Paskasta ei saa konvehteja

Eli kuten jotkut ehkä arvasivat niin nyt on jokavuotisen ”pakollisen” jääkiekon maailmanmestaruuskisakolumnin aika. On siis hyvä varoittaa niitä ihmisiä joita ei urheilu kiinnosta tässä vaiheessa jo odottamaan seuraavaa kirjoitusta. Kuitenkin on muistettava se, että oli mikä tahansa asia kyseessä niin aina voi oppia jotain uutta.

En nyt sen tarkemmin enää muista missä tilaisuudessa leijoniemme päävalmentaja tuon ”paskasta ei saa konvehteja” ilmaisun teki, mutta ehkä se ei ole kaikista olennaisin asia tässä kirjoituksessa. Tärkein asia on se, että suomalaisen jääkiekkoilun pelaajatuotanto on ollut aika lailla syväjäässä viimeisen vuosikymmenen ajan ja se näkyy myös tässä nykyisessä joukkueessa henkilökohtaisten taitojen riittämättömyytenä mitä tulee koko joukkueeseen. Suomen maajoukkueessa pelaa tällä hetkellä hyvin vähän sellaisia pelaajia, jotka mahtuisivat muiden huippumaiden joukkueisiin taidollisesti. Oman arvioni mukaan nämä riittävän taidokkaat kaverit voidaan laskea yhden käden sormilla ja hekin ovat luoneet nahkansa lähinnä suomalaisesta pelaajakasvatuksesta huolimatta eikä sen ansiosta. Jokainen pystyy varmasti itsekin arvioimaan keitä tarkoitan ja se näkyykin heidän tehoistaan aika lailla. Voidaan siis pitää suoranaisena ihmeenä sitä, että Suomi on voittanut seitsemän peliä kahdeksasta pelaamastaan tähän mennessä. Mistä tämä sitten johtuu voidaan tietysti oikeutetusti kysyä.

Tällainen lopputulos johtuu siitä, että hyvin usein 1+1 ei ole 2 vaan 3 tai joskus se on jopa paljon vähemmän kuin kaksi. Eli toisin sanoen kun laitetaan joukkue kasaan yksilöistä niin hyvällä yhteispelillä saadaan irti enemmän kuin mitä muuten saataisiin ja huonolla yhteistyöllä taas tämä pelaajien summa tippuu alaspäin. On huomattava ettei tämä yhteispelin laittaminen kasaan ole missään mielessä kovin helppo asia eikä se noin pariviikkonen joka joukkueilla on maailmanmestaruuskisoissa käytettävänään riitä kovin pitkälle. Suomen onneksi suurin osa pelaajista on kuitenkin ollut koko kauden mukana, joten se helpottaa aika lailla tätä kehitysprosessia mikä on tietysti yksi syy siihen miksi ollaan näinkin hyvin pärjätty. Tämän pelityylin on kuitenkin oltava sellainen, että se suosii suomalaista mielenlaatua ja kuten kaikki varmasti jo tietävätkin niin sitä kutsutaan meidän peliksi. Monet pitävät tätä tapaa pelata hyvin tylsänä ja myös vääränä, mutta en ymmärrä miten kukaan voi sitä kiistää etteikö se muka toimisi. Tämä on monesti muutenkin ymmärretty väärin, sillä meidän peli ei käsitä vain pelkkää kiekonsiirtelyä alaspäin ja pitämistä sitä oman maalin takana vaan kyse on ennen kaikkea kiekkokontrollijääkiekosta. Tarkoitus on pitää kiekko mahdollisimman paljon omalla joukkueella, jotta vastustaja ei pysty sillä tekemään maalia. Tämä periaate on kopioitu suoraan muista pallopeleistä jotka ovat joukkuepelin evoluutiossa huomattavan paljon jääkiekkoa vielä edellä. Meidän peli ei kuitenkaan sisällä pelkkää kiekkokontrollia vaan myös hyökkäämistä ylöspäin silloin, kun siihen on hyvät mahdollisuudet. Pahimmillaan kyseessä siis on hyvinkin ”tylsä” tapa pelata, mutta suomalaisille jääkiekkoilijoille se on tällä hetkellä kuitenkin parhain. Kuten viime vuosien tuloksista ollaan nähty niin Suomen pelaajamateriaaleilla ollaan pärjätty yllättävän hyvin ja se on nimenomaan Jukka Jalosen luoman pelitavan ansiota.

Tämän pelitavan lisäksi Suomella on maailman parhain maalivahtituotanto mikä takaa sitten joukkueen tärkeimpien pelaajien eli maalivahtien laadun. Tässä ollaan onnistuttu äärimmäisen hyvin ja siitä on syytä olla ylpeä. Toisaalta suomalaisten kansanluonne on myös puolustamista suosiva ja osittain siksikin meillä on maailman parhaimmat maalivahdit tällä hetkellä ja heitä pelaa hyvin monia ykkösmaalivahteina kovimmassa kiekkoliigassa pohjois-Amerikassa. Toinen asia mikä suosii Suomen joukkuetta on suomalainen mielenlaatu, jossa altavastaajana on kiva olla ja kun mitään ei odoteta etukäteen on paremmat lähtökohdat menestykseen. Suomalaiset eivät kestä menestyspaineita jostain syystä kovin hyvin, mutta tekevät kuiten aina tarvittavan mikäli tilanne niin vaatii. Silloin tällöin sitä menestystä sitten tuleekin näistä lähtökohdista eikä tämäkään vuosi mitä ilmeisimmin ole poikkeus. Vaikka en itse ikinä välittäisi muista mitaleista kuin kultaisista niin on silti todettava Suomen pelaajien ylittäneen itsensä ja he voivat olla ylpeitä itsestään. Jännityksellä seuraan miten lopuissa peleissä käy. Oma arvioni mahdollisuuksista voittaa Ruotsi on noin 60-40 Ruotsin hyväksi, mutta onneksi olen yleensä aina ollut väärässä näissäkin asioissa.

Jokaiselle lukijalle toivotan jännittävää kiekkoviikonloppua tai sitten ihan sitä tavallista!

-TT

PS. Toivottavasti Jalosen pojat todistavat valmentajansa olleen väärässä ja muuttuvat konvehdeiksi

Ihmiset ovat laumaeläimiä

Otsikon esittämä väite on tietysti ristiriidassa, jos miettii jokaisen olevan kuitenkin yksilö eikä samanlaisia ihmisiä ole olemassakaan. Kuitenkin ihmiset ovat monessa mielessä vielä selkeästi luolamiestasolla, vaikka aivomme ovatkin kehittyneet huomattavasti niiltä ajoilta. Tämä johtuu aika lailla siitä, että ilman tätä lauman seuraamista ihmiskuntaa tuskin olisi enää olemassakaan. Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että tämä lauma ei välttämättä ole aina oikeassa.

Tästä eräänä hyvänä esimerkkinä voi pitää mäkihyppyä, kun silloin aikoinaan kaikki huiput Matti Nykäsen lisäksi hyppäsivät mäkeä tyylillä jossa pidettiin kahta suksea hyvin lähellä toisiaan. Tämän jälkeen tuli ruotsalainen kaveri Jan Boklöv joka yhtäkkiä hyppäsikin aivan eri tavalla eli pistän sukset takaa ristiin ja levittäen ne sillä tavalla, että hän sai mahdollisimman paljon nostetta suksiensa ja vartalonsa alle mikä toikin sitten lisämetrejä huomattavasti. Nykypäivänä ei sitten enää mitään muuta tyyliä käytetäkään vaan jokainen huippu lentää v-tyylillä kohti hyppyrinkuoppaa. Se mitä haluan tällä sanoa on se ettei kannata aina seurata sitä laumaa joka on välillä oikeassakin. Tämä on tietysti yksi esimerkki ja ehkä selkein ainakin niille jotka seuraavat edes hieman urheilua. Monesti asiat tehdään vanhasta muistista juuri siten kuten ne on aina ennenkin, vaikka hyvin usein on olemassa parempikin tapa. Hyvin usein tämä parempi tapa on sellainen etteivät lauman jäsenet välttämättä sitä kovin helpolla hyväksy johtuen muutosvastarinnasta joka on aina voimakasta, kun tulee joku täysin uusi keino hoitaa paremmin asiat. Vaatii hyvin paljon siviilirohkeutta poiketa siitä lauman suojasta ja muuttaa toimintatapojaan. Hyvin usein siitä seuraa lauman hylkiminen ja käännyttäminen takaisin vanhojen tapojen ääreen. Mikäli uudet toimintatavat osoittautuvat hyviksi niin sitten on paljon helpompaa saada se koko lauma kehityksen taakse. Monesti ihmiset kuitenkin ehtivät luovuttaa tätä ennen ja hoitavat asiat kuten aina ennenkin, koska se tuntuu helpommalta kuin muitten lauman jäsenten tapojen muuttaminen samoiksi kuin itsellä. Usein laumoissa vallitsee kollektiivinen tyytyväisyys mikä sitten vaikuttaa negatiivisesti kehitykseen. Monesti kuitenkin laumoissakin kytee pinnan alla tyytymättömyys mikä sitten avittaa uusien toimintapojen hyväksymistä.

