Pankkien stressitesteistä

Eilen sunnuntaina saatiin julkaistua euroalueen pankkien stressitestit. Tällä kertaa ne olivat hyvin kattavia, mutta niissä on omat puutteensa. Kun testaamme jotain niin ei ole kovin vaikeaa saada aikaiseksi sellaisia tuloksia kuin halutaan. Tämä tapahtuu määrittelemällä testit halutulla tavalla. Tällä kertaa julkaistut tulokset olivat sellaisia, että ”ongelmapankkeja” oli 25 ja niiden vaatimat uudet pääomat olivat 25 miljardia euroa. Tämä oli siis EKP:n tuottaman propagandan ilmoittama tilanne. Jos asiat olisivat oikeasti noin hyvin niin ainakin minun on vaikea ymmärtää miksi EKP on tarjonnut satoja miljardeja pankkien käyttöön viimeisten vuosien aikana?

Testeistä on tosiaan helppo saada halutut tulokset manipuloimalla testien yksityiskohtia kuten tällä kertaa tehtiin mm. jättämällä huomiotta mahdollisen deflaation vaikutukset. Minun on vaikea ymmärtää miksi niin on tehty, koska useat välimeren maat ovat jo deflaatiossa. Näistä ensimmäisenä minulle tulee mieleen Italia. Minulla ei ammattitaito tietystikään riitä määrittelemään sopivia parametrejä tällaisille stressitesteille, mutta en myöskään ymmärrä miksi näin tärkeä asia jätetään huomioimatta?

EKP:n Draghi on monesti luvannut tehdä mitä tahansa vaaditaan, jotta deflaatiota ei tulisi, mutta tällä hetkellä näen hänen tulevan epäonnistumaan. Vaikka EKP onkin hyvin onnistunut markkinahäiriköinnissään, lainatessaan rahaa pankeille olemattomilla koroilla huonoja vakuuksia vastaan, niin sekään ei voi mitään sille tosiasialle ettei tuottavia investointikohteita ole euroalueella riittävästi. Draghin tarjoamaa likviditeettiä ei ole näkemykseni mukaan hyödynnetty talouskasvun luomisessa vaan likviditeettiä on käytetty lähinnä zombi-pankkien pitämiseen hengissä. EKP:lta lainatut rahat on laitettu mm. valtionlainoihin ja sen seurauksena olemme muodostaneet jonkinlaisen bondikuplan. Tämän bondikuplan puhkeaminen on vain ajan kysymys. Se kuinka kauan siihen menee aikaa on minulle hämärän peitossa. Mielestäni olemme aika lailla samanlaisessa tilanteessa korkojen suhteen kuin mitä olimme ennen edellistä kriisiä, jossa mm. Kreikan valtionlainoihin sijoittaneet pankit pelastetiin veronmaksajien rahoilla. Todennäköisesti seuraava kriisi on pahempi kuin edellinen, mutta se jääköön nähtäväksi.

25:ttä miljardia euroa paljon mielenkiintoisempi luku on hieman vajaa 900 miljardia joka kertoo euroalueen pankkien ongelmaluottojen määristä. Ongelmaluotot ovat niitä joiden takaisinmaksua ei tule todennäköisesti tapahtumaan kokonaan. On tietysti hyvä mainita, että tuo vajaa 900 miljardia on hieman vajaa 3%:ia koko lainakannasta. Kyse ei siis ole mahdottomasta määrästä, mutta sekin on jo monessa mielessä ongelmallinen luku. Tämä johtuu siitä, että hyvin monien pankkien pääomat ovat erityisen vivutettuja mikä tarkoittaa sitä, että omia pääomia pankeilla on paljon vähemmän kuin lainattua rahaa. Pahimmassa tapauksessa velkavipu voi olla jopa 20:1:n mikä tarkoittaa sitä, että pankilla on 5%:ia omia pääomia verrattuna vieraaseen pääomaan. Seurauksena edellämainittu lainakannan sulaminen kolmella prosentilla tekee pankista käytännössä kelvottoman muiden toimijoiden seurauksena mikä johtaa konkurssiin hyvin nopeasti.

Tämän lisäksi meidän tulee muistaa, että pankit ovat enemmän tai vähemmän toistensa kanssa naimisissa. Rahoja on siis sijoitettuna mm. toisten pankkien tarjoamiin rahastoihin. Pankit ovat hyvin vahvasti kytköksissä toisiinsa kuten nähtiin edellisen finanssikriisin yhteydessä, jossa koko järjestelmän kaatuminen oli hyvin lähellä. Yhden dominon kaatuminen tulee johtamaan ketjureaktioon ja tämä tulee tapahtumaan uudelleen, koska huonoja pankkeja ei päästetty kaatumaan. Näkemykseni mukaan euroalueen pankit ovat suuremmassa vaarassa kuin Atlantin toisella puolen, vaikka sielläkin tullaan olemaan ongelmissa jos ja kun euroalue jossain vaiheessa kriisiytyy.

Mikä sitten ratkaisuksi tähän dominopalikoiden ongelmaan? Se ei ole rahanpainaminen, koska se ei ole Euroopassa tähän astikaan toiminut. Se ei tule myöskään toimimaan, vaikka EKP nyt alkaakin ostelemaan yrityslainoja. Tämä sen takia etteivät yritykset tule osallistumaan lainamarkkinoille mikäli ne eivät löydä järkeviä sijoituskohteita lainarahalle. Järkevin tapa ehkäistä järjestelmäkriisi on hajoittaa pankit niin pieniksi palasiksi etteivät ne pysty aiheuttamaan suurta vahinkoa. Tällä hetkellä suurimmat pankit ovat aivan liian isoja ja niistä yhdenkin kaatuminen tulee aiheuttamaan järjestelmäkriisin. Vaikka monet isot pankit ovat terveitä niin sekään ei riitä järjestelmäkriisin iskiessä. Pidän pankkien kaatumista todennäköisimpänä vaihtoehtona järjestelmäkriisille ja seuraava vaihtoehto on suursota. Huolimatta Ukrainan tapahtumista uskon suursodan tulevan vasta sen jälkeen, kun olemme nähneet järjestelmäkriisin jossain toisessa muodossa. Muita vaihtoehtoja on mm. EU:n hajoaminen ja sota sääntelyä ja yksityisten oikeuksien polkemista vastaan. Kriisejä on ollut aina ja niitä tulee olemaan myös jatkossakin, joten liian huolestunut niiden tulemisesta ei kannata olla.

Hyvää viikonjatkoa!

5.Askel Maksa vahingollisinta velkaasi pois

Nyt olette toivottavasti siinä tilanteessa, että olette listanneet KAIKKI velkanne ja niiden vuosikorot ylös itsellenne kuten neljännes askeleessa piti tehdä. Tämä viides askel nimittäin vaatii sitä tietoa. Edelliset askeleet löytyvät seuraavista linkeistä:

1.Askel

2.Askel

3.Askel

4.Askel

Koska nyt on hyvin monella ollut tilipäivä on hyvä maksaa velkojaan pois. Tälläkin kertaa summalla ei ole niin suurta väliä kuin sillä, että saa tehtyä jotain oman tilanteensa korjaamiseksi. Maksa velkaasi pois heti tänään. Tämän jälkeen on sitten helpompaa toimia lisää. Suosittelen kaikille myös tässä vaiheessa ottamaan ensimmäisen askeleen uudestaan ja laittamaan rahaa säästöön mikäli suinkin vain pystyy. Tätä tärkeämpää on kuitenkin ottaa viides askel mikäli on saanut tehtyä neljä ensimmäistä.

Vahingollisimman velan löytäminen ei ole itsestäänselvyys, koska monilla velkoja riittää ja niiden keskinäiset erot eivät välttämättä ole kovin suuret. Kaikista yksinkertaisimmillaan vahingollisin velka on se, jolla on suurin vuosikorko. Toisaalta on muistettava, että mikäli velanmaksun eräpäivä on hyvin lähellä ja sitä ei voi neuvotella uudestaan on syytä maksaa se ensimmäisenä erääntyvä laina. Tämä varsinkin siinä tapauksessa, että sillä on sinuun suuria vaikutuksia. Suurista vaikutuksista puheenollen: Mikäli satut jostain syystä olemaan siinä tilaneessa, että olet velkaa jollekin sellaiselle taholle joka käyttää ”Polvi-Petejä” velkojen perinnässä niin maksa ihmeessä heti velat sinne. Terveytesi on tärkeämpi, joten älä uhraa sitä. Myös sille paremmalle tai pahemmallesi puolisollesi velkaannuttua on paras maksaa tämä velka heti pois. Parisuhteen onnellisuus nimittäin vaikuttaa paljon myös rahalliseen tilanteeseen.

Tässä viides askel. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa sen mikäli on päässyt tänne asti.

-TT

4. Askel listaa KAIKKI velkasi ja niiden korot

Moi vaan kaikille.

Taas mennään askel askeleelta ohjelman seuraavaan pykälään joka on tällä kertaa velkojen listaaminen. Toivottavasti ne joilla on tarvetta parantaa taloudellista tilannettaan ovat ottaneet kaikki kolme ensimmäistä, koska ilman niitä ei tällä neljännellä askeleellakaan tee mitään. Kolme ensimmäistä askelta löytyvät seuraavista paikoista:

1.Askel

2.Askel

3.Askel

Näiden kolmen ensimmäisen jälkeen on sitten hyvä mennä seuraavaan. Neljäs askel on työläämpi suurimmalle osalle kuin aiempi. Koska kyseessä ovat sellaiset henkilöt joilla raha-asiat eivät ole täysin hallussa niin voimme olettaa, että heillä on velkaa vaikka kuinka monelle henkilölle tai yritykselle. Mikäli näin ei ole niin sitten tämä neljäs askel ei oikeastaan hirveästi teitä koske. Koko ohjelman ollessa velkaisia tai rahaongelmaisia varten ei velattomien kannata juuri hukata aikaansa tähän ohjelmaan.

Neljäs askel on kaikkien velkojen ja niiden korkojen listaaminen. Se tarkoittaa siis ihan kaikkia velkoja joita teillä on. Oli kyse sitten siitä kuka on tarjonnut teille siiderin tai olusen baarissa viimeiseksi tai mahdollinen asuntovelka. Mikäli kyseessä on se viimeinen olut tai siideri voidaan korkojen olettaa olevan 0% varsinkin mikäli käytte aina samassa paikassa. Mikäli olette ostaneet kulutusluotolla tavaraa niin ottakaa selvää todellisista vuosikoroista. Luottokorttien prosentit löytyvät varmasti verkkopankkinne kautta. Kaikkien velkojen listaaminen on äärimmäisen tärkeää jo siksi, että silloin olette perillä todellisesta tilanteestanne. Listatkaa myös ne velat joissa olette velkojana.

Muistakaa listatessanne merkitä ne joko paperille tai exceliin tai vastaavaan. Jokaiseen listalla olevaan riviin pitäisi kuulua seuraavat asiat: Summa, velkoja, velallinen ja vuosikorko. Näitä rivejä sitten löytyy teiltä enemmän tai vähemmän. Mikäli niitä ei löydy ollenkaan niin teillä on tosi hyvin asiat. Oletettavasti tähän askel askeleelta ohjelmaan panostavat niitä kuitenkin omaavat. Se ei ole häpeä vaan hyväksyttävissä oleva tosiasia. Tilannettaan voi parantaa, mutta se vaatii toimenpiteitä. Mikään ei kuitenkaan valmistu yhdessä yössä, joten kärsivällisyyttä vaaditaan.

Seuraavan osion julkaisen viikon päästä. Seuraava kirjoitukseni koskee harrastelijoiden puuhastelua eli kehysriihtä. Toivotaan, että hallitus saa edes jotain päätöksiä aikaiseksi lähipäivien aikana.

Onnistumisen iloa!

-TT

Oma koti ei ole sijoitus

Joku on varmasti tästä asiasta eri mieltä kanssani ja varmasti monien mielestä se on sitä. Katto pään päällä tai suoja eri sääolosuhteilta kuuluu jokaisen ihmisen perustarpeisiin ja sen vuoksi suurin osa joutuu asumisestaan maksamaan oli sitten kyseessä vuokraluukku tai omistusasunto. En tosiaankaan aio kiistää kodin olevan varmasti yksi tärkeimmistä asioista joita ihminen tulee elämänsä aikana tarvitsemaan, mutta se ei siitä silti sijoitusta tee. En kuitenkaan usko kenenkään haluavan henkilökohtaiseen konkurssiin oman kodin takia, joten sen luokitteleminen yhtenä menoeränä varmasti vahvistaa ihmisen taloudellisia mahdollisuuksia pärjätä pidemmällä tähtäimellä, vaikka lyhyellä tähtäimellä hieno koti saattaakin tuntua korvaamattomalta eikä sille voi suoraan hintaa laskea. Oman kodin hankkimisen jälkeen onkin sitten alettava heti maksamaan sekä yhtiövastiketta että lainanlyhennyksiä tai vähintäänkin asuntolainaan liittyviä korkoja mikäli ei ole jostain syystä ehtinyt jo tienaamaan niin paljon rahaa ettei lainaa tarvita. Käytännössä oman kodin hankkimisen kustannuksethan eivät tietystikään lopu siihen hetkeen, kun asuntolaina on saatu maksettua vaan siinä vaiheessa ollaankin jo monesti siinä tilanteessa, että joudutaankin maksamaan erinäisiä korjaustoimenpiteitä jotka nostavat yhtiövastiketta. Oman kodin hankkiminen ei myöskään tuota minkäänlaista kassavirtaa omistajalleen vaan pelkkiä kuluja ainakin siihen asti kunnes se on myyty. Tällä hetkellä onkin sitten suurin osa ihmisistä siinä tilanteessa, että ostetaankin uusi ja kalliimpi koti joka taas vaatii saman rallin, mutta ehkä kuitenkin hieman lyhempiaikaisen kuin ensiasunnon hankkiminen. Tämän uuden kodin myötä onkin monien sitten pakko taas laittaa isompi asunto mieleisekseen mikä taas lisää kustannuksia. Hyvin usein tämä ”oravanpyörä” jatkuu eläköitymiseen saakka ilman radikaalia muutosta asiaan suhtautumisessa.

Säästämiseksi oman kodin hankkimista voi vielä jossakin mielessä kutsua, mutta sijoittamista se ei mielestäni missään nimessä ole. Tämä ajatusharha sijoituksesta on yksi syy velkakriisiin joka alkoi Yhdysvalloista, jossa monet miljoonat asuntovelalliset katsoivat uuden kodin sijoitukseksi. Tämä tapahtui käytännössä antamalla köyhille mahdollisuuden omaan asuntoon antamalla heille aikaa ”rikastua” oletetulla arvonnousulla jota ei sitten viimeisille hölmöille ikinä tullutkaan. Jokainen vähänkin taloutta seurannut sitten tietääkin seuraukset. Kuitenkin on myös olemassa niitä, jotka itseasiassa hyötyivätkin omasta kodistaan myymällä sen voitolla riittävän aikaisin, mutta he olivat kuitenkin hyvin vähissä. Jos sitten taas sattuukin myymään voitolla asuntonsa niin mikäli kyseinen raha menee kalliimpaan asuntoon niin silloinkin se voidaan aivan hyvin laskea menoeräksi, sillä käytännössä tällä ylijäämällä maksetaan vain toista kattoa pään päälle. Mikäli se ylijäämäinen raha jää vaikka myyjän tilille toisen asunnon hankinnan jälkeen niin silloin voi kyllä puhua säästämisestäkin. Tärkein asia joka pitää muistaa omasta kodista on se, että niin kauan kuin lainaa maksetaan ei se ole oma vaan mikäli laiminlyö maksunsa se siirtyy pakkolunastukseen. Tässä tapauksessa en tosiaan tarkoita sitten remonttilainaa vaan sitä lainaa joka otetaan asuntoa hankittaessa. Asunnon arvoa en taas pitäisi markkinahintana vastaavassa kohteessa vaan sinä summana minkä ostaja on juuri siitä omasta kodista valmis maksamaan ja käytännössä tämä selviää ainoastaan pistämällä koti myyntiin mikä ei taas monelle ole se realistinen vaihtoehto. Jos joku haluaa käyttää termiä asuntosäästäminen oman kodin hankinnassa niin en siinä näe välttämättä mitään väärää.

Hyvin usein kuulee ihmisten sanovan kuinka vuonna xx ostettu asunto maksaa juuri xx Euroa ja kuinka hienoa arvonnousua on asunnosta saatu. Hyvin harva kuitenkaa ymmärtää ottaa huomioon kaikki piilokulut jotka kuuluvat oman asunnon arvonmuutokseen. Aiemmin ostetun talon hinnan muutokseen täytyy ottaa huomioon inflaatio joka vaihtelee hieman ollen palttiarallaa kolme prosenttia viime vuosikymmenien aikana. Hyvin usein myös ihminen on maksanut korkoja ainakin vuosikymmenen ajan mikä vaikuttaa kokonaishintaan. Tänä päivänähän korot ovat hyvin matalalla, mutta marginaalit ovat nousussa ja vuoden loppuun mennessä puhutaan parista prosentista. Näiden lisäksi pahimmassa tapauksessa joutuu omasta kodistaan maksamaan vielä remonttien vuoksi tuplavastiketta ja esimerkiksi 70-luvulla rakennetussa elementtitalossa on saattanut/saattaa joutua maksamaan tuplavastiketta 20-40 vuotta mikä ei voi olla näkymättä kokonaissummassa.

Tämä kirjoitus johtuu lähinnä siitä, että hyvin monella on asuntolaina vedetty ihan tappiin saakka eli ei toisin sanoen ole varaa ylimääräisiin kuluihin tai palkkojen pienenemiseen ja on välillä hyvä muistuttaa ettei oman kodin takia kannata joutua rahavaikeuksiin uskoen hintojen jatkuvaan nousuun, kun ollaan käsittääkseni menty enemmän tai vähemmän ylöspäin viisitoista vuotta. Pitäkäähän järki kädessä mikäli hankitte uutta kotia ja tämä koskee varsinkin niitä jotka asuvat pääkaupunkiseudulla eivätkä halua täältä pois muuttaa. Muualla Suomessa hinnat ovat käsittääkseni kohtuullisia. Eipä muuta.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Sun rahat on mun rahoja ja mun rahat on omia

Jos joku ihmettelee kirjoituksen otsikkoa niin huomautettaneen nyt sitten saman tien ettei se ole väärin kirjoitettu vaan tällä kertaa on tarkoitus tuoda oma mielipide esiin tietystä huolestuttavasta ilmapiiristä joka on ollut jo pidempään enemmän tai vähemmän aika lailla varsinkin täällä Euroopassa voimassa. Kyse on siis siitä kuinka lähestulkoon kaikki pitävät kynsin ja hampain kiinni omasta omaisuudestaan ja kuitenkin jossain määrin ovat sitä mieltä, että muiden ihmisten pitäisi kustantaa se elintaso johon ihmiset ovat tottuneet ja joka on hankittu elämällä yli omien varojen. Tämä koskee erityisesti poliitikkoja ja myös jossain määrin tavallisia ihmisiä.

Oikeastaan kipinä tähän kirjoitukseen tuli jostain telkkariohjelmasta, mitä luultavimmin jonkin kanavan uutisista, jossa sitten erehdyttiin haastattelemaan jotain veroparatiisien kitkemisestä vastuussa olevaa EU:n virkamiestä joka sitten totesi, että on aika saada ”MEIDÄN” rahat takaisin näiltä veronkiertäjiltä. Kyseessä saattaa olla vain tapa todeta asia josta oli kyse tai sitten on kyseessä tämän Eurostoliiton virkamiehen Freudilainen lipsahdus joka tarkoittaa hänen kuvittelevan näiden rahojen olevan hänen tarkoitusperiään varten. En valitettavasti osaa lukea ihmisten ajatuksia eikä se mikä ajatus tämän puheen takana oli ole se pääpointti vaan se, että mielestäni on väärin kutsua jonkun muun ihmisen tienaamia rahoja omikseen ja tämä ainakin särähti pahasti korvaani. Ymmärrän tietysti, että kyseessä voi olla rikollista rahaa ja rahanpesua mikä onkin tietysti kitkettävä. Ongelmana on kuitenkin se ettei poliitikoille riitä mikään vaan he tulevat aina käyttämään muiden tienaamia rahoja omiin tarkoituksiinsa ja jossain määrin se on tietysti ymmärrettävää, koska ihminen on kuitenkin niin itsekäs eläin ettei se välitä ikinä muista niin paljoa kuin itsestään. Voi tietysti olla joitain poikkeuksia, mutta nämä ovat kuitenkin hyvin harvassa. Jos nyt esimerkiksi mietitään meidän kotimaisia poliitikkoja niin hehän ovat vuosikymmenten saatossa jatkuvasti ostaneet ääniä milloin millekin eturyhmilleen rahaa jakamalla. Viimeisin ja ajankohtaisin esimerkki on julkisten alojen suuret palkankorotukset aikana jolloin se kuuluisa jakovara on itseasiassa pienentynyt. Tätä paikatessa ollaankin sitten nostettu ihmisille välttämättömien perushyödykkeiden veroja elintarvikkeita lukuunottamatta mikä on sitten taas pakottanut nostamaan ihmisten palkkoja ja tämä niin sanottu oravanpyörä on jatkunut liian pitkään. Nyt aletaan vaan olla siinä tilanteessa ettei veroja ja muita pakkomaksuja enää pystytä millään nostemaan niin ettei tämä kuuluisa jakovara ala pienenemään mm. työttömyyden kasvaessa. Kaikki tämä sitten vielä tapahtuu samaan aikaan, kun poliitikot ja virkamiehet vaan jatkavat omien palkkojensa nostamista.

Suomi joutuu nyt valitettavasti taistelemaan globaalissa kilpailuympäristössä ja siinä me jatkuvasti kärsimme tappioita asiansa paremmin hoitaville maille. Tämä johtaa koko ajan suhteellisen elintasomme laskemiseen ja jossain vaiheessa pää jää lopullisesti vetävän käteen ja joudumme elämään sillä elintasolla mikä meille kuuluu. En ole tosin vielä lukenut ”Nalle” Wahlroosin kirjaa, mutta muistaakseni hän siinä kirjassaan avaa syitä sille miksi enemmistön tyrannian vuoksi demokratia ei toimi. Tämä johtuu käsittääkseni siitä ettei sellainen kansakunta jonka ihmisistä liian suuri osa on saamapuolella tulonsiirtojen suhteen pysty tekemään sellaisia äänestyspäätöksiä jotka olisivat kokonaisuutta katsoen hyviä eli enemmistön tyrannia toisin sanoen sanelee poliitikoille sellaiset ehdot päätösten suhteen, että ennen pitkää koko demokratia romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Tämä kehitys on selkeästi jo nähty monissa maissa ja näin tulee käymään myös täällä Suomessa mikäli emme tule ajoissa järkiimme. Vaikka elämme taloudellisesti hyvin vaikeita aikoja on valitettavan turhaa itseasiassa yrittää vierittää syitä ulkoisiin asioihin, kun poliitikkomme ja heitä äänestäneet ovat vastuussa monien kymmenien miljardien veloista eikä muutosta mitä ilmeisimmin ole tulossa kuin pakon edessä. Ensin olisi syytä ottaa järki käteen täällä kotimaassamme ja hyväksyttävä tosiasiat.

Jokaisen ihmisen olisi syytä itse miettiä omaa rahatilannettaan ja mikäli hommat on hoidettu siten ettei pienintäkään varaa ole palkkojen laskuun niin kannattaa alkaa hoitamaan omia asioitaan siihen suuntaan, että rahankulutus pienenee. Tämä koskee erityisesti julkisen sektorin työntekijöitä, koska heidän palkkansa kuluineen ovat palttiarallaa kymmenen miljardia Euroa liian suuret vuodessa. Yksityisen sektorin työntekijät eivät mielestäni ole niin suurissa ongelmissa, kun tämä elintason sopeutus tapahtuu. Yksityisellä sektorilla, kun on pakko muutenkin ylläpitää koko ajan omaa osaamistaan ja siellä palkoilla on varmasti myös paremmat mahdolliset nousta ennen pitkää kunhan yritysten kilpailukyky ennen pitkää paranee. En nimittäin usko ”valojen sammuvan” ihan kokonaan, vaikka teollisuutemme työpaikat koko ajan täällä Suomessa vähenevätkin. On kuitenkin huomattava, että vaikka yhteiskunnan palvelut ovatkin lisääntyneet viime vuosikymmenen aikana on rahat kuitenkin huvenneet mikä on näkynyt mm. tiettyjen välttämättömien toimintojen laadun huonontumisena kuten terveydenhoidon. Sitä mukaa, kun nämä palvelut ovat lisääntyneet on ihmiset tietysti ruvenneet pitämään niitä itsestäänselvyyksinä mikä vaikeuttaa näistä luopumista ja ennen kaikkea näissä palveluissa työskentelevien irtisanomista. Jos joku sitten ihmettelee mistä ihmeen palveluista kirjoitan niin valtio syöttää koko ajan kaikenlaisia palveluita kuntien hoidettavaksi samalla, kun valtionosuuksia lasketaan. Jokaisen on syytä varautua myös siihen, että ainakin terveydenhuolto tulee maksamaan koko ajan lisää yhteiskunnalle ja sitä varten tullaan myös jatkossa keräämään ”asiakkailta” lisää rahaa.

Omasta mielestäni jokaisen on syytä ruveta investoimaan itseensä omia rahojaan enemmän ja miettiä sitä kannattaisiko äänestää sellaisia poliitikoita, jotka ovat oikeasti vastuullisia eikä vain esitä sitä. Valitettavasti nämä ihmiset ovat niin vähissä etten ainakaan itse tiedä ketä voisi nykypäivänä äänestää. Mitkään isommat puolueet, kun eivät tarjoa muutosta tähän asiaan. Toinen vaihtoehto on sitten hoitaa omat asiat niin hyvin, että sitten kun vastuuttomat velalla eläjät joutuvat pakkorealisoimaan omaisuuttaan sitä voi ostaa halvalla. Oma arvioni on se, että siihen menee vielä vuosia Suomessa valtionlainojen korkojen pysyessä matalina mikä taas johtuu siitä, että muut maat ovat hoitaneet asiansa vielä paljon huonommin kuin Suomi, Saksa, jne. On syytä aina muistaa, että omavastuu on ilmainen ja paras tapa pitää pää pinnalla!

Ehkä tämä paasaus on parempi lopettaa tähän, joten hyvää alkavaa viikkoa!

-TT

Velattomuudesta

Tällä kertaa on tarkoitus keskittyä kirjoittamaan velattomuudesta ja velasta pelkästään henkilökohtaisella tasolla, koska aihepiiri on sen verran laaja ettei muiden yksiköiden kuten yritysten tai valtioiden mukaan ottaminen ole oikein mahdollista yhteen kirjoitukseen enkä muutenkaan voi pitää itseäni mitenkään suurempana asiantuntijana mitä tähän aihepiiriin tulee. Yksityisellä ihmisellä velka kuten rahakin on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä ja näistä eri puolista on tarkoitus nyt kirjoittaa.

Henkilökohtaisella tasolla en ole koko elämäni aikana kärsinyt kovin suuresta velkaantumisesta ja suurimmat yksittäiset velkani ovat tainneet olla noin tuhannen Euron luottokorttivelat muutama vuosi sitten. En siis voi väittää ymmärtäväni mitä tarkoittaa esimerkiksi parinkymmenen vuoden asuntovelka ihmiseen psykologisesti. Sen sijaan matemaattisesti pystyn hyvin helposti laskemaan kuinka suuri osa siitä syntyy itseasiassa koroista. Parinkymmenen vuoden asuntolaina ainakin allekirjoittaaneelle tuntuu mahdottomalta ajatukselta ja tämä taas johtuu aika lailla siltä ettei missään vaiheessa elämääni ole tullut sellaista hetkeä joka olisi vaatinut tällaisen panostuksen tekemistä. Joku voi tietysti pitää allekirjoittanutta onnekkaana, mutta ehkä jokaisen on sitten parempi käsittää tämän ”onnekkuuteni” syntyneen isäni kuolemasta ollessani hyvin nuori ja tämä taas ainakin allekirjoittaneelle tarkoittaa sitä, että olisin mielelläni ottanut toisenlaisen kohtalon vastaan. Tästä asiasta en oikeastaan halua blogini puitteissa enempää kirjoittaa vaan se on jo sitten yksityisasia. Henkilökohtaisella tasolla velattomuus edustaa minulle vapautta tehdä valintoja joita eivät kaikki velkaiset voi harkita. Omalla tahollani tämä sisältää mm. harrastukseni jota voin tehdä ”työnä” ja tienata vähemmän rahaa vähemmillä työtunneilla mitä monet muut. Tämä myös tarkoittaa mahdollisuutta lähteä pidemmälle reissulle ulkomaille mikäli yhtäkkiä matkakärpänen puree. Tämän lisäksi omaan myös mahdollisuuden lähteä vaikka työkeikalle ulkomaille, koska ”työni” ajankohdat voin aika lailla päättää myös itse tiettyjen rajaehtojen vallitessa kuten kuukauden varoajalla. Pystyn kuitenkin itse tiedostamaan ettei tällainen elämä tietystikään sovi kaikille vaan monesti se kohtuukokoinen asuntolaina on vaan se paras vaihtoehto ja se on tietysti ihan normaalielämää. Tällaisena niin sanottuna poikkeustapauksena sitä vaan on monesti hyvin vaikeaa tajuta. Toisaalta myös monille muille tällainen elintapa on vaikea sisäistää. Uskon myös hyvin selkeästi, että pelkkä velattomuus ei riitä mitenkään parempaa elämään vaan se on vain yksi osa-alue raha-asioissa ja tähtäimeni onkin päästä taloudellisesti riippumattomaksi mikä on vielä hyvin kaukainen asia.

On tietysti muistettava ettei velattomuus ole missään mielessä se autuaaksi tekevä asia vaan velka voi myös olla hyvin järkevä tapa saavuttaa monia asioita. Varsinkin omaa kotia on nykypäivänä hyvin vaikeaa hankkia velattomana ja sen hankkiminen on ihan järkevää. Toisaalta jonkinlainen järki pitäisi tässä asiassa pitää ja pitää velka suhteellisen lyhytaikaisena kuten viisitoistavuotisena, koska sen jälkeen korolle korkoa ilmiö alkaa vaikuttaa raskaampana kuin mitä aiemmin. Tämän voi jokainen tarkistaa joko laskimellaan tai excelillä. Tietysti nykyisten olemattomien korkojen aikana tämä ei näytä niin pahalle, mutta ei ole mitään takeita siitä, että alhaiset korot pysyvät koko laina-ajan. Lisäksi on muistettava asuntojen hintojen normaaleissa markkinatalouksissa nousevan korkojen madaltuessa. Suomessa tämä vaikutus on vielä entistä pahempi johtuen markkinatalouden puutteesta asuntorakentamisessa varsinkin pääkaupunkiseudulla. Optimitapauksessa velka tietysti lisää varallisuutta ja tällöin on syytä löytää joku toinen maksaja otetulle velalle. Tämä tapahtuu silloin, kun tuotto on suurempi kuin velasta maksettavat korot ja muut maksut. Tämä on myös itselleni mahdollinen syy ottaa velkaa, vaikka tällä hetkellä sitä en vakavasti harkitsekaan. On tärkeää pitää velan koko myös järkevänä suhteessa omaan varallisuuteensa ja tuloihinsa ja tämä tietysti vaihtelee henkilö- ja perhekohtaisesti. Itsellä seuraava jakso velkaantuneena taitaa olla tuleva putkiremontti jonka aloittamiseen tuskin menee kymmentä vuotta pidempään. Voi tietysti olla, että jotain muutakin tapahtuu mikä muuttaa rahatilanteeni ja siihen on sitten reagoitava asian vaatimalla tavalla. Monesti hyvätkin suunnitelmat menevät uusiksi ja saatankin ottaa velkaa jo aiemmin. Tässä tapauksessa on kyseessä lainanotto mitä todennäköisimmin joko osakesijoittamista tai sitten sijoitusasunnon hankkimista varten. Tällä hetkellä pidän kuitenkin molempia vaihtoehtoja hyvin kaukaisina molempien omaisuuserien hintojen ollessa aivan liian korkeat ja oman nettovarallisuuden ollessa vielä suhteellisen pieni. Osakesijoittamiseen tulen tuskin ikinä ottamaan kovin suurta lainaa verrattuna varallisuuteeni, mutta asuntosijoittamista varten tätä voisi harkita. Voi tietysti olla ettei lainoja tulee enää otettua ja tämäkin spekulaatio on ollut vain mietintämyssyn päähän pistoa.

Itse olen kiinnostunut myös suuren velan psykologisista vaikutuksista ja jos jollakin on hyvä näkökulma ja omakohtaisia kokemuksia niin areena on vapaa tai jos joku tietää hyvän blogin jossa asiaa käsitellään niin ottaisin mielelläni ehdotuksia vastaan. Tämä oma mielipiteeni kun on vain yksi näkökulma asiaan.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Tili tuli, tili meni, kuka välistä sen veti?

On varmasti olemassa paljon niitä ihmisiä jotka ihmettelevät miksi rahat eivät riitä tai mihin ne menevät, joten tässä pieni niin sanottu peruskurssi tästä asiasta. Kylmä fakta suomalaisten tilanteesta on se, että huomattavan suuri osa tuloista häviää käytännössä samalla hetkellä, kun työnantaja maksaa työntekijälle palkan. Tämä tapahtuu normaalisti joko kerran tai kaksi kuukaudessa. Kuvassa 1 on nykynuorten ja vanhempienkin ihmisten lähtötilanne mitä tulee työntekoon.

 

Samalla hetkellä, kun palkanmaksu tapahtuu lähtee noarmaalitapauksissa osa palkasta sekä verottajalle että jollekin eläkeyhtiölle. Kuvassa 1. tulot on jaettu kolmeen osaan joista ylin menee suoraan verottajalle mikäli kyseessä ei ole pimeä palkka. Alin osa taas menee eläkeyhtiölle ja vielä pienempi osa mahdollisesti on kirkollisveroa jota en itse maksa. (kirkollisveroa ei ole laitettu kuvaan ollenkaan) Se taitaa tällä hetkellä olla prosentin luokkaa riippuen kirkkokunnasta. Tietääkseni evankelisluterilainen seurakunta ottaa joitakin prosentin kymmenyksiä vähemmän kuin ortodoksinen seurakunta. Tilanne on kirjoitushetkellä ainakin tälläinen. Tällä hetkellä työläisten maksetut verot menevät ”mustaan aukkoon” joka on kuvassa. Katkoviivat ovat sitä varten, että ”hyvinvointiyhteiskunnan” vaatima veroprosentti kasvaa joka vuosi, koska poliitikot eivät uskalla tehdä äänestäjien kannalta oikeita ratkaisuja äänien lähtiessä vihaisilta yhteiskunnan ”eläteiltä”. Tämä musta aukko voisi myös pienentyä, mutta sitä ei ole nähty viime vuosina. Eläkeyhtiön ottama osuus on viiden prosentin luokkaa juuri nyt. Käytännössä tämä summa on myös jatkuvassa nousussa ja oikealla kuvassa näkyvä isompi eläkepyramidi kuvaa tämänhetkistä tilannetta. Käytännössä tulojen oikealla puolella olevat kaksi pyramidia kuvaavat mitä tulee tapahtumaan niille rahoille joita nykynuorten palkoista otetaan. Eli käytännössä nykynuoret eivät pääse eläkemaksuista kovin paljoa nauttimaan vaan ensin pyramidin alle ehtineet suuret ikäluokat tulevat saamaan suuremman suhteellisen osuuden omista eläkemaksuistaan. Nykynuorten tullessa eläkeikään on pyramidi pienentynyt huomattavasti eivätkä he tule nauttimaan samanlaisia eläkkeitä kuin suuret ikäluokat. Kuten tulemme lähivuosina näkemään niin eläkemaksut tulevat ottamaan suuremman osan nykynuorten palkoista kuin aikaisemmin työelämään tulleilta. Siitä huolimatta uskallan väittää ettei nämä suuremmatkaan maksut tule riittämään yhtä suurten eläkkeiden maksamiseen kuin nykypäivänä.

Tulovero taas vaihtelee hyvinkin paljon, koska se on progressiivinen eli enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti enemmän veroja. Tämän tosiasian palkitsevuuteen en ota vielä tällä hetkellä kantaa. Käytännössä tuloverotkin voidaan jakaa kahteen osaan eli kunnallisveroon ja valtion tuloveroon. Kunnallisveron koko taas riippuu aika pitkälti jokaisen asuinkunnan persaukisuudesta mikä tarkoittaa mahdollisuutta äänestää jaloillaan mikäli katsoo sen häiritsevän. Tämä vero vaihtelee noin kuudentoista ja kahdenkymmenenviiden prosentin välillä. Valtion tulovero tulee siihen päälle ja riippuen tuloista koko veroprosentti voi työn verotuksen suhteen olla noin kuusikymmentä. Johtuen kaikista mahdollisista verovähennyksistä ei tarkkaa arviota oikein pysty antamaan, mutta rautalankamallini antaa suuntaa siihen missä mennään. Tuloveroja kuvaa kaksi ympyrää joista isompi on katkoviivainen ja se kuvaa nimenomaan juuri mainitsemaani progressiivisuutta.

Jäljelle jäävä osa palkasta voidaankin sitten käyttää suoraan kulutukseen. Suomessahan käytännössä tätäkin ylijäämää verotetaan hyvin paljon riippuen siitä mitä niillä rahoilla tekee. Kulutusta kuvaavaan laatikkoon olen myös tehnyt katkoviivan kuvaamaan verotuksen vaihtelua, sillä kaikista kulutusartikkeleista ei veroa makseta yhtä paljon. Pahimpia kokonaisveroasteen nostajia ovat alkoholiin ja autoiluun liittyvät verot. Näiden verojen maksamisen minimoiminen on paras tapa

pienentää omaa kokonaisveroastetta. Mitä tulee kulutukseen niin siihen kuuluvat myös säästäminen ja sijoittaminen jotka ovat kulutuksen näkökulmasta samoja asioita eli kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen. Aikahorisontti tässä toimenpiteessä voi olla satojakin vuosia, mutta harvat ajattelevat omaa elämäänsä pidemmälle. Myös sijoittaminen on siinä mielessä kuluttamista, että se tarkoittaa mahdollisuutta saada tulevaisuudessa kuluttaa enemmän kuin mitä pelkästään säästämällä on mahdollista. Tämä ei tosin takaa onnistumista vaan sijoittamisella voi myös vähentää tulevaisuuden varoja kuluttaa. Säästämisessä ja sijoittamisessa on myös hyvin olennaista muistaa se ettei vanhempana jaksa enää nauttia rahoistaa yhtä paljon kuin silloin, kun on ollut nuori, joten keskittymällä ainoastaan kulutuksen siirtämiseen ei ehkä ehdi ikinä nauttimaan elämästään riittävästi. Aika lailla myös monet ihmiset ajattelevat juurin näin mikä taas tarkoittaa sitä, että monet ihmiset itseasiassa kuluttavat rahojaan jo etukäteen ja tämä tapahtuu ottamalla velkaa oli sitten kyse mistä luotosta tahansa. Käytännössä tuhlaamalla etukäteen on ainut tapa ajautua rahavaikeuksiin ja sen takia kaikkien lainojen ottamista on syytä harkita hyvin tarkkaan. Varsinkin luottokortilla tuhlatut rahat ovat petollisia johtuen kovemmista koroista ja pankkien keräämistä käyttömaksuista. 

Tässä tämä rahojen katoamisen perusteet aika lailla sitten olikin. Mikäli olen unohtanut jotain tai olen muuten vain väärässä niin saa jälleen korjata virheeni palautteella.

-TT

Miksi naida ihkaelävä puoliso, kun elämän kestävän liiton voi tehdä myös pankin kanssa?

Tämän viikon itselleni mielenkiintoisin uutinen on eittämättä Suomenkin lehtiin päässyt kertomus ruotsalaisten asuntolainojen kuoletusaika joka alkaa olla sata vuotta ainakin Ruotsn valtion asuntolainaviraston BKN:n analyytikko Bengt Hanssonin mukaan. Uutinen löytyy ainakin hakemalla ainakin kauppalehden (suomalaisten talouslehtien seiska) sivuilta.

Itselleni tämä typeryys kuulostaa kyllä aivan täysin mahdottomalta ajatukselta, joten tätä asiaa täytyy ehdottomasti yrittää pohtia. Itselläni kun on tupannut jäämään sellainen kuva ruotsalaisista, että he osaavat hoitaa talousasiansa keskimäärin huomattavan paljon paremmin kuin me suomalaiset. Kuitenkin on huomioitava ruotsalaisten pankkien huomattavan vahva asema yhteiskunnassa ja talouselämässä mikä on varmaan osaltaan myötävaikuttanut tähän ilmiöön. Sata vuottahan on käytännössä ihmisen elinikä ja kun ottaa huomioon sen ettei alaikäiset kuitenkaan ota asuntolainaa niin loppuelämän kestävästä liitosta on kyse mikäli käy niin ettei lainanottajaa tai -antajaa julisteta konkurssiin. Ottaen huomioon sen tosiasian, että puolet ainakin suomalaisista avioliitoista päättyvät eroon on kyseessä todennäköisesti ”kestävämpi”a järjestely kuin ihkaelävän puolison kanssa tehty sopimus.

Seuraavaksi on varmaan tarkasteltava rahallisia vaikutuksia lainanottajalle. En tässä tapauksessa ota kantaa juurikaan siihen mitä tämä pankille tarkoittaa, joten jos mietitään ihan rautalankamallilla joka ei kuvaa täsmällisesti kustannuksia, mutta antaa selkeästi kuvan suuruusluokista niin sata vuotta korkoa korolle esimerkiksi sadantuhannen Euron laina tarkoittaa matalilla koroilla seuraavaa:

2% 100 000 * 1.02^100 = 725 000€
3% 100 000 * 1.03^100 = 1 922 000€
4% 100 000 * 1.04^100 = 5 050 000€

Korostetaan tietysti sitä ettei tämä rautalankamalli pidä paikkaansa, mutta siitä kyllä selkeästi näkee mitä 100:n vuoden asuntolainaan tulee niin itsensä saa siitä kyllä maksaa kipeäksi jo pelkästään korkojen takia. Lyhennyksiähän noissa luvuissa ei ole otettu huomioon, joten todelliset summat ovat huomattavan paljon pienemmät. Kaikille siis alkaa käsittääkseni jo olla selvää ettei lainaa siis ikinä makseta takaisin ja jos jättää alussa pidemmän aikaa maksamatta korkoprosentin ollessa matala niin korkojen noustessa on aika varmasti kusessa. Käytännössähän näissä asuntolainoissa ei makseta juuri mitään muita kuin korkoja, joten tuo rantalankamallini on täysin hyödytön, mutta kertoo siis siitä ettei kämppää ole tarkoitus ikinä lunastaa tuolla kuoletusajalla.

Tilastokeskuksen sivuilta löytyi seuraavaa infoa suur-Tukholman alueen keskimääräisistä hinnoista googlettamalla: vuoden 2010 ensimmäisellä vuosineljänneksellä hinnat olivat keskimäärin 200 000 Euroa. Tällä hetkellähän asunnot ovat varmasti kymmenisen prosenttia kalliimpia, mutta pitäydytään tuossa vuoden 2010 ensimmäisen vuosineljänneksen hinnassa. Yksinkertaistuksen vuoksi sovittakoon vaikka asuntolainaksi tuo mainittu 200 000€. Mikäli siis asuntolainan hankkija ottaa edellä mainitun summan lainaa maksaa hän 4%:n ollessa kyseessä korkoja joka vuosi 8000€ mikä tekee kuukausittaiseksi summaksi noin 670€. Tässä tapauksessa ei siis lyhennetä lainaa ollenkaan vaan maksetaan pelkät korot pois. Tämän lisäksi pitää vielä maksaa yhtiövastikettakin, joten kovin pienituloiset eivät pärjää tuolla velkamäärällä.

Pelkkiä korkoja maksamalla saattaa tosin tulla hieman ongelmia mikäli asuntomarkkinoille tulee alamäkeä, sillä pankit alkavat kyllä kysellä rahojen maksun perään siinä vaiheessa, kun niiden vakuudet laskevat olettaen tietysti, että vakuutena käytetään asuntoa johon on rahat pankilta lainattu. Ottaen huomioon laina-ajan pituuden asunto vakuutena kuulostaa ainakin itselleni aika todennäköiseltä vaihtoehdolta Myös nykypäivän maailmassa on tulevien vuosikymmenten aikana mahdollisuus korkojen nousemiseen selkeästi nykytasosta mikä saattaa myös tuoda ongelmia. Ongelmia tulee myös todennäköisesti työttömyyden tai jonkin sairauden sattuessa ja varsinkin sillä hetkellä, kun eläkepäivät koittaa ja tulot tippuvat selkeästi.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään kenelle nämä hyvin pitkät asuntolainat (on varmasti sanomattakin selvää ettei velkaneuvotteluissa pankin kanssa saa laina-ajaksi solmittua sataa vuotta) loppujen lopuksi omasta näkökulmastani sopivat niin pari vaihtoehtoa tulee kyllä mieleen. Ensimmäisenä tietysti näin matalien korkojen aikaan ainakin niille jotka pystyvät sijoittamaan lyhennyksiin käytettävät rahat selkeästi paremmin kuin mikä lähivuosien tuleva korkotaso on. Tällä hetkellähän on korkotaso harvinaisen matalalla, joten siinä mielessä esimerkiksi sijoittaminen kassavirtaa tuottaviin osakkeisiin eli kohtalaisen hyvää osinkoa maksaviin on lähtökohtaisesti hyvä vaihtoehto asuntolainan lyhentämiselle. Jos nyt taas mietitään sitten täysin optimaalista ikuisuuden kestävän asuntolainan ottajaa niin itselleni taitaa tätä laitaa edustaa perheetön, työssäkäyvä narkomaani jonka eliniän ennuste on suhteellisen lyhyt ja joka haluaa ottaa kaiken irti elämästä kun on vielä elossa. En tosin tiedä onko työssäkäyvä narkkari taruolento vai ei, sillä en oikeastaan tunne huumeiden käyttäjiä.

Tässä nämä pohdiskeluni kyseisestä asiasta. Onko lukijoilla kommentoitavaa tähän asiaan. Jos joku on jostain syystä tehnyt tarkemmat laskelmat noista pidemmistä lainoista niin saa julkaista kommenteissa.

- TT