Psykologiset taipumukset osa 7 niukkuus-periaate

Niukkuus-periaate tarkoittaa joidenkin asioiden olevan meille arvokkaampia silloin, kun niiden saaminen on rajoitettua. Niukkuuden voima perustuu ihmisten voimakkaaseen haluun selvitä ilman tappiota. Ihmiset on helpompi motivoida keskittymällä mahdolliseen tappioon enemmän kuin hyötyyn juuri tämän alitajuisen toiminnan vuoksi. Tuotteitaan kauppaavat yritykset käyttävät hyväkseen mielikuvaa jonkin tavaran saatavuuden vaikeudesta myydäkseen tuotteitaan parempaan hintaan. 

Niukkuuden voima tulee kahdesta eri lähteestä joista ensimmäinen on ihmisten taipumus kehittää oikoteitä. Haluttu tavara edustaa niitä meille siinä mielessä, että oletamme sen olevan huippulaadukas, koska oletamme sen olevan hankala tehdä. Toinen syy niukkuuden isolle vaikutukselle on vapaudenmenetyksen pelko. Koska tavaran loppuessa meiltä menee mahdollisuus vapaasti päättää kannattaako sitä ostaa vai ei. Tarve säilyttää vapautemme saa meidät haluamaan tuotetta enemmän ja tämä halu saattaa turmella päätöksentekokykymme myyjän haluamaan suuntaan.

Yksi tapa nostaa tuotteen hintaa on tehdä siitä harvinaisuus eli toisin sanoen teettää jostain tavanomaisesta asiasta erikoispainos jota myydään tietty määrä. Tämä saattaa nostaa mielikuvaa siitä, että tuote on parempi kuin normaalipainos. On tietysti totta, että harvinaisemmat asiat maksavat enemmän, mutta paremmaksi tuotteet eivät harvinaisuutensa vuoksi muutu muualla kuin ehkä aivoissamme. Tähän samaan kategoriaan kuuluu myös kauppiaiden tapa asettaa kaupanteolle takaraja. Tämä saattaa perustua siihen, että sinulle luodaan vain yksi mahdollisuus ostaa jotain ja sanotaan tavaran menevän jollekin muulle kaupaksi. 

Niukkuus-periaatekin on sen verran pahasti rakennettu sisällemme, että sitä on vaikea onnistua kokonaan välttelemään. Niukkuudesta johtuen aivotoimintamme kiihtyy ja meissä voi tapahtua myös fyysistä kiihtyneisyyttä. Nämä fyysiset reaktiot saattavat sekoittaa päämme ja antaa alitajunnalle suuremman vallan. Meidän täytyy jotenkin opetella tunnistamaan tämä tunnepohjainen reaktio ja luoda itsellemme varoitusjärjestelmä sen varalle.

Niukkuudesta kärsivän tavaran omistaminen on tärkeämpää kuin sen käyttäminen. Siitä me saamme suurimman ilomme. Meidän pitää miettiä miksi haluamme jonkin tietyn tavaran. Mikäli kyse on statuksesta joka tulee sen käytöstä on meidän syytä muistaa ettei tavaran harvinaisuus vaikuta sen meille tuomiin hyötyihin tai meille luotuun arvoon niiden rajoitetun saatavuuden vuoksi. Meidän kannattaa ensisijaisesti yrittää keskittyä näihin hyötyihin miettiessämme jonkin hintaa. 

Niukkuus-periaatetta voi kukin käyttää hyväkseen luomalla itselleen sellaista henkistä tai fyysistä pääomaa, jota muut eivät pysty tarjoamaan. Tällaisesta pääomasta voi pyytää myös enemmän rahaa kuin sellaisesta jota on yllin kyllin tarjolla. Jokaisen tulee muistaa se, että tällaisen pääoman hankkiminen ei auta mikäli sitä ei kukaan halua ostaa. Yksi hyvä tapa saada aikaan tällaista osaamista on yhdistää useampi haluttu taito ja myydä näiden yhdistelmää hyvällä hinnalla. Esimerkiksi tuotekehitysinsinöörit, jotka osaavat myydä asioita ovat haluttuja. Paras tapa hyödyntää niukkuutta on osata jotain sellaista, jota kukaan muu ei osaa.

Suuruuden ekonomia on hyvä tapa tarjota niukkuutta. Monopolit ja oligopolit tarjoavat niukkuutta alueilla, joilla on vähän kilpailua. Kun vaihtoehtoja asiakkaille ei juuri ole, voi pyytää kovempaa hintaa tuotteistaan tai palveluistaan. Tämä viimeinen asia saattaa tuntua hieman jo asiasta vieraantumiselta, joten eipä jatketa tästä asiasta enempää.

Ensi viikolla todennäköisesti loppuu tämä kirjoitussarja psykologisista taipumuksista. Viimeisenä käsittelen ihmisten tarvetta verrata kaikkea toisiinsa ja miten se vaikuttaa meihin.

Eipä muuta,

-TT

Koelukijaksi?

Moi kaikille.

Nyt teillä on mahdollisuus osallistua kirjantekoon. Etsin koelukijoita rahasta kertovaa kirjaani varten. Alunperin kirjan nimi oli vähemmän on enemmän rahassa, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että se saattaa muuttua. Kirjalle voi ehdottaa nimeä ihan vapaasti. Toiveissani olisi löytää 5-10 koelukijaas, jotka antaisivat palautetta kirjasta. Kirjassa on tällä hetkellä 13 lukua. Asia voi tosin muuttua jossain vaiheessa, mutta alustavasti ne sovat seuraavat:

1. Johdanto
2. Ajattelumallit
3. Raha
4. Rahan psykologia
5. Tulot
6. Budjetointi
7. Terveet rahankäyttötavat
8. Tili tuli, tili meni, kuka välistä sen veti?
9. Kuluttaminen
10. Sijoittaminen
11. Pitkän aikavälin strategia
12. Askel askeleelta kohti terveempää taloutta ohjelma
13. Yhteenveto ja loppusanat

Tällä kertaa en ajatellut jakaa pelkästään yhtä osiota luettavaksi vaan koko sen osan kirjasta, jonka olen saanut valmiiksi silloin, kun lähetän ensimmäisen osan koelukijoille. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maaliskuun lopussa olisi hieman yli 150 sivua  aluksi luettavaksi mikäli ei yllätyksiä satu.  Tämän jälkeen lähetän koelukijoille mahdollisesti lisää luettavaa materiaalia mikäli he niin haluavat. Mikäli joku haluaa luka vain yhden luvun niin siitä voimme myös neuvotella erikseen. Koelukijoille en voi juurikaan rahallista korvausta antaa, mutta palautetta antaneet koelukijat saavat koko kirjan ennen sen julkaisemista omakseen. Todennäköisesti joudun ensiksi laittamaan kirjan sähköisenä versiona, mutta laitan myös kirjana kunhan saan kirjoja painettua.

Minulla on joitakin vaatimuksia koelukijoille:

1. Suomen kielen taito
2. Oman nimen käyttö
3. He eivät ole kavereitani.
4. He pyrkivät kriittiseen ajatteluun. (eivät ole yhden asian ihmisiä) Liika aatteellisuus estää asioiden kriittisen tarkastelun.

Mikäli sinua kiinnostaa osallistua tähän projektiin koelukijan ominaisuudessa niin laita minulle vapaamuotoinen hakemus missä kerrot lyhyesti itsestäsi. Minua ei kiinnosta tittelit eikä tutkinnot, joten niillä ei ole väliä. Toivoisin mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä, jotkka haluisivat osallistua tähän projektiin. Talousasioista ei tarvitse välttämättä tietää mitään etukäteen. Tällaisten ihmisten löytäminen olisi jopa suotavaa.

Luen kaikki hakemukset ja vastaan niihin kaikkiin mikäli ei niitä ei tule monia kymmeniä. Pyytäisin vastaukset 22.3 mennessä sähköpostiini: lessismorefinland@gmail.com. Tarkoitus on lähettää maaliskuun loppuun mennessä ne kohdat kirjasta, jotka olen saanut kirjoitettua.

-TT

PS: Lisäinformaatiota voi pyytää samasta sähköpostiosoitteesta mikäli siltä tuntuu.

Kirja-arvostelu, Erilainen ote omaan talouteen, vapaus, onni ja hyvä elämä, Pasi Havia, Ville Lappalainen ja Antti Rinta-Loppi

Ennen kuin alatte lukemaan tätä kirja-arvostelua niin on syytä mainita, että olen itse kirjoittamassa kirjoja jotka ovat hyvin lähellä tämän kirjan aihepiirejä. Tuon tämän asian siksi ilmi, että tulen enemmän keskittymään kritisointiin kuin kehumiseen. Monesti näkökulmat voivat olla hyvin lähellä tämän kirjan sisältöä, mutta täsmälleen samanlaisia ne eivät joka suhteessa ole. Tämän kirjan sisältö on lähempänä pelkästään rahasta kertovan toisen kirjan sisältöä kuin esikoiskirjani vähemmän on enemmän (työnimi). Esikoiskirjani sisältö tulee olemaan erilainen kuin tämän, vaikka henkisesti se sisältääkin samanlaisia sävyjä elämästä.

Tämä kritisointi ei tule olemaan pois kirjan hyvyydestä, koska tämä on hyvä kirja. Siitä faktasta en minäkään pääse mihinkään, vaikka ”kilpailijana” toivoisin pystyväni tekemään paremman opuksen helposti niin se ei tule olemaan helppoa. Kirjaa arvioidessa tulee aina miettiä sitä mikä on sen tarkoitus. Luettuani sen kertaalleen ja selattuani sen useaan kertaan olen tullut siihen johtopäätökseen, että sillä on kaksi tarkoitusta. Yksi on liikakulutuksen kritisoiminen ja toinen on opas henkilökohtaisen talouden parannukseen. Jotenkin minulle tulee mieleen sellainen asia, että kirja on tehty henkilökohtaisen taloudenhoidon oppaaksi, mutta sivutuotteena siitä on tullut myös hyvin vahvaa kulutuskritiikkiä tarjoava opus. Jos miettii näitä kahta tarkoitusta niin kulutuskritiikiksi kirja on erinomainen ja henkilökohtaiseen taloudenhoitoon hyvä.

