Toukokuu 2014 cash n. -900€ salkku?

Moi taas.

Nyt on vuorossa toukokuun kuukausikatsaus ja se on tällä kertaa aika lailla tavallisuudesta poikkeava. Tämä johtuu ihan siitä, että olen niin sanotusti sivistyksen ulkopuolella eikä minulla ole nettiä läheskään joka päivä käytössä. Tämän seurauksena en esimerkiksi tiedä osakkeideni tarkkaa arvoa.

Käteistä minulla on mennyt toukokuun aikana noin 900 Euroa mikä on suhteellisen paljon halvassa maassa. Tämä johtuu osittain siitä, että olen nostanut rahaa lähes tuon verran, mutta en ole vielä käyttänyt kaikkea. Tämän lisäksi olen toukokuussa maksanut osani yhtiövastikkeesta, vakuutukseni, nettini ja puhelimeni. Täällä ollessani minulla ei ole ollut mitään tuloja. Siitä huolimatta minulla on mennyt yllättävän paljon rahaa. Kesäkuussa tilanteen pitäisi muuttua, koska matkailukuluja minulla ei silloin pitäisi olla. Yksi syy suurempaan rahanmenoon on ollut tarpeeni käydä Varsovassa päivittämässä blogini. Teen sen kahdesti viikossa, joten se on yksi syy. Toinen syy on se, että olen panostanut ruokani laatuun täällä enemmän eli en syö keskimäärin niin halpaa ruokaa kuin Suomessa. Tämän seurauksena ruokani maksaa hieman enemmän kuin mitä Suomessa ajattelin lähtiessäni.

Pörssistä minulla ei ole juuri muuta tietoa kuin se, että kurssit heiluvat. (yllätys, yllätys). Ne taitavat myös olla ennätyslukemissa ainakin purkkalassa ja saksassakin ainakin lähellä niitä. Se asia mikä minulle on niistä erityisen hyvin selvinnyt täällä reaaliaikaisen tiedonvälityksen ulkopuolella on se ettei minulla ole juuri tarvettakaan tietää edes missä ne ovat mikäli en ole ajatellut myydä osakkeitani. Tämä on monille päivittäin kursseja seuraavalle varmasti vaikea pala nieltäväksi. Itsekin olen tietyissä piireissä tunnettu kauppalehden nettisivujen ja osakkeiden hintojen kyttäämisestä muun elämän kärsiessä. Eipä ne yritysten tuloksentekokyvyt sieltä kurssitiedoista löydy, vaikka kuinka tuijottaisi. Kurssit eivät myöskään liiku haluamaasi suuntaan, vaikka niitä tuijottaisitkin. Meidän kaikkien olisi sen sijaan keskityttävä tekemään meille jotain oikeasti hyödyllistä kuten osakeanalyyseja. On erittäin helppo laiskan miehen ratkaisu tuijottaa asioita joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa.

Kirjani kirjoittaminen sujuu täällä häiriöitten ulkopuolella paljon nopeammin kuin olisin ikinä uskaltanut edes toivoa. Ensimmäinen versio on parin viikon sisällä valmis, vaikka ajattelin olevani siinä pisteessä aikaisintaan heinäkuun lopussa. Julkaisupäivää en tiedä tarkalleen, koska en ole niin hirveän pitkälle vielä ajatellut. Tämän vuoden loppuun mennessä uskon olevani valmis. Yksi syy tähän on se, että en voi luottaa pelkästään omaan mielipiteeseeni tekstin hyvyydestä tai huonoudesta, koska se on vahvasti puolueellinen. Tämän takia aikatauluni riippuu myös hieman ulkopuolisista. Minulla on yksi hyvä ystäväni ”virallisena valvojana”, mutta olemme hänen kanssaan tulleet sellaiseen lopputulokseen, että hän yksinään ei taida riittää siihen hommaan. Tästä syystä tulen kesän aikana etsimään muutamaa koelukijaa kirjalleni. Suuria vaatimuksia minulla ei heille ole, mutta ainakin yhden heistä pitäisi olla sellainen ihminen joka ei omaa minkäänlaista taustaa talousasioihin tai luonnontieteisiin. Viimeinen siksi, että olen vahvasti itse suuntautunut samanlaiseen ajatteluun kuin mitä kyseisiä tieteenaloja harjoittavat omaavat.  Mikäli sinulta löytyy alustavaa kiinnostusta siihen hommaan voit ilmoittautua minulle sähköpostiini: lessismorefinland@gmail.com Pistän sitten vielä lisää informaatiota, kun tarve koelukijoille alkaa konkretisoitumaan.

