Onko Suomessa kallista vai Halpaa?

Valtiollinen propagandatoimistomme YLE julkaisi tällä viikolla uutisen uutisen, jossa oltiin kumoamassa väitettä kotimaamme kalleudesta. Tämä väite pitää jossain määrin paikkansa, koska kyse on aika pitkälti siitä, mihin maihin hintoja vertaa. Meillä jokaisella on varmasti jonkinlainen mielipide Suomen kalleudesta, koska kaikki tuntuu täällä maksavan paljon ja veroja on hinnoissa merkittävästi. Silti täällä on monet asiat edullisia, kun vertailukohde on esimerkiksi köyhemmät maat Euroopassa. Kun verrataan Suomen kanssa suunnilleen samoissa tilanteissa oleviin maihin niin tilanne onkin toinen.

Kyseenomaisessa uutisessa verrattiin asioiden hintoja ihmisten reaalipalkkoihin eli toisin sanoen siihen kuinka paljon maksetaan palkkaa verrattuna maiden hintatasoon. Jutussa kyseinen toimittaja oli ottanut tilastonsa EuroStatilta ja uutisessa mainittiin mm. seuraavaa: ”Saksassa, jossa kaikki tuntuu olevan Suomea halvempaa, tienaa yksinelävä keskimäärin yhden kuukauden bruttopalkan verran vähemmän kuin Suomessa.” Itse taas löysin OECD:n tilaston. Jos sitä taas katsoo niin ostovoimakorjattu keskimääräinen (PPP tilastoissa) vuosipalkka on Saksassa noin 9%:ia Suomea korkeampi. Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että Saksassa on perheverotus, mutta en ole siitä ihan varma. Se saattaisi selittää eron tilastoissa. Tämä siksi, että YLE:n uutisessa puhutaan yksinelävän tuloista. Jos tätä epämääräistä eroa katsoo niin voi tietysti ajatella YLE:n tai minun valinneen rusinat pullasta.

OECD:n tilastoja katsellessa näkyy myös se tosiasia, että Suomalaisten ostovoimakorjatut palkat eivät pärjää tilastoissa esiintyville maille, jotka ovat suunnilleen samassa tilanteessa, mutta kovin suurista eroista ei ole kyse etenkään Ranskaan, Saksaan tai Ruotsiin verrattuna. Näitä maita on syytä käyttää verrokkeina Suomen suhteen, koska ne ovat ehkä lähinnä maatamme keskimäärin. Pientä eroa näihin maihin verrattuna voidaan pitää pienenä yllätyksenä, koska ainakin allekirjoittanut oli odottanut suurempaa eroa. Muihin vauraisiin Euroopan maihin kuten Belgiaan, Alankomaihin, Itävaltaan ja Tanskaan nähden erot ovat jo reilusti yli 10%:ia. Suomi on siis toisin sanoen peränpitäjä vauraiden maiden joukossa ja tämä ei varmasti ole yllätys kenellekään.

Vaikka Suomessa erityisesti puhutaan polttoaineiden kalleudesta niin verrattuna köyhempiin maihin on se melkein halpaa kuin saippua. Tämä korkeista polttoaineveroista huolimatta. Sen verran voidaan mielestäni yleistää asioita, että tuontituotteet ovat köyhissä maissa keskimäärin kalliita. Tämä on tietysti luonnollinen ilmiö. Kotimaiset tuotteet köyhissä maissa ovat sen sijaan hyvinkin kilpailukykyisiä reaalipalkkojen suhteen verrattuna moniin rikkaisiin maihin. Köyhemmissä maissa tuloerot ovat valtavat ja siksi köyhät ovat siellä todella köyhiä ja rikkaat taas vastaavasti erittäin rikkaita jopa verrattuna suomalaisiin. Tämän takia monissa kaupunkien keskustoissa näkyy enemmän luksustuotteiden myymälöitä kuin Suomessa. Köyhillä taas on vaikeuksia selviytyä heille kalliiden hintojen vuoksi.

Yksi iso ongelma ihmisten omissa hintavertailuissa on se, että ne ovat lähes aina erittäin suppeita. Esimerkiksi Saksassa käydessäni ruoka tuntui ihan järjestään olevan jopa 30%:ia halvempaa kuin Suomessa. Varsinkin siinä saksalaisessa joka toimii molemmissa maissa. Tämän takia on vaikeaa suhtautua tilastoihin puolueettomasti. Verrattaessa Suomea Saksaan tulee myös jonkinlaisia harhakäsityksiä, koska itä-Saksassa on paljon huonommat palkat. Tämän takia läntisessä Saksassa tuntuvat ihmiset olevan paljon rikkaampia kuin Suomessa. Ruotsissa ja varsinkin Tukholmassa on mielestäni hintataso vähintään suomalainen. Länsinaapuriimme verrattuna meillä on hintataso palkkoihin nähden aika lailla kohdillaan. Saksa ja Ruotsi ovat ainoat maat niistä maista joita voin henkilökohtaisesti verrata Suomeen.

Jos katsotaan tulevaisuuteen niin silloin uskon Suomen jäävän pahasti jälkeen ainakin Ruotsista ja Saksasta ostovoiman suhteen. Suomessa on paljon enemmän paineita laskea palkkoja kuin edellämainituissa. Suomessa ollaan myös viime vuodet keskitytty verojen nostamiseen ja suunta tuntuu olevan sama, vaikka vaalilupauksia annetaankin toiseen suuntaan. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet sen verran synkkiä yt-neuvotteluiden suhteen, että palkat eivät varmasti ainakaan nouse. Tämän seurauksena ihmisten ostovoima tulee tippumaan nousevien ”pakollisten” verojen kuten kiinteistöverojen myötä. En tietystikään omaa kristallipalloa asioiden suhteen, mutta oletan asioiden menevän kuten aiemminkin. Mikäli tulee jostain syystä positiivinen yllätys niin olen siitä varsin iloinen.

Näin minä asiat näen, mites te muut? Mikäli tulkintani noista OECD:n tilastaoista ostovoiman suhteen ovat vääriä niin korjatkaa ne ihmeessä.

-TT

Bättre folk

Tämän kirjoituksen aihe on lähinnä Ruotsi, ruotsalaiset ja miksi heillä menee nykyään paremmin kuin meillä suomalaisilla. Suurin osa lukijoista yhdistää varmasti otsikon suomenruotsalaisiin ja jossain määrin varmasti kirjoitukseni kohdistuu heihinkin, mutta pääosassa on kuitenkin läntisen naapurimaamme menestys viime aikoina verrattuna meihin ”metsäläisiin”. Tästä pienen annokseni sain vierailemalla Tukholmassa joulukuun alussa. Reissu oli hyvin lyhyt, joten tämä kirjoitus sisältää enemmän perstuntumaa vaikka perustuu myös joihinkin hyvin tunnettuihin faktoihin.

Katsotaan sitä lähes millä mittarilla tahansa niin Ruotsilla menee tällä hetkellä paremmin kuin meillä. Syitä on monia ja joidenkin mielestä suurin niistä on oma valuutta joka on kaukana siitä todellisuudesta, jossa me täällä Suomessa Euroaikana elämme. Tässä on jonkin verran totuuden siementä mukana, mutta en usko sen olevan läheskään niin suuri syy kuin monet olettavat. Itse löydän aika monta muutakin syytä siihen miksi Ruotsilla menee paremmin. Varsinkin viime vuosina he ovat ottaneet selviä askeleita eri suuntaan kuin täällä entisestään kurjistuvassa kotimaassamme. Ainakin lähitulevaisuudessa erot maiden välillä kasvavat entisestään, vaikka Suomella onkin monia kansainvälisesti tunnettuja start-up-yrityksiä niin niiden positiivinen kehitys ei vain riitä kansantaloutemme nostamiseen.

Ruotsin suurin ero meihin on se, että markkinatalouden suhteen mennään eri suuntaan kuin Suomessa. Täällä liike-elämän sääntely kasvaa koko ajan ja päinvastoin liike-elämän rooli naapurimaassamme hyvinvoinnin luojana kasvaa koko ajan. Tämä näkyy helposti myös kun käy kiertelemässä Tukholmassa ja sen keskustasta löytyy paljon päivittäistavarayrityksiä joita Suomeen asti ei ole tullut. Tämä johtuu osittain varmasti siitä, että Ruotsi on lähempänä isoja markkinoita kuin Suomi. Toinen iso syy siihen on se, että he ovat myös oppineet hyväksymään markkinatalouden vaatiman tuhon välttämättömyytenä. Tästä esimerkkinä voidaan pitää sitä ettei tappiollista liiketoimintaa olla väkisin ylläpidetty valtiontuilla kuten Suomessa. Autotehtaat ollaan myyty ulkomaiseen omistukseen ja keskitytty muihin paremmin pärjääviin liiketoimintoihin.

Markkinatalous on myös maassa ollut aina vahvoilla heidän ollessa erityisen hyviä myymään itseään. Tästä esimerkkinä ovat IKEA, HenkkaMaukka, jne. Kulutustavaratuotteet ovat olleet heillä aina vahvaa maaperää muun teollisuuden kanssa. Ruotsalaiset eivät myöskään myy kansallisomaisuuttaan läheskään niin halvalla kuin mitä me olemme mm. viimeisen vuosikymmenen aikana tehneet. Harvoin olemme onnistuneet saamaan kohtuuhinnan tärkeistä resursseistamme. Ruotsalaiset kuluttavat myös enemmän rahaa ja tämä oli hyvin nähtävissä mm. kahvilla käydessä jossa yleensä kaikki tilasivat jotain pientä syötävääkin kofeiiniannostensa lisäksi. Tämä tietysti johtuu osittan siitä, että on enemmän rahaa käytössä.

Ruotsissa ollaan myös siirrytty julkisten palveluiden tuottamisessa enemmän joustamiseen ja yksilöiden valintamahdollisuuksien lisääntymiseen. Lisäksi siellä panostetaan enemmän ennaltaehkäisyyn ja mm. ennen veljeni kummitädin lonkkaleikkausta hänet on pistetty harjoituttamaan itseään, jotta kuntoutuminen leikkauksen jälkeen nopeutuu. Tällaista en ole ikinä kuullut Suomessa tehtävän, mutta korjatkaa vain jos olen väärässä. Ihmisillä on myös enemmän valinnanvaraa siellä muidenkin julkisten palveluiden suhteen. Jos olen oikein ymmärtänyt niin tilannetta on ryhdytty parantamaan myös täällä Suomessa. Ammattiyhdistysten rooli yhteiskunnassa on myös pienentynyt viime vuosina eikä se ole ruvennut heittämään hiekkaa samalla lailla yhteiskunnan rattaisiin. Ruotsissa on myös tärkeämpää yhteinen hyvinvointi kuin pitäminen kiinni jo saavutetuista eduista. Verojakin on tasaiseen laskettu mm. lopettamalla perintövero ja laskemalla tuloveroja. Suomessa on taas keskitytty tavallisen kuluttajan ostovoiman pienentämiseen pakollisten verojen nostamisella. Tämä tie on täällä nyt kuljettu loppuun ja julkisyhteisöjen rahoitusvaje kasvaa jatkuvasti.

Vaikka Ruotsista on paljon opittavaa niin ei sielläkään kaikki asiat ole Suomea paremmin. Siellä esimerkiksi holhotaan monissa asioissa vielä suomalaisiakin enemmän. Metrossa mm. ilmoitetaan parin minuutin välein, koska seuraava juna lähtee ja siellä varoitetaan myös jatkuvasti taskuvarkaista kuuluttamalla. Nämä asiat tulivat heti ensimmäisenä mieleen lyhyellä reissulla. Tämän lisäksi siellä ollaan myös aika lailla harmaata massa mitä tulee mm. pukeutumiseen. Suurimmalla osalla Tukholmassa on samanväriset harmaat tai mustat takit ja persoonallista pukeutumista näkee jopa Helsinkiäkin vähemmän. Ruotsissakaan ei tuntemattomille jutella sen enempää kuin täälläkään, vaikka varsinkin nuoret ovat erittäin kielitaitoisia ja he pystyvät varmasti kommunikoimaan ulkomaalaisten kanssa erinomaisella Englannillaan. Siellä on myös johonkin piillotettu suurin osa kerjäläisistä ja juopoista, koska heitä ei juurikaan näkynyt. En millään usko ettei heitä Ruotsissa olisi lähes yhtä paljon kuin täällä.

Ruotsista voitaisiin ottaa paljon oppia ja nyt alkavat olla viimeiset mahdollisuudet tehdä niin. Kohta olemme sellaisessa tilanteessa ettei meillä ole kuin yksi tie ja sen tien suuntaviivat vetävät sitten jotkut muut instanssit kuin maamme hallitus, eduskunta ja ay-liike halusimme tai emme. Muistakin maista on tietysti mahdollisuutta saada hyviä neuvoja, mutta Ruotsi on kuitenkin lähin ja heihin meillä on erinomaiset välit. Ei muuta kuin porukkaa sinne kyselemään ja katsomaan miten he toimivat. Sen jälkeen sitten miettimään mitkä asiat voidaan siirtää myös Suomeen.

Mitä muita asioita voisimme ottaa opiksemme länsinaapurista?

Miksi naida ihkaelävä puoliso, kun elämän kestävän liiton voi tehdä myös pankin kanssa?

Tämän viikon itselleni mielenkiintoisin uutinen on eittämättä Suomenkin lehtiin päässyt kertomus ruotsalaisten asuntolainojen kuoletusaika joka alkaa olla sata vuotta ainakin Ruotsn valtion asuntolainaviraston BKN:n analyytikko Bengt Hanssonin mukaan. Uutinen löytyy ainakin hakemalla ainakin kauppalehden (suomalaisten talouslehtien seiska) sivuilta.

Itselleni tämä typeryys kuulostaa kyllä aivan täysin mahdottomalta ajatukselta, joten tätä asiaa täytyy ehdottomasti yrittää pohtia. Itselläni kun on tupannut jäämään sellainen kuva ruotsalaisista, että he osaavat hoitaa talousasiansa keskimäärin huomattavan paljon paremmin kuin me suomalaiset. Kuitenkin on huomioitava ruotsalaisten pankkien huomattavan vahva asema yhteiskunnassa ja talouselämässä mikä on varmaan osaltaan myötävaikuttanut tähän ilmiöön. Sata vuottahan on käytännössä ihmisen elinikä ja kun ottaa huomioon sen ettei alaikäiset kuitenkaan ota asuntolainaa niin loppuelämän kestävästä liitosta on kyse mikäli käy niin ettei lainanottajaa tai -antajaa julisteta konkurssiin. Ottaen huomioon sen tosiasian, että puolet ainakin suomalaisista avioliitoista päättyvät eroon on kyseessä todennäköisesti ”kestävämpi”a järjestely kuin ihkaelävän puolison kanssa tehty sopimus.

Seuraavaksi on varmaan tarkasteltava rahallisia vaikutuksia lainanottajalle. En tässä tapauksessa ota kantaa juurikaan siihen mitä tämä pankille tarkoittaa, joten jos mietitään ihan rautalankamallilla joka ei kuvaa täsmällisesti kustannuksia, mutta antaa selkeästi kuvan suuruusluokista niin sata vuotta korkoa korolle esimerkiksi sadantuhannen Euron laina tarkoittaa matalilla koroilla seuraavaa:

2% 100 000 * 1.02^100 = 725 000€
3% 100 000 * 1.03^100 = 1 922 000€
4% 100 000 * 1.04^100 = 5 050 000€

Korostetaan tietysti sitä ettei tämä rautalankamalli pidä paikkaansa, mutta siitä kyllä selkeästi näkee mitä 100:n vuoden asuntolainaan tulee niin itsensä saa siitä kyllä maksaa kipeäksi jo pelkästään korkojen takia. Lyhennyksiähän noissa luvuissa ei ole otettu huomioon, joten todelliset summat ovat huomattavan paljon pienemmät. Kaikille siis alkaa käsittääkseni jo olla selvää ettei lainaa siis ikinä makseta takaisin ja jos jättää alussa pidemmän aikaa maksamatta korkoprosentin ollessa matala niin korkojen noustessa on aika varmasti kusessa. Käytännössähän näissä asuntolainoissa ei makseta juuri mitään muita kuin korkoja, joten tuo rantalankamallini on täysin hyödytön, mutta kertoo siis siitä ettei kämppää ole tarkoitus ikinä lunastaa tuolla kuoletusajalla.

Tilastokeskuksen sivuilta löytyi seuraavaa infoa suur-Tukholman alueen keskimääräisistä hinnoista googlettamalla: vuoden 2010 ensimmäisellä vuosineljänneksellä hinnat olivat keskimäärin 200 000 Euroa. Tällä hetkellähän asunnot ovat varmasti kymmenisen prosenttia kalliimpia, mutta pitäydytään tuossa vuoden 2010 ensimmäisen vuosineljänneksen hinnassa. Yksinkertaistuksen vuoksi sovittakoon vaikka asuntolainaksi tuo mainittu 200 000€. Mikäli siis asuntolainan hankkija ottaa edellä mainitun summan lainaa maksaa hän 4%:n ollessa kyseessä korkoja joka vuosi 8000€ mikä tekee kuukausittaiseksi summaksi noin 670€. Tässä tapauksessa ei siis lyhennetä lainaa ollenkaan vaan maksetaan pelkät korot pois. Tämän lisäksi pitää vielä maksaa yhtiövastikettakin, joten kovin pienituloiset eivät pärjää tuolla velkamäärällä.

Pelkkiä korkoja maksamalla saattaa tosin tulla hieman ongelmia mikäli asuntomarkkinoille tulee alamäkeä, sillä pankit alkavat kyllä kysellä rahojen maksun perään siinä vaiheessa, kun niiden vakuudet laskevat olettaen tietysti, että vakuutena käytetään asuntoa johon on rahat pankilta lainattu. Ottaen huomioon laina-ajan pituuden asunto vakuutena kuulostaa ainakin itselleni aika todennäköiseltä vaihtoehdolta Myös nykypäivän maailmassa on tulevien vuosikymmenten aikana mahdollisuus korkojen nousemiseen selkeästi nykytasosta mikä saattaa myös tuoda ongelmia. Ongelmia tulee myös todennäköisesti työttömyyden tai jonkin sairauden sattuessa ja varsinkin sillä hetkellä, kun eläkepäivät koittaa ja tulot tippuvat selkeästi.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään kenelle nämä hyvin pitkät asuntolainat (on varmasti sanomattakin selvää ettei velkaneuvotteluissa pankin kanssa saa laina-ajaksi solmittua sataa vuotta) loppujen lopuksi omasta näkökulmastani sopivat niin pari vaihtoehtoa tulee kyllä mieleen. Ensimmäisenä tietysti näin matalien korkojen aikaan ainakin niille jotka pystyvät sijoittamaan lyhennyksiin käytettävät rahat selkeästi paremmin kuin mikä lähivuosien tuleva korkotaso on. Tällä hetkellähän on korkotaso harvinaisen matalalla, joten siinä mielessä esimerkiksi sijoittaminen kassavirtaa tuottaviin osakkeisiin eli kohtalaisen hyvää osinkoa maksaviin on lähtökohtaisesti hyvä vaihtoehto asuntolainan lyhentämiselle. Jos nyt taas mietitään sitten täysin optimaalista ikuisuuden kestävän asuntolainan ottajaa niin itselleni taitaa tätä laitaa edustaa perheetön, työssäkäyvä narkomaani jonka eliniän ennuste on suhteellisen lyhyt ja joka haluaa ottaa kaiken irti elämästä kun on vielä elossa. En tosin tiedä onko työssäkäyvä narkkari taruolento vai ei, sillä en oikeastaan tunne huumeiden käyttäjiä.

Tässä nämä pohdiskeluni kyseisestä asiasta. Onko lukijoilla kommentoitavaa tähän asiaan. Jos joku on jostain syystä tehnyt tarkemmat laskelmat noista pidemmistä lainoista niin saa julkaista kommenteissa.

- TT