.48€ (0.42€) -0.75 (-1.15)
Lemminkäinen 14.25€ (15.03€) -0.90 (-0.70)
Rautaruukki 5.315€ (4.994€) -1.00 (-1.00)
Pöyry 3.90€ (4.40€) -1.10 (-1.15)
Kesla 5.20€ (5.20€) -1.10 (-1.40)
Martela 3.70€ (3.94€) -1.20 (-1.20)
Capman 0.89€ (0.83€) -1.30 (-1.50)
Ixonos 0.31€ (0.26€) -1.40 (-2.00)
Outokumpu 0.5015€ (0.630€) -1.50 (-1.60)
Nokia 3.112€ (2.718€) -1.60 (-1.55)
Componenta 1.67€ (1.63€) -2.05 (-2.05)

  • YIT otettu pois listalta väliaikaisesti johtuen jakautumisesta. Tulee todennäköisesti takaisin vuoden 2013 tilinpäätöksiä analysoitaessa. Sama on todennäköisesti edessä Metsollakin seuraavassa listassa.

Historiallisesti pisteet taitavat keskimäärin olla alhaisimmat, joten osakkeita on vaikea saada tällä hetkellä sopivaan hintaan. Odottavan aika on tunnetusti pitkä, joten kärsivällisyyttä vaaditaan.

Ja vielä vastuunvapautuslause: En tiedä mistään mitään enkä anna sijoitusvinkkejä. TT:n lista on yhden tunarin tekemä lista seuraamistaan yrityksistä eikä edusta minkäänlaista absoluuttista totuutta sijoituskohteen hyvyydestä tai huonoudesta!

- TT

tiistai 13. elokuuta 2013

Wärtsilä-analyysi

Tällä kertaa vuorossa yksi pörssimme viime vuosikymmenen rahantekokoneista eli Wärtsilä. Tämän huippuyrityksen osakekurssi on moninkertaistunut ja nyt onkin syytä ottaa tarkemmin selvää millaisesta yrityksestä on kyse. Jos ihan rehellisiä ollaan niin se olisi tietysti pitänyt tehdä aikoja sitten.

Wärtsilä on kansainvälinen merenkulun ja energiamarkkinoiden voimaratkaisujen toimittaja, joka tukee asiakasyrityksiä tuotteiden koko elinkaaren ajan. Wärtsilä maksimoi alusten ja voimalaitosten ympäristötehokkuuden ja taloudellisuuden keskittymällä teknologisiin innovaatioihin ja kokonaishyötysuhteeseen.

Liikevaihdon kehitys vuodesta 2003 lähtien. (Milj. €)

2003, 2357
2004, 2478
2005, 2639
2006, 3190
2007, 3763
2008, 4612
2009, 5260
2010, 4553
2011, 4209
2012, 4725

Keskimääräinen kasvu on ollut noin 8% vuodessa mikä on erinomainen saavutus. Tätä edesauttanut on energiaratkaisujen kasvanut merkitys. Viime vuosina ne ovat olleet se kasvualue yritykselle. Vuoden 2013 ensimmäisellä vuosipuoliskolla konsernin kasvu on ollut 5%:ia. Tilauskertymä on tosin hieman laskusuunnassa mikä viittaa kasvun hidastumiseen lyhyellä aikavälillä. Liikevaihdon ennakoisin pysyvän viiden ja neljän miljardin välillä seuraavat vuodet.

Konsernin liiketoiminta jakautui vuonna 2012 (2011) seuraavalla tavalla:

Ship Power 28% (24%)
Power Plants 32% (32%)
Services 40% (43%)

Pienemmät liiketoiminta-alueet kasvoivat selkeästi nopeimmin viime vuonna, mutta se ei nyt periaatteessa ole yllätys, koska pienempiä toimintoja on helpompi kasvattaa varsinkin prosentuaalisesti. Mainittakoon myös palveluliiketoiminnan osuus joka on noin neljäsosa liikevaihdosta. Tämä ei kuitenkaan ole erillinen liiketoimintasegmentti vaan kuuluu kaikkiin kolmeen varsinaiseen liiketoiminta-alueeseen.

Liikevaihdon maantieteellisestä jakaumasta en löytänyt suurempaa faktatietoa, joten siitä en osaa enempää kertoa. Olen kuitenkin ymmärtänyt myös Wärtsilän liikevaihdon kasvavan eniten kehittyvien talouksien markkinoilla. Tämä on vääjäämätöntä kehitystä ja siksi myös Wärtsilä on perustanut yhteistyöyrityksen kiinalaisen Yuchai marine powerin kanssa.

Tuloksesta ja sen mahdollisesta kehityksestä:

Oma näkemykseni on lähitulevaisuuden tuloksen tulevan lähinnä voimalaitostoimituksista ja palveluliiketoiminnasta. Tämä johtuu laivanrakennuksen ylikapasiteetista jonka seurauksena Wärtsilä joutuu mahdollisesti luopumaan katteista puolustaakseen tilauskantaansa.