Sitten hieman enemmän jokapäiväisestä elämästäni täällä Puolassa. Normaali rytmini on yhteensä neljä tuntia kirjoittamista päivässä neljä tai viisi päivää viikossa. Muuten minulla on sitten vapaata. Osa vapaasta menee uusien ideoiden kirjaamisessa ja se tapahtuu yleensä samalla reissulla, kun käyn päivittämässä blogiani Varsovassa. Luen myös paljon ja yleensä lukeminen keskittyy kirjoihin jotka liittyvät kirjani kirjoittamiseen. Olen lukenut ne jo aiemmin läpi, mutta kertaus ei ole pahaksi. Monet kirjoista ovat niin hyviä, että niitä lukee ihan mielellään uusiksi. Yksi kerta ei vielä monestikaan riitä sisäistämään läheskään kaikkea sisältöä.

Kirjani ja blogieni kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi olen muuttanut osittain ruokavaliotani. Esimerkiksi aamiaiseni koostuu nykyään kananmunista ja lisukkeista jotka vaihtelevat yrteistä herkkusieniin ja joskus sinihomejuustoon. Aamukahvin sijaan juon teetä. Tämä on ollut iso muutos, koska pidän aamukahvin juomisesta hyvin paljon. Teen sen aina kiireettömästi. Yleensä taas täällä Puolassa tee on vain lisuke. Jossain määrin tätä voi pitää elämänlaadun laskemisena. Toisaalta täällä saa syötyä aika lailla parempaa ruokaa ja halvemmalla kuin Suomessa, joten siinä mielessä elämänlaatu ei kärsi. Proteiinien määrä ruokavaliossani on selkeästi kasvanut. Hiilihydraattien määrä on sitä myötä myös tippunut. Toisaalta olen myös liikkunut täällä paljon vähemmän kuin Suomessa. Vyötäröni on hieman kaventunut, mutta en tiedä onko painoni laskenut vai ei. En ole käynyt vaa'alla. En pidä sitä olennaisena asiana.

Kaiken kaikkiaan elämä rullaa täällä takapajulassa varsin hyvin. Kämppiksieni kanssa tulen ihan hyvin toimeen, mutta hirveästi heidän seurassa en ole aikaani viettänyt. Kämppääni voi varmaan verrata Suomessa seitsemänkymmentäluvulla rakennettuihin elementtitaloihin. Se on ihan ok kunnossa, mutta mitään luksusta ei ole nähtävissä. Jääkaapin pakastelokerossa lukee CCCP, mutta siitä huolimatta se toimii ihan hyvin. Keittiöön ostin uuden veitsen ja vaatekaappiin henkareita, mutta muuta ei ole tarvinnut hankkia. Telkkaria olen katsonut kerran kämppikseni poissaollessa. Sieltä tuli mestareiden liigan finaali jota katsoin. Futiksen mm-kisojen alkaessa kämppikseni telkkarille tulee varmasti enemmän käyttöä silloin kun hän ei ole kotona, koska hän ei ole jalkapallosta kiinnostunut. Jopa yllättävän harvat puolalaiset tuntuvat katsovan jalkapalloa tai sitten en ole heihin vain törmännyt pienissä piireissäni. Tätä kirjoittaessani kaverini ovat tulossa Varsovaan, joten saa nähdä mitä siitä seuraa. Julkaisen tämän kirjoituksen varmaan vasta sen jälkeen, mutta tuskinpa siitä vierailusta mainitsen seuraavissa kirjoituksissani.

Paskanjauhamista taisi tulla liikaa, mutta sellasta sattuu,

Hyvää viikkoa!

