maanantai 31. lokakuuta 2011

Pankikien perskeleet ja näiden rahastot

Pankit nuo yhteiskunnan syöpäläiset. Niitä ilman ei voi elää, mutta niitä kannattaa erityisesti varoa. Nämä rahojesi pahimmat viholliset kyllä käyttävät kaikki keinonsa saadakseen oman osansa vaivoin ansaituista rahoistasi. Kyseessä on kuitenkin huomattavasti pienempi osa kuin poliitikot ja muut koneiston jäsenet tapaavat viedä. Kuitenkin pahimmassa tapauksessa menetät koko omaisuutesi pankeille, mutta tämä on kyllä nykypäivänä aika pitkälti täysin oman tyhmyytesi ansiota. Pankeilla on tietysti monia eri tapoja ottaa omansa rahoistasi tai tienata näiden avulla lisää. Kuitenkin täytyy muistaa, että varsinkin lainan ottaminen kannattaa kyllä harkita erittäin tarkkaan, sillä mikäli sen takaisin maksaminen jostain syystä menee päin sitä itseään niin pankit kyllä ottavat osansa sitten, vaikka väkisin. Nykyisen länsimaisen rahoitusjärjestelmän mädännäisyys näkyy hyvin yleltä juuri tulleessa dokumentissa inside job. Tämä ohjelma löytyy varmasti jotain kautta netistä, joten katsokaa ihmeessä.

Täytyy kyllä tunnustaa, että itse olen aika lähellä paskinta mahdollista asiakasta mitä pankkeihin tulee. En edes harkitse asuntolainaa, en harkitse sijoittamista pankkien rahastoihin. Luottokorttia käytän muutaman kerran vuodessa enkä omaa kovin suurta summaa pankin tileillä, vaikka tällä hetkellä niillä onkin yllättävän paljon rahaa. Tällä hetkellä kuukausikuluni on kolmisen Euroa mikä on aika kohtuullinen summa mielestäni. Myöskin pankkeja kannattaa kilpailuttaa, jotta kulut pysyisivät pieninä eikä kannata uskoa kaikkea mitä pankkivirkailijoiden suusta tulee. Legendaarisin tilanne mitä tulee mieleen oli eräs telkkariohjelma, jossa haastateltiin pankkivirkailijaa kun eräät hankkivat ”korkokaton” asuntolainalleen niin virkailijalta tuli itselleni varsin hauska kommentti ”asiakkaat tekivät erittäin hyvän diilin” Muhahaa.. Pankit ovat ainakin itselleni lähinnä vastapeluri mitä tulee heidän osakerahastoihin ja ajattelin tässä kirjoituksessani hieman kertoa miksi pankkien osakerahastot ovat kalliita saavutettuihin etuihin nähden.

Pankkien rahastojen hyvinä puolina on ensin mainittava se, että niihin sijoittaminen ei vaadi kovin suuria rahasummia, jotta kulut eivät nousisi hyvin suureksi rahaeräksi. Käytännössä muutamalla kymmenellä Eurolla kuukaudessa voi osallistua sijoittamiseen tällä tavalla. Kuitenkin on muistettava, että osakesijoittaminenkaan ei vaadi mitään järjettömän suuria rahasummia kerrallaan vaan 1500 Eurolla saa jo kulut huomattavasti alemmiksi kuin pankkien osakerahastoihin sijoittaminen. Toinen hyvä puoli pankkien rahastoihin sijoittamisessa on vaivattomuus, sillä näihin säästäminen ei juurikaan vaadi perehtymistä itse asiaan vaan ”ammattilaiset” hoitavat asiat puolestasi. Valitettavasti kuitenkin nämä rahastojenhoitajat yleensä vaihtuvat vuosien varrella, joten historiallisia tuottojakaan seuraamalla ei voi olla yhtään varma siitä, että sijoitushetken historialliset tuotot pitäisivät enää paikkaansa uuden rahastonhoitajan ottaessa ohjat ja täten sijoitushetkellä hyvin menestynyt rahasto ei välttämättä ole sitä enää vuosien päästä.