Keskityn nyt enemmän sisältöön joka liittyy henkilökohtaisen taloudenhoitoon, koska kulutuskritiikkiä en pysty sen erinomaisuuden vuoksi oikeastaan kritisoimaan. Valitettavasti juuri vahva kritiikki sivutuotteena vie ehkä parhaan tehon kirjasta henkilökohtaisen taloudenhoidon näkökulmasta. Tämä kritiikki nimittäin saa lukijan voimaan pahoin sen jälkeen, kun hän on lukenut ensimmäisen puoliskon eli neljä ensimmäistä lukua. Kun ihminen alkaa voimaan pahoin, hänen on vaikea keskittyä ajattelemaan rationaalisesti. Tämän kirjan tarkoitus on kuitenkin saada lukija ajattelemaan rationaalisesti omaa kulustaan ja käyttämään rahoja järkevästi eikä se siinä ihan täysin onnistu juuri syyllistämisen vuoksi. Jälkimmäinen puolisko joka keskittyy rahojen sijoittamiseen on tosi hyvä, mutta ensimmäisen puoliskon jälkeen lukija ei ehkä pysty keskittymään loppukirjaan sen vaatimalla tavalla. Minun neuvoni kirjan ostaneelle onkin palata ennen kaikkea sen viimeiseen puoliskoon yhä uudelleen. Sen sijaan ensimmäisen puoliskon kuin kaikkien neljän ensimmäisen luvun käyminen läpi uudestaan.

Mennään sitten kirjan plussiin ja miinuksiin (ensimmäisenä plussat)

• Kirja saa ihmisen ajattelemaan omaa talouttaan
• Jatkuvan indeksisijoittamisen suosiminen
• Muutamat erittäin hyvät ajattelumallit
• Talouspornon hylkiminen
• Raha-asioiden suhteen melkein kaikki tarvittava

Kirja saa varmasti ihmisen ajattelemaan omaa rahankäyttöään. Valitettavasti se saattaa samalla luoda enemmän syyllisyyttä kuin luoda ratkaisuja. Vaikutus kuhunkin ihmiseen tulee olemaan erilainen ja toiset saavat enemmän hyötyä kuin toiset tästä syystä johtuen. Koska minä olen vain yksi lukija niin kysyisin muiden lukijoiden mielipiteitä asiasta. Syyllistikö ensimmäisten kappaleiden lukeminen teitä omista valinnoistanne? Indeksisijoittamisen ja jatkuvan sellaisen suosiminen muiden kustannuksella on myös asia joka on tietysti omasta mielestäni hyvä asia. Tämä koskee suurinta osaa ihmisiä ja jos haluaa välillä tehdä sijoituksia yksittäisiin osakkeisiin niin mikään ei estä tekemästä sitä osalla ylimääräisistä rahoista.

Kirjassa on muutama erittäin hyvä ajattelumalli kuten jonkin ostoksen hinnan vertaaminen käytettyihin nettotyötunteihin. Muitakin hyviä malleja löytyy ja suosittelen ottamaan niistä oppia mikäli olette lukeneet tai aiotte lukea kirjan. Yksi asia mikä kirjasta selkeästi puuttuu on kuinka luoda hyviä rahankäyttötapoja. Kirjassa kyllä mainitaan, että niitä pitäisi luoda toistojen avulla, mutta toistot eivät onnistu vain sormia napsauttamalla kuten kirja esittää. Tämän lisäksi olisin kaivannut enemmän lukuja todisteiksi tiettyjen asioiden selventämiseksi. Esimerkiksi vertailu omistusasumisen ja vuokraamisen kustannuksista olisi ollut mielenkiintoinen. Vaikka tässä asiassa luvut heittelevätkin paljon niin jonkinlaisia lukuja olisin mielelläni nähnyt.

Miinuksia:

• Ihmisten liika syyllistäminen (vaikutus todennäköisesti päinvastainen kuin haluttu)
• Neuvot välillä yli-inhimillisiä
• Lukuja, taulukoita ja graafeja olisi voinut olla enemmän
• Noin 50 sivua liian pitkä sisältöönsä nähden

Olen käynyt jo paljon läpi ihmisten syyllistämisestä, joten ei siitä enempää. Kirjan jotkin neuvot olivat yli-inhmillisiä tai vajaita. Tästä yksi hyvä esimerkki on jo aikaisemmin mainitsemani tapojen muodostaminen ilman neuvoja kuinka se tehdään. Toinen hyvä esimerkki on se ettei työpaikkalounasta pidä syödä, koska se tuhlaa aikaa ja rahaa. Tämä neuvo on esitetty huonosti, koska siinä ei esimerkiksi mainita mahdollisuutta tuoda lounasta kotoa. Saatikka sitä, että puolen tunnin tauko työpäivän kuluessa parantaa työtehoa ja verensokerin ylläpitäminen pitää typerät päätökset (mahdollisesti kulutuksesta) loitolla. Toivottavasti mm. tästä asiasta saamme keskustelua aikaiseksi tämän kirja-arvostelun myötä.

Erityisesti graafeja ja taulukoita olisin kaivannut enemmän. Kirjan tekijät ovat keskittyneet enemmän tekstipohjaiseen ilmaisuun mikä tekee kirjasta huonommin luettavan ja pidemmän kuin mitä tarve vaatii. Esimerkiksi treidaamisen ja osakkeiden pitämisen prosenttierot olisi saatu paremmin esille yksinkertaisella taulukolla ja siitä luodulla graafilla. Myös korolle korkoa ilmiön esittäminen graafina olisi konkretisoinut asiaa paljon paremmin kuin pelkät lukuarvot. Kirjassa monet asiat on myös ilmaistu turhalla jaarittelulla. Kaikkea ilmaisua hieman lyhentämällä kirjasta olisi tullut paremmin luettava ja tiiviimpi paketti joka olisi ollut joitakin kymmeniä sivuja lyhyempi.

Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä ja suosittelen sen lukemista kaikille. Jotta kirjan sisällöstä saa parhaiten hyödyn kehotan jokaista lukijaa aloittamaan luvusta 5 tilanteesi tänään. Toki voitte esipuheen ja ensimmäisen kappaleen ensin, mutta niiden jälkeen kannattaa hypätä lukuun 5. Tämä on vain allekirjoittaneen mielipide, joten tehkää miten haluatte.

Eipä mulla muuta,

-TT

7. Askel Selvitä KAIKKI kiinteät kustannuksesi ja vertaa niitä tuloihisi

 Moi taas.

Ennen kuin alat keskittymään tähän seitsemänteen askeleen on syytä pitää huoli siitä, että on ottanut edellisetkin. Ne löytyvät seuraavista linkeistä:

1.Askel

2.Askel

3.Askel

4. Askel

5.Askel
7. Askel

Kiinteät kustannuksesi ovat niitä jotka eivät vaihtele jatkuvasti. Ne ovat niitä kustannuksia joita maksetaan tietyn ajanjakson välein sama summa. Nämä kiinteät summat saattavat kuitenkin vaihdella esimerkiksi vuoden välein mikäli kiinteisiin kustannuksiin liittyvä sopimus raukeaa. Esimerkkinä voidaan käyttää ihan mitä tahansa määräaikaissopimusta. Yksi hyvä esimerkki on asuntolaina jonka lyhennys taitaa muuttua keskimäärin puolen vuoden välein. Tämä tietysti riippuu siitä millainen asuntolaina on kyseessä, mutta voimme yleistää asian menevän kutakuinkin näin. Lisäksi asuntojen yhtiövastikkeet ovat kiinteitä kuluja ja ne vaihtelevat vuosittain.

Kiinteät kustannukset ovat niitä joiden määrää on huomattavan paljon vaikeampaa säädellä siinä tapauksessa, että hommat menevät toisin kuin on itse odottanut. Ne ovat niitä kustannuksia jotka saavat sinut paljon pahempiin ongelmiin kuin sinun vaihtuvat kustannuksesi joita voit tarpeen vaatiessa vähentää paljon helpommin. Kiinteiden kulujesi ei missään nimessä pitäisi ylittää puolia tuloistasi ellei sinulla ole huomattavaa määrää joko rahaa tai helposti rahaksi muutettavaa pääomaa kuten osakkeita tai rahastoja.

Vaihtuvat kustannukset ovat toki tärkeä osa kulurakennettasi, mutta vielä tässä vaiheessa emme käy niiden roolia tarkemmin läpi. On tärkeämpää ensin muodostaa ajattelumalli kiinteiden kustannusten suhteen, koska ei pidä haukata liian suurta palaa kerralla. Mikäli sinulle on epäselvää mikä lasketaan kiinteäksi kustannukseksi niin voit kommentoida tätä kirjoitusta.

Onnistumisen iloa!

-TT

PS. Yritän saada Englannin kielisen blogini tutustumiskuntoon tämän illan aikana. Linkki siihen ilmestyy linkkilistaani

 

 

Tavaroiden todelliset kustannukset

Maksettu summa vain osa kustannuksista

Monet ihmiset ajattelevat tavaroiden kustannusten loppuvan ostohetkellä, mutta monissa tapauksissa ostohinta ei ole lähelläkään kokonaiskustannusta. Hinnan lisäksi kustannuksiin kuuluvat säilytyskustannukset eli tila jonka esine vie, niiden huolto ja ylläpito, mahdollinen tarve hankkia kalliimpi tavara vanhan tilalle, mahdolliset tavaroiden varkaudet ja hajoamiset ja vaikeus päästä niistä eroon.
Tavaroiden hinta voi vaihdella muutamista kymmenistä senteistä äärettömyyksiin. Vain taivas on rajana. Mitä kalliimpaa tavaraa ostaa sitä suuremman menetyksen ihminen keskimäärin tuntee. Tämä menetys kuitenkin pienenee jokaisen Euron lisääntyessä. Hinta ei kuitenkaan suoraan tarkoita ihmisen tavaralle laittaman arvon kasvamista vaan erittäin kallis tavara voi olla vain erittäin kallis jäte ihmiselle. Ostopäätöstä tehtäessä tulisi ihmisen joka kerta miettiä onko esine hintaansa arvokkaampi sen koko käyttöajan vai meneekö ainakin osa maksetusta summasta hukkaan. Hintaa ei myöskään pidä mitata pelkästään rahassa, koska omistaminen kuluttaa myös psykologisia voimavarojamme. Näiden voimavarojen rajallisuus on yksi suurimmista syistä omistaa vähemmän turhaa.

Varastointitila tulee erityisen kalliiksi

Tavaran viemän tilan kustannus on myös varsinkin Suomessa suuri, koska jokainen lisäneliö jonka tarvii on hinnaltaan kallis. Mitä suurempi tavara on kyseessä sitä kalliimmaksi sille varattu tila tulee. Mietitään esimerkiksi keittiön pöytää : Jokainen lisäneliö jonka hankkii varmuuden vuoksi maksaa tuhansia Euroja varsinkin pääkaupunkiseudulla. Tällöin on syytä myös sitten käyttää sitä lisäneliötä jatkuvasti, koska käyttämättömyys maksaa hunajaa. Kyse ei ole pelkästään tavaran koosta vaan myös siitä tilasta jota jokin tavara vaatii käytettäväksi. Keittiön pöytää esimerkkinä käyttäen voi olettaa tarvittavan tilan olevan noin puolitoistakertainen mikäli kyse on pöydästä jonka ympärille ihmiset kerääntyvät. Tilanviemisen lisäksi on syytä miettiä esineen massaa, koska monesti tavaraa tulee siirrettyä paikasta toiseen. Pieneen tilaan mahtuva ja kevyt tavara on helppo siirtää.