Itse näen tämän ilmiön suurempana yhteiskunnallisena ilmiönä, koska globalisaation myötä meillä on kansakuntana vähemmän mahdollisuuksia hukata niitä resursseja joita meillä on käytössä. Meillä ei ole varaa jäädä paikoillemme ja toivoa parasta. Muutos lähtee kuitenkin aina yksilöistä eikä omaa vastuuta tule ulkoistaa muille. Jos sitten katsotaan poikkeusyksilöitä niin heillä on aina oma tapansa tehdä asioita eivätkä he ole juurikaan järjestelmän tuotoksia vaan tulevat pikemminkin sen ulkopuolelta. Oli kyse sitten huippu-urheilijoista tai muista oman alansa lahjakkuuksista niin suurin osa kehityksestä on saatu aikaan järjestelmän ulkopuolella ja silloin on pakko miettiä sitä mikä järjestelmässä mättää vai onko kyse vain siitä ettei yksilöitä voikaan paimentaa millään ”ylemmältä” portaalta tulevalla ohjauksella. Parhaiten tämä mielestäni näkyy ylikoulutuksena ja sen painoarvon ollessa hyvin korkea nyky-yhteiskunnassamme. En välttämättä alkaisi puhumaan tässä kaikista aloista, mutta ainakin parhaiten tuntemani tekniikan koulutus on ainakin selkeästi kärsinyt tästä jo ainakin kymmenisen vuotta. Monilla opiskelijoilla, kun ei vaan riitä yksinkertaisesti matematiikan taidot niihin hommiin joihin he ovat kouluttautumassa.

Poikkeuksetta parhaita yksilöitä monesti pannaan maan rakoon vain sen takia etteivät he toimi samalla tavalla kuin muut. Tästä yksilönvastaisuudesta on päästävä eroon. Ne ihmiset jotka kysyvät ”miksi tämä tehdään tällä tavalla” kuulevat liian usein vastaukseksi ”Se on aina tehty niin”. Jos sitten erehtyy kysymään, että ”voisiko tämän tehdä näin” niin todennäköisesti tulee vastaukseksi joku vähemmän rakentava vastaus. Ei sillä tavalla valitettavasti saada kehitystä aikaiseksi. Tätä kirjoittaessanikin pitäisi ensimmäisenä tulla mieleen, että voisiko tätä asiaa käsitellä jollakin muullakin tavalla ja vastauksen ei välttämättä pitäisi olla kyllä. Yksilöllisyyden korostamisen puute on ehkä kuitenkin sitten enemmän minun ja vanhempien sukupolvien ongelma kuin nykyparikymppisten ja nuorempien. Käsittääkseni nämä edellämainitut hyväksyvät paremmin poikkeavaa käytöstä kuin me vanhemmat. Tunnistan tämän ongelman myös monesti omissa ajatuksissani nuorempia sukupolvia kohtaan. Mitä mieltä nuoremmat lukijat ovat tästä huomiostani? Te tiedätte kuitenkin oman ikäluokkanne asenteet paljon paremmin.

On vielä huomioitava sekin asia, että tämä laumakäyttäytyminen kuvaa myös asiantuntijoita ja heidän arvionsa tilanteesta on mitä useammin sama. Tässä pari päivää sitten suomalaisten pankkien analyytikoita haastateltiin, koska he ovat huolissaan mahdollisesta inflaatiosta keskuspankkien rahanpainannan vuoksi. Itse olen täysin eri mieltä asiasta ainakin Euroopan osalta, koska ei ole mitään syytä uskoa tämän rahan lähtevän kiertoon. Euroopassa kun keskuspankin likviditeetin lisäys on valunut suoraan zombi-pankkien taseisiin. Nämä eivät sitten sitä rahaa pysty lainaamaan eteenpäin, koska niillä ei ole ylimääräisiä pääomia riittävästi. Kaikkien raaka-aineiden hintojen laskun takia ei ole olemassa mitään mekanismia millä se inflaatio muodostuisi Euroalueelle. Lopputulos on Japanin tie eli parinkymmenen vuoden taistelu deflaatiota vastaan. Mikäli on eriäviä mielipiteitä niin saa sanoa minun olevan väärässä. Mikäli olen ollut väärässä niin minua saa siitä muistuttaa, vaikka vuoden päästä. Tämähän on toisaalta vain arvaus kaverilta jolta ei löydy yhtään ainutta kauppatieteiden tutkintoa, joten vastuu siirtyy lukijalle :D

Tässä kaikki tällä kertaa,

- TT

Outotec-analyysi

Osta kun valtionyhtiö myy ja varsinkin Outokummun myydessä liiketoimintojaan rahantekemistä ei voi estää. Katsotaanpa sitten tällä kertaa Outoteciä ja miten se on pärjännyt sekä minkälainen se sijoituskohteena on nykyään. Outotec irroitettiin Outokummusta vuonna 2005 ja nykyään, sillä ei juurikaan ole enää tekemistä entisen emoyhtiönsä kanssa.

Yli 80% Outotecin liikevaihdosta syntyy mineraalien rikastuksen ja metallurgisen teollisuuden toimituksista ja yhä enemmän energiateollisuuden, kemianteollisuuden ja teollisuusvesien käsittelyn ratkaisuista

Liikevaihdon kehitys vuodesta 2003 lähtien. (Milj. €)

2003, 366

2004, 426

2005, 546

2006, 740

2007, 1101

2008, 1218

2009, 878

2010, 967

2011, 1386

2012, 2087

Keskimääräinen kasvu noin 29% vuodessa mikä on erinomainen saavutus. Tätä edesauttanut on niin sanottu metallien supersykli joka on näkynyt erityisesti Kiinan valtavana raaka-ainetarpeena. Varsinkin viimeiset vuodet ovat olleet käsittämättömän kovan kasvun aikaa eikä sama kehitys tule todennäköisesti jatkumaan vaan pikemminkin Kiinan investointien hiipuessa tämä kasvu tulee mitä todennäköisemmin pienenemään tai jopa muuttumaan negatiiviseksi. Outotec toki tekee myös yritysostoja mikäli sopivia kohteita tulee saataville ja on niitä toki aiempinakin vuosina tehnyt, joten niiden avulla on kasvua tulossa, vaikka liiketoiminta ei muuten kasvaisi.

Konsernin liiketoiminta jakautui vuonna 2012 (2011) seuraavalla tavalla:

Non-ferrous solutions 62% (68%)

Ferrous solutions 18% (16%)

energia, kevytmetallit ja ympäristöteknologia 20% (17%)

Pienemmät liiketoiminta-alueet kasvoivat selkeästi nopeimmin viime vuonna, mutta se ei nyt periaatteessa ole yllätys, koska pienempiä toimintoja on helpompi kasvattaa varsinkin prosentuaalisesti. Mainittakoon myös palveluliiketoiminnan osuus joka on noin neljäsosa liikevaihdosta. Tämä ei kuitenkaan ole erillinen liiketoimintasegmentti vaan kuuluu kaikkiin kolmeen varsinaiseen liiketoiminta-alueeseen.

Liikevaihdon maantieteellinen jakauma vuonna 2011 (2010):

EMEA 46% (44%)

Aasia ja tyynen meren valtiot 19% (25%)

Amerikka 36% (31%)

Yksi mielenkiintoinen seikka tässä jakaumassa on kaukoidän tippuva osuus liikevaihdosta. Tämä saattaa johtua siitä ettei Australiaa lukuunottamatta siellä ole samanlaisia luonnonvaroja metallien suhteen kuin esimerkiksi etelä-Amerikassa.

Tuloksesta ja sen mahdollisesta kehityksestä:

Suurimman liiketoiminta-alueen voitot tuottavat selkeästi suurimman osan yrityksen voitoista mikä ei tietystikään ole suuri yllätys niiden koon dominoidessa pienempiään. Sen sijaan ferrous solutions paransi merkittävästi omaa liikevoittoaan vuoden 2011 seitsemästä miljoonasta Eurosta noin nelinkertaisiksi. Energia, ympäristö ja kevytmetallit säilyttivät aika lailla liikevoittotasonsa, vaikka niiden liikevaihto kasvoi huomattavasti.

Osakekohtaisen tuloksen kehitys:

2003, 0.03€

2004, 0.13€

2005, 0.10€

2006, 0.22€

2007, 0.46€

2008, 0.56€

2009, 0.25€

2010, 0.15€

2011, 0.44€

2012, 0.71€

AVG, 0.305€

On huomattava vuosien 2003-2005 vuosien tulosten olevan niiltä vuosilta, kun yritys on ollut vielä osa Outokumpua. Näiden vuosien tiedot on otettu suoraan Outotecin tilinpäätöstiedoista edellisiltä vuosilta, joten joudun vain olettamaan näiden olevan otettu Outotecin osasta Outokummun liiketoiminnassa, mutta mitenkään varma en siitä voi olla. Tämän vuoksi olen saanut vuosien 2006-2012 välisen ajan vuotuiseksi osakekohtaisen tuloksen kasvuksi 18% mikä on erinomainen suoritus. Kuitenkin tämä on vielä suhteellisen lyhyt aika eikä kerro kaikkea kyvystä tehdä tulosta. Kuitenkin on myös huomattava yrityksen pystyneen voitolliseen tulokseen huolimatta erittäin pahasta investointilamasta joka oli vuosina 2008-2010 pahimmillaan mikä kertoo aika lailla yrityksen kyvystä tehdä tulosta.