Huonoina puolina on pakko mainita kulut joita rahastosijoittamiseen kuuluu eli keskimäärin selkeästi enemmän kuin kohtuullisilla rahamäärillä sijoitettuna suoraan osakkeisiin. Riippuen rahastoista kulut vaihtelevat aika huomattavastikin: Rahastopalkkiot voidaan käytännössä jakaa kolmeen osaan eli merkintäpalkkioon, lunastuspalkkioon ja ylläpito- ja kaupankäyntikuluihin. Mitä nyt nopeasti vilkaisin suomalaisia Suomeen sijoittavia rahastoja niin merkintäkulut olivat noin prosentin luokkaa ja ylläpito- ja kaupankäyntikulut olivat puolta prosenttia vuodessa. Rahastoilla on kuitenkin omat lait ja rajoitukset mitä tulee sijoitettaviin varoihin. Esimerkiksi 10 prosenttia taitaa olla maaginen raja mitä tulee yhteen kohteeseen. Toisin sanoen yli 10 prosenttia pääomasta ei ole mahdollista sijoittaa yhteen yritykseen mitä tulee osakerahastoihin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jokainen osakerahasto sijoittaa yli kymmeneen eri osakkeeseen mikä taas johtaa siihen, että käytännössä Suomen pörssiin sijoittavat osakerahastot eivät siis pysty paljoakaan erottumaan mitä tulee normaaleihin pörssi-indekseihin. Elikkä käytännössä rahastojen kulut vaikuttavat jo siihen tapaan, että on paljon järkevämpää sijoittaa rahansa indeksirahastoihin joissa on pienemmät kulut.

Seuraavassa pienessä yhteenvedossa esitän kulujen vaikutuksen, kun vertaillaan Suomeen sijoittavaa osakerahastoa, indeksirahastoa ja suoria sijoituksia. Laskut ovat tietysti vain suuntaa antavia, koska osakerahastojen vuosituottojen käyttäminen on käytännössä mahdotonta suurien erojen vuoksi niin seuraavassa käytän seuraavia kuluja 1000 Euron sijoituksessa, kun pidämme normaalina realisena sijoitustuottona 7%:ia vuodessa.

osakerahasto: merkintäkulut 1% hallintokulut 0.5% Indeksirahasto: merkintäkulut 0.1% hallintokulut 0.45% (Seligson rahastoyhtiö). Suorat sijoitukset: merkintäkulut 0.5% hallintokulut 0%.

Sijoitusaika Suomi-rahastot Osake-sijoitukset Indeksirahasto
10V 1858,36 1957,32 1884,08
20V 3488,40 3850,34 3553,32
30V 6548,22 7574,19 6701,46
40V 12291,91 14899,58 12638,74


Kuten näemme niin suorat osake-sijoitukset tuottavat eniten vuosien varrella, kun oletamme tuottojen olevan keskimääräisiä. Tämä ei tietystikään täysin pidä paikkaansa, mutta tietääkseni aika harvat sijoitusrahastot pystyvät vuosikymmenien aikana keskimääräistä tuottoa parempiin tuloksiin ennen kuluja. Jos jollakin on parempaa tietoa tästä niin saa ja pitää korjata nämä oletukseni.

Yksi huono puoli mikä tulee myös sijotusrahastoihin on niiden koko eli suorissa sijoituksissa on paljon paremmat mahdollisuudet hallita omia sijoituksiaan eli siis käytännössä hävitä rahansa tai tienata keskimääräistä enemmän riippuen tietysti kuinka sijoituksille käy vuosien varrella. Itse hoitamalla asiansa on mahdollisuus olla paremmin poissa markkinoilta kun tilanne näyttää huonolta mitä tulee rahastoihin, sillä näiden käteisosuus sijoitettavista varoista on yleensä lähellä 100 prosenttia.

Loppuyhteenvetona haluaisin todeta, että on parempi sijoittaa itse kuin laittaa rahansa osakerahastoihin, mutta mikäli ei itse tunne ehtivän tai jaksavan panostaa omiin sijoituksiin niin kannattaa laittaa rahansa siinä tapauksessa indeksirahastoihin joissa on pienemmät kulut kuin osakerahastoihin. Pidemmällä tähtäimellä tämää tulee pitämään paikkaansa hyvinkin suurella todennäköisyydellä, vaikka lyhyellä aikavälillä tuottojen vaihtelut voivatkin olla hyvin suuria.