Osakekohtaisen tuloksen kehitys:

2003, 0.67€
2004, 0.92€
2005, 0.90€
2006, 1.86€
2007, 1.37€
2008, 1.94€
2009, 1.97€
2010, 1.96€
2011, 1.44€
2012, 1.72€

AVG, 1.48€

On hämmentävää huomata kuinka vähän supersyklin hiipuminen on vaikuttanut yrityksen tuloksentekokykyyn. Vaikka yritys on käsittääkseni jälkisyklinen ei suurempaa vaikutusta ole suurimman investointihalukkuuden hiipumisella ollut Wärtsilän toimintaan. Kyseessä on siis yritys joka pitää huolta tuloksentekokyvystään. Jonkinlainen notkahdus on toki ollut nähtävissä vuonna 2011, mutta sitä ei missään nimessä voi pitää merkittävänä. Keskimääräisesti osakekohtainen tulos on noussut 11% mikä ylittää liikevaihdon kasvun, mutta ei epäterveellä tavalla. Wärtsilän osakekohtaisten tuottojen alarajana pahoina aikoina pidän noin Euroa mikä ei ole ollenkaan huonompi saavutus mikäli siihen joskus mennään. Lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä en usko yrityksen nostavan osakekohtaista tulostaan juurikaan yli kahden Euron.

Osinkohistoria:

2003, 0.25€
2004, 0.45€
2005, 0.75€
2006, 0.88€
2007, 2.13€
2008, 0.75€
2009, 0.88€
2010, 1.38€
2011, 0.90€
2012, 1.00€

AVG, 0.94€

Osinkojen kasvu on vuosien 2003-2012 välisenä aikana ollut keskimäärin 16.7% mikä johtuu lähinnä siitä, että vertailuvuoden osinko oli harvinaisen pieni yritykselle. Myös supersyklin aikainen yli kahden Euron osinko oli poikkeustapaus eikä siihen tuli hirveästi kiinnittää huomiota enää nykypäivänä. Lähitulevaisuudessa yrityksen omistajien on tyydyttävä hyvin pieneen osingonkasvuun.

Lyhyt SWOT-analyysi Wärtsilästä

Strengths:

Wärtsilän vahvuus on siinä, että sen liiketoiminta ei ole yleismaailmallisesta taloustilanteesta niin hirveän riippuvainen kuin monet muut yritykset. Kuitenkin oikein pahojen aikojen ollessa kyseessä myös sen tilauskanta alkaa laskea ja sitä myötä ehkä myös voitot pienentyvät. Se on myös hyvin hienoisesti nettovelkainen mikä on vahvuus. Teknologiajohtajuus, eritoten kaasu- ja monipolttoainetekniikoissa edesauttaa myös menestymistä.

Weaknesses:

Yksi heikkouksista on riippuvuus yleisestä taloustilanteesta, koska asiakkaiden investoinnit vaativat suuria pääomia.

Opportunities:

Mahdollisuudet yrityskauppoihin vahvan taloudellisen tilanteen turvin hyvät. Orgaanisen kasvun suhteen on hyvät mahdollisuudet mikäli kaikki menee nappiin. Megatrendit suosivat yrityksen liiketoimintaa ja varsinkin voimalaitosten suhteen yrityksellä on pullat hyvin uunissa. Investointien hyytyminen saattaisi jopa sataa Wärtsilän laariin pidemmällä tähtäimellä. Yhteistyöyritys kiinalaisten kanssa moottoreissa on yksi mahdollisuus parantaa kannattavuutta ja liikevaihtoa.

Threats:

Suurimpana uhkana pidän markkinoiden sulamista ja tällöin varsinkin moottoritilausten saaminen voi olla kiven takana. Mitä taas tulee voimaloihin niin niitä tullaan aina tarvitsemaan ja niiden merkittävä väheneminen tarkoittaisi jo kyllä todellisia maailmanlaajuisia talousongelmia. Myös työntekijöiden palkkojen nousu voisi muodostua ongelmaksi, mutta sitä ei ihan heti ole näköpiirissä. Vaikeat olosuhteet kauppalaivamarkkinoilla ovat myös mahdollinen riski myös palveluliiketoiminnalle.

Johtoporras:

Johtoportaan jäsenet ovat ainakin jossain määrin minulle tuntemattomia. Toimitusjohtaja Rosengren on ollut Atlas Copcon varatoimitusjohtaja, joten ihan tuntematonta ja osaamistaan näyttämätöntä kaveria ei ole siihen hommaan valittu. Hän on kuitenkin ollut virassaan pari vuotta eikä sinä aikana ehdi hirveästi vielä firmaa muuttamaan ainakaan järkevästi. Odotellaan siis rauhassa hänen ansioitaan. Hallituksesta sitten löytyykin muutama tuntemani herra kuten Mikael Lilius, Ehnrootheja kaksikin kappaletta ja Fortumin Markus Rauramo, joten näyttäisi piiri pieni pyörivän ainakin jossain määrin. Mitä tulee johtoportaan omistuksiin niin firman nettisivut ovat tämän tiedon suhteen aivan hanurista enkä onnistunut pienoisella yrittämisellä löytämään johdon osakeomistuksia. Mitä ilmeisimmin ainakin Ehnrootheilla on merkittävä omistusosuus Fiskarsin kautta. Tätä pidän ihan hyvänä asiana, mutta muiden herrojen omistuksista ei juuri hajua ole enkä tietoa heti löytänyt.

Loppusanat:

Wärtsilän oman pääoman tuotto joka on ollut noin 20% kymmenen viime vuoden aikana kertoo kilpailukykyisistä tuotteista ja palveluista. Hirveän suuria heittoja suuntaan tai toiseen ei ole ollut viime vuosina. Pitäisin Wärtsilän osakkeen arvona noin 25€:a ja turvamarginaalin huomioon ottaen sitä voisi alkaa ostamaan 22.50€:n hintaan.

Kiitoksia mielenkiinnosta. Muistakaa ettei kyseinen analyysi edusta absoluuttista totuutta eikä sen takia kannata sijoittaa vaan tehdä omat johtopäätökset ja analysoida itse uudelleen. Kuitenkin näistäkin riveistä varmasti löytyy totuuden siementä ja se pitää osata sieltä suodattaa.

- TT

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Puola perstuntumalta

Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata lukijoilleni hieman minkälainen talous Puola perstuntumallani katsottuna on. En ala tähän mitään tilastotietoa tunkea vaan tehtyyn arvioon ovat vaikuttaneet kolmen viikon lomareissuni heinäkuussa ja aikaisemmat kokemukseni maasta.

Ensimmäisenä infoa siitä minkälaisia ihmisiä maassa asuu, koska ilman heitä kyseessä on vaan kohtalaisen kokoinen maapläntti hieman Suomesta etelään. Puola on ollut aina enemmän tai vähemmän osa itä-Eurooppaa, vaikka monet heistä puhuvatkin maasta joka sijaitsee keski-Euroopassa. Maantieteellinen sijainti voi sitä ollakin, mutta ihmisten luonteenpiirteet eivät kyllä tähän viittaa. Vaikka joku saattaakin hieman nousta takajaloilleen tästä niin on sanottava puolalaisten olevan hyvin monissa asioissa samanlaisia kuin suomalaiset. Molemmat ovat hieman melankolisia, monesti viinaan meneviä ja kysyvät yleensä ulkomaalaisilta, että miksi te tulette tänne kun ei täällä ole yhtään mitään? Tämä viimeinen kysymys on hyvin suosittu myös suomalaisten sanomana. Tämä kysymys kuulostaa monelle ulkomaalaiselle ihan helvetin tyhmältä, koska omasta kotimaastaan pitäisi olla ylpeä. Olen samaa mieltä, mutta perinteinen vaatimattomuus on joidenkin mielestä niin hemmetin kaunista. Melankolisuuden ja itsensä vähättelyn lisäksi puolalaiset ovat omien kokemusteni mukaan ahkeria, mutta oma-aloitteisuus ja asioiden organisointi eivät missään nimessä kuulu heidän hyveisiinsä. Jos yrität heidän kanssaan saada hoidettua tai vaikka yrität lähteä jonnekin tiettyyn aikaan niin silloin alkavat hommat yleensä tökkiä. Puolalaiset tarvitsevat jonkun käskemään itseään, jotta saavat asioita tehtyä. Tämä selittyy varmasti aika lailla maan historialla ja kommunistisen vallan alla ei omaehtoisuus ollut mahdollista. Vielä kansalaiset eivät ole päässeet tästä auktoriteettien pelosta eteenpäin ja uskon siihen menevän vielä vuosikymmeniä. Pidän puolalaisia kuitenkin hyvin sympaattisina ja vieraanvaraisina, vaikka tietysti joitakin rasistejakin maasta löytyy. He ovat kuitenkin hyvin pieni vähemmistö, vaikka ulkomailla monet omaavatkin puolalaisista toisen kuvan.

Puolaa pidän itseasiassa hyvinkin turvallisena maana, vaikka mitä ilmeisimmin varkaita ja muita pikkuroistoja maassa on enemmänkin. Siellä ei siis toisin sanoen kannata omaisuuttaan jättää vartioimatta. En tosin ole joutunut ryöstön kohteeksi itse enkä ole kovin monen muunkaan kärsineen tästä vitsauksesta. Vaikka ihmiset juovatkin suhteellisen reippaasti alkoholia niin hyvin harvat ovat kuitenkaan samanlaisessa räkäkännissä julkisilla paikoilla kuin suomalaiset rapajuopot. Tämä johtuu varmaan osittain jo mainitsemastani auktoriteetin pelosta joka juopoilla kohdistuu siellä poliiseihin. Toinen syy on nollatoleranssi julkijuopotteluun ja sen seurauksena on ainakin paikallisille kovat sakot. Tästä huolimatta ihan jumalattoman tarkkoja määräyksiä tai sääntöjä ei asian suhteen ole ja esimerkiksi poikkeaminen terassilta viereiselle puistonpenkille juomaan omaa tuoppiaan ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä poliisin tai ravintolahenkilökunnan toimesta. Aika lailla monet muutkin asiat ovat vähemmän säänneltyjä ja siten ihmisystävällisempiä kuin Suomessa. Mitä tulee byrokratian määrään niin olettaisin sen olevan aika lailla yhtä hankala asia kuin täällä kotimaassakin. Tästä en kovin tarkasti tajunnut kysellä, joten vastuu siirtyy kuulijalle.

Jos nyt sitten mennään selkeisiin talousasioihin niin suurin osa maan infrasta on vuosikymmeniä monia länsimaita jäljessä mitä tulee elämän perusedellytyksiin kuten vedensaantiin, sähköihin, asuntojen kuntoon ja moniin muihin asioihin. Käytännössä puolalaisten ja meidän kannalta tämä tarkoittaa Euroopan Unionille yhtä helvetin suurta rahareikää, jotta tästä maasta saadaan länsimaiden tasoinen infraltaan. Jonkinlainen hyvä alku tästä on saatu, koska isojen kaupunkien välille on rakennettu moottoriteitä ja ne ovat juuri tehtyjä. Hyvin monessa paikassa näkyy EU:n rahoituksesta todisteina olevia kylttejä jotka kertovat Euroopan Unionin osallistuneen erilaisten hankkeiden rahoittamiseen. Itse näkisin suomalaisille yrityksille parhaat mahdollisuudet tuottoihin nimenomaan juuri tämän perusinfran rakentamisessa. Jonkin verran suomalaisyrityksiä toki näkyy maassa, mutta uskon tulevaisuudessa bisneksen kasvavan paljon siellä. Maaseudulle mentäessä kyllä huomaa nopeasti ettei infra ole aina ihan täysin länsimaiden tasoa, mutta siellä missä allekirjoittanut oli käymässä oli suhteellisen hyvät oltavat. Kyseessä oli kuitenkin remontoitu kämppä, joten vertauskohtia ei niin paljon ollut. Hyvin harvat nuoret kuitenkin omistavat asuntoansa, koska ne maksavat tällä hetkellä ainakin kaverieni kommenttien mukaan aivan liikaa. Parempikuntoisessa kimppakämpässä vuokra vaihtelee 100-150 Euroa huoneelta eli kolmion saisi vajaalla viidellä sadalla Eurolla vuokralle. Tämä saattaa kuulostaa kohtuulliselta, mutta on huomioitava ihmisten tulotaso joka on kaiketi palttiarallaa kolmasosa Suomesta. Saa korjata tämän mahdollisen virhekäsityksen.

Puolassa on hyvin vähän Citymarketin tai Prisman kokoisia ostoshelvettejä. Ruoka on verrattain kallista ainakin paikallisille mikä oli ainakin allekirjoittaneelle yllätys. Jos esimerkiksi vertaa Saksaan niin Puolassa mennään samoissa hinnoissa, vaikka maa on paljon köyhempi. En valitettavasti oikein löytänyt hirveän hyviä vertailukohtaisia lukuja, koska saksalaislatoja (Lidl) ei juurikaan ollut. Carrefour toimi paljon useammin ruoanostopaikkanani. Yhden kerran kävin tosin Lidlissä, mutta se oli Poznanissa enkä jaksanut ruveta hintoja hirveästi laittamaan ylös. Sen verran tein kuitenkin hajatelmia ettei saksalaiskaupasta saanut Puolassa superhalvalla ruokaa. Normaalikaupoissa ei onneksi tarjottu lihaa marinadipaskassa vakuumipakattuna vaan sitä sai ihan oikealta lihatiskiltä itse palansa valiten. Ruokaa eivät suurketjut ole onneksi täysin pilanneet, vaikka siinä saksalaisessa taisi tosin olla lihaa myynnissä nimenomaan vakuumipakattuna. Onneksi kuitenkin ilman valmismarinadia.

Vaatteiden hintoja en hirveästi katsellut, joten niistä on paha sanoa juuri mitään. Puolassa tuontitavarat tuntuivat olevan kalliita paikallisille, mutta sen tarkempaa hintatarkkailua en tehnyt. Se mikä häiritsee matkailijoita on kaikkien lehtien, telkkariohjelmien ja monien muiden kulttuuritilaisuuksien näyttäminen ja järjestäminen ainoastaan Puolaksi. Toisaalta sisämarkkinat ovat riittävän isot tälle ilmiölle eikä maa ole kovin kansainvälinen, joten tarvetta muiden kielien käyttöön ei ole samalla tavalla kuin täällä. Toisaalta jonkin verran kuulutetaan mm. rautatieasemilla lontoon murteella, joten matkustaminen kyllä onnistuu ilman paikallisen kielen osaamistakin. Puolalaisten kielitaito ei ole kehuttava, mutta hyvin monet nuoret puhuvat nykyään Englantiakin. Venäjä on ollut toinen pakollinen kieli, joten ainakin sillä pärjää maassa vanhempien ihmisten kanssa ja itse olen kommunikoinut jopa saksaksi keski-ikäisten kanssa.

Jos nyt vielä mainitsisin, että ihmisten palveluhenkisyys maassa vaihtelee huomattavasti. Entisen Neuvostoliiton vaikutusvallan aikana kasvaneet ja eläneet eivät ole tainneet juurikaan hymyillä tai palvella eivätkä he tee sitä vieläkään, kun taas nuoremmat ovat taas pirteämpiä ja avuliaampia. Kaiken kaikkiaan uskon Puolan talouden kasvavan ainakin niin pitkään kunnes EU:n avustukset alkavat selkeästi vähenemään. En usko Puolasta tulevan suuryrityksiä maailmalle kovin montaa seuraavien vuosikymmenien aikana, koska vieläkin hyvin monet nuoret muuttavat pois maasta parempien mahdollisuuksien luo ulkomaille kuten he ovat jo pidempään tehneet. Maan suurin mahdollisin virhe olisi nyt liittyä Euroon, mutta he eivät sitä virhettä taida ainakaan ihan heti tehdä.

Ehkä tämä riittää Puolasta, lisäinfoa saa kysymällä mikäli osaan vastata.

-TT

torstai 8. elokuuta 2013

Puolassa

Normaalisti en ole hirveästi kertoillut yksityiselämästäni, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen, koska reissukertomukseni sopii erittäin hyvin blogin teemaan joka on se ettei paljon kerralla oli sitten kyse rahasta tai muista asioista ole aina tarpeen elämän suurista nautinnoista hyötyäkseen.

Olin reissussa aika tarkkaan kolme viikkoa ja koko lomaan paloi noinn 750€ ottaen huomioon myös lennot. Puolassa tein seuraavan silmukan: Lensin Varsovaan josta siirryin joidenkin kymmenien kilometrien päähän maaseudulle. Varsovasta siirryin Poznaniin joka löytyy lännestä noin kolmensadan kilometrin päästä. Sieltä siirryin Wroclawiin etelä-Puolaan josta siirryin Krakovaan eli idän suuntaan. Viimeinen siirtyminen tapahtui Krakovasta takaisin Varsovaan odottamaan lentoa takaisin Suomeen. Kun lähden reissuun niin pyrin aina matkustamaan hyvin kevyesti eli otan yhden repun mukaan. Tämä reppu löytyy seuraavasta valokuvasta:


Kuten monet ehkä miettivätkin niin kaikkea ei voi mukanaan raahata ja tietyt turvamääräykset myös kieltävät nesteiden viennin. Reppuuni mahtuu aika lailla seuraavat tavarat täynnä ollessaan:

Seuraavia viisi: bokserit, t-paidat ja sukat. Näiden lisäksi farkut, kevättakki, matkaopas, periltä ostetut hygieniavälineet, sandaalit ja muuta pikkusälää kuten nenäliinoja. Normaali heteromies pärjää näiden lisäksi hyvin kun ottaa vielä huomioon, että ohut vaatekerros shortseista mahdolliseen kauluspaitaan ja kenkiin kuuluu normiasusteisiin. Matkapyyhe jonka saa suhteelliseen pieneen tilaan. Myönnettäköön ettei naisten hygieniavälineiden lisäksi juuri muuta mahtuisi tohon mukaan, mutta se ei taas ole minun ongelmani. Tämä pelkkä selkäreppu vähentää huomattavasti vitutusta matkan aikana, kun voi liikkua huomattavan paljon vapaammin kuin isompien kantamusten kanssa. Nämä kantamukset saa myös helposti lukkojen taakse suurimmassa osassa hostelleja.

Ja sitten itse reissuun: Varsovaan oli lyhyt lentomatka mikä ainakin lämmitti allekirjoittaneen mieltä. Itse kun en hirveän pitkistä matkustamisista välitä. Tämän jälkeen pitikin siirtyä maaseudulle tästä ja se olikin jossain määrin hazardia, koska nousin vahingossa ”väärään” bussiin, koska ystäväni Dagmara oli antanut ohjeet joita en osannut noudattaa eikä turisti-infossakaan tiedetty mitään bussista, jolla minun piti maaseudulle matkata. Lopputulema oli se, että pääsin kuitenkin perille, mutta en sillä kulkuvälineellä jolla piti. Koska bussissa, jolla perille löysin luki tämän paikan nimi hyppäsin siihen sen enempää epäröimättä. Lopputuloksena saavuin maaseudulle bussilla joka tuli perille heti minulle neuvotun bussin jälkeen. Tämä onnekas sattuma olikin sitten pahin töhöilyni reissulla. Vietin tosiaankin siellä sitten yhden viikonlopun puolalaisen ystäväni vieraana ja pakko sanoa ettei siellä ilman hyvää seuraa olisi juuri muuta tekemistä kuin juoda ja naida. Tietysti jos korrektisti ajattelee niin nämä kaksi asiaa ovat myös niitä joita hyvässä seurassa tehdään :D Näiden lisäksi kyseisestä paikasta löytyy vielä entisen Neuvostoliiton käytössä ollut linnake, mutta ei juuri muuta. Kaiken kaikkiaan viihdyin siellä ihan hyvin, koska sain olla tekemisissä paikallisten kanssa. Itselleni matkailu on aina jossain määrin ollut enemmän uusien ihmisten tapaamista kuin ”juoksua” paikasta toiseen.Tässä kuva paikallisseurastani:


Tuolta maaseudulta siirryinkin sitten Poznaniin menevään bussiin. Kyseinen kaupunki on tunnettu erityisesti opiskelijaelämästään jota ei tietenkään ollut hirveästi kesäaikaan nähtävillä. Tämä ei sinänsä itseäni hirveästi haitannut, koska en jaksa hirveästi kärsiä melusaasteesta ja koko päivän krapuloista enää nykypäivänä. Tästä huolimatta löysin hyvin tekemistä ja kävin mm. katsomassa atp-haastajaturnausta (tennis) ja paikallisten suosimalla järvellä joka oli hyvin rentouttava kokemus. Tennisturnauksessa pääsin näkemään kuinka hyviä pelaajat ranking-sijoilla noin 100-300 ovat ja täytyy sanoa heidänkin olevan hyvin tasokkaita urheilijoita. Erästä peliä katsoessani näin kaksi lahjakasta nuorta pelaajaa jotka pelasivat verrattain hyvää tennistä siihen asti, kun olisi pitänyt käyttää tappajanvaistoaan. Ratkaisupaikoissa molemmat tekivät harvinaisen paljon helppoja virheitä mikä selittää kyllä aika hyvin heidän ranking-sijoituksensa. Huipputennis, kun on niin kovaa touhua, että varsinkin parhaimmat pelaajat syövät kyllä huonommat elävältä mikäli he eivät rankaisupaikkojaan käytä. Seuraavassa kuva lähes täydellisestä syöttöasennosta joka on heitä varten jotka ovat neuvojani siihen kyselleet. Huom. En osaa itse syöttää niin hyvin kuin kuvassa oleva pelaaja :D


Poznanista siirryinkin sitten Wroclawiin joka on myös jossain määrin opiskelijakaupunki. Siellä osallistuin mm. paikallisten suosimaan juomapeliin jota he pelasivat pienellä saarella johon voi mennä vapaasti nauttimaan alkoholia, mutta puolenyön jälkeen sieltä poistuessaan ei saanut palata enää takaisin. Wroclawissa nautin ennen kaikkea puolalaiskeittiöstä ja ”sain” osallistua hostellissa paikallisen ruoan tekemiseen. Siellä pääsin sitten mm. pilkkomaan sipulia. Tämä homma on yleensä aina osunut minulle, kun olemme tehneet ruokaa kavereideni kanssa. Sen verran on ehkä pakko vielä mainita, että tämä homma on yleensä se pullonkaula minun tekemänäni ja muut saavat sitä vatsa kurnien odottaa :D Alla kuva valmiista sopasta ja jos joku tietää minkä nimistä se on niin saa kertoa, koska en muistanut kysyä. Yllättävän hyvää se oli kuitenkin.


Wroclawin jälkeen siirryin Krakovaan, jossa vietin viikon ennen viimeistä siirtymistä. Siellä tapasin joitakin vanhoja tuttuja ja kävin myös muistelemassa vanhoja paikkoja ajalta jolloin olin kaupungissa töissä. Siellä olin ehkä turhan pitkään vierailulla, koska vanhojen tuttujen ja paikkojen lisäksi siellä ei juuri minulle tekemistä ollut. Siellä tutustuin myös ensimmäisen kerran elämässäni hostellikyttääjään joka kitisi ja valitti muista. Tämä ”herrasmies” oli noin kuusikymppinen britti joka mitä ilmeisimmin asui hostellissa. Syytä en tiedä enkä halunnut sitä kysyäkään. Jos jotain tästä episodista opin niin sen ettei hostellia kannata maksaa kovin pitkälle etukäteen, koska kyseinen herra alkoi hieman vituttamaan sekä minua että muita. Ei tietysti pitäisi antaa herran hermostutaa, mutta niin vain pääsi käymään. Krakovassa huomasin ainakin yhden tärkeän asian elämästä, mutta siitä tulee lisää kirjoituksessa joka tulee varmaan julkaistua ensi viikolla. Krakovasta ei muuten ole valokuvia, koska yritin välttää kameran käyttöä muutenkin ja keskittyä enemmän omiin ajatuksiin. Kaupungin kaikista nähtävyyksistä, kun löytyy jo aiempia otoksia.

Varsovassa en ollut käytännössä kuin yhden kokonaisen päivän, joten siitä ei paljoa kerrottavaa ole. Varsovakin on mahdollista kiertää kävellen päivässä aika lailla läpi, vaikka se onkin hieman isompi paikka. Puolalaisen ystäväni neuvo ”never fight with a polish woman” reissua varten on aika lailla hyvin nähtävissä seuraavassa kuvassa:

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin onnistunut, mutta olisi voinut olla muutaman päivän lyhyempi, koska Krakovassa tuli nuhjattua liian pitkään. Toisaalta oli ehkä hyväkin asia päästä miettimään omaa elämäänsä ja siellä siihen oli rutkasti aikaa. Rahaa ei mennyt liikaa eikä matkustamistamisestakaan tarvinnut kovin paljon kärsiä mikä näin vanhempana on positiivinen asia. Itselläni kun tuppaa siirtymiseen menevän aina se yksi vuorokausi oli sen pituus sitten mikä tahansa. Tässä tämä lyhyt reissukertomus.

Ensi kerralla yritän miettiä Puolan taloutta ulkopuolisin silmin katsottuna ja sitä varten sitten vielä yksi viihdyttävä kysymys johon vastaus ensi kirjoituksessa. Kuinka monta puolalaista tarvitaan vaihtamaan tienvarsiroskis?

Ensi kertaan!

-TT

maanantai 5. elokuuta 2013

Ensimmäisestä kaksivuotisesta vielä hieman

Kuten viikko sitten kirjoittelinkin niin kaksi vuotta on tullut blogin aloittamisesta täyteen ja on syytä hieman kerrata ja analysoida mennyttä, vaikka peräpeiliin katsominen ei ole aina kovin järkevää. Ensimmäiseksi onkin siis syytä tuoda esille graafi joka kertoo rahatilanteen etenemisen ja se näyttää seuraavalta:


Ensimmäisenä on mainittava, että olin jo ehtinyt aloittamaan säästämisen ennen blogin aloittamista mikä näkyy siinä ettei yhteissumma ala nollasta vaan parintonnin kieppeiltä. Ensimmäinen vuosi oli pelkkää ylämäkeä aina toukokuulle saakka jolloin melkein koko kuukausi meni kissanristiäisissä ja niistä toipuessa. Tämän jälkeen oli muutama kuukausi aika lailla tasaista menoa ja sen jälkeen vuoden loppu ylämäkeä. Tämän vuoden tammikuussa jouduin sitten olemaan sairaslomalla ja sen takia nähdään pieni kymmenen prosentin lasku. Tämän jälkeen on ollut parin kuukauden nousu ja sen jälkeen olenkin sitten painanut kuolleen sydänkäyrää näyttävän ajanjakson viime maaliskuusta aina nykyhetkeen saakka. Kesäkuukaudet ovat minulle normaalistikin rauhallisimmat, joten pikkuhiljaa olisi aika päästä taas niin sanotusti ylämäkeen. Jos sitten mietitään mitä tuo käyrä sanoo niin siitä nähdään selkeästi ettei terveydellään kannata leikkiä ja kissanristiäiset ovat pahasta säästö- ja sijoitustavoitteille. Tämä johtuu varsinkin allekirjoittaneen ”töistä” joita ei voi oikein hoitaa ollessa saikulla tai vetämällä viikonloppuisin rännit. Kaiken kaikkiaan olen vasta alkumetreillä tämän säästö- ja sijoitustouhun kanssa ja toivottavasti onnistun välttämään suuret takaiskut vuosien varrella. Pieniltä ei voi välttyä, joten niiden kanssa on helppo elää oikealla asenteella. Olen hieman jäljessä omia väliaikatavoitteitani, mutta en ole siitä huolissani.

Eniten ylpeä näiden kahden vuoden aikana tapahtuneista muutoksista on perskännien vedon lopettaminen aivan kokonaan. Tämä myös näkyy allekirjoittaneen elämänlaadun parantumisena. Edellisistä on jo noin kahdeksan kuukautta mikä on itselleni varmasti ennätys sen jälkeen kun tuo viisaiden juoma alkoi maistumaan. Hyvää se on tehnyt varsinkin henkisesti. Kaiken kaikkiaan on todettava kurinalaisuuden kasvaneen allekirjoittaneella selkeästi, vaikka välillä tulee kyllä syötyä aikamoiset överit. Olen myös oppinut kärsivällisemmäksi sijoitustenikin suhteen mikä on tarkoittanut hötkyilyn vähentymistä. Olen pystynyt odottamaan hyvää ostohetkeä kärsivällisesti, koska en ole kokenut saavani tilaisuuksia ostaa osakkeita sopiviin hintoihin kovin montaa kertaa. Tämän voi myös nähdä katsomalla salkkuni arvon muutoksia jotka ovat olleet vähäisiä.

Kahdessa vuodessa olen kirjoittanut yli kaksisataa postia, joten niitä on aikamoinen läjä. Mikäli jollakin lukijalla on oma suosikkinsa niin voisi sen vaikka kommentteihin ilmoittaa. Itselleni suurin osa noista on hyvin rakkaita ”lapsia”. En tämän vuoksi osaa tai halua omia suosikkejani sen enempää laittaa. Miksi sitten näin hirveä määrä? Suurin syy on siihen ettei paremmaksi kirjoittajaksi tulla ilman kirjoittamista mikä vaatii jatkuvaa harjoittelua. Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin iskeä jonkinlainen putkinäköisyys tätä hommaa kohtaan ja seuraa hyvin voimakas eläytyminen ja samaistuminen joka tietysti jossain määrin on hyväkin asia. Ongelmallisemmaksi se tulee silloin kun on vain yksi oikea totuus. Vielä se ei ole siihen kuitenkaan mennyt, mutta se on hyvä pitää aina mielessä. Seuraavan vuoden aikana on tarkoitus panostaa enemmän kirjoitusten laatuun mikä tulee näkymään todennäköisesti harvempana julkaisutiheytenä. Tämän toisaalta näyttää tulevaisuus ja se saattaa olla vääräkin arvio. Siitä tosin olen varma, että kirjoittamista jatkan ainakin vielä pitkään, koska tämä on myös hyvä tapa minulle itselleni arvioida kuinka elämä kehittyy. Toinen syy on se, että parhaimmillaan näiden tekstien kirjoittaminen tuo hyvän olon tunteita, kun saa itseään toteutettua. Tarkoitus on myös editoida tarkemmin tekstejä, jotta ei tulisi kirjoitettua niin paljon turhaa. Ihmiset kun jaksavat lukea paremmin tiivistettyä tekstiä.

Ja viimeiseksi vielä se huomionarvoisin kohta: Ilman jonkinlaista persoonallisuuden muutosta on turha kuvitella, että henkilöstä jonka tili tuli ja meni samantien tulee säästäväinen ja ylimääräiset rahansa sijoittava. Se tarkoittaa myös aikamoista muutosvastarintaa ystävissä ja lähimmäisissä sekä epäuskoa pysyvästä muutoksesta. Tämä aiheuttaa myös monenlaisia päänsisäisiä taisteluita ja itsensä vakuuttamisia. Kieltäytyminen erilaisista riennoista on myös monesti henkisesti raskasta ja välillä tulee jonkinlaisia ylilyöntejä. Kaikki nämä kuitenkin kuuluvat asiaan ja ne on hyväksyttävä sellaisinaan ilman epätoivoon vaipumista. Tämä tie on vienyt kuitenkin ainakin allekirjoittaneen kohti paranevaa elämänlaatua ja uskon myös muiden ihmisten huomaavan sen ennen pitkää mikäli se ei vielä näy. Meillä jokaisella on kuitenkin yksi elämä eikä sitä kannata tuhlata muiden mielipiteiden mukaan.

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä kirjoitus. Ensi kerralla tulee jotain muuta :D

-TT

perjantai 2. elokuuta 2013

Heinäkuu2013 Cash -355€ salkku 6.7% Yhteensä 10270€

Täytyy ihmetellä näitä lukemia hieman, sillä olin odotellut tuntuvaa turpiinsaantia sekä käteisen että salkkuni suhteen. Toisaalta salkun suhteen olen sitä odotellut jo huomattavan pitkään. Ei tietysti pidä valittaa näistä lukemista, koska henkisesti toi yli kymppitonni kasassa tekee hyvää. Lomakuukaudeksi tota voi kuitenkin pitää erinomaisena saavutuksena ja siitä on hyvä jatkaa syksyä kohti.

Jonkin verran lukemia selittää useiden menojen siirtyminen heinäkuulta elokuulle, joten siinä mielessä ei pitäisi hirveästi tuulettaa. Yksi merkittävä osa selittyy kuitenkin sillä etten tarvinnut sivutuloverokorttia heinäkuun tuloihin mikä minimoi verot. Näiden maksaminenhan on suoraan verrannollinen tuloihin, joten budjetointi olisi joustanut toiseen suuntaan. Tästä seuraa tietysti mätkyt heinäkuun osalta ensi vuoden joulukuussa, mutta tässä tapauksessa summat eivät vaikuta, kun olen kesän tuloistani antanut suuren osan lainaksi verokarhulle. Seurauksena on tänä vuonna joidenkin satojen Eurojen ilmainen laina. Myös matkalla meni vähemmän rahaa kuin mitä olin odotellut. Elokuun menopuoli näyttää normaalia suuremmalta mikä johtuu aika lailla siirtyneistä menoista ja myös eräistä kissanristiäisistä jotka vievät parikin viikonloppua.

Tulopuolesta ei voi kovin paljolti kirjoittaa, koska olin ”töissä” vain neljä päivää jotka olivat kuitenkin hyvin tuottoisia ja niiden ansiosta tienasin noin sataviisikymmentä Euroa enemmän kuin olin etukäteen ajatellut. Elokuun tulopuolta rajoittavat hieman nuo kissanristiäiset ja niiden seurauksena palautumiseen joka allekirjoittaneen tapauksessa tarkoittaa univelan korjaamiseen tarvittavat päivät. Viime vuonna itseltäni hajosi nilkka, joten tulot arvioisin aika lailla vastaaviksi. Tämän seurauksena oma arvioni on se, että turpiin tulee 100-300€ elokuussa mikä saattaa tietysti hieman heittää erinäköisten asioiden takia. Uskoisin tuon haarukan pitävän ilman suurempia ihmeellisyyksiä.

Mitä taas tulee pörssin liikkeisiin niin aika hyviä heilahteluja sitä näyttää kuukausittain tulevan. PKC:n osalta ei heinäkuussa tullut merkittäviä uutisia, joten toisen kvartaalin tulosta tässä lähinnä odotellaan. Itseäni ei niin hirveästi kiinnosta mihin suuntaan sitä osakkeen kurssi liikkuu vaan lähinnä liiketoiminnan kehitys, joten siitä on turha sanoa mitään ilman suurempia uutisia. Mitä taas tulee Fortumiin niin sehän ilmoitti toisen kvartaalin tuloksestaan ja se taisi olla pieni positiivinen yllätys markkinoille. Mitä ilmeisimmin Venäjältä alkaa pikkuhiljaa tulla jotain muutakin kuin pelkkiä menoja. Fortum on kyllä sellainen yritys jota idioottikin pystyy johtamaan, koska sillä on niin merkittävä markkina-asema Suomessa ja Ruotsissa parin muun sähköyhtiön lisäksi. Itse yritys on kuitenkin mielestäni keskinkertaisesti johdettu enkä näe sen enää tuottavan kovin ihmeellisesti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Olen tietysti hyvin tyytyväinen mikäli olen väärässä. Tähän arvioon on oikeastaan aika monta syytä ja suurin niistä on se, että ilman Euroopan Unionin tukea ei mikään verkkoyhtiö liitä pohjoismaita keski-Euroopan verkkoon joka nostaisi Fortumin saamia sähkönhintoja. Tämä johtuu infrarakentamisen kannattamattomuudesta. Tämä ei ole minun mielipiteeni vaan erään sähkömarkkinoista elantonsa saavan ystäväni arvio asiasta. Venäjältä tuleva mahdollinen 500 miljoonaa Euroa tarkoittaa käytännössä Fortumin investoinnin takaisinmaksuajaksi kymmentä vuotta mikä ei ole kovin lyhyt. En osaa kyllä ottaa sen tarkemmin kantaa siihen onko tämä alan yhtiöille lyhyt vai pitkä ajanjakso? Asiantuntijat voivat kommentoida tarkemmin.

Mitä taas tulee pörssin liikkeisiin niin odotan viimeistä hyppäystä elokuun alkuun ja sitten alkaakin valmistautuminen ”helikopteri-Benin” rahanjakelun vähenemiseen mikä johtaa pörssilaskuun ainakin oman näkemykseni mukaan. Olen varmaan väärässä tässäkin asiassa, joten minuun ei kannata luottaa. Suomalaiset laatuosakkeet kuten Konehan ovat jo iskua ottaneet ja yleensä näistä periferia-pörsseistä ilmat pihistetään ensiksi isojen poikien osalta pois. Saas nähdä miten käy.

Omasta henkilökohtaisesta elämästäni en hirveästi tähän katsaukseen kirjoita, koska reissussa ehdin taas pohtia elämääni hieman tarkemmin ja tulen siitä avautumaan seuraavissa kirjoituksissa. Sen verran kuitenkin siitä, että tätini kuoli hieman yli kasikymppisenä pitkän sairastelun jälkeen ja tällaiset asiat tietysti aina hieman vaikuttavat. Oma näkemykseni kuolemasta on se, että länsimainen käsitys siitä on hieman vinksahtanut, koska jokainen meistä on kuitenkin vain rajallisen ajan muiden ”ilona” tällä maapallolla ja kuoleman jälkeen sitä aikaa pitäisi juhlia enemmän kuin surra poismenoa varsinkin pitkän ja hyvän elämän jälkeen. Reissussa tuli sen verran rähjäännyttyä, että elokuussa on pakko keskittyä fysiikan parantamiseen. En tosin yhtenäkään päivänä kärsinyt krapulasta, joten alkoholinkäyttö pysyi kontrollissa. Roskaruoka ja itselleni vähäinen liikunta tosin tulivat tutuiksi.

Reissusta kirjoittelen ensi viikolla, kun olen palautunut siitä. Tämä koskee blogia enemminkin ja seuraavaa kirjoitusta voi odottaa alkuviikolla.

-TT