Ylläpito ja huolto muodostavat osan kustannuksista

Tavaroiden ylläpito ja huolto voivat tulla hyvinkin kalliiksi koko tuotteen elinaikana. Tästä paras esimerkki on auto jonka käyttöön tarvitaan polttoainetta, maksettu vakuutus, kaikki huollot, jne. Auton ostohinnan lisäksi nerokkaat virkamiehemme ovat laskeneet keskimääräisiksi käyttökustannuksiksi 45 senttiä per kilometri jota käytetään kilometrikorvauksissa. Auton käyttökustannuksiksi tulee vuosittaisella 10000 kilometrillä 4500 Euroa joka tarkoittaa sitä, että kymmenessä vuodessa on rahaa mennyt pelkästään käyttökustannuksiin 45000€:a joka on helvetin iso summa rahaa. Käyttökustannuksia voi pienentää valitsemalla tavaroita joiden ylläpito ja huolto eivät maksa paljoa.

”Nyt on ihan pakko saada uusin malli”

Portti ”vahvempiin” huumeisiin eli jotkut ihmiset voivat potea myös tarvetta kalliin älypuhelimen hankkiessaan pysyä viimeisen tekniikan kehityksen perässä eli luoda itselleen tarpeen ostaa aina uusi viimeisimmän huippumallin ilmestyessä markkinoille. Tämä tarve vahvistaa itse itseään jokaisen puhelimenvaihdon myötä.

Tavarat hajoavat ja niitä varastetaan

Tavaran voi myös joku toinen ihminen varastaa tai se voi myös hajota. Niitä varastetaan Suomessa onneksi harvoin, mutta monissa muissa maissa se on paljon yleisempää. Lisäksi kallein ja laadukkain tavarakin voi hajota käytössä. Tämä kustannus on enemmän kuin oletus kuin fakta, mutta sekin on otettava huomioon. Psykologinen taakka voi olla itse hintaa suurempi tässäkin hommassa.

Tavaroista on vaikea päästä eroon kohtuuhintaan

Monista tavaroista on vaikea päästä eroon. Tämä koskee erityisesti henkistä tunnesidettä tavaraan. Meillä jokaisella on kaapit ja hyllyt täynnä tavaraa joita emme tunne tarvitsevamme juuri tällä hetkellä. Silti niistä luopumista miettiessämme takaraivoissamme monesti käy: ”entäs jos mä joskus vielä tarvitsen tätä?” Mitä kalliimpi ja suurempi tavara on kyseessä sitä vaikeampi siitä on päästä eroon saaden siitä jotakin maksua takaisin. Kaikestahan pääsee eroon, mutta kyse on sitten siitä kuinka kalliiksi se tulee.
Kustannukset tulisi siis laskea tavaran koko käyttöiän myötä, jotta osaa antaa hankinnalle oikean arvon. Tällöin pitää ottaa kaikki mahdolliset kustannukset mukaan. Piilokustannukset ovat monissa tapauksissa merkittävät ja itseasiassa ostohintaa selkeästi suuremmat. Muista siis varoa niitä. Näitä asioita ei kuluttaessa tule juuri koskaan mietittyä, mutta ne tulevat kyllä vastaan säännöllisesti. Tavaran elinikä on yksi suurimmista huomioon otettavista asioista. Kymmenen vuotta kestävä kallis tavara voi tulla suhteellisesti halvemmaksi kuin halvempi ja nopeammin hajoava tavara. Köyhällä ei siis ole välttämättä varaa ostaa halpaa!
Suosittelen jokaisen miettivän ostopäätöstä tehtäessä todellisia kustannuksia hinnan lisäksi.
-TT

Homo Ecostupidus

Onko kirjoituksen otsikon nimi jotenkin outo tai pidät sitä mahdollisesti vääränä terminä Homo Economicukselle? Ei se mitään, sillä olet aivan varmasti oikeassa, koska otsikko ei varsinaisesti ainakaan tietääkseni tätä ennen ole tarkoittanut yhtään mitään vaan se on oma vastaehdotus taloustieteilijöiden hyväksymälle termille Homo Economicukselle joka tarkoittaa ihmistä joka tekee taloudelliset päätökset mahdollisimman viisaasti.

Homo Ecostupidus on taas ihminen joka tekee taloudelliset päätöksensä ainoastaan erittäin lyhyen aikavälin perusteella maksimoiden oman tämänhetkisen nautintonsa käyttäen rahaa ajattelematta juurikaan eteenpäin. Korostetaan nyt sitten sen verran ettei tämä termi ole tieteellinen vain minun joko jostain omaksumani tai sitten keksimän. Perinteisesti taloustieteessähän on oletettu ihmisen olevan rationaalinen päätöksentekijä ja tämä on taas aika lailla vastakohta. Olen joskus hyvin paljon miettinyt harrastusteni viedessä minua sunnuntaisin edestakaisin pk-seudulla sitä väen määrää joka julkisissa kulkuvälineissä liikkuu vapaapäivänään. Olen hyvin usein ajatellut ihmisten menevän syömään, kahville tai muuten viettämään aikaansa, mutta en olisi ikinä uskonut heidän menevän shoppailemaan, mutta olen mitä ilmeisimmin ollut koko ajan väärässä. Kyse voi tietysti olla yksittäistapauksesta, mutta kun eräs kauppakeskus avattiin menneellä viikolla oli sinne menossa täysi bussilastillinen ihmisiä ja sen lisäksi sinne olivat hirveän pitkät autojonot sunnuntaina mikä ylittää oman ymmärrykseni. Miksi kukaan haluaisi viettää parasta vapaa-aikaansa kauppakeskusten tungoksissa säästäen pikkuhiluja varsinkin kun pidemmällä tähtäimellä tuollaiset väenpaljoushelvetit aiheuttavat enemmän ahdistusta ja rahaongelmia kuin mitä iloa mahdollisista pienistä säästöistä heille tulee? Tällainen käytös tietysti saattaa aiheuttaa jonkinlaista euforiaa ja tuottaa hyvän olon tunteita lyhyellä aikavälillä, mutta aiheuttaa ongelmia pidemmällä. Hyvän olon maksimointi mahdollisimman nopeasti on varmasti meissä kaikissa jossain sisällä syvimmässä, mutta jotkut pystyvät kuitenkin tukahduttamaan nämä halut suhteellisen tehokkaasti. Niitä ei kuitenkaan pysty täysin sulkemaan ajatusmaailmastaan. Itse koen myös usein palavaa halua ostaa sellaista mitä en tarvitse, mutta pystyn aika usein itseni hillitsemään nykypäivänä. Aikaisemmin meni aina heti kaikki rahat mitä tulikin, mutta ei enää. Tämä on tietysti tilanne ainoastaan tällä hetkellä ja se voi muuttua milloin tahansa mikäli annan homman revetä.

Homo Ecostupidusta ei pidä sekoittaa ainoastaan kuluttamiseen vaan on syytä ymmärtää ettei lyhyen aikavälin tilanteen maksimointi koske ainoastaan kaupassakäymistä vaan se koskee myös muita osa-alueita kuten sijoittamista ja säästämistä. Koska säästäminen on perin yksinkertainen operaatio ei siitä sen enempää. Mitä taas tulee Homo Ecostupidukseen sijoittajana niin tämä havainto johtaa siihen, että pörssikurssit ja muiden sijoitusomaisuuksien hinnat ovat suurimman osan aikaa väärässä eli toisin sanoen sijoittaja on kaikkea muuta kuin rationaalinen päätöksentekijä. Toisin sanoen ihminen haluaa ennen kaikkea maksimoida lyhyen aikavälin onnellisuuden tunteen eli toisin sanoen olla oikeassa mikä johtaa toimintaan joka kopioi laumasieluisuutta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että suurin osa rahastojenhoitajista peesaa sitä vertailuindeksiä enemmän tai vähemmän, koska mikäli tulokset poikkeavat liikaa siitä alaspäin saavat he potkut mikäli sama ilmiö toistuu useammin. He eivät siis toisin sanoen uskalla olla juurikaan eri mieltä markkinoiden kanssa mikä johtaa lähinnä keskinkertaisiin tuottoihin. Tämä siis tarkoittaa oman työpaikan turvaamista mikä maksimoi rahastonhoitajan lyhyen aikavälin tuoton, mutta pidemmällä aikavälillä tämä tapa hoitaa rahastoa ei ole läheskään parhain. Tämä johtaa myös siihen ettei niitä niin sanottuja kassavirtamalleja joita suurin osa ammattilaisista tekee noudateta. Toisin sanoen keskittymällä omiin analyyseihin tällaisen tavallisenkin tallaajan pitäisi voittaa helposti keskimääräiset markkinatuotot. Ongelmaksi muodostuu pitkällä aikavälillä kuitenkin tunteidenhallinta ja se taas ei ole yksinkertainen asia, koska meissä kaikissa asuu se Homo Ecostupidus joka saattaa puuttua ratkaisevasti peliin väärillä hetkillä. Tämä Homo Ecostupidus elää meistä kaikista viisaimmissakin ja aika monet taloustieteen nobelistitkin ovat olleet usein erittäin pahasti väärässä, joten ei kannata heitäkään uskoa vaan itseensä.

Tämä Homo Ecostupidus ihmiseläin ei siis todellakaan perustu mihinkään tieteellisiin tosiasioihin vaan ainoastaan omiin havaintoihini ihmiseläimen turhamaisuudesta ja halusta maksimoida oma hyötynsä lyhyellä tähtäimellä niin sitä pitää myös ajatella vain yhtenä mielipiteenä eikä minään absoluuttisena totuutena. Toisin sanoen älä usko mitä juuri äsken luit vaan tee omat johtopäätöksesi.

-TT

Puola perstuntumalta

Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata lukijoilleni hieman minkälainen talous Puola perstuntumallani katsottuna on. En ala tähän mitään tilastotietoa tunkea vaan tehtyyn arvioon ovat vaikuttaneet kolmen viikon lomareissuni heinäkuussa ja aikaisemmat kokemukseni maasta.