Tässä tämä kai tällä kertaa. Kaikki palaute on suotavaa!!

- TT

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Mitä miehellä mielessä?

Morsse!

No kyllähän me kaikki tiedetään mitä miehellä on mielessä, mutta kirjotetaanpa nyt kuitenkin jostain muusta. Tämä blogikirjoitus tulee käsittelemään sitä mitä viime aikoina on allekirjoittaneella mielessä ja pakko myös tunnustaa kirjoitukseni olevan pelkästään palstantäytettä, kun motivaatio kirjoittamiseen on ollut taas hukassa. Joskus täytyy kuitenkin vaan antaa soittaa ilman sitä kuuluisaa punaista lankaa ja katsoa mitä tästä oikein tulee.

Kylmä tosiasiahan tuppaa olemaan se, että vaikka luulenkin tietäväni monista asioista hyvinkin paljon niin loppujen lopuksi en tiedä juuri mistään mitään. Eilen kuitenkin tuli hyvin myöhään illalla olosuhteista riippumatta mieleen se, että kuinka hyvin itselläni oikein asiat loppujen lopuksi ovat. Elikkä eilen illalla värjöttelin illalla bussipysäkillä helvetin kovassa tuulessa palellen puoli kahdentoista aikaan odotellen linkkua, jotta pääsisin kotiin asti. Tästä huolimatta olin kuitenkin hyvinkin onnellinen, vaikka näin ulospäin saattaakin näyttää siltä ettei siihen ole mitään syytä. Kuitenkin tärkeimmät asiani ovat tällä hetkellä erittäin hyvin eli minulla on katto pään päällä ja rahat riittää ruokaan sekä juomaan ja kaikki läheiseni ovat terveitä. Monet ihmiset eivät kuitenkaan pysty olemaan onnellisia näin pienistä asioista, mutta itse voin rehellisesti sanoa vielä pari vuotta sitten asioiden olleen toisinkin ja tiettyjen syiden takia aloin olla jo epätoivoinenkin. Siitä on tapahtunut huomattava parannus ja olen siihen erittäin tyytyväinen.

Toinen asia mikä oikeastaa on syynä onnellisuuteeni on se, että saan kuitenkin aika pitkälti tehdä itse sitä mitä juuri tällä hetkellä haluan tehdäkin, vaikka se tietysti johtaakin siihen tosiasiaan, että olen tällä hetkellä hyvinkin pienituloinen verrattuna moniin muihin. Onneksi myös pakolliset menoni ovat sellaiset, että hyvin säästäväisesti eläessäni pärjään aivan mainiosti. Vaikka en edesmenneestä Steve Jobsista olekaan ikinä hirveän paljon pitänytkään niin silti mies kuitenkin on aikoinaan puhunut myös paljon asiaakin. ”älä elä päivääkään toisen ihmisen elämää” vapaa suomennos Jobsin puhuessa eräässä tilaisuudessa opiskelijoille. Tämä ajatus oli herännyt Jobsille tämän sairastuessa syöpään ensimmäisen kerran. Itse olen asiasta täsmälleen samaa mieltä. Vaikka Steve varmasti olikin täysin umpimulukku niin siitä huolimatta kaveri varmasti tiesi mistä puhui. Toisaalta itsellä on myös sellainen mielipide maailman menosta, että vain kuspiät tai muuten vain hullut pystyvät saamaan jotain aivan loistavaa aikaan eikä Steve myöskään ainut kännyfirmojen johdossa oleva kuspiä ole sillä isot pojat ovat myös kertoneet meidän nokialandian jorman olevan samasta nesteestä veistetty. Myös ankan pauli lauloi ”I did it my way” ja tunnen itse olevani omalla tielläni, vaikka se näyttää hyvin pitkälle ja kiviselle ennen tulosten saavuttamista.

Yksi asia mikä myös väistämättä tulee mieleeni näinä aikoina on ihmisten selkeästi lisääntyvä epätoivoisuus ja surkean uskon tulevaisuuteensa. Elämme selkeästi murrosaikoja ja seuraavien lähivuosikymmenien jälkeen koittaa uusi ja uljas maailma. En tiedä yhtään miltä se näyttää, mutta kuitenkin selkeitä arvioita voin esittää. Uskoisin tämän muutoksen tapahtuvan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana ja sen johtuvan lähinnä siitä, että luonnon resurssit alkavat pikkuhiljaa huveta ja niin hyödyntäminen käy koko ajan kalliimmaksi. Tämä tulee lopulta johtamaan länsimaisten kulutusyhteiskuntien käytössä olevien resurssien pienenemiseen mikä taas johtaa ihmisten nauttimiseen taas elämän pienemmistä iloista. Toinen mahdollisuus on tietysti suuret edistysaskeleet maapallollolla olevien energiavarojen hyötykäytössä, mutta en ole näistä edistysaskelista itse kyllä ainakaan kuullut mitään. En kuitenkaan usko ihmisen pystyvän toimillaan tuhoamaan maapalloa paitsi ydinsodan leimahtaessa. Tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä myös tulevaisuudessa, vaikka suurempien konfliktien todennäköisyys omasta mielestäni alkaa olla kasvussa. Tämä on kuitenkin täysin asiantuntematon arvio, mutta merkit maailmalla siihen viittaavat. Tuskinpa kuitenkaan vielä pitkään aikaan on vaaraa mistään nopeasti leviävästä konfliktista, sillä eivät suurvallatkaan ole vielä viime aikoina hirveästi panostaneetkaan asevarusteluun. On vielä tänä päivänä ainakin allekirjoittaneen hyvin vaikea nähdä niitä päiviä jolloin joudutaan taas rajalle, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Muualla maailmassa sen sijaan on olemassa joitakin suuremman sodan merkkejä kuten lähi-idässä, mutta nämäkään kriisipesäkkeet eivät mielestäni osoita suurempia vaaranmerkkejä. Mitä nyt jenkkiläiset juuri äskettäin mainostivat estäneensä Iranin terrorismihankkeen. Perstuntumalla sanoisin tämän kuitenkin olevan vain ”suuren pahan Iranin” pakotteiden lobbaamista. Saas nähdä miten tässä käy. Loppujen lopuksi allekirjoittaneen track record ennustamisessa on ihan paska. Onkos teillä lukijoilla mitään mielipiteitä näistä asioista??



Tässä tätä tajuttomuuden virtaa nyt tuli. Juttu- ja parannusehdotuksia voi ja pitää lähettää mikäli tuntee niihin tarvetta.

- TT

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Superkupla?

Itse kun omaan käytännössä hyvin paljon vapaata aikoina jolloin kaikki normaalit ihmiset käyvät ansiotöissä niin osan tästä muiden työajasta itseäni kiinnostavien kirjojen lukemiseen. Monesti näiden kirjoittajat ovat itseäni selkeästi viisaampia ja heidän ajatuksia kannattaa kuunnella tai lukea huomattavasti enemmän kuin allekirjoittaneen. Suurin osa lukemistani kirjoista liittyy talousasioihin tai mielenkiintoisiin asioihin ihmiseläimen todellisesta luonteesta. Tällä kertaa olen lukenut George Sorosin kirjan vuoden 2008 romahdus ja mitä se tarkoittaa. En itse varsinaisesti aio tehdä kirja-arvostelua vaan yritän nostaa yhden omasta mielestäni lähestulkoon meihin jokaiseen vaikuttavan Soroksen teorian pitkän aikakauden superkuplasta. Tässä kirjoituksessa yritän siis selittää sekä itselleni, että teille lukijoille mitä tämä teoria oikeastaan tarkoittaa. Pahoittelen mikäli Suomen kieli tuottaa tätä selittäessä hieman ongelmia, sillä joudun käyttämään lähteenäni Englannin kielistä taloustekstiä joka ei ole lontoon murteessa kaikista vahvin osa-alueeni.

Kaikkihan me tiedämme vuoden 2008 tapahtumat jolloin maailman pankkijärjestelmä kävi romahduksen partaalla johtuen Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden täydellisestä mahalaskusta. Tämä asuntomarkkinoiden kupla on Soroksen mukaan vain yksi osanen lisättynä tätäkin suurempaan superkuplaan joka on muodostunut viime vuosikymmeninä tehdystä luotonlaajennuksesta joka on tehty luottamalla markkinafundamentalismiin joka ilmenee uskossa täydelliseen kilpailuun ja markkinoiden pyrkimiseen tasapainotilaan. Kuitenkin markkinat liikkuvat pikemminkin täydellisen euforian ja epätoivon väliä. Yhdysvaltojen ja monien muiden länsimaiden asuntojen kuplan puhkeaminen on vain toiminut superkuplan puhkeamisen laukaisijana.

Superkupla yhdistää kolme suurta trendiä, joista jokainen sisältää ainakin yhden suuren heikkouden. Ensimmäinen on pitkä trendi kohti aina vain lisääntyvää luottojen laajenemista. Tämä laajeneminen sisältää asunto- kulutus- ja valtioiden velanoton. Tämä laajentuminen taas johtuu finanssiviranomaisten tekemistä syklienvastaisista toimenpiteistä eli käytännössä markkinoiden likviditeetin lisäämistä varten tehdyistä koronlaskuista. Eli pankkijärjestelmän ollessa vaarassa ovat viranomaiset aina puuttuneet pelastamalla vaarassa olevat toimijat ja kiihdyttäneet taloutta luoden epäsymmetrisen kannusteen luotonkasvuun joka tunnetaan moraalikatona. Näitä toimenpiteitä onkin sitten tehty vuosikymmenien saatossa ympäri maailmaa eri mittakaavoissa.

Toinen trendi on rahoitusmarkkinoiden globalisaatio. Kun pääomista tehdään vapaasti liikuteltavia niistä tulee hyvin vaikeasti verotettavia ja hallittavia, joten finanssipääomalla on etuoikeutettu asema muuhun pääomaan verrattuna. Tämä kehitys alkoi käytännössä 1980-luvun alussa Reaganin ja Thatcherin ollessa vallassa. Globalisaatio ei tuonut kaikille tasavertaista tilannetta jota vapaiden markkinoiden kannattajat väittivät globalisaation mahdollistavan. Käytännössä kehittyneimmät valtiot ovat hyötyneet globalisaatiosta kaikkein eniten, sillä valta on kuitenkin ollut yhdysvalloilla ja tämän liittolaisilla muiden tästä kärsiessä. Tämä taas johtuu siitä, että kansainväliset järjestöt kuten maailman pankki ja IMF eivät jaa tasaisesti valtaansa vaan valvovat tarkemmin suurempien rahoittajien kuten Yhdysvaltojen etua. Tästä johtuen sillä on ollut paremmat mahdollisuudet laajentaa luottojaan, kun taas pienemmät valtiot ovat joutuneet elämään tiukalla talouskurilla. Tässä suurimpana apuna on ollut Yhdysvaltojen dollarin status reservivaluuttana. Tämän seurauksena yhdysvallat ovat imeneet suuren osan muun maailman säästöistä mahdollistaakseen oman varojensa yli elämisensä mikä on johtanut yhdysvaltalaisten kuluttajien rooliin maailmantalouden moottorina.

Kolmas trendi on ollut rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen mikä on vähentänyt valtioiden ja muiden toimijoiden kuten keskuspankkien puuttumista markkinoihin. Tämä on myös saanut finanssi-innovaatioiden kehittämisen kiihtymään mikä on taas lisännyt läpinäkymättömyyttä ja vaikeuttanut kaikkien toimijoiden tietoja riskeistä. Nämä uudet instrumentit eivät myöskään ole ottaneet huomioon omaa vaikutustaan siihen, että markkina-arvojen muutosten heilunta on vaan entisestään lisääntynyt näiden käyttöönotossa, vaikka riskilaskelmien ja kaupankäyntimallien mukaan vaikutuksen olisi pitänyt olla päinvastainen. Tämän seurauksena kukaan ei tiedä tarkkaan mitkä riskit saattavat toteutua ja aiheuttavat pahimmillaan ketjureaktion jonka seurauksena on markkinoiden halvaantuminen. Tätä lähellähän markkinat jo kävivätkin vuonna 2008.

Tämä nykyinen kriisimme eroaa sillä tavalla aikaisemmista, että kyseessä on teorian mukaan edellisten kriisien kasvattama tilanne, jossa ollaan siinä tilassa ettei edellisten kriisin kaltaisia ratkaisukeinoja pystytä enää käyttämään asioiden ratkaisemiseksi vaan tulemme näkemään superkuplan lopullisen puhkeamisen. Tämä tulee olemaan pitkä ja rankka tie, jossa ei tule olemaan ainuttakaan helppoa ratkaisua ainakaan länsimaille, jotka ovat saaneet tähän asti nauttia superkuplan tuomasta muuta maailmaa nopeammasta kehityksestä. Tämän kriisin seurauksena Kiina ja monet muut kehittyvät supervaltiot kuten Intia, Brasilia ja Venäjä tulevat saamaan entistä suuremman roolin finanssimarkkinoilla tulevien vuosikymmenien kuluessa näiden minimoidessa länsimaiden luotottamisen. Tämä muutos tosin tulee ainakin allekirjoittaneen mielestä tapahtumaan ilman superkuplateoriaakin.

Mielestäni tämä superkupla sitten käytännössä tarkoittaa niin maailman valtasuhteet tulevat muuttumaan seuraavina vuosikymmeninä rajusti ja Eurooppa valitettavasti tulee olemaan tämän kehityksen peränpitäjänä. Suurin syy tähän tulee olemaan joka puolella maanosaamme itseään korruptoiva ja turhaa paperisotaa ylläpitävä ja lisäävä koneisto joka löytyy kahdessa kerroksessa eli Euroopan Unionissa ja näiden maiden kansallisissa päätöksentekoelimissä. Nämä kaksi eri kerrosta ovat täysin kyvyttömiä tekemään oikeita ja tarvittavia päätöksiä riittävällä nopeudella kaikkien vain valvoessa omia etujaan. Yhdysvalloissa vuonna 2008 näimme kriisinhallinnasta paremman esimerkin, vaikka moni voikin olla eri mieltä lopputuloksesta niin siellä ei sentään mennyt monia kuukausia päätösten tekemiseen. Mitä taas tulee sitten maailman valtatasapainoon niin Kiina ja Venäjä tulevat selkeästi lisäämään vaikutusvaltaansa ympäri maailmaa. Tämä tulee myös lopulta näkymään mm. IMF:ssä ja monessa muussa hallintoelimessä. Myös dollarin asema reservivaluuttana tulee olemaan vaakalaudalla hyvinkin pian. Tämä taas heikentää Yhdysvaltojen mahdollisuuksia rahoittaa vajeitaan. Tämän enempää en rupea käsittelemään maapallon muuttuvia voimasuhteita.

Mitä taas tämä superkupla tarkoittaa pienelle ihmiselle niin siihen on tässä maassa kaksi eri vaihtoehtoa: Massiivinen velkakuplan purkaminen vuosien/vuosikymmenien saatossa devalvaatiolla tai inflatoimalla velat. Ensimmäinen vaihtoehto johtaa menetettyyn vuosikymmeneen kasvun suhteen ainakin Euroopassa ja mahdollisesti myös Yhdysvalloissa. Toinen vaihtoehto taas johtaa kaikkien elintärkeiden kuluerien nopeaan kasvuun mikä taas lisää omalla tavallaan ihmisten ahdinkoa, kun mm. ruoka, sähkö ja polttoaineet kallistuvat niin paljon etteivät palkat pysy ollenkaan mukana. Molemmat vaihtoehdot ovat tietysti ikäviä, mutta näihin täytyy joillain tavoin yrittää varautua.

Itse pidän tätä superkuplaa todellisena, mutta mittakaavaa on niin vaikea käsittää. Kuitenkin pitäisin tällä hetkellä hyvinkin todennäköisenä sitä, että pörsseissä tulemme länsimaissa alittamaan vuoden 2008 jälkeiset pohjat seuraavien 5 vuoden aikana mikä tekee osakkeisiin sijoittamisesta entistä haastavampaa. Käytännössä tämä tarkoittaisi arvioni mukaan noin 80 prosentin laskua vuoden 2008 huippulukemista jopa myös Suomessa, sillä uskoisin tässä tapauksessa kurssien laskun menevän selvästi edellisten pohjien alle. Tietysti tämä monille kuulostaa täydelliseltä utopialta, mutta onhan noita laskuja nähty ennenkin ympäri maailmaa. Esimerkiksi tällä hetkellä Kreikassa pörssi on laskenut noin 85 prosenttia vuoden 2008 huippulukemista. Monissa muissa maissahan on myös asuntokuplat alkaneet pihistä tyhjiksi, mutta Suomessa taitavat hinnat olla vieläkin huippulukemissa. Mikäli superkupla on olemassa ja se iskee tännekin niin arvioisin asuntojen hintojen tippuvan puoleen nykyisistä. Suomi on tietysti syrjässä ja omaa erityispiirteensä minkä takia on todella vaikea kuvitella asuntojen hintojen tippuvan noin paljon, mutta koskaan ei pidä olla satavarma asioista ja tämä näin suuri asuntojen hintojen laskukin on mahdollinen tässä maassa. Käytännössähän tutkimukset osoittavat asuntokuplien purkautumisen kestävän keskimäärin seitsemän vuotta, joten vielä ei ole kiire kämppää ostamaan. Seitsemän vuotta saattaa tietysti olla väärä mielikuva, mutta kuitenkin kyse on pidemmästä aikavälistä kuin pörssisyklit.

Tämänkin kuplan seurauksena rikkaat tulevat rikastumaan ja köyhät köyhtymään. Kuitenkin loppujen lopuksi syy löytyy aina peilistä, joten ei pidä murehtia vaan toimia. Kriiseissäkin on aina omat mahdollisuutensa. Tämä vain ihan tiedoksi kaikille maailmanlopun odottajille. Jos ei tästä kriisistä tienaa rahaa niin aina on kuitenkin mahdollista oppia jotain omista elämän tärkeistä asioista. Nyt tulikin pidempi setti sitä itseään kuin laki sallii. Toivottavasti joku jaksaa lukea kokonaan.

- TT

perjantai 7. lokakuuta 2011

Syyskuu 2011 +700 Yhteensä +3325

Hyvä kuukausi kaiken kaikkiaan. Niin taloudellisesti kuin muutenkin. Syyskuussa tulikin sitten loppujen lopuksi tienattua selkeästi enemmän kuin mitä vielä kuukauden alkaessa ounastelin. Kuitenkin olisi vielä ehkä ollut varaa hieman lisätä ”töitä”, mutta hyvä näinkin. Ehkä satanen enemmän olisi ollut mahdollista, mutta toisaalta varsinkin ulkohommissa pahimmissa monsuunisateissa välillä hieman söi miestä. Ei kuitenkaan pahemmin, sillä ”asiakkaat” eivät jaksaneet kovin paljon valittaa allekirjoittaneelle vaan keskittyivät kiukuttelemaan sateille :) Ottaen huomioon pakollisen kastumisen niin olen suhteellisen yllättynyt ettei jokavuotinen syysflunssani jostain syystä iskenytkään tänä vuonna. Pari viime vuottahan olen ollut flunssassa ainakin viikon verran syyskuun loppupuolella.

Mitä tulee sitten syyskuun menoihin niin nämä pysyivät aika täsmällisesti budjetissa, sillä budjetoidun ja toteutuneen välinen ero taisi olla pari kymppiä. Kaikki osa-alueet olivat aika tarkasti budjetoidussa ja maksimissaan heittoa oli parikymppiä ruokamenoissa, jotka jäivät sen verran budjetoidusta. Huvibudjetti joka yleensä on yksi asia joka saattaa heitellä enemmän kuin muut heitti tällä kertaa vain viitisen Erkkiä. Muutenhan suurin osa menoista onkin jo tiedossa ennen kuukauden alkamista, joten ne eivät yleensä heittelekään paljoa. Kaiken kaikkiaan nyt näyttää siltä, että koko vuoden menobudjetti pysyy aika tarkkaan siinä mihin on tähdättykin. Uskoisin heiton pysyvän alle sadassa Eurossa riippuen tietysti vähän siitä kuinka paljon tulee työskenneltyä loppuvuonna, sillä verot taitavat olla ainoa asia, jossa heittoa tulee vikalla neljänneksellä budjetoituun. Mitään suurempia reissuja ei ole tulossa menopuolella, jos ei lasketa mahdollisia pikkujouluja Turussa, joten menobudjetti tuskin paisuu suuremmaksi kuin olen suunnitellut. Kuitenkin täytyy yrittää olla tarkkana ettei ylimääräisiä ”pikavoittoja” tule hölmöyksissä hankittua.

Mitä tulopuoleen tulee niin lokakuussa olisi tarkoitus ottaa vähän rennommin ja relata hieman enemmän. Syyskuu tuppasi olemaan hieman rankempi fyysisesti, joten jo senkin puolesta on pakko hieman levätä enemmän. ”työni” kun tuppaa olemaan fyysisesti kohtalaisen rankkaa ja lepohetket ovat aina hyödyllisiä niin fyysisesti kuin henkisesti. Tähän tavallaan juontaa myös eräs seikka joka kannattaa kaikkien ottaa huomioon varsinkin iän karttuessa. Itse nimittäin rallattelin hyvän viikonlopun reissussa josta kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta kannattaa olla tarkkana palautumisessa mikäli urheilee paljon tai tekee fyysistä työtä, sillä rankan viikon jälkeen palautuminen ei saa tapahtua rilluttelemassa vaan mieluummin leväten. Itse nimittäin loukkasin heti itseni viikonloppureissun jälkeisenä maanantaina. Tämän takia aion tästä lähin pitää viikonloppureissun jälkeen pari arkipäivää vapaata ettei sama moka toistu. Tärkeintä tässä palautumisessa on ottaa univelat takaisin.

Vauhtiviikonloput tekevät välillä ihan hyvää ja syyskuussa vietin sellaisen Savonlinnassa kavereitteni kanssa. Vietimme pari vuorokautta kaverini perheen omistamalla sisävesialuksella ja teimme sillä keskipitkän lenkin ympäri Savonlinnan lähivesistöjä omakustannehintaan. Itselleni oli yllätys kuinka vähän kyseinen paatti kuluttaa menovettä. Tämä viikonloppureissu alkaa jo muodostua perinteeksi, sillä se oli jo toinen syysreissu peräkkäisinä vuosina. Tämän lisäksi oli perinteiset karaokeiltamat ja muuta vapaaehtoista illanviettoa. Seurassani oli mm. Fidel, Kirka, Luis Figo ja rekkamies jonka lanneliikkeestä paikalla olleet naiset näkevät painajaisia koko loppuelämänsä. Parasta näissä karaokeseteissä on tietysti se ettei juuri kenelläkään ole varaa arvostella toisten laulutaitoa mitä nyt Kirka osaa ehkä laulaa :) Lystikkäitä kavereita kaiken kaikkiaan ja allekirjoittaneen kanssa samanhenkisiä. Eikä koko lystiin mennyt matkoineen, ruokailuineen ja juomineen kuin noin 100 Erkkiä. Halpaa kuin saippua ottaen huomioon sen kuinka hienosta reissusta oli kyse. Normiporukan lisäksi saatiin vielä pari saksalaisvahvistusta, jotka saattoivat hieman menoa ihmetellä, mutta se on sitä suomalaista kulttuuria :)

Sijoitukset ovat vieläkin nollassa, vaikka hieman jo polttelisikin ostolinjalle siirtyminen. Täytynee varmaan alkaa pikkuhiljaa siirtämään rahaa online-välittäjäni tilille, jotta pääsee ostamaan hintojen muuttuessa houkutteleviksi. Tällä hetkellä näyttävät ainakin kasvuyritysten näkymät vielä niin epäselviltä ettei varmaan niihin tule ensimmäisenä pistettyä rahaa, joten itseäni houkutteleekin sellaiset yritykset joista saisi tasaista kassavirtaa osinkojen muodossa. Yksi tälläisistä yrityksistä on Fortum, mutta en sitä yli 15 Euron hintaisena pidä hyvänä sijoituksena verrattuna moniin muihin samankaltaista kassavirtaa tarjoaviin yrityksiin kuten Sampoon. Viimeisen puolen vuoden aikana tähtäimeni on ollut siinä, että palaan markkinoille joulukuussa tulevien veronpalautusten kolahtaessa tilille. Kuitenkin aion lähivuosina pitää huolen ajallisesta hajautuksesta eli ostan todennäköisesti osakkeita 2-3 kertaa vuodessa. Itse kun en ole mikään ajoituksen mestari niin pakko käyttää tälläistä vaihtoehtoa.

Näillä mennään taas eteenpäin.

- TT