lauantai 28. kesäkuuta 2014

Historiasta perspektiiviä nykypäivään

Me usein keskitymme ainoastaan nykypäivään ja ajankohtaisiin asioihin. Samalla meiltä jää huomaamatta hyvin paljon asioita, koska emme vertaa nykypäivää aikoihin jolloin asiat olivat aika lailla samanlaiset, vaikka maapallolla onkin menty paljon eteenpäin. Kun keskitymme suppeasti nykyhetkeen jää meiltä monesti huomaamatta suurempi kuva. Nykyhetken ongelmat tuntuvat silloin ylitsepääsemättömiltä, mutta kun katsoo ajassa taaksepäin huomaa helposti kuinka hyvin meillä asiat ovatkaan. Historiaan vilkaistessaan on myös helppo huomata kuinka monet asiat näyttävät samoilta kuin ennenkin.

Lueskelin tossa mennäviikolla kirjaa joka kertoi 1950-luvun Englannista. Tässä kirjassa tutustuttiin kätilöiden maailmaan ja yleisesti ottaen 50-luvun elämään. Silloin suuri osa ihmisistä asui länsimaissakin suhteellisen alkukantaisissa yhteisöissä. Hyvin monet joutuivat elämään täiden, luteiden ja monien muiden epämääräisten elukoiden kanssa. Tämän lisäksi puhtaan veden tuleminen oli harvinaista. Vauvoistakin jäi silloin henkiin ainoastaan nelisenkymmentä prosenttia komplikaatioiden tappaessa äitejäkin tasaiseen tahtiin. Tätä kirjaa lukiessa tuli erittäin hyvin selväksi kuinka onnekkaita me olemme saadessamme elää nykypäivänä. Kaikki oli siihen aikaan niin helvetin paljon vaikeampaa, että minusta on aivan turhaa alkaa valittamaan siitä, että nyt meillä menee huonosti. Todellisuudessa me olemme ihan helvetin onnekkaita.

Tiedän, että monet ihmiset ovat masentuneet, koska ovat sitä mieltä ettei hyviä aikoja tulee enää moneen vuoteen tähän maahan. Silti on helvetin typerää masentua siitä, että bruttokansantuote tulee tippumaan selkeästi lähivuosina. Tämä tulee johtamaan myös pahoinvoinnin lisääntymiseen mikä ei ole hyvä asia. Se miksi useampi voi pahoin johtuu siitä, että ihminen vertaa tilannettaan aina hyviin aikoihin. Kun menettää jotakin on se suurempi isku kuin se nautinto siitä, että saa jotakin. Se mitä tekee silloin, kun asiat menevät huonoon suuntaan ratkaisee paljon. Fakta on se, että elämä lyö meitä kaikkia turpiin aina välillä ja se miten siihen suhtautuu on sitten itsestä kiinni. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos halvaantuu ja joutuu pyörätuoliin tai makaa aivovammaisena sairaalapedissä lopun elämäänsä. 99 prosenttia ongelmista on ratkaistavissa. Jos haluaa ryypätä itsensä sellaiseen kuntoon ettei enää tunne muuta kuin seuraavan huikan ottamisen ilon niin se on kyllä enemmän itsestä kuin yhteiskunnasta kiinni. Suomessa työttömyyskään ei ole hirveän tuhoisa tilanne. Sitä samaa ei voi sanoa monista muista maista, joissa ei ole sosiaalista apuverkkoa.

Historian tuntemisen hyödyt ovat paremmat kuin keskimäärin ajatellaan. Sitä opiskelemalla voi myös jossain määrin nähdä tulevaan. Ei sitä opiskelemalla voi nähdä suoraan tulevaisuuteen, mutta jonkinlaisen kuvan voi saada siihen mitä on luvassa. Ihmiskunta toimii aika lailla sykleissä ja nyt alamme olla siinä tilanteessa, jossa nähdään jonkinlaisia isompia myllerryksiä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ne eivät valitettavasti ole sellaisia joita lyhyellä aikavälillä voidaan pitää suotavina. Tulemme näkemään jonkinlaisen järjestelmänmuutoksen joka johtaa taisteluihin ainakin joissain länsimaissa. Tulemme todennäköisesti näkemään taistelun totalitarismin ja vapaamman ajattelun välillä. Tämän on tosin vain minun tilannearvioni asiasta ja olen mitä todennäköisimmin väärässä tässäkin asiassa.

En tiedä kuuluuko Suomi länsimaihin, koska ainakin aiemmin syklimme olivat lähempänä itäblokkia. EU:hun liittyminen on saattanut siirtää syklejä, mutta tästä minulla ei ole varmuutta. Eikä minulla riitä asiantuntemus muutenkaan tarkempaan tilanneanalyysiin. Varmaa on ainoastaan epävarmuus. Minusta on lähestulkoon varmaa se, että jotkut länsimaat tulevat joko hajoamaan tai valtaamaan lisäalueita. En myöskään ole varma onko rakkaalla itänaapurillamme tulevaisuudessa mitään osaa tai arpaa tulevaan kriisiin. Tällä hetkellä se näyttää todennäköisemmältä, mutta en löisi sen puolesta vetoa. Toisaalta on vaikea nähdä minkäänlaista suurempaa asevarustelua tapahtuneen muualla kuin Venäjällä tai Kiinassa, jos unohdetaan purkkala. Rähinöiden alkuun siis tulee menemään vielä pitkään. Tietysti toinen vaihtoehto on se, että sota käydään elektronisesti. En tiedä missä mennään, mutta tiedätkö sinä?

Jos teistä tuntuu siltä, että olette lukeneet samasta asiasta aiemminkin niin olette todennäköisesti oikeassa. Kertaus on tosin opintojen äiti eikä tee pahaa kenellekään. Seuraava kirjoitus on kesäkuun kuukausikatsaus.

