Idealihas

Kirjoitin vähän aika sitten normaalista ”kirjailijaelämästäni” täällä Puolassa ja siinä kävin läpi lähinnä kirjoitusprosessia. Silloin muistaakseni lupasin kirjoittaa myöhemmin ideointiprosessista ja tämä kirjoitus kertoo siitä. Ideointiprosessi ei kuitenkaan koske pelkästään kirjoittamista vaan sitä pitää harrastaa myös muun elämän ollessa kyseessä.

Meillä jokaisella on oma ”idealihaksemme” jota jokainen rasittaa eri tavalla. Toisilla idealihas on lähinnä piilossa ja toisilla taas jatkuvassa käytössä. Mikäli lihasta ei rasita se surkastuu. Tämä pätee myös idealihakseemme. Tämä fakta on helppo unohtaa, koska ideat yleensä vain tuppaavat putkahtamaan jostain. Itselleni nämä ideat tuppaavat tulemaan päähäni ilman seuraa. Silti useimmiten muita ihmisiä on lähistöllä. Ideat eivät myöskään tule niin helposti pakottamalla. Tästä huolimatta idealihastaan voi rasittaa tarkoituksella. Minä teen sen raahautumalla paikkaan, jossa on paljon muita ihmisiä. Paikka on yleensä sellainen, jossa ei ole pakko kommunikoida kenenkään kanssa mikäli ei itse halua. Täällä Varsovassa se on yksi kahvila johon vetäydyn muistivihkoni seuraan. Kahvila on erään ostoskeskuksen vilkkaimmassa kohdassa, joten omaa idealihastani stimuloivaa ärsykettä tulee joka suunnasta. Tällä hetkellä alan olla siinä tilanteessa, että ideoita ei synny samassa paikassa enää niin hyvin, joten minun on mitä ilmeisimmin pakko vaihtaa maisemaa ainakin vähäksi aikaa. Saa nähdä tehoaako se vai ei.

Suurin osa näistä ideointihetkistä on tuonut uusia otsikkoja blogieni kirjoittamiseen ja myös pieniä sisältömietteitä niihin. Yleensä yksi ideointihetki kestää tunnista puoleentoista ja sinä aikana uusia ideoita voi tulla ihan mitä tahansa viiden ja kahdenkymmenen väliltä. Kuten arvata saattaa niin suurin osa ideoista on paskoja. Se on tosiasia joka on pakko hyväksyä. Se ei ole minulle kuitenkaan mikään ongelma, koska joskus paskat ideat ovat niitä parhaita. Tai jos ei paskat niin ainakin kaikista järjettömimmät. Joskus on tarkoitus vain miettiäkin paskoja ideoita. Sekin on ihan hyvä tapa rasittaa idealihasta, koska se ei oikeastaan välitä laadusta. Se kuinka monta ideaa toteuttaa onkin jo sitten toinen asia. Jotta en pelkästään vain kerro miten olen idealihasta rasittanut niin laitan tähän nyt yhden ideointikerran aikana tulleita typeriä ideoita. En viitsi ideoita tulevia blogiotsikoitani tai kirjoituksia varten julkaista, koska kaikkia en tule toteuttamaan. Seuraavassa lista muutamista typeristä ideoista:

-     Idioottimatkat, jossa otetaan joku pahaa aavistamaton ummikko kavereitteni ja minun matkaan jonnekin ulkomaille.

-     Kielimuuri experience, raahataan joku ihminen keskelle ei mitään jossa muut ihmiset eivät puhu yhtään samaa kieltä. Esim tyyliin rantaruotsalainen savoon

-     Markkinaennustaja/kommentaattorisimulaatio. Selitetään rahoistusmarkkinoiden liikkeitä uskottavan oloisesti tietämättä asioista mitään. Esim jossakin blogissa.

-     nykytaidesimulaatio, jossa kerätään kaikkea mahdollista paskaa ja tehdään siitä performanssitaidetta kiasman edustalla

-     Järjestä oma roast

-     Älä ota yhtään kuvaa rakennuksista matkaillessasi, tämä pitää itse toteuttaa, koska jälkeenpäin sitä kuitenkin aina miettii, että mikäs paska tääkin hökkeli oikein on?

-     Reaaliaikainen tekstiviestipalvelu selvittämään ovatko, junat lentokoneet tai bussit aikataulussa. Yksi tekstiviesti ja siihen vastaus takaisin. On taidettu tosin tehdä jo?

-     Omat minifestarit

-    Todelliset sokkotreffit, päivä vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman mahdollisuutta nähdä häntä.