-TT

Sun rahat on mun rahoja ja mun rahat on omia

Jos joku ihmettelee kirjoituksen otsikkoa niin huomautettaneen nyt sitten saman tien ettei se ole väärin kirjoitettu vaan tällä kertaa on tarkoitus tuoda oma mielipide esiin tietystä huolestuttavasta ilmapiiristä joka on ollut jo pidempään enemmän tai vähemmän aika lailla varsinkin täällä Euroopassa voimassa. Kyse on siis siitä kuinka lähestulkoon kaikki pitävät kynsin ja hampain kiinni omasta omaisuudestaan ja kuitenkin jossain määrin ovat sitä mieltä, että muiden ihmisten pitäisi kustantaa se elintaso johon ihmiset ovat tottuneet ja joka on hankittu elämällä yli omien varojen. Tämä koskee erityisesti poliitikkoja ja myös jossain määrin tavallisia ihmisiä.

Oikeastaan kipinä tähän kirjoitukseen tuli jostain telkkariohjelmasta, mitä luultavimmin jonkin kanavan uutisista, jossa sitten erehdyttiin haastattelemaan jotain veroparatiisien kitkemisestä vastuussa olevaa EU:n virkamiestä joka sitten totesi, että on aika saada ”MEIDÄN” rahat takaisin näiltä veronkiertäjiltä. Kyseessä saattaa olla vain tapa todeta asia josta oli kyse tai sitten on kyseessä tämän Eurostoliiton virkamiehen Freudilainen lipsahdus joka tarkoittaa hänen kuvittelevan näiden rahojen olevan hänen tarkoitusperiään varten. En valitettavasti osaa lukea ihmisten ajatuksia eikä se mikä ajatus tämän puheen takana oli ole se pääpointti vaan se, että mielestäni on väärin kutsua jonkun muun ihmisen tienaamia rahoja omikseen ja tämä ainakin särähti pahasti korvaani. Ymmärrän tietysti, että kyseessä voi olla rikollista rahaa ja rahanpesua mikä onkin tietysti kitkettävä. Ongelmana on kuitenkin se ettei poliitikoille riitä mikään vaan he tulevat aina käyttämään muiden tienaamia rahoja omiin tarkoituksiinsa ja jossain määrin se on tietysti ymmärrettävää, koska ihminen on kuitenkin niin itsekäs eläin ettei se välitä ikinä muista niin paljoa kuin itsestään. Voi tietysti olla joitain poikkeuksia, mutta nämä ovat kuitenkin hyvin harvassa. Jos nyt esimerkiksi mietitään meidän kotimaisia poliitikkoja niin hehän ovat vuosikymmenten saatossa jatkuvasti ostaneet ääniä milloin millekin eturyhmilleen rahaa jakamalla. Viimeisin ja ajankohtaisin esimerkki on julkisten alojen suuret palkankorotukset aikana jolloin se kuuluisa jakovara on itseasiassa pienentynyt. Tätä paikatessa ollaankin sitten nostettu ihmisille välttämättömien perushyödykkeiden veroja elintarvikkeita lukuunottamatta mikä on sitten taas pakottanut nostamaan ihmisten palkkoja ja tämä niin sanottu oravanpyörä on jatkunut liian pitkään. Nyt aletaan vaan olla siinä tilanteessa ettei veroja ja muita pakkomaksuja enää pystytä millään nostemaan niin ettei tämä kuuluisa jakovara ala pienenemään mm. työttömyyden kasvaessa. Kaikki tämä sitten vielä tapahtuu samaan aikaan, kun poliitikot ja virkamiehet vaan jatkavat omien palkkojensa nostamista.