-TT

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Idealihas


Kirjoitin vähän aika sitten normaalista ”kirjailijaelämästäni” täällä Puolassa ja siinä kävin läpi lähinnä kirjoitusprosessia. Silloin muistaakseni lupasin kirjoittaa myöhemmin ideointiprosessista ja tämä kirjoitus kertoo siitä. Ideointiprosessi ei kuitenkaan koske pelkästään kirjoittamista vaan sitä pitää harrastaa myös muun elämän ollessa kyseessä.

Meillä jokaisella on oma ”idealihaksemme” jota jokainen rasittaa eri tavalla. Toisilla idealihas on lähinnä piilossa ja toisilla taas jatkuvassa käytössä. Mikäli lihasta ei rasita se surkastuu. Tämä pätee myös idealihakseemme. Tämä fakta on helppo unohtaa, koska ideat yleensä vain tuppaavat putkahtamaan jostain. Itselleni nämä ideat tuppaavat tulemaan päähäni ilman seuraa. Silti useimmiten muita ihmisiä on lähistöllä. Ideat eivät myöskään tule niin helposti pakottamalla. Tästä huolimatta idealihastaan voi rasittaa tarkoituksella. Minä teen sen raahautumalla paikkaan, jossa on paljon muita ihmisiä. Paikka on yleensä sellainen, jossa ei ole pakko kommunikoida kenenkään kanssa mikäli ei itse halua. Täällä Varsovassa se on yksi kahvila johon vetäydyn muistivihkoni seuraan. Kahvila on erään ostoskeskuksen vilkkaimmassa kohdassa, joten omaa idealihastani stimuloivaa ärsykettä tulee joka suunnasta. Tällä hetkellä alan olla siinä tilanteessa, että ideoita ei synny samassa paikassa enää niin hyvin, joten minun on mitä ilmeisimmin pakko vaihtaa maisemaa ainakin vähäksi aikaa. Saa nähdä tehoaako se vai ei.

Suurin osa näistä ideointihetkistä on tuonut uusia otsikkoja blogieni kirjoittamiseen ja myös pieniä sisältömietteitä niihin. Yleensä yksi ideointihetki kestää tunnista puoleentoista ja sinä aikana uusia ideoita voi tulla ihan mitä tahansa viiden ja kahdenkymmenen väliltä. Kuten arvata saattaa niin suurin osa ideoista on paskoja. Se on tosiasia joka on pakko hyväksyä. Se ei ole minulle kuitenkaan mikään ongelma, koska joskus paskat ideat ovat niitä parhaita. Tai jos ei paskat niin ainakin kaikista järjettömimmät. Joskus on tarkoitus vain miettiäkin paskoja ideoita. Sekin on ihan hyvä tapa rasittaa idealihasta, koska se ei oikeastaan välitä laadusta. Se kuinka monta ideaa toteuttaa onkin jo sitten toinen asia. Jotta en pelkästään vain kerro miten olen idealihasta rasittanut niin laitan tähän nyt yhden ideointikerran aikana tulleita typeriä ideoita. En viitsi ideoita tulevia blogiotsikoitani tai kirjoituksia varten julkaista, koska kaikkia en tule toteuttamaan. Seuraavassa lista muutamista typeristä ideoista:

-     Idioottimatkat, jossa otetaan joku pahaa aavistamaton ummikko kavereitteni ja minun matkaan jonnekin ulkomaille.
-     Kielimuuri experience, raahataan joku ihminen keskelle ei mitään jossa muut ihmiset eivät puhu yhtään samaa kieltä. Esim tyyliin rantaruotsalainen savoon
-     Markkinaennustaja/kommentaattorisimulaatio. Selitetään rahoistusmarkkinoiden liikkeitä uskottavan oloisesti tietämättä asioista mitään. Esim jossakin blogissa.
-     nykytaidesimulaatio, jossa kerätään kaikkea mahdollista paskaa ja tehdään siitä performanssitaidetta kiasman edustalla
-     Järjestä oma roast
-     Älä ota yhtään kuvaa rakennuksista matkaillessasi, tämä pitää itse toteuttaa, koska jälkeenpäin sitä kuitenkin aina miettii, että mikäs paska tääkin hökkeli oikein on?
-     Reaaliaikainen tekstiviestipalvelu selvittämään ovatko, junat lentokoneet tai bussit aikataulussa. Yksi tekstiviesti ja siihen vastaus takaisin. On taidettu tosin tehdä jo?
-     Omat minifestarit
-    Todelliset sokkotreffit, päivä vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman mahdollisuutta nähdä häntä.
-     Keksi oma nimikkosämpylä

Kuten listasta näkee niin suurin osa listan vaihtoehdoista on typeriä. Tossa oli vain puolet ideoista yhden kerran aikana. Eiköhän toi lista ollut jo ihan riittävän pitkä yhteen kirjoitukseen. Joskus ideoita tulee aivan solkenaan, mutta se riippuu päivästä ja hetkestä. Keskimäärin yksi kymmenestä ideasta on toteuttamiskelpoinen. Tämä on tosin oma arvioni. Oman luovan puolen rasittaminen on siitä hyvä asia, että sillä ei ole samanlaisia estoja kuin sillä järkevällä puolella. Jos sillä olisi estoja niin suurin osa noista ideoista olisi jäänyt kirjaamatta. Joskus ideoita voi myös yhdistää, jotta niistä tulee parempia. En tosin tiedä löytyykö yllämainituista ideoista hyviä yhdistelmiä. Ehkä kaksi ensimmäistä olisi mahdollista yhdistää.. Tarkoitus oli vähän demonstroida ideointiprosessia. Mikäli joku lukijoista tuntuu sellaista tarvitsevan niin voi ihan rauhassa ottaa parhaat palat prosessistani ja muokata omansa itsensä näköiseksi.