Osinkohistoria:

2006, 0.09€

2007, 0.24€

2008, 0.25€

2009, 0.18€

2010, 0.19€

2011, 0.21€

2012, 0.30€

AVG, 0.21€

Osinkojen kasvu on vuosien 2006-2012 välisenä aikana ollut keskimäärin 18.8% mikä on aika lailla samaa luokkaa kuin tuloksenkin kasvu. Odotettavissa on myös tämän kasvun hyytyminen pikkuhiljaa, kun taloudellinen aktiviteetti ympäri maailmaa hiljenee lähivuosina. Osinkoja on kuitenkin nostettu sen verran säästeliäästi ettei vakavaraisuutta ole vaarannettu, joten tulevaisuuden osingonmaksukyky ei ole vaarassa.

Lyhyt SWOT-analyysi Outotecista

Strengths:

Yksi erityinen vahvuus näinä taloudellisina aikoina on yrityksen nettovelattomuus mikä mahdollistaa yritysostojen teon. Outotec saa myös monesta projektista etupainotteisesti rahoja asiakkailtaan mikä tarkoittaa käytännössä tiettyjen välitavoitteiden saavuttamista tämä parantaa yrityksen rahoitusasemaa. Yrityksellä on hyvin uransa toimitusjohtajana yrityksessä aloittanut Pertti Korhonen ja hallituksen puheenjohtajana aloitti Koneen toimitusjohtaja, joten vahva johto yritykseltä ainakin löytyy. Vahvuutena myös yrityksen teknologia-osaaminen johon on panostettu koko olemassaolon ajan. Yrityksellä on myös erinomainen oman pääoman tuotto joka kertoo jonkinlaisesta kilpailuedusta.

Weaknesses:

Yksi heikkouksista on riippuvuus yleisestä taloustilanteesta ainakin silloin, kun asiakkaiden investoinnit ovat hyvin vahvasti pääomavaltaisia. Varsinkin Euroopassa on nähtävissä likviditeetin vähyys mikä näkyy sitten Outotecin tilauskannassa tällä maantieteellisellä alueella. Palveluiden osuuden ollessa noin neljäsosa liikevaihdosta on niihin mielestäni panostettava enemmän, koska investointilamassa ei uusia kauppoja välttämättä saada riittävästi. Palveluliiketoiminta tuo kuitenkin tasaista kassavirtaa ja se on välillä kullanarvoista.

Opportunities:

Mahdollisuudet yrityskauppoihin vahvan taloudellisen tilanteen turvin erinomaiset. Orgaanisen kasvun suhteen on hyvät mahdollisuudet mikäli kaikki menee nappiin. Megatrendit suosivat yrityksen liiketoimintaa ja niitä hyödyntämällä on mahdollista saada kasvettua kannattavasti tulevaisuudessakin mikäli suurempia kupruja rahoitusmarkkinoilla ei ole tulossa.

Threats:

Suurimpana uhkana pidän markkinoiden sulamista ja sen seurauksena sitten projektirahoituksesta johtuen alkaa sitten jäädä maksuja tulematta tiettyjen välietappien saavuttamisen jälkeen. Tällä hetkellä ei tosin näytä hirveän todennäköiseltä tällainen tapahtuma. Kilpailun kovuutta voidaan myös pitää jonkinlaisena uhkana, koska markkinat ovat hyvin hajallaan ja tämän vuoksi katteista joudutaan taistelemaan mikä voisi sitten näkyä yritysostoina joista maksetaan liikaa.

Johtoporras:

Toimitusjohtaja Korhonen on ollut kolmisen vuotta virassaan ja sinä aikana yritys on kehittynyt erinomaisesti. Pikkuhiljaa hänen kädenjälkensä on alkanut näkyä ja meno on ollut vakuuttavaa. Tämä johtuu tietysti osittain myös yleisestä tämän alan liiketoiminnan kehityksestä, mutta ei menestystä voi sen piikkiin pelkästään laittaa. Hallituksen puheenjohtajana aloitti juuri Koneen Matti Alahuhta, joten johdon kyvykkyydestä yrityksen menestys tuskin on kiinni. Suurimmalla osalla johtoportaasta on jonkinlaiset omistukset yrityksessä mitä pidän hyvänä asiana. Ne eivät kuitenkaan ole suurimmaksi osaksi mitenkään merkittäviä määriä.

Loppusanat:

Outotec on yksi viidestä Helsingin pörssin laadukkaimmasta yrityksestä ja sen lähitulevaisuus näyttää hyvälle. Se kulkee kuitenkin pitempien syklien mukaan, joten mikäli metallien hyödyntämisen supersykli hyytyy on sen pakko sopeuttaa rajusti toimintaansa. Tätä ei kuitenkaan ole juuri tällä hetkellä näkyvissä. Laadukkaasta yrityksestä voi maksaa hieman enemmän kuin mitä heikommista, joten ei ole mikään ihme, että tällä hetkellä hinta on yhdentoista ja puolen Euron paikkeilla. Itse uskon yrityksen tuloskasvun tasaantuvan huomattavasti, joten tällä hetkellä maksettu hinta on minulle kuitenkin liikaa. Oma arvioni yrityksen arvosta menee kuitenkin kahdeksan ja puolen Euron paikkeille. Kun sitten ottaa huomioon turvamarginaalin joka noin laadukkaalla yrityksellä on hieman ehkä pienempi kuin monilla muilla niin yritystä voi alkaa ostamaan hinnan ollessa seitsemän ja seitsemän ja puolen Euron välissä. Tämä vaatisi selkeää hinnanlaskua ja se tapahtuu silloin mikäli oma oletukseni investointien vähenemisestä tapahtuu ympäri maailmaa. Sitä odotellessa voi sitten kulua aikaa pidempäänkin. Suosittelen Outotecin ostamista omaan osakesalkkuun, kun aika on siihen oikea.

Kiitoksia mielenkiinnosta. Muistakaa ettei kyseinen analyysi edusta absoluuttista totuutta eikä sen takia kannata sijoittaa vaan tehdä omat johtopäätökset ja analysoida itse uudelleen. Kuitenkin näistäkin riveistä varmasti löytyy totuuden siementä ja se pitää osata sieltä suodattaa.

Hyvää viikon jatkoa!

- TT

TT:n lista Q113

TT:n lista Q113 on valmis kaikkien seuraamieni yritysten tulosten tultua tällä viikolla julkaistuksi. Olen käynyt niiden numerot läpi ja tällä perusteella olen sitten saanut seuraavan listan aikaiseksi. Tämä lista ei sisällä sijoitussuosituksia eikä minkäänlaista laadullista analyysia vaan perustuu ainoastaan yritysten ilmoittamiin eri tunnuslukuihin ja omiin laskelmiini niiden pohjalta. Allaolevassa taulukossa ensimmäinen hinta on 8.5.13, suluissa oleva hinta on 1.3.13 ja ensimmäiset pisteet ovat nykypisteet ja toiset pisteet suluissa ovat edellisessä TT:n listassa ollut tilanne. Valitettavasti jostain syystä blogger ei valitettavasti ymmärrä välejä, jotka on open officen dokumentissa. Jos joku osaa kertoa mistä se johtuu niin saa minua kouluttaa.

08.05.13 01.03.13

Outotec 11.41€ (12.72€) 1.10 (1.25)

Nokian Renkaat 33.37€ (34.50€) 1.00 (1.10)

Raisio K 3.68€ (3.18) 1.00 (0.60)

Huhtamäki 15.36€ (14.84€) 0.90 (0.90)

Sampo 31.61€ (28.59€) 0.80 (0.80)

PKC Group 19.60€ (16.86€) 0.75 (0.75)

Orion B 21.26€ (22.74€) 0.75 (0.75)

Apetit 15.95€ (16.20) 0.70 (-0.10)

Vacon 55.30€ (49.85€) 0.65 (0.70)

Kone 66.50€ (62.70€) 0.60 (0.70)

Okmetic 4.47€ (4.54€) 0.55 (0.15)

Fortum 14.60€ (14.59€) 0.35 (0.35)

Amersports 13.71€ (12.61€) 0.30 (-0.15)

Cramo 10.34€ (11.10€) 0.25 (0.35)

Raute 8.61€ (8.79€) 0.25 (-0.25)

Konecranes 27.83€ (27.79€) 0.20 (0.65)

Atria 6.56€ (6.60€) 0.20 (0.00)

Elisa 14.29€ (16.16€) 0.10 (0.15)

Metso 31.53€ (32.62€) 0.10 (0.15)

Wärtsilä 38.16€ (35.28€) 0.10 (0.10)

Nordea 9.35€ (8.85€) 0.10 (0.10)

Ramirent 7.77€ (8.08€) 0.05 (0.15)

YIT 15.30€ (17.18€) 0.05 (0.10)

Affecto 3.92€ (3.73€) 0.00 (0.00)

Lassila&Tikanoja 13.92€ (12.30€) -0.05 (-0.40)

UPM 8.325€ (8.935) -0.05 (-0.05)

Teleste 4.12€ (3.95€) -0.10 (-0.10)

Sanoma 6.52€ (7.795€) -0.10 (-0.10)

Etteplan 3.07€ (2.93€) -0,15 (0.05)

Cargotec 23.35€ (23.42€) -0.15 (-0.15)

Kesko B 23.46€ (23.91€) -0.15 (0.15)

Kemira 11.70€ (11.14€) -0.15 (-0.20)

Sponda 4.20€ (3.76€) -0.25 (0.25)

Uponor 12.00€ (10.74€) -0.30 (-0.25)

Basware 19.33€ (20.70€) -0.35 (-0.05)

HK 3.80€ (3.83€) -0.45 (-0.45)

Ponsse 6.03€ (6.59€) -0.50 (-0.55)

Lemminkäinen 15.03€ (16.3€8) -0.70 (-0.65)

Digia 3.40€ (3.04€) -0.70 (-1.00)

Rautaruukki 4.994€ (5.07€) -1.00 (-1.00)

Pöyry 4.40€ (3.95€) -1.15 (-1.05)

Comptel 0.42€ (0.39€) -1.15 (-1.25)

Martela 3.94€ (5.00€) -1.20 (-0.85)

Kesla 5.20€ (4.51€) -1.40 (-0.80)

Capman 0.83€ (0.81€) -1.50 (-1.35)

Nokia 2.718€ (2.722€) -1.55 (-0.90)

Outokumpu 0.630€ (0.672€) -1.60 (-1.60)

Ixonos 0.26€ (0.35€) -2.00 (-2.00)

Componenta 1.63€ (1.85€) -2.05 (-2.00)

Ja vielä vastuunvapautuslause: En tiedä mistään mitään enkä anna sijoitusvinkkejä. TT:n lista on yhden tunarin tekemä lista seuraamistaan yrityksistä eikä edusta minkäänlaista absoluuttista totuutta sijoituskohteen hyvyydestä tai huonoudesta!

- TT

Suomalaisten ongelmana heikko itsetunto

Tätä otsikon ongelmaa ei voi pitää minään uutena asiana eikä se siitä varmaan miksikään muutu pelkästään tämän kirjoituksen avulla, mutta on kuitenkin huomioitava ettei tätä ongelmaa tule mielestäni mitenkään väheksyä vaan se on tunnustettava ja pikkuhiljaa yritettävä päästä siitä eroon. Tosiasia on suomalaisten pärjääminen varsinkin kriisiaikoina olevan ihan maailman eliittiä ja se on todistettu tässä viime vuosisadan aikana pariinkin kertaan. Jos nyt sitten ihmetellään miksi hallitus ei ole vielä saanut tehtyä minkäänlaisia järkeviä päätöksiä kriisiin sopeutumisessa niin se johtuu siitä ettei se kriisi vielä juurikaan ole pahemmin levinnyt tänne Suomen maalle. Tosiasia on kuitenkin se, että matematiikka aika lailla sanelee sen, että maksun aika on joskus edessä ja meidän huono itsetuntomme aika lailla on pahentanut asiaa. Tämä koskee sekä yksilöä että sitä suurempaa yksikköä eli maatamme.

Yksilötasolla ehkä parhain kokemani esimerkki tästä itsetunnon vähyydestä oli yliopistossa eräs harkkatyömme, jossa piti suunnitella ja rakentaa eräs härpäke jonka jälkeen oli tarkoitus pitää myyntipuhe tämän härpäkkeen mahdollisille ostajille ja eräs myyntipuhe meni suunnilleen seuraavasti: ”No tää ny o tälläne, emmä tätä itse ostais” täysin toimiva tekele se oli eikä sen käytössä ollut mitään ongelmia. Kenenkään ei varmaan tarvitse sitten arvata ostaisko joku tollasen tuotteen tämän ”nerokkaan” myyntipuheen jälkeen. Vaatimattomuus voi tietysti jossain mielessä olla hyvekin, mutta liika on aina liikaa. Omaa tekemistään on pakko osata arvostaa tai sitten kannattaa vaihtaa joihinkin muihin hommiin. Itse en ainakaan koe kärsiväni tästä samasta ongelmasta vaan pikemminkin joskus jopa sitä kuuluisaa itsetuntoa tai itseluottamusta on ehkä vähän liikaakin. Tästä blogista voin ihan rehellisesti sanoa pitäväni tätä hyvänä ja tarkoitus on tehdä tästä erinomainen. Sitä en tiedä tuleeko tästä sellainen nykymuodossaan vai pitääkö tätä konseptia ainakin hieman muuttaa. Käytännössä minulle ei kuitenkaan ole suurempaa merkitystä pitääkö tätä joku yksittäinen henkilö sellaisena ettei tätä kannata lukea vaan lukijamäärät ovat kuitenkin sellaisia etteivät paskaa blogia kovin pitkään samat massat jaksaisi lukeakaan. Vaikka ne eivät olekaan mitään hyvin suuria niin kuitenkin tätä blogia lukee aika moni muukin kavereideni lisäksi. Huonolla itsetunnolla on myös monia muita huonoja puolia kuten se, että mietitään aivan liikaa sitä mitä muut meistä ajattelee ja on myös pakko väläytellä sitä legendaarista ”kateuskorttia” jonka seurauksena ihmisille tulee aina ne sisäinen pakko ruveta mollaamaan sitä kaveria, jolla näyttää menevän erittäin hyvin. Monesti ulkoisesti hyvältä näyttävät asiat eivät kuitenkaan kestä tarkempaa tarkastelua ja on esimerkiksi aivan turhaa katsella millaisella autolla se naapuri esimerkiksi ajelee. Tärkeämpää olisi kysyä itseltään, että meneekö minulla hyvin ja kuinka omaa tilannettaan voi parantaa kuin voivotella sitä naapurin Bemaria ja miettiä kuinka ”mulkku” se sitten onkaan oikeasti, kun ei ole viitsinyt edes kyseiseen ihmiseen tutustua. Ei mua ainakaan kiinnosta sen enempää mitä muut musta ajattelee, vaikka joillekin muille sillä on jotain merkitystä. Jos ei usko omaan osaamiseen niin siinä käy sitten monesti, että joku vähemmän pätevä kaveri jolla on liiat luulot itsestään saakin sen työpaikan joka itselle kuuluu ja sitten puhistaan itsekseen kiukusta, kun ne eivät ymmärtäneet valita parempaa ehdokasta. Jos nyt sitten haluaa tiivistää yksilötasolla niin se mitä muut ajattelee musta on niiden oma asia eikä se oikeastaan häiritse tai kuulu mulle pätkääkään.

Ja sitten kansalliseen huonoon itsetuntoon: On vaikea kuvitella monien muiden eri kansojen kokevan samanlaista kollektiivista huonoa itsetuntoa kuin suomalaisten mikäli he olisivat pärjänneet yhtä hyvin kuin suomalaiset viimeisen sadan vuoden aikana. Tosiasia on se, että me ollaan onnistuttu helvetin hyvin siihen nähden mitkä ovat lähtökohdat olleet itsenäisyytemme alusta lähtien. Olemme myös selvinneet kriiseistä kuivin jaloin, vaikka olemme joutuneet puolustamaan maatamme suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Kylmä fakta on se, että mitä todennäköisimmin lähestulkoon kaikista muista maista olisi tullut osa tuota sirpin ja vasaran valtakuntaa mikäli heidän päälleen olisi hyökätty. Tästä on syytä olla helvetin ylpeitä eikä sitä tosiasiaa voi enää mikään muuttaa. Selvisimme myös hyvin suuresta talouskriisistä ilman muiden maiden apua ja jos nyt sitten katsotaan noita Euroalueen kriisimaita niin heidän kriisinhoidostaan ei voi missään mielessä antaa hyviä arvosanoja. Jokaisen olisi syytä myös muistaa, että edellisen talouskriisin jälkeen suomalaisen teollisuuden tuottavuus kasvoi nopeinta vauhtia maailmassa vuodet 1995-2005 ja en näe mitään syytä miksi tämä ei olisi mahdollista tulevaisuudessakin, mutta en usko sen tapahtuvan huonolla itsetunnolla vaan meidän on hyvin syytä olla ylpeitä suomalaisten insinöörien ja muiden teollisuustuotantoon kuuluvien työntekijöiden ammattitaidosta. Nykyajan globaalissa kilpailukyky-ympäristössä ei voi kuitenkaan voivotella tuotteiden laatua vaan markkinoita niitä hyvin laadukkaina joita ne myös ovat. Kansakunnan heikosta itsetunnosta kertoo myös suhtautuminen suomalaisten joukkueiden menestykseen. Eilisen voitetun suomi-ranska pelin jälkeen hyvin monet vinkuivat sosiaalisessa mediassa Suomen huonoa peliä, vaikka se millaisella pelillä voitto otettiin on sivuseikka suuressa kuvassa. Pitää kuitenkin muistaa, että tärkeintä alkusarjassa on pääsy neljän ensimmäisen joukkoon omassa lohkossa ja sitten on pakko voittaa kolme viimeistä peliä, jotta maailmanmestaruus tulee. On mielestäni aivan turhaa juhlia muita sijoja kuin ensimmäistä, koska pelataan kuitenkin maailmanmestaruudesta ja yksittäisissä peleissä voi huonommallakin joukkueella pärjätä parempiaan vastaan.

Koska on mielestäni aivan turhaa pitää omaa osaamistaan vain mietinnöissä omien korvien väleissä niin haastan lukijoita laittamaan kirjoituksen kommentteihin yhden asian, jossa on oikeasti hyvä. Mielestäni nimimerkin käyttö riittää aivan mainiosti tähän. Itse olen hyvä myös numeroiden kanssa jo edellä mainitun blogin kirjoittamisen lisäksi. Kaikille päät pystyyn ja olkaa ylpeitä itsestänne!

- TT

Sun rahat on mun rahoja ja mun rahat on omia

Jos joku ihmettelee kirjoituksen otsikkoa niin huomautettaneen nyt sitten saman tien ettei se ole väärin kirjoitettu vaan tällä kertaa on tarkoitus tuoda oma mielipide esiin tietystä huolestuttavasta ilmapiiristä joka on ollut jo pidempään enemmän tai vähemmän aika lailla varsinkin täällä Euroopassa voimassa. Kyse on siis siitä kuinka lähestulkoon kaikki pitävät kynsin ja hampain kiinni omasta omaisuudestaan ja kuitenkin jossain määrin ovat sitä mieltä, että muiden ihmisten pitäisi kustantaa se elintaso johon ihmiset ovat tottuneet ja joka on hankittu elämällä yli omien varojen. Tämä koskee erityisesti poliitikkoja ja myös jossain määrin tavallisia ihmisiä.

Oikeastaan kipinä tähän kirjoitukseen tuli jostain telkkariohjelmasta, mitä luultavimmin jonkin kanavan uutisista, jossa sitten erehdyttiin haastattelemaan jotain veroparatiisien kitkemisestä vastuussa olevaa EU:n virkamiestä joka sitten totesi, että on aika saada ”MEIDÄN” rahat takaisin näiltä veronkiertäjiltä. Kyseessä saattaa olla vain tapa todeta asia josta oli kyse tai sitten on kyseessä tämän Eurostoliiton virkamiehen Freudilainen lipsahdus joka tarkoittaa hänen kuvittelevan näiden rahojen olevan hänen tarkoitusperiään varten. En valitettavasti osaa lukea ihmisten ajatuksia eikä se mikä ajatus tämän puheen takana oli ole se pääpointti vaan se, että mielestäni on väärin kutsua jonkun muun ihmisen tienaamia rahoja omikseen ja tämä ainakin särähti pahasti korvaani. Ymmärrän tietysti, että kyseessä voi olla rikollista rahaa ja rahanpesua mikä onkin tietysti kitkettävä. Ongelmana on kuitenkin se ettei poliitikoille riitä mikään vaan he tulevat aina käyttämään muiden tienaamia rahoja omiin tarkoituksiinsa ja jossain määrin se on tietysti ymmärrettävää, koska ihminen on kuitenkin niin itsekäs eläin ettei se välitä ikinä muista niin paljoa kuin itsestään. Voi tietysti olla joitain poikkeuksia, mutta nämä ovat kuitenkin hyvin harvassa. Jos nyt esimerkiksi mietitään meidän kotimaisia poliitikkoja niin hehän ovat vuosikymmenten saatossa jatkuvasti ostaneet ääniä milloin millekin eturyhmilleen rahaa jakamalla. Viimeisin ja ajankohtaisin esimerkki on julkisten alojen suuret palkankorotukset aikana jolloin se kuuluisa jakovara on itseasiassa pienentynyt. Tätä paikatessa ollaankin sitten nostettu ihmisille välttämättömien perushyödykkeiden veroja elintarvikkeita lukuunottamatta mikä on sitten taas pakottanut nostamaan ihmisten palkkoja ja tämä niin sanottu oravanpyörä on jatkunut liian pitkään. Nyt aletaan vaan olla siinä tilanteessa ettei veroja ja muita pakkomaksuja enää pystytä millään nostemaan niin ettei tämä kuuluisa jakovara ala pienenemään mm. työttömyyden kasvaessa. Kaikki tämä sitten vielä tapahtuu samaan aikaan, kun poliitikot ja virkamiehet vaan jatkavat omien palkkojensa nostamista.

Suomi joutuu nyt valitettavasti taistelemaan globaalissa kilpailuympäristössä ja siinä me jatkuvasti kärsimme tappioita asiansa paremmin hoitaville maille. Tämä johtaa koko ajan suhteellisen elintasomme laskemiseen ja jossain vaiheessa pää jää lopullisesti vetävän käteen ja joudumme elämään sillä elintasolla mikä meille kuuluu. En ole tosin vielä lukenut ”Nalle” Wahlroosin kirjaa, mutta muistaakseni hän siinä kirjassaan avaa syitä sille miksi enemmistön tyrannian vuoksi demokratia ei toimi. Tämä johtuu käsittääkseni siitä ettei sellainen kansakunta jonka ihmisistä liian suuri osa on saamapuolella tulonsiirtojen suhteen pysty tekemään sellaisia äänestyspäätöksiä jotka olisivat kokonaisuutta katsoen hyviä eli enemmistön tyrannia toisin sanoen sanelee poliitikoille sellaiset ehdot päätösten suhteen, että ennen pitkää koko demokratia romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Tämä kehitys on selkeästi jo nähty monissa maissa ja näin tulee käymään myös täällä Suomessa mikäli emme tule ajoissa järkiimme. Vaikka elämme taloudellisesti hyvin vaikeita aikoja on valitettavan turhaa itseasiassa yrittää vierittää syitä ulkoisiin asioihin, kun poliitikkomme ja heitä äänestäneet ovat vastuussa monien kymmenien miljardien veloista eikä muutosta mitä ilmeisimmin ole tulossa kuin pakon edessä. Ensin olisi syytä ottaa järki käteen täällä kotimaassamme ja hyväksyttävä tosiasiat.

Jokaisen ihmisen olisi syytä itse miettiä omaa rahatilannettaan ja mikäli hommat on hoidettu siten ettei pienintäkään varaa ole palkkojen laskuun niin kannattaa alkaa hoitamaan omia asioitaan siihen suuntaan, että rahankulutus pienenee. Tämä koskee erityisesti julkisen sektorin työntekijöitä, koska heidän palkkansa kuluineen ovat palttiarallaa kymmenen miljardia Euroa liian suuret vuodessa. Yksityisen sektorin työntekijät eivät mielestäni ole niin suurissa ongelmissa, kun tämä elintason sopeutus tapahtuu. Yksityisellä sektorilla, kun on pakko muutenkin ylläpitää koko ajan omaa osaamistaan ja siellä palkoilla on varmasti myös paremmat mahdolliset nousta ennen pitkää kunhan yritysten kilpailukyky ennen pitkää paranee. En nimittäin usko ”valojen sammuvan” ihan kokonaan, vaikka teollisuutemme työpaikat koko ajan täällä Suomessa vähenevätkin. On kuitenkin huomattava, että vaikka yhteiskunnan palvelut ovatkin lisääntyneet viime vuosikymmenen aikana on rahat kuitenkin huvenneet mikä on näkynyt mm. tiettyjen välttämättömien toimintojen laadun huonontumisena kuten terveydenhoidon. Sitä mukaa, kun nämä palvelut ovat lisääntyneet on ihmiset tietysti ruvenneet pitämään niitä itsestäänselvyyksinä mikä vaikeuttaa näistä luopumista ja ennen kaikkea näissä palveluissa työskentelevien irtisanomista. Jos joku sitten ihmettelee mistä ihmeen palveluista kirjoitan niin valtio syöttää koko ajan kaikenlaisia palveluita kuntien hoidettavaksi samalla, kun valtionosuuksia lasketaan. Jokaisen on syytä varautua myös siihen, että ainakin terveydenhuolto tulee maksamaan koko ajan lisää yhteiskunnalle ja sitä varten tullaan myös jatkossa keräämään ”asiakkailta” lisää rahaa.

Omasta mielestäni jokaisen on syytä ruveta investoimaan itseensä omia rahojaan enemmän ja miettiä sitä kannattaisiko äänestää sellaisia poliitikoita, jotka ovat oikeasti vastuullisia eikä vain esitä sitä. Valitettavasti nämä ihmiset ovat niin vähissä etten ainakaan itse tiedä ketä voisi nykypäivänä äänestää. Mitkään isommat puolueet, kun eivät tarjoa muutosta tähän asiaan. Toinen vaihtoehto on sitten hoitaa omat asiat niin hyvin, että sitten kun vastuuttomat velalla eläjät joutuvat pakkorealisoimaan omaisuuttaan sitä voi ostaa halvalla. Oma arvioni on se, että siihen menee vielä vuosia Suomessa valtionlainojen korkojen pysyessä matalina mikä taas johtuu siitä, että muut maat ovat hoitaneet asiansa vielä paljon huonommin kuin Suomi, Saksa, jne. On syytä aina muistaa, että omavastuu on ilmainen ja paras tapa pitää pää pinnalla!

Ehkä tämä paasaus on parempi lopettaa tähän, joten hyvää alkavaa viikkoa!

-TT

Huhtikuu 2013 Cash +310€ Salkku -6.0% Yhteensä 10260€

Kuten ehkä jotkut teistä sattuivat huomaavankin niin aika lailla tulos oli plusmiinus nolla huhtikuussa. Se minkä salkku tippui oli käteisen vuoro nousta. Tämä johtui aika lailla osinkojen irtoamisista ja kaiken kaikkiaan on hyvä huomata käteisen osuuden kasvaneen aika lailla kokonaan tämän takia. Yleensähän periaate on se, että osingot pitäisi sijoittaa uudelleen, mutta ainakin allekirjoittaneella ne nyt komistavat sijoituskassaa kunne löytyy ostettavaa.

Menopuolella ei löytynyt yllätyksiä, mutta perinteisesti huhtikuussa on tullut maksettavaksi kesäurheilun kaikki kulut. Tällä kertaa ei ihan kaikkea tullut hankittua, joten vielä ehkä toukokussa voi tulla pieniä kustannuksia, mutta pääpiirteittän on tullut kaikki maksettua. Huhtikuun alussa tosin ostin lentoliput Puolan reissua varten ja siellä meneekin sitten kolmisen viikkoa matkaillessa. Tarkempia suunnitelmia ei tosin ole vielä tehtynä, mutta lennot on Varsovaan ja sieltä suuntaan sitten johonkin suuntaan. Puolassa on kuitenkin paljon tuttuja, joten enköhän heitä sitten siellä tapaa ainakin muutamia. Huhtikuussa oli myös yksi lasku tulevaa mahdollista nenäleikkausta varten ja varmaan on sitten myös toinen edessä toukokuussa. Muuten ei suurempia menoja ole toukokuulle tiedossa. Yritän myös pitää kahden kuukauden kirjanostolakon alkaen wappupäivästä ja saa nähdä miten siinä käy.

Tulopuoli viime vuoden toukokuussa oli onneton ja tänäkin vuonna ajattelin ottaa suhteellisen rennosti sen suhteen. Viime vuodesta on tosin harvinaisen helppo parantaa ja siihen ei mene edes paria viikkoa, kun ollaan siihen kuukauteen verrattuna plussan puolella. Tänä vuonna ei onneksi toukokuulle ole tiedossa ”kissanristiäisiä” lähestulkoon joka viikonlopulle vaan viikonloput ovat vielä tällä hetkellä vapaita. Yksi syy tähän tulojen vähäisyyteen näin ”kesäkuukausina” on kesä”työni” fyysinen rasittavuus verrattuna talvityöhöni ja jonkin verran enemmän on siis fysiikan kanssa tekemistä. Oma arvioni tuloista ja menoista toukokuulle on noin parinsadan Euron miinus riippuen omista fiiliksistänikin. Voi tietysti olla, että innostunkin yhtäkkiä puskemaan enemmän töitä, mutta pidän sitä aika epätodennäköisenä.

Sijoituksista sen verran, että PKC Group oli hyvässä vedossa ja Fortum taas huonommassa. Molemmista tippuivat osingot ja ne olivat verojen jälkeen hieman yli pari sataa Erkkiä. Mitä taas tuli arvostusten muutokseen niin Fortum otti selkeästi takapakkia ja osinkojen jälkeenkin se oli reilusti tappiolla. Fortumin osavuosikatsaus oli ihan kohtuullinen ja siinä mielenkiintoisin osuus oli suojausten onnistuminen ja tälle vuodelle oli saatu suojattua kohtuullisen hyvin sähkönmyynti. Tätä osavuosikatsaustakin tärkeämpi asia oli Euroopan Unionin päätös myöhästyttää päästöoikeuksien huutokauppaa mikä tarkoitti käytännössä niin sanotun Fortumin Windfallin katoaminen Fortumin päästöttömistä energian tuotantoratkaisuista päästöoikeuksien arvon tippuessa lähes nolliin. Tämän päätöksen seurauksena sähkön hinta tulee laskemaan, koska se tarkoittaa käytännössä hiilivoimaloiden tuottaman energian halventumista. Sähkön hintahan taitaa muodostua kalleimman tuotantomuodon hinnan mukaan ainakin sähköpörssissä. Saa tietysti korjaata mikäli tämä viimeinen lause oli ”aivopieru”. Tämä isku Fortumille noiden päästöoikeuksien muodossa on sellainen, että se mielestäni muuttaa seuraaville vuosille aika radikaalisti etua jonka se on saanut huomattavasta määrästä vesi- ja ydinvoimaa. Fortumin onneksi se on kuitenkin hyvin huonosti kilpaillulla liiketoiminta-alueella mikä rajoittaa sen kilpailijoiden hyötyjä tästä päätöksestä. Tällä hetkellä en osaa sanoa mitä tulen tekemään tämän radikaalin yrityksen ansaintamallin muutosten vuoksi, mutta pitää katsoa hieman eteenpäin mitä tulee tapahtumaan. Pidän Fortumia ja sen maksamia osinkoja jonkinlaisena turvasatamana tänä turbulenttina ajanjaksona, mutta en usko mihinkään suurempiin voittoihin tämän osakkeen kanssa. Voin myös onnistuneiden suojauksien vuoksi ennustaa ettei Fortumin osingonmaksukyky ole vaarassa tämänkään vuoden jälkeen, joten sen vuoksi ei ole ainakaan kiirettä myydä. PKC Groupin seuraava osavuosikatsaus tulee ensi viikolla ja siltä odotan parempaa tulosta kuin viime vuonna mikäli kertaluonteiset erät eivät yllätä ekalla kvartaalilla. Ainakin Atlantin toisella puolella yrityksen liiketoiminta on ollut hyvässä vireessä viime vuoteen nähden. Mielenkiintoisempi asia on kuitenkin tulevaisuuden näkymät ja ne tuskin ovat kovin ruusuiset. Mitä tulee mahdollisiin ostoihin niin odottelen matalampia hintoja ja minulle sopiviin hintoihin tuskin kovin monet osakkeet laskevat varsinkaan toukokuun aikana.

Mitä tulee omaan terveystilanteeseeni niin se on mielestäni parantunut huhtikuun aikana. Myös fyysinen kuntoni on noussut. Toukokuun kahdeksas päivä saan lääkäriltäni soiton, jossa sitten varmaan kuulen diagnoosin siitä varmistuuko pääsyni klyyvarileikkaukseen jonakin kauniina päivänä vai ei. Toivottavasti ei ainakaan mitään pahempaa diagnoosia tule kuin tuo nenäni rusto-ongelma. No elämä jatkuu varmasti siitä huolimattakin, joten ei siitä kannata etukäteen hirveästi stressata. Mikäli toukokuu jatkuu keväisenä niin on syytä jatkaa tuosta ulkoilmasta nauttimista ja pysyä vähemmän sisällä. Mitä tulee blogin kirjoittamiseen niin aina välillä tulee joitakin ajanjaksoja, kun on hankala keksiä aiheita joista kirjoittaa. Viimeisen viikon ajan on näin ollut, joten toivottavasti inspiraatio paranee tästä taas pikkuhiljaa, kun kesä lähenee.

Hyvää viikonjatkoa!

- TT

Opi elämänkerroista

Itse tykkään huomattavan paljon lukemisesta ja olen siitä paljon aikaisemmin jo maininnutkin. Monesti ongelmanani on se, että luen liian paljon ja teen liian vähän ja sitä voi ja on tietysti syytä kritisoidakin. Yksi erityinen mielenkiintoni kohde on ihmisten elämänkerrat ja joidenkin ihmisten omakätisesti tehdyistä ”raamatuista” oppii tietysti vielä enemmän. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen harvassa ja yleensä ainakin jossain määrin joutuukin sitten lukemaan ”toisen käden” tietoa henkilöistä. Hyvin usein kuitenkin näitä lukiessa pomppaavat aina samat asiat esiin ja tällä kertaa onkin sitten tarkoitus ainakin jollain tasolla käydä näitä läpi. Alla lista niistä opetuksista jotka tulevat ensimmäisenä mieleen.

1. Ilman intohimoa ei tule suuria tuloksia.
2. Viisaimmatkaan ihmiset eivät pärjää täysin yksin
3. Viisaimmatkin ihmiset voivat olla täysin väärässä tärkeimmissäkin asioissa
4. Viisaimmatkin ihmiset kokevat aina suurta vastarintaa
5. Ketään pelkästään kopioimalla ei voi saada aikaan mitään suurta
6. Lähestulkoon kaikki ideat on jo keksitty aiemmin, mutta niitä parantamalla voi saada ihmeitä aikaan

Vaikka nämä kaikki yllä mainitut ovat monille itsestään selviä niin minusta on niitä kuitenkin hyvä käydä läpi, koska ne yksinkertaisina ilmaistenkin ovat kuitenkin sellaisia ettei niiden todellinen tarkoitus välttämättä aina kaikille avaudu. Ensimmäisessä faktassa on huomioitava se ettei suurin osa ihmisistä ymmärrä mitä oikea intohimo tarkoittaa. Tämä tarkoittaa lähestulkoon hulluuden rajamailla olevaa päähänpinttymää jota voi kutsua riivaavaksi pakkomielteeksi eli lähestulkoon koko elämän täyttävää aikaahaaskaavaa pakonomaista tarvetta jota ei tavallinen täysjärkinen ihminen edes pysty ymmärtämään. Tästä ehkä parhaita esimerkkejä ovat Newton ja Einstein, jotka ”lukkiutuivat” lähestulkoon kokonaan kammioihinsa todistaakseen oikeaksi väitteensä maailmankaukkeuden salaisuuksista ja he unohtivat kaiken ylimääräisen ulkopuolisen elämän kuten syömisen ja muun normaalielämän. Varsinkin Einstein oli ainakin pahimmillaan lähes nääntymässä nälkään. Tästä intohimosta on myös hyviä esimerkkejä urheilun puolelta, kun uran loppumisen jälkeen tai sen aikana nämä sankarit ovatkin sitten sortuneet erilaisiin addiktioihin.

Suurmiehet ovat käytännössä aina tarvinneet myös ainakin jonkinlaisen yhteistyökumppanin saavuttaakseen suurta menestystä. Näistä esimerkkejä ovat urheilijoiden mahdolliset valmentajat, Steve Jobsilla Wozniak, Einsteinilla monet eri tutkijaystävät ja kollegat, jne. Kyseessä ei kuitenkaan ole minkäänlaiset hännystelijät vaan sellaiset ihmiset joilla on yleensä annettavaa näille mestareille.

Vaikka olisit kuinka viisas ja ymmärtäisit maailmankaikkeuttakin erittäin hyvin niin voit silti pahimmassa tapauksessa olla omien uskomustesi uhri ja ainakin se mitä olen Einsteinista lukenut on se ettei hänkään esimerkiksi uskonut kvanttimekaniikkaan vaan yritti koko ajan saada aikaiseksi yhteinäistä kenttäteoriaa. Jos olen väärässä tämän uskomukseni kanssa niin saa vapaasti korjata. Kannattaa siis huomata se, että vaikka katsoisitkin ylöspäin näitä neroja niin on aina muistettava se tosiasia, että hekin voivat olla väärässä.

Hyvin monet näistä suurmiehistä ovat kokeneet vielä vastarintaa senkin jälkeen, kun he ovat onnistuneet todistamaan väitteensä oikeaksi ja varsinkin sitä ennen. Aina löytyy ihmisiä jotka tulevat kilpailemaan sinua vastaan oli sitten kyse lähestulkoon asiasta mistä hyvänsä. Aina löytyy myös niitä jotka pitävät sinun elämäntyötäsi pelkkänä paskana. Näiden ihmisten määrä tulee aina lisääntymään sitä enemmän mitä paremmin sinulla menee. Tämän takia on parempi pitää päänsä eikä ainakaan luovuttaa, kun kyse on jostain intohimosta joka sinulla on.

Kaikkien on pakko löydettävä oma tapa hoitaa asiansa itse parhaaksi havaitsemallaan tavalla, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia eikä se mikä sopii sinulle sovi välttämättä kaverillesi. On siis aina muistettava pitää päänsä eikä kuunnella niitä jotka luulevat tietävänsä parhaiten. On toki hyvä oppia niiltä jotka ovat OIKEASTI tosi hyviä siinä mitä tekevät. Keskinkertaisuuksia ei taas juurikaan kannata kuunnella.

Jos nyt esimerkiksi miettii Applea ja sen menestystä niin kylmä faktahan on se, että tämä yritys ei itse ole keksinyt juuri yhtään mitään, vaikka onnistuikin sitten jalostamaan kosketusnäyttöjensä käyttöliittymän maailman parhaaksi. Hyviäkin ideoita voidaan käytännössä lähestulkoon aina parantaa ja poikkeuksena yleensä ovatkin sellaiset oikeat tieteet joissa on käytännössä olemassa vain yksi ainoa ratkaisu ja näitä ei tosin ole monia.

Tässä noista elämänkertojen opetuksista lyhyesti. Tällä hetkellä on takki aika tyhjä, kun ollut viimeiset vuorokaudet tulipalokiire. Palaan joskus pyhien jälkeen blogin ääreen. Huomenna on mediaton päivä, joten mikäli kommentteja tulee niin yritän vastata niihin Wappuaattona. Ei muuta kuin hyvää Wappua kaikille! Muistakaa ottaa rennosti juhlimisenkin osalta. Aika harvalle muutaman päivän kaatokännit ovat se rentouttava vaihtoehto, vaikka olen sitä itsekin monesti harjoittanut :D

- TT

Oppimiskäyrä osa 2

Eli edellisessä kirjoituksessani kävin läpi sitä miten olen käyttänyt alkeellisimpia oppimisen muotoja raha-asioiden hoidossa kuten kopiointia ja vertailua. Tällä kertaa onkin sitten vuorossa kehittyneemmät oppimisasteet ja sitä kuinka olen niihin päässyt sisään.

Kolmas vaihe onkin sitten keräily, jossa etsitään tietoa erinäköisistä lähteistä kuten kirjoista ja blogeista. Itse pitäisin tätä kolmatta vaihetta monimutkaisempana asiana kuin mitä sitä voisi ajatella. Suurin syy tähän on se ettei näiden lähteiden laadun ymmärtäminen ole läheskään aina niin itsestään selvä asia, koska maailma on täynnä sellaistakin tietoa mistä ei ole kenellekään hyötyä vaan lähinnä haittaa. Hyvien tietolähteiden tunnistaminen ei ole yksinkertainen asia vaan se vaatii aika paljon omaa pohdintaa. Tämä oma pohdinta myös vaatii aikaa hyvin paljon, koska tiettyjen tietolähteiden lukeminen saattaa kestää kauan eikä esimerkiksi muutamaa blogikirjoitusta lukemalla vielä pääse sinuiksi kirjoittajan ja hänen neuvojensa järkevyydestä. Pelkkä tietolähteiden ja informaation keräily ei tosin kyllä vie ihmistä yhtään eteenpäin ja itse pystyn hyvin allekirjoittamaan tämän omalta kohdaltani, koska itselläni taisi mennä vuosi hyvää sijoitusaikaa hukkaan silloin, kun ensimmäiset osakkeeni ostin viime vuosikymmenen alkupuolella. Tällöin luin mm. Saarion ja Lindströmien pörssiraamatut ennen minkäänlaisten päätösten tekemistä ja näiden lisäksi myös paria muuta opusta Lontoon murteella. Nämä siis käytännössä ainoastaan osakesijoittamista ajatellen. Tämän alun jälkeen olenkin sitten ostanut palttiarallaa puolisensataa raha-asioista tai muista elämänhallintaan liittyvistä asioista ja olen vieläkin lähinnä keräilyvaiheessa, vaikka suurimmasta osasta kirjoja tuskin enää jo unohtunutta materiaalia etsin. Näistä ylimääräisistä kirjoista tulisi siis päästä eroon, mutta tämä ainut tämänhetkinen ”paheeni” ei ole niin helppo katkaistava.

Itse näkisin olevani juuri tällä hetkellä liikkuvan tuon kolmannen vaiheen lisäksi myös neljännessä joka on käsittelyvaihe, jossa noita kerättyjä oppeja sitten hyödynnetään. Ensimmäinen kirja sijoitusopusten lisäksi jota olen käyttänyt jollain tavalla hyväkseni raha-asoiden hoidossa on ollut Robert Kiyosakin kirja rikas isä, köyhä isä joka vaikutti parilla eri tavalla. Hänellä on myös ollut muita aihepiiristä tehtyjä kirjoja joita olen myös lukenut vuosien aikana. Näistä suurimmat oppini ovat olleet maksa ensin itsellesi ja se ettei sillä ole mitään väliä mitä tienaat mikäli kasvatat kulujasi samaa vauhtia, koska jäljelle jäävä summa menee kuitenkin jopa miinukselle mikäli se ei nolliin jää. Kulujen minimoimisen lisäksi teen itselleni nykyään myös kuukausi- ja vuosibudjetit joissa rahankäyttöäni yritän ennustaa mahdollisimman tarkkaan. Kuitenkin on aina huomioitava ettei varsinkaan kuukausibudjetin teko ole kovin helppoa, koska siitä tulee yleensä aika lailla joustamaton. Mitä taas tulee vuosibudjettiin niin siihen on helpompi pakata hieman joustovaraa.

Itse voisin myös ajatella olevani myös viidennessä oppimisvaiheessa, koska olen oppinut aika lailla säätämään noita kolmannen ja neljännen vaiheen asioita omaan elämääni. Tämä varmasti sen takia, että olen säätänyt noita oppimiani asioita aika lailla vähemmän on enemmän filosofian mukaisiksi eli en kuitenkaan missään määrin suoraan ole kopioinut noita kirjoista ja blogeista oppimiani asioita omaan elämääni vaan pyrin pitämään kaiken mahdollisimman yksinkertaisena. Tästä asiasta voi tietysti olla aika lailla montaa eri mieltä, mutta se on vain minun näkemykseni asiaan. En kuitenkaan missään nimessä ole tätä asiaa täysin sisäistänyt, koska minulla on vielä tälläkin hetkellä selkeästi liikaa tavaraa joista nuo aikaisemmin mainitsemani kirjat ovat vain yksi esimerkki. Minulla on myös turhan paljon kaikkia harrastevälineitä joita en ole ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen käyttänyt.

Kuudes vaihe on sitten jo täydellinen elämäntyylin muutos joka tapahtuu omin ehdoin. Tämä on myös se vaihe johon en usko itse ikinä selviäväni. En tosin usko tällaisia ihmisiä olevan kovin monia Suomessa. Enkä nyt tarkoita raha-asioita pelkästään vaan sellaisia ihmisiä jotka ovat onnistuneet luomaan täysin uuden elämäntyylin. Tämä on tietysti jossain määrin myös mahdoton asia huomata, koska asiat eivät ole aina niin kuin miltä ne näyttävät. Tähän kuudenteen vaiheeseen pääseminen sitten vaatiikin jo mitä todennäköisimmin vuosia ja pelkästään omaa ajattelua mikä on ehkä se pahin este siihen pääsemisessä.

Ehkä tässä kaikki tällä kertaa. Palaan muihin asioihin joko sunnuntaina tai sitten vasta vapun tienoilla, koska ajattelin minulla ei ole enää muita päiviä vapaana mediatonta vuorokautta varten ennen ensi kuuta kuin maanantai.

-TT

Omien raha-asioiden oppimiskäyrä osa 1

Kuten edellisessä kirjotuksessa lupasin niin nyt olisi tarkoitus miettiä kuinka olen kaikkien vuosikymmenien saatossa kehittynyt omien raha-asioideni hoidossa ja kuinka sitä voi tutkia käyttämällä oppimiskehikkoa jota yritin viime kirjoituksessa selittää. Tarkoitus on yrittää päästä kriittiseen tarkasteluun, mutta oman tekemisen ollessa kyseessä se ei ole mikään kaikista yksinkertaisin juttu. Ei muuta kuin sitten suoraan asiaan.

Ensimmäinen vaihe on kopiointi ja tämän vaiheen alkujuuret ovat aivan varmasti sellaiset etten niitä itse muista, joten jossain vaiheessa lapsuuttani olen nähnyt joko molempien vanhempien rahankäyttöä tai sitten ainoastaan äitini, koska isäni kuoli ollessani hyvin nuori. Jos pitää sitten arvata kummasta on kyse niin mitä todennäköisimmin olen alkutahdit saanut molemmilta vanhemmiltani. Ehkä radikaalein oivallus mitä asiaa pohtiessani olen huomannut, että käytän tätä menetelmää vieläkin jollain tavalla. En tiedä onko se kovin monelle muulle yllätys, mutta ainakin itselleni se on, sillä olen käyttänyt hyvin paljon aikaa ja jonkin verran myös rahaa optimoidessani omaa elämääni ja opiskellut jo kahdesta kolmeen vuotta sitä kuinka pärjätä mahdollisimman vähällä ja silti juuri nyt huomaan kopioivani äitiäni tietyllä tapaa, vaikka tietysti suurin osa tavastani käyttää ja tienata rahaa onkin hyvin erilainen kuin mitä tämänhetkinen tilanteeni perheessäni. Jotta tämä ei sitten jäisi vain sanahelinäksi niin on varmaan syytä sitten selittää mitä tällä tarkoitan.

Elikkä koko nuoruuteni tilanne isäni kuoleman jälkeen oli sellainen, että olimme kolmistaan veljeni ja äitini kanssa. Me emme ole missään vaiheessa kuitenkaan kärsineet yksinhuoltajaperheelle tyypillisestä rahapulasta mikä johtui käytännössä isäni vakuutusturvasta joka oli hyvin kattava. En ole tietoinen tarkoista yksityiskohdista, mutta tämän turvan ansiosta elimme jo hyvin pienestä lähtien omistusasunnossa joka oli ehkä siihen akoihin normaali neljä huonetta ja keittiö. Käytännössä perheen tulot olivat suurimmaksi osaksi erinäisten vakuutusten ja eläkkeiden ansiosta riittävät normaaliin elintasoon mikä tarkoitti sitä ettemme juurikaan joutuneet pihistelemään ruoasta tai muista elintärkeistä asioista. Käytännössä tämä siis tarkoitti sitä, että kaikki rahat jotka tulivat menivät suunnilleen joka kuukausi. Näiden ansioiden lisäksi äitini kävi sijaishammashoitajana lähellä olevissa kouluissa. En enää muista tarkalleen milloin hän töissä kävi, mutta palttiarallaa ainakin ollessani ala- ja yläasteilla. En muista tarkalleen minkä verran hän oli töissä, mutta palttiarallaa ehkä kolmasosa ajasta. Näiden ansaintatapojen lisäksi perheellämme on ollut vaihteleva määrä nykyisen UPM:n osakkeita jotka isäni sai kai töistä joskus vuonna xx. Nämä osakkeet sitten jakaantuivatkin aikojen saatossa ja olivat parhaimmillaan noin satatonnia Suomen rahassa eli markoissa. Onneksemme sitten saimmekin nämä myytyä juuri vahingossa oikeeseen aikaan, kun tuli tarvetta remontille.

Jos nyt sitten mietitään asiaa siltä kannalta mitä olen mahdollisesti kopioinut niin ensimmäisenä tulee mieleen tuo osa-aikatyö jota käytännössä teen säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämän ”työn” tekemisen aloitin ollessani 17-vuotias ja se oli ensimmäinen säännöllisempi tapa tienata rahaa itselleen. Toisaalta on muistettava ettei äitini tehnyt kyseistä asiaa tarvitakseen rahaa, joten siinä on selkeä eroavaisuutta allekirjoittaneen nykypäivään. Tämä muutos tapahtui allekirjoittaneen kohdalla kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen olen elättänyt itseni lähinnä jo tuolla 17-vuotiaana hankitulla ”työllä”. Tällä hetkellä voisin olla oikein säästelisäästi eläessäni pari vuotta vapaalla, mutta siinä tapauksessa olisin taas sen jälkeen persaukinen ja koko rumba alkaisi alusta. Kuluttamiseni on ollut lukuunottamatta paria viime vuotta sitä ettei rahaa ole menojen jälkeen ollut yhtään ylimääräistä ja tämäkin asia oli kopioitu mitä ilmeisimmin äidiltäni joka tosin on vieläkin siinä tilanteessa ettei ylimääräistä jää terveydenhoitokulujen kasvaessa jatkuvasti. Omien ylimääräisten rahojen meno osakesijoituksiin on mitä ilmeisimmin ainakin osittain perua jo aikaisemmin mainituista perheen UPM:n osakkeista. Näissä tuli hyvin ilmi korolle korkoa ilmiön vaikutus ja varmasti saikin sitten allekirjoittaneeseen iskostettua myös tämän sijoitusmuodon hyvät puolet. Myönnettäköön nyt kuitenkin heti alkuun etten ole saanut osakkeitani tai rahojani näihin nykysijoituksiini mistään vaan olen hankkinut ne itse säästämällä. Opiskelin myös varmaan vuoden verran sijoittamista, joten sitä ei voi pitää suorana kopiointina, mutta siitä lisää myöhemmässä vaiheessa, koska se ei koske varsinaisesti tätä oppimisvaihetta.

Vertailukohtia itselläni ei tietysti ehkä ihan nuoruudessani hirveästi ollut, koska raha ei oikeastaan ollut mikään mielenkiinnon kohde kovin aikaisin. Olin itse huomattavan paljon enemmän makean perään nuorempana ja siitä olikin sitten jatkuvat vierailut hammaslääkärissä. Vertailu raha-asioitten hoidossa on tapahtunut sitten hieman vanhemmalla iällä, koska hyvin nuorena uskoin rahan ”kasvavan puissa”. Tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, joten ehkä joskus teini-iän jälkeen aloin havainnoimaan tätä puolta. Tätä vertailuosuutta on ehkä hyvin vaikea havainnoida, koska se tapahtuu aika lailla kuitenkin automaattisesti. Parin kaverini isät kuitenkin olivat niin sanotuissa matkahommissa usein poissa kotoa ja sitä olen mahdollisesti vertaillut jollain tavalla äitiini joka oli kotona silloin, kun sitä eniten tarvitsimme. Kulutusvertailusta ehkä sen verran, etten ole juurikaan huomannut lähimmäisten kavereideni ikinä juurikaan säästäneen, joten ehkä kulutustottumuksia on tullut vertailtua hyvin vähän. Mitä taas tulee sijoittamiseen niin lähipiirini sijoituksiin en ole juuri huomiotani kiinnittänyt, joten vertailupohjaa osakesijoittamista lukuunottamatta ei minulla ole koskaan ollut.

Ehkä tässä kaikki näistä kahdesta ensimmäisestä vaiheesta. Seuraava kirjoitus jatkaa siitä mihin tämä jäi aihepiirin ympäriltä. Kommentointia voi harjoittaa tästäkin aihepiiristä, joten sana on vapaa.

-TT