-     Keksi oma nimikkosämpylä

Kuten listasta näkee niin suurin osa listan vaihtoehdoista on typeriä. Tossa oli vain puolet ideoista yhden kerran aikana. Eiköhän toi lista ollut jo ihan riittävän pitkä yhteen kirjoitukseen. Joskus ideoita tulee aivan solkenaan, mutta se riippuu päivästä ja hetkestä. Keskimäärin yksi kymmenestä ideasta on toteuttamiskelpoinen. Tämä on tosin oma arvioni. Oman luovan puolen rasittaminen on siitä hyvä asia, että sillä ei ole samanlaisia estoja kuin sillä järkevällä puolella. Jos sillä olisi estoja niin suurin osa noista ideoista olisi jäänyt kirjaamatta. Joskus ideoita voi myös yhdistää, jotta niistä tulee parempia. En tosin tiedä löytyykö yllämainituista ideoista hyviä yhdistelmiä. Ehkä kaksi ensimmäistä olisi mahdollista yhdistää.. Tarkoitus oli vähän demonstroida ideointiprosessia. Mikäli joku lukijoista tuntuu sellaista tarvitsevan niin voi ihan rauhassa ottaa parhaat palat prosessistani ja muokata omansa itsensä näköiseksi.

On hyvin tärkeää rasittaa omaa idealihastaan tasaisin väliajoin.  Tämä tulisi tehdä edes kerran viikossa, mutta mieluummin useammin. Aikaa siihen ei tarvitse välttämättä käyttää viittä minuuttia enempää kunhan saa jotakin kirjattua. Tämän prosessin lisäksi on hyvä pitää jonkinlaisia muistiinpanovälineitä jatkuvasti mukanaan, koska ideoita voi syntyä ihan missä vaan. Ne on myös helppo unohtaa suhteellisen nopeasti mikäli niitä ei kirjaa ylös. Minulle on käynyt niin lukemattomia kertoja ja monesti kotiin päästyä ideat ovat jo unohtuneet. Tämä on valitettavaa, koska monesti voi olla ihan helvetin hyvä fiilis juuri idean ponnahtaessa päähän.

Onkos teillä lukijoilla omaa ideointiprosessia? Jos on niin millainen se on? Jos ei ole niin miksi ei? Se on hyödyllinen kaikille, koska meillä jokaisella on oma luova puolemme. Jopa insinööreillä :D

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Tietämätön typerys

Tämä kirjoituksen otsikko ei ole viittaus keneenkään yksittäiseen henkilöön, vaikka joitakin tunnetumpia nimiä kirjoituksessa vilahtaakin. Lähimpänä se on varmasti ainakin allekirjoittanutta, mutta siitä vähän lisää myöhemmin. Kirjoitus tulee varmasti kuvaamaan aika pitkälti ihmisten epärationaalisuutta ja liiallista uskoa omiin kykyihin. Tästä aiheesta on ainakin Nassim Taleb kirjoittanut parikin hyvää kirjaa, jotka olen myös lukenut. En tällä kertaa juuri kerro kirjojen sisällöstä, mutta saatan niitä sivuta. Kuten Albert Einstein joskus totesi: ”Two things are infinite, the universe and human stupidity and I am not sure about the former” Vapaa suomennos on kaksi loppumatonta asiaa, maailmankaikkeus ja ihmisten typeryys enkä ole varma siitä ensimmäisestä”

Ja sitten siihen omaan typeryyteeni, josta on pakko tunnustaa sen verran etten tarkkaan tiedä missä sen suhteen mennään. Kuitenkin se mitä olen oppinut vuosien varrella on se, että mitä enemmän tiedät niin huomaat mitä vähemmän oikeasti tiedät. Itse en kuitenkaan pidä tuota tietämättömyyttäni niin vaarallisena kuin mitä voisi luulla, sillä ainakin tällä hetkellä osaan vielä suhtautua ainakin jollain tavalla kriittisesti omasta mielestäni juttuihini. Haluan kuitenkin varoittaa muita siitä, ettei kannata luottaa varsinkaan analyyseihini joita teen lähinnä omaksi ilokseni ja omaa sijoitustoimintaani varten joka on muuten ainakin seuraavan vuosikymmenen ajan varmasti hyvin pienimuotoista. Nämä analyysit kuitenkin sisältävät hirveän määrän numeroita joista voi tehdä ihan minkälaisia päätelmiä tahansa kukin oman mielensä mukaan. Mikäli jostain syystä nyt näyttäisin tässä pärjäävän seuraavan vuosikymmenen aikana niin toivoisin silloin varsinkin kriittistä palautetta ja muistutusta siitä, että saatan olla vain onnekas typerys joka jostain luonnonoikusta on pärjännyt.

Sama pätee tietysti myös muihin asioihini elämäni varrella eikä pelkästään sijoitustoimintaan. Itse pidän huomattavasti vaarallisempana sitä, että olen onnekas typerys joka on varma itsestään ja osaamisestaaan sillä silloin menee todennäköisemmin kaikki hommat vituiks. Ihan rehellisesti sanottuna vain tulevat vuosikymmenet näyttävät miten näissä asioissa käy eikä sitä kukaan voi tietää etukäteen, vaikka muuta väittäisikin. Itse sain vastauksen seuraavaan kysymykseen toisella palstalla: Miksi pitäisi matkia isoja instituutioita? ”Portfolion ja todellisen riskien hallinnan rakentamisen näkökulmastahan yksittäisten osakesijoitusten arpominen ja niiden hyvien ja huonojen puolien pohtiminen on toki seksikästä, mutta ei kovin ammattimaista.” Tämä tietysti osoittaa oman typeryyteni, mutta toisaalta se kertoo myös vastaajan ylimielisyydestä. Allekirjoittanut kun ei missään nimessä ole pohtinyt asioita seksikkyyden näkökulmasta vaan vain ja ainoastaan tuoton. Itselleni tuo hajauttaminen, kun ei ole mitenkään mahdollista pitämällä kulut riittävän matalina. Tietysti voisin sijoittaa riittävän halvalla Eurooppaan sijoittaviin indeksirahastoihin, mutta niiden tuotot tulevat mielestäni olemaan olemattomat ainakin seuraavan vuosikymmenen aikana. Mitä taas tulee sijoitustoimintani ”ammattimaisuuteen” niin eihän se ole allekirjoittaneelle mitenkään mahdollista tällä hetkellä. Portfolion ja riskien hallinnan rakentaminen taas tuppaa olemaan vituillaan myös suurelle osalle ”ammattilaisista” kuten historia on osoittanut ja siitä lisää seuraavassa kirjoitukseni osassa:

En olisi kuitenkaan hirveän huolissani niistä tietämättömistä typeryksistä joita myös itse edustan vaan niistä, jotka ovat päättävissä asemissa suuryrityksissä tai julkisella sektorilla. Kaikista pahimmat uhkat kuten olemme viime vuosikymmeninä huomanneet tulevat kuitenkin finanssialalla toimivien korkean ”jumalien” statusten omaavien tunareiden luullessa liikoja itsestään ja omista teorioistaan. Näiden typerysten teoista olemmekin sitten saaneet kärsiä ympäri maailmaa varsinkin viimeisten vuosikymmenien ajan. Taloustiede kun tuppaa olemaan ainakin näin yksinkertaisen insinöörin näkökulmasta ainoastaan pseudotiedettä jossa ei ole mahdollista saada täydellisiä vastauksia ja sen ratkaisumallitkin ovat usein hyvin vaillinaisia ja siitä saavat sitten tavalliset tallaajat kärsiä. Paras esimerkki tästä on varmaan ollut Long Term Capital Managementin konkurssi, jossa yrityksen hallituksessa istui parikin talousnobelistia joiden vaillinaiset hinnoittelumallit aikaansaivat markkinoille todellisen katastrofin yrityksen derivatiivipositioiden ollessa 1250 miljardia dollaria. Myönnettäköön kuitenkin se, että aluksi nämä mallit toimivat mutta sehän ei vielä kerro kaikkea. Yhdysvaltain Keskuspankin entinen johtaja Alan Greenspakinn sai myös gurun maineen johtaessa parikymmentä vuotta ”menestyksekkäästi”, mutta kuten viime vuosikymmenen finanssikriisi osoitti hänkin oli vain ollut sitä ennen onnekas tunari joka luuli itsestään liikoja ennen todellista katastrofia. Toinen samanlainen mestari ”helikopteri-Ben” Bernanke näyttää vielä hoitavansa hyvin keskuspankkia, mutta oma arvaukseni on tulevaisuuden näyttävän toisin hänenkin taitonsa, kun velkadeflaatio lopulta iskee Yhdysvaltoihin kaikista elvytysyrityksistä huolimatta. Muistakaa nyt tietysti se, että en oikeastaan tiedä mistään mitään ja kaikki nämä kirjoituksessa mainitut asiat ovat omia mielipiteitäni enemmän kuin absoluuttisia faktoja. Sitten vielä yksi hyvä osoitus ”asiantuntijoiden” erehtyväisyydestä, sillä Talebin kirjassa mainittiin yksi hyvä testi tilastotieteilijöille joilta kysyttiin seuraava kysymys: Kaupungissa on kaksi sairaalaa joista toinen on suuri ja toinen pieni. Kummassa sairaalassa syntyy todennäköisemmin noin 60 prosenttia poikia vastasyntyneistä? Kahdeksankymmentä prosenttia kysymykseen vastanneista tilastotieteilijöistä oli väärässä. Tämän blogikirjoituksen kommenttiosaan voi arvata oikean vastauksen mikäli siltä tuntuu.

Tämän kirjoituksen sanoman voisi tiivistää seuraaviin sanoihin ”varmaa on vain ja ainoastaan jatkuva epävarmuus”

Seuraava kirjoitukseni onkin sitten kuukausikatsaus toukokuulta joka tulee osoittamaan varsin hyvin oman erehtyväisyyteni.

- TT