Suomi joutuu nyt valitettavasti taistelemaan globaalissa kilpailuympäristössä ja siinä me jatkuvasti kärsimme tappioita asiansa paremmin hoitaville maille. Tämä johtaa koko ajan suhteellisen elintasomme laskemiseen ja jossain vaiheessa pää jää lopullisesti vetävän käteen ja joudumme elämään sillä elintasolla mikä meille kuuluu. En ole tosin vielä lukenut ”Nalle” Wahlroosin kirjaa, mutta muistaakseni hän siinä kirjassaan avaa syitä sille miksi enemmistön tyrannian vuoksi demokratia ei toimi. Tämä johtuu käsittääkseni siitä ettei sellainen kansakunta jonka ihmisistä liian suuri osa on saamapuolella tulonsiirtojen suhteen pysty tekemään sellaisia äänestyspäätöksiä jotka olisivat kokonaisuutta katsoen hyviä eli enemmistön tyrannia toisin sanoen sanelee poliitikoille sellaiset ehdot päätösten suhteen, että ennen pitkää koko demokratia romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Tämä kehitys on selkeästi jo nähty monissa maissa ja näin tulee käymään myös täällä Suomessa mikäli emme tule ajoissa järkiimme. Vaikka elämme taloudellisesti hyvin vaikeita aikoja on valitettavan turhaa itseasiassa yrittää vierittää syitä ulkoisiin asioihin, kun poliitikkomme ja heitä äänestäneet ovat vastuussa monien kymmenien miljardien veloista eikä muutosta mitä ilmeisimmin ole tulossa kuin pakon edessä. Ensin olisi syytä ottaa järki käteen täällä kotimaassamme ja hyväksyttävä tosiasiat.

Jokaisen ihmisen olisi syytä itse miettiä omaa rahatilannettaan ja mikäli hommat on hoidettu siten ettei pienintäkään varaa ole palkkojen laskuun niin kannattaa alkaa hoitamaan omia asioitaan siihen suuntaan, että rahankulutus pienenee. Tämä koskee erityisesti julkisen sektorin työntekijöitä, koska heidän palkkansa kuluineen ovat palttiarallaa kymmenen miljardia Euroa liian suuret vuodessa. Yksityisen sektorin työntekijät eivät mielestäni ole niin suurissa ongelmissa, kun tämä elintason sopeutus tapahtuu. Yksityisellä sektorilla, kun on pakko muutenkin ylläpitää koko ajan omaa osaamistaan ja siellä palkoilla on varmasti myös paremmat mahdolliset nousta ennen pitkää kunhan yritysten kilpailukyky ennen pitkää paranee. En nimittäin usko ”valojen sammuvan” ihan kokonaan, vaikka teollisuutemme työpaikat koko ajan täällä Suomessa vähenevätkin. On kuitenkin huomattava, että vaikka yhteiskunnan palvelut ovatkin lisääntyneet viime vuosikymmenen aikana on rahat kuitenkin huvenneet mikä on näkynyt mm. tiettyjen välttämättömien toimintojen laadun huonontumisena kuten terveydenhoidon. Sitä mukaa, kun nämä palvelut ovat lisääntyneet on ihmiset tietysti ruvenneet pitämään niitä itsestäänselvyyksinä mikä vaikeuttaa näistä luopumista ja ennen kaikkea näissä palveluissa työskentelevien irtisanomista. Jos joku sitten ihmettelee mistä ihmeen palveluista kirjoitan niin valtio syöttää koko ajan kaikenlaisia palveluita kuntien hoidettavaksi samalla, kun valtionosuuksia lasketaan. Jokaisen on syytä varautua myös siihen, että ainakin terveydenhuolto tulee maksamaan koko ajan lisää yhteiskunnalle ja sitä varten tullaan myös jatkossa keräämään ”asiakkailta” lisää rahaa.

Omasta mielestäni jokaisen on syytä ruveta investoimaan itseensä omia rahojaan enemmän ja miettiä sitä kannattaisiko äänestää sellaisia poliitikoita, jotka ovat oikeasti vastuullisia eikä vain esitä sitä. Valitettavasti nämä ihmiset ovat niin vähissä etten ainakaan itse tiedä ketä voisi nykypäivänä äänestää. Mitkään isommat puolueet, kun eivät tarjoa muutosta tähän asiaan. Toinen vaihtoehto on sitten hoitaa omat asiat niin hyvin, että sitten kun vastuuttomat velalla eläjät joutuvat pakkorealisoimaan omaisuuttaan sitä voi ostaa halvalla. Oma arvioni on se, että siihen menee vielä vuosia Suomessa valtionlainojen korkojen pysyessä matalina mikä taas johtuu siitä, että muut maat ovat hoitaneet asiansa vielä paljon huonommin kuin Suomi, Saksa, jne. On syytä aina muistaa, että omavastuu on ilmainen ja paras tapa pitää pää pinnalla!

Ehkä tämä paasaus on parempi lopettaa tähän, joten hyvää alkavaa viikkoa!

-TT