On hyvin tärkeää rasittaa omaa idealihastaan tasaisin väliajoin.  Tämä tulisi tehdä edes kerran viikossa, mutta mieluummin useammin. Aikaa siihen ei tarvitse välttämättä käyttää viittä minuuttia enempää kunhan saa jotakin kirjattua. Tämän prosessin lisäksi on hyvä pitää jonkinlaisia muistiinpanovälineitä jatkuvasti mukanaan, koska ideoita voi syntyä ihan missä vaan. Ne on myös helppo unohtaa suhteellisen nopeasti mikäli niitä ei kirjaa ylös. Minulle on käynyt niin lukemattomia kertoja ja monesti kotiin päästyä ideat ovat jo unohtuneet. Tämä on valitettavaa, koska monesti voi olla ihan helvetin hyvä fiilis juuri idean ponnahtaessa päähän.

Onkos teillä lukijoilla omaa ideointiprosessia? Jos on niin millainen se on? Jos ei ole niin miksi ei? Se on hyödyllinen kaikille, koska meillä jokaisella on oma luova puolemme. Jopa insinööreillä :D

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Palautekysely askel askeleelta

Eli laitetaas linkki ihan omaan postiinsa.

Palautekyselyyn voit vastata täällä.

-TT

tiistai 17. kesäkuuta 2014

16. Askel Mieti itsellesi uusi askel otettavaksi.


Ennen kuin mennään viimeiseen askeleeseen on syytä myös kertoa syyt miksi tämä askel askeleelta ohjelma on kestänyt niin pitkään. Siihen on olemassa kaksi tärkeää syytä. Ensimmäinen on se, että mikäli olisin julkaissut kaiken nopeammin olisi ohjelman seuraajille ollut liian vaikeaa toteuttaa sitä. Tarkoitus ei nimittäin missään nimessä ollut se, että suurin osa ihmisistä olisi lopettanut heti alussa asioiden mennessä liian vaikeiksi. Pehmeän alun tarkoitus oli saada ihmiset pysymään mukana mahdollisimman pitkään, jotta osallistumisen hyödyt kasvaisivat ja tavat alkaisivat muodostumaan. Toinen syy tähän asiaan on se, että raha-asioiden parantaminen ei tapahdu yhdessä yössä tai edes muutamassa kuukaudessa vaan siihen menee vähintään puoli vuotta riippuen alkutilanteesta. Ne jotka ovat tähän asti päässeet ovat siis vasta alussa mikäli alkutilanne on ollut vaikea. Tietysti olettaen, että on yleensä päässyt tähän asti. Oma arvaukseni on se, että ehkä maksimissaan kymmenen prosenttia on tehnyt joka viikko asian eteen jotain. Voi tietysti olla, että olen sen verran pahasti epäonnistunut ettei kukaan tehnyt ohjelmaa läpi. Laitan jossain vaiheessa palautekyselyn, mutta se tapahtuu varmaan juhannuksen jälkeen.

Ja sitten vielä muistutuksena, että ennen kuin lukaisette tämän 16. askeleen muistattehan käydä läpi aiemmat sitä ennen. Ne löytyvät alapuolelta:

1.Askel
5.Askel
6. Askel
7. Askel
8. Askel
9. Askel
10 Askel
11 Askel
12. Askel
13 Askel
14. Askel
15. Askel

Seuraava askel on sinun tehtäväsi. Olisi kiva tietysti antaa joku askel otettavaksi, mutta mikäli haluatte onnistua raha-asioiden parantamisessa siten, että sillä on kauaskantoisia vaikutuksia on teidän suoriuduttava seuraavista askelista ihan itse. Mikään kirja tai blogi jota luette tai niiden kirjoittajat eivät voi muuttaa suoraan rahatilannettanne. Olisi niin helppo sanoa, että tätä blogia tai tulevaa kirjaani lukemalla teistä tulee asiantuntijoita omissa raha-asioissanne, mutta todellisuus on jotain muuta. Muita lähteitä voi toki käyttää apuvälineinä, mutta kukaan ei hoida raha-asioita puolestanne varsinkaan teidän omien tarpeidenne mukaan.

Jos joku sitten ihmettelee miksi olen jättänyt tästä ohjelmasta muutamia askeleita pois kuten budjetoinnin tai taseen niin tässä tulee vastaus niihin kysymyksiin. Budjetointi on jätetty pois, koska se ei toimi kuin poikkeustapauksissa. 90 prosenttia ihmisistä ei pysy tekemässään budjetissaan. Tämä koskee myös minua. Se johtuu lähinnä siitä, että elämä on liian arvaamatonta ja aina tulee vastaan asioita joita ei ole osannut odottaa. Tämä pätee myös rahanmenoon ja -tuloon. Mitä taas tulee henkilökohtaiseen taseeseen niin se on lähinnä ajanhukkaa. Sitä tarvitaan ainoastaan poikkeustilanteissa kuten hakiessa lainaa johon tarvitsee vakuuksia. Esimerkiksi sinun ei tarvitse tietää paljon oman kämppäsi arvo on markkinoilla ellet ole sitä myymässä. Sen selvittämiseen käytetty aika voi mennä johonkin hyödylliseen. Markkina-arvokaan kun ei takaa sitä rahasummaa jonka sinä kämpästäsi voit saada. Jos joku toinen kämppä on myyty johonkin hintaan ei se tarkoita sitä, että joku muu on valmis maksamaan omastasi saman verran. Vararahastokaan ei ole välttämätön mikäli sinulla on hyvät rahankäyttötavat joita olen tässä ohjelmassa yrittänyt ihmisille opettaa.

Otan mielelläni palautetta tästä ohjelmasta. Sitä voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen:
lessismorefinland@gmail.com tai voi kommentoida myös jokaista askelta erikseen. Palautekyselyyn voit vastata täällä

Hyvää juhannusta kaikille!

-TT



perjantai 13. kesäkuuta 2014

”Kirjailijan”/bloggaajan elämää Puolassa


Moi.

Kirjailija on otsikossa heittomerkeissä, koska kovin montaa suomalaista ei voi kutsua kirjailijoiksi. Kirjailijathan saavat elantonsa tekemillään kirjoilla ja heitä ei kovin monia tästä maasta löydy. Osittain kyse on hyvin pienistä markkinoista ja osittain kyse on siitä, että kustantaja vetää suurimman osan tuotosta välistä omiin kuluihinsa. Tämä on syynä siihen miksi etsin tapaa julkaista kirjani yksin tehokkaimmin. En voi myöskään kiistää sitä tosiasiaa, että on epätodennäköistä yhdenkään julkaisijan haluavan kirjani julkaistavakseen.

Oma yksinkertaisille apinoille kuten itselleni tehty mallini kirjan kirjoittamiseen käsittää kolme osaa.

  1. Tiedon etsiminen
  2. Ideointi
  3. kirjoittaminen

Tiedon etsiminen

Tiedon etsimiseen tätä kirjaa varten on mennyt 3-5 vuotta riippuen siitä kuinka asiat laskee. Kyseessä on siis ollut pitkä ja monessa mielessä varsin tehoton prosessi. Raakatietoa on tullut tankattua tuhansia sivuja joista aika lailla pienet määrät ovat olleet hyödyllisiä. Pieni osa lukemistani kirjoista on antanut suurimman hyödyn ja tämä pieni osa on myös vaikuttanut eniten kirjoittamiseeni. Koska tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole käydä tätä prosessia läpi niin totean vielä sen asian, että koko ajan oppii uutta ja jotakin tärkeätä jää aina kirjoittamatta. Tämän takia uskon etteivät nämä kaksi kirjaa joita työstän jää viimeisiksi. Halusi maailma sitä tai ei. Jos jollekin on jäänyt hieman epäselväksi mitä kaksi kirjaa tarkoittaa niin ensimmäinen on yleisteos siitä kuinka vähemmän on todellakin enemmän elämässä ja toinen on teos joka keskittyy ainoastaan rahaan ja siihen liittyviin asioihin.

Ideointi

Ideointi on jatkuva prosessi joka alkaa siitä, kun ensimmäisen kerran muodostuu idea kirjan aiheeksi. Prosessi loppuu käytännössä vasta sitten, kun kirja on valmis. Se on siis vielä jossain määrin kesken. Ideointiprosessia varten otan hatkat täältä maaseudulta kerran tai kaksi viikossa ja painun Varsovaan muistivihkoni kanssa. Yleensä ideointi tapahtuu sitten jossain kahvilassa jonka ohi liikkuu paljon ihmisiä. Tämä prosessi vaatii ainakin minun kohdallani paljon erilaisia ärsykkeitä joita ei saa omassa huoneessa istuessa tietokoneen ääressä. Tulen menemään tähän prosessiin tarkemmin lähiaikoina. Se ei varsinaisesti koske pelkästään kirjoittamista vaan myös muuta elämää.

Kirjoittaminen

Ja sitten itse kirjoittamiseen. Siihen menee keskimäärin 4-5 päivää viikossa täällä Puolassa. Maksimimäärä päivässä on noin neljä tuntia ja sitä enempää ei tule kirjoitettua. Yleensä kolmen ja puolen tunnin jälkeen tulee tunne lopettamisen järkevyydestä. Niinä päivinä kun kirjoitan on kesto yleesä 3 ja ½:n tunnin sekä neljän välissä. Sivumäärät vaihtelevat viiden ja kahdeksan sivun välimaastossa riippuen asioista. Ne asiat jotka tulevat suoraan mieleen eivät vaadi kovin pitkää kirjoitusprosessia, koska olen kehittynyt tekemisessäni huomattavasti. Olen täällä Puolassa paljon kotimaata tehokkaampi, koska minulla ei ole minkäänlaisia häiriöitä kirjoitusaikana. Suomessa sekä sisäiset että ulkoiset häiriöt hukkaavat tehokkuudesta hyvin suuren osan. Oma arvioni tuottavuuden noususta on 50-100%:a. Suosittelen kaikille muille samanlaista häiriöiden sulkemista mikäli se on vain suinkin mahdollista.

Normaali päivärytmi



*     Herään yleensä kahdeksan ja puoli yhdeksän välissä jonka jälkeen syön aamupalan ja hoidan muut aamutoimet.
*     Pyrin aloittamaan kirjoittamisen yhdeksältä. En siinä aina onnistu, koska joskus ei uni tule heti, joten siirrän herätystäni välillä eteenpäin.
*     Koko kirjoitusprosessiini taukojen kanssa menee yhteensä seitsemän tuntia, rytmini:
*     2x45 minuuttia kymmenen minuutin tauolla jonka jälkeen puolentoista tunnin lounas/rentoutumistauko.
* 1x45 minuuttia + 10 minuutin tauko + 30 minuuttia, jonka jälkeen minulla on tunnin happihyppely/rentoutumistauko
*     Sama rytmi kuin edellinen
*     Tämän jälkeen tulee taas lepoa ja lukemista
*     Päivällinen tulee kun on nälkä
*     Loppuaika menee lukemiseen, lepäämiseen ja ulkoiluun

Kirjoitusrytmini on väljä ja taukojen määrä on ehkä hieman liian suuri. Niistä voisi rutistaa tunnin pois, mutta ei enempää. En ole sitä täällä kuitenkaan tehnyt, koska minulla ei todellakaan ole kiire. Ei tosin ole Suomessakaan, mutta en ole siellä ihan näin suurta omistautumista kirjoittamiselle tehnyt. Siellä on yksinkertaisesti liikaa häiriötekijöitä jotka johtuvat lähinnä minusta itsestäni. Suurin yksittäinen tekijä on Internetin liikakäyttö. Sitä ongelmaa ei ole täällä, koska minulla ei kotona ole mahdollisuutta orjuuttaa itseäni sen avulla.

Minusta tuskin tulee ammattikirjailijaa

Tämä kokemus on opettanut minulle sen, että minusta tuskin tulee ammattikirjailijaa tai -bloggaajaa. Vaikka se olisi mahdollista niin se on henkisesti aika yksinäistä puuhaa. Jossain määrin kaipaan seuraa tasaisin väliajoin. Vaikka minusta ei ammattilaista tulekaan niin tulen silti todennäköisesti lähtemään uudestaan ulkomaille kirjoittamaan kunhan rahatilanteeni sen sallii. Tämän lisäksi minun on pakko tutkia asioita ennen Suomesta poistumista. Jos oikein hyvin menee niin se tapahtuu ensi vuoden loppupuolella. Vaikka rahallisesti tästä hommasta tulee selvästi turpiin niin pidän lähtöä tänne oikeana ratkaisuna. Kirjoistanikin tulee varmasti parempia tämän irtautumisen myötä.

Ensimmäisen kirjani ensimmäinen versio on valmis

Ensimmäisen kirjani ensimmäinen versio on tänään tullut valmiiksi. Olen siitä hyvin iloinen. Siitä on pitkä matka vielä julkaisemiseen. Pidän sitä tällä hetkellä hyvänä kirjana ja toivottavasti pienellä viilauksella siitä tulee erinomainen. Koska kyseessä on oma ”lapsi” niin olen varmasti tässä asiassa puolueellinen. Seuraava askel on lähettää se hyvälle ystävälleni kommentoitavaksi. Odotan mielenkiinnolla hänen parannusehdotuksiaan. Todennäköisesti seuraavan kerran palaan ensimmäisen kirjani pariin elokuussa. Sillä aikaa kirjoitan sitten toista joka kertoo vain rahasta. Bloggaaminen tulee myös jatkumaan, mutta juhannuksen jälkeen julkaisen Suomen kielistä blogiani vain kerran viikossa. Tämä siitä syystä, että toivon lukijoideni keskittyvän kesälomanviettoon läppärin, tabletin tai muun härpäkkeen tuijottamisen sijaan.

Hyvää viikonloppua!

-TT




tiistai 10. kesäkuuta 2014

15. Askel Mieti itse miksi tämä askel askeleelta ohjelma on kestänyt näin pitkään?

 
Ennen kuin menemme tämän askeleen kimppuun on syytä muistaa, että kannattaa käydä kaikki edelliset askeleet tätä ennen läpi. Linkit löytyvät alapuolelta:

1.Askel
5.Askel
6. Askel
7. Askel
8. Askel
9. Askel
10 Askel
11 Askel
12. Askel
13 Askel
14. Askel


Ja sitten itse asiaan. Tällä kertaa teidän tehtävänne on miettiä miksi tämän koko ohjelman julkaisu on kestänyt noin kolme ja puoli kuukautta sen sijaan, että olisin julkaissut päivittäin uuden askeleen? Viimeinen kirjoitus tähän ohjelmaan liittyen tulee ensi viikolla. Siihen on kaksi hyvin olennaista syytä joista toivon teidän pystyvän selvittämään itsellenne ainakin toisen. Toisen syyn näistä olen kertonut jo aiemmin, mutta en ole varma onko viesti tullut perille vai ei. Toista asiaa en muistaakseni ole maininnut ainakaan suoraan, mutta en ole ihan sataprosenttisen varma siitä. Mainittakoon sen verran, että kumpikaan syistä ei ole ollut tarve keksiä jotain lyhyttä blogintäytettä ollessani ulkomailla kirjoittamassa kirjaa. En tosin voi kiistää sitä tosiasiaa, että tämän ohjelman julkaiseminen on helpottanut kirjoittamisprosessejani.

Palaan tähän samaan asiaan ensi viikolla. Jos joku haluaa jakaa vastaukset kommentoimalla vaikka tätä kirjoitusta niin antaa palaa vaan! En tosin vahvista tai kiellä vastauksia ennen ensi viikkoa.

Onnistumisen iloa!

-TT


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Miksi taloustieteilijät sivuuttavat teoriansa vääriksi osoittavat todisteet?

Ja sitten hieman asiaa vielä kuvien lisäksi. Ne löytyvät edellisestä postauksesta, jos joku ei niitä meinaa muuten löytää.

Tavalliset ihmiset joutuvat hyvin usein taloustieteilijöiden uhreiksi. Taloustieteilijät käyttävät epätäydellisiä malleja jotka eivät toimi kuin silloin kun mitään normaalista poikkeavaa ei tapahdu. Valitettavasti näitä normaalista poikkeavia asioita nyt vaan sattuu tapahtumaan paljon useammin kuin mitä mm. normaalijakauma osoittaa. Sen seurauksena tavalliset ihmiset kärsivät erilaisista talouskriiseistä. Syyttömät ihmiset kärsivät, koska taloustieteilijät sivuuttavat todisteet joita esimerkiksi osakemarkkinoilla tulee esiin tasaisin väliajoin.

Hyvin monet edelliset talouskriisit ovat tapahtuneet, koska näitä epätäydellisiä malleja on käytetty. Viimeisimpänä kriisinä on Kreikan ja muiden välimeren maiden velkakriisit. Tämä kriisi johtui ainakin osittain siitä, että välimeren lainat arvosteltiin riskitasoltaan lähes Saksan ja muiden turvallisempien maiden tasoisiksi CAP-mallin mukaan. Tämä johtui siitä, että niillä piti olla EKP:n takaus lainamarkkinoiden mielestä. Näin ei kuitenkaan ollut kuten kuka tahansa hieman asiaan perehtynyt olisi voinut kertoa mikäli olisi kyseenalaistanut käytetyt mallit. Jeesustelu näin jälkikäteen on turhaa, mutta silti on pakko kysyä miksi tämän CAP-mallin käyttöä opetetaan vieläkin käsittääkseni kauppakorkeakouluissa ympäri maailmaa? Tämäkin malli toimii varmasti 99%:ia ajasta, mutta se yksi prosentti tulee sieltä satavarmasti esille jossain vaiheessa kuten on jo käynytkin.

Kaikista suurin syyllinen näihin sotkuihin on normaalijakauma, joka ei tunne käytännössä ollenkaan tapahtumia kuten pörssiromahdukset. Esimerkiksi vuoden 1987 pörssiromahdus jenkkilässä tapahtuisi normaalijakauman antaman todennäköisyyden mukaan miljardien maailmankaikkeuden elinikien välein. Tästä asiasta pitäisi jo tyhmemmänkin taloustieteen nobelistin tajuta se, että normaalijakauman käyttö on sulaa hulluutta markkinoiden riskejä määritettäessä. Pienempienkin pörssiromahdusten todennäköisyydet ovat sitä luokkaa normaalijakauman mukaan, että niitä ei pitäisi tapahtua kuin kerran ehkä tuhansissa vuosissa ja silti niitä tulee tasaisin väliajoin. Normaalijakauma ei varsinaisesti tietystikään ole syyllinen vaan sitä käyttävät taloustieteilijät. Portfolioteoriakin on varmasti käytössä jokaisessa kauppakorkeakoulussa ja sen ovat luoneet talousnobelistit. Sekin perustuu käytännössä ihmisten rationalisuuteen ja siihen, että todennäköisyydet ovat tiedossa. Valitettavasti nämäkin harhakäsitteet on luotu taloustieteilijöiden toimesta.

Esimerkkejä siitä kuinka taloustieteilijät käyttävät malleja, jotka toimivat hieman sinnepäin, mutta eivät kuitenkaan on lukemattomia. Niitä ei tarvitse etsiä edes kovin kaukaa menneisyydestä. Tavallinen kansa joutuu aina sijaiskärsijäksi. Pistän nyt vielä muutaman esimerkin lisää ihan varmuuden vuoksi.

  • Jenkkilän asuntokriisi johtui osittain surkeista riskinhallintamenetelmistä jotka oli rakennettu väärien matemaattisten mallien päälle
  • LTCM-kriisi 1990-luvulla johtui Robert Merton Jr:n ja Myron Scholesin yrityksen epäonnistuneista riskinsietomalleista. (Ainakin Scholes on talousnobelisti)
  • 1982-tapahtunut kriisi, jossa suuret jenkkipankit hävisivät suurimman osan kaikista siihen mennessä tehdyistä voitoistaan. Silloin ne lainasivat rahaa väli- ja eteläamerikkaan

Näitä tapahtumia on muitakin, mutta ehkä olemme jo riittävän pitkällä todistusaineiston kanssa. Nämä kaikki väitteeni voivat sitten taloustieteilijät todistaa puolestani vääräksi. Syyksi ei kuitenkaan riitä se, että hylätään nuo tapahtumat malleista ja teorioista koska ne ovat niin harvinaisia. Tai sanotaan, että koska ei pystytä käyttämään parempia teorioita ja malleja niin käytetään niitä paremman puutteessa. Katastrofeja tulee varmasti lisää tällä menolla. Tavalliset ihmiset sitten kärsivät niistä ja osa taloustieteilijöistä patsastelee omassa omahyväisyydessään. Herrojen on tietysti helppoa juhlia Tukholmassa vuosittain omahyväisyyttään tavallisten ihmisten maksaessa heidän aiheuttamat vahingot. En tietysikään tarkoita sitä, että kaikki talousnobelistit ovat typeryksiä. Vain ne jotka eivät hyväksy normaalijakauman olevan väärä jumala ja ne jotka eivät hyväksy ihmisen olevan kaikkea muuta kuin rationaalinen olento. Gaussin käyrän käyttäminen taloustieteessä on sama kuin hissi-insinöörin suunnittelema hissi, jossa ei ole mitenkään varauduttu mahdolliseen ylipainoon. Tiedän hissien suunnittelun olevan paljon vakaammalla pohjalla, joten pahoittelen tätä vertausta insinöörien osalta.

Kaikki ovat yksilöitä, joten kenenkään taloustieteilijän ei suoralta kädeltä pidä pahastua tästä kirjoituksesta. Mikäli sitten satut käyttämään normaalijakaumaa niin kannattaa miettiä ihan vakavasti sen toimivuutta. Taloustiede ei ole ainut tieteenala, jossa normaalijakaumaa käytetään, joten pelkästään taloustieteilijöitä tästä on turha syyttää. Ihmisten epärationalisuuteen en tässä kirjoituksessa sen tarkemmin mennytkään, koska muuten tästä olisi tullut liian pitkä kerralla luettavaksi. Näistä molemmista asioista voi kuka tahansa lukea lisää mm. Talebin kirjoista esim Black Swan ja Fooled by Randomness, Dan Arielyn kirjasta Predictably Irrational ja jos haluaa mennä hard core matematiikkaan niin sitten Benoit Mandelbrotin fraktaaleista voi lukea lisää. Ne näyttäisivät toimivan paljon paremmin kuin normaalijakauma. Matematiikka vaan alkaa allekirjoittaneelle olla jo liikaa, joten matemaattisesti lahjakkaille hänenkin teoksensa sopivat.

Eipä tässä muuta,

-TT

Kuvia Puolasta

Junnun pyynnöstä muutamia valokuvia. Koska en osaa ottaa kunnon kuvia en voi antaa laatutakuuta. Laitetaanpas muutama kuva sitten esille niin voitte katsella niitä.

Kuva 1. Jääkaapin pakastelokero. Jos tarkkaan zoomaa niin huomaa vasemmalla CCCP-logon.

Kuva 2. Paikallisen viljelijän pellot kärsivät tulvan myötä. Kaukana taustalla tulvinut joki

Kuva 3. Asuintaloni. Julkisivuremppa ilmeisesti tehty lähivuosina tai ainakin maalattu uusiksi.

Kuva 4. Keittiöni

Kuva 5. Mies työssä. Paljonkohan toi kaveri saa palkkaa?

 Kuva 6. Varsovan päärautatieasema. Komeaa arkkitehtuuria..

Kuva 7. Varsovan keskustan pilvenpiirtäjiä

Kuva 8. Tuntemattoman sotilaan hauta.

Kuva 9. Puolalaisen ystäväni  firman kesäpiknikin futisturnauksesta otettu valokuva

Kuva 10. "kotikyläni" kesäpäiväjuhlan esiintymislava

Tässäpä näitä muutamia "haluttuja" valokuvia. Toivottavasti löytyy jotain mielenkiintoista katseltavaa.

-TT










keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

14 Askel Mieti mistä voisit saada lisätuloja

 
Muistakaa ottaa edelliset askeleet ennen tätä askelta, koska asiat ovat tietyssä järjestyksessä syystä. Ne löytyvät alapuolella olevista linkeistä:

1.Askel
5.Askel
6. Askel
7. Askel
8. Askel
9. Askel
10 Askel
11 Askel
12. Askel
13 Askel


Ja sitten itse asiaan. Lisätulojen saaminen ei ole niin hirveän tärkeä asia, koska ne eivät auta parantamaan taloudellista tilannetta mikäli asiat ovat huonossa kunnossa. Tämän takia on tärkeää saada muut asiat kuntoon ennen lisätulojen etsintää. Toinen, mutta selkeästi vähäpätöisempi syy on se ettei Suomessa verottaja suosi niiden hankkimista. Mistä sitten lisätuloja olisi saatavissa? Niiden hankkiminen on järkevää ainoastaan tekemällä niitä asioita joista pitää. Muuten en näe siinä mitään järkeä. Jos tykkää soittaa esimerkiksi kitaraa voi sitä opettaa maksua vastaan vasta-aloittelijoille tai sitten mahdollisesti bändin keikkojen kautta. Mikäli omaa muun hyödyllisen taidon voi sitä yrittää myydä muille vaikka netin kautta. Jokaisen kannattaa miettiä mistä itse tykkää ja voisiko siitä tienata rahaa. Lisätuloja tärkeämpää on kuitenkin omata terveet rahankäyttötavat joista olen kyllä jo käynyt riittävästi läpi. Minä en voi muuttaa kenenkään mieltä yksistään, vaikka ehkä haluaisinkin.

Tämän neljännentoista askeleen jälkeen tulee vielä kaksi askelta, joten valmistautukaa pikkuhiljaa tämän ohjelman loppumiseen. Parin viikon päästä ollaankin jo juhannusviikolla ja ihmiset taitavat sen jälkeen pikkuhiljaa lähteä lomille. Siihen on hyvä lopettaa tämän asian tiimoilta. En tosin ollut suunnitellut sitä etukäteen, mutta se on jossain määrin onnekas sattuma. 

Hyvaa viikonjatkoa!

-TT

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Toukokuu 2014 cash n. -900€ salkku?


Moi taas.

Nyt on vuorossa toukokuun kuukausikatsaus ja se on tällä kertaa aika lailla tavallisuudesta poikkeava. Tämä johtuu ihan siitä, että olen niin sanotusti sivistyksen ulkopuolella eikä minulla ole nettiä läheskään joka päivä käytössä. Tämän seurauksena en esimerkiksi tiedä osakkeideni tarkkaa arvoa.

Käteistä minulla on mennyt toukokuun aikana noin 900 Euroa mikä on suhteellisen paljon halvassa maassa. Tämä johtuu osittain siitä, että olen nostanut rahaa lähes tuon verran, mutta en ole vielä käyttänyt kaikkea. Tämän lisäksi olen toukokuussa maksanut osani yhtiövastikkeesta, vakuutukseni, nettini ja puhelimeni. Täällä ollessani minulla ei ole ollut mitään tuloja. Siitä huolimatta minulla on mennyt yllättävän paljon rahaa. Kesäkuussa tilanteen pitäisi muuttua, koska matkailukuluja minulla ei silloin pitäisi olla. Yksi syy suurempaan rahanmenoon on ollut tarpeeni käydä Varsovassa päivittämässä blogini. Teen sen kahdesti viikossa, joten se on yksi syy. Toinen syy on se, että olen panostanut ruokani laatuun täällä enemmän eli en syö keskimäärin niin halpaa ruokaa kuin Suomessa. Tämän seurauksena ruokani maksaa hieman enemmän kuin mitä Suomessa ajattelin lähtiessäni.

Pörssistä minulla ei ole juuri muuta tietoa kuin se, että kurssit heiluvat. (yllätys, yllätys). Ne taitavat myös olla ennätyslukemissa ainakin purkkalassa ja saksassakin ainakin lähellä niitä. Se asia mikä minulle on niistä erityisen hyvin selvinnyt täällä reaaliaikaisen tiedonvälityksen ulkopuolella on se ettei minulla ole juuri tarvettakaan tietää edes missä ne ovat mikäli en ole ajatellut myydä osakkeitani. Tämä on monille päivittäin kursseja seuraavalle varmasti vaikea pala nieltäväksi. Itsekin olen tietyissä piireissä tunnettu kauppalehden nettisivujen ja osakkeiden hintojen kyttäämisestä muun elämän kärsiessä. Eipä ne yritysten tuloksentekokyvyt sieltä kurssitiedoista löydy, vaikka kuinka tuijottaisi. Kurssit eivät myöskään liiku haluamaasi suuntaan, vaikka niitä tuijottaisitkin. Meidän kaikkien olisi sen sijaan keskityttävä tekemään meille jotain oikeasti hyödyllistä kuten osakeanalyyseja. On erittäin helppo laiskan miehen ratkaisu tuijottaa asioita joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa.

Kirjani kirjoittaminen sujuu täällä häiriöitten ulkopuolella paljon nopeammin kuin olisin ikinä uskaltanut edes toivoa. Ensimmäinen versio on parin viikon sisällä valmis, vaikka ajattelin olevani siinä pisteessä aikaisintaan heinäkuun lopussa. Julkaisupäivää en tiedä tarkalleen, koska en ole niin hirveän pitkälle vielä ajatellut. Tämän vuoden loppuun mennessä uskon olevani valmis. Yksi syy tähän on se, että en voi luottaa pelkästään omaan mielipiteeseeni tekstin hyvyydestä tai huonoudesta, koska se on vahvasti puolueellinen. Tämän takia aikatauluni riippuu myös hieman ulkopuolisista. Minulla on yksi hyvä ystäväni ”virallisena valvojana”, mutta olemme hänen kanssaan tulleet sellaiseen lopputulokseen, että hän yksinään ei taida riittää siihen hommaan. Tästä syystä tulen kesän aikana etsimään muutamaa koelukijaa kirjalleni. Suuria vaatimuksia minulla ei heille ole, mutta ainakin yhden heistä pitäisi olla sellainen ihminen joka ei omaa minkäänlaista taustaa talousasioihin tai luonnontieteisiin. Viimeinen siksi, että olen vahvasti itse suuntautunut samanlaiseen ajatteluun kuin mitä kyseisiä tieteenaloja harjoittavat omaavat.  Mikäli sinulta löytyy alustavaa kiinnostusta siihen hommaan voit ilmoittautua minulle sähköpostiini: lessismorefinland@gmail.com Pistän sitten vielä lisää informaatiota, kun tarve koelukijoille alkaa konkretisoitumaan.

Sitten hieman enemmän jokapäiväisestä elämästäni täällä Puolassa. Normaali rytmini on yhteensä neljä tuntia kirjoittamista päivässä neljä tai viisi päivää viikossa. Muuten minulla on sitten vapaata. Osa vapaasta menee uusien ideoiden kirjaamisessa ja se tapahtuu yleensä samalla reissulla, kun käyn päivittämässä blogiani Varsovassa. Luen myös paljon ja yleensä lukeminen keskittyy kirjoihin jotka liittyvät kirjani kirjoittamiseen. Olen lukenut ne jo aiemmin läpi, mutta kertaus ei ole pahaksi. Monet kirjoista ovat niin hyviä, että niitä lukee ihan mielellään uusiksi. Yksi kerta ei vielä monestikaan riitä sisäistämään läheskään kaikkea sisältöä.

Kirjani ja blogieni kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi olen muuttanut osittain ruokavaliotani. Esimerkiksi aamiaiseni koostuu nykyään kananmunista ja lisukkeista jotka vaihtelevat yrteistä herkkusieniin ja joskus sinihomejuustoon. Aamukahvin sijaan juon teetä. Tämä on ollut iso muutos, koska pidän aamukahvin juomisesta hyvin paljon. Teen sen aina kiireettömästi. Yleensä taas täällä Puolassa tee on vain lisuke. Jossain määrin tätä voi pitää elämänlaadun laskemisena. Toisaalta täällä saa syötyä aika lailla parempaa ruokaa ja halvemmalla kuin Suomessa, joten siinä mielessä elämänlaatu ei kärsi. Proteiinien määrä ruokavaliossani on selkeästi kasvanut. Hiilihydraattien määrä on sitä myötä myös tippunut. Toisaalta olen myös liikkunut täällä paljon vähemmän kuin Suomessa. Vyötäröni on hieman kaventunut, mutta en tiedä onko painoni laskenut vai ei. En ole käynyt vaa'alla. En pidä sitä olennaisena asiana.

Kaiken kaikkiaan elämä rullaa täällä takapajulassa varsin hyvin. Kämppiksieni kanssa tulen ihan hyvin toimeen, mutta hirveästi heidän seurassa en ole aikaani viettänyt. Kämppääni voi varmaan verrata Suomessa seitsemänkymmentäluvulla rakennettuihin elementtitaloihin. Se on ihan ok kunnossa, mutta mitään luksusta ei ole nähtävissä. Jääkaapin pakastelokerossa lukee CCCP, mutta siitä huolimatta se toimii ihan hyvin. Keittiöön ostin uuden veitsen ja vaatekaappiin henkareita, mutta muuta ei ole tarvinnut hankkia. Telkkaria olen katsonut kerran kämppikseni poissaollessa. Sieltä tuli mestareiden liigan finaali jota katsoin. Futiksen mm-kisojen alkaessa kämppikseni telkkarille tulee varmasti enemmän käyttöä silloin kun hän ei ole kotona, koska hän ei ole jalkapallosta kiinnostunut. Jopa yllättävän harvat puolalaiset tuntuvat katsovan jalkapalloa tai sitten en ole heihin vain törmännyt pienissä piireissäni. Tätä kirjoittaessani kaverini ovat tulossa Varsovaan, joten saa nähdä mitä siitä seuraa. Julkaisen tämän kirjoituksen varmaan vasta sen jälkeen, mutta tuskinpa siitä vierailusta mainitsen seuraavissa kirjoituksissani.

Paskanjauhamista taisi tulla liikaa, mutta sellasta sattuu,

Hyvää viikkoa!

-TT