Ensimmäisenä infoa siitä minkälaisia ihmisiä maassa asuu, koska ilman heitä kyseessä on vaan kohtalaisen kokoinen maapläntti hieman Suomesta etelään. Puola on ollut aina enemmän tai vähemmän osa itä-Eurooppaa, vaikka monet heistä puhuvatkin maasta joka sijaitsee keski-Euroopassa. Maantieteellinen sijainti voi sitä ollakin, mutta ihmisten luonteenpiirteet eivät kyllä tähän viittaa. Vaikka joku saattaakin hieman nousta takajaloilleen tästä niin on sanottava puolalaisten olevan hyvin monissa asioissa samanlaisia kuin suomalaiset. Molemmat ovat hieman melankolisia, monesti viinaan meneviä ja kysyvät yleensä ulkomaalaisilta, että miksi te tulette tänne kun ei täällä ole yhtään mitään? Tämä viimeinen kysymys on hyvin suosittu myös suomalaisten sanomana. Tämä kysymys kuulostaa monelle ulkomaalaiselle ihan helvetin tyhmältä, koska omasta kotimaastaan pitäisi olla ylpeä. Olen samaa mieltä, mutta perinteinen vaatimattomuus on joidenkin mielestä niin hemmetin kaunista. Melankolisuuden ja itsensä vähättelyn lisäksi puolalaiset ovat omien kokemusteni mukaan ahkeria, mutta oma-aloitteisuus ja asioiden organisointi eivät missään nimessä kuulu heidän hyveisiinsä. Jos yrität heidän kanssaan saada hoidettua tai vaikka yrität lähteä jonnekin tiettyyn aikaan niin silloin alkavat hommat yleensä tökkiä. Puolalaiset tarvitsevat jonkun käskemään itseään, jotta saavat asioita tehtyä. Tämä selittyy varmasti aika lailla maan historialla ja kommunistisen vallan alla ei omaehtoisuus ollut mahdollista. Vielä kansalaiset eivät ole päässeet tästä auktoriteettien pelosta eteenpäin ja uskon siihen menevän vielä vuosikymmeniä. Pidän puolalaisia kuitenkin hyvin sympaattisina ja vieraanvaraisina, vaikka tietysti joitakin rasistejakin maasta löytyy. He ovat kuitenkin hyvin pieni vähemmistö, vaikka ulkomailla monet omaavatkin puolalaisista toisen kuvan.

Puolaa pidän itseasiassa hyvinkin turvallisena maana, vaikka mitä ilmeisimmin varkaita ja muita pikkuroistoja maassa on enemmänkin. Siellä ei siis toisin sanoen kannata omaisuuttaan jättää vartioimatta. En tosin ole joutunut ryöstön kohteeksi itse enkä ole kovin monen muunkaan kärsineen tästä vitsauksesta. Vaikka ihmiset juovatkin suhteellisen reippaasti alkoholia niin hyvin harvat ovat kuitenkaan samanlaisessa räkäkännissä julkisilla paikoilla kuin suomalaiset rapajuopot. Tämä johtuu varmaan osittain jo mainitsemastani auktoriteetin pelosta joka juopoilla kohdistuu siellä poliiseihin. Toinen syy on nollatoleranssi julkijuopotteluun ja sen seurauksena on ainakin paikallisille kovat sakot. Tästä huolimatta ihan jumalattoman tarkkoja määräyksiä tai sääntöjä ei asian suhteen ole ja esimerkiksi poikkeaminen terassilta viereiselle puistonpenkille juomaan omaa tuoppiaan ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä poliisin tai ravintolahenkilökunnan toimesta. Aika lailla monet muutkin asiat ovat vähemmän säänneltyjä ja siten ihmisystävällisempiä kuin Suomessa. Mitä tulee byrokratian määrään niin olettaisin sen olevan aika lailla yhtä hankala asia kuin täällä kotimaassakin. Tästä en kovin tarkasti tajunnut kysellä, joten vastuu siirtyy kuulijalle.

Jos nyt sitten mennään selkeisiin talousasioihin niin suurin osa maan infrasta on vuosikymmeniä monia länsimaita jäljessä mitä tulee elämän perusedellytyksiin kuten vedensaantiin, sähköihin, asuntojen kuntoon ja moniin muihin asioihin. Käytännössä puolalaisten ja meidän kannalta tämä tarkoittaa Euroopan Unionille yhtä helvetin suurta rahareikää, jotta tästä maasta saadaan länsimaiden tasoinen infraltaan. Jonkinlainen hyvä alku tästä on saatu, koska isojen kaupunkien välille on rakennettu moottoriteitä ja ne ovat juuri tehtyjä. Hyvin monessa paikassa näkyy EU:n rahoituksesta todisteina olevia kylttejä jotka kertovat Euroopan Unionin osallistuneen erilaisten hankkeiden rahoittamiseen. Itse näkisin suomalaisille yrityksille parhaat mahdollisuudet tuottoihin nimenomaan juuri tämän perusinfran rakentamisessa. Jonkin verran suomalaisyrityksiä toki näkyy maassa, mutta uskon tulevaisuudessa bisneksen kasvavan paljon siellä. Maaseudulle mentäessä kyllä huomaa nopeasti ettei infra ole aina ihan täysin länsimaiden tasoa, mutta siellä missä allekirjoittanut oli käymässä oli suhteellisen hyvät oltavat. Kyseessä oli kuitenkin remontoitu kämppä, joten vertauskohtia ei niin paljon ollut. Hyvin harvat nuoret kuitenkin omistavat asuntoansa, koska ne maksavat tällä hetkellä ainakin kaverieni kommenttien mukaan aivan liikaa. Parempikuntoisessa kimppakämpässä vuokra vaihtelee 100-150 Euroa huoneelta eli kolmion saisi vajaalla viidellä sadalla Eurolla vuokralle. Tämä saattaa kuulostaa kohtuulliselta, mutta on huomioitava ihmisten tulotaso joka on kaiketi palttiarallaa kolmasosa Suomesta. Saa korjata tämän mahdollisen virhekäsityksen.

Puolassa on hyvin vähän Citymarketin tai Prisman kokoisia ostoshelvettejä. Ruoka on verrattain kallista ainakin paikallisille mikä oli ainakin allekirjoittaneelle yllätys. Jos esimerkiksi vertaa Saksaan niin Puolassa mennään samoissa hinnoissa, vaikka maa on paljon köyhempi. En valitettavasti oikein löytänyt hirveän hyviä vertailukohtaisia lukuja, koska saksalaislatoja (Lidl) ei juurikaan ollut. Carrefour toimi paljon useammin ruoanostopaikkanani. Yhden kerran kävin tosin Lidlissä, mutta se oli Poznanissa enkä jaksanut ruveta hintoja hirveästi laittamaan ylös. Sen verran tein kuitenkin hajatelmia ettei saksalaiskaupasta saanut Puolassa superhalvalla ruokaa. Normaalikaupoissa ei onneksi tarjottu lihaa marinadipaskassa vakuumipakattuna vaan sitä sai ihan oikealta lihatiskiltä itse palansa valiten. Ruokaa eivät suurketjut ole onneksi täysin pilanneet, vaikka siinä saksalaisessa taisi tosin olla lihaa myynnissä nimenomaan vakuumipakattuna. Onneksi kuitenkin ilman valmismarinadia.

Vaatteiden hintoja en hirveästi katsellut, joten niistä on paha sanoa juuri mitään. Puolassa tuontitavarat tuntuivat olevan kalliita paikallisille, mutta sen tarkempaa hintatarkkailua en tehnyt. Se mikä häiritsee matkailijoita on kaikkien lehtien, telkkariohjelmien ja monien muiden kulttuuritilaisuuksien näyttäminen ja järjestäminen ainoastaan Puolaksi. Toisaalta sisämarkkinat ovat riittävän isot tälle ilmiölle eikä maa ole kovin kansainvälinen, joten tarvetta muiden kielien käyttöön ei ole samalla tavalla kuin täällä. Toisaalta jonkin verran kuulutetaan mm. rautatieasemilla lontoon murteella, joten matkustaminen kyllä onnistuu ilman paikallisen kielen osaamistakin. Puolalaisten kielitaito ei ole kehuttava, mutta hyvin monet nuoret puhuvat nykyään Englantiakin. Venäjä on ollut toinen pakollinen kieli, joten ainakin sillä pärjää maassa vanhempien ihmisten kanssa ja itse olen kommunikoinut jopa saksaksi keski-ikäisten kanssa.

Jos nyt vielä mainitsisin, että ihmisten palveluhenkisyys maassa vaihtelee huomattavasti. Entisen Neuvostoliiton vaikutusvallan aikana kasvaneet ja eläneet eivät ole tainneet juurikaan hymyillä tai palvella eivätkä he tee sitä vieläkään, kun taas nuoremmat ovat taas pirteämpiä ja avuliaampia. Kaiken kaikkiaan uskon Puolan talouden kasvavan ainakin niin pitkään kunnes EU:n avustukset alkavat selkeästi vähenemään. En usko Puolasta tulevan suuryrityksiä maailmalle kovin montaa seuraavien vuosikymmenien aikana, koska vieläkin hyvin monet nuoret muuttavat pois maasta parempien mahdollisuuksien luo ulkomaille kuten he ovat jo pidempään tehneet. Maan suurin mahdollisin virhe olisi nyt liittyä Euroon, mutta he eivät sitä virhettä taida ainakaan ihan heti tehdä.

Ehkä tämä riittää Puolasta, lisäinfoa saa kysymällä mikäli osaan vastata.

-TT

Huippujuhannus kohtuuhintaan

Kirjoituksen otsikko kuulostaa ihan mainospuheelta, mutta lupaan olla mainitsematta yhtään ainutta tuotemerkkiä tai muuta vastaavaa. Huippujuhannushan on hyvin suhteellinen käsite ja siitä on monia mielipiteitä, joten tämä kirjoitus edustaa lähinnä yhtä näkökulmaa asiaan ja mikäli jostakin lukijasta tuntuu siltä kuin yrittäisin ”opettaa faijaani panemaan” niin siltä se voi aika monen korviin kuulostaa. Elkää siis ottako hirveän vakavasti tätä kirjoitusta, vaikka varmasti jotain asiaakin tästä löytyy.

Ehkä tärkein nyrkkisääntö kuitenkin tällaisen juhlan viettoon on hankkiutua sellaisen porukan seuraan joka on itsellensä kaikista mukavin. Tämä ei oikeastaan ole ihan täysin rahakysymys, vaikka me pienituloiset emme voikaan kaikkien kanssa välttämättä tällaisia kinkereitä viettääkään. Tämä seuranvalinta voidaan suorittaa aika lailla luottamalla niihin ystäviin joiden itse uskoo pystyvän valitsemaan porukan josta puuttuvat kaikki ”Pekka Mulkvistit” ja näitä henkilöitä löytyy varmasti suurimman osan lähipiiristä. Poikkeuksena tietysti itse ”Pekat” joiden on kovin vaikeaa muutenkaan saada kutsua yleensäkään juhlimaan. Porukan koolla ei ole suurempaa merkitystä mikäli se on vain hyvin valittu, mutta mitä suurempi joukko sitä varmemmin on joku kaveri joka osoittautuu Mulkvistiksi. Näiden lisäksi on tietysti olemassa sellaisia ”pariskuntia” jotka eivät yksinään täytä mulkvistien tunnusmerkkejä, mutta jotka yhdessä sellaisiksi muuttuvat. Tämä ei välttämättä tarkoita eri sukupuolta olevia henkilöitä vaan voi myös olla kaksi kaverusta.

Itse juhlapaikan olisi syytä olla kohtuullisen välimatkan päässä eikä tähänkään ole tarkkaa etäisyyttä määriteltävissä. Itse pidän kolmea tuntia aika lailla maksimia mikäli kyseessä on vain pitkä viikonloppu eikä ole esimerkiksi siirtymässä suoraan kesälomalle. Tällöin matkalla ei ole niin suurta merkitystä, koska silloin ei tarvitse ”kiirehtiä” nopeasti takaisin. Juhlapaikalle ja pois siirtymisen tulisi olla hyvin kiireetön tapahtuma. Kimppakyydit samoista suunnista ovat myös suositeltavia eikä niiden järjestämiseen suurempia toimenpiteitä vaadita. Yleensä pari puhelua riittää tähän helposti. Nämä lyhyet matkat ovat myös siitä hyviä, että ne voidaan käytännössä tehdä ihan tuntemattomienkin kanssa. Kimppakyydillä matkustaessa paras ratkaisu on antaa kuskille mieluummin ylimääräistä kuin alkaa laskemaan bensankulutusta. Autossa kun tuppaa olemaan muitakin kuluja. Lyhyellä matkoilla ei kuitenkaan puhuta kovin suurista summista, joten niistä tappeleminen on järjetöntä.

Ravintopolitiikka onkin se ehkä eniten monille haasteita tuottava asia. Itse olen suurimman osan täysi-ikäisyydestäni raahannut juhannuksenviettoon järkyttävät määrät alkoholia jota olen sitten kiskonut aamusta iltaan. Tämä on ollut erityisesti juhannuskinkereissä tapa. Tässä tapauksessa vähemmän on enemmän eikä alkoholia tulisi käyttää kuin nautintoaineena tässäkin keskikesän juhlassa. Tiedän tämän olevan ihan hirveätä jeesustelua, mutta uskoisin oppineeni asian kantapään kautta. Suurin osa ihmisistä osaavat kuitenkin käyttäytyä järkevästi suurista alkoholimääristä huolimatta, joten en pidä sitä suurena ongelmana. Se minkä itse huomasin tänä vuonna oli yllättävä fakta ettei suurimman osan persoonallisuus juurikaan muutu mikäli ei vedetä änkyräkännejä. Toisin sanoen muutama olut per päivä riittäisi suurimmalle osalle ihmisistä juhannuksenviettoon eikä bileet juurikaan siitä huononisi. Ainut asia mikä muuttuisi olisi se ettei krapula olisi vallitseva olotila seuraavana aamuna. Mainittakoon nyt vielä sen verran, että olen ”Urpo” ihan ilman alkoholiakin aina välillä, joten se ei allekirjoittaneella vaadi edes sitä suurta määrää olutta. Suosittelisinkin ihmisiä panostamaan enemmän kiinteään ravintoon, koska siitä saa parhaimmillaan hyvinkin suurta nautintoa. Itse tykkäsin erityisesti juhlien isännän tarjoamista savumuikuista, jotka olivat lähes taivaallisen makuisia. Siitä iso kiitos isännille! Tämä kiinteään ravintoon keskittyminen ei myöskään heitä rahaa samalla tavalla hukkaan kuin suuret alkoholimäärät mikä pitää rahankulutuksen kohtuullisissa summissa. Itselläni meni hieman alle sata Euroa kaiken kaikkiaan tänä vuonna.

Joillakin ihmisillä on paha tapa aikatauluttaa myös juhlienviettoa missä ei ole mitään järkeä. Ohjelmaa tulisi olla hyvin vähän ja sitä tulisi sitten aikatauluttaa fiilispohjaisesti eli saunotaan, uidaan ja syödään ilman suurempaa stressiä. Hyvällä porukalla suurempia ohjelmanumeroita ei tarvita, vaikka pienet asiat piristävätkin juhlia. Kokonpoltto on tietysti juhannuksen yksi kohokohdista mikäli sellainen on mahdollista suorittaa. En pidä kuitenkaan kokkoa kovin välttämättömänä juhlien onnistumiseksi. Jotakin musiikkia olisi hyvä olla, mutta sekin oikeastaan riippuu porukasta. Vähemmän on enemmän toimii mielestäni hyvin nyrkkisääntönä tässäkin asiassa.

Koska tämä kirjoitus on enemmänkin mielipide kuin todellista faktaa niin siihen kannattaa myös suhtautua siten ettei vedä herneitä nenään. Jos jollakin on vinkkejä hyvän kesäjuhlan viettoon niin saa ihmeessä niitä jakaa.

-TT

Suomessako korkea verotus?

On aina tärkeää miettiä mihin vertaa ja tällä kertaa on todettava Suomenkin taipuvan vertailussa hyvätuloisten korkeiden verojen suhteen ainakin Ranskalle. Eilen ilmestyi ainakin kauppalehden nettisivuille uutinen, jossa kerrottiin tuolla patonkien, baskereiden ja punaviinin maassa tuhansien kotitalouksien kokonaisveroasteen nouseminen yli sadan prosentin.

Suomi siis kaiken kaikkiaan häviää rikkaidenkin osalta vielä reilusti noille demokratian visionääreille. Suomessa ei taideta päästä tosirikkaiden osalta tuohon sataan prosenttiin, vaikka täälläkin on heille hyvin korkeat verot. Jos nyt sitten joku miettii mitä se yli sataprosenttia tarkoittaa niin silloin toisin sanoen maksetaan enemmän veroa vuodessa kuin mitä tienataan. Tämä ei kuitenkaan koske pelkkää tuloista maksettua veroa vaan koko pakettia johon kuuluvat tuloverot, osinkoverot, pääomatuloista maksetut verot, kulutusverot, jne. Tämä rikkaiden verottaminenhan oli presidentti Hollanden vaalivaltti ja sen avulla mitä ilmeisimmin sitten sai suuren kansan suosion. Tämä ei varmastikaan ollut ainoa syy voittoon vaan muitakin on riittänyt eikä varmastikaan pienin niistä ollut Sarkozyn hallinnon joidenkin jäsenien korruptio ja verojen pimittäminen.

Tämä yli sadan prosentin kokonaisveroaste tuhansille yli miljoonan tienaaville kotitalouksille on suuri saavutus johon ei ole tainnut pystyä kuin aniharva valtio ja yksikään niistä ei silloin ole ollut demokraattisilla vaaleilla valittu. Kaiketi ainakin Neuvostoliitto ja Kiina Maon aikaan olivat näitä yli sadan prosentin maita, vaikka nekään eivät tainneet kerätä kansalaisten työpanosta veroina vaan maatalous ynnä muina tuotteina ja vaatimuksina jotka nämä keskushallinnot keräsivät. Pohjois-Korea taitaa olla tällä hetkellä lähes ainut valtio joka tähän pystyy omalla tavallaan. Voi tietysti olla, että muutkin diktatuurit näin tekevät, mutta itselläni ei ainakaan ole sen tarkempaa tietoa asioista. Tästä Ranskan veromallista onkin sitten jo päästy ainakin siihen ettei kaikki maan rikkaat enää ole jaksaneet katsella menoa vaan ovat muuttaneet muualle kuten näyttelijä Depardieu karkasi Venäjälle katkeran tilityksen jälkeen. Tällainen kokonaisveroaste rikkaille tarkoittaa sitä ettei heillä ole varmastikaan halua asua maassa kovin pitkään vaan he siirtyvät jonnekin muualle ja vievät ennen pitkää todennäköisesti yrityksensäkin muualle. Tämän seurauksena taloudellinen toimeliaisuus vähenee ja valtiontalous alkaa heittää häränpyllyä. Tästä on Ranskan kohdalla jo näkyvissä selkeitä merkkejä. Koska siellä valtiolla on kuitenkin hyvin suuri merkitys talouselämässä ei tämä taloustaantuma näy niin nopeasti, koska valtio saa vielä puoli-ilmaiseksi lainattua rahaa. Kysymys lähinnä kuuluu, että mitä sitten tapahtuu kun näin ei ole enää asiat? Sama juttu on tosin täällä kotimaassakin, jossa verotulot alkavat hupenemaan menojen kasvun lisääntyessä.

Suomen tilanne on aika lailla sama, mutta pienemmässä mittakaavassa kuitenkin, koska yritykset pääsevät huomattavasti helpommalla kuin Ranskassa. Parhaimmillaan voidaan täälläkin puhua kokonaisveroasteen olevan suurituloisille jopa kahdeksankymmentäkin prosenttia. Suurituloiselle palkansaajalle suurimmat kokonaisveroasteeseen vaikuttava verot ovat tietysti tuloverot ja eläkkeet joita voidaan pitää myös veroluontoisina maksuina. Niiden yhteenlaskettu prosentti taitaa olla 55-60% riippuen kotikunnasta. Nämä tulot ovat kuitenkin hyvin harvassa eikä niitä kannata sen tarkemmin käydä läpi. Suomessa suurimmat kuluttamiseen tarkoitetut verot ovat mitä ilmeisimmin polttoaine- ja alkoholiverot jotka ylittävät selkeästi muut. Alkoholiverot vaihtelevat sen verran paljon, että jokainen voi tarkistaa omat veronsa mikäli ostaa Suomesta alkoholia. täältä Jotta saataisiin jonkinlainen kuva siitä paljon autoilusta maksetaan veroa jo pelkän polttoaineen kohdalla niin käytetään yksinkertaistuksen vuoksi 10 000 kilometriä vuodessa ajavaa henkilöä ja autoa joka kuluttaa seitsemän litraa sadalla kilometrillä. Bensan hintana käytetään 1.70€/l ja laskutoimitus on seuraava:

10000km*7L/100km*0.968€/L=677.60€

Polttoaineverotus löytyy täältä

Omaa kokonaisveroastettaan saa helposti kasvatettua, kun hankkii uuden auton jonka hinnasta yli puolet on veroa. En tiedä miten käytetyistä autoista veroa peritään, kun en muutenkaan omista autoa. Joku voi valaista tässä asiassa meitä kaikkia mikäli kokee sen tarpeelliseksi.

Suomessahan on vallalla sellainen meininki, että keski- ja suurituloiset palkolliset maksavat tämän leikin ja pienituloiset elävät käytännössä näiden muiden yhteiskuntaluokkien kustannuksella. Myönnetään asian olevan kärjistetty, mutta olen joskus seuraillut omaa kokonaisveroastetta ja voin todeta sen olevan reilusti alle 20%, koska virallisen totuuden mukaan elän aika lailla köyhää elämää. En osaa sen tarkemmin määritellä mikä se köyhyysraja on, joten ei siitä enempää. Syy miksi kokonaisveroasteeni on niin alhaalla on se etten ole maksanut senttiäkään alkoholiveroa Suomeen varmaan vuoteen, koska en ole sitä juonutkaan kuin yhden ilmaisen oluen ja pahvimukillisen vappuna viime elokuun jälkeen ja tuloveronikin jäävät reilusti alle kymmenen johtuen pienituloisten kunnallisveron vähennyksistä. Jos vertaa esimerkiksi bensaveroa maksamiini veroihin matkakorttini veroista niin vuoden aikana niihin menee hieman yli sata Euroa eli jos vertaa polttoaineveroon niin siinäkin säästää veroissa. Ainoa musta aukko minulla menee verojen suhteen kiinteistöverossa, josta en tiedä kuinka suuri osa vastikkeeseen menevistä rahoista siihen uppoaa. En myöskään osta Suomesta juurim mitään muuta kuin ruokaa ja siinäkin veroprosentti on vain neljätoista. En juurikaan enää nykyään syö edes makeaa, joten siitäkään verosta ei tule itselleni suurta laskua. Osinkoverot ovat tosin jonkinlainen lisälasku, mutta niitä ei voi oikein välttää. Ne ovatkin yli 40% riippuen tietysti lasketaanko mukaan yrityksen voitoistaan maksamat verot vai ei.

Suomessa on siis aika lailla mahdollista säätää kokonaisveroastettaan ja en pidä sitä pahana asiana. Se vain vaatii aika paljon valintoja. Esimerkiksi julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen voi viedä huomattavasti enemmän aikaa kuin omalla autolla. Ongelmana pienituloisilla on kuitenkin kaiken kalleus. On myös jossain määrin vaikea laskea kovin tarkasti missä om veroaste on, koska monien tuotteiden hinnassa saattaa olla veroja jo ennen kuluttajalle tapahtuvaa myyntiä. Tämä kaiken kalleus taas johtuu kaikenlaisista lakisääteisistä velvollisuuksista yrityksille ja monista eri verotuista jotka sitten vaikuttavat suoraan tuotteiden kuten asuntojen hintoihin. Oma mielipiteeni asiasta on se ettei järjestelmä missään mielessä kannusta pärjäämään vaan rankaisee heti hyvin asioitansa hoitaneita jotka ovat hyvä-veli-järjestelmän ulkopuolella. Pidän Suomea kuitenkin hyvänä ja turvallisena maana jossa infra on kunnossa jos vertaa moniin muihin paikkoihin ja siksi verojen maksamisella on hyvätkin puolensa. Valitettavasti uskon järjestelmän romuttumiseen seuraavien vuosikymmenien aikana kilpailun kovenemisen vuoksi ja silloin tämänkin maan tilanne saattaa olla aivan toinen. Toivotaan ettei niin kuitenkaan käy. Kommentteja ja mielipiteitä kaivataan edelleen ja luulisi tämän veroasian niitä ainakin keräävän.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Oppimiskäyrä osa 2

Eli edellisessä kirjoituksessani kävin läpi sitä miten olen käyttänyt alkeellisimpia oppimisen muotoja raha-asioiden hoidossa kuten kopiointia ja vertailua. Tällä kertaa onkin sitten vuorossa kehittyneemmät oppimisasteet ja sitä kuinka olen niihin päässyt sisään.

Kolmas vaihe onkin sitten keräily, jossa etsitään tietoa erinäköisistä lähteistä kuten kirjoista ja blogeista. Itse pitäisin tätä kolmatta vaihetta monimutkaisempana asiana kuin mitä sitä voisi ajatella. Suurin syy tähän on se ettei näiden lähteiden laadun ymmärtäminen ole läheskään aina niin itsestään selvä asia, koska maailma on täynnä sellaistakin tietoa mistä ei ole kenellekään hyötyä vaan lähinnä haittaa. Hyvien tietolähteiden tunnistaminen ei ole yksinkertainen asia vaan se vaatii aika paljon omaa pohdintaa. Tämä oma pohdinta myös vaatii aikaa hyvin paljon, koska tiettyjen tietolähteiden lukeminen saattaa kestää kauan eikä esimerkiksi muutamaa blogikirjoitusta lukemalla vielä pääse sinuiksi kirjoittajan ja hänen neuvojensa järkevyydestä. Pelkkä tietolähteiden ja informaation keräily ei tosin kyllä vie ihmistä yhtään eteenpäin ja itse pystyn hyvin allekirjoittamaan tämän omalta kohdaltani, koska itselläni taisi mennä vuosi hyvää sijoitusaikaa hukkaan silloin, kun ensimmäiset osakkeeni ostin viime vuosikymmenen alkupuolella. Tällöin luin mm. Saarion ja Lindströmien pörssiraamatut ennen minkäänlaisten päätösten tekemistä ja näiden lisäksi myös paria muuta opusta Lontoon murteella. Nämä siis käytännössä ainoastaan osakesijoittamista ajatellen. Tämän alun jälkeen olenkin sitten ostanut palttiarallaa puolisensataa raha-asioista tai muista elämänhallintaan liittyvistä asioista ja olen vieläkin lähinnä keräilyvaiheessa, vaikka suurimmasta osasta kirjoja tuskin enää jo unohtunutta materiaalia etsin. Näistä ylimääräisistä kirjoista tulisi siis päästä eroon, mutta tämä ainut tämänhetkinen ”paheeni” ei ole niin helppo katkaistava.

Itse näkisin olevani juuri tällä hetkellä liikkuvan tuon kolmannen vaiheen lisäksi myös neljännessä joka on käsittelyvaihe, jossa noita kerättyjä oppeja sitten hyödynnetään. Ensimmäinen kirja sijoitusopusten lisäksi jota olen käyttänyt jollain tavalla hyväkseni raha-asoiden hoidossa on ollut Robert Kiyosakin kirja rikas isä, köyhä isä joka vaikutti parilla eri tavalla. Hänellä on myös ollut muita aihepiiristä tehtyjä kirjoja joita olen myös lukenut vuosien aikana. Näistä suurimmat oppini ovat olleet maksa ensin itsellesi ja se ettei sillä ole mitään väliä mitä tienaat mikäli kasvatat kulujasi samaa vauhtia, koska jäljelle jäävä summa menee kuitenkin jopa miinukselle mikäli se ei nolliin jää. Kulujen minimoimisen lisäksi teen itselleni nykyään myös kuukausi- ja vuosibudjetit joissa rahankäyttöäni yritän ennustaa mahdollisimman tarkkaan. Kuitenkin on aina huomioitava ettei varsinkaan kuukausibudjetin teko ole kovin helppoa, koska siitä tulee yleensä aika lailla joustamaton. Mitä taas tulee vuosibudjettiin niin siihen on helpompi pakata hieman joustovaraa.

Itse voisin myös ajatella olevani myös viidennessä oppimisvaiheessa, koska olen oppinut aika lailla säätämään noita kolmannen ja neljännen vaiheen asioita omaan elämääni. Tämä varmasti sen takia, että olen säätänyt noita oppimiani asioita aika lailla vähemmän on enemmän filosofian mukaisiksi eli en kuitenkaan missään määrin suoraan ole kopioinut noita kirjoista ja blogeista oppimiani asioita omaan elämääni vaan pyrin pitämään kaiken mahdollisimman yksinkertaisena. Tästä asiasta voi tietysti olla aika lailla montaa eri mieltä, mutta se on vain minun näkemykseni asiaan. En kuitenkaan missään nimessä ole tätä asiaa täysin sisäistänyt, koska minulla on vielä tälläkin hetkellä selkeästi liikaa tavaraa joista nuo aikaisemmin mainitsemani kirjat ovat vain yksi esimerkki. Minulla on myös turhan paljon kaikkia harrastevälineitä joita en ole ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen käyttänyt.

Kuudes vaihe on sitten jo täydellinen elämäntyylin muutos joka tapahtuu omin ehdoin. Tämä on myös se vaihe johon en usko itse ikinä selviäväni. En tosin usko tällaisia ihmisiä olevan kovin monia Suomessa. Enkä nyt tarkoita raha-asioita pelkästään vaan sellaisia ihmisiä jotka ovat onnistuneet luomaan täysin uuden elämäntyylin. Tämä on tietysti jossain määrin myös mahdoton asia huomata, koska asiat eivät ole aina niin kuin miltä ne näyttävät. Tähän kuudenteen vaiheeseen pääseminen sitten vaatiikin jo mitä todennäköisimmin vuosia ja pelkästään omaa ajattelua mikä on ehkä se pahin este siihen pääsemisessä.

Ehkä tässä kaikki tällä kertaa. Palaan muihin asioihin joko sunnuntaina tai sitten vasta vapun tienoilla, koska ajattelin minulla ei ole enää muita päiviä vapaana mediatonta vuorokautta varten ennen ensi kuuta kuin maanantai.

-TT

Omien raha-asioiden oppimiskäyrä osa 1

Kuten edellisessä kirjotuksessa lupasin niin nyt olisi tarkoitus miettiä kuinka olen kaikkien vuosikymmenien saatossa kehittynyt omien raha-asioideni hoidossa ja kuinka sitä voi tutkia käyttämällä oppimiskehikkoa jota yritin viime kirjoituksessa selittää. Tarkoitus on yrittää päästä kriittiseen tarkasteluun, mutta oman tekemisen ollessa kyseessä se ei ole mikään kaikista yksinkertaisin juttu. Ei muuta kuin sitten suoraan asiaan.

Ensimmäinen vaihe on kopiointi ja tämän vaiheen alkujuuret ovat aivan varmasti sellaiset etten niitä itse muista, joten jossain vaiheessa lapsuuttani olen nähnyt joko molempien vanhempien rahankäyttöä tai sitten ainoastaan äitini, koska isäni kuoli ollessani hyvin nuori. Jos pitää sitten arvata kummasta on kyse niin mitä todennäköisimmin olen alkutahdit saanut molemmilta vanhemmiltani. Ehkä radikaalein oivallus mitä asiaa pohtiessani olen huomannut, että käytän tätä menetelmää vieläkin jollain tavalla. En tiedä onko se kovin monelle muulle yllätys, mutta ainakin itselleni se on, sillä olen käyttänyt hyvin paljon aikaa ja jonkin verran myös rahaa optimoidessani omaa elämääni ja opiskellut jo kahdesta kolmeen vuotta sitä kuinka pärjätä mahdollisimman vähällä ja silti juuri nyt huomaan kopioivani äitiäni tietyllä tapaa, vaikka tietysti suurin osa tavastani käyttää ja tienata rahaa onkin hyvin erilainen kuin mitä tämänhetkinen tilanteeni perheessäni. Jotta tämä ei sitten jäisi vain sanahelinäksi niin on varmaan syytä sitten selittää mitä tällä tarkoitan.

Elikkä koko nuoruuteni tilanne isäni kuoleman jälkeen oli sellainen, että olimme kolmistaan veljeni ja äitini kanssa. Me emme ole missään vaiheessa kuitenkaan kärsineet yksinhuoltajaperheelle tyypillisestä rahapulasta mikä johtui käytännössä isäni vakuutusturvasta joka oli hyvin kattava. En ole tietoinen tarkoista yksityiskohdista, mutta tämän turvan ansiosta elimme jo hyvin pienestä lähtien omistusasunnossa joka oli ehkä siihen akoihin normaali neljä huonetta ja keittiö. Käytännössä perheen tulot olivat suurimmaksi osaksi erinäisten vakuutusten ja eläkkeiden ansiosta riittävät normaaliin elintasoon mikä tarkoitti sitä ettemme juurikaan joutuneet pihistelemään ruoasta tai muista elintärkeistä asioista. Käytännössä tämä siis tarkoitti sitä, että kaikki rahat jotka tulivat menivät suunnilleen joka kuukausi. Näiden ansioiden lisäksi äitini kävi sijaishammashoitajana lähellä olevissa kouluissa. En enää muista tarkalleen milloin hän töissä kävi, mutta palttiarallaa ainakin ollessani ala- ja yläasteilla. En muista tarkalleen minkä verran hän oli töissä, mutta palttiarallaa ehkä kolmasosa ajasta. Näiden ansaintatapojen lisäksi perheellämme on ollut vaihteleva määrä nykyisen UPM:n osakkeita jotka isäni sai kai töistä joskus vuonna xx. Nämä osakkeet sitten jakaantuivatkin aikojen saatossa ja olivat parhaimmillaan noin satatonnia Suomen rahassa eli markoissa. Onneksemme sitten saimmekin nämä myytyä juuri vahingossa oikeeseen aikaan, kun tuli tarvetta remontille.

Jos nyt sitten mietitään asiaa siltä kannalta mitä olen mahdollisesti kopioinut niin ensimmäisenä tulee mieleen tuo osa-aikatyö jota käytännössä teen säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämän ”työn” tekemisen aloitin ollessani 17-vuotias ja se oli ensimmäinen säännöllisempi tapa tienata rahaa itselleen. Toisaalta on muistettava ettei äitini tehnyt kyseistä asiaa tarvitakseen rahaa, joten siinä on selkeä eroavaisuutta allekirjoittaneen nykypäivään. Tämä muutos tapahtui allekirjoittaneen kohdalla kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen olen elättänyt itseni lähinnä jo tuolla 17-vuotiaana hankitulla ”työllä”. Tällä hetkellä voisin olla oikein säästelisäästi eläessäni pari vuotta vapaalla, mutta siinä tapauksessa olisin taas sen jälkeen persaukinen ja koko rumba alkaisi alusta. Kuluttamiseni on ollut lukuunottamatta paria viime vuotta sitä ettei rahaa ole menojen jälkeen ollut yhtään ylimääräistä ja tämäkin asia oli kopioitu mitä ilmeisimmin äidiltäni joka tosin on vieläkin siinä tilanteessa ettei ylimääräistä jää terveydenhoitokulujen kasvaessa jatkuvasti. Omien ylimääräisten rahojen meno osakesijoituksiin on mitä ilmeisimmin ainakin osittain perua jo aikaisemmin mainituista perheen UPM:n osakkeista. Näissä tuli hyvin ilmi korolle korkoa ilmiön vaikutus ja varmasti saikin sitten allekirjoittaneeseen iskostettua myös tämän sijoitusmuodon hyvät puolet. Myönnettäköön nyt kuitenkin heti alkuun etten ole saanut osakkeitani tai rahojani näihin nykysijoituksiini mistään vaan olen hankkinut ne itse säästämällä. Opiskelin myös varmaan vuoden verran sijoittamista, joten sitä ei voi pitää suorana kopiointina, mutta siitä lisää myöhemmässä vaiheessa, koska se ei koske varsinaisesti tätä oppimisvaihetta.

Vertailukohtia itselläni ei tietysti ehkä ihan nuoruudessani hirveästi ollut, koska raha ei oikeastaan ollut mikään mielenkiinnon kohde kovin aikaisin. Olin itse huomattavan paljon enemmän makean perään nuorempana ja siitä olikin sitten jatkuvat vierailut hammaslääkärissä. Vertailu raha-asioitten hoidossa on tapahtunut sitten hieman vanhemmalla iällä, koska hyvin nuorena uskoin rahan ”kasvavan puissa”. Tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, joten ehkä joskus teini-iän jälkeen aloin havainnoimaan tätä puolta. Tätä vertailuosuutta on ehkä hyvin vaikea havainnoida, koska se tapahtuu aika lailla kuitenkin automaattisesti. Parin kaverini isät kuitenkin olivat niin sanotuissa matkahommissa usein poissa kotoa ja sitä olen mahdollisesti vertaillut jollain tavalla äitiini joka oli kotona silloin, kun sitä eniten tarvitsimme. Kulutusvertailusta ehkä sen verran, etten ole juurikaan huomannut lähimmäisten kavereideni ikinä juurikaan säästäneen, joten ehkä kulutustottumuksia on tullut vertailtua hyvin vähän. Mitä taas tulee sijoittamiseen niin lähipiirini sijoituksiin en ole juuri huomiotani kiinnittänyt, joten vertailupohjaa osakesijoittamista lukuunottamatta ei minulla ole koskaan ollut.

Ehkä tässä kaikki näistä kahdesta ensimmäisestä vaiheesta. Seuraava kirjoitus jatkaa siitä mihin tämä jäi aihepiirin ympäriltä. Kommentointia voi harjoittaa tästäkin aihepiiristä, joten sana on vapaa.

-TT

Liian paljon kaikkea, mutta mitään ei riittävästi.

Länsimainen hyvinvointiyhteiskuntakäsitys on nykypäivänä aika pahasti vinksallaan ainakin allekirjoittaneen mielestä, sillä ihmisillä on sellainen ymmärrys elämästä ettei mikään riitä. Elämme kuitenkin mielestäni yltäkylläisyydessä ja tavarapaljoudessa mikä itseasiassa luo ihmisille sellaisen psykologisen hallusinaation, jossa koko ajan on pakko vaan saada lisää niitä ihmisille tarpeettomiakin asioita kuten eri kulutustavaroita.

Tämä tavarapaljous on johtanut siihen etteivät ihmiset enää tajua kuinka hyvin heillä menee varsinkaan täällä länsimaissa, kun koko ajan pitää olla ostamassa uusia härpäkkeitä, jotta saa tyydytettyä omat kulutustarpeensa. Pelkästään tämä kulutustavaroiden määrä luo ihmisille jo pakollisen oravanpyörän jota on pakko sitten kiireellä pyörittää, sillä pelkästään varastoimistilojen tarve kasvaa koko ajan. Tavallisilla ihmisillä on tuhansia eri tavaroita ja artikkeleita kotonaan eivätkä he sitä itse edes mitenkään huomaa. Itsekin olen päätynyt hyvin moneen sataan eri tavaraan, vaikka en varsinaisesti kulutakaan läheskään samalla tavalla kuin esimerkiksi keskituloiset vaan keskityn enemmän elämyksien hankkimiseen niillä vähillä rahoillani joita tienaan. Olen huomannut tavaroita pois heittäessäni, että psykologinen paino harteilla itseasiassa tippuu, kun niistä luopuu. Kuitenkin minullakin on aivan liikaa kaikkea turhaa, joten projektia tulee riittämään vielä hyvinkin pitkään.

Kuinka sitten luopua turhista tavaroista onkin sitten aikamoinen kysymys, sillä suurin osa ihmisistä pystyy kyllä perustelemaan aina jonkin ”järkisyyn” avulla ettei ole tarvetta luopua tietystä tavarasta, kun se on niin rakas tai sille saattaa tulla jotain käyttöä hamassa tulevaisuudessa. Kuitenkin suurin osa ihmisten tavaroista ovat sellaisia ettei niitä käytetä vuosikymmeniin vaan parhaimmassa tapauksessa perilliset pääsevätkin sitten heittämään nämä roskiin satojen tai tuhansien muiden artikkelien kanssa. ”been there done that!”. Rakkaan mummoni kuoltua oli tämä mukava urakka edessä ja se oikeastaan avasikin silmäni tälle asialle ensimmäisen kerran. Ensimmäiseksi tehtäväksi ottaisin vaatekaappien tyhjentämisen turhista asusteista, sillä se on mielestäni kaikista helpoin tapa aloittaa. Tyhjennä sieltä kaikki vaatteet pois, joita et ole käyttänyt pitkään aikaan ja sen jälkeen heitä ne kylmästi jätesäkissä roskiin tai varaa tila kirpputorilta mikäli kuvittelet tienaamasi niiden myynnillä selkeästi enemmän kuin mitä tämä tilaa tulee maksamaan. Jos taas tykkäät olla kirpputoreilla myymässä niin siinä tapauksessa tämä tienaaminen ei ole niin tärkeätä. Tämä roskiin heittäminen saattaa tuntua hyvinkin brutaalilta tavalta luopua vaatteistaan, mutta se itseasiassa tiputtaa hyvin henkistä painolastia, kun huomaa vaatekaapissaan olevan yhtäkkiä paljon enemmän tilaa.

Vaatekaapin tyhjennys on ainakin allekirjoittaneelle hyvin helppo asia, joten kun on päässyt alkuun onkin sitten aika jatkaa. Seuraavaan operaatioon suosittelisin sitten hankkimaan kynän ja paperia tai mahdollisesti pitämällä kirjaa tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmalla. Suosittelen kuitenkin kynää ja paperia, sillä psyskologinen vaikutus on suurempi tällä tavalla kirjaa pitäen. Seuraavaksi suosittelen kirjaamaan jokaisen tavaran ylös jonka omistat. Tähän voi tosin mennä hyvin pitkä aika, sillä niitä eri tavaroita tosiaan on vähintäänkin satoja ja useimmilla meistä tuhansia. Tähän kirjaamiseen voi myös lisätä vaatteensa ennen tyhjennysoperaatiota mikäli haluaa hoitaa kaiken samalla kertaa. Tämän kirjaamisen jälkeen onkin tarkoitus jakaa tavarat seuraaviin ryhmiin sen mukaan miten on niitä viimeksi käyttänyt:

a) käytin tätä viimeisen viikon aikana (säilytä ehdottomasti)

b) käytin tätä viimeisen kuukauden aikana (säilytä)

c)käytin tätä viimeisen puolen vuoden aikana (säilytä mikäli kyseessä kallis käyttötavara)

d)käytin tätä viimeisen vuoden aikana (luovu siitä)

e) En ole käyttänyt tätä viimeisen vuoden aikana (luovu siitä)

f) En tiennytkään omistavani tällaisen (luovu siitä)

Tällaisella jaottelulla on helppo huomata kuinka paljon turhaa tavaraa meillä jokaisella onkaan ja psykologinen este näistä tavaroista luopumiseen on hyvin suuri. Tämä jaottelusuoritus auttaa kuitenkin huomaamaan tosiasiat paremmin kuin vain se, että olettaa tavaramäärän olevan kohtuullinen. Itselläni akilleen kantapää tämän jaottelun suhteen on kirjat, sillä jostain syystä koen itselleni suurimman haasteen olevan juuri niistä luopumisessa. Tällä hetkellä turhia kirjoja on monia kymmeniä ja varsinkin tietyistä kirjoista olisi hyvinkin järkevää luopua kuten fiktioon perustuvista allekirjoittaneella, Clancyt, Baldaccit, Childin Reacher-jännärit, jne. En mene hirveän tarkasti tässä kirjoituksessa siihen kuinka suorittaa tavaroista eroon pääseminen tavalla, jolla voisi jotain tienatakin. Tämä on sinänsä aika ongelmallinen tilanne, koska se aika minkä käyttää tavaroista luopumiseen saattaa olla vähintäänkin yhtä kallista kuin esimerkiksi kirjan postittaminen jollekin muutaman Euron takia.

Ja sitten vielä yksi asia tavaroista eli, koska joulu lähenee ja monia alkaa koko hössötys vituttamaan jo senkin takia, kun kaupat ovat niin täynnä muitakin lahjojen hankkijoita. Suosittelisin ihmisiä panostamaan erityisesti lahjojen laatuun eli älkää ostako kaikkea roskaa halvalla vaan ostakaa joku kalliimpi ja laadukkaampi lahja josta on iloa pidemmäksi aikaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että paras joululahja jonka läheisilleen voi antaa on aika! Varsinkin lapsiperheiden kannattaa tämä muistaa.

Eipä mulla muuta, Lähden lauantaina Saksaan kuukaudeksi ja palaan vasta aatonaattona takaisin enkä varmastikaan ehdi päivittämään blogia kovin paljoa, joten olkaa kärsivällisiä sen suhteen. Uskon joulun jälkeen palaavani ”sorvin ääreen” entistä motivoituneempana. Kirjoittelen vielä tarkemmin siitä Saksan reissusta ennen lähtöäni, joten yksi kirjoitus on varmasti vielä tulossa ennen sitä.

-TT

Suhteeni rahaan muuttunut vuosien saatossa

Tällä kertaa olisi vuorossa kirjoitus suhteestani rahaan ja kuinka se on muuttunut. Vaikka aika monesta kirjoituksesta saa usein kuvan minun olevan tarkan markan mies niin se ei kyllä ainakaan ennen pitänyt paikkaansa. Nykypäivänä olen tietysti aika pitkälti jo olosuhteidenkin pakostakin suhteellisen säästäväinen, mutta sekin on aika pitkälti kuitenkin hyvin lyhyen aikavälin käytöstä ja jos katsoo rahankäyttöni historiaa niin se on ollutkin sitten suhde rahaani onkin sitten ollut ihan toisenlainen.

Elikkäs käytännössä olen jo hyvin nuoresta saakka elänyt yksinhuoltajaperheessä ja tämä ei valitettavasti tapahtunut äitini niin halutessa vaan isäni kuoli junaonnettomuudessa mikä johti tähän tilanteeseen. Onneksi isälläni oli kuitenkin vakuutukset kunnossa eikä äitini tarvinnut elää kovin köyhää elämää vaan hänellä oli varaa olla aika paljon kotona. Joitakin jaksoja hän oli kuitenkin töissä veljeni ja minun ollessani vanhempia. Se mitä hän teki oli sijaisuudet eikä siitä sen enempää, sillä taustoja lukuunottamatta pidän kyllä perheeni tämän blogin ulkopuolella. En siis ole kokenut minkäänlaista köyhyyttä, joten siitä ei valitettavasti ole niin suurta kokemusta. Tietysti joinakin aikoina on ollut vähän rahaa, mutta en ole ikinä nähnyt nälkää, jos ei lasketa mukaan satakiloisen ruhoni tarvetta saada vatsantäytettä suhteellisen tasaisin väliajoin :D

Ensimmäiset rahani tienasin ollessani noin 15-vuotias, kun saimme erään kaverini kanssa idean lähteä mansikanpoimijoiksi ja siellä olikin ihan mukavaa, vaikka mitään suurta rahasummaa ei tullutkaan tienattua. Näillä ensimmäisillä palkoilla ostinkin sitten ”keket” eli ne jotka eivät tiedä mistä on kyse niin ne olivat Ray Banin pilotti-malliset aurinkolasit. Tämän jälkeen seuraava työ taitaakin sitten jo olla tämä nykyinen talviduuni, mutta en nyt jaksa tarkemmin miettiä sitä. Tämä talvi”duuni” on ollut siitä hyvä, että lukuunottamatta länsi-siperian vuosiani ei ole tarvinnut juurikaan äidiltäni pyytää käyttörahaa vaan siitä on kohta kaksikymmentä vuotta kuin sen aloitin ja olen vieläkin samalla tiellä. Joskus joutuu kyllä ihmettelemään miten siitä edes maksetaan, mutta se on yleensä hetkellinen pohtimisen aihe ja se menee ohi. Turha sitä on taistella kysynnän ja tarjonnan lakia vastaan vaan ottaa palkka tilillensä. En tiedä pitäisikö tätä pitää haittana, mutta olen käytännössä aina saanut rahojeni eteen ”työtä” josta olen pitänyt. Tähän poikkeuksen tekevät pari kesäduunia. Ulkomailla olen pariin otteeseen ollut lyhyet reissut töissä ja vaikka niissä on joutunut töitäkin tekemään niin töiden ulkopuoliset asiat aika hyvin nollasivat nämä taakat. Helpolla siis olen toistaiseksi päässyt rahan tienaamisen suhteen eikä tällä hetkellä ole suurempaa muutosta tämän suhteen näkyvissä.

Tuossa olikin sitten aika pitkälti käyty läpi suhteeni siihen vaikeampaan osaan eli rahan tienaamiseen ja jäljelle jäi sen tuhlaaminen jonka suhteen olen kyllä aika pitkälti elänyt hyvinkin kaksijakoisesti ja vain viime vuosina olen pikkuhiljaa alkanut todella käsittämään rahan arvon ja sen käyttöön on vihdoinkin tullut järkeä. Lähes kaksikymmentä vuotta olen tuhlannut aina kaikki saadut ja tienatut rahat enkä ole mitään säästöön jättänyt, mutta kuten blogini väliaikatiedoista näkee niin se tilanne on nyt jokseenkin muuttunut. Pienenä kinusin äidiltäni kaikkea mahdollista enkä varmasti ollut sen suhteen kovin helppo lapsi. Ensimmäiset viisitoista ”työvuottani” heitin rahani aika hyvin kurkusta alas ja ostin paljon kaikkea tavaraa sen lisäksi tietenkin meni elämiseen omat rahansa, mutta opiskelijakämpissä ja ”omassa” kaksiossa ei asumiseen ole paljoa kulunut. ”ei se tässä konkurssissa enää tunnu” oli hyvin pitkään mielilauseeni persaukisena. Kuitenkin jossain vaiheessa viisastuin hieman ja tuhlasin rahani kokemuksiin kuten ulkomaan reissuihin. Näihin käytän vieläkin mielelläni kaikki ylimääräiset rahat ja tavaran hamuaminen on nykyään aika olematonta. Viime vuonna ostin uuden läppärin ja tänä vuonna en ole tehnyt yhtään ainutta isompaa hankintaa. Suurimmat kulutushyödykkeet ovat olleet shortsit ja gore-tex lenkkarit. Nyt kun käytän itse tienaamiani rahoja niin kaikki kuluttaminen tuntuu hyvin vieraalta idealta, koska käytännössä minulla on kaikkea mitä tarvitsen jota voi rahalla ostaa. Olen myös huomannut ettei laatua korvaa mikään määrä tavaraa, joten yksi hyvä takki on paljon arvokkaampi kuin viisi huonoa. Yritän nykyään panostaa siihen, että kaikki tavarat joita ostan ovat laadukkaita ja kestävät hyvin monta vuotta mikä taas sitten näkyy siinä ettei kalliilla ostetun tavaran kokonaiskustannukset ole kuitenkaan suhteessa kovin suuret vaan pidemmällä tähtäimellä itseasiassa tuottavat säästöä ostajalleen. Varsinkin vaatteisiinsa ja kenkiin kannattaa tässä maassa panostaa, sillä kuten viime päivinäkin olemme nähneet ovat Suomen säät hyvin arvaamattomat ja pahimmillaan hyvinkin vaikeat. Tätä saamme kestää noin seitsemän kuukautta vuodessa, joten ei panostukset muutamiin asusteisiin mene hukkaan. Muuten en kyllä rahaa juuri laita mihinkään isompia summia, jos ei matkustelua lasketa mukaan. Tietysti viikonloppuriennot vie keskimäärin kerran kuussa hieman rahaa, mutta siinä ne ”turhat” menoerät sitten ovatkin allekirjoittaneella. Kirjoihin menee myös rahaa, mutta varsinkin netin kautta tilattaessa ne ovat halpoja kuin saippua. Esimerkiksi kovakantinen hieman käytetty Clancyn kirja tuli hankittua neljällä Eurolla kotiin kannettuna mikä ei ole juuri mitään verrattuna Suomen hintoihin. Suurimmat rahasummat on tarkoitus tulevaisuudessa laittaa matkustamiseen eikä turhaan tavaraan, mutta sitä varten saa kyllä varmasti taistella oman sisimpänsä kanssa vielä tulevaisuudessakin, sillä nuorempana opittuja tapoja on hyvin vaikea muuttaa vanhana.

Tällä hetkellä säästöön jää nelisen tuhatta Euroa vuodessa joka on tarkoitus sitten sijoittaa, jotta joskus tulevaisuudessa on vanhempana varaa olla eläkkeellä, sillä valtion apuun ei tässä asiassa kannata meidän kolmikymppisten ja nuorempien ikäluokkien juuri luottaa. Tarkoitus on kolmenkymmenen vuoden aikana kerätä puoli miljoonaa nykyrahassa mikä vaatii tuota noin neljää tuhatta ylijäämää vuodessa noin pitkään, kun laskee ylimääräisen rahan sijoittamiselle keskimääräiseksi tuotoksi seitsemän prosenttia mikä on keskimääräinen osakemarkkinoiden reaalituotto viime vuosisadan aikana. Mennyt ei tosin ole tae tulevasta, joten olisi parempi näin nuorempana saada tuota ylijäämä kasvatettua, sillä vanhempana sen hankkiminen menee vaikeammaksi. Varsinkin sijoittamisessa suhtautuminen rahaan on ehkä se suurin kompastuskiveni, mutta tulevaisuus näyttää miten käy. Varsinkin markkinoiden mennessä ”väärään” suuntaan kärsivällisyyteni on kovilla, mutta toivottavasti pystyn tässäkin itseäni kehittämään oikeaan suuntaan. Säästämiseni on taas siinä mielessä lyönyt överiksi, että nykyään kyttäilen päivittäin kulutustani ja tulojani joka olisi vielä viisi vuotta sitten ollut ihan mahdoton ajatus. Parempi överit kuin vajarit on toisaalta ollut aina mottoni kaikissa asioissa, joten ei mitään uutta sen suhteen. Kohtuus kaikessa on ollut itselleni aina hyvin vaikeaa tässä on-off-persoonassa.

Onko teidän suhde rahaan muuttunut nuoruudesta? Kommentoikaa ihmeessä, jos siihen tunnette tarvetta